Poikakoulu RPG
 
PääsivuKalenteriFAQHakuKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätRekisteröidyKirjaudu sisään

Jaa | 
 

 Might not feel the same way tomorrow

Siirry alas 
Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava
KirjoittajaViesti
Miuchi
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 27
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

ViestiAihe: Might not feel the same way tomorrow   Ke Heinä 28, 2010 9:09 pm

Tämä peli on "fantasia-pohjainen".
__

"Ottakaa se kiinni!"
"Älä hukkaa sitä!"
Huutoja kantautui puiston halki sekä juoksuaskeleita. Huuto kuului ennen kuin nähtiin äänen lähdettä. Sitä ennenkin kerkesi näkemään pienen kuraisen olennon, joka pinkoi vauhdilla soratietä pitkin pakoon. Se oli koiranpentu. Punaturkkinen, mutta tällähetkellä, muuten pehmoinen ja silkkinen turkki oli likainen, kurassa, ruohossa, ja ties mitä oksia oli korvien takkuisessa turkissa, ja hännässä kiinni. Eikä siinä kaikki. Pennulla oli muutama vamma, tulleena näiltä huligaaneilta, jotka rassukkaa ajoivat takaa. Kunnolla pentu ei pystynyt edes astumaan toisella etutassulla, vaan nilkutti eteenpäin, jos hidasti. Juostessa, tämä ei voinut miettiä asiaa sen kummemmin. Ohikulkijat vain katsoivat tätä säälivästi, mutta eivät tehneet mitään silloinkaan kun kepakko osui rassukkaa takaraivoon ja pentu pyöri maata pitkin, metrin verran eteenpäin.
Pienet tassut tärisivät, tämän taistellessa itseään jaloilleen takaisin.
"Osuin siihen! Ei se kaukana voi olla!"
Harmaat silmät vilkaisivat äänen suuntaan, jonka jälkeen ympärille katottiin. Punaturkkinen koetti nilkuttaa piiloon, roskisten väliin. Muuten piilo oli hyvä, mutta ei se kauaa pitäisi häntä piilossa, varsinkaan kun nämä huligaanit eivät olleet luovuttavaa sorttia. Lähistön pusikot tutkittiin, penkin alustat.. kaikki. Pikkuinen yritti tekeytyä mahdollisimman pieneksi ja huomaamattomaksi. Hän ei halunnut saada enempää kipeää. Muutenkin jokapaikkaa särki ihan kamalasti. Pieni uikahdus karkasi huulilta, ja roskisten eteen pysähdyttiin. Pentu vapisi kuin haavanlehti. Joku.. Apua!
"Täällähän sinä rakki olet~"
Ilkeä ääni sanoi. Punaturkkinen koiranpentu peruutti ensin taaksepäin, ja koetti sitten pinkaista taas pakoon, mutta häntä tartuttiin hännästä. Nostettiin julmasti ylös kasvojen tasolle. Uikutusta ja valitusta kuului. Sekä naurua, siihen asti kunnes kuului parkaisu. Pentu puri naskalinterävillä hampaillaan sormeen kiinni. Yrittäessään puolustautua. Mutta ei se auttanut. Tämä heitettiin vain maahan kuin hernesäkki, ja pentu pyöri maata myöten vähän matkaa.
"Kirottu rakki! Tuosta saat maksaa!"
Yksi keskenkasvuisista nuorista nosti jalkansa, aikeenaan tallata pienen olennon pää tohjoksi.

//Höpöti hiaar! o///

_________________
"Wait, I hear people wanting something.... ME!"
____

Viper
Tora
Nosa
Aki
Maurez
RJ
Raven
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 25
Paikkakunta : Satulinna

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   Ke Heinä 28, 2010 10:21 pm

// Här is Höpödin! //

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja sai vihreäpintaisen moottpripyörän maalin ja vahan, sen kaiken kiiltelemään, peilit heijastivat valon takaisin. Pyörä lepäsi jalaksella puistonpenkin vieressä ja pyörää vasten nojasi nahkatakkinen tummatukkainen mies, mustat FBI - tyyppiset aurinkolasit otsalla. Ruskeat silmät katselivat pienen lasten leikkiä aidatulla leikkikentällä ja toinen käsi hamusi ruskeasta paperipussista lämmintä valkosipulipatonkia haukattavaksi. Miehellä oli tummanruskeat shortsit jalassa ja sandaalit, myrkynvihreä kypärä, lohikäärme kuvioineen lepäsi moottoripyörän istuimella, katsellen sekin maailman menoa.. . Tumma, pitkätukkainen mies ei kurtisti kulmiaan tutkiessaan leipää josta oli haukannut palasen, leipä oli lämmintä, vastaleivottua mutta sisältä vielä ehkä hiukan taikinainen, raaka, mutta muuten se ei haitannut.

Nahkatakkinen mies huokasi puraisten vielä kerran palan herkkuleivästä, ruskeat silmät katsoivat kuinka hänen edessään loikki muutama kyyhkynen ja yksinäinen puistopulu... Mies hymyili ja katsoi leipäänsä, murentaen siitä palasen linnuille nokittavaksi.
Linnut tepastelivat tottuneeseen tapaan nokkimaan leivänmuruja maasta ja nahkatakkinen mies virnisti hymähtäen... Linnut olivat vapaita aivan kuten niiden kuuluikin olla..
Yhtäkkiä jostakin kuului juoksuaskelia, nahkatakkinen mies nosti katseensa katsomaan sivuille, edessäpäin leikkivät lapset mekastivat keinuissa jotenka ääni ei tullut sieltä...Pian alkoi kuulua huutoa ja sydäntäriipaisevaa vinkunaa, kuin koiraa olisi pieksetty.. Mies ei tiennyt miten oikeassa olikaan..
Lohikäärme kuvioinen musta kypärä kerkesi nähdä punaturkkisen pienen eläimen viipottavan ontuvasti kohti roskiksia ja nuorisoa sen perässä.. Mutta kypärä ei osannut puhua, eikä tuntea..

Poika roikotti pentua, ja pienen punaturkkisen otuksen iskiessä pikkuruiset terävät hampaansa yhen pojan lihaan, ei nahkatakkinen mies voinut olla sitä kuulematta.. Mies käänsi päätään äänen suuntaan ja katsoi kuinka pikku jengi kiusasi pienenpientä koiranpentua, se oli likainen, rähjääntynyt, peloissaan, yksin ja vihainen, vihainen että sitä oltiin kohdeltu julmasti ja että miten typeriä ihmiskunnan edustajat olivat... Nahkatakkinen mies katsoi säälien koiraressua.... Leipäpussi otettiin mukaan, etteivät linnut söisi miehen ateriaa. Sandaalit upposivat maahan, joka oli vielä kuravellissä sateen jälkeen..
Yksi nuorista nosti jalkaansa valmiina anteeksiantamattomaan ja hyvin sydämmettömään tekoon..
Nahkakäsineellä varustettu käsi tarttui nuorta aikuista hiuksista ja repi rajusti tuon maahan, nahkatakkinen mies iski jalkansa pojan kylkeen ja katsoi nuorisoa jäätävästi...
" Olisiko sinusta mukavaa jos hakkaisin pääsi irti?" Murisi matala ja uhkaava miesääni, ruskeat silmät tuijottivat maassa kivusta kiemurtelevaan nuoreen ja tällä kertaa mies astui voimalla pojan käden päälle, välittämättä lainkaan luiden katkeiluista..
Vaikka porukkalla oli ylivoima, nuo eivät saisi aikuista tervettä miestä kenttään... Julma hymy häivähti miehen suupielillä ja nosti maassa makaavan nuoren yhdellä kädellä pystyyn, painaen kasvonsa sitten pelokkaan nuoren kasvoja vasten, Ronya tuijotti poikaa silmiin vihaisena ja työnsi tuon luotaan päin muita nuoria. " Jos näen kerrankin sun, tai kenenkään teistä tekevän vastaavaa uudelleen, en katko pelkästään sormia~" Mies kehräsi matalalla äänellään.
Osa nuorista alkoi luovuttamaan mutta yksi idootti vielä yritti lyödä miestä kylkeen, huonoin tuloksin, tumma mies iski takaisin ja mursi turhan innokkaalta nenille hyppijältä nenän..." Asia on loppuun käsitelty, piste. Eikä asiasta enää keskustella, te jätätte tämän pennun, ja muutkin eläimet ja elolliset rauhaan!"
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 27
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   Ke Heinä 28, 2010 10:52 pm

Koiravauva läähätti surkeana maassa. Tiukasti se puristi silmiään kiinni, odottaen jo koska menettäisi päänsä. Mutta ennemmin kuului parahdus, ja pieni tömähdys. Varovaisesti punaturkkinen otus raotti silmiään ja katsoi kummeksen tapahtumaa. Joku oikeasti viitti.. tulla väliin? No ei varmaan. Varmasti tuokin oli joku joka vain tahtoi satuttaa, eikä mitään muuta. Harmaat silmät omaava pentu, nousi vaivoin ylös ja nilkutti vapisevin käpälin piiloon. Penkin lähellä, olevan puskan alle, tämä kyyristyi, nuolemaan käpälää johon sattui. Ei se murtunut tainnut olla, kipeä vain. Siinä oli kyllä haavauma, kun häntä oli raahattu ympäri kaupunkia, naru sidottuna käpälään, jo ties kuinka monta päivää. Joillekin ei sitten vain kannattaisi ikinä antaa lemmikkejä.. Nyt se oli hiertänyt karvaa pois, ja tehnyt haavan, ranteen ympärille. Punaturkkinen katsahti äänien suuntaan, kun tuskainen huuto kuului. Tuo.. mies? ... oli astunut tuon toisen tassun päälle? Okei, nyt hän oli varma, ettei se ollut yhtään sen mukavempi tapaus, kuin ketään muutakaan! Mitä nyt sillä oli jotain mikä tuoksui houkuttelevalta pienen otuksen tarkkaan nenään. Vähän nenu nuuski ilmaa, mutta ei hän silti uskaltanut esiin tulla. Pelkäsi liikaa. Maailma oli julma, pienille otuksille.. ihan kuten hänellekin.
Mutta ei ainakaan nuo pennut uskaltaneet aikuiselle tehdä mitään. Kipittivät pakoon, pari ainakin haavojaan nuolemaan. Pentu itse, sielä puskan alla, vapisi ja uikutti hiljaa. Sattui, vähän kaikkialle.. päähän, käpäliin.. Hänen hippulat oli verillä, kun oli tullut juostua ties millaisessa maastossa. Nälkä oli, eihän hän ollut syönyt muutamaan päivään.. ja varsinkin tämä käpälän haava, oli kipeä, punersi ilkeästi ja oli varmasti tulehtunut. No, ehkä hän nyt voisi yrittää löytää joku parempi paikka piileksiä. Nenän mukaan kohta alkaisi satamaan, pilviä kerääntyi jonnekin, ja ilma tuoksui sateelta. Pentu ryömi puskasta esiin. ...Vain säikähtääkseen tätä aikuista ihmisolentoa. Agh! Se oli noin lähellä! Hyvä ettei pennulla ollut karvat pystyssä kissojen tyyliin, kun tämä sen verran säikähti. Käpälät ainakin oli haaralla ja tämä tuijotti toista harmailla silmillään hetken, ennen kuin tajusi könytä takaisin puskan alle piiloon. Mitä nyt punertava, takkuinen häntä pilkisti oksiston seasta. Sitä mentiin pienelle kerälle, uikuttamaan hiljaa. Ei häntä enää saisi satuttaa!
"Yip!"
Älähdys karkasi pennun suunnalta, kun puskan oksia siirrettiin syrjään. Hitaasti, kuin häntä ei olisi yritettykää säikäyttää. Kuitenkin, pentu oli puskassa kyyryssä, tuijottaen pelokkaasti tätä miestä edessään. Hän oli aivan varma että hänet kynittäisiin! Nirhittäisiin! ja ties mitä kaikkea kamalaa! ..mutta miehen ääni oli.. lempeä.. Sanatkin. Pentu vapisi tosin edelleen, mitä nyt ei uikuttanut, tai näyttänyt siltä kuin kuolisi sydänkohtaukseen kohta. Harmaat silmät katsoivat miestä, suoraan silmiin -mikä on sinäänsä harvinaista sillä koirat eivät katso ihmisiä silmiin, kun pitävät sitä uhkaavana eleenä-, pienimuotoinen pelko häilyväisesti näkyvissä. Jos toinen koetti silittää, pentu kavahti ja ärisi, surkeahkosti, toiselle. Hän.. ei ihan heti luottaisi ihmisen käteen. Se osasi olla hellä, mutta myös niin julma. Pentu ärisi vielä hetken aikaa, kunnes päätti että oli toista pelotellut tarpeeksi, jatkaen käpälän putsaamista.
Pieni maha päästi pientä kurinaa itsestään.

_________________
"Wait, I hear people wanting something.... ME!"
____

Viper
Tora
Nosa
Aki
Maurez
RJ
Raven
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 25
Paikkakunta : Satulinna

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   Ke Heinä 28, 2010 11:40 pm


Mies virnisti nuorikko porukalle joka pötki pakoon, nahkarotsin kaulusta nostettiin ylemmäs ja mies vilkuili ympärilleen, mihin se pieni punahukka oli kadonnut, äsken se oli ollut tuossa vielä, mutta oli sittemmin vilahtanut pois. Ronya kumartui poimimaan maahan tipahtaneet aurinkolasinsa ja asetti ne otsalleen taas... Tummat pilvet alkoivat kerääntyä taivaalle, ties vaikka sataisi ja ukkostaisi, sitä kun ei koskaan osannut arvata.. Pian kuului pientä kahinaa pensaikosta ja Ronya kääntyi puskia päin, kyykistyen sitten niiden juurelle, punertava häntä pilkisti sieltä esiin, pientä surkeaa uikutusta kuului, pentu oli siellä, eikä se tahtonut tapella enää... Ronya hymähti ja ojensi kätensä siirtäen maltillisesti oksia syrjään, pentu oli peloissaan, siihen sattui ja se oli varmasti nälissään, kaikki pienet pennut olivat eikä tämäkään olisi poikkeus. Ruskeat silmät katsoivat harmaisiin, joskin hieman ohi toisen jäisistä silmistä, hän ei uhkaillut, mies puhui lämpimällä äänellä ja vakuutti pennulle että ei satuttaisi tuota.
Pieni hymy kohosi miehen huulille pennun äristessä, hänen yrittäessä koskettaa pienempää..."Miten vain, ymmärrän pointtisi." Nahkarotsinen mies sanoi ja katsoi sitten patonki pussiaan ja vei kätensä sen sisuksiin ja otti puolikkaan patonkinsa jota oli äsken syönyt, pieni sen kolmeen osaan ja asetti palasen hänen ja pennun väliin, enempää hän ei antaisi, katsoisi ensin oksettaisiko pikkuista vaiko ei, jos tuo tyhjään massuun söisi ison kasan kauhealla kiireellä niin ruoka varmasti tuli ulos.
"Katsos, tässä olisi jotakin sinulle" Ronya maanitteli ja leyhytteli kädellään vastaleivotun patongin tuoksua koiranpentua kohti. Samalla mies tutki silmillään pentua ja tuon kolhuja... Silmissä välähti kiukku hänen nähdessään koiranpennun haavan ja muut kolhut.. voi pikkuista... hän ottaisi pennun ja veisi pennun kotiinsa, vaikka eläinlääkäri olisikin parempi paikka, mutta ilmeisesti pentu ei luottanut helpolla ihmisiin, joten vältyttäisiin monilta hampaanjäljiltä ja turhalta kidutukselta, eikö pentu muka ollut kärsinyt jo tarpeeksi..
Kun punahukka sitten kömpi lähemmäs, patongin palasta ja natustaisi sen, Ronya ojensi sormeaan toisen nuuskittavaksi ja ojensi seuraavan palan, katsottuaan ensin että ruoka ei tulisi heti ulos..
"Voi rassukkaa...."
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 27
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   To Heinä 29, 2010 12:29 am

Pentu jatkoi haavojensa nuolemista, vaikka vatsa ammotti tyhjää ja kurisi pienesti. Oli kamala nälkä.. Mutta ei hänellä ruokaa ollut.. Pitäisi vissiin mennä taas jotain roskiksesta syömään.. mitä nyt vatsa meni sekaisin ja alkoi oksettamaan heti. Eivät nei kai sitten olleet mitenkään tuoretta ja terveellistä ainakaan. Pentu katsoi miestä, tuon rapistellessa pussin kanssa. Utelias katse luotiin mieheen. Tämä otti pussista jotain... jonka sitten laittoi pieniin osiin. Pentu kallisti päätään vasemmalle. Mitä mitä? Tämäkö... pelottavan näköinen mies, oli oikeasti yhtä hellä sisimmältään kuin se yksi vanha täti, joka antoi hänelle velliä pari päivää sitten. Harmaa katse seurasi kättä joka asetti maahan leivän palan. Katse käväisi miehessä kertaalleen, ja meni sitten leipään takaisin. Pentu nuolaisi huuliaan. Nälkä oli.. mutta mitä jos toinen kuitenkin tekisi jotain? Ottaisi sen pois? Tai.. lähtisi retuuttamaan niskasta? Pentu epäröi hetken.
Lopulta nälkä oli kuitenkin liian kova, ettei tällaista tilaisuutta voinu jättää käyttämättä. Täriseville tassuille noustiin ja otettiin pari nilkuttavaa askelta eteenpäin. Patonkia nuuskittiin, vilkaistiin vielä tätä miestä, ja koska tuo ei näyttänyt käyvän päälle heti ensimmäisenä, pentu rentoutui silminnähden, asettui makuulleen ja alkoi natustamaan pieniä palasia leivästä suukalleen. Yllättävän "hienostuneen" oloisesti, pentu söi, ottaen huomioon että tämä kuitenkin oli.. koiranpentu. Punaturkkinen mutusti tyytyväisenä yhtä palasta, jonka oli nyhtänyt irti suukalleen. Pentu näytti tyytyväiseltä. Kun hän sitten huomasi miten toinen toi kättään lähemmäs, ja sormea nuuhkittavaksi, pentu kyyristyi alta pois, kuin jo odottaen saavansa ympäri korvia. Mutta kun kuitenkaan mitään ei tapahtunut, tämä uteliaana otuksena alkoi nuuhkimaan toisen sormea. ...ja sitten kättä. Varovaisesti häntäkin heilahti.... kunnes se heilui puolelta toiselle pientä iloisuutta esiin tuoden. Tämähän oli mukava mies.
Ei tuoksunut pahalle tai mitään! Oli ihan kiva! Antoi jopa ruokaa! Nälkäisenä pentu mutustikin loput leivän palasta, jonka oli toiselta saanut. Kierähtäen sen jälkeen selälleen, kerjäten rapsutuksia. Etutassut huitoivat miehen suuntaan. Eikö tämä nyt nähnyt! Hän halusi huomiota! Paljon! Rapsutuksia ainakin! Punainen häntä vispasi iloisesti puolelta toiselle, ja pentu haukkui pienellä äänellä, jutustellen toisen kanssa! Koirille tyypilliseen tapaan, pentu toipuu nopeasti huonosta kohtelusta.. mitä nyt siitä voi pienet traumat jäädä mieleen. Oletettavasti, tämä punaturkkinen otus, tulisi pelkäämään nopeita likkeitä, huitaisuja, käsien kanssa.. ainakin näin alkuun. Ehkä hän kasvaessa tottuisi.
Mies sai jopa nostaakin hänet syliin. Pentu oli tyytyväistä poikaa, nuolaisten toisen nenänpäätä siinä pari kertaa, kunhan ylti sinne asti.

_________________
"Wait, I hear people wanting something.... ME!"
____

Viper
Tora
Nosa
Aki
Maurez
RJ
Raven
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 25
Paikkakunta : Satulinna

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   To Heinä 29, 2010 9:12 am

Patonki katosi pikkuhiljaa punaturkkisen pikku pennun suihin, mies hymyili, toinen söi nätisti, toisinkuin muut koirat tai koiranpennut, tämä ei hotkinut ja saanut vatsaansa sekaisin... mies siveli sormillaan pienenpieniä pikkulettejä päässään ja hymyili koiranpennulle. Patonki oli pieni lahjus ja hätävara ruokaa. Pahin nälkä lähtisi eikä pentu hotkisi purkkiruokaa hetkessä, mies siveli pientä partaa leuassaan, pennulle voisi ostaa purulelun, joka ei vinkuisi -hän itse ei kestäisi jos pikkuinen alkaisi yöllä sitä vinguttamaan- ja ruokaa, peti ja joku hihna asia.
"Hmm?" Mies hymähti ja katse palasi tähän pieneen punahukkaan joka nuuhki pienellä kylmällä kostealla kuonollaan sormea, ja varovaisesti häntä heiluen, myös kättä. Hymy palasi miehen huulille ja rapsutti pennun kaulan alusta hellästi, kunnes pentu alkoi jälleen mutustaa leivänkannikkaa loppuun, antoi mies pennulle rauhan ja katseli kuinka leipäpalanen katosi suullinen suulliselta pienen punahukan suuhun.
Ja syötyään, pentu heittäytyi selälleen ja alkoi tassuilla huitomaan, mies naurahti lempeästi ja etu ja keskisormellaan rapsutteli pienemmän massua ja silitteli hellästi. Silloin hän päätti sen varmasti, pentu lähtisi hänen matkaansa, piti vain katsoa ettei pienempi kiemurtelisi liikaa hänen takin alla...
Mies jutusteli pennulle ystävällisen rauhalliseen sävyyn ja kertoi pääkallellaan tapittavalle punaturkille mitä hän vielä tekisi pennulle, ottaisi syliin ja rapsuttaisi, pentu saisi nukkua lämpimässä ja kuivassa ja saisi ruokaa...
"Lähdetään." Mies tarttui varovasti koiranpentuun ja nosti tuon syliinsä, avaten nahkatakkinsa vetoketjun, koiranpentu asetettiin sinne hänen rintaansa vasten ja mies vetaisi vetoketjua kiinni, ei kokonaan, pennun pää pilkisti sieltä, mutta jotta pienempi ei hätäilisi sitten ajon aikana, mies pitelisi kaulusta toisen edessä tuulensuojana myöskin..
Mies naurahti pennun osoittamille huomionosoituksille, kyllä tämä tästä.

Ruskeat silmät katsoivat vihreää pyörää hymyillen, kypärä otettiin ja asetettiin päähän, visiiriä hieman raotettiin ja nahkatakkinen mies istui pyörän päälle, käynnistäen pyörän, pentu sylissä tietenkin hätkähtäisi ja ihmettelisi kovasti mikä leijona heidän allaan noin murisi. Mies lohdutteli pentua ja vakuutti että toinen olisi turvassa. Tämä leijona oli kesytetty...
Miehen jalat polkaisivat jalaksen pois paikoiltaan ja käänsi kaasukahvaa ja pyörä kiisi puiston läpi ja ajotielle...

Pienen hetken päästä he olivat miehen asunnolla, pieni yksiöhän se oli, mutta tarpeeksi iso. Mies kolisteli avaimia ja avasi oven, ja sisälle päästyä hän laski koiranpennun alas ja käveli patonkipussin kanssa keittiöön, lykkien valoja päälle.
"Ole kuin kotonasi" Mies virnisti lempeästi Punahukalle ja nakkasi takkiaan ja muita vaatteitaan sitten sängylle, hän vaihtaisi vaatteet ja kävisi kävellen lähikaupasta hakemassa pennulle tarvikkeita, sitä ennen hän laittaisi esille jotain eilistä makaronia ja vettä, pentua varten.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 27
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   To Heinä 29, 2010 12:54 pm

Pentu potki takajaloilla ilmaa ja häntä vispasi, miehen ottaessa hänet lähemmäs. Pian sitä oltiin selkä tuon rintaa vasten. Uih, lämmintä! Etukäpälänsäkin pentu laittoi päänsä viereen, aukosta kurkkimaan. Uteliaat harmaat silmät katselivat ympärille tästä uudesta korkeudesta, minne oli päässyt. Lämpö oli suloista ja pentu nuuskutti toisen takkia.. tuoksui hyvälle. Turvalliselle ja luotettavalle ihan selvästi. Punaturkki katseli sitä kiiltävää juttua, jonka luokse mentiin ja jonka päälle tämä hänet pelastanut mies istui. Se oli kirkas.. ei silleen silmiin sattuvasti, mutta oli se myös nättikin. Pentu tosin kyllä säikähti kun moottori lähti käyntiin. Tämä pienesti rimpuili paikoillaan, mutta rauhoittui kyllä kun lempeästi puhuttiin ja rauhoiteltiin säikähtänyttä luontokappaletta. Pentu myös huomasi pitävänsä tämän jutaskan kyydistä. Se oli nopea, ilmavirta joka kasvoille tuli, toi mukanaan monia uusia hajuja ja ne sai pienen nenän vipattamaan muutamaan otteeseen, mitä nyt tämä myös aivastikin, kun pölyä meni nenään.
Sitä päästiin asunnolle, mutta hän pääsi takin sisältä vasta oven sisäpuolella.. huoneistossa mikä tuoksui ihan samalta kuin tämä mies tässä. Punaturkkinen vaappui vähän, mutta lähti sitten tutkimaan paikkoja. Voisi olettaa että tämä olisi ryöminyt piiloon jonnekin, pois kaikkien silmistä, mutta sielä täällä tämä viipotteli ympäriinsä. Tutkien kaikki nurkat ainakin kolmeen kertaan. Huonekalutkin saivat osakseen huomiota. Vähän nilkuttavaa pennun meno edelleen oli, mutta ei se estänyt tätä kipittämästä ympäri tutkimassa paikkoja. Hän halusi tutkia joka paikan! Väkisin vielä yritettiin tunkea itseään yhden hyllyn ja seinän väliin, vain että sitä jäätiin kiinni päästä. Surkeaa ulinaa kuului ja pentu tappeli itseään irti. Mitä nyt ei päässyt ennen kuin hänet uudestaan pelastettiin kiipelistä.
Päätä ravistettiin.
Ui! Ruokaa! Hänet oli näköjään viety keittiön puolelle. Kuono nuuhki makarooneja hetken, kunnes niitä pienesti natustettiin napaseen, nälkää taltuttamaan. Ah, oli hyvää. Häntä heilui. Syötyään, tämä katseli ympärilleen, joi vähän yhtäkkisesti ja lähti katsomaan minne hänen uusi omistaja oli kadonnut. Pitihän ruuasta kiittää! A, tuolla hän oli! Pentu loikki tuon luokse ja tökkäisi tuon pohjetta nenällään, pyörähtäen pariin kertaan ympäri, nousi takajaloilleen kerjääväiseen asentoon, ja haukahti pienesti. Tuskin häntä ymmärrettiin, mutta.. no.. samapa tuo. Tämän jälkeen oli kipittää sohvan luokse, hyppätä sille, ja alkaa möyrimään sitä pitkin. Hangaten kuraa ja hiekkaa irti turkista, sohvan verhoilua vasten. Möyrittyään hetken, turkki oli sekaisin, ja melkein vain pahemmassa sotkussa, kuin mitä oli jo ollut aikaisemmin.
"-ki!"
Pennun suusta pääsi kun hänet nostettiin ylös. Mitä nyt? Harmaat silmät tapitti ruskeita, ja pää kallistui. Mitä? Mitä? Eipä otus heti tiennyt että seuraavaksi olisi kylvyn, ja kaiken muun siistimisen vuoro, harjauksen ja turkin lyhentämisen muodossa. Tai lyhentämisen ja lyhentämisen. Piti vain pieniä takkuja siistiä pois, ja liian pitkää takkuuntunutta turkkia leikellä pois.

_________________
"Wait, I hear people wanting something.... ME!"
____

Viper
Tora
Nosa
Aki
Maurez
RJ
Raven
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 25
Paikkakunta : Satulinna

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   To Heinä 29, 2010 6:27 pm

Ronya naurahti pennulle, toinen oli todella suloinen otus, häntä vispasi eestaas ja punahukka kipotti menemään ympäri huonetta. Toisen jäädessä jumiin, mies pelasti pennun ja tukki raon tyynyllä, ei laittaisi päätään toiste sinne. Ronya istahti hetkeksi roosan väriselle sohvalle ja vain katseli pentua pieni hymyntapainen huulilla. Hmm.. Toiselle voisi keksiä jonkun nimen, pelkkä 'pentu' tuntui jotenkin tylsältä, vaikka sekin olisi ihan ok siinä mielessä että hän ei tiennyt että pitäisikö toisen, sen jälkeen ku pentu olisi parantunut. No se oli sen ajan murhe se!
Pian mies tunsi pohkeessaan jotakin kylmää! Pentuhan se siellä, Ronya kumartui ja silitti pentua, voi hassua. Ruskeasilmäinen mies oli ihastunut pikkuiseen, tuollainen eloisa ja ihana pikku possu.
Mutta pennun loikkiessa sohvalle, Ronya älähti ja kaappasi pennun käsiinsä nopeasti, ruskeat silmät mulkaisivat ja katsoivat pentua toruvasti " Se on kuule nyt sillä tavalla että joudat pesulle!" Ronya sanoi hymyillen, eihän toiselle voinut kovin vihainen voinut olla, paitsi että hänen uusi ihana sohvansa ( D:)..pilalla..noh.. pesisi nuo tahrat pois..

Ronya kiikutti pentua kohti pesuhuonetta, nappasi mukaansa harjan ja suihkutettavan hoitoaineen, kun hänellä ei ollut oikeeta koiranputsaus saippuaa tai vastaavaa, takut saisi ainakin suoriksi.
Ronya upotti sessukan ammeeseen ja pesi pennun hailealla vedellä.

Pesun jälkeen Ronya istutti pennun haarojensa väliin ja alkoi kuivailla pientä, hiustenkuivaajalla ja suihkutteli hoitoainetta, alkaen sitten siistiä takkuja ja saksi karvoja anturoiden välistä, hellästi ja varovasti, pentu raapi hieman. "hmm.. voi possu.. ostan sinulle kaulapannan ja muutaman lelun... en vain tiedä uskallanko jättää sinua yksin, mutta en voi ottaa mukaankaan.." Mies hymisi ja trimmaili pentukaisen karvoitusta, varsinkin niitä takkuja mitä ei saanut suoraksi, ja tämä johti siihen että hännän karvoituksesta tuli lyhyttä..
Siistittyään pennun, Ronya paijaili punahukkaa hellästi ja kutitteli ja rapsutteli, kunnes nousi ylös ja etsi rahapussin käsiinsä.. niin joo..
"hmm.. .kynsisakset, ruokaa.... peti....paljon kannettavaa"
Ronya mutristi huuliaan täyttäessään muovikuppia vedellä, pentu ei läkähtyisi kuumuuteen.. tuuletinkin napsautettiin päälle ja mies hipsi ovelle... pentu näytti väsyneeltä.. kaippa se nukahtaisi...toivottavasti...mitään ei oltu jätetty toisen ulottuville, pentu makoili nyt jo putsatulla sohvalla hyvillä mielin, leikki kiltisti jollain rievulla jonka Ronya oli repinyt omasta vanhasta rämäpaidastaan toiselle leikkikaveriksi..
Mies nappasi avaimet taskuunsa ja sulki oven perässään, kääntäen avainta lukossa..
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 27
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   To Heinä 29, 2010 7:24 pm

Aaagh! Vettä! Ja jotain muuta kamalaa! Ja tämä ei ollut kivaa! Pentu vikisi Ronyan pestessä häntä. Tai vikisi ja vikisi, mutta vinesi välillä. Ei kokoaikaa, mutta silleen lannistuneen oloisesti. Tämä ei ollut kivaa. Sitten ollenkaan. ...Sukiminen ja harjailu taas sitten oli mukavaa. Silloin koiravauva istui kiltisti paikoillaan, ravistettuaan itseään ja turkkiaan kuivaksi, surkea yritys sinäänsä. Sitten sitä annettiin toisen jatkaa hoitamisia. Pari kertaa sitä tultiin kärsimättömäksi ja tahdottiin hillumaan ympäri asuntoa. Mutta nää. Toinen piti kiinni ja leikkeli suurimpia takkuja pois. Hyvillään huomiosta, pentu katsoi Ronyaa tuon noustua ylös, etsimään rahapussiaan. Punaturkkinen otus loikki perässä, jaloissa ja kaikkialla. Melkein jopa kaataen toisen pariin kertaan, kun kulki tiellä.
Uteliaana tämä katsoi miten kippoon tuli vettä, päätä kallistettiin toisen mutinoille. Huu? Haa? Mitä? Vettä ainakin oli tarjolla ja poikapentu meni juomaan, muutaman lipaisun ainakin. Haukotus karkasi otuksen huulilta seuraavaksi ja tämä kipitti olohuoneeseen takaisin, hypäten nojatuolille. Möyri siinä hetken, petasi itselleen paikkaa ja kieri ja... kun hän sai rätin, alkoi sitä tappamaan. Ravisteli päätään ja ärisi, kuin mikäkin hurja peto.paha rätti piti tuhota! Ennen kuin se valtaisi maailman!

Meni hetki ennenkuin pentu snaijasi olevansa yksin. Tämä ulisi oven edessä surkeana, raapi sitä... hetken aikaa, jättäen pienet kynnenjäljet jälkeensä. Hmph! Hänet jätettiin. Julmasti yksin! No, hän menisi uudelle tutkimusretkelle! Joo!
Kipittäen ympäri huushollia, nenä tutki paikkoja, mihin ei oltu törmätty viime kerralla. Hän löysi uuden paikan! Se oli.. puhdas (ihan kuten muutki talon paikat) ja.. no.. jotenkin kirkas. Johtui kaiketi valoista ja kaakeleista (mitä nyt tämä otus ei tiennyt mitä ne on). Yhtäkkisesti hän muisti missä oli. Se oli se sama julma paikka minne hänet oli viety. Tuonne! Harmaat silmät tuijotti ammetta, turkki nousi pikkaisen pystyyn niskalta ja tämä ärisi ja haukahti. ...mutta koska tuo tekele, "amme" kuten isäntä oli sanonut, ei tehnyt mitään, punaturkkinen päätti että oli voittanut hurjan vihollisen ja se oli vaaraton. Nyt oli hyvä sitten katsella vähän muutakin. Nenä nuuskutti kaikkea, ja varsinkin koppaa joka tuoksui.. isännälle. Oliko tämä isännän peti? Eei.. ei kai. Näytti niin pieneltä.. Ehkä hän nukkui kerällä? Se kyllä vei vähemmän tilaa.
Utelias kun oli, pentu loikkasi pyykkikoriin. Se kaatui, ja pentu jäi alle. Koppa ja likapyykki päällään, tämä lähti vipeltämään ympäri taloa. Yrittäen päästä eroon hurjasta otuksesta joka hyökkäsi salaa hänen kimppuunsa! Kopan alta päästiin esiin, mutta naamalla oli vielä jotain mikä peitti näkyvyyden liiaksikin! Hän törmäsi johonkin ja jotain tippui alas, ryminällä. Sitten hän käveli jonkin ylitse ja myös jotain muutakin mikä oli märkää. Kuraisia jälkiä oli sielä täällä, samaten pyykkiä. Pentu itse alkoi olla epätoivoinen. Hän oli jumissa! Missä isäntä oli!? Apuaa!
Ovi kävi, mutta hän ei edes tiennyt missäpäin oli mitäki, ja tajuamattaan sitä itse, kipitti paitakummituksena isännän ohitse ja törmäsi olohuoneen pöytään.

_________________
"Wait, I hear people wanting something.... ME!"
____

Viper
Tora
Nosa
Aki
Maurez
RJ
Raven
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 25
Paikkakunta : Satulinna

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   To Heinä 29, 2010 11:50 pm

Ronyaa hieman epäilytti jättää pientä karvakasaa yksin, mutta se hänen oli tehtävä, pentua ei saisi eikä hän ottaisikaan kauppaan mukaan.
Kaupasta mukaan sitten otettiin pörrömatto, pyöreä sellainen, koiranruoka säkki, vinkulelu, kynsisakset, kaulapanta ja pienen punaisen pallon, näilä pentu saisi pärjätä, ruokasäkki oli pieni, mutta se hyvin riittäisi pennulle, hän voisi sekaan laittaa jotain omaa ruokaansa ja sitten tietenkin turvottaa napuset, jospa pentu tykkäisi syödä niitä sitten paremmin.
Vielä matkaan tarttui yksi leffa, sieltä lehtihyllyltä, ylin hylly, leffa oli lehden kanssa samoissa muoveissa ja lehden kannessa oli nainen joka istui moottoripyörän päällä, vähissä pukeissa.. Kunhan hän saisi pennun nukkumaan niin voisi harrastaa jotakin omaa kivaa...kun ei muuten kerta herunut.
Ronya käveli kotiin, hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta, tai oli oikeastaan jokunen, että verhot olisi revitty alas ja olohuoneen pöydältä olisi napattu kaukosäätimet piiloon.
Mies asteli rappusia ylös, hissi oli ihan ok mutta tälleen kuntoilun vuoksi oli mukavampi mennä portaita pitkin, sydän tykyttäisi rinnassa huimaa vauhtia, se oli merkki siitä että oli elossa.

Mies avasi oven ja astui sisään, lukiten oven perässään..
"Mitä vittua?" Ronya älähti ihmetellen, vaikka olihan hän osannut odottaa tätä, mutta että silti pieni punahukka oli paitakummituksena liihottanut ympäri kämppää, vaatteita siellä täällä, kori oli keskellä olohuonetta. Muutama maljakko oli tipahtanut alas matolle ja oli nyt tuhannenpäreinä, toinen maljakoista oli selvinnyt hengissä benjihypystä ilman köyttä... Jokapuolella oli sottaisia pieniä tassunjälkiä, ja hänen uusi ihana SOHVA!
Ronyalta tipahti kassit käsistä ja mies katsoi kuinka paitakummitus törmähti juuri parahiksi olohuoneen pöytään. Äreisenä Ronya marssi valkean kummituksen luo ja nosti paidan toisen päältä. Paidan alta kurkkasi pieni punaturkkinen karvakerä, joka tapitti Ronyaa viattomana silmillään, häntä heilahteli muutamaan otteeseen, mutta Ronyan ärähtäessä koiralle toruvasti, häntä heilahti toiselle puolelle ja laskeutui alas.
Ronya kokosi pyykit koriin ja poimi maljakon sirpaleet lattialta ja vesikupin kanssa vei keittiöön, käteen otettiin rätti ja alettiin puunaamaan tassunjälkiä pois, sekä punahukan tassut myös, tuhruisilla tassuilla ei tepasteltaisi enää ympäriinsä!

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 27
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   Pe Heinä 30, 2010 12:25 am

Wää. Hän kuolisi tänne. Ikuisiksi ajoiksi, muutamaksi tunniksi, kunnes isäntä pelastaisi. Askeleita kuului kyllä, mutta hän ei nähnyt mitään! Yhtäkkiä hän kuitenkin näki, kun paitaa, riepua, nostettiin ja hän pääsi vapauteen! Suuren harmaat silmät katselivat isäntää ja häntä heilui. Yaay! Tämä oli kotona! ..Mitä nyt ei näyttänyt iloiselta, joten se idea siitä että olisi iloisesti vispattu häntää, se meni varovaisen oloisesti puolelta toiselle. Ja kun mies sitten ärähti, pentu kyyristyi ja lumisti korviaan vähän. Wää, hänelle oltiin vihaisia.. Pää kallellaan tämä katseli miten isäntä meni ympäri huushollia. Tämä näytti hauskalta leikiltä. Ketä heitti jotain, mitä toinen nouti? Pentu nousi ylös pienille tassuilleen ja kipitteli perässä, törmäten välillä toisen jalkoihin, kun tämä pysähtyi yks kaks. Häntä heilui, ja pentu kallisteli päätään. Mikä tuo oli? Entä tuo? Ja miksi Isäntä teki noin? Mutta Ronyan ottaessa imurin esiin, pentu viipotti piiloon. Kamala meteli! Hirveä muriseva olento! ..jota isäntä kontroloi? Pentu kyttäsi sitä piilosta. Keittiön pöydän alta. ...tuli hätä. Pitäisi päästä.. ... Aki hiippaili salakavalasti sitten pois huoneesta missä isäntä hääräsi. Jonkin huoneen ovi oli auki ja pentu kipitti sinne. Jokin iso juttu oli keskellä, ja täälläkin tuoksui isännälle. ...Mutta tuskin tämä oli isännän peti, kun se oli se pieni sielä.. joten tämä oli joku toinen jutaska. Värähdys kulki pennun läpi. Gwii! Pakko päästä!
... Tyytyväisenä tämä tepsutteli sitten Ronyan makkarista ulos. Pienen lätäkön tämä oli jälkeensä jättänyt, sängyn viereen. Pentu tepasteli eteiseen, katseli ovea, tepasteli sitten sohvan luokse, jota isäntä putsasi. Karvakasa loikkasi sille, alkaen petaamaan petiä itselleen. Väsytti. Vähän sitä tosin nuoltiin itseään, ennen kuin pistettiin kerälle, häntä kuonon yli. Lämmintä ja mukavaa... ja turvallisen oloista..
Pentu sai taas toruja, kun Isäntä huomasi... pienen yllätyksen lattialla oman sänkynsä vierestä.
Sen saattoi melkein nähdä miten pentu häpesi. Ja häpesihän se. Hän oli taas suututtanu isännän. Ei niin saanut tehdä. Eikä hän suostunut syömään niitä koiranpipanoita. Ainakaan ihan heti. Kyllä ne meni kun sinne oli jotain muutakin sotkettu sekaan, samaa mitä isäntä söi, ja niitä oli turvotettu vähän, vedellä. Silloin se meni, mutta siltikin se vaikutti siltä kuin nelijalkainen olisi nypristellyt nenäänsä. Sitten toinen puhui nimistä. Pentu meni kerälle taas, ja antoi toisen hölpöttää omiansa, kunnes kuului Aki - nimitys, jolloin pentu nosti päätään ja kallisteli sitä. Mitä? Mitä? Häntäkin heilui ja tämä nousi ylös. Kutsuiko joku? Missä?
Näin hän sai nimen tajuamattaan.
Yöt hän nukkui isännän vieressä. Jalkopäädyssä, ja myös tuon kainalossa. Kainalossa oli kivempaa, siinä oli lämpöistä ja turvallista.

Parissa päivässä pentu, nykyään myös nimeltään Aki, oppi talon tavoille. Viksu koira, se piti sanoa heti kättelyssä. Ulos mennessä, tämä ei nyt niin kauas uskaltanut uudesta isännästään mennä, mutta muuten, kipitteli vähän sielä täällä ja loikki perhosten perässä ja ties minkä. Oli kerran koiraa isompi kollikissakin ahdistellut ja pentu oli viipottanut häntä koipien välissä Ronyan jalkojen taakse turvaan. Vää. Julma maailma. Mutta hyvin, pentu oli parantunut ja voimistunut. Ei ollut enää niin pieni luuviulun näköinen, parin päivän ruokinnan jälkeen, tämä jopa alkoi näyttämään koiralta.
Seuraavan päivän aamuna, kun Aki oli nukkunut koko yön isännän vieressä taas, tämä katseli toista. Joskus yön aikana, tämä oli muuttunut, istuen nytten korkeintaan 17-vuotiaan pojan näköisenä, toisen sängyllä. Tietysti tällä oli vielä koirankorvat ja häntä. Muuten oikein nätti poika. Aamurutiineihin kuuluen, tämä ryömi Ronyan vatsalle ja nuoli tuon nenää. Pienen haukahduksen sijaan, tällä kertaa kuului pehmoinen ääni:
"Herää, isäntä!"

_________________
"Wait, I hear people wanting something.... ME!"
____

Viper
Tora
Nosa
Aki
Maurez
RJ
Raven
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 25
Paikkakunta : Satulinna

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   Pe Heinä 30, 2010 1:02 pm

Ronya siivosi pennun jälkiä tuskastuneena, imurin kanssa pörrätessä Ronya sattui katsomaan koiranpentua, heh, hyvä vain, pysyisi hetken poissa näkyvistä, vaikka oli toinen aika suloinen, viattomin harmain silmin tapitti. Mies ei nyt kerennyt katsella punaturkkisen karvakerän perään, tosin hänen lopettaessa imurointi ja sohvan putsaaminen, Ronya käveli huoneeseensa etsimään itselleen ohuempaa paitaa, oli niin tappohelle kuin olla ja saatta. Mies nakkasi paitansa sängylle ja käveli siihen vesisängyn viereen, riisuen housuja jalastaan kunnes, hänen jalka osui johonkin...johonkin märkään ja lämpimään..
Niimpä tietenkin! Ronya raivosi ja murisi huoneessa, vaikka hän tiesikin että eise pennun vika ollut, pitäisi opettaa tuo ensin sanomalehdille eteisen oven eteen ja sitten käymään ulkona ja raapimaan ovea tai jotain vastaavaa kun halusi ulos...
Ronya haki paperia ja muuta pientä siivousvärkkiä, kun toisen pissivahingot oli pyyhitty pois ja putsattu hyvin, tummatukkainen mies käveli olohuoneeseen takaisin ja alkoi purkamaan kasseja, punaturkin peti laitettiin oman sängyn viereen, ruokakippo ja kupit keittiöön ja lelukoppa olohuoneeseen.
Sitten pikkuhiljaa hän alkoi miettiä toiselle nimeä, kaikki mahdolliset nimet tuntui käytyä läpi, mutta sitten tämä yksi -Aki- sai pennun nostamaan päätään ja kallistelemaan sitä, häntä vispasi vimmatusti.
Ronya hymähti ja kumartui silittämään pentua hellästi.
Punaturkkinen karvaturri sai nukkua yöt hänen vieressään, pedillä tuo ei käynyt kuin kiehnäämässä ja loikki Ronyan sänkyyn nukkumaan..
No...mikäs siinä, olipahan elävä unilelu.

Muutaman päivän ajan, Ronyalla meinasi mennä hermot pennun kanssa, se sottasi paikkoja, mutta oppi nopeasti että siitä oli vain harmia, Ronya vietti aikaa pennun kanssa paljon, mitä nyt kerkesi töiltään, pentu oli hänelle kaikki kaikessa, jotenkin kun hän aina katsoi nelijalkaista viipottajaa, huolet haihtuivat.

Ronya nukkui sikeästi, aamun ensisäteet valisivat makuuhuonetta ja Ronya kääntyili unessa, kädet etsivät pehmoista turkkia omakseen, mutta Aki oli hävinnyt. Ronya murahti ja käänsi kylkeään, toinen oli varmaan mennyt leikkimään tai jotain, noh samapa tuo...
Kuitenkin, pian jokin painoi sängyn jalko päätä, ja tuntui kuinka joku könysi hänen päälleen, Ronya kurtisti kulmiaan silmät ummessa ja mumisi että Aki jättäisi hänet hetkeksi rauhaan ja antaisi nukkua..
"Herää, säntä!" häntä ..kutsuttiin? Ronya pyyhkäisi naamaansa kädellään ja raotti silmiään unisena.. Jos Ronya ei olisi vasta herännyt, hän uskoisi että Akista oli tullut... ihminen? Mutta nyt ruskeat silmät tapittivat koirankorvaista ja häntäistä, alastonta nuorta pojankloppia hänen päällään...
"..A-aki?" Ronya uskaltautui kysymään pitkän hiljaisuuden jälkeen, punahukan, tai oikeammin nyt Akin häntä heilahti kuullessaan nimen ja poika oli yhtä hymyä..eikö toinen huomannut mitään? Miten tämä oli mahdollista..
Ronya hieroskeli ohimoitaan ja nousi istualleen.. Harmaat silmät tuijottivat ruskeita, ja Ronya suli tuohon katseeseen.... sydän hänen sisällään hypähti.. oliko se.. rakkautta ensisilmäyksellä?
No, ainakin Ronya punastui, mutta ojensi sitten kätensä koskettamaan Akin leukaa. Ja jos toinen alkoi kiehnäämään tai lipsuttamaan sitä vasten, Ronya veti hämmentyneenä kätensä pois, katsoen kättään, muutama keskipitkä punainen hius tarttui hänen käteensä.
"..Mutta miten...Ei. ei tämä ole mahdollista!" Ronya parahti ja nousi ylös sängystä, astuen Akin vinkulelun päälle ja kirosi.
Mies katsoi taas 'Akia' hämillinen ilme kasvoillaan.
Oliko tuo se hänen oma hurttansa?..
Tuollainen solakka, söötti, tai kaunis nuori poika... oliko jumala häntä näin rankaissut, vai saatana lahjonut, tietäen hänen synkimmät salaisuutensa?
( Salaisuudet= Ronya is gay 8D! )
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 27
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   Pe Heinä 30, 2010 2:06 pm

Noh. Toinen mutisi unisena. Aki mutristi huuliaan. Kurja! Heräisi nyt! Myöhästyisi töistä! Tai mistä ikinä, minne meni päivisin, jättäen hänet yksin ikuisiksi ajoiksi muutamaksi tunniksi. No jotain tämä ainakin reagoi kun hän herätteli isäntää vähäisen. Kesti kyllä kauan! Aki kallisteli päätään. Miksi herääminen voi kestää noin kauan? Sitä paitsi! Pitäisi mennä aamulenkille! Aki kipristeli sormiaan.
Ruskeat silmät tuijottivat häntä epäuskoisena ja Aki hymyili pienesti itsekseen, kunnes toinen sitten lausui hänen nimensä, ja häntäkin alkoi heilumaan, ja hymystä tuli pieni virnistys. Hii. Hän se oli! Hän se oli! Isäntä näytti vähän kalpealta, mutta ei Aki silleen ymmärtänyt sen johtuvan shokista. Pentu vain katseli toista, harmailla silmillään, ja varsinkin isännän ruskeita. Akista tämä oli ihan normaalia. Eihän hän voinut tietää, ettei tämä kuulunut ihmisten maailmassa normaalin puitteisiin. Okei, hän hyvin harvoin näki muita koiria tällaisena. Kun Isännän käsi tuli leukaa koskettamaan, poika kiehnäsi sitä vasten ja nuolaisikin toisen peukalon kohdalta ja kämmentä myöskin, käsi tosin katosi nopeasti pois. Pieni pettynyt ilme käväsi kasvoilla, mutta katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmaantunutkin.
Päätään kallistaen tämä katsoi kun Ronya loikkasi sängystä ylös. Vinkulelun vinkaistessa kun isäntä astui sen päälle, koiru näytti innostuvan. Nytkö leikittäisiin?! Yaay! Aki könysi sängyn reunalle, tuijottamaan leluaan häntä heiluen, pärse pystyssä. Yhdellä käpälällä -tai oikeammin sanottuna kädellä- yritettiin kalastaa lelua lattialta, mitä nyt tämä punapää pyörähti siitä kuperkeikkaa alas lattialle takamukselleen. Päätään ravistettua, tämä loikkasi lelunsa kimppuun. Autuaan tietämättömänä isäntänsä ahdingosta.
Pentu kipitteli Ronyan perässä, lelu suussa. Akihan siis kulki nelinkontin. Tepastellen isännän perässä, vinguttaen lelua... niikui teki joka aamu, jos toinen ei ollut varonut askellustaan ja astunut vinkuvaisen päälle. Tosin, lelu jätettiin olohuoneen lattialle ja sitä mentiin katsomaan mitä toinen tuunasi.
"Isäntäää. Mennään lenkille~!"
Aki ulisi pienesti, kiertäen sitten kehää toisen edessä, istuen sitten sievälle takamukselleen, tapittamaan toista harmailla silmillään. Lenkin jälkeen olisi sitten ruoka.

Kyllä sitä lopulta päästiin ulos. Heti kun Akin päälle oli heitetty jotain vaatetta. Tähän hätään iso.. I-s-o, t-paita, joka peitti takamuksen ja muutkin kriittiset kohdat, pelasti ainakin tällä hetkellä. Kun Akia piti kuitenkin käyttää yhtäkkisesti ulkona. Sitten takaisin sisälle nopeasti. Aki juoksi rappusia edellä ylös, paljas peppu vilkkuen paidan helman alta välillä. Ovella tämä odotteli sitten kiltisti, könyten sitten sisälle, ja sohvalle ryömimään ja möyrimään, kunnes olisi ruuan vuoro. Sohvan selkänojaan tukien itseään, tämä katseli Ronyaa ja heilutteli jäntäänsä. Hännän heilutuskin nosti paitaa ylös.. pepun päältä..

_________________
"Wait, I hear people wanting something.... ME!"
____

Viper
Tora
Nosa
Aki
Maurez
RJ
Raven
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 25
Paikkakunta : Satulinna

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   Pe Heinä 30, 2010 3:58 pm

Ronya kauhisteli ensialkuun otusta joka kupsahti nurin vielä eilen niin söötin pienen koirulinpedille. Tosin, oli tämäkin koira, ei käyttäytymisestä voinut erehtyä. Ronya kääntyi ympäri ja käveli hetken ympyrää, ihmeotuksen vinguttaessa vinkulelua Ronya käveli sitten olohuoneen kautta keittiöön, pesi kädet ja putsasi naaman, jääden hetkeksi miettimään sitten.. Ei.. nyt oli vain parempi aluksi yrittää tehdä tavallisen arjen mukaan ja seurata tuota otusta... joka alkoi liikaakin

muistuttaa Akia, se jopa totteli nimeä joka oli ollut punaturkkisella pennulla.
Tummatukka havahtui kun hänen edestään kuului ukinaa kuinka haluttiin ulos.. Ronya huokasi ja huomasi upottavansa kätensä punaisiin hiuksiin ja pörröttämään noita... no... hän rakasti toista, hirveästi. Olisi hänen oma punahukkansa vaikka kärpänen.
Ja hei, ainakin hänellä oli nyt juttelukaveri joka vastasi muutenkin kuin haukahdusten muodossa joista ei ottanut selvää erkkikään. Ronya katsoi harmaisiin silmiin pienesti hymyillen "Okei.. mutta laitetaan sinulle eka vaatetta ylle.." Ronya sanoi lempeästi ja rapsutti Akittimen päätä, häviten sitten makkariin ja haki sieltä yhden isoista yöpaidoistaan. Ronya kaappasi Akin syleilyynsä ja puki toiselle paidan vaikka väkisten, kun toinen pyristeli hetken.. Tämä oli toisen omaksi parhaaksi, kukaan pervopappa ei ainakaan saisi mielenkiintoisia ajatuksia..
Akille laitettiin kaulapanta ja Ronya naksautti hihnan lukkopään kiinni pieneen metalliseen renksuun akin kaulapannassa.

Ronya katseli Akia ruskeat silmät loistaen, aina tarkkaillen vähän väliä ympäristöä, ettei kukaan näkisi...Aina Akittimen kumartuessa nuuhkimaan jotain, Ronya käänsi nopsaan katseensa toisesta pois naama punaisena...kieltämättä...väärällä tavalla kiihottavaa...taisiis häntä hävetti kun tuollainen suloinen olento oli tuossa, joka ennen oli ollut hänen pieni ihana lemmikkinsä, -mitä oli vieläkin-, Ronyan sisimmässä oli pieniä tunteiden mylleryksiä.... mies katseli kenkiään, yrittäen rauhoitella itseään...
Aki oli viaton. Hän ei koskisi toisella sormellaankaan toiseen hävyttömien ja siveettömien ajatusten kanssa..
Kun sitten mentiin sisälle ja Aki kipittäessä portaita ylös, Ronya katseli sivusilmällään toisen pyöreitä, strutsinmunan vaaleita ja pyöreitä pakaroita...herkulliset..Mutta Akin kääntyessä katsomaan häntä Ronya punastui ja käveli toisen ohi, avaten oven kämppään ja päästäen Akin hihnasta. Veromerkki kilisi toisen loikkiessa sohvalle..
Vatsassa kurni.. Ronya nakkasi takkinsa sohvan selkämykselle ja käveli keittiöön, alkaen laittaa Akille sitä tavallista, napusia ja jauhelihaa....Mutta... jos Aki oli kerta tuollainen.. söisikö toinen koiranruokaa?...hiljaisuus.. No tottakai söisi! Ronya laittoi toiseen alumiinikippoon vettä ja sekoitti Akin ruokaan vielä kananmunaa.. kiiltäisi turkki paremmin.. paitsi että ei toisella ollut mitään mikä kiiltäisi!
Noh..
"Aki, syömään!" Ronya komensi ja laski ruokakipot lattialle ja laittoi itselleen kanaruukun mikroon lämpiämään... hän ei tänään menisi töihin.... arvelutti hieman kun Aki oli tuon näköinen...

Pianpas punahukka kipottikin keittiöön kipolleen ja takamus pystössä ja paljaana, häntä heiluen kumartui ruuan puoleen.. Ronya punastui ja nyki toisen paitaa alemmas.... "Jospa söisit sittekin pöydässä.." Ronya nappasi kupit toiselta ja epävarmana törkkäsi ruokakippoon lusikan. Tämän jälkeen mies istutti nuoremman pöytään, istumaan kuten normaalit ihmiset..
"Pitele lusikkaa näin" Ronya näytti Akille kädestä pitäen ja suli noihin harmaisiin suloisiin silmiin, toisen katsoessa häntä ymmällään..
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 27
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   Pe Heinä 30, 2010 4:54 pm

Aki ei ymmärtänyt sitä minkä takia Isännän kasvoissa oli punaista. Se ei jotenkin vain mennyt tämän jakeluun. Olikohan tuo kipeä? Ainakin välillä isäntä haisi jännälle. Omituiselle (sitähän kutsutaan kiimaiselle, mutta ei pentu sitä tajua vielä..) Häntä heiluen tämä nuuskutti isännän takkia hetken, odotellen koska saisi ruokaa. Nälkä oli. Mutta ei saanut inistä toisen jalkojen juuressa. Piti odottaa kärsivällisesti. Niin se meni. Punapää huokaisi, laskien leuan sohvan selkämykselle hetkeksi, katsellen harmailla silmillään mitä Isäntä tuunasi keittiössä. Korvat liikkuivat pienesti, kuunnellen ääniä. Avonaisesta ikkunasta kuului ääniä, ja pentu katsoi sinne, heti, korvat höröllä. ..Nää, ei mitään vakavaa sentään.
"Yay!"
Koiru hihkaisi, loikkasi sohvalta alas -paidan noustessa melkein korviin- ja kipitti keittiöön. Nuorikko kipitti kipon luokse ja nuuhkaisi sitä. Sielä oli taas noita kamalia pipanoita, joille nypristettiin nenää, mutta muuten se olisi ihan hyvää! Aki kumartuikin alas, haukaten pienen suullisen, paidan valuessa selkää pitkin niskalle päin, Ronya kuitenkin tarrasi siihen kiinni ja nyki sitä alas takaisin. Punatukkainen, harmaasilmäinen otus, katsoi pää kallella isäntää, tuon ottaessa kipon pois. Nuu! Ruoka! Aki uikahti. Hänen ruokansa! Ei sitä saanut viedä! ..Mitä nyt hänet sitten yhtäkkiä istutettiin tälle jutulle.. Aki katseli ihmeissään lattiaa. Olipa hän korkealla. Tämä oli tosin epämukavempi kuin se juttu tuolla huoneessa, se millä Isäntä aina makasi. ...taisi olla joku sfa. Ni. Se se oli. Sfa! Hihii. Hän osasi sanan! Sfa!
Ja tämä juttu millä kippo oli, oli.. joku pöötä. Ääntämistä tulisi seuraavaksi harjoitella..
Harmaat silmät katseli sitä vekotinta jonka Isäntä oli laittanut kippoon. Mikä tuo oli? Se oli jotain millä syötiin, Isäntä aina käytti sitä, mutta.. Ei hän osannut moista käyttää. Ronya sitten näyttikin. Aki piteli lusikkaa kuten näytettiin, ja katsoi sitten Ronyaa surkeena. Pitikö sitä vain pitää näin. Aki meinasikin jo kumartua haukkaamaan lisää ruokaa, kun kuuli jyrkän "Ei!", ja tämä katsoi heti Ronyaa, korvat luimussa. Miksi ei?! Hänen oli nälkä! ...Ai tätä piti käyttää.. muuten ei saisi syödä.. Pentu mutristi huuliaan, käännellen kättään missä lusikka oli. Miten tätä muka käytettiin!? Ding sanoi mikro, ja Ronya otti oman ruokansa sieltä. Akin nenä vipatti tämän nuuhkiessa ilmaa. Se tuoksui paremmalta kuin hääneeeennn. Epäreilua!

Aki katsoi miten Ronya käytti, lusikkaa.. tai mitä ikinä, kallisteli päätään ja katseli, kunnes kokeili itse. Varo-vais-esti. Olihan se epätoivosen näköistä. Pipanat ja muut pyöri pöytää pitkin pariin otteeseen, joita Aki sitten sormillaan napsi suuhun. Näin oli helpompaa! Mutta kun kerta Isäntä käski syömään tällä jutaskalla, nii kai sitten.. No lopulta hän onnistui ja heilutteli häntäänsä. Ruokaa ruokaa ♥ Hii!
Aki hyppäsi sitten alas tuolilta, kiitti ruuasta, käymällä nuolaisemassa Isännän poskea, jonka jälkeen kipitteli leikkimään leluilla. Aki ryntäili pitkin huushollia milloin pallon perässä, ja milloin jonkin muunkin. Yritti hän kerjätä Ronyaakin leikkimään, mitä nyt toinen hangoitteli vastaan.. jostain syystä, kunnes suostui heittelemään palloa edes. Pentu kuitenkin kyllästyi pian, könyten nojatuolille, kerällä oli vaikea maata, joten asiaa piti sumplia. Tämä sitten nojasikin toiseen käsinojaan, ja toisen yli heitti paljaat jalkansa. heilutellen niitä ja varpaitaan. Uu. Pentu vähän möyri siinä, kunnes päätti ettei siinä ollut tarpeeksi kivaa ja meni sitten sohvalle makaamaan. Ei siinäkään. Tämä typerä riepu pilasi kaiken! Aki jäytikin puseron hihaa, siitä mistä yletti. Grr.
Jossain välissä Aki oli onnellisesti onnistunut kuoriutumaan paidasta eroon. Pentu käänteli päätään ja rapsutti korvaansa, jalallaan tietenkin. Notkea tapaus. Tämä ryömi lattialle, kierimään ja möyrimään matolle hetken, kunnes jäi sitten pesemään itseään.. ...notkeana tapauksena, nuoli omaa miehuuden symboliaan, pitihän sekin puhdistaa kun oltiin kerta ulkona käyty!

_________________
"Wait, I hear people wanting something.... ME!"
____

Viper
Tora
Nosa
Aki
Maurez
RJ
Raven
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 25
Paikkakunta : Satulinna

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   Pe Heinä 30, 2010 9:33 pm

Ronya katseli hetken Akin hästäämistä oudon esineen, Lusikan kanssa ja opetti toista kärsivällisesti kuinka sillä syötiin. Niin, syötiin.
Mikro kilahti ja tummatukka käppösteli hakemaan oman ruokansa ja istui Akia vastapäätä. Ruskeat silmät katsahtivat ylös, Akiin ja Ronya tunsi punotusta poskillaan, oikeastaan posket punottivat jouluomenien tavoin. Toinen oli söötti isossa paidassa, olkapää pilkisti kauluksesta melkein esiin ja toisen solisluu näkyi, ja sitten kun Aki taisteli ruokansa kanssa Ronya hymähti ja mussutti menemään. Ah, herkullista kanaa, ja makaroonia tai jotain, vissiin olivat nuudeleita.
Ronya vilkaisi nopeasti Akia..taisi toinen haluta hänen herkkujaan. No, eipä saanut, tosin vaikka kyllä mielessä kävi että pitäisikö toiselle tarjota oikeaa murkinaa.
Akilla näytti menevän tovi ruuan kanssa, mutta toinen oli hyvin oppivainen, khih, viisas poika, Ronya punastui korviaan myöten toisen lipaistessa häntä poskelle.. Yh Koiranmurkinainen... Mutta nojaa, Se oli Akin kiitos ja pusu. Sisimmässään Ronya kehräsi tyytyväisenä, hän oli pikkuhiljaa alkanut kiinnostua Akista, kun toinen oli tuollainen... söötti, viaton... sopiva tahrittavaksi... Ei! ei hän voisi.. Aki oli kiltti ja ihana, sellaisena Ronya halusi pitääkin Akin..Ronya mussutti kanaruukun lopun ja siivosi pöydän, tiskasi tiskin ja otti jälkkäriksi yhden oluen, ei se haittaisi, voisi hän yhden vetää... kun ei kerta töihinkään menisi..
"Aki?" Ronya avasi tölkin ja käveli olohuoneeseen. Leuka tipahti maahan asti ja oluttölkki oli siinä ja siinä ettei tipahtanut tummatukan kädestä..
"AKI! Hyi!" Ronya ärähti, ruskeat silmät katselivat kuinka notkeana poikana punapää lipsutti omaa haarustaansa, kieli hiveli elintä hellästi, hieman sylkeä valui

toisen huulilta..Näky oli erittäin kiihottava... Ronya nieleskeli ja nojasi oven karmia vasten. Aki nökötti hievahtamatta.. "..paha olo..." Ronya honasi sanovansa, jännästi alkoi nimittäin kihelmöidä alavatsassa ja sitäkin alempana... Mies ei kuitenkaan sännännyt vessaan, ehei.. Istahti vain tyynen rauhallisesti sohvalle ja kävi makuulle, ottaen sitten sanomalehden käsiinsä...

// Julmaa. Turhan lyhyttä/
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 27
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   Pe Heinä 30, 2010 11:12 pm

Varovaisesti ja hellästi Aki lipsutti itseään. Huolellisesti kieli kulki sieltä täältä, ja pientä punaa nousi poskille. Tuntui nimittäin jostain syystä hyvältä. No Pentuhan säikähti kun yhtäkkiä huudettiin noin. Tämä katsoi Ronyaa suurilla silmillään, tajuamatta mitä oli tehnyt väärin! Korvat oli luimussa ja pää painuksissa. Kulmien alta tämä katsoi toista varovaisesti. Mitä? ...Häntä heilahti pienesti. Ei hän uskaltanut edes häntäänsä heiluttaa, kun kerta hänelle huudettiin jostain niin normaalista.. Ainakin se hänestä oli normaalia.. Isäntä ei nyt ymmärtänyt tätä koirana oloa. Aki katsoi miten toinen kipitti olohuoneen sohvalle istumaan, ja pian pyörähti selälleen makaamaan, sanomalehti kädessä. Pentu kallisteli päätään. Katseli ympärilleen, pökkäsi kädellä jotain hänen leluaan jonka oli jättänyt lattialle lojumaan, kunnes sitten päätti hiippailla isännän luokse. Tämä nousi jaloilleen, tukien itseään selkänojaa vasten. Pentu kurkkasi siitä, katsoen mitä toinen teki. Luki näköjään jotain.. Plääh tylsää.
"Mennään ulos, Isäntä. Jooko?"
Ei edes ollut lähelläkään ulkoilu aikaa. Se olisi vasta myöhemmin päivemmällä. Aki kyllä tiesi sen, mutta meinasi tylsistyä. Sitäpaitsi, hän halusi tekemistä! Aki kipittikin sohvan ympäri, ja kipusi Ronyan jalkojen väliin, istumaan, josta luikerteli vatsallaan, Isännän vatsaa pitkin ylös, kurkaten sanomalehden alareunan alta toista.
"Isäntä? Oletko kipeä? Haiset jännälle.."
Aki kysyi, nousten käsiensä varaan sitten. Kädet tosin lipsuivat vähän, Ronyan rintaa pitkin, ja vatsaa.. Pian pentu tosin oli siirtynyt istumaan toisen vatsan päälle. Miksi häntä nyt ei huomioitu!? Kyllä häntä sentään voisi rapsuttaa! Tämä oli ilkeää! Aki mutristi huuliaan ja kurkkasi tällä kertaa lehden vasemman reunan takaa, ja sitten oikean. Tosin, silloin pää meinasi jäädä jumiin sohvan ja isännän käden väliin. Päätä ravistettiin ja tämä murahti pienesti, tyytymättömänä. Tämä ei ollut kivaa. Sormia kipristeltiin.
"Miksi näitä käytetään?"
Aki uteli, näpräten Ronyan paitaa. Hänestä se oli luonnotonta. Kuin turkki, jonka vain heittää pois. Se ei näyttänyt kivalta, ja jos totta puhutaan, hän oli aina luullut että sen pois ottaminen tekisi kipeää, mutta eihän se (tässä kohtaa Aki kurkkaa sohvan selkänojan yli), kun hän itsekin sai sen äsken pois, eikä se sattunut.. Mutta miksi niitä käytettiin (ja tässä kohtaa, pyllähdetään takaisin toisen vatsalle istumaan -Aki voinut tietää ettei painanut yhtä vähän kuin koirana.. nyt hän painoi muutaman kymmenen kiloa lisää.. jote ilmat saattoi hyvinki mennä ulos isännän keuhkoista), miksi!?
Pyllähdyksen takia, Isäntä nousi istumaan enemmän, ja Aki liukui tuon alas, tuon jalkojen väliin istumaan, omat jalat Ronyan jalkojen yli ja sivuilla. Kädet Aki oli laittanut itsensä ja Ronyan väliin, sohvalle.. Parin sentin päähän molempien etumuksista.
"Mikä tämä on? Miksi se on kova?"
Aki uteli lisää, tökkäisten sormella Ronyan kohonnutta etumusta. Häntä heilui ja tämä katsoi toista viattoman uteliaana. Hän tahtoi tietää niin paljon! PALJON!

_________________
"Wait, I hear people wanting something.... ME!"
____

Viper
Tora
Nosa
Aki
Maurez
RJ
Raven
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 25
Paikkakunta : Satulinna

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   La Heinä 31, 2010 5:11 pm

Äskeinen kuva kummitteli Ronyan mielessä, varsinkin silloin kun hän vilkaisi alastonta Akia, shortseissa alkoi tuntua erittäin ahtaalta, silmien sulkeminenkaan ei auttanut, kuva näkyi vielä paremmin hänen mielessään.AAGH!Ei!Pois! Ronya aukaisi silmänsä ja koetti keskittyä sanomalehden tekstiin..
" Koirien kiinnipito kausi jatkuu..." Luki lehdessä, Ronya nakkasi sanomalehden välittömästi menemään naama punaisena ja otti televisio ohjleman käteensä, alkaen lukia arvosteluja leffoista ja ohjelmista, milloin mistäkin, kunhan vaan ne mielikuvat pysyisivät visusti poissa.
Ronya tunsi Akin itsessään kiinni, toinen kömpi hänen päälleen ja koetti hakea huomiota, mutta mies veti vain lehteä enemmän kasvojensa peitoksi. Toivottavasti toinen ei ottaisi sitä leikkinä, Ronyalla itsellään oli kyllä mielessä aivan toisenlaiset leikit, joita hän voisi mielihyvin leikkiä Akin kanssa..
Ilma pakeni jopsasti keuhkoista Akin läsähtäessä takaisin hänen päälleen, Ronya inahti ja vääntäytyi parempaan asentoon, mutta se vain, että Akin perä oli siinä hänen etumuksensa päällä, jotain kookasta ja kuumaa halusi niin että pieni punahukka tarttuisi siihen... voi miten halusikaan~
"Aki!" Ronya kiljahti säikähtäneenä ja hämillään, hän värähti toisen pienestä viattomasta kosketuksesta, ruskeat silmät katsoivat harmaisiin kylmästi, mutta sen katseen takana oli paljon muutakin...
"...Kuule....se mitä sinä ..K-kosket, on jokin, jota käytetään kun kaksi ihmistä oikein oikein rakastaa toisiaan, ja rinnassa on hassu tunne......." Ronya mumisi, vilkuillen Akin suloisiin harmaisiin silmiin ja samalla katsoi sivulle...Ronya punasteli, rajusti... että toisen piti olla samaan aikaan niin suloinen, seksikäs ja...ja tuollainen viaton, kuin maailman siveellisin olento!
" Mene leikkimään...!" Ronya huomasi tiuskaisevansa ja töytäisten Akin luotaan. Askeleet veivät suoraa tietä kylpyhuoneeseen, Ronya vetäisi oven perässään kiinni, mutta ovi pongahti takaisin ja jäi raolleen...

Hänen oli nyt pakko, vittu hän kestänyt tällaisia paineita.... Ruskeissa silmissä vilisi mielikuvia tuosta punapäästä, kieli lipomassa himokkaasti kalua, virne huulilla... Ronya tarrasi kourallaan paidastaan ja repi sen välittömästi pois päältään... "Hnn.....Aki...." Sanat lipesivät tummaihoisen huulilta kiimasta tihkuvina... sormet etsiytyivät shortsien kumirenksulle ja sukelsivat sinne sisään, toisella kädellä housuja vedettiin alas... Ronya ynisi tyytyväisenä, tottakai Aki kuulisi, mutta onneksi ovi oli lukossa, - tai niin hän luuli-, ei sattuisi mitään pahaa.... hän ei vajoaisi syntiinsä..
Kauaa ronya ei jaksanut kiduttavan hidasta hyväilyä, vaan alkoi vedellä siihen malliin että kohta olisivat lemmennesteet pitkin suihkuverhoa..


// Vittu kiroan netin ja koko päivän. >.> ei tuu kesää.. huomenna vie mökille aikasi aamusta.....LYHKÄNE 8D!//
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 27
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   La Heinä 31, 2010 5:53 pm

Aki katseli Ronyan tuskastunutta ilmettä, pää kallella ja harmaat silmät suurina, uteliaisuus paistaen kuin aurinko pojan kasvoilta. Hoo? No eikö hän sitten voi rakastaa isäntää? Oliko se väärin? Jos se kerta oli vain ihmisten juttu? Aki luimisti korviaan vähän. Olipa ilkeää. Hänkö nyt ei sitten saanut rakastaa isäntää...? Mutta hän rakasti jo (ja tämä siis oli sitä lemmikki-rakastaa-isäntää-rakkautta. Ei rakastan-sinua-niin-että-tahdon-naimisiin-tyylistä). Pentu mutristi huuliaan vähän. Isäntä tosin törkkäsi hänet kauemmas, ja tiuski. Aki katseli surkeana toisen perään. Wää! Mitä hän nyt teki?! Pentu laski katseensa käpäliin ja piti korviaan visusti luimussa. Pientä uikutusta karkasi huulilta, ja tämä vilkaisi kylppärin oven suuntaan pariin otteeseen. Isäntä oli ilkeä! Ei rakastanut häntä!
Aki meinasi jo alkaa itkua vääntämään, kun kuuli nimensä kylppäristä. Pennun pää nousi heti, ja korvatkin oli höröllä. Tämä katsoi ovea, kallistellen päätään. Isäntä oli häntä kutsunut<3 Yii! Toinen ei sittenkään vihannut häntä! ..Mitä nyt pitäisi olla varovainen.. Ties vaikka toinen ärhentelisi silti. Häntä koipien välissä ja korvat luimussa, pentu kipitti, hiljaa ovelle, kurkaten oven raosta sisälle. ...Mitä isäntä teki? Tuo teki jotain jännää.. ja se joko sattui, tai tuntui hyvältä. Aki kallisti päätään vähän, mikä tuo oli isännän kädessä? Miksi tuo liikutteli kättään noin? Varovaisesti ovea avattiin enemmän ja sitä hiippailtiin sisälle. ..ja lähemmäs. Nenä vipatti, Akin nuuskiessa ilmaa. Tuoksui jännälle. Se oli se sama haju ku viimeksi, mutta voimakkaampana. Isännästä se tuli, mutta miksi? Aki hipsi vielä lähemmäs, häntä visusti koipien välissä ja pää painettuna alas, korvat luimussa, näyttäen mahdollisimman alistuneelta. Ei hän halunnut toista suututtaa (kuitenkaan pentu ei tajunnut että Ronya voisi suuttua enemmän siitä että tämä oli tullut uteliaana possuna sisälle kylppäriin, kun tällä oli omaa kivaa hetki).
Akin nenä tökkäisi Ronyan erektion päätä, kevyesti, tämän nuuskaistessa lähempää tätä.. jännää.. juttua.
Harmaat silmät katsoi sitten Ronyan ruskeita. Eikä mennyt kuin muutama hassu sekuntti, kun jotain räiskähti naamalle. Aki puristi silmänsä kiinni ja huulet olivat tiukkana viivana. Kun mitään ei enää vaikuttanut lentävän naamalle enää, Aki avasi varovaisesti silmänsä, nosti kättään ja pyyhkäisi poskeaan. Valkoista tahnaa. Mitä se oli? Mistä se tuli? Aki nuuski sitä uteliaana, ja maistoi sitten. Häntä rupesi heilumaan sitten, ja poika koetti puhdistaa naamaansa mahdollisimman tarkasti. Se oli jännän makuista, hitusen suolaista, mutta silti jotenkin.. hyvää. Pentu hymyili leveästi Ronyalle, hännän vispatessa pennun takana.
"Ei kai Isäntä ole Akille vihainen?"
Pentu kysyi, varovaisesti. Vähän oli vielä spermaa naamalla, poskella, otsalla ja suupielessä. Ne unohtu, kun häntä kiinnosti enemmän Isännän mielentila. Sitäpaitsi, toinen vaikutti vähän rennommalta kuin hetki sitten..
"Mitä se valkoinen oli? Mistä se tuli? Mikä tuo on? Onko se, se mikä tökkäisi Akia peppuun?"
Aki kyseli, tuijottaen Ronyaa silmiin. Ihme kun toinen ei ollut hermojaa menettänyt hänen kyselyihi. Viimeisen kysymyksen kohdalla, pentu katsoi Ronyan elintä, jonka päässä oli valkoinen tippa. Pentu kallisti päätään, nojasi eteen ja nuolaisi. Joo! Se oli samaa tahnaa! ..tuoltako se tuli? Pennulle tuli hyvinkin pohtivainen ilme. Tuleekohan hänenkin jutusta tahnaa, kun kerta isännältä tuli. Vai oliko se vaan joku ihmisjuttu?

_________________
"Wait, I hear people wanting something.... ME!"
____

Viper
Tora
Nosa
Aki
Maurez
RJ
Raven
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 25
Paikkakunta : Satulinna

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   La Heinä 31, 2010 8:22 pm

Ronya nojasi päällään vasten kaakeleita, rinta kohoili miehen huohottaessa raskaasti. Mies kirosi hiljaa mielessään, Aki oli vittu kaunein olento mitä oli, hän olisi voinut alkaa painamaan toista jos siitä ei vain jäisi tunnontuskia itselle... Mielessä pyöri Aki, ja se kuva kuinka toinen itseään 'pesi'...
Elin alkoi sykkiä Ronyan lämpimissä karheissa käsissä, ja mies puraisi huultaan, saaden tästä lisää nautintoa... huippu oli lähellä, mutta joka kerta kun Ronya oli laukeamaisillaan, hypähti hänen mieleensä se punaturkkinen koiranpentu.. siinä meinaan melkein lähti halut..
"Akiiih.." Ronya huohotti, eikä omalta kivaltaan lainkaan huomannut kuinka harmaasilmäinen olento oli kipittänyt alistuneenoloisena sisälle kylpyhuoneeseen..
Ruskeat silmät rävähtivät välittömästi auki katsomaan kaakeleita, järkyttyneenä, kun jokin hipaisi miehen elintä.. Harmaat silmät tapittivat ruskeisiin. Se olikin sitten viimeinen pisara valtamereen, ja Ronya laukesi viattoman olennon kasvoille, mies haukkoi happea, orgasmi oli tajunnanräjäyttävä, Ronya joutui oikein nojaamaan seinään...
Hetken mies hengitteli rauhassa ja yritti saada mielensä takaisin nautinnon ja hurmoksen ärsyttävän lällystä tilasta, hän olisi halunnut torua Akia, mutta ei pystynyt... Hymy vain karehti huulilla ja toinen käsi eksyi silittelemään varovasti Akin pörröisiä punertavia hiuksia....
"..Anteeksi Aki... en ...en minä ole vihainen.." Ronya mumisi nautinnonväreiden vielä helliessä häntä, ei hän saattanut Akille vihainen olla... toinen oli kun pikkulapsi, piti kertoa mitä sai tehdä ja mitä ei...
Ronya katsoi ruskeilla silmillään lempeästi Akiin ja otti pyyhkeen naulakosta ja sillä putsasi toisen nassua(Jos Ronyalta kysytään, hän olisi voinut ottaa toisen erän uuden kiihottavan mielikuvan kanssa). Tuskainen hymähdys kuului Ronyan suunnalta. Aki ja tuon kysymykset! Ronya virnisti itsekseen, että hän oli huolimaton jättäessä oven auki...Mutta asia kai olisi tullut eteen ennemin tai myöhemmin..
Ronya pyyhki vielä Akin suunkin pyyhkeellä ja mietti samalla mitä vastaisi, toisen ymmärtämisen taso oli sen luokkaa että miehestä tuntui kuin hän selittäisi asiaa viisi vuotiaalle nassikalle.
Tummatukka ei ollut vaivautunut pesemään vielä omaa elintään eikä ollut nostanut edes boksereita ylös... Se kostautui.. Akin viimeisen kysymyksen kohdalla toinen katseli isäntänsä vielä sykkivää elintä ja nuolaisi sitä...Tämä sai Ronyan inahtamaan ja hänen katsoessaan Akia tämän jälkeen, mies punastui...
"Aki kuules nyt... " Ronya murahti, mutta ei vihaisesti, hän vain yritti saada toisen lopettamaan, ennenkuin mies olisi taas jäykkänä.
" Tämä tällainen on kaikilla urospuolisilla eläimillä sekä ihmisillä, sinullakin on, kuten minullakin" Ronya sanoi ja kosketti nieleskellen Akin poskea hellästi ja vilkaisi merkitsevästi Akin haarustaa. Ronya punastui lisää. Miksi tämä oli näin vaikeaa ja MIKSI häntä kiusattiin näin. Olisi tehnyt mieli juosta kalliolta alas suloiseen kuolemaan...
" Naaras saadaan tiineeksi tällä, ja kun ihmiset peuhaavat keskenään tai koskettelevat itseään, he haluavat olla rauhassa...se on... Aikuisten leikkejä..." Ronya punastui vielä lisää! AKi oli niin viaton, noine harmaine silmineen kun tapitti häntä...
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 27
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   La Heinä 31, 2010 10:07 pm

Pentu huokaisi helpottuneena kun isäntä ei ollut hänelle vihainen. Aki pysyi kiltisti paikoillaan kun hänen kasvoja pyyhittiin pyyhkeellä. Mmh! Karhea! Ei kivaa! Teki mieli rimpuilla, mutta ei viittinyt.. ties josko suututtaisi... Tosin, isäntä vaikutti rentoutuneelta. Harmaat silmät räpytteli vähäsen, kun toinen oli lopettanut kasvojen kuivailun. Päätäkin ravistettiin ja harmaat silmät tapittivat taas isäntää. Ooo. Toinen oli niin viksu! Aki ihaili Ronyaa, ja kun tämä selitti naaraista ja ties mistä, Aki nyökkäili. Okei. Okei. Hän ymmärsi! Mutta aikuisten kivaa? Huulia mutristettiin. Aikuinen... Isäntä vissiin oli aikuinen.. mikä hän sitten oli? ..pentu. Eli, hän.. ei ollut aikuinen, joten hän ei saa moisia tehdä, eikä hän saa katsella kun muut tekee. Nyökkäys. Ni. Niin se meni.
"Okei!"
Pentu sanoi, hymyillen. Muutenkin oli tyytyväinen! Isäntä oli silitellyt ja, ja, ja koskenut! Mh! Oli hyvä päivä. Aki pyörähtikin sitten jaloilleen ja lähti kipittämään kylppäristä pois.
"Aki ei saa katsoa, kun Isäntä leikkii... aikuisten leikkejä!"
Aki selitti kadotessaan ovesta ulos. Ni. Niin se meni. Pentu hiippailikin sitten makkariin, mennen möyrimään koppaan. Ymf. Nyt se vasta olikin kamala! Jo aikasemminkin se oli kova, mutta nyt. Ymf. Kamala. Aki kipusi Ronyan petiin ja möyri ja pyöri hetken peittojen päällä, venytteli, haukotteli ja meni enempi kerälle. Mmhf. Unetti. Unien aika! Sitten myöhemmin taas lenkille. Hii<3

Päikkäreiden jälkeen, Aki sai pienen suupalan, tai purtavaa näin, ennen kuin piti lähte lenkille taas. Taas vedettiin jotain vaatetta päälle (pentu rimpuili), ennen kuin sai mennä ulos. Villapaidan lisäksi, hänellä oli vyötäröllä vyö, pitämässä helmaa jotenkin kurissa. Ja pienen söötit töppöset oli jalassa. Aki raapi korvaansa. Tämä ei ollut kivaa! Ja paita kutisi. Ainakin vähän, ei sitten enää kun siihen tottui, mutta muuten. Kun talutushihnan remmi napsahti kiinni pannan lenksuun, Aki melkein jo loikki ovesta läpi pihalle, mitä nyt joutui odottamaan että ovi avattiin, ja silloin poika nykäisi. Mitä nyt tämä sitten kipitti hissukseen Ronyan vieressä, kun tuo oli ärähtänyt hänelle. Ai niin.. piti kävellä nätisti, eikä hillua ympäri. Paikkoja nuuskittiin, ja kyllä myös merkattiin omaksikin. Puistoon päästyä, Aki katseli ympärilleen nuuski ja oli täpinöissään.
Yaay! Kivaa! Pentu pörräsi ympäri, kiertäen Ronyan ja meinaten kaataa tämän kun näki jotain mielenkiintoista ja lähti sinne päin kipittämään vauhdilla. Lopulta hänet jätettiin pitkän narun päähän hillumaan itsekseen, loikkimaan perhosten ja muiden ötököitten perässä. Yllättävää kyllä, ketään ei niinkään kiinnittänyt huomiota Akiin, tai tämän ulkonäköön. Tiedä sitten mistä se johtui..
Kuului haukahdus, ja Aki pysähtyi niille sijoilleen. Häntä alkoi heilumaan ja kieri maata pitkin, leikkien pian toisen keskenkasvuisen koiran kanssa (joka oli Akia jos koirakoossa katsoisi huomattavasti isompi, nyt tuo oli suurin piirtei samaa kokoa). Välillä Aki kipitti Ronyan jalkojen juureen mukamas piiloon, mennäkseen taas leikkimään sitten.
Hänellä oli hauskaa!

_________________
"Wait, I hear people wanting something.... ME!"
____

Viper
Tora
Nosa
Aki
Maurez
RJ
Raven
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 25
Paikkakunta : Satulinna

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   La Heinä 31, 2010 11:25 pm

Akin ilmeet Ronya olisi voinut vaikka tallentaa kameralle! Hänen selittäessään juttuja lisääntymisestä. Olisi vielä pitänyt kertoa raiskauksesta, kaiken varalta..jos joskus sattuisi jotakin hassua.. Noh.. ei nyt jaksanut.. Kohta pitäisi kuitenkin lähteä lenkille..
"Aivan niin Aki, aivan niin.." Ronya köhäisi korvat punottaen ja siisti itsensä kostealla pyyhkeellä, sulloi oman miehuutensa takaisin shortseihinsa, minne se kuuluikin..
Ronya asteli kylppäristä pois ja etsiskeli itselleen toisen oluttölkin ja ryhtyi katsomaan televisiota, Aki ilmeisesti nukkui kun toista ei ainakaan missään näkynyt.. Ronya huokasi.. Aki oli tuollaisessa ihmismäisessä muodossa hyvin kaunis, tai söpö, ruumiinrakenne ja ulkonäkö antoivat miehelle sellaisen vaikutelman että pikku punahukka olisi hieman alle 18..
Omatunto kolkutteli Ronyan mieltä, mies ärähti ja hörppäsi tölkistä, ja vittuun omatunto, hän oli nauttinut siitä!

Leffa loppui teeveestä sopivasti Akin ulkoiluajan koittaessa. Hyvä, voisi hieman itsekin urheilla, voisi heittää Akille keppiä...eiei.. se näyttäisi oudolta.. Mutta vaikka he olivat käyneet ulkona Akin.. näyttäessä miltä näytti, ei kukaan muu katsonut Akia oudosti...olisiko se niin.. että Aki näytti vain hänen silmissään tuollaiselta... oliko tämä joku julma kirous?....tai ei kirous...vaan.. lahja?..
Ronya pyöritti päätään, ja vitut. Lahja ollut, hän lähtisi nyt käyttämään karvaturria ulkona...
Ensin Akille taisteltiin vaatetta päälle, housuja Ronya ei edes yrittänyt toiselle alkaa tunkemaan, kun punapää repisi ne vain pois..
Sitten tepsuteltiinkin ulos, Aki kiltisti ketjunpäässä, mitä nyt Ronya kerrän ärähti toiselle, mutta rapsutteli toisen päätä sitten hymyssä suin..
Kun päästiin puistoalueelle, Ronya löysytti hihnaa pidemmäksi ja kiersi hihnan kiinni puistonpenkin jalkaan, Ronya itse istui penkille ja naureskeli Akille, toinen oli kuin mikäkin luonnonlapsi... Joskus Hän unohti että Aki oli oikeasti koira... siis.. tai kun Aki osasi puhua.. ja näytti paljon ihmiseltä..
Ronya hymähti ja kiristi hiuksiensa ponnaria.
"Saako tähän istua?" kysyi matala miesääni, Ronya katsoi äänen suuntaan ja huomasi katsovansa vihreisiin silmiin.. Tämä tulija oli mies, vähänpäälle neljänkymmenenen.
"Saa toki.." Ronya sanoi ja nosti aurinkolasit silmiltään.. Aki oli unohtunut hetkeksi ja Ronya silmäili miehen nelijalkaista isoa mustaa koiraa jonka tuo oli tuonut mukanaan.. Koira luimisteli ja katsoi Ronyaa varautuneesti, kunnes katsahti haukkuvaa punaturkkista lajitoveria ja loikki tuon luokse, koiran kuono väpätti ja ilmassa oli kaikenmoisia uusia hajuja...Muutama naaraskoira oli tästä kulkenut.. Musta uros urahti ja katsoi punaturkkista kaveriaan häntä pystössä.
".. Kaunis koira sinulla.." Mies puhui ja Ronya katsoi miestä hymyillen, katsomatta Akia..
"Niin.. onhan tuo... löysin sen.. tai oikeastaan pelastin.. se oli pieksetty ja loukkaantunut.. annoin sitäjahdanneelle porukalle pöllytystä..ihmetyttää tuo nuoriso välillä.."
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 27
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   La Elo 07, 2010 3:36 pm

Aki loikki ympäriinsä leikkimässä ikäisensä pennun kanssa, kunnes tuon isäntä huuteli koiraansa takaisin. Aki jäi istuskelemaan nurmikolle, tuijottamaan pää kallellaan, korvat luimussa ja häntä maata pitkin viistäen, leikki kaverin perään. Nyys. Nyt hän oli yksin. Ei ketään joka leikkisi! Aki pisti maate kyljelleen. Hmph. Typerää. Kuitenkin, askeleita kuului ja ne lähenivät isäntää. Aki nosti päänsä ja katsoi sinne missä Ronya istuskeli. Näköjään joku toinen tuli, ja sitten vielä koira! Yay! ..Olipa iso. Aki kierähti jaloilleen takaisin ja otti leikkisän asennon, haukahtaen pari kertaa. Tälleen kiinnitettiin lajitoverin huomio. Punapää virnisti tyytyväisenä. Yay! Kaveri! Pääsisi leikkimään! Pentu loikki ympäriinsä ja tepsutteli vanhemman uroksen luokse, häntä heiluen villisti.
Punapää, istui alas, kallistelen päätään. Uroksen urahtaessa, ja nostaessa häntäänsä, Aki painoi päänsä ja kierähti selälleen. Ei hän tahtonut muuta kuin leikkiä. Ei mitään muuta! Pentu kierähti sitten vatsalleen takaisin ja nosti päätään, nuuskuttaakseen tämän mustan uroksen turkkia.. ja kuonoa. Vaikka uroksen suupielet nykivät vähän, tämä pysyi paikoillaan. Hän ei oikein tiennyt, olisiko tehnyt mitä tämän.. otuksen kanssa, joka näytti ihmiseltä, mutta haisi koiralle. Uros istekin lähti sitten liikkeelle, käskyttäen nuorempaansa pysymään paikoillaan, Aki seurasi toista katseellaan, tuon kiertäessä taakse. Aki veti hännän koipiensa väliin, ollen vähän epävarman oloinen kun toisen kuono tökki hänen takamustaan. Tämä nyt ei tainnut olla järkevää. Aki, siis siirtyi kauemmas, siirtäen sievää pientä takamustaan pois toisen kuonon luota kokoajan.
"Vai pelasti?"
Mustan koiran omistaja sitten kysäisi Ronyalta.
"Harvoin saa noin nättiä koiraa kadulla kävelemällä itselleen."
Tuo jatkoi istuen sitten alas, virnistäen itsekseen samalla. Oma koira kyllä hoitaisi tuota pikkuista kohta. Piirittikin sitä niin hirveästi tällä hetkellä. Pitäisi vain pitää tämän miehen huomio poissa tarpeeksi kauan. Ei ettäkö hän nyt oli koiraansa kouluttanut raiskaamaan ketään, tuo vain kävi kuumana helposti. ..Eikä hän ollut jaksanut vaivautua leikkauttamaan otustaan. Hänestä luonnon tuli kulkea omaa kulkuaan, ja jos potentiaalinen astuttava löytyi nii siitä vaan! ..tosin, toisen nelijalkaisen omistaja tuli pitää huomionsa kanssa vähän toisaalla.

Aki jatkoi kiertämistä kehässä ja koetti päästä Ronyan luokse, turvaan, tietäen hyvinkin että sielä olisi paremmassa turvassa kuin keskellä puistoa tuon mustan karvakasan kanssa. Ei siinä mitään, komea koira tuo oli, mutta jokseenkin vain.. liian sellainen.. innokas, toisenlaisiin leikkeihin kuin mitä Aki tahtoi. Pentu inisi itsekseen. Hänen katsoessaan isäntäänsä, musta koira näki tilaisuutensa tulleen ja loikkasi Akin selkään.
"Yelp!"
Kuului punapään suusta, tuon kaatuessa vatsalleen, iso koira hänen selkänsä päällä. Isot tassut ottivat pennusta tukevan otteen jonka jälkeen tuo alkoi nylkyttämään itseään pentua vasten, ja.. kun tuo muljahti sisään, pentu vinkaisi, saaden seuraavaksi terävistä hampaista korvaansa, sekä urhaduksen, millä kehotettiin pitämään sievä pikku kuono kiinni, tai hän saisi vain kipeää. Aki ulisi. Häneen sattui muutenkin, niin mitä sitten? Toisaalta, sitten alkoi tuntumaan hyvältä, ja Aki vikisi pienesti, puristaen ruohotuppoja käsissään. Mustelmat hän saisi koiran tassuista vyötäisilleen, mutta myös pikkuisen verta valui reisiä pitkin maahan. Kuivana kun otettiin, näinkin raa'asti, niin vähemmästäkin jotain repeisi. Aki ulvahti kun hänen pieni kehonsa petti häntä, ja näin ollen tuli, paidan helmalle ja maahan. Tässä välissä Ronyankin olisi viimeistään pitänyt kiinnittää huomiota takana tapahtuviin jutaskoihin. Ja varsinkin siinä vaiheessa kun Aki alkoi vinkumaan ja rimpuilemaan isomman koiran otteessa. Ei hän enempää halunnut! Sattuki vielä jokapaikkaan.

No kun hänet pelastettiin Aki kipitti penkin alle turvaan, nuolemaan käsiään ja pyyhkimään kasvojaan. Kyyneleitäki oli näköjään valunut silmistä, mitä Aki ei ymmärtänyt mitä se oli.. Ja nyt kun muuten sattui, niin hän pysyisi piilossa. Ikuisesti! Mitä pahaa hän muka oli tehnyt?! Ronyaki sai maanitella, ennen kuin Aki ryömi penkin alta toisen luokse ja syliin turvaan. Aki nukahtikin Ronyan syliin.. ja heräsi vasta kotona..

_________________
"Wait, I hear people wanting something.... ME!"
____

Viper
Tora
Nosa
Aki
Maurez
RJ
Raven
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

avatar

Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 25
Paikkakunta : Satulinna

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   Ti Elo 10, 2010 12:08 am

Ronya oli keskittynyt puhumaan miekkosen kanssa, hän ei huomannut Akia ollenkaan, puhelinkin pirisi taskussa, piipasi viestiä tavalliseen tapaansa..
"Sanopa muuta... Olihan tuo arkana aluksi mutta pakko sanoa että viksu koira se on!" Ronya hymähti ylistäen punapörröistä karvakasaansa.. Aki oli hänelle kaikki.. Toista pystyi paijaamaan ihan huoletta, suruun ja iloon.. Toki nytkun toinen oli tuollainen... mikä oli, tuotti hieman vaikeuksia.. mutta sama karvaturri se kuitenkin oli.. Isäntänä Ronya rakasti pientä suojattiaan....
Ronya oli liian... sinisilmäinen... kaikki 'vanha' herrat eivät olleet päältäpäin sitä miltä näyttivät..
Tummatukka keskusteli miehen kanssa henkeviä ja tuntui muutenkin tulevan juttuun jätkän kanssa.. aluksi hän ei kuullut yltyvää vinkunaa, mutta siinä kohtaa kun hän alkoi puhua Akista, Ronya tajusi kuulevansa Akin uikutuksen ja parkumisen.. Ronya katsoi olkansa yli ja säikähti.. kuinka omaa koiraa pidettiin hyvänä...
Taisiis.. Ronya järkyttyi enemmänkin siitä että Aki näytti niin paljon ihmiseltä ja oli silti koira ja oli toisen koiran otettavissa.. Ronya nappasi maasta kepin ja juoksi se kädessään telmivien nelijalkaisten luokse "Hus! Mene hiiteen siitä!" Ronya ärähti mustalle ja suurelle koiralle, joka loikkasi alas Akin selänpäältä, silmät kiiluen ja uristen matalalla kurkkuäänellä... Tämä musta koirahan oli sen miehen... Ronyan silmissä välähti viha, mutta laantui sitten osaksi... miksi mies ei voinut pitää koiraansa kiinni.. kun tiesi tuon tarpeet.
" Ota rakkisi ja häivy...." Ronya murisi vihaisena ja käveli sitten takaisin penkille, jonka alle Aki oli piiloutunut nuolemaan haavojaan itkuisena.. nähdessään punahukan, Ronyan sydän alkoi itkeä verta... tuollaisine Harmaine silmineen pentu katseli häntä...
" Aki.. tule... mennään kotiin...saat jotakin hyvää..." Ronya kurkkasi penkin alle ja odotti kärsivällisesti kunnes Aki ryömi sen alta esiin, tummatukka nosti toisen syliinsä ja nyki paitaa toisen takamusta peittämään..ei olisi niin kylmä...ja noin muutenkin..

Ronyalla oli työ kantaa Aki kotiin, ei silleen että toinen olisi painanut paljoa, mutta se kun koirapoika nukkui ja autojen äänet ja muu liikenne varmasti herättelivät pienempää...
Varovasti Ronya nousi portaatkin ylös ja käänsi avainta lukossa, pukaten oven sitten varovasti auki, ja nopeasti askeltaen käveli makuuhuoneeseen ja laski Akin sängylle. Ronya hoiti punapäätä tuon nukkuessa, otti paidan yltä ja varovasti lämpimällä kostealla pyyhkeellä puhdisti tapahtuneen jäljet Akista...
Mies peitteli Akin ja käveli keittiöön, nyt toiselle pitäisi tehdä ruokaa... raukka...
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 27
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   Ti Elo 10, 2010 6:35 pm

Pentu tuhisi koko matkan Ronyan sylissä, kuono vipattaen välillä, pää nojattuna miehen hartiaa vasten. Mitä nyt tosiaan se liikenne sai otuksen vähän rimpuilemaan ja hätääntymään, rauhoittuen kuitenkin, kun Ronya hissutteli. Aki, jatkoi uinailua. Pentu ei ensin meinannut edes päästää irti isännästään, vaan tahtoi mielellään pysyä toisen sylissä, lämpimässä ja turvallisessa sylissä, Ronyan laskiessa häntä pedille. Mitä nyt hellät kosketukset ja äänensävy sai Akin rauhoittumaan ja vaikka hetki sitten oli jo meinannut herätä, tämä jatkoi uniaan.. rauhassa, hiljaa.. isännän vähän puhdistaessa hänen pieniä haavoja.. ja muutenkin, todistusaineistoa koko tapahtumasta. Välillä karkasi uikahdus, kun mies kosketti jotain arkaa paikkaa, mutta muuten Aki ei liikahtanut, vaan nukkui kaikessa rauhassa. Näkemättä sen kummemmin unia, ja ehkä se oli jopa hyvä niin. Ei tarvinnut nähdä painajaisia, tai mitään muutakaan. Pienellä kerällä sitä nukuttiin, pehmoisen peiton alla, kädet rintaa vasten. Pieniä hiljaisia niiskauksia, tosin taisi kantautua vielä keittiöön.. kunnes nekin lakkasivat.

Aki heräili myöhemmin, avaten silmänsä. Tämä katseli makuultaan niin paljon kuin pystyi, ympärilleen, ennen kuin nosti päätään vähän. Mh. Kehoon sattui. Tai ainakin takamukseen. Aki kallisti päätään vähäisen, katsoen ympärilleen taas. Eivätkö he olleetkaan enää puistossa? Eikun niin joo! Isäntä kantoi hänet kotiin! Tai hän oletti ainakin Isännän kantaneen hänet kotiin, kun hän kuitenkin oli toisen syliin kiivennyt silloin. Punatukka, ryömi peiton alta esiin. Tietysti häneen sattui.. Mutta... hän nyt tahtoi Isännän luokse. Aki kipitti makkarista ulos, pysähtyen oven ulkopuolelle hetkeksi. Tämä katseli ympärilleen ja hieroi silmiään. Silmiä pisteli.. vähän. Ja tuntui jännältä. Aki katseli itseään, edestä ja käänteli itseään vähän jotta näkisi selkäänsä. Mitä nyt se ei onnistunut.. vaan ennemmin hän näki häntänsä, jota hän jäi tuijottamaan, ja seuraavaksi jahtasi. Mennen ympryää hetken, vain kellahtaakseen selälleen sitten. Kaikki pyöri. Hih. Kivaa! ...Isäntäkin pyöri! Hetken ainakin.. Eh, Isäntä?
"Isäntä!"
Aki hihkaisi, heilutellen häntäänsä, maaten edelleen selällään, kädet rintaansa vasten ja jalat pienesti koukussa ja vähän levällään. Harmaat silmät tapitti Ronyaa, ja Aki kierähti varovaisesti sitten jaloilleen.
"Mitä..?"
Pentu kysäisi sitten, siis kyllä hän muisti mitä oli tapahtunut, ja kyllä hän oli järkyttynyt, mutta hän oli iloinen kun oli Isännän kanssa<3 Aki kipitti toisen perässä keittiöön sitten, missä sai namipaloja, isännältä. Aki heilutteli häntäänsä ja oli iloista poikaa. ..Koiraa.. Yay! Hyvää!

_________________
"Wait, I hear people wanting something.... ME!"
____

Viper
Tora
Nosa
Aki
Maurez
RJ
Raven
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://stheavensbay.heavenforum.com
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Might not feel the same way tomorrow   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Might not feel the same way tomorrow
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 2Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
St. Heaven's Bay :: Ulkoinen ympäristö :: Puisto-
Siirry: