Danten asunto

Dante

Mies naurahti ja suukotti poiakkaa kietoen tämän rntaansa vasten sitten. ”Kulta, olisi ihanaa, mutta mä en voi... Joku päivä voitaisiin kyllä tehdä niin, mä veisin sut tohon seuraamaan kaupunkiin shoppailemaan”, hän sanoi hymyilen ja piteli toista sylissään hellästi silitellen tämän hiuksiaan.Lopulta Dante nousi ylös ja meni vaatekaapille etsien sieltä jotain. ”En mä voi ollla vampyyri, vampyyrit on valkosia, mä olen liian tumma”, hän jutteli toiselle ja veti lopulta yhdet hiukan pienemmät falanellihousut esiin ja ojensi ne sitten Victorille istuen sängyn reunalle. ”Ne voi silti olla vähän isot mutta kyllä ne pitäisi päällä pysyä”, mies sanoi ja istusteli hetken haukotellen siinä, kunnes lopulta nousi ja kävi laittamassa puhtaat bokserit jalkaansa.

Dante meni sitten toiseen huoneeseen ja laittoi uunin päälle, hän etsi pari täytettyä patonkia pakkasesta ja heitti ne pellille odottamaan, kävellen sitten tietokoneelle ja aukaisi sen. Mies istuskeli kaikessa rauhassa lattialla ja vilkaisi sitten Victoriin. ”Mitä sä luulet, että sun kaveri sanoo kun sä sanot ettet tule yöksi?”, hän kysyi ja naputteli salasanat ja käyttäjä tunnuksen sitten. Miehen kulmakurtistuivat hetkeksi ja pian hän naputteli sitten jotain juttuja koneella. ”Heittäisitkö noi patongit uuniin. Mun on pakko hoitaa tää koe valmiiksi...”, Dante pyysi hymyilen. ”sen jälkeen sä voisit tulla mun kaa tänne lattialle”, Hän totesi virnistäen pienesti.

"Luuletko, että minulla oikeasti olisi pokkaa tehdä niin? Sitä paitsi, ekalla tunnilla on maatiedon koe, enkä halua siitä hylättyä." Victor naurahti takaisin Dantelle. Danten seuraaville sanoille hän irvisti hienoisesti. "Shoppailemaan?" poika toisti äänensävyllä, josta selvästi kuului hänen mielipiteensä. Hän ei oikein koskaan lämmennyt shoppaamis-ajatuksille, vaikka se olisi kuka joka häntä mukaan pyytäisi.
Victorkin nousi lopulta istumaan ja hivuttautui sängynreunalle katsoen Dantea tämän penkoessa vaatekaappiaan. Tämä sitten toi jotkin housut hänelle ja poika tarkasteli niitä hetken aikaa käsissään, ennen kuin puki päällensä. Eivät ne sentään päältä pudonneet hänen noustessa seisomaan, ainoastaan lahkeet vain meinasivat eksyä jatkuvasti kantapohjien alle.
Victor tuli sitten Danten perässä makuuhuoneesta, kävellen ensimmäisenä laukulleen kyykistyen sen luo kaivelemaan kännykkäänsä. Hän kuuli silloin Danten kysymyksen.
"Tuskin mitenkään erikoisesti. Menee hän itsekin välillä yöt ties missä." poika vastasi hajamielisesti ja löysikin silloin kännykkänsä laukunpohjalta. Se oli yhä äänettömällä koulutuntien jäljiltä. Näytöllä näkyi, että hänelle oli kahdesti yritetty soittaa. Molemmilla kerroilla se oli ollut Andrew. Victor suoristautui pystyyn ja oli jo aikeissa soittaa tälle takaisin, kun puhelin alkoi taas hälyttää soitosta. Jälleen Andrew. Victor vastasi, muttei sen jälkeen päässyt pitemmälle:
"Hei, Andrew..."
"Missä oikein olet!? Tiedätkö, mitä kello on?! Arvaapa, kuinka hermona olen ollut koko illan! Ehdin jo kuvittelemaan, että sinut on raiskattu ja makaat taju kankaalla, henkihieverissä, jossain ojanpohjassa ukkosmyrskyn keskellä!"
Victorin silmät laajenivat hänen kuunnellessaan kämppiksensä paasausta. Hänen puhelimestaan kuului jo tavallinenkin jo puhe läpi, ja Andrew kun ei säästellyt ääntään sillä hetkellä. Että Dantekin sai nyt sitten kuunnella tätä hienoa kohtausta. Victor huokaisi ja käveli uunin luokse ilmeen ollessa -______-;; luokkaa. Andrew edelleen jatkoi keuhkoamistaan. Hän ei saanut sanottua mitään väliin. Victor työnsi patonkipellin uuniin toisella kädellä ja jäi sitten nojaamaan pöytätasoon.
"Andrew, rauhoitu. Mikään kauhukuvitelmistasi ei ole toteutunut." hän rauhoitteli kaveriaan, käsi otsallaan. Häntä nolotti Andrew'n puolesta. "Aion vain jäädä yöksi erään ystävän luo... Tai no, enemmän kuin ystävän." Victor vilkaisi Danteen päin hymyillen.
Andrew oli jonkin aikaa hiljaa luurin toisessa päässä.
"Jaa, no, okei sitten. Halusin vain tietää, missä menet, ja että olet kunnossa."
Victor hymisi jotain myöntävää vastaukseksi.
"Älä sitten anna sen 'enemmän kuin ystävän' raiskata sinua!"
Victor lehahti punaisiksi poskiltaan ja laski katseensa pöytään.
"Hyvää yötä, Andrew." hän sanoi ja lopetti puhelun. Kännykkänsä hän laski pöydälle, nostaen sitten katseensa Danteen. "Hän on... vähän... ylidramaattinen toisinaan." poika totesi, posket yhä punertavina, tullessaan Danten luo.

Dante

Dante nosti katseensa näytöltä kun puhelimen toisessa päässä alkoi paasaaminen ja suupielet kohosivat hiukan, mutta jollain ilmeellä hän onnistui pitämään kasvonsa kurissa painaen ne sitten takaisin näyttöön päin. Ainakin Victorilla oli ystäviä, jotka pitivät huolta tuosta. Dante mieleen nousivat omat sisarukset ja samalla Paco. Hänen täytyisi tavata hä'nen veljensä joku päivä. Jälleen ruskea katse eksyi Victoriin ja sama rakastava hymy suotiin pojalle takaisin. Vielä hiukan ja hän voisi lopetella sitten.

"Vähän ylidramaattinen? en minä huomannut", Dante sanoi vakavalla naamalla ja nauroi sitten kopaten Victorin kainaloonsa ja suukotteli tämän hiuksia. "hyvä vain, että joku muukin pitää susta huolta. Ja toivottavasti meidän rakastelua ei lasketa raiskakseksi.", opettaja mumisi mustia hiuksia vasten. antaen toisen kätensä eksyä Victorin rintakehälle silitteleemään. Dsante kirjotteli taitavasti yhdellä kädellä koekysymyksiä ja klikkasi välillä mesen auki. Pian Dante naurahti sitten ja pudisteli päätään. "Kuuntele Vincenzon on ihana, se on nyt 20." , Dante selivitti Victorille ja alkoi lukea tekstiä. "Mä melkein arvasin, mutta siis oikeasti se sama. Mulle ei ole väliä, mutta koska sä aiot kertoa äidille. Mutta mä menen nukkumaan, älä sitten erehdy kutsumaan tätä Victoria nimelläni. Öitä veljeni.", mies luki ja naurahti pudistellen päätään. "Melkein kaikki mun sisarukset tietää nyt vain kaksi nuorinta ei.", hän selitti ja laski näytön kiinni sitten sitoen kötensä pojan ympäri. " mun sisarukset meinaa aina takertua ikä eroon", hän sanoi mietteliäänä ja suukotti taas mustia hiuksia.

Victor katsoi miestä toinen suunpieli koholla, kädet lanteillaan, tämän näytellessä vakavaa naamaa. Silloin hän tulikin napatuksi toisen kainaloon, vähän yhtäkkiä. Victor vilkaisi Danten kasvoja ja otti sitten hyvän asennon.
"Parempi ehkä olla mainitsematta siitä." poika vitsaili naurahtaen Danten sanoihin.
Victor katsoi koneeseen ja lueskeli miehen kirjoittamia koekysymyksiä, ei kai sillä niin väliä olisi, jos hän ne näkisi, ei hän kuitenkaan ollut Danten historianryhmässä. Pari kertaa Victor hymähti tietäväisesti virnistäen itsekseen. Tuohon hän tiesin vastauksen, samoin seuraavaan ja sitä seuraavaan... Oikeastaan melkein kaikkiin. Oliko hän vähän nörtti, kun tiesi asioita, jotka eivät hänen opiskelualueeseensa edes kuuluneet?
Hetkeksi poika käänsi katseensa pois päin koneesta, kun Dante avasi mesen keskusteluikkunan. Toisten keskusteluja hän ei sentään halunnut vakoilla. Hän katseli ikkunan suuntaan - ilta-aurinko oli painumassa pikku hiljaa mailleen -, mutta vilkaisi sitten Dantea tämän puhuessa, ja lukiessa sitten mitä tämän veli oli kirjottanut. Victor naurahti tekstille.
"Nii-in, älä vain erehdy!" hän sanoi antaen suukon miehen poskelle. Tai ehkä yhtä paha olisi, jos tämä erehtyisi kutsumaan veljeään hänen nimellään. Victor hymähti pienesti. Hän ei ollut tavannutkaan Danten sisaruksista muita kun Toscan ja Pacon. Tuntui vähän oudolta ajatella, että hän oli vain noin vuoden tätä Vincenzo-veljeä nuorempi. Victor puisteli päätään hieman. Mitä siitä, ei iällä kai nyt niin väliä ollut. Hän tuumasi taas ajattelevansa liikoja.

Dante

Dante katseli ulos nojaten poskeaan toisen hiuksiin ja hymyili tyytyväisnä sekä autuaan onnellisena. Häntä harmitti hiukan, että sade oli loppunut, olisi ollut mukavaa, jos se olisi tuudittanut heidät uneen. ”Mun pitäisi joskus näyttää sua muillekin mun sisaruksille”, Dante totesi lopulta ja suukotti Victorin huulia. Aika tuntui matelevan ja mahakin alkoi pikku hiljaa kurnia. ”Joku kerta kun ne tulee käymään täällä, vanhemmille mä en varmaan saa vieläkään kerrottua”, hän tottesi nuosten sitten ja meni keittiö komeroon tekemään heille pienet salaattiannokset patongin kanssa. Opettaja oli aivan omissa ajatuksissaan. Lähinnä hän pohti sitä kuinka hän kestäisi olla pojasta erossa kuin he eivät näkisi koulupäivien aikana. Paian patongitkin olivat valmiita ja Dante otti ne uunista, leikkasi ja asetteli lautaselle tullen istumaan nuorukaisen viereen. ”Miten mä jaksan olla susta erossa nyt”, hän kysyi sitten virnistäen hiukan samalla kun puraisi palasen leivästään.

Poika nojaili Dantea vasten täysin rentoutuneena. Pitkät hiukset oli heitetty vasemman olkapään ylitse ja Victor näpersi ilman sen kummempia ajatuksia mustaa höyhen-korua, jonka Andrew oli aiemmin päivällä sitonut hänen hiuksiinsa. Aika hassua... Jos ei Andrew olisi silloin pysäyttänyt häntä koristeen laittaakseen, hän ei varmaan vieläkään edes tietäisi Danten olemassaolosta koulussa. He olisivat vain jatkaneet asuntolalle ja Dante olisi vain kävellyt ohitse, eikä sitä tiedä olisivatko he nähneetkään koskaan. Kohtalolla oli totisesti jännät polut.
Victor vilkaisi taas Danteen tämän toteamuksen kuullessaan. Hän näytti samalla uteliaalta että miettiväiseltä ehdotuksesta. Kyllähän se hänelle sopisi, mutta tiedä nyt sitten, mitenkä nämä muut sisarukset häneen reagoisivat. Sen tosin näkisi vasta sitten, kun hän olisi ensin tavannut nämä.
Seuraavat sanat vähän yllättivät. Victor kääntyi katsomaan Danten perään tämän mennessä keittiöön, kohottaen toista kulmaansa kysyvästi. Tarkoittiko tuo nyt, ettei ollut kertonut vanhemmilleen mieltymystään samaan sukupuoleen, hänestä, vai jostain muusta? Hän ei kuitenkaan ihan heti uskaltanut kysyä siitä. Historianopekin näytti olevan täysin omissa ajatuksissaan, joten Victor ei sanonut mitään, katseli vain kun tämä väkersi salaattiannoksia. Hän alkoi siitä samalla tajuta olevansa myöskin aika nälkäinen.
Kun Dante sitten palasikin, poika nappasi heti ensimmäisenä patonginpalan, jota alkoi pureskella. Hänellä oli leipää suussaan silloin, kun Dante kysyi kysymyksensä, eikä vastannut siihen heti. Olisihan se tietty voinut olla retorinenkin kysymys.
"Kestä se kuin mies." Victor naurahtikin sitten huvittuneena, kun oli saanut leivänpalan nielaistua. "Mitä muuten tarkoitit tuossa aiemmin, siitä vanhemmille kertomisesta?" hän muisti sitten kysyä. Nuorukainen odotti vastausta pää kallellaan ja pureskeli leipää samalla pieninä paloina.

Dante

Dante pysähtti syömisensä ja kurtisti kulmiaan. Hän ei halunnut tavallaan puhua asiasta. Mutta ennemmin tai myöhemmin olisi pakko. Se tulisi vastaan jossain vaiheessa. ”No siis.. Mistähän ja mitenköhän tän aloittaisin”, Dante sanoi sitten ja pureskeli hermostuneena patonkiaan sylöden välillä vähän salaattia. ”No siis mähän olin naimisissa ennenkuin tulin Cloud berryyn Mariannan kanssa. Viisi vuotta. Olin yhdeksäntoista kun me mentiin naimisiin.”, opettaja kertoi ja napsautti suutaan sitten. ”Me oltiin naimisissa vaan papereissa. Mä tapailin miehiä ja Marianna muita miehiä. Vuosi ennen meidän eroa tyttö tapasi nykyisen aviomiehensä. Me erosimme ja mä sain lumesyyn muuttaa pois Italiasta.” Dante selitti sitten rauhallisesti ja huokasi. ”Mun vanhemmat luulee edelleen, että mä en halua ketään, ettöä surem Mariannaa, en ole vain koskaan saanut kerrottua. Lisäksi äiti ei voi hyväksyä sitä. Ja Rocco varmaan nistisi mut, se olettaa että saisi musta jonkun pikku juoksupojan mun tulevan vaimon kanssa.”, opettaja lopetti sitten ja huokasi. ”Mä en usko että mun vanhemmat ottaisi sitä kovin hyvin. Ainakin aluksi on parempi että vanhemmille esittelen sinut ystävänä”, hän sanoi ja laskipäänsä käsiin huokaisten syvään. ”Varmaan säälittävää kun miettii että olen lähemmäs kolmeakymmentä enkä uskalla olla oma itseni vanhemmilleni”, hän mumisi sitten ja huokasi.

Victor katsoi Dantea hieman huolestuneen varautuneesti. Hän jo pelkäsi, että oli puhunut ohi suunsa kysyessään asiasta. Ainakin se näytti opettajalle olevan vähän vakavampi paikka. Pitäisiköhän vaan sanoa, että voitaisiin jättää aihe sikseen, jos ei mies haluaisi puhua siitä? Hän olisi kyllä halunnut ja koki olevansa oikeutettu tietää, muttei hän halunnut miestä pakottaakaan kertomaan. Mutta ennen kuin hän ehti sanoa mitään, Dante alkoikin kertomaan. Victor lopetti patongin pureskelemisen ja vain katsoi Dantea tämän kertoessa. Välillä poika vähän kallisti päätään puolelta toiselle, mutta antoi Danten jatkaa loppuun saakka keskeyttämättä tätä mitenkään. Hän samalla tarkkaili miehen kasvoja, jotka olivat rauhalliset, mutta samalla vakavat.
Lopulta Dante sai kerrottua koko jutun, ja Victor jäi mietteliäänä pohtimaan asiaa, tuijottaen salaattiannostaan ja pyöritellen haarukkaa sen seassa. Pojan kasvoilla oli mitään kertomaton ilme. Lopulta hän katsoi takaisin Danteen, laski salaattilautasen lattialle hetkeksi ja kietoi toisen kätensä miehen hartioiden ympärille.
"Sanoisin, että se mahtaa olla rankkaa." hän totesi lempeästi. Hän ei itse voinut edes kuvitella, millaista se oli, kun hänen ei tarvinnut salata omilta vanhemmilta mitään. Molemmat olivat kuolleita, joten se oli vähän vaikeaa. "Ei se minua häiritse. Mutta, ehkä siitä joskus myöhemmin olisi hyvä kertoa. En kuitenkaan tarkoita, että heti seuraavalla kerralla, kun näet heitä. En varmaan itsekään tule tapaamaan vanhempiasi ihan heti."
Oli ehkä vähän turhan aikaista puhua vanhempien tapaamisesta ja muusta, ja kertoa näin isosta asiasta. Sitä voisi ihan hyvin odottaa, jos tämä heidän suhteensa menisi vakavammaksi. Hänelle sopisi tämä järjestely, Danten ystävänä esiintyminen, ihan hyvin.
Victor siirtyi takaisin omalle paikalleen ja otti salaattilautasen uudestaan käteensä, napsien haarukkaan muutaman kurkun ja pari salaatinlehteä, jotka sitten tunki suuhunsa alkaen pureskella rauhallisesti. Hänhän oli vain sanonut haluavansa tietää, mitä Dante oli tarkoittanut vanhemmille kertomisesta puhuessaan. Muusta ei tarvitsisi nyt keskustella.

Dante

”En onneksi, äiti vihaa lentämistä” Dante sanoi naurahtaen ja söi annoksensa loppuun käyden sitten pitkäkseen lattialle. ”Ehkä vasta ensi vuonna. Ellei ne saa päähänsä tulla aiemmin”, mies virnisti ja vilkuili sitten Victoria hymyilen. ”Voisi olla kohta hyvä mennä nukkumaan aamulla on aikainen herätys kumminkin kultaseni”, hän totesi ja keräsi sitten astiat vieden astiat sitten tiskialtaaseen ja virutteli. ”Mennäänkö me aamulla samalla kyydillä?”, hän kysyi auttaen pojan ylös ja vei tämän makuuhuoneeseen kaatuen sängylle sitten. Häntä väsytti kivasti.

Victor hymähti huvittuneesti.
"Kuulostaa siltä, että todella haluat nähdä vanhempiasi." hän tuumasi sarkastisesti ja pudisteli päätään, syöden sitten itsekin salaatin ja leivän loppuun. Sitten hän nojasi sohvaa vasten, kyynärpäät sohvatyynyllä päänsä vieressä, katsellen historianopettajaa tämän kellahtaessa selälleen lattialle. Miehen ehdotukselle nukkumaan menemisestä poika kohautti olkiaan. Ehkä se voisikin olla ihan hyvä idea, kellokin oli jo ties mitä.
"Kuulostaa oudolle tuo 'kultaseksi' kutsuminen. Etkö voisi käyttää jotain muuta lempinimeä?" poika tarkertui sanaan, jonka Dante oli lauseen loppuun lisännyt. Tuollaiset hellittelynimet kuulostivat jotenkin kököiltä. Hän ei sitä paitsi ollut tottunut sellaisiin. Mieluummin hän tykkäisi, että häntä kutsuttaisiin oikealla nimellään.
Dante tuli kohta takaisin vietyään astiat, ja Victor antoi miehen vetää itsensä pystyyn, tuli tämän perässä makuuhuoneeseen ja kellahti myöskin sängylle kyljelleen tämän viereen.
"Joutuisit heräämään ainakin tuntia aikaisemmin kuin mitä tarvitsisi. Väsyneet opettajat eivät ole mukavia." hän vastasi virnuillen, ja haukotteli sen jälkeen.

//Sepäs oliski hauskaa, jos vanhemmat sais päähänsä tulla yllätyskäynnille.. XD//

Dante

”Hmm. Ei se mua haittaa sun takia mitä vaan Vic”, hän haukotteli sitten hiukan ja kietoi kätensä pojan ympärille. ”Huomenna on päivä uusi”, hän totesi ja suukotteli poika vielä hetken ennenkuin vaipui sitten uneen. Victorin vieressä dante nukkuikin oikein mukavasti yön sitten.

Aamulla Dante havahtui siihen, että avain kävi lukossa. Hän kumminkin käänsi ensin vain kylkeä. Mutta kun askeleet tulivat sisälle hän nuosi istumaan ja katseli ympärilleen. Mitä hittoa tapahtui. ”Mutsi tää on tosi..”, Pacon ääni kantautui eteisestä. Ja Dante muisti Victorin. Hän olisi kusessa, mies pomppasi ylös ja etsi äkkiä housuja jalkaansa. ”DAAAAANNN! KULTASENII!”, Adrinan ääni kantautui eteisestä ja oli sata varmaan, että jopa Victor heräisi tuohon. Dante juokse makuuhuoneen ovelle kun Paco tuli sisälle siitä Dante törmäsi isoveljeensä. ”Dant...”, Paco aloitti ja katse lukittui sängyssä olevaan Victoriin. Isoveli pamautti oven kiinni. ”Paco kultaseni mitä nyt!”, Adrina huusi oven takaa ja kokeili aukaista sitä. ”vittu sä olet kusessa”, Paco kuiskasi ja nyökkäsi Victoria päin. ”Miksi sä toit sen tänne”, opettaja hätäntyi ja vilkaisi sitten Victoria. ”Missä sun vaattet on Vic?”, opettaja kysyi ja meni suukottamaan pojan otsaa nopeasti. ”Dante... Se tuli ennen ristiäisiä isä on niin huonossa kunnossa että ne ei pääse silloin”, Paco sanoi ja selvitti kurkkuaan. ”Ääh äiti Dan on alasti tiedäthän että ei ole sovelista nähdä”, Paco huusi ja muisti samassa Victorin. ”uups”, mies totesi ja Dante repi hiuksiaan perkele he olivat kusessa nyt.

Victor hymähti, mutta ei jaksanut alkaa väittelemään siitä, että Dante joutuisi suunniteltua aikaisemmin heräämään. Hän ei jaksanut oikeastaan miettiä sillä hetkellä mitään. Hän painautui Danteen kiinni ja nukahti vajaassa viidessä minuutissa, tyytyväisenä oloonsa.

Victor oli aamulla niin unessa, ettei aluksi ollut herätä ollenkaan. Hän tajusi etäisesti vain, että lämpö karkasi johonkin ja ynähti hieman tyytymättömänä, mutta ei kuitenkaan jaksanut silmiään avata. Hän oli puoliunessa yhä. Samassa kuului se huuto eteisestä. Yllättyneenä nuorukaisen pää ponnahti ylös patjasta ja katsoi ympärilleen unenpöpperöisin silmin, maaten muuten kyljellään. Victor näytti olevan hieman kukamitämissämiksijamilloin-tilassa. Aluksi hän luuli huutajaa Danteksi, mutta sitten väsyneet aivot rupesivat tajuamaan, että ääni oli ollut naisen. Nuorukainen hieroi silmiään. Minkä takia Danten asunnossa olisi joku nainen? Silmät alkoivat selvenemään ja Victor näki Danten pyyhkäisevän ohitse ovelle päin. Hän oli samassa hereillä, joskin pöllämystyneenä, tajuamatta mitä tapahtui.
Ovi aukesi samassa, ja Victor käännähti ympäri sitä kohti niin äkisti, että kierähti sängynlaidan ylitse lattialle. Hän makasi sekunnin pari selällään räpytellen silmiään ja hypähti sitten istumaan katsoen Pacoa, joka oli sisälle pamahtanut. Katse siirtyili Pacosta Danteen ja takaisin. Hän ei osannut sanoa mitään fiksua siinä tilanteessa. Hän tajusi vasta parin sekunnin viiveellä Danten kysyneen häneltä jotain. Pojan silmät levisivät ja käsi ponnahti naamalle.
"... Ne ovat kylpyhuoneessa.." hän mutisi. Hän ei oikein vieläkään tajunnut, mitä tapahtui. Kunnes kuuli Pacon sanovan 'äiti'. Käsi putosi alas ja Victor tuijotti Pacoa ja Dantea sängyn toiselta puolelta. Hitto, tämä ei ollut hyvä...
Sitten poika tekikin jotain, mikä oli todella epätoivoista, mutta hän ei sillä hetkellä keksinyt muutakaan: hän ryömi sängyn alle. Epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja...

Dante

”Voi hemmetti”, Dante kuiskasi, eihän hänkään ollut arvannut että paco ja Adrina tunkisivat tänne aamusta. ”Etkö sä voinut pitää sitä teillä”, Dante sihisi käpynä veljelleen mitä he nyt keksisivät. ”se halusi tulla laittaa sulle aamupalaa. Victorin ryömiessä sängyn alle niin Pacio kuin Dante olivat hämmästyneistä ja samassa ovi rysähti auki ja Paco rymähti pikku veljensä päälle ja he kasaksi lattialle. ”Dan... mammaa ei sovi kohdella näin.”, naisen ääni sanoi ja Paco mönki ylös. Dante jäi iostumaan lattialle ja nieleskeli hermostuneena. ”Hauska nähdä mamma. Olisit voinut tulla iltapäivällä.”, mies sanoi ja silmät levisivät kun nainen istui sängylle. ”Yksi peitto vai?”, adrina kysyi ja katseli lakanoita kuin mitäkin hyönteistä. ”Toinen on....”Dante mietti kuumeisesti mitä sanoisi. ”Pesussa”, Paco lisäsi hymyilen ja tarrasi naisen käsivarteen. ” kuule mamma mä näytän sulle parvekkeen”, Paco sanoi ja viittoi Dantelle. Opettaja nyökkäsi ja kun parvekkeen ovi painui kiinni Dante veti maihin. ”Tule tule, meet vessaan nyt ja tuut sieltä sitten kohta.”, mies kuiskasi ja veti Victorin esiin sängyn alta. hän hiippi olohuoneeseen ja näytti nuorukaiselle että reitti oli selvä.

Näemmä poika oli juuri kreivin aikaan keksinyt livahtaa sängyn alle, samassa ovi pamahtikin yllättäen auki, ja Victor näki sängyn alta kuinka Dante ja Paco rymähtivät molemmat lattialle, päällekkäin. Victoria rupesi väkisinkin hermostuneena naurattamaan, mutta hän tukki suunsa kädellään ja yritti hillitä itsensä. Hän katseli sängyn alta kuinka huoneeseen kävelivät jalat, joissa oli korolliset kengät. Ne kävelivät sängyn viereen, ja poika huomasi henkilön istuutuvan sängylle. Sänky oli muutenkin jo niin matala, että sen alla oli tukala olla, ja nyt se painui alemmas vielä hieman enemmän, niin että pohja otti hänen selkäänsä kiinni. Victor vetäytyi vielä jonkin verran syvemmälle sängyn alle, kunnes seinä tuli vastaan. Olipa Danten äitimuori osannut valita ajan tulla yllätysvierailulle... Tilanne oli kuin jostain komedia-elokuvasta!
Poika ei sitten voinut kuin maata avuttomana sängyn alla ja kuunnella, mitä perheenjäsenet keskustelivat toistensa kanssa. Sängyn alle oli kertynyt hieman pölyä, mikä tahtoi kutittaa hänen nenäänsä hirveästi. Victor piteli molempia käsiään nenänsä ja suunsa edessä, ja pidätti hengitystään, ettei olisi aivastanut. Paco onneksi kohta veikin äitinsä huoneesta ja parvekkeelle. Victor näki Danten kasvot edessään ja ryömi sitten esiin sängyn alta. Hänen rintakehänsä ja vatsansa iholla ja mustissa hiuksissa oli pölyä takertunut.
"Sinun pitäisi imuroida tuolta..." Victor mutisi hiljaa. Siitä ei tosin ehtinyt keskustelemaan nyt. Victor hiipi Danten perässä ovelle ja jäi odottamaan siihen hetkeksi, kunnes sai merkin, että reitti oli selvä. Hän hiipi vessan ovelle ja kääntyi vielä kannoillaan sanoakseen Dantelle jotain, mutta silloin hänelle tuli kiire kun Danten äiti halusi näemmä takaisin sisälle, ja hän livahti nopeasti vessaan pamauttaen oven kiinni jäljessään. Poika huoahti ruveten vaihtamaan vaatteita. Oli tämäkin naurettavaa..

Dante

”Ole onnellinen ettei siellä ollut jotain muuta” , Dante tuumasi nopeasti toiselle, mutta Victor oli oikeassa pitäisi olla tarkempi siivotessa, näköjään koskaan ei voinut tietää mitä tapahtui. Dante kiepahti ympäri vessan ovella kun kuuli naisen tulevan takaisin. Hänen äitinsä meni keittiöön ja tutki sen avasi jää kaapin. ”Mun kahvinkeitin on rikki”, Dante totesi sitten ja käveli sohvan luokse tutkien oliko olohuoneessa mitään hälyttävää. ”Kaksi lautasta?”, Adrina totesi ja katsoi hymyilen danteen sitten. mies nosti katseensa äitiinsä ja yritti hymyillä. Paco kierteli hermotuneena olohuonessa myös. ” Kuule mama Dan varmaan haluaisi ihan rauha”, Paco aloitti ja jälleen korot kopisivat verkkaisest opettajamiehen luokse. ”Ei suukkoa?” Adrina kysyi ja Dante suukotti äitinsä molemmat posket sitten. ”Äiti meidän varrmmaan pitäisi mennä.” Pacio yritti ja Dante vilkuili hermostuneena vessalle. ”Joku nainen vai”, hänen äitinsä kysyi äkkiä ja mies valahti kalpeaksi, hänen äitinsä oli huomannut vilkuilun. Mitä helvettiä hän sanoisi.

Vaatteet olivat onneksi kuivuneet yön aikana. Ne olivat vain jonkin verran ryppyiset. Victor riisui nopeasti lainahousut ja vaihtoi koulupuvun housut tilalle, heittäen sitten niskaansa valkoisen kauluspaidan ja koulupuvun takin. Hän alkoi napittaa kauluspaitaa ja yritti samalla kuunnella, mitä olohuoneen puolella tapahtui. Puhe kuului heikosti. Victor sai napitettua kauluspaidan kaikki napit ja hän tuli sitten ovelle, yrittäen kuunnella sen läpi. Hän erotti sanoja jonkin verran paremmin, muttei kuitenkaan kauhean selvästi, jolloin poika asetti kätensä ovelle ja painoi korvansa sitä vasten.
Samassa ovi aukesi, ennen kuin Victor ehti sitä tajuta edes, ja yllättyneesti huudahtaen hän kaatui lattialle kyljelleen. Joko poika ei epähuomiossa ollut vetänyt ovea kunnolla kiinni tai sitten lukko päätti reistailla. Hyvä hetki sillekin... Katseensa kohottaessaan Victor huomasi kolmen silmäparin tuijottavan häntä. Poika katsoi pahoitellen Danteen, sitten käänsi katseensa tämän äitiin, joka näytti hyvin hölmistyneeltä. Victor nousi istumaan vaivaantuneesti rykien.
"Eh, anteeksi... Ja päivää. Olen Victor, oppilas koulusta, jossa Da... herra Rosales on opettajana. Myöhästyin eilen illalla viimeisestä bussista, jolla olisin päässyt takaisin koululle, ja herra Rosales kutsui minut tänne yöksi, etten olisi ulos myrskyyn joutunut jäämään." Victor selitti nopeasti, yllättävän rauhallisesti tilanteen huomioon ottaen.

Dante

Mies tuijotti maassa makaavaa poikaa. Hänen aivonsa löivät tyhjää, hän kyllä kuuli mitä Victor selitti mutta ei oikein meinannut tajuta sitä. Adrina katseli Victora hetken ilmeettömänä kunnes hymyili sitten. Paco vilkuili ympärilleen hiukan hermostuneena. ”Kovin kilttiä Danilta, mikset sinä sanonut mitän Dan...”, Adrina kysyi ja käveli Victorin luokse ojentaen kätensä. ”Adrina tämän Pacon ja Danten äiti”, nainen esittäytyi ja vilkaisi Dantea sitten. ”Kultaseni, oletko varmasti työkunnossa näytätä kalpealta. Dante nyökkäsi hiukan ja pacon oli pakko kääntyä ettei nauraisi. ”Mama, pitäisikö meidän mennä”, Paco sai juuri ja juuri kysyttyä tirskumatta. ”Jumalauta Paco tää ei ole naurun asia!”, Dante ärähti äkkiä veljelleen suutuspäissään ja hänen äitinsä oli jo pian tullut ja läsäyttänyt häntä avarilla. Mies tuijotti sohvan selkänojaa ja puristi kädellään sitä. ”Dan, et puhu veljellesi noin”, Adrina sanoi ja käänsi sitten katseensa Victoriin. ”Onko dan tuollainen koulussakin”, nainen kysyi ja käveli koroissaan pitkin kämppää.

Victor huomasi sydämensä tykyttävän yhä lujempaa hänen odotellessaan hermostuneena Adrinan reaktiota. Sekunnit kuluivat... ja lopulta nainen hymyilikin. Victor huoahti helpottuneena. Hän olisi voinut lysähtää lattialle selälleen uudestaan, mutta hän kömpikin sitten takaisin jaloilleen. Hän ojensi kätensä Adrinalle.
"Hauska tavata."
Poika vilkaisi Danteen päin. Tämä todella näytti hieman kalpealta, jos ei hän paremmin tietäisi niin olisi myös luullut tätä sairaaksi. Victor nielaisi ja sulki silmänsä, hänellä oli Pacon tavoin hieman vaikeuksia pitää pokeri-ilme naamallaan. Hän avasi kuitenkin silmänsä, niin että ehti juuri näkemään, kuinka Danten äidin läimäytti poikaansa avokämmenellä. Victorin silmät levisivät tyrmistyneinä ja hän tuijotti Dantea pyörein silmin jonkin aikaa, kunnes sitten ravisti päätään ja käänsi katseensa Danten äitiin tämän puhuessa hänelle taas.
"Tuota... En osaa sanoa tuohon mitään..." hän mutisi laskien katseensa lattialle, raapien niskaansa vaivaantuneesti. Danten äiti oli kyllä aikamoinen tapaus... Victor seisoi siinä paikoillaan ja välillä vilkaisi kulmiensa alta, kun tämä kopisteli pitkin kämppää. Hän livahti nopeasti tämän ohitse, katsettaan lattiasta nostamatta, keittiön puolelle hakemaan kännykkänsä, joka oli unohtunut eilen illalla työtasolle. "Minun pitäisi kai lähteä... Etten myöhästy bussista toistamiseen..." hän sepitti äkkiä, vilkaisten ohimennen Danteen. Ehkä olisi parempi lähteä, ennen kuin sattuisi lisää yllätyksiä.

Dante

Mies nosti katseensa Victoriin. ”Mä voin heittää sut... Ja mama tämä EI OLE sinun asuntosi, tää sä et voi läksyttää minua, olit äitini tai et”, Dante sanoi ja nousi ylös. ”Odota hetki Victor,”, hän sanoi ja kävi makuuhuoneesta työvaatteet, nappasi salkun ja muisti tikun mukaan ja tuli Victorin luokse. ”Me näemme myöhemmin.”, Dante sanoi ja nyökkäsi Victorille ovelle päin lähtien kävelemään. ”Dan”, Adrina sanoi ja tuli ovelle. ”Oletko sä päässty Mariannasta yli?”, nainen kysyi ja yritti koskea mieheen, mutta mies kiepahti ympäri katsoen äitiänsä nyt vihaisena. ”Mitä se sua kiinnostaa... Sä olet aina ollut niiden nuorempien perään. Kun me erottiin sä olit vain voi voi. Miettisit miksen minä kerro sinulle mitään mama... Ja vastaus kysymykseesi olen... Mulla on jo joku”, Dante sanoi ja nielaisi tajutessaan, että tunne puuskassa oli puhunut hiukan ohi suunsa. Paco pudisteli päättään äitinsä takana ja haki apua Victorista katseellaan. ”Ai.. mikset ole kertonut?”, Adrina kysyi hiukan hämmentyneenä ja hymyili salamyhkäisesti. ”joku ranskan opettajatar kenties?”, nainen myhäili tyytyväisenä ja niksautti niskojaan. Dante tuijotti äitiää avaten suunsa sanoakseen jotain.

Mitäpä siinä tilanteessa olisi voinut sanoa? Äidillä ja pojalla vaikutti olevan pieniä erimielisyyksiä. Victor yritti olla, kuin ei olisikaan paikalla. Katse siirtyi takaisin lattiaan ja poika vaihteli painoa jalalta toiselle, kädet selkänsä takana. Kun Dante oli saanut haettua tarvittavat kamansa hän käveli eteiseen, sujautti kengät nopeasti jalkoihinsa ja nappasi eteisessä olleen laukun olalleen. Hän sai juuri avattua oven, kun Adrina tuli perässä ovelle. Hän ei uskaltanut vilkaistakaan tuohon, ja hän hiipi jo valmiiksi käytävän puolelle. Antaisi miehen ja äidin puhua asiansa keskenään.
Hän ei kuitenkaan päässyt paria askelta pitemmälle. Danten sanat saivat hänet pysähtymään ja jähmettymään. Säpsähdys kulki nuorukaisen läpi ja hän käännähti ympäri uudestaan. Voi Luoja, jos mies nyt harkitsemattomasti menisi möläyttämään äidilleen jotain! Tilanne ei paranisi yhtään. Victor vilkaisi Pacoon päin hieman hätääntyneen oloisesti. Danten isovelikin näytti vähän epätoivoiselta. Victor katsoi Danteen ja näki tämän avaavan suunsa.
"Ääääh...! En tahtoisi keskeyttää, enkä hoputtaa, tai mitään, mutta... Kello on melko paljon jo..." Victor älähti nopeasti väliin, ennen kuin Dante ehtisi sano mitään peruuttamatonta, jota tulisi vielä myöhemmin katumaan. Poika vilkaisi vielä myös Adrinaan päin. "Anteeksi kovasti." oli vielä ihan pakko sanoa. Hän tunsi itsensä noloksi, ja hitusen törkeäksi samalla.

Dante

Hän katsahti Victoria nyökäten sitten. ”Pacolla on avain kuhan äiti on nuuskinut aikuisen poikansa elämän voitte painua hevonhelvettiin mun kämpästä”, Dante sanoi ja luikahti oven välistä läimäyttäen oven kiinni perässä. Hän käveli vihaisin askelin käytävässä ja sytytti tupakan jo sisällä alhaalla ennekuin työnsi oven auki. Dante jäi seisomaan rappusilla ja puristi sätkää siihen malliin että se napsahtaisi vielä katki. ”Mä olen pahoillani tästä episoidista”, mies sanoi jäykästi ja kokeili vasemmalla kädellä poskea, se aristi hiukan. ”Minne sä haluat aamiaiselle?”, hän huokasi sitten paihottelevaan sävyyn. ”Mä olen kusessa... Mama kunmminkin haluaa tietää enemmän mun ihastuksessa myöhemmin.”, hän sanoi ja sulki silmänsä.

Victor mulkaisi kevyesti Danteen päin. Hän tiesi miehen temperamentin kyllä ja tämä mahtoi olla sillä hetkellä väsynyt kaikkeen, mutta ei nyt tuolla lailla silti saisi äidilleen ja veljelleen puhua. Victor kääntyi Danten jäljessä, kohotti kättään heipaksi Pacolla ja Adrinalle ja ryntäsi sitten miehen perään. Hän käveli tuon vieressä rappuset alas, hiljaisuuden vallitessa, tarkkaillen miestä sivusilmällä. Ärtymys oikein huokui Dantesta. Victor kohenteli laukkua olkapäällään ja pysähtyi sitten, kun Dante jäi seisomaan rappuselle. Poika hymähti hieman.
"Olihan se aikamoista..." hän tuumasi huvittuneesti hymyillen. Näin vähän jälkikäteen häntä rupesi hieman naurattamaan koko äskeinen show. Hän ei kuitenkaan viitsinyt ruveta nauramaan ääneen. "Tulinpahan nyt sitten kuitenkin tavanneeksi ainakin äitisi."
Ja siinäpä olikin ollut melkoinen uusi tuttavuus! Victor katsoi poskea, jota Dante piteli. Se punoitti aavistuksen. Taisi olla miehen äiti aikamoinen voimanpesä.
"Epäilenpä, ettei oikein mikään paikka taida olla vielä tähän aikaan aamusta auki." hän sanoi. Kello taisi vasta lähennellä seitsemää. Heidän molempien lähtö oli aikaistunut aika huomattavasti. Noh, saisihan sitä aamiaista sitten koululla.
Käytävässä oli hiljaista jonkin aikaa, kun kumpikaan ei puhunut. Victor seisoi Danten vieressä ja nyppi pieniä pölypalloja hiuksistaan. Onneksi Danten äiti ei ollut ruvennut niistä kyselemään. Hän ei olisi keksinyt mitään järkevää vastattavaa siihen, ihan ei voinut sanoa naiselle hänen olleen sängyn alla piilossa tätä.
"Pitänee kehittää jonkin salainen identiteetti." Victor vitsaili Danten sanoihin, että miehen äiti tulisi tämän ihastuksesta kyselemään vielä myöhemmin.

Dante

”Se voi olla.”, Dante myönsi sitten ja tumppasi savukkeensa. ”Toivottavasti opettajan huoneessa on kahvia.”, hän mutisi ja nyökkäsi, että he lähtisivät kävelemään. ”Voidaan mennä mun autollakin.”, hän ehitti ilmoille ja pysähtyi pian taas. ”Jooh näköjään pitää. Mä en ymmärrä mitä Pacon päässä liikku kun se toi mutsin tonne”, Dante sanoi hermostuneena ja vilkaisi ettei hänen asuntonsa kikkunoita näkynyt ja meni pojan luokse sulkien tämän syliinsä ja suuteli toista sitten hellästi. ”Voi olla että hetkeen et voi tulla yöksi”, hän sanoi selvästi harmissaan. Mies oli juuri taas löytänyt pojan ja taas hän joutui tavallaan luopumaan toisesta ja minkä takia, sen ettei uskaltanut kertoa äidilleen mitä oli. ”Tuskin yöpyminen sunkaan hoteissa onnistuu”, Dante sanoi ja nosti pojan leukaa leikkisästi rapsuttaen. ”Koululla voisi joskus tehdä jotain, jäisin yli töihin”, opettaja sanoi ja mielessään mietti jo kuinka varteen otettava vaihtoehtose olisi. Aaamu tuntui todellakin kolealta öisen myrskyn jälkeen. ”Mennään mun autolla, ei me jäädä odottamaan tässä säässä bussia”, Dante sanoi ja työnsi poikaa selästä hellästi eteenpäin.

Victor lähti kävelemään katua pitkin Danten saatua poltettua tupakkinsa loppuun. Hän ei edelleenkään pitänyt tuosta tavasta miehessä, mutta mikäpä hän oli asiasta valittamaan. Ei hän haluaisi aloittaa tätä suhdetta marmattamalla. Victor joutui kohta käännähtämään kannoillaan Danten pysähtyessä. Poika kallisti päätään kysyvästi, laittaen kätensä puuskaan.
"Noh, eihän hän toisaalta voinut tietää, että minä olisin paikalla." hän sanoi ja katsoi mietteliäänä maata. Victor vähän epäili, ettei Pacolla ollut pahemmin vastaan sanomista asiaan, nähtyään millainen tämän ja Danten äiti osasi olla. Vaikka hän olikin nähnyt vain pienen osan.
Victor kohotti katseensa maasta nähdessään sivusilmällä Danten liikahtavan. Ennen kuin hän tajusikaan, hän oli jo toisen syleiltävänä ja keskellä suudelmaa. Poika katsoi Dantea lempeästi hymyillen.
"Sille ei nyt vaan taida voida mitään. Aina ei kaikki onnistu niinkuin haluaisi." hän tuumasi, vaikka asian toteaminen häntäkin vähän harmitti. Ja hänen luonaan yöpyminen ei todellakaan olisi mahdollista. Pieni asuntolahuone, juu ei. Voisi muitakin oppilaita vähän epäilyttää, jos näkisivät historianopettajan käppäilevän oppilaiden asuntolalla, saati sitten jos joku näkisi tämän tulevan yhdestä tietystä huoneesta pihalle.
Danten puhuminen ylitöihin jäämisestä sai pojan kohottamaan toista kulmaansa hienoisen huvittuneesti ja ehkä vähän tyrmistyneenäkin ajatuksesta. Varsinkin, kun mies vaikutti selvästi miettivän asiaa aivan vakavissaan. Victor puisteli päätään ja kääntyi ympäri lähtien kävelemään uudestaan. Oli siinäkin idea...

Dante

”Luojan kiitos saadaan ees hetki olla rauhasssa vai jmitä.” Dante totesi ja käveli rauhallisesti pojan vierellä menen autolleen. Vanhemman mallinen harmaan mersu. Oikeastaan se näytti juurikin hiukan sellaiselta alamaailman kätyrin autolta mitä sen vuotisesta autosta saatoi odottaa. Dante heitti tavaransa taakse ja meni kuskin paikalle käynnistäen auton. Mies laittoi vähän lämpöjä päälle sillä hänen oli ainakin kylmä. ”Mihinkähän mä jättäisin sut koululla. Parikki paikalla saattaa joku nähdä”, dante mietti ja lähti sitten ajelemaan hitaasti kohti koulua jonne ei tosiaankaan ajaisi pitkään. ”Säkin kerkiä käymään asuntolalla sitten”, hän naurahti, ei mies ollut kuvitellut että aamu menisi täällä tavalla.