Rehuja riipimässä ja ...vähän jotain muuta.

Aurinko tuntui porottavan kuolettavasti, eihän tätä hellettä jaksanut kukatahansa, ja vielä kun tuulikaan ei liikutellut puiden oksia. Maa oli rutikuiva ja vaikka keskellä metsää oltiinkin, puut tuntuivat silti päästävän auringon porottamaan vaaleatukkaisen pojan niskaan. Jeremias istui kookkaan puun juurella musta kansio sylissään, Biologian opettaja oli antanut heille pienen viikkotehtävän jonka aiheena oli kerätä 30 luonnon kasvia ja kukkaa mitä nyt koulun lähistöltä löytyisi, se typerä ukko ei tietenkään ollut keksinyt mitään vähemmän vituttavaa puuhaa vapaa ajaksi... Jerry huokasi hien noruessa pyöreille huulille, kieli nappasi suolaisen hikikarpalon ja sinisilmä laski kasvio kansion käsistään hetkeksi, pieni tauko olisi paikallaan, olihan hän ihan hyvän tovin jo kerennyt keräillä kasveja, seitsemän oli löytynyt, jos hän konttaisi maastossa vielä muutaman tunnin niin varmasti olisi ainakin yli kymmenen kasassa. Jos halusi löytää eri lajeja, oli tarvottava entistäkin syvemmälle metsään, ihan kuin hän ei olisi jo tarpeeksi hukassa....Puhelin oli mukana mutta vähäisin akkuvaroin eikä kenttääkään oikein löytynyt.. Mielessä oli pyörinyt josko hän olisi kaapannut Robinin tai Ishan matkaan, mutta noita ei tuntunut löytyvän oikein mistään, no kyllä hän yksinkin pärjäsi.. Serkkupoika oli pirauttanut että ilmestyisi koululle... Sinänsä olisi mukavaa mutta eihän moista duracel pupua jaksanut paria tuntia enempää...noh.. ainakin olisi joku tuttu..
"Miksi mulle käy aina näin paskanhyvä tuuri.?" Jeremias puri huultaan ja aukaisi vetoketjun sinisestä hupparistaan... luonnonvalkoiset shortsit oli menneet heti polvista ja persauksesta harmaanruskeiksi ja hieman vihertäviksi.... ja mikä parasta, tahroja ei saisi pois, jipii...
Jeremias kurotti laukkuaan kohden vasemmalla kädellään ja kaappasi laukun sisältä pilttipurkin ja sinisen muovilusikan joka luultavasti tuhoaisi hänen huulensa.. taas. pahinta viiltelyn rinnalla oli muovilusikat...mokomat tappoi aina huulet..
Pellavapää kierrähti vatsalleen ja aukaisi purkin alkaen lappoa mangososetta alas kurkustaan...
Poika makoili ruoholla ja lehdillä kaikessa rauhassa kuunnellen luonnon suloisia ääniä....

Tällä miehellä oli ollut mielenkiintoinen viikko.
Hän oli nähnyt jotain hyvinkin mielenkiintoista. Isha ja joku pikku poika. Eikä hullumman näköinenkään pikkuinen. Viper oli kauempaa katsellut tätä kaksikkoa. Hän oli itseasiassa puussa istuskellut katsomassa miten kaksikolla vaikutti olevan meneillään suurempaakin suhdedraamaa tai vastaavaa. Mies virnisti itsekseen. Pikkuinen vaaleapäinen poika, ja tuollainen kamala örmy. Viper naureskeli ja sytytti itselleen tupakan, jota sitten sauhutteli kaikessa rauhassa. Niin Korppifiksoitunut kuin Isha osasi olla, niin näköjään tuolla oli jotain muutakin, mikä teki elämisestä elämisen arvoista. Ah, hän nauttisi rikkoessaan sen ihanuuden entiseltä lapsuudenystävältä. Isha, ei täysjärkisenä selviäisi sen jälkeen. Kiero mieli.. Juoni kieroja jälleen.
Viper seuraili katseellaan aina, joka päivä mitä tämä pikkuinen pellavapää tuunasi. Olivathe muutamaan otteeseen jopa törmänneetkin, eikä Viper katsonut toista ärtyneenä tai mitään, vaan enemmänkin sellaisena, joka mielellään olisi haukannut toisen sopivana suupalana parempiin suihin. Silmät kiiluivat joka kerta kun heidän katseet kohtasivat ja kieli lipaisi irstaasti huulia. Pikku poika parka. Tänään hänen istuessa puussa, minding his own business, hän näki tämän pienen sulokkuuden kävelevän metsään. Ja ihan yksin. Hänelle tuli mieleen punahilkka. Jota lähtisi nytten yksinäinen, ilkeä, ja hyvin nälkäinen, susi seuraamaan. Viper hyppäsikin puusta alas, ja katsottuaan ettei ketään kiinnittäisi huomiota häneen, hän käveli metsään. Jerryn perässä. Pitkä ponnari heilahti askeleiden mukaan ees taas, hänen seuratessa sopivan matkan päästä toista. Ja kun tämä pieni poika, alkoi kitkemään kukkia ja muita rehuja, ties mistä syystä mukaansa, mies virnisti. Ihastuttava perse oli esillä moneen otteeseen. Viper sytytti tupakan. Rauhassa hän veteli sauhuja, katsellessaan miten kasvi kasvin perään liittyi pikkuisen kokoelmaan mukaan. Lopulta tämä jäi paikoilleen, mussuttamaan jotain pieniä eväitä. Viper virnisti leveästi, karisti tuhkia tupakastaan ja lähti kävelemään toisen luokse. Kaikessa rauhassa vailla kiirettä.
"Pienten poikien ei tulisi kulkea yksin.."
Viper sanoi, silmäillen Jerryn pyöreää takamusta, ennemmin kuin koko poikaa. Vilkaisi hän tuon kasvojen suuntaan, mutta muuten tuon katse pysyi tuossa perseessä. Huulia nuolaistiin.
"Ties mitä.. voisi tapahtua."

Sose oli hyvää, Jeremias ei ihmetellyt miksi rääkyvät ipanat tykkäsivät moisista mössöistä, ainakin tälle isommalle ipanalle piltti näytti maistuvan, lusikallinen lusikallisen perään katosi pellavapään huulien väliin. Kädellään Jeremias pyyhkäisi hiuksen silmänsä edestä, mokoma oli päässyt pakoon pinneiltä joiden avustuksella hän oli yrittänyt saada rehottavat hiukset ansaan, niitä ei ilmeisestikään nujerrettu aivan niin helpolla kuin hän oli kuvitellut. Ishan karhumainen käsi oli hiukset villinnyt, opettanut tuollaisiksi... Jerryä nauratti koko ajatus, poika hymyilikin, antaen sitten tuon ilmeenvaihdoksen haihtua kasvoiltaan yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Heidän yhteisen yön jälkeen, hänen ja Ishan, kaikki ei nyt ollut kohdallaan, tai siis, tottakai hän oli hyvin onnellinen pallero kun oli joku josta välitti ja joka välitti takaisin, mutta se vain että hän ei aina tahtonut ymmärtää Ishaa, elämä oli ihanaa, siitä piti nauttia niin kauan kuin se vielä oli mahdollista..... Jeremias huokasi, hän tulisi aina olemaan kakkonen... mutta toisaalta ei sillä niinkään olisi väliä, Hänhän halusi että Ishakin voisi iloita pienistä asioista...
Jeremias kaapi purnukan pohjaa. Jonakin päivänä hän parturoisi Ishaa hieman, se oli saletti....huutaisi toinen vaikka kuinka että parta ja sojottavat hiukset oli hänen egonsa niin se ego saisi nyt hieman kärsiä, piste!
Jeremias hihitti ja haukotteli sitten, ruokatauon jälkeen passaisi sitten kerätä reippaasti kasveja...!
Poika sulki purnukan kannen ja sysäsi sen lusikan kanssa takaisin laukkuunsa, toiminnan keskeytti kuitenkin ääni joka sai nuoren Jeremiaksen säpsähtämään..
Jeremias katsoi olkansa yli sydän lyöden sekunninsadasosan nopeampaa kuin tavallisesti, siniset silmät katsoivat syvälle vihreisiin(tässä tapauksessa myrkyn) silmiin. Paikalle tulija oli mies, varsin näyttävän näköinen, kasvoja koristivat lukuiset lävistykset ja muut pienet yksityiskohdat... Jerry oli varma että oli tavannut tämän herran aikaisemmin... eikä niin pitänyt tyypistä pätkääkään, varsinkaan tuosta tavasta millä kundi katseli häntä...kobra...
"..oletko sä ollut siinä kauankin?" Jeremias kysyi epävarmana, sulloen tavarat laukkuunsa, nousten sitten seisomaan....toinen oli noin kookas...ja hillui tuollaisissa epäilyttävissä vaatteissa, Jerry kurtisti kulmiaan, tuollaiset hänen mummonsa ajaisi matkoihinsa norsutussarin kanssa.

Ah. Tuo ihastuttava epävarmuus paistoi tuostakin nuoresta. Viper tunsi huuliensa venyvän leveään virneeseen. Hampaat näkyivät valkoisena rivistönä huulien lomasta. Olipa herkullinen nuori poika. Tuli mieleen jokin.. marenki, tai joku muu namiska ja makea jälkiruoka. Vaikka sitten ihan vain vanilijapehmis. Jota lusikalla voisi kauhoa suuhunsa. Viper värähti. Hän pystyi jo sielunsa silmin näkemään toisen, lasipikarissa. Mies myhäili. Ah.. Herkullista.
"Jonkin aikaa~"
Mies vastasi, ottaen askelia lähemmäs Jerryä. Jerry pieni.. ei tiennytkään miten huono juttu olisi jäädä kaksin hänen kanssaan. Sitä mukaan kun hän tuli toisen lähelle, pikkuinen näytti siirtyvän kauemmas. Mikäs siinä, he menisivät syvemmälle metsään. Poika parka ei pääsisi pois, helpolla. Viper oli monen monta kertaa kulkenut täällä metsässä, joten osasi polut kuin omat taskunsa. Tosi, osasi hänkin välillä eksyä, mutta mitäs sitten. Se oli inhimillistä. Ja osasi hän itselleen antaa anteeksi, erheensä. Mutta, tuollaiset pikkuseikat oman onnensa nojaan. Viper sai ahdistettua tämän pikkuisen nurkkaan. Laukkukin taisi jäädä jonkin matkan päähän. Hyvä vaan. Kenties naperon puhelin oli sielä. Parempi olla ottamatta riskejä. Vihreät silmät katsoivat toista, himoiten, ja hän nojautui toisen ylle, yhden kätensä varaan, kun toisen vei nuoremman poskea silittämään. Kynnet painettiin kalpeaa ihoa vasten, jättämään jälkeensä punaisia viiruja.
"Tesoro.. Älä näytä niin kauhistuneelta."
Viper naurahti. Mitä pelättävää toisella oli? Ei tämä häneen sattuisi, vain pikkuista koskisi enemmän kuin mitä laki saattaisi antaa. No, eihän se häntä kiinnostanut. Kasvoja tuotiin lähemmäs tätä säikkyä pikku poikaa, joka toi mieleen pienen säikyn pupun. Toisen sydänkin taisi laukata samaan malliin. Viper nuuhkaisi pienen pojan kaulaa, ja korvan taustaa, antaen huulien kutittaa korvan pintaa, ennen kuin siirtyi enemmän toisen huulille.
"Tästä tulee kivaa.. nautit vielä.."
Mies sanoi, huulien hipoessa Jerryn huulia.

Jeremias katsoi Viperiä silmät viirussa, ensiksikkin, hän ei pitänyt koko ukon äänensävystä, ja toisekseen, Vanhemmalla oli jotain mielessään... Jeremias katsoi vihreitä silmiä ja poika suorastaan kavahti kookkaamman miehen lähestyessä häntä. Epävarmana Jerry otti muutaman askeleen taaksepäin, Viperin silmissä oli se katse mikä oli ollut niin monella ihmisellä ennen tuota erikoista nuorukaista, petomainen. Painostava tunne jäyti Jerryn selkää ja niskaa, lopulta koko vartaloa. Kuupoika perääntyi selkä edellä, ruoho ja lehdet kahisivat tennareiden alla ja Jeremias huomasi pian olevansa nalkissa, Viper oli nyt ahdistavan lähellä ja Jerryssä sykki pakokauhu.Laukku oli tipahtanut alkumetreillä maahan ja poika oli meinannut kompastuakin... Nyt puun kaarna raapi paidan peittämää hentoista selkää...
Jerry yritti ja halusi pysyä rauhallisena, tällaisessa tilanteessa piti pysyä järjissään ja yrittää keplotella itsensä pois tilanteesta...

Kynsien painuessa pehmeään ihoon, Jeremias inahti, tietenkin se tuotti kipua, joku psykopaatti sekopoltsi rapsutteli hänen poskeaan ja näytti muutenkin siltä että kohta pidettäisin pienet pippalot, ja Jerry itse olisi niiden kunniavieras..
"Näpit irti!" Kuupoika sihahti pelon ja kiukunsekaisella äänellä, pelko ja viha, olivat kaksi asiaa joille ei saanut antaa koskaan valtaa, järki oli oltava aina kaverina..
Jerry painoi kädet Viperin rintaa vasten ja törkkäsi tuon kauemmas, tai ainakin yritti, saattoihan hän toivoa että pieni vastustelu yllättäisi Viperin..Sydän jyskytti rinnassa tiuhempaan tahtiin kuten aropupulla joka oli ajettu nurkkaan. Huulilla vieläkin kihelmöi äskeinen kosketus, ja Jerry tärisi puunrunkoa vasten, oikea käsi laskeutui alas shortsien taskuille tunnustelemaan, olisiko hän niin onnekas että puhelin olisi mukana..sydän nousi kurkkuun, puhelin oli jäänyt laukkuun..
"Jos sä kosket muhun, mä lupaan että sä tulet katumaan..!" Kuupoika sähisi, jos hän olisi ollut kissa, niskavillat olisivat pystyssä....silti, epävarmuuden saattoi haistaa hänestä.... Rehtori saisi kuulla asiasta...ja Isha...

Jerryn sähähdys hänelle, sai Viperin virnistyksen katoamaan hetkeksi. Huulille nousi hymy, ilkeä sellainen. Vai tahtoi toinen tosissaan pistää vastaan? Ei se Viperia häirinnyt. Hän mielellään pistäisi toisen aisoihin ja tuolle kuuluvaan asemaan. Hänen alleen. Kuten monet muutkin raukat aina joutuivat olemaan. Vihreät silmät porautuivat nuoren pojan pelokkaaseen sieluun. Törkkäys taaksepäin, sai miehen ottamaan askeleen taaksepäin, kädet tungettiin taskuun ja Viper naurahti. Jerrykin näytti siltä että yrittäisi pinkaista pakoon. Kenties laukulleen ja yrittää soittaa jolle kulle? Ehkei kuitenkaan. Vanhempi kaksikosta esti pääsyn laukulle, ja sen tuomaan oljenkorteen. Jos Jerry pääsisi laukulleen, tämä ehkä saisi soitettua apua.. Eikä hän voisi sitä sallia nyt kun.. Tästä tuli mielenkiintoista. Katsottuaan että puhelin oli pois päältä ja muukin maallinen omaisuus oli taskuissa, mies heitti pitkän takkinsa pois päältään. Mitään paitaa hän ei pitänyt takkinsa alla. Ne olivat hänestä turhia ja hiostavia. Tarpeeksi tuskaista oli pitää koulupuvun kanssa jakkua tai sitten sitä typerää liiviä.
"Niinkö lupaat? Caro piccolo, pidäkin lupauksesi sitten."
Viper naureskeli. Hänkö muka kärsisi. Sen hän haluaisi nähdä. Siitä oli ikuisuus kun hän oli joutunut kärsimään. Se voisi olla hyvinkin mielenkiintoinen ja virkistävä kokemus. Viper hykerteli. Mies asteli takaisin toisen luokse. Jerry saattoi helposti nähdä arvet ja muut lävistykset, joita oli hommattu sitten itse kehoon. Solisluihin ja napaan.. sekä lantioon oli upotettu parit napit myöskin. Viper lipaisi huuliaan.
"Tosin, kuka tuollaista pikkuista raukkaa uskoisi? Säälittävää.."
Viper sanoi, tarttuen poikaa käsivarresta, taittaen sen nuoremman selän taakse kipeästi. Pienikin inahdus joka kertoisi kivusta, saisi Viperin vain innostumaan. Huulensa hän vei nuoremman korvalle.
"Eikä Isha.. sinusta kuitenkaan välitä. Miksi välittäisi? Heiveröinen pikku raukka. Katkeat yhtä helposti kuin kuiva oksa.."
Viper kuiskasi ilkeitä sanoja nuoren korvaan. Vastarinta näytti lakkaavan ainakin hetkeksi. Kappas. Iskikö hän oikeeseen osoitteeseen sanoillaan? Viper virnisti, painaen nenänsä toisen hiuksiin. Tuoksuipa tämä pellavapäinen otus ihanalta. Viattomalta, pelokkaalta... ja luonnolta. Vanhempi värähti, vetäen toisen lähemmäs itseään, antaen toisen tuntea miten hänellä alkoi olemaan pientä kookasta kivaa housuissaan toisen varalle. Rassukka.. Jäädä nyt hänen kynsiin.

Jeremias kurtisti kulmiaan, purren alahuultaan ja tuijottaen Viperiä suurilla sinisillä silmillään pistävästi kieron hymyn noustessa vanhemman miehen huulille. Hänen oli päästävä pois, vittuun kukkaset ja kasvit, hän hakisi ne myöhemmin. Viperin jähmettyessä hetkeksi paikalleen, Jerry yritti ohittaa toisen mutta turhaan, Viper esti hänen etenemisensä leikiten, olihan toisella lihakset kun taas Jerryllä ei ollut, tai olivat mutta voimat olivat Python vastaan pieni keltainen kananpoika.. Hänellä ei olisi mitään mahdollisuuksia missään käsirysyssä, jerry jäisi auttamatta kakkoseksi..
Pellavapää katseli kuinka Viper heitti takkinsa pois, itsetyytyväisyys paistoi vanhemmasta.
Viper pisti kaiken leikiksi, Jerryn sanomiset olivat toiselle pelkkää sanahelinää! Kiukkuinen poika katsoi itseään rotevampaa poikaa pelonsekaisin tuntein ja koetti miettiä samalla kuinka pääsisi pois tästä tilanteesta. Itseään hän ei antaisi toiselle helpolla, hän purisi ja potkisi..
Viper nimitteli häntä.....raukaksi? Jerry parahti kivusta jonka Viper hänelle tuotti, oli ihme ettei käsi ollut napsahtanut poikki. Sydän tuntui jyskyttävän ulos pojan rinnasta, hengitys oli hetken katkonaista ja pupillit supistuivat, Viperin hengitys sai nuoren Jerryn niskakarvat nousemaan pystyyn...

Jos ei väkivaltaiset otteet olleet tarpeeksi satuttamaan jerryä, niin Viperin ilkeät sanat iskivät siihen arimpaan paikkaan.
Jeremias jähmettyi vapisten pelosta, pakokauhun ja epätoivon lamaannuttamana poika ei tehnyt elettäkään ainakaan hetkeen riistäytyäkseen Viperin kynsistä...Jeremias värisi ja nieleskeli suolaista nestettä. ..."..ole hiljaa! " Jeremias kivahti yllättäen ja inahti kivusta jälleen.. Mitä Viper muka tiesi Ishasta ja hänestä? Pitäisi vain turpansa kiinni ja nussisi häneltä aivot pellolle kuten ilmeisesti halusikin.
" Sitä sinä et tiedä, välittääkö hän minusta vai ei....eikä se kuulu sinulle pätkääkään!" Jeremias sihisi katkerana Viperin painaessa häntä itseään vasten.. Kuupoika yritti rimpuilla, mutta se teki vain kipeää..

Viper piti Jeremiaksen käden siten, että jos toinen olisi tarpeeksi liikahtanut johonkin suuntaan, se olisi ihan itsestään aiheuttamana napsahtanut poikki. Sitten, häntä ei voisi syyttää mistään muusta kuin päällekarkauksesta, ehkä korkeintaan, ei väkivallasta, eikä muustakaan. Toisaalta.. kaikki se muu mikä tässä nyt seuraavaksi tulisi, tulisi olemaan se mistä häntä ehkä eniten syytettäisiin. Mies virnisti itsekseen. Samapa tuo. Niin monta kertaa päässyt siitä verkosta eroon, niin tuskin hän tälläkään kertaa jää kiinni. Hänen sanansa taisivat upota arkaan kohtaan, enemmän kuin hänen tekonsa tällä hetkellä. Viper lipaisi Jerryn korvaa, pitkällä lipaisulla, näykäten tuntuvasti korvanlehteä sitten.
"Rimpuile ihmeessä enemmän, piccolino, satutat itseäsi enemmän. Anna minun nauttia siitä.."
Viper mumisi toisen korvaan. Mitä enemmän pieni poika rimpuili, sitä enemmän hän innostui. Kyllähän sen oli jo pitänyt selväksi tulla tälle nuorelle pellavapäällekin. Mikä parasta, tämä tuntuisi aivan varmasti paremmalta, kuin miltä Isha ikinä oli tuntunut. Toinen oli kuitenkin ollut aikuinen mies (jota ei oltu nussittu pitkään aikaan), kun taas tämä muksu tässä, saattoi olla jopa melkein neitsyen veroinen Ishaan verrattuna, vaikka mustalaispoika olikin varmasti toista jo puhki pistänyt. Mutta pienet pojat, yleensä pysyivät hyvin muotissa.. pitkän aikaa. Viper värähti. Hykerteli. Tästä, tulisi niin mukavaa.
Nyt enää pitäisi miettiä miten? Noin valkoiset housut ihan kehottivat tahrimaan niitä niin monella tapaa, punaisella, vihreällä ja ruskealla. Verellä, nurmella ja mullalla tai maalla. Viper lipaisi huuliaan. Housuja kiristi enemmän tuon ajatuksen myötä. Viper piti pojan aisoissa toisella kädellään, kun toisella alkoi tuolta housuja näpertämään auki, ja pois tieltä. Pitäisihän hänen sentään nähdä millaisen perseen hän tällä kertaa tekisi omakseen. ..eikä hän ainakaan pettynyt. Mikä herkullinen perse, tällä nuorella oli. Suuri koura, meni puristamaan pakaraa kipeästi, jonka jälkeen ei-niin-hellä läppäisy. Kyllä. Tästä tulisi nautinnollista.
Tosin, nuorempi päätti löytää pienen taistelijaluonteensa jälleen, ja näin sitä mentiin nurin. Viper sai sentään pehmennettyä kaatumista, jottei sentään murskaisi potentiaalista petileluaan ruhollansa. Ei ihme kun nurin mentiin, kun Jerryn housutkin olivat vain polviin asti vedetyt, tai ehkei edes niinkään alas. Viper urhati jotain itsekseen siitä miten jotkut olivat rasittavia vastaan hangottelijoita, mutta ei sen enempää vaikuttanut kommentoivan asiaa. Mies vei huulensa Jerryn niskaan, purren tuota kipeästi sitten, samasta kohtaa mistä huulet olivat -yllättävää kyllä- hellästi ensin hipaisseet.
"Älä suotta pelkää. Tämä sattuu. Paljon. Odotahan vain."

Jeremias hengitti hissukseen, joskus välillä huulien välistä tuntui vain karkaavan parahduksia ja inahduksia, poika ei voinut niille mitään, vaikka hän yritti kuinka pidätellä ääntelyjään..
Toinen jäisi kiinni! Hän tahtoi uskoa niin... Viper ei selviäisi teostaan... niin Jeremias tahtoi uskotella, hän kertoisi asiasta..... mutta kenelle? Robinille? Toinen pitäisi häntä likaisena otuksena.. vai pitäisikö....? Mitä isovanhemmatkin sanoisivat.. eieiei! Ei Jerry heillekään voisi kertoa...
Kipu iski uutena aaltona vartalon läpi ja siinä pyristellessään hän valahti alas, vanhempi poika mukanaan..Sisimmässään blondi huusi kivusta, eikö tosiaan kukaan muka kuullut? Olivatko he niin syvällä metsässä?.. ei sentään.. Siniset silmät tarkastelivat metsää ympärillä ja tajutessaan tilanteen todellisuuden vesi kihosi silmiin ja poskia myöten tipahteli muutamia kyyneleitä maahan...
Lämmin käsi tuntui iholla ja jerry katsoi hätääntyneenä sinisillä kauriinsilmillään vihreisiin silmiin... " Äläkä koske minuun!" Jeremias huudahti itku kurkussa kivunsekaisesta tuskasta. Huutaminen ei auttanut, ei tämän herran kohdalla.. housut vedettiin puolitankoon...vaaleansiniset hipsterit niiden myötä. Jeremias kiljahti ja kyyneleet kihosivat uudestaans ilmiin, kun lämmin käsi kouraisi ja sen jälkeen läpsähti kovana hänen paljaalle pakaralleen... ei tämä voinut tapahtua hänelle....
Koko pieni, heiveröinen vartalo tärisi, pelosta, sydän hakaten rinnassa kuin nurkkaan ajetulla pienellä kanilla.. siltä hän varmaan näyttikin.. silmissä katse pomppi puusta puuhun ja etsien pientäkin merkkiä jostakin, tai jostakusta..
"...sadistinen paska...tunteeton paskiainen!" Jeremias mumisi hiljaa täristen Viperin alla, uusi kiljaisua muistuttava huuto karkasi nuoremman pellavapään kurkusta Viperin upottaessa hampaat ennen niin sileään ja täydelliseen ihoon...
" M-minä kerron....p-poliisille....rehtorille....." Kuupoika kuiskasi ääni väristen...häntä pelotti... uskaltaisiko hän kertoa kellekkään....
Mielessä oli vain yksi henkilö....sydän rinnassa tunsi kaipuuta tuota ihmistä kohtaan....
Kädet, huulet ja hampaat vartalolla tuntuivat inhottavilta.....