Kuka on luuseri, kuka voittaja? Kuka kova, kuka leipäläven soittaja?

Isha

Mustalaispoika käveli rappusia ylös. Voi hemmetti ja metsäkauriin sperma.Filosofian opettaja oli saanut idean että hänen pitäisi kuulema tulla johonkin saakelin lisä ryhmään vielä. Jälleen kännykkä piippasi koulutakin taskussa ja isah kaivoi sen esiin avaten viestin. ”Olethan sä Bey, Isha. Asuit Losissa 6 vuotta sitten” Isha huokasi ja poisti viestin. Se oli jo ainakin viides tällä viikolla. ottaen huomioon, että oli keskiviikko vasta. Isha katseli ikkunoista ulos ja mietti Korppia. Hän oli silloin ollut Korpin kanssa, olisiko se joku jengistä. Tosin se taisi olla sitä aikaa kun hänellä ja Korpilla oli mennyt huonommin. Isha oli niin ajatuksissaan, ettei huomannut mustatukkaista nuorukaista joka oli tukkinut hänen tiensä. Tumps ja isha iski leukansa johonkin kovaa. ”saatanan taliaivo!”, nuorukainen karjaisi ja käänsi ruskeat silmät eteenpäin. Hän räpsytti hetken silmiään. Mitäs helvettiä... ”Mitä SINÄ täällä teet?”, hän kysyi hiukan ärtyneenä, mutta ruskeiden silmien tuike kertoi, että isha oli ihan mielissään törmätessään Lucaan taas. Tä’llä kertaa ihan kirjaimellisesti.

Pfft. Taas näitä päiviä ettei sängystä olisi päässyt edes nosturilla ylös. Koulu painoi päälle ja migreeni iski pahimpaan loveen mitä voi olla, ja tänäänkin erityisen voimalla, takoi varmaan syvimmistä helveteistä asti, tuntui miltei kuinka sarvia pukkaisi päästä. Italialaisnuorukainen kirosi pitkän litanian kirosanoja, japaniksi, italiaksi ja italialaiskorostetulla englannilla.. Näin, oli mahtava päiväkin alkanut.. Koulujuttuja puski joka mahdollisesta raosta esiin. Nytkin kolme, KOLME esitelmää piti tehdä. Historia (tässä kohtaa voi kuulla pientä murinaa ja vittuperkeleitä) ja sitten Fysiikka ja vielä Filosofia. Luca murisi ja näpytteli Nosalle viestiä kuinka helvetin perseestä päivä oli...
"Saat auttaa mua tekemään kotiläksyt! ):< " Luca murahti ja painoi -lähetä -nappia. Pientä vitutusta oli ilmassa ja poika tutki muutenkin omaa puhelintaan ettei huomannut tummatukkaista pitkää nuorukaista edessään. Luca säikähti ja puraisi huuleensa, vihreät silmät katsoivat säikyn eläimen lailla kookkaampaan poikaan.. hetkonen.. tämän herran hän tunsi..ja tuntui... äskeinen yhteentörmäys tuntui Lucalla vähän kaikkialla, olassa ainakin..
”Mitä SINÄ täällä teet?” Isha Beyn ärtynyt äänensävy oli tunnistettavissa.. Luca katsoi toista hetken hölmistyneenä ikäänkuin olisi unohtanut että he kävivät samaa opinahjoa... pojan huulille kohosi pientä hymyä, kunnes äskeisen ärtyneen kysymyksen painotus palasi mieleen..
"Elän ja olen!... kouluhommia, kute varmaa näyttää" Luca murahti pieni koppava virne huulillaan, katse käväisi omassa kainalossa olevaan kansioon ja olalla roikkuvaan koululaukkuun..
" ..Paraskin puhuja.... mitä ite?" Luca tarkasteli mustalaismiehen silmiä ja kasvoja...

Isha

Isha räpsytti silmiään hetken ja nielaisi pienesti. ”Mä juodun jonnelin Filsun lisäkursille”, hän mumisi niinnettei siitä meinannut saada selvää. Poika potki maiharilla vaaleaa lattiaa jättäen siihen mustia rantuja ja inahdus kantautui pitkälle tyhjässä käytävässä, tyhjässä, lukuun ottamatta heitä. Isha nosti ruskean katseensa Lucaan. ”Siis mun nyt on vaan pakko käyttäytyä kiltisti vaikka ei kiinnostaisi pätkääkän sen huoran tunnit”, isha murisi ja työnsi kätensä taskuun ja nojasi toisen kätensä ikkunan pieleen katsellen ulos. Toisesta kerroksesta oli mahtavat näkymät. ”Mä en halua takaisin kiven sisään.”, isha totesi ja huokaisi taas kun viesti piippasi. Isha kaivoi kännykän ja luki sen kavoista näki, että hän oli ärtynyt. ”Onko täällä jossain joku Cafe mocca?”, nuorukainen kysyi Lucalta kohoittaen toista kulmaansa ja työnsi kännyn takaisin. Kuka helvetti häntä jaksoi ahdistella noin. Viesteissä oli aina epätoivoinen sävy ja aina niissä varmisteltiin, että hän oli Isha. Toisaalta numero oli sama mikä hänellä oli ollut jengiajoista lähtien. nuorukainen oli niin syventynyt ajatuksiinsa ettei hetkeen tajunnut mitään mitä ympärillä tapautui.

Viper oli kävelemässä tyytyväisenä miehenä kohti seuraavaa tuntia siltä päivältä. Oli myös virkistävä olo, kun suihkussa oli tullut käytyä, ja hiukset olivat vieläkin kosteat, ja jotki suortuvista tiputteli vielä pieniä vesipisaroita sinne tännek käytävälle, hänen kävellessä eteenpäin. Päällä hänellä oli koulun normeihin kuuluvasti, valkoinen kauluspaita, harmaa liivi ja ne harmaat prässätyt housut. Paita tosin oli rennosti auki, ja kravatti löyhästi kaulalla, ja mies suki hiuksiaan, parempaan kuntoon, jotta viittisi istua sielä filosofian tunnilla. Mitä hän oli opettajalta saanut kalastettua esiin, Isha olisi tällä kurssilla myöskin. Ah ihanuutta. Pääsisi leikkimään piccoliinon kanssa. Harhar. Viper kääntyi seuraavan kulman takaa, katsoen sitten hyvinkin tutuksi tulleen mustalaispojan selkää, virneen noustessa kasvoille. Kappas vain. Toinen tosiaan aikoi leikkiä kunnon kansalaista ja eksyä tälle kurssille. Mies asteli kaksikon luokse, tajuttuaan että siinä tosiaan oli Ishan lisäksi joku muukin, katsoen Lucaa nenänvarttaan pitkin, ennen kuin asetti käden Ishan hartialle ja virnisti leveästi ja myrkyllisesti.
"Tesoro, leikit sitten kunnon kansalaista ja eksyn tunneille, hmm?"
Viper kysyi, lisäten näitä hellyyttelynimiä italiaksi, sinne tänne, kuten hänellä oli tapana. Mustalainen jähmettyi, ainakin tuntui siltä oman käden alla ja Viper hymähti. Katse kiinnittyi sitten tähän nuoreen poikaan hänen edessään, eikä se mikään miellyttävä "Hei olen utelias tutustumaan sinuun"-kaltainen ollut, vaan enemmänkin uhmaava, arvioiva, ja hyvin... alentava. Hän ei ensinäkään pitänyt ollenkaan tuosta puskasta nousseen näköisestä nuorukaisesta. Kaikenlaisia tänne kouluun otettiinkin.
"Ja mikäs debole sinä olet? Joku Isha-luttanan pieni panoperse? En ihmettelisi. Aina miehet mielessä meidän Isha anteprima."
Jep, hän kutsui Lucaa rääpäleeksi, ja Ishaa luttanaksi ja sitten pielä pikku Ishaksi. Mutta Luca nyt oli ainoa joka ymmärsi nuo italiaksi väännetyt sanat. Viper tuhahti, hieroen nenäänsä Ishan korvan juureen.
"Vieläkö sinulla on ne jäljet selässäsi? Entä niskassa?"
Viper hymisi, virnistäen leveästi, antaen valkoisten ja terävien hampaittensa välkähtää käytävässä olevassa valossa. Vasta nyt hän päästi mustalaispojasta irti. Astuen itsekin syrjempään, katsoen Lucaa jälleen. Feh. Italialainen. Figures..

Luca virnisti. Aijaa, sitä samaan syssyyn jouduttiin... "Tervetuloa porukkaan... mulla on koulupäiviä rästissä, töiden takia katos... siksi mulle nakataan kaikkia esitelmiä ja just tuollasia..." Luca murahti ja virnisti perään Ishalle. Aika kesyä, nähdä toista tälleen koulun penkillä...
Italiaano tunki kansion laukkuunsa ja kietaisi hiuksensa harmaalla renksulla ponnarille, näin Luca sai itsensä vaikuttamaan pidemmältä, kun kaula oli melko pitkä, ei mikään kirahvimainen sentään mutta sellainen sopiva... Ishan rinnalla Luca oli siltikin vain hyttynen, vaikka oli kasvanut kuluneen vuoden aikana paljon, ja oikeasti paljon, varmaan johtui hormooneista tai jostain..
" No istut turpa kiinni siellä ja teet koulujuttuja. samoilla eväillä minäkin menen.."
Luca kohautti olkiaan toisen kysymykselle, ja italiaano raapi otsaansa hermostuneena.. Askelia?
Ennenkuin Luca tai Ishakaan edes huomasi mustalaismiehen vierelle oli loikkinut joku pitkäheikki joka katsoi sellaisella... koppavaisella ilmeellä italiaanoon ja, alkoi sössöttää italiaa ja englantia Ishalle.. hellitteli ja lellitteli toista..
..Oliko tämä sitten kuka....
Ishan kaveri.. no valitsipa toinen ystävänsä oudolla tavalla..
Luca kohotti toista kulmaansa ja katsoi pistävästi pitkään mieheen ishan vieressä.. toinen oli ainakin melkoinen näky....
Ulkokuori saattoi tosin hämätä, mutta tässä tapauksessa ei. Viperin eleet ja ilmeet saivat jo Lucan niskakarvat nousemaan pystyyn..
Luca ei vastannut miekkoselle mitään..... Isha luttana? Täsä vaiheessa Luca vilkaisi Ishaa ja huomioi toisen jäyheän olemuksen.. jaa.. tämä Ishan 'kaveri' taisi olla se aiemmin rannalla puhuttu.. Viper..
" Luciano Fratt... " Luca murahti, katse inhoa täynnä... tuo... tuo otus!... oli ...Ishaa... Luca nieleskeli ja röyhisti rintaansa ja puhalsi muutaman suortuvan pois sivuun kasvoiltaan, jotka muuten pysyivät hyvin aisoissa ponnarilla..
" .. Ishan ystäviä .... " Luca hymähti itsevarmana... ainakin hän laski itsensä Ishan ystäväksi....

Isha

Isha oli todellakin kun seiväs olisi työnnetty persistä sisään. Hän seisoi suorana ja jäykkänä värähtäen joka kerta kun Viper puhui. Hän yritti pelata aikaa itselleen ja etsi pako tietä katseellaan. Ikkuna olisi hyvä vaihto ehto. olihan hän Losissakin kiipeillyt katoilla. Äkkiä viperin limauinen ääni tunkeutui taas hänen mieleensä. ”Senhän sinä haluaisit tietää”, hän kuittasi kysymykset jäljistä ja vilkaisi Lucaan.Okei Luca sanoi itseään hänen ystäväksi vielä ainakin. Isha alkoi laskeskella mielessään kuinka suurella toden näköisyydellä hän tippuisi. Äkkiä hän repäisi itsensä irti pyörähtäen lucan viereen lähtien astelemaan taaksepäin kasvot kohti Viperia. ”Vittu sä et ole tulossa tonne”, Isha sanoi ääni väristen ja lähestyi avointa ikkunaan hitaasti. Hän ei jäisi tunnille oikeasti, Viper oli jo tehnyt niin pahat jäljet häneen että ei mitään rajaa. Katse kävi Lucassa ja hän pysähtyi. Ei hän voisi jättää Lucaa pulaan, silloin nosa tappaisi hänet. Isha huokasi ja värähti taas vilkuillen molempia kärsimättömänä.

Luciano Fratt. Lucia. Hmphh.
Viper nakkeli niskojaan ja katsoi Lucaa pää kallellaan, leuka hivenen kohotettuna, ylimielinen katse silmissään. Vai Ishan ystävä? Sen hän halusi nähdä. Ketä oli niin tyhmä että ylipäätänsä oli tuon mustalaisen ystävä? Aasi, miettinyt muita lainkaan. Vain itseään. Viper hymähti. Aivan kuten hän. Ah, miten ihanaa ja huoletonta elämä olikaan siinä mielessä.
"Debole, tee elämästäsi helppoa, unohda moiset ystävyydet Luttanan kanssa."
Viper totesi, nostaen laukkuaan paremmin hartialleen, ennen kuin muina miehinä asteli toisen ohi, vain katsoakseen miten Isha kipitti pakoon. ”Vittu sä et ole tulossa tonne”, kuului mustalaisen huulilta ja Viper virnisti leveästi, Jokerimaisen sekoa hymyä, nauraen myöskin.
"Olempa hyvinkin, tesoro. Älä huoli~ Jos tulee kysymys mitä pikkuiset aivosi eivät ymmärrä, voin auttaa sinua. Vaikkapa ihan tunnin jälkeenkin, antamalla tukiopetusta~"
Viper sanoi, taputtaen Ishan poskea, ennen kuin nauraen käveli luokkaan. Hän oli jo unohtanut koko Lucan. No miksi hän moisesta hyttysestä olisi välittänyt, kun kerta Isha oli paikalla ja Ishaa saattoi kiusata, muutamalla paljon puhuvalla katseella ja eleellä. Viper istahti ikkunan viereen. Kevyt tuulenvire sai lyhyeksi leikatut hiukset vähän väreilemään, ja pidemmät suortuvat heilahtamaan vähän. Vihreä katse katseli Ishaa, ja Lucaa. Luca näköjään parkkaisi hänen eteensä. Isha tuon viereen.
Viper hymähti.
Jalallaan hän siirsi Lucan persuksen alta tuolia syrjään, ja näin ollen italialainen nuorukainen humpsahtikin lattialle istumaan. Eikä Viper edes yrittänyt peittää hänen pientä ilkeää tekoaan tässä. Häntä nyt vähiten olisi surettanu jos Luca olisi päänsä lattiaan lyönyt. Perseensä tuo ainakin sai kiepäksi tällä kertaa, kenties jotain muutakin, mutta. Vanhin kolmikosta vain hymyili, viekkaasti, katsellessaan miten Luca könysi ylös, ja istui. Tällä kertaa istui tuolilleen.
Opettaja tuli hetkeä myöhemmi sisälle. Yllättyen jopa positiivisesti kun kuuluisa surkukolmikko oli paikalla. Viper, Luca ja Isha. Ihan miten vaan. Seuraavaksi, nuori herra Trajan, alkoi heittelemään Lucaa paperipalloilla, ja muulla roskalla. Ah, hän tykkäsi ärsyttää ihmisiä. Ishalle hän vain väläytti ties millaisia katseita, vihjaileviakin, kun tuo vain sattui katsomaankin hänen suuntaan.

Luca katsoi tätä toista vihreäsilmäistä Italialaista hänen edessään myrkyllinen katse silmissään.. Hän kuitenkin katsahti ishaan, kuinka tuo peräytyi, ja sitten tähän uuteen tuttavuuteen.. Viper... Pösilö nimi. Voisi keksiä toiselle jonkun toisen nätin nimen.. kun häntä kerta kutsuttiin tuollaisella nimellä..
" Ihan kuten sinä voisit vaikuttaa asiaan..~" Luca tuhahti ja kääntyi sitten kävelläkseen enempi luokan ovelle päin, varmistaen ensin että Isha ei loikkisi karkuun. Eihän tässä nyt tarvinnut karata... Tuskin Viper sentään niin paha jätkä oli mitä Isha kuvitteli... Tosin.. jos Ishan pystyi.. R...kaamaan niin piti olla pirun iso ego..
Luca olisi kyllä voinut täräyttä mokomaa käärme hemmoa...otti sen verran aivoon...harvoin ihminen pystyi Lucan saamaan pelkällä olemuksellaan vittuuntuneeksi..
Noh.. Hän olisi nyt Ishan tukena, vaikka toinen näyttikin siltä että kohta luikkisi pakoon, Luca tarttui Ishaa hijasta ja lähti vetämään tuota luokkaan, yksi hikinen kurssi.. ei paljoa olisi...
" Kyllä sä kestät, mä olen kuitenkin siellä" Luca hymähti ja käveli luokkaan ja istahti sitten Viperin eteen, ja italiaano suorastaan pakotti Ishaa istumaan viereensä...

Luca laski laukun pöydälleen ja yhtäkkiä maa katosi jalkojen alta... Persettä särki kyllä, oh yes.. Italiaano vilkaisi taakseen ja näki virnuilevan Viperin siellä... Lucalla suoni tykytti siihen malliin ohimossa että lakkaisi leikkimästä hänen kanssaan.. tai!!..Tapahtuisi kauheita..
Luca mumisi jotain häiriköistä ja nosti tuolin ylös, istuen sitten sille, vilkaisten Ishaa, jolla näytti olevan kuumat paikat..... tottakai näytti olevan.... kun takana oli käärme odottamassa.... Luca hilautui lähemmäksi Ishaa ja ei edes vilkaissutkaan viperiin..

Tunti oli yhtä tuskaa, paperitollot lentelivät takaapäin, eikä niiden heittelijä voinut olla kukaan muu kuin Viper.. Luca murahti ja kirosi Viperin mielessään...
Italiaano kääntyi Ishaan päin sitten ja huokasi " Ei paha, eise uskalla mitään tehdä tunnilla." Luca rauhoitteli hiljaa Ishaa ja hymyili toiselle...

Isha

Mies hannasi vastaan kaikin voimin kun Luca veti häntä hihasta. ”Mä en tule tuonne piste”, hän sanoi mutta lopulta kumminkin meni sitten. Kun Luca istui penkin ohi isha valahti kalpeaksi mikä todellakin näkyi tummemman ihon värin takia. nuorukainen istui ja yritti keskittyä tehtäviin mutta joka kerta paperin rapina sai hänet katsomaan viperia ja hän nytkähti. Luca kuiskasi lopulta hänelle ja isha pyöräytti ruskeita nappejaan ympäri. ”sä et tunne sitä”, hän sanoi ja yritti keskittyä. Jossain vaiheessa ruskeat silmät katsoivat Viperia ja toinen teki tietyn liikeen. isha ponkaisi pystyyn niin että pulpetti lensi ympäri. ”Mä en jää tänne”, hän ärähti sitten Lucalle marssien kohti ovea. Kumminkin opettaja pysäyttii hänet. ”Bey ansiota, te kolme olette ryhmä seuraavassa tehtävässä.” opettaja sanoi ja osoitti viperiä ja Lucaa. isha jäykistyi. opettaja meni hakemaan kopiohuoneesta. ”Ja vitut”, mustalaisnuorukainen totesi ja loikki Lucan pultpetin yli ikkunalle repimään sitä auki. Hän ei jäisi tänne. ”Mä en ton hull8un kaa tee mitään”, Isha rähisi kuin koira ketjun päässä.

Oli ollut mielenkiintoista katsoa miten Lucia sai tapella Ishaa sisälle. Melkein väkisin vetää tuon mustalaispojan tunnille ja pakottaa istumaan viereensä. Ja entä kun Lucia tipahti pyöreälle takamukselleen? Viper naureskeli itsekseen. Ah ihanuutta. Tuo oli ollut melkein jopa päivän piristys. Virnistäen leveästi hän katseli kun Luca könysi ylös, mutisi häiriötekijöistä, saaden vain kuulla huorittelua italiaksi.
Viper jatkoi Lucan kiusaamista. Olihan se naurettavaa ja lapsellista, mutta se oli sentään viihdettä. Toinen näytti vittuuntuvan vain enemmän ja enemmän. Hän halusi nähdä, missä vaiheessa tämä debole ottaisi ja räjähtäisi. Lucia parka. Tiedä lopulta mikä tuolla napsahtaisi. Isha ainakin näytti hyvinkin paskajäykkänä olevalta, myös siten kun tuli hänen suuntaan vilkaistua niin aina värähti, tai nytkähti, tai mitä ikinä. Viper virnisti. Kun Isha sitten vilkaisi uudestaan, Viper demonstroi erästä tuttua lanneliikettä, vetämällä kädet taakse. Kyllä. Kaikille tuttu unf- liike. Ishalla napsahti ja Viper naureskeli itsekseen. Tämäpä hauskaa.
Oo! Parani vain. Ryhmätyöskentelyä. Viperin hymystä tuli kettumainen. Kuinka ihanaa.
"Älä nyt, tesoro. Satutat vielä itsesi, eikä voida ottaa uusintaa.. toisaalta, ei sairaala sitä estä."
Viper sanoi, hykerrellen itsekseen. Lucan hänen suuntaans suomaan katseeseen, hän ei edes kiinnittänyt huomiota. Toinen, voisi ottaa ja nussia itteään, vaikkapa karttakepillä, niin Lucia oli yks hailee hänelle.
"Mitäs mulkkaat, debole?"
Viper kysäisi, katsoen Lucaa. Ihan selvästi, muu luokka näki miten salamat räiski Tarjanin ja Frattin välillä. Ja se ei suinkaan ollut kiintymyksestä, vaan juuri siitä päinvastaisesta. ERITTÄIN päinvastaisesta. Jos he eivät tunnilla olisi olleet, oltaisiin tässä varmaan jo nirhimässä toisiaan iloisesti.
"Oliko Naakka, myös sinun isukki, hmm? Kenties samanlaisia kokemuksia kuin Luttanalla? Varmaan ihan onnessasi jaoit persettäsi? Kenties sama jatkuu edelleen? En tosin ihmettelisi, tuolla ulkonäöllä, piccola puttana."
Viper kysäisi. Naakka, oli sama kuin Korppi. Luttana, sama kuin Luutnantti. Kyllä, Hän ei sietänyt Korppia. Saatikka Korpin ajatusmaailmaa, saatikka koko miestä, sitä jengiä mitä tuo edusti, tai mitään muutakaan.
"Kaikenlaisia pikku huoria, siihenkin jengiin otetaan hyysättäväksi."
Viper sitten mumisi Italiaksi.

Lucalla alkoi keittää, tai liedellä oli hyvää vauhtia valmistumassa melkoinen soppa. Italialainen murisi suorastaan ja oli Ishaa repimässä pois ikkunasta. Jumalauta toinen ei itsaria tekisi kun hän oli paikalla, muutoin kyllä saisi tehdä pieniä uimahyppyjä.
Luca repi Ishaa lantiosta ja mistä vain sai tartuttua, veti omilla voimillaan toista ikkunan luota pois "Isha Rauhoitu!" Italiaano tiuskaisi ja pakotti vanhemman katsomaan häntä silmiin, Isha ei pakenisi nyt tästä tilanteesta, tai saisi korvilleen, ja olisi ikuisesti Viperin orja... Tosin ei Lucalla ollut aavistustakaan minkälainen ystävyyssuhde Miehellä ja käärmeolennolla oli...Eikä välittänyt tietääkään, se vain että Isha ei pakenisi hänen silmiensä alla....
Saatuaan Ishan aloilleen, Luca loi Viperiin myrkyllisiä katseita, kanssaolijoilla alkoi näkyä pientä hermostuneisuutta kun tilanne alkoi kärjistyä pahimpaan otteeseen..
Vihreät silmät viirussa Luca katseli tiukasti ..
"Et Vitussa lausu poikkipuolista sanaa Korpista, Verme Ragazzo mio" Kyllä, hän nimitteli toista matopojuksi, muuta tuo ei ollutkaan.. Kuolleita oli hyvä kunnioittaa, ja yksi jota oli syytä kunnioittaa oli Korppi, Luca oli pärjännyt korpin tekemillä suunnitelmilla hengissä, soluttautuessaan toisiin jengeihin...petturuudesta ei tullut korvatillikkaa, jengeillä kun oli omat sääntönsä....
..Tämä mies... oli joku entinen jengiläinen.... italiaanon mielessä pyörivät monet kasvot ja monet nimet, tämä mies saattoi olla tuttu vihollisjengeistä joihin hän oli loikannut hakemaan tietoja... tai oma jengiläinen...
Luca rauhoittui, vilkaisten välillä Ishaa, pitäen toista silmällä.
Italiaano itse puhkui voimaa, hän saattoi Viperin kokoon nähden olla lyhyt, mutta hänessä oli voimaa..Ei Luca tietenkään alkaisi luokassa tappelemaan.. siitä seuraisi vain sanaharkkaa opettajan kanssa ja sitten ehkä kenties Toran.. tai sen koulupoliisin mikälie..
Luca oli ollut valmiina rauhaan ainakin tunnin lopuksi, mutta ei.. Viperin oli sitten pakko..
" Turpa kiinni mato!" Luca ärähti italiaksi takaisin ja istui takaisin tuoliin, sivuttain..Viperin oli parempi pitää se turpansa kiinni.

Isha

Isha istuttettiin penkkiin kun mikäkin kukkaa mutta hän vilkuili hermostuneena pakorettiä. Kumminkin ishan pälyily ja pakoilu loppun kun Korppi lausittiin. Isha räpsytteli hetken silmiään ja nielaisi. ”Viper se piti sutkin elossa, kunnioittaisit hiukan. Se katso eina kun jengit otti yhteen ettei entisiä omia satutettaisi.”, Isha murahti vihaisesti. Hän tiesi koska hän oli toiminut Korpin oikeana kätenä miljoona kertaa. Lopulta opettaj jakoi paperit ja kehoitti vetäytymään ryhmiin. Isha istui kädet ristissä ja tuijotti Viperiä ja välillä katsoi Lucaa. ”älä viitsi ärsyttää sitä mä saan kumminkin sen koston tai vielä pahempaa nosa”, Isha kuiskasi Lucalle ja peitti suunsa niin ettei hänen suunsa liikkeitä näkynyt. Kyllä hän oli vainoharhainen todellakin.

Viper hymähti kun himmeä saarna alkoi. Vai ei saisi puhua Naakasta mitään? Hyvä on, hyvä on. Jos kerta itkukonsertti melkein alkaa siitä hyvästä, niin... jatketaan ihmeessä. Viper oli aluksi nostanut käsiään siinä mielessä kuin olisi anteeksi pyydellyt, mutta sitten kun hän katsahti kaksikkoa taas, silmissä välkähti ilkeästi ja huulet kaartui ilkeään hymyyn. Tunteeton. Sitä hän oli. Hän ei välittänyt siitä vaikka loukkaisi jonkun elämän idolia, sanoillaan. Lucaa hän varsinkin katsoi, kuin olisi juuri julistanut pojalle kuolemantuomion. Häntä ei mato pojuseksi kutsuttaisi, ilman seurauksia. Oli se sitten mikä tahansa.. vaikka nyrkkitappelu, niin Lucia saisi verisen kosketuksen.
Ja kas. Ishakin alkoi mussuttamaan.
"Entä sitten? Koskaan pitänyt koko Naa-"
Mies hiljeni siihen, aivan kuin meinaisi korjata naakka- sanan korppiin, mutta ennemmin hän hymähti ja jatkoi:
"-Haikarasta."
Hän ei välittänyt. Hän ei sietänyt koko miestä. Hänestä oli yksi hailee, oliko Korppi ollut mikäkin pyhimys muitten silmissä, mutta hänen silmissä, tuo ei ollut ollut muuta kuin normaali ihminen, erehtyväinen ja hyvin ärsyttävä, lälly ja... erittäin.. epämiehekäs kaikin tavoin. Luca näytti menevän hiljaiseksi, aivan kuin ajattelisi jotain. Viper hymähti, mikä kuullosti sihahdukselta.
"Turhaan yrität löytää minua muiden nössöjen joukosta, puttana. Lähdin, ennen kuin sinä olit edes harkinnut liittyväsi. Eikö niin, tesoro?"
Viper kysyi, pahaa enteilevän hunajaisella äänellä, lausuen "kultaseni" italiaksi, kun hän Ishalle puhui, ja esitti kysymyksensä. Näin se oli. Hän oli kerennyt lähteä jo ennen kuin tuo rääpäle oli edes ajatellut värväytyvänsä koko jengiin. Ennen kuin häntä alettaisiin hyväksymään koko jengiin. Isha nyt oli ollut päätä pahkaa sen Naakan perään, joten se siitä, mutta hän itse, häipyi.
Opettaja länttäsikin sitten papereita oppilaitten nenän eteen. Lucan ärhennellessä hänelle, Isha jupisi tuolle jotain. Viper erotti pari sanaa; kosto ja Nosa, ja nekin juuri ja juuri, muun hälinän keskeltä... Ajeltua kulmaa kohotettiin ja paperilla taputettiin huulia.
"Sanokaapas... Onko tämä, Nosa, hyvänkin näköinen? Voisi olla nimittäin, mukavaa, viettää aikaa hänen kanssaan..."
Viper kysyi sitten, painottaen sanojaan viettää aikaa, ja julman virneen ja pilkkeen näkyessä silmissä, ei jäänyt kyseenalaiseksi millaista ajanvietettä hän tarkoitti. Kyllä. Juuri sitä. Se R-sana. Näköjään iski hermoon kun pari vihreitä silmiä nopsasti kääntyi hänen puoleen ja sitä jopa noustiin ylös, melkein jo käyden kurkkuun kiinni. Ohhohoo. Joku oli tuittupäinen.
Luca jos joku tiesi, ettei Nosa kestäisi toista samanlaista kokemusta... varsinkaan nyt kun, oli vielä... vähän.. erikoinen miespuolinen.. henkilö..

Aivan... Luca värähti.. Ajatus.. että Nosa saisi kärsiä, vieläpä tämän miehen kosketuksesta sai italiaanon rauhoittumaan.. Oikeasti.. Jos Nosalle sattuisi jotakin, Luca... hän luultavasti päätyisi samaan jamaan kuin mustalaispoika hänen vieressään...Nosa oli hänelle kuitenkin kaikki kaikessa......Ishan aiemmat sanat rannalta silloin palasivat... halusiko hän tosiaan perhettä sitten.. jos Nosaa ei olisi?..Mutta ajatus oli kyllä liian hupsu, miksei Nosaa olisi, toinen tulisi aina olemaan ja elämään ja vaikuttamaan Lucan elämässä......silloin jengiajoilta lähtien..
"Jos tuo käyttäytyy nätisti niin voin harkita" Luca mumisi hiljaa, tarpeeksi kovaa että Isha kuuli, tarpeeksi hiljaa että Viper ei kuulisi...
Myrkynvihreät silmät katsoivat Lucaa murhaavasti, ja italiaano itse löysytti kravattia kaulassaan...hän mahtoi näyttää melko asialliselta koulupuvussa.. joltain sihteeriltä.Toran? No ei nyt sentään, liikoja kuvitella...
Luca yritti olla välittämättä Viperin olemuksesta, katseista ja eleistä, ja keskittyikin hetken hyvin työhönsä.. vaikka miten Viper oli Korppia nimittänyt Haikaraksi.. ..tunnista ei olisi jäljellä enää kauaa.. sitten luultavasti pääsisi pois...jos opettaja ei haluaisi pitää pientä saarnaa...
Luca kun ei ollut mikään opettajien suosikki... Spurguksi kun ja vaikka miksi häntä oltiin nimitelty... Puttana iski vain ikävämmin korvaan kun se oli kuitenkin sanottu hänen omalla äidinkielellään.

Ilkeä hymy ja vihreät silmät pilkehtivät siihen malliin että Viper oli tainnut kuulla jotakin supinasta...
"Sanokaapas... Onko tämä, Nosa, hyvänkin näköinen? Voisi olla nimittäin, mukavaa, viettää aikaa hänen kanssaan...".. Lucalla napsahti.. kuului pamaus kun mustatukkainen italiaano löi kämmenet pöytään, voimalla, vihreät silmät leiskuen vihasta.
" Siihen sä et koske pitkällä risullakaan etkä varsinkaan tuhkamunallas" Luca sanoi vakavalla ja järkkymättömällä äänellä, luokka oli hiljaa..opettaja oli hiljaa, koulu oli hiljaa... koko maa tuntui olevan hiljaa, kuin odottaen että ne heppoisat muurit jotka vielä pidättelivät Lucan raivoa, halua repiä Viperin kurkku auki ja kaapia tuon maksa ja silpoa matopoika tuhannen siivuiksi, pettäisi minä hetkenä hyvänsä...

Isha

Ishan silmissä värähti taas. Kuinka toinen kehtasi solvata Korppia noin. Tuo oli jo pöyristyttävää. ”Jaahas että nössöjen joukosta kiitti vaan”, isha murahti ja paneutui hetkeksi monisteeseensa. Tuntui tuskaiselta istua siinä kun kaksi noista heitteli sanallisia miekkoja keskenään. Ishan kynä napsahti helposti poikki kun hän kuuli Viperin sanat. Hän hätkähti Lucan reaktiota viläkin enemmän kylläkin. Isha liittyi muiden hiljaisten joukkoon ja vilkuili kaksikkoa nostaen sitten kätensä viitaukseen. ”Voitaisiinko tänään lopettaa aikaisemmin?”, hän kysyi ja loi katseensa opettajaan joka pudisti päättään. ”Herrat jäävät istumaan tänne niin kauan kun osaavat tulla keskenään toimeen. Muut voivat mennä”, opettaja sanoi ja isha valahti kalpeaksi. Kaikista rangaistuksista tämä oli kyllä jo pahin. ”Kiitti vitusti Viper, sun takia joudutaa viel danten tai Toran puhutteluun”, Isha murahti ja nosti maiharinsa pulpetille keinuen tuolillaan käden puuskassa rintakehällä. Oikeastaan mustalaispoikaa ei pelottanut hjoutua puhutteleuun hän pelkäsi sitä, että häkki heilahtaisi taas. Dante oli jo muutenkin hänen luokanvalvojansa joten se ehkä menisi... ehkä. Hän vilkaisi Lucaa sitten ja pian hermostunut katse kääntyi Viperiin. ”Oletko sä nyt tyytyväinen Viper”, hän kysyi huokaisten.

Luca tosiaan reagoi voimakkaasti hänen sanomisiinsa. Viper katsoi poikaa ilmeettömänä, ennen kuin virnisti leveästi.
"Vai niin.. Vai niin."
Tuo kujersi.
"En. Lupaa. Mitään, Lucia."
Viper hymähti, taputtaen Frattia poskelle, ei niinkään hellästi, mutta ei kovastikaan. Käden hän tosin veti toisen ulottuvilta pois, ennen kuin häneltä puuttuisi pari sormea toisen hampaiden takia.. Selvä murhanhimo muutenkin paistoi noista vihreistä silmistä. Tuohan oli melkein kuin mongusti, valmiina loikkaamaan käärmeen kimppuun. Eikä Viper ollut yhtään sen ystävällisemmän näköinen, katsoessaan Lucaa takaisin, tuon vihreisiin silmiin omillaan. Päästäen sihisevän äänen huulien välistä karkaamaan ilmoille.
Ishan viittoessa, Viper vilkaisi vaivihkaa siihen suuntaan, pitäen sitten taas silmällä Lucaa. Toinen, ei tietänyt hyvää. Ainakaan näin äkkiseltä katsottuna.
"Tämä ratkaistaan myöhemmin, puttana."
Opettajan sanat, siitä miten heidän tulisi istua vielä, muiden saadessa lähteä, tosin saivat Viperin huulet kääntymään hymyyn, ja tämä nojasi tuolissaa taaksepäin. Vai niin. No oltaisiin tässä sitten, kiltisti~ Eihän hän ollut tehnyt mitään, keskustellut vain henkeviä... Tsss ketä tuota uskoi? Ei hän ainakaan. Viper katsoi ikkunasta ulos. Ishan mainitessa Danten ja Toran, näkyi nytkähdys tämän miehen suunnalla. Erk. Kaks pahinta tyyppiä koko koulussa! Kylmä katse kääntyi Ishaan, ja Lucaan, jonka jälkeen takaisin ikkunaan. Ketä tahansa muuta mutta ei ne kaksi! Ei kumpaakaan niistä.
"En. En todellakaan ole."
Viper vastasi Ishalle.
"Luuletko todella, että nautin seurastasi niin paljon, että mielelläni istuisin katsomassa miten sinä itkua väännät kun vähänkin sanoo jotain jostain kuolleesta raadosta? Entä muutenkaan, ainoa mihin sinua nyt edes voisi käyttää on juuri peti puuhiin."
Viper tiuskaisi. Häntä ärsytti. Hän voisi olla istumassa, ulkona, jonkin puun oksalla vaikkapa tai jotain, ja täällä hän istui, kahden vastapuolen jengiläisen kanssa. Vittu elämä hymyili kuin aurinko esterin perseeseen tällä hetkellä.
"Minulla olisi todellakin paljon parempaa tekemistä. Monessa muodossa, joita te kaksi oletettavasti ette tahdo edes tietää."
Viper tuhahti, laittaen kätensä puuskaan. Lucaa hän tässä tällä hetkellä mulkoili eniten. Toinen oli ärsyttävä! ..kaiketi johtui siitä kun molemmat olivat italialaisia. Jonkun aikaa he siinä istuivat, odotamassa, ketä tulisi pitämään heille himeät puhuttelut. Askeleita kuului käytävältä ja Viper katsoi suljettua ovea.

Italiaano seisoikin paikallaan tovin, tuijottaen vihreisiin silmiin, vihaisena...vittuuntuneena ja uhmakkaana.. Nosaan Viper ei varmasti koskisi.Jos se hänestä riippui..
Luca kesti kuitenkin Viperin vittuilut, oli pakko, pääsisi nopeammin pois mitä nätimmin käyttäytyisi. Luca istuutui, ensin katsottuaan Viperiä murhaavasti silmät viirussa.
Puhuttelu ei sinänsä haitannut, hän kuitenkin tunsi Toran ja kun Tora oli Nosan isukki, joka ei silleen ainakaan Lucan mielestä hänestä tykännyt... muuta kuin siinä toisessa muodossa..
Luca tuhahti ja yritti keskittyä tehtävään, miehenalku oli oikeastaan jo hyvää vauhtia tehtävän kimpussa, mutta aina ajatus karkasi uudestaan ja uudestaan, hän yritti olla välittämättä Viperin katseista... Kaksi italialaista sullottuna samaan tilaan, ja vielä näinkin pahapäisiä.
" Viper, ime ittees... " Luca murahti ärtyneesti ja nojasi käsi poskea vasten.. Käytävästä kuului askeleita, Luca ei kiinnittänyt tulijaan mitään huomiota. vilkuili noin vähänväliä Ishaan ja ulos ikkunasta..
Luokkahuoneen ulkopuolella hän leipoisi Viperiä hieman... jos tuo antaisi siihen syyn.
Italiaano oli muutennkin jo valmiiksi räjähdysherkkää kalustoa..

Isha & Dante

Mustalaisnuori vilkuili kaksikkoa. Hän ei jäisi tänne. Isha kuunteli askelia myös mutta kun hän oli varmistunut, että ne menivät toistaiseksi ohi, hän nousi. ”Teistä en tiedä mutta mä en jää. Mun hyvä perseeni ja egoni ei kestä enää Viper seurassa oloa.”, hän totesi ja rutisteli monisteen sekä keräsi kynän palasia. Ishan käsistä tippui kumminkin kynänpala. ”Vittu”, hän kuiskasi ja kumartui nostamaan sen. Samassa Viper teki erittöäin epämielyttöävän äänen ja nuorukainen pomppasi ilmekin ilmaan. ”MÄ EN TODELLAKAAN ISTU ENÄÄ YHTÄÄN LIHAA TUON HULLUN KANSSA!”, Isha karjui niin että sylki lensi pulpeteille. Nuorukainen sapasteli ovelle ja heitti roskat roskakoriin, myös Viper roska kuuluisi sinne, mielleeään sen kohdalla voisi painaa Delete nappia. ”See you suckers”, hän toivotto ja oli jo saapastelemassa ylpeänä käytävään. Vapaus, toivon mukaan hän ei enää tarvitsisi koskaan törmätä Viperin tai kuulla mitä toinen oli jollekin tehnyt. Isha saapasteli jo tyytyväisenä kohti rappusia. Vaupas kunnon pano Jerryn kanssa. Pari nappia ja uudestaan pano. ”Ja minnekäs Herra bey on menossa?”, kuului liian tuttu ääni takaa. Isha painui kasaan. Mustalaisnuorukainen kääntyi ja tuijotti historian opettajaa joka piteli toisella kädellään luokan ovesta kiinni. ”Meinasin vessaan mennä, onko kusella käyminenkin kielletty tässä paska laitoksessa?”, Isha murahti ja Dante naurahti. ”Erittäin hyvä mutta vessat on toisessa suunnassa. mulla on kiire joten voisitko tai pikemminkin hiljaa se helvetin perseesi takaisin tai mä ilmotan rehtorille ja sä olet sellissä.”, Dante totesi mennen luokaan sitten.

Opettaja heitti käsi varreltaan farkkutakin opettajan pöydälle ja nojasi perseensä puolittain kulmalle katsellen Viperiaa ja Lucaa. ”Herroista Trajan ja Bey olisin tämän sotkun uskonut, mutta en ihan sinusta Herra Fratt”, Dante sanoi ja vilkaisi ovelle ja Ishaa joka valkui takaisin istumaan. ”No niin mikä oli syy miksi yksi heittää pulpetin ja toinen säikyttää koko luokan? Haluaisiko joku selvittää. Mitä pikemmin te laulatte sitä nopeammin pääsette pois. Yhdessä asiassa olemma kaikki neljä samaa mieltä haluamme kaikki äkkiä pois eikö?”, Rosales totesi ja ristikädet rintakehälleen antaen katseensa kiertää kolmikossa. Danten hiukset olivat ensimmäistä laittamatta joten ne kertoivat kiireisestä aamusta. Lisäksi miehen valkoinen kauluspaita oli rypyssä rintakehältä. ”Herrat minä odotan?”, hän sanoi ja Isha tuijotti ulos tylsistyneenä.

Viper tuijotti Lucaan, samalla tavalla kun tuo häntä. Hänellä oli vain eri syyt kuin toisella. Jos toinen taistelisi henkeen ja vereen poikakaverinsa puolesta, Viper teki sen itsensä takia, ja no.. huvin vuoksi. Viper ei edes koskenut koko paperiin tehtävien tekemisen mielessä. Hän tekisi ne myöhemmin. Ehkä. Sitäpaitsi, äkkiäkös ne tekisi. Tarvitse mitään ryhmää jonka kanssa keskustella ties mistä asiasta. Näitä pystyi tekemään ihan hyvin itsekin.
"Viper, ime ittees..."
Luca mussutti ja Viper naurahti.
"Kernaasti. Haluatko shown vai etsinkö yksityisen nurkan?"
Mies saneli takaisin. Mokoma hepsankeikka! Mrrh. Luca saisi nenilleen kohta. Pelkkä toisen olemassa olo ärsytti tällä hetkellä! Hiljaa Viper alkoi hyräilemään Lucia-laulua. Ihan vain ärsyttääkseen toista. ..mitä muutakaan? Niinkuin hänellä olisi parempaa tekemistä muutenkaan... Katsottiin siinä samalla mitä Isha tuunasi. Selvästi tuo oli juoksemassa jo vapauteen, kun ei tahtonut istua täällä hänen ja Lucaystäväisensä kanssa. Tosin, kun tuolta oli kynäki katkennut jossai välissä ja siitä tippui palanen, tuli toisen herkullinen perse esiin, mustalaisen kumartaessa. Viper jätti hyräilyt siihe, ja vihelsi. Tästähän toinen suivaantui ja lähti huudon kanssa pihalle. Viper naureskeli itsekseen. Toinen oli suorastaan, jollain ärsyttävällä tavalla, suloinen, ollessaan niin räiskyvää sorttia. ..Nyt hän oli taas kaksin Lucan kanssa. Viper katsoi toista, myrkyllisesti, hän meinasikin jo sanoa jotain, kun ovi aukesi ja Dante astui sisään.
Trajanin silmät laajeni hitusen, sekunnin murto-osan ajaksi, jonka jälkeen tämä käänsi katseensa vastakkaiseen seinään ennemmin. Samperi. Tuokin täällä.. pitikin tuo tulla tänne.. Kun Dante sitten puhui ja ihan sukunimilläkin, ja Lucan nimi tuli esiin, Viper mukamas yskäisi, samalla sanoen Fart. Minkä jälkeen jatkoi muina miehinä istuskelua, kynsiään tutkien. Hän, sanonut yhtään mitään. Ishakin eksyi takaisin. Ristikuulustelu alkoi. Kaikki kolme istuivat hiljaa.
"Ketä ei odottaisi? Entä missä itte oot pyöriny? Sängyssä jonku hupakon kanssa? Iha oot sen näköine."
Viper mumisi takarivistä ittekseen, kommentoiden samalla toisen pukeutumista ja muutenkin.. tyyliä tulla luokkaan tuon näköisenä.. Miettis nyt vähän!
Lopulta, häntä osoitettiin. Kaksi jätkää, osoittamassa häntä syyttävällä sormella. Mukamas tyrmistyneenä Viper katsoi kaksikkoa, sihahtaen noille kuolemantuomiot.
"Odottakaapahan vain kun luokasta päästäisiin niin.."

Luca mulkaisi Viperiä murhaavasti, pienen vinon virneen kanssa.
Italiaano oli jo ollut hyvän aikaa jo valmiina tehtävien kanssa, mitänyt pari viimeistä jutaskaa oli vaan äkkiä sutattu jotain, kun Viperin hyräily oli alkanut, Luca murahti ja kehotti toista pitämään turpansa kiinni.
Mutta siitä ilo vasta yltyikin Lucallakin kun Viper vihelsi, ilmeisesti Ishalle. Luca läimäisi käden otsalleen ja hieroi silmäänsä.... jumalauta hänellä meni hermot, eikö voitu kaikessa hiljaisuudessa murhaavilta katseilta tehdä tehtäviä rauhassa ja nopeaa ja kätellä hyvästiksi ja lähteä ilman muita nurinoita!
"Isha!" Luca huusi kulmat kurtussa mustalaismiehen perään ärtyneenä, vittu toinen mihinkään lähtisi! ...tai hän olisi itse kohta Viperin kurkussa kiinni, sihahtelisi tai tekisi vielä jotakin..
Isha oli all gone... Ja Luca jätetty yksin herra Trajanin kanssa. Luca katsoi suoraan toista miestä silmiin, ei sanonut mitään...
Käytävästä kuului jotain ääniä ja Luca kääntyi katsomaan ovelle..
Sieltähän herra Dante kipsuttelikin sisään Ishan kanssa.. Oikeastaan ehkä oli parempikin että se oli Dante. Toraa Luca ei jaksaisi, varsinkaan muutaman traumaattisen kokemuksen jälkeen... varsinkaan tänään... oli muutenkin jo valmiiksi kyykäärmeen silmien alla..
Luca pyöritteli kynää kädessään ja oli kuulevinaan Viperin suunnalta jotakin... yskäisy.. Luca vain hymyili Trajanille herttaisesti, joskin koetti runnoa herran varpaita pöydän alla..
"Niinhän ne aina sanoo" Luca tokaisi Danten voivotellessa epäuskoisena...Luca oli käsi tanassa tunneilla ja teki tehtävät ja kokeet tunnollisesti, mutta eise silleen mielenkiinnosta johtunut, enempi siitä että hän hoksasi ja tiesi asioita....tai ei hän sitä osannut selittää.. kai jotenkin periytynyt isän puolelta...

Luca mietti hetken, kertoako vaiko eikö, keskustelua oli turha pitkittää ja he pääsisivät pois nopeasti.. mutta Viperin möläyttäessä erittäin törkeitä, Luca kääntyi katsomaan Trajania ja katsoi sitten Dantea....Mies vaikutti muutenkin jo väärällä jalalla heränneeltä.

Dante & Isha

Dante tuijotti Viperia hetken ja hymyili toispuolisesti. ”Ties vaikka pyörin hupakon kanssa siivouskomerossa juuri äsken. Älä näsäviisastele vaan yritä edes käyttäytyä kuin ikäisesi”, opettaja sanoi mutta suki silti hiuksiaan huomautuksen jälkeen kuntoon. Hetken oli hiljaista, kunnes lopulta molemmat pojat osoittivat Viperiä. Isha vilkaisi Lucaa ja yksäisi sitten. ” Viper häiritsi meitä koko tunnin ärsytti tahallaan ja puhui kuolleista pahaa.”, Isha sanoi ja vilkaisi Viperiä. Hän oli juuri kirjoittanut kuoleman tuomionsa varmasti. Dante huokasi syvään ja iski kätensä otsaansa. ”Et ette voi olla tosissaan, teidän pitäisi olla aikuisia ihmisiä mutta käyttäydytte kuin lauma alaikäisiä kakaroita. Jopa minä tunnen teitä aikuisemman mutta teistä pari vuotta nuoremman henkilön. Jumalauta jätkät.” Dante alkoi selvästi hermostua. Oliko hän todellakin joutunut tänne vain sen takia että yksi hanhennussija ei kestänyt sitä että kuollutta isiä tai äitiä pilkattiin. Isha tuijotti Dante hölmistyneenä. ”Me käyttäydytäänkin ihan oikeasti mutta Viper...”, Isha aloitti. ”Turpa kiinni nyt!”, opettaja karjaisi ja huokasi syvään, hän sai päänsärkyä tälläisestä. Ruskea katse luotiin Viperiin. ”Mitä sinä tarkalleen ottaen teit Herra Trajan?”, Dante kysyi sitten odottavana. Isha oli jo aloittamassa vasta väitettä joka kuoli huulille Danten mulkaisusta. ”Saatanan oikeusvaltio”, isha murahti Lucalle ja jäi tuijottamaan Viperiä.

Lucan yrittäessä hänen varpaita runnoa, herttainen hymy kasvoilla hämäävässä uhria, Viper koetti potkaista tuota takaisin sääreen, kostoksi murskatuista varpaistaan. Jumalauta tuo napero kerjäsi tätä! Saisi tuta hänen vihansa! ...jossain välissä, nyt piti esittää hyvää kansalaist-
"Au!"
Viper älähti, kun sai taas Lucalta vähän mustelmia itselleen. Kirottu..
"Minä koskaan näsäviisastele.."
Viper mumisi, mulkoillen Lucaa. Kirottu italialainen... pentu! No paraskin puhumaan, hän oli sitä itsekin. Ishan selitys siitä mitä hän oli tunnilla tehnyt, kuullosti jopa melkein ala-asteelaisen sepostukselta. Viper pidäettli nauruaan, vaivoin, saaden tukahdetettua, sen juuri ja juuri. Poika parka. Kheh.
"Sillä muksulla on sitten ollut tylsä elämä."
Viper tuhahti, kun Dante otti puheeksi jonkun heitä nuoremman, mutta aikuisemman tapauksen. Niinkuin häntä kiinnostaisi oliko hän lapsellinen vaiko ei. Hän tahtoi vain päästä täältä ulos, tekemään noita vatun tehtäviä, ja jotta hän pääsisi nuuskimaan ympäri koulua vähän.. juttuja, sen näkisi sitten. Niin ja tietysti Lucalle piti antaa musta silmä. Se ei ollut vältettävissä, sori kamalasti. Poika oli jo iloisasti hommannut itselleen hautakiven. Ja niin oli Ishakin kun hänestä noin kanteli. Toinen voisi olla varma että saisi kipeää, jossain välissä.
Isha intti, Dante ärähti, Viper virnuili ja nojaili rennon oloisesti tuolissaan taaksepäin. Mitäkö hän teki?
"En mitään."
Viper tuhahti. Hän ei ollut tehnyt yhtään mitään. Osoittanut vain poikamaista kaverihenkeä, tekemällä pientä käytännönjäynää näin... epäystävällisessä mielessä, mutta mitä sitten? Viper laittoi kätensä puuskaan, jotenkin hänestä tuntui ettei häntä uskottu kovinkaan paljoa. Tai saatikka yhtään, varsinkaan kun kolmeparia silmiä tujotti häntä, kaksi nuorempaa ja yhdet vähän vanhemmat. Viper haroi hiuksiaan.
"No voi Herran Jumala. Pitääkö tässä nyt alkaa pieniä pikku piloja selittämään? Hyvä on. Lucan, tai herra Fratin istuessa alas, vedin tuolin pois alta, sitten kun tunti alkoi, häiritsin häntä heittelemällä paperi palloilla ja kumin palasilla. Myöhemmin sanoin jotain -mikä ei teille anteeksi vain kuulu- ja tuo himppasi ja veti hirveät metelit ja säikäytti puoli koulua. Isha, taas riehui ihan omasta tahdostaan jo melkein hypäten ikkunasta pihalle kun astuin luokkaan. SE ei ole minun vikani."
Trajan selitti, nostaen sormen pystyyn sitä mukaan kun selitti mitä oli tehnyt ja näin. Ja tapa millä hän selitti, oli tylsistynyt.

Potku osui maaliin, Luca irvisti ja toinen käsi valahti välittömästi alas, hivelemään säärtä... kipeäähän se teki.. Viper varmasti nautti näystä, mutta sitäkin enemmän Luca ulinasta jonka Viper päästi.. Musiikkia korvasille ~ Pikkupaskiainen kerjäsi selkäänsä.
Ishan selittäessä mitä jätkäpoppoo oli kestänyt Luca katsoi Viperiä suu viivana.. tosin italiaano työnsi kielensä suupielen raosta esiin ja näytti Viperille kieltä.
Danten kiroaminen kuitenkin kantautui hänen korviinsa. Luca loi salamoivia katseita opettajaan, hän oli sinut jätkän kanssa mutta joskus herraopettajaherran käytös sattui vituttamaan häntä, VARSINKIN nyt. " Eikö tämän voi antaa olla, yks hailee, kättä päälle ja hieman halitaan ja lähetään,mennään kotiin ja ollaan onnellisia, ok?" Lucalla alkoivat hermot mennä, niin todenteolla.Tosin, hän kerjäsi vain äkäisen vanhan lohikäärmeen murinoita niskaansa.
"Turpa kiinni!" Luca murahti Viperille tylsistyneenä ja vittuuntuneena toisen mölistessä jotakin jostain kersasta. Isha hoiti sen hiljaisen ja kiltin pikkupojan roolin tällä hetkellä, kun Luca ja Viper enemmänkin olivat melkein toistensa kurkussa jo, jos vain ei Dantea olisi.
Muutaman huomautuksen jälkeen, Luca pitii kuitenkin turpansa kiinni, virnistäen Ishalle, totta totisesti, perseestä koko homma.
Viperhän sitten antoi tullakin totuutta, oikein Lucakin oli yllättynyt, no parempi näin... Luca loi merkitsevän katseen Danteen ja kohotti toista kulmaansa, ikäänkuin haastaen opettajaa. " Muuta, vai joko me päästään?" Luca raapi pientä pukinpartaansa vino virne huulilla. Hän muuten luikahtaisi niin ensimäisenä tuosta ovesta, kello alkoi olla kuitenkin sitä mallia että Nosakin ihmetteli missä hän oli.
Vaikkakin..jotenkin Lucasta tuntui että hän tulisi saamaan melkoista pöllyytystä.. Luca mittailikin Viperiä katseellaan.. Jaa-a... kyllä hän nenän saisi murrettua ja mustan silmän toiselle herralle... nähdään mistä kana pissii!

Dante & Isha

Opettaja tuijotti Viperia tämän kertoessa kertomustaan erittäin tylsistyneen oloisena. Dante mietti mielessään jos joku suuttuisi hänelle tuollaisesta pilasta kyllä häntäkin vituttaisi, jostain syystä hän ei vaan uskonut, että tässä oli koko totuus. Dante huomasi Lucan katseen ja huokasi hiukan. ” se on tasavarmaa että jos teidät päästää yhtä aikaa, me istumme täällä kymmenen minuutin päästä uudestaan.”, opettaja sanoi ja osoitti Ishaa. ”Bey mene.”, hän sanoi ja niksautti niskojaan kohti ovea. Mustalaispoika vilkaisi Lucaan ja Viperiin. ”Voitaisiinko me Lucan kanssa mennä”, Isha kysyi ja nousi ylös sitten kävellen ovelle. ”Vittu jos sillä pää see helpommalla.”, Dante ärähti ja nyökkäsi Lucalle merkiksi. ” Trajan istuu kanssani vielä kolme minuttia täällä, sen jälkeen mä en enää puutu tähän”, historian opettaja sanoi ja kaivoi kännykän taskustaan alkaen kirjoittaman tekstiviestiä.

Isha huokaisi helpotuksesta päästyään käytävään ja lähti kohti portaita. ”Me taidettiin joutua molemmat paskaan pulaan nyt. Tota... Kuule Luca, voisi joku kerta lähteä juhlii kahdestaan, vanhojen aikojen muistoksi”, Isha sanoi ja pysähtyi nostaen kunnolla ruskean katseensa nyt toiseen. ”Katso Nosan perään nyt... Viper pärjäsi mulle ja jos mä pärjäsin Nosalle, sä tiedät mitä jälkeä Viper sille tekisi”, mustalaisnuorikainen sanoi mietteliäänä.

Lucahan nyt oikein tiuski!
Viper mulkkasi tuota pahasti ja sormet nyki. Teki mieli vetää toista päin näköä. Nyt tällä punaisella sekunnilla. Italialaisten suhteellisen tulinen luonne tuli näissä kahdessa esiin. Jos ei muuta, niin olivat molemmat kovaäänisiä ja tahtoivat voittaa toisenta "huutokisassa", kuten kyseisessä kulttuurissa oli tapana.
Dante antoi Ishalle luvan lähteä, Viper katsoi Ishaa, harmi. Sitten menisi silmänruoka pois. No, ei se mitään. Hän saisi toisenlaista silmänruokaa, kun Luca makaisi lattialla pää auki. Ah. Näyttipä hienolta. Tosin, Bey pelasti pikku italialaisen, saaden tuon hänen mukanaan pihalle luokasta, jättäen Viperin yksin opettajan kanssa istumaan. Trajan. Kihisi. Opettajakin naputteli puhelimella jotain viestiä ja häntä ärsytti lähtevä ääni. Toden teolla. Tämä mumisi ärräpäitä ja mulkoili ikkunasta ulos ulkomaailmaa käärmeissään.
Viper hymähti, vilkaisten silmäkulmastaan Dantea.
"Saanko mennä jo?"
Eikä varmastikaa ollut kolmea minuuttia mennyt. Korkeintaan yksi. Viper keikkui tuolillaan ja pyöritteli päätään, gaah. Hän kuolisi kohta!
"Koska edes saadaan ne kokeet takaisin? Ja esseet? Ettet vaan vietä liikaa aikaa, tehden jotain muuta, vapaa-ajallasi, opettaja hyvä."
Viper kyseli sitten. Ei ettäkö häntä niinkään kiinnosti saada koettaan takaisin, tai esseetä. Essee oli mennyt perseelleen, kun hän ei ollut jaksanut keskittyä (sen jopa näki kaikista niistä random scribblauksista), mutta sitten taas koe oli mennyt hänen mielestään hyvin. Jälleen kerran.
Minkä takia hänet nyt sitten jätettiin tänne yksin? Tämä oli ilkeää! Ei siis yhtä ilkeää kuin mitä hän oli, mutta kuitenkin tarpeeksi ärsyttävää -ainakin- että häntä ärsytti vain enemmän. Eikä tämä tuntunut olevan vain sellainen 'odotetaan hetki' hetki, vaan tuntui kyllä vähän siltä että hän saisi kuulla saarnan jostain. Dantekin katsoi häntä siihen malliin. Voi hienoa. Kuka nyt on kannellut siitä miten hän on vähän... murjonut jota kuta tai ottanut vähän väkisin joltakin persettä ja.... tai nähnyt hänet myymässä aineita jossain koulun nurkalla. Huokaus. Elämä oli kamalaa.
"Kolme minuuttia meni jo. Minä häivyn."
Mutta ei hän kerennyt kuin nousemaan tuolista ylös, kun hänet painettiin takaisin istumaan. Vihreät silmät tuijotti seuraavaksi ruskeita.