Kylmät jalat, lämmin sydän

Pieni pakkanen ei latistanut tunnelmaa eläintarhassa; iloinen puheensorina sekoittui eläinten urahduksiin ja kiljahduksiin. Väkeä ei ollut tungokseksi asti, mutta kuitenkin sen verran, ettei kävijä erehtynyt luulemaan, että paikka oli aivan tyhjillään.
Mikhail piti eläintarhoista.

Hoikkavartinen nuorukainen oli pukeutunut lämpimästi. Hän ei kuulunut niihin ihmisiin, jotka olivat valmiit palelluttamaan itsensä vain näyttääkseen muodikkailta. Myssy varjosti silmiä ja paksu, lämmin kaulaliina oli kiedottu kapoisen kaulan suojaksi.
Maa ratisi kenkien alla, kun hän seisahtui katselemaan altaas uiskentelevia jääkarhuja. Ne olivat oikein elementissään talvella ja näyttivät nauttivan täysin siemauksin olostaan.

Kylmä ilma sai poskipäät punoittamaan samoin kuin nenänpään. Hrrr, voisi mennä katsomaan sisätiloissa sijaitsevia käärmeitä tai jotain..
Mikhail kääntyi törmäten sokealla puolellaan seisovaan hahmoon.
"Anteeksi!", hän pahoitteli automaattisesti venäjäksi ennen kuin muisti, missä oli korjaten pikaisesti virheensä sanomalla 'anteeksi' myös englanniksi.
"E-en huomannut teitä.."

//Ei tullut kauhean pitkä, mutta toivottavasti kelpaa ^^' Miuchi Rezin kanssa tännepäin, siis~ :3\\

"Auts, varo vähä---"
Se loppui siihen. Joku random tyyppi meinasi ensin tintata sitä joka häneen törmästi, mutta kun hän näki mitä kokoa tämä hänen "päälle karkaaja" oli, ei sitä enää niinkään.. oltukaa vihaisia. Vaan sitähän yhtäkkiä heitettiin kättä toisen hartialle ja virnistettiin leveästi.
"Ei mitään! Mukavaa mukavaa. Tällainen söpö pieni."
Tämä höpisi itsekseen ja lähti jo toista melkeinpä raahaamaan mukanaan.
Rez oli lähtenyt Mikhailin kanssa eläintarhaan ja oli nytten hakemassa heille lämmintä juotavaa. Nimittäin kaakaota. Pakkas säällä teki muutenkin mieli kaikkea lämmintä. Joten suklaa juoma on paras vaihtoehto. Rez haukotteli ja venytteli jonotellessaan sitä kaakaota. Hän voisi myös hommata jotain pientä naposteltavaa toiselle. Vaikka karkkeja. Tai jotain... joo.. jotain karkkeja vaikka. Tuollainen pieni pieni hedelmäkaramelli pussi. Rez pääsikin kohta ostamaan mitä halusi. Maurez kävellä hipsuttikin sitten Mikhailin luo takaisin. Tosin joku saatanan junnu oli jo päättänyt alkaa ahdistelemaan hänen Miksutusta! ..ömm.. joo.. joo! Niin se oli Hitto vie!
"Oe, juippi!"
Rez aloitti huudahtamalla toiselle ensin venäjäksi, päästyään lähemmäs kaksikkoa. Rez pysähtyi siihen, kaksikon luokse. Jäänharmaat silmät suorsataan loistivat sitä inhoa tätä random juippia kohtaan. Ja tällä kertaa ku hänellä oli silmätki vielä auki! Ja katse oli erittäin pistävä, sieluun porautuva, mitään tutkimatta jättämättä.

Kun tämä juippi irrotti otteensa Mikhailista, Rez ojensi Mikhailille tuon kaakaon ja pienen karkkipussin jonka oli tuolle ostanut. Pitihän sitä ihanaa pientä mussukkaa vähän lelliä.<3 Miitä toinen ei tiennyt vielä, mutta se nyt ei mitään haitannut.
"Ai sori, en tiennyt että sinulla on jo poikakaveri.."
Junnu sanoi, naurahtaen hermostuneesti, ennen kuin lähti kävelemään takaperin paikalta kunnes pinkaisi juoksuun, kun Rez mulkaisi kerran. Sen jälkeen Rez kääntyi katsomaan Mikhailiä ja hymyili toiselle, kuten ennekin. Mikhailiin verrattuna, Rez oli suht kevyesti pukeutunut. Yksinkertainen talvitakki, kaulahuivi ja sitten lapaset, lämpimähköt housut ja kunnon talvikengät, joissa oli ihhan kiitettävän kokoinen pohja. Miikä taas antoi vähän lisää pituutta hänelle. Mutta sen oikeastaan huomasi että Rez oli asunut kylmemmässä ilmastossa, eli hänestä nämä oli pikkupakkasia..

//Piirsin noista kahdesta kuvan, jos kiinnostaa~ >3 On uskaltanut vielä mitään.. hmm, härömpää piirtää, ku niiden suhde on vielä nii varhaisessa vaiheessa~ >3\\

Mikhail pakotti kohteliaan hymyn huulilleen, joka kuitenkin katosi välittömästi muukalaisen napatessa kiinni hänen käsivarrestaan.
Nuorukaisen äänensävy sai hänen niskavillansa pörhistymään inhosta. Varsinkin, kun toinen kietaisi käsivartensa omistavasti kapeiden hartioiden ympärille.
"Olkaa hyvä ja päästäkää irti", kuuratukka sanoi mahdollisimman selkeällä äänellä yrittäen hillitä kasvavan pakokauhun sisällään, kun hän hoksasi heidän koko eronsa ja toisen otteen tiukkuuden.
Mutta he olivat julkisella paikalla, joten kai se riittäisi, että hän huutaisi lujaa? Ja missä se Rezkin viipyi... Ei, ei hän aina voisi jäädä odottamaan toista saapumaan pelastajakseen!

He olivat liikkuneet parin metrin päähän, kun venäjänkielinen huudahdus pydähdytti heidät:
"Oe, juippi!"
Kuuratukka katsahti taakseen ja tunsi sydämensä hypähtävän. Rez sieltä tulla saapasteli kaakaokuppi molemmissa kourissa. Tämän jäänharmaat silmät näyttivät piinkovilta. Mikhail oli oppinut, ettei ollut yleensä hyvä merkki, jos Rezin irikset näkyivät.
Juntti ja Rez tuijottivat hetken sanattomana toisiaan.
Mikhail otti hämmentyneenä ja helpottuneena kaakaokupin sekä karkkipussin käsiinsä Juipin hölöttäessä jotain epämääräistä. Mikhail ei varmaan ollut aikoihin ollut yhtä iloinen Rezin näkemisestä kuin sillä hetkellä - siinä määrin, ettei hän vaivautunut korjaamaan juipin väärinkäsitystä.
He eivät Rezin kanssa seurustelleet tai ainakaan vanhempi ei ollut ehdotellut mitään sen tapaista..

Nuorukainen oli irrotti nopeasti otteensa ja luikki tiehensä häntä koipien välissä.
"K-kiitti.. Taas kerran~", Mikhail sanoi vastaten vanhemman oppilaan hymyyn. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun Rez oli saanut pelastaa hänet ahdistelijalta. Mistä tulikin mieleen, oliko hän vielä hyvittänyt edellisen pelastuskerran? Kuuratukka ei muistanut kuollakseenkaan, mutta ei kehdannut kuitenkaan kysyä. Niinpä hän antoi asian olla ja kiinnitti sen sijaan huomionsa sylissään olevaan karkkipussiin.
Kirjavan väriset hedelmä nallekarkit tervehtivät häntä läpinäkyvin muovin takaa.
Ilahtunut hymy levisi kuuratukan kasvoille ja hän katsahtia Reziä virnistäen.
"Ei sinun olisi tarvinnut..", hän sanoi tarkoittamatta oikein sanomisiaan ja repäisi hampaillaan pussin auki. Pieni ryppy ilmestyi siistien kulmakarvojen väliin. Hänen molemmat kätensä oli varatut (toisessa kaakaokuppi ja toisessa pussi) eikä hän näin ollen saanut ongittua karkkeja pussista!
"Hei Rez~", Mikhail katsahti pidempää poikaa koiranpentuilmeellä kohottaen avonaista karkkipussia: "Antaisitko minulle karkin? Minulta loppuivat kädet kesken"

Rez heilautti kättään. Pyh ja pah. Toinen oli ihan tahvo. Ei häntä tarvinnut kiittää. Hän oli ihan vain huolehtivainen. Toinen oli söötti. Kuka tahansa voisi viedä tuon raukan mukanaan ja raiskata tuon jossain nurkan takana. Ja se oli aikamoinen kauhusenaario. Rez päätti jatkaa kanaemo työtään ja katseli tätä nuorempaa. Tuolla oli melkeinpä yhtä vaalea tukka kuin mitä lumi maassa oli. Huomaamatta oli toinen käsistä hiipinyt toisen hiuksilla leikkimään. Tai siis niiden suortuvien kanssa, jotka pipon alta pilkottivat esiin noin söötisti, vaikka se noinkin alas. Hyvä jos toisen silmiä näki. Oli tuo söpö. Rez virnisti.
"Mitäs tuosta."
Poika vastasi. Toinen ihan innoissaan näpersi pussia auki, hampaiden avustuksella. Rezin oli pakko hymyillä toiselle. Tuo oli niin söötti. Kohtahan sitä sitten jouduttiin toista avittamaan. Ensin Rez antoi yhden namin toiselle ottamalla pussista yhden namin sormiensa väliin ja asetti sen toisen huulille. Seuraavan namin hän tosin pisti omaan suuhun, imeskeli sitä hetken. Sen jälkeen kumarruttiin nuoremman puoleen, painaen huulensa toisen huulia vasten.
Kielellä lipsutettiin tuon huulia. Kohtahan hän sai työnnettyä kielellä sen pienen karkin toisen huulien välistä tuon suuhun. Virnistäen tuo vetäytyi kauemmas. Kas näin annettiin kunnolla karkkeja! Harharhar! Sitten sitä jatkettaisiin matkaa! Mikhail näytti vähän kärsivän kylmästä, tosin pakkasen puremilla poskilla oli kiva, söötti puna, mikä taisi vähän syventyä äsken.

Lallalaa!
Sitten mentiin sisätiloihin.
Mitäs kaikkea jännää täällä olisi? Poika katseli ympärilleen. Käärmeitä, liskoja, lintuja. Kivaa!

Nallekarkki~
Mikhail raotti kuuliaisesti huuliaan, että toinen sai tuikattua namin hänen suuhunsa. Tyytyväinen ilme kasvoillaan nuorukainen maisteli karkkia.
Hän piti erityisesti punaisista, eikä näin ollen juurikaan kiinnittänyt huomiota Rezin napatessa yhden nameista omaan suuhunsa (luonnollisesti eihän hän niitä kokonaan itselleen aikonut omia).
Mmm, siitä olikin pitkä aika, kun hän oli edellisen kerran syönyt nallekarkkeja~!

Pahaa aavistamaton nuorukainen katseli jääkarhujen ilakointia, kun yhtäkkiä Rezin komea naamavärkki peitti Miksun näkökentän kokonaan.
Siniharmaat silmät laajenivat, kun hän tajusi pehmeiden huulien painautuneen omiaan vasten. Pidemmän pojan kieli hivutti nuoremman pojan huulet raolleen ja lopulta vei menestyksekkäästi toisen nallerkarkin kuumaan suuhun. Miksu oli vähällä vetää naminsa väärään kurkkuun.
Rez vetäytyi muina miehinä kauemmaksi näyttäen jotenkin oudon tyytyväiseltä itseensä. Mikhail oli tyystin unohtanut palelevansa - päinvastoin hänen kehonsa jokaista sopukkaa tuntui kuumottavan.

Ei, Rez ei nähnyt omiaan.
Puna kuuratukan poskilla syveni parilla asteella ja hengitys takelteli. Nuorempi kuitenkin kuvitteli, ettei pidempi huomannut sitä, koska poskipäät helottivat jo ennestään pakkasen takia..
Pari ihmistä oli pysähtynyt tuijottamaan kohtausta näennäisen hämmennyksen vallassa, joten Mikhail katsoi parhaaksi kipittää pitkin askelin harppova Rez kiinni. Vain vaivoin hän hillitsi itsensä olemaan koskettamatta huuliaan, joita vielä kihelmöi suloisesti suudelman jäljiltä.

Sisällä lämmin ilma löi vastaan, johon sekoittui eläinten tuoksu. Myös Mikhail katseli ympärilleen uteliaana ja hörppäsi hieman kaakaotaan polttaen melkein kielensä. Huh, kun se olikin kuumaa!
He lähtivät kulkemaan ihmisvirran mukana terraarioiden luokse, jossa oli jos jonkinlaisia matelijoita. Miksu kumartui lähemmäksi ruutua erottaakseen taitavasti maastoutuneen liskon puusta.
"Mistä eläimistä sinä pidät?", hän kysyi seuralaiseltaan uteliaana irrottamatta katsettaan upean värisestä käärmeestä.
Se näytti olevan ruokalevolla.

Rez katseli jotain liskoa mietteliäänä. Tämähän oli mielenkiintoisen näköinen. Tuollainen kivan värinen. Pitäisi kysyä kesätöitä täältä. Hän voisi hyvinkin viihtyä täällä. Rez tökki ikkunaa. Tämä lisko pörhisti kauluksensa suureksi ja sai nuorukaisen hätkähtämään vähäisen. Herranen aika sentään! Tuohan näytti kävelevältä sateenvarjolta! Maurez tuijotti liskoa silmät pyöreinä, iirikset näkyvissä. ..Tosin kohta tämä oli taas nenä kiinni ikkunassa. Mielenkiintoisen näköinen otus! Oikeasti! Rez virnisti itsekseen. Tuollane olisi siisti lemmikki!
"Hm? ..Oh! Leijonista! Urokset on siistei."
Rez vastasi ja virnisti leveästi. Nii se vaan oli! Leijonat oli hänen mielestä ihan sika siistejä! Nii ja sudet.. No kuitenkin. Maurez katseli toista hetken aikaa ja päätti hörpätä omaa kaakaotaan, pitäisihän sekin juoda pois. Hmm.. Jäänharmaat silmät omaava nuori päätti nyt vähän kiusata tätä hänen pientä nuorta seuralaista. Hihi. Hän suikkasi suukon toisen huulille, lipaisten samalla pois sen pienen kaakaon jota olisi saattanut sinne jäädä kun tuo oli hörpännyt juomaansa. Rezmezi hieroi heidän neniään yhteen ja näykkäsi tuon alahuulta. Minkä takia toinen maistui niin kielletyn hyvältä ja ihanalta!? Tietty tuota oli pakko kiusata suudelmin! Nyt varsinkin kun oli jo kerran oli saanut päähänsä sen että toisen kanssa voisi jopa pusutella. Ehkä jopa alkaa seurustelemaan!

"Entä itse? Kissimirreistä?"
Rez kysyi, pienen naurahduksen kanssa, katsellen jotain kärmeksiä ja hämiksiä jotka kykkivät ikkunan toisella puolella tuijottamassa ihmisiä kun nämä niitä tölläsi. Mm.. tuokin oli siistin näköinen. Muistutti melkein sitä yhtä mikä koululla oli sillä yhdel tyypil lemmikkinä.. Vai kellä se nyt oli.. No aivan se ja sama!

Jotenkin nuorukaisen vastaus ei yllättänyt Mikhailia. Hänen oli helppo nähdä sielunsa silmin Rez loikoilemassa leijonien keskellä päivänokosilla apinanleipäpuun katveessa auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta. Mm, mielikuva oli kieltämättä herkullinen~
"Voisimme käydä katsomassa niitä seuraavaksi", kuuratukka ehdotti, sillä hän muisteli jalopeurien häkkien sijaitsevan lintu/matelijatalon lähettyvillä.

Rezin maistaessa kaakaotaan Miksu muisti äkisti oman kuppinsa olemassa olon ja siemaisi siitä itsekin. Onneksi suklaajuoma oli jo ehtinyt jäähtyä hieman, joten ikäviltä palovammoilta vältyttiin.
Sitten Rez tekikin jotain yllättävää. Siniharmaat silmät rävähtivät suuriksi, kun vanhempi nuorukainen suuteli häntä jälleen. Pehmeät huulet painuivat hänen omiaan vasten lähes kiusoitellen, kostean kielen lipaistessa pois kaakaopisaran. Rez hieroi hellyyttävästi heidän neniään vastatusten ennen kuin suoristautui näykkäistyään vielä Miksun alahuulta hyvästiksi. Kuuratukan poskipäille karahti hento puna, eikä se selvästikään johtunut mistään pakkasenpuremista..
"M-mistä hyvästä tuo oli?", hän henkäisi ennen kuin sai kielensä kuriin.

Pöllämystyneeltä Mikhaililta kesti hetki tajuta, että Rez oli kysynyt jotain ja hän naurahti.
"Ovathan kissatkin lutusia, mutta minä pidän eniten marsuista~ Minulla on itsellänikin yksi lemmikkinä. Sen nimi on Marty~"
Mikhail imeskeli huuliaan, joita kihelmöi hieman edelleen. Heidän edetessään hallissa kaakaomuki tyhjeni nopeasti ja viimeistenkin pisaroiden huvettua hän nakkasi tyhjän pahvimukin roskikseen.

Liskoja ja käärmeitä oli monenlaisia, mutta lintupuoli osoittautui melkoiseksi pettymykseksi. Muutama hassu papukaija kuitekin sanoi 'hello' kun niitä tervehti ensin. Oli kakaduja ja undulaatteja sekä monia lajeja, joita Mikhail ei tunnistanut.
Ulkona kirpeä pakkasilma löi heitä vastaan punaten poskeat jouluisen punaisiksi. Kuuratukka katseli ympärilleen ja virnisti huomatessaan kyltin.
Leijona-aitaus.
"Mennään tuonne~!", Mikhail vaati napaten Rezin käsivarresta kevyesti kiinni kiskoen nuorukaisen mukaansa.

"Mm.. no, maistut vaan niin hyvälle~<3"
Vanhempi virnisti. Mikhail oli nyt vaan niin söötti ja tuo maistui erittäin hyvältä. Abramov katsoi nuorta ja taputti tuon päätä.
"Ja olet älyttömän suloinen, ja näytit siltä kuin olisit tarvinnut pientä pusua."
Hurmuri hymy kruunasi koko jutun. Rez veti toisen lähelleen, hieroen tuon hartiaa mukavasti. Kuuratukkainen oli juuri sellainen, sopivan kokoinen, joka mahtui kainaloon juuri oikealla tavalla. Sekös tässä mukavaa oli. Juuri tuollainen... ihana ja söötti. Yhyy, epäreilua että täämä saattoi olla niin suloinen ja tuollainen ihana ja... varmasti aivan pirun seksikäs.. Typerä hymy nousi huulille, tämän miettiessä omiaan. Varsinkin alistettua Miksua, pantua Miksua, pantavana olevaa Miksua ja... Grau<3 Maurez pyyhkäisi nenäänsä pikaisesti. Hitto, hänen ei kannattaisi tällaisia ei kannattanut ajatella! Saisi vielä ongelmia! Muutenkin jo etumusta kiristi vähän, joten jos alkaisi seistä, ei hyvä. Ties mitä popula sanoisi..

"Marty?!"
Rez kysyi nuoremmalta, kun kuuli marsun nimen. Mahtava nimi jollain jyrsiällä. Mielenkiintoista hei. Pitäisi nähdä se joskus. Miltäköhän se näytti? Sellainen kävelevä lattiamoppi, vaiko sellainen lyhytkarvainen pötkylä..? Tämä oli vallan mielenkiintoista, hei ja terve. Omakin kaakao kului loppuun. Maistui hyvältä. Erittäin namiskaa. Makeaa, mutta lämmittävää. Pitäisi hommata lisää jossain välissä lisää. Rez bongasi irokeesilinnun. Eli kakadun. Ja myös flamigon. Ai kuinka.. homon näköinen lintu.. tamtamm.

Toinenhan nappasi hänet iloisesti mukaansa. Raahasi kädestä oikein. Kahmaistuaan käsivarren omiin käsiinsä. Rez vain käveli mukana. Virnuillen pervosti mielessään kun tunsi toisen kehon omaa käsivartta vasten. Namin tuntuinen kehotus toisella.
Kohtaa nähtiin leijonia. Rez katseli niitä kaikessa rauhassa. Nojaillen tyytyväienä aitaus kuopan, kaltaisen jutun, betoni aitaa vasten, haukotteli vähän ja katseli näitä komeita eläimiä. Eivät ne paljoa näyttäneet kärsivän viileästä ilmasta. Varmaan aika.. viileää kuitenkin, verrattuna siihen mihin nuo on voineet tottua. No siinäpähän alkoi uni tulemaan.. Äh.. kohta tulisi uni kohtaus.
Ja kohta hän jo nukahtikin. Painopiste oli vain jotenkin aivan väärässä kohtaa, mikä teki sen, että vanhempi jollain ihmeellisellä tavalla.. muljahti aitauksen sisäpuolelle. Pudoten muutaman metrin alas, lumikinokseen selälleen. Leijonat tietty säikähtivät, samaten monet paikalla olijat. Jotkut kiljui, jotkut piti muuta epämääräistä meteliä, juoksi ympyrää kuin päättömät kanat ja ties mitä! Rez taas kuorsasi ihan onnessaan lumihangessa. Kohta muutama utelias kuono tuli tutkimaan mitä heidän reviirille oli yhtäkkisesti tupsahtanut.

Rezin kasvoille kohonnut hurmaava hymy olisi sulattanut kivetkin. Eikä Miksu vastustellut, kun nuorukainen vetäisi hänet kainaloonsa. Oli outoa huomata, kuinka.. hyvin he sopivat sillä lailla kyljekkäin.

"Niin", Mikhail vastasi ja huomattuaan toisen huvittuneen ilmeen, nuorukainen jatkoi: "Marty on rusettimarsu. Semmonen tasaisesti joka ilmansuuntaan leviävä karvapallo~ Sain sen läksiäislahjaksi äidiltä, kun lähdin Venäjältä."


Leijona-aitauksen löytäminen ei ollut vaikeaa, kun kulki kyltin osoittamaan suuntaan. He etsiytyivät lähimmälle vapaalle paikalle ja seisahtuivat ihastelemaan viidakon jylhiä kuninkaita.
"Alfauros on tuolla puunrungon luona", kuuratukka henkäisi ja kurkotteli nähdäkseen paremmin. Kun Rez ei vastannut mitään, Miksu käänsi päätään
- nähdäkseen kauhukseen pitkän huiskean nuorukaisen putoavan reunan yli. Kauhistuneet kiljaisut puhkoivat ilmaa ja ihmiset ryntäilivät edestakaisin.
"Rez?!?", kuuratukka huusi reunan yli, mutta nuorukainen makasi liikkumattomana lumikinoksessa. Mikhail kääntyi etsien katseellaan epätoivoisesti eläintenhoitajaa tai jota kuta, joka voisi auttaa.

Myös leijonat olivat ilmeisesti huomanneet, että jotain mielenkiintoista oli tekeillä. Pari nuorempaa yksilöä haukotteli ja tassutteli uteliaana lähemmäksi.
Miksu puristi kaidetta rystyset valkoisina hilliten vain vaivoin halunsa loikata reunan yli suojelemaan suojatonta Reziä. Huomaamattaan kuuratukka pidätti hengitystään, kun jellona nuuhki uteliaana lumikinoksessa makaavaa nuorukaista ja nuolaisi tämän poskea.
Mikhail vinkaisi pienesti. Nyt ne söisivät hänet! Missä helkkarissa se henkilökunta oikein viipyi!?!

Sitten katsojien suureksi hämmästykseksi leijona haukotteli laiskasti ja käpertyi nukkumaan Rezin vierelle - muiden jellonien pian seuratessa tämän esimerkkiä. Tilanteen vakavuudesta huolimatta, näky oli silti oudon koominen.
Mikhail kohotti katseensa kuullessaan pikaisten juoksuaskelten lähestyvän.
"Täälläkö se poika on pudonnut?", nainen kysyi hengästyneellä äänellä, ilmeisesti hän oli juossut lujaa koko matkan. Kuuratukka onnistui nyökkäämään vastaukseksi ja osoittamaan sitten alas.
Nainen kumartui katsomaan ja hänen leukansa loksahti.
"No jo on aikoihin eletty!", hän henkäisi ja viittilöi sitten pari lähestyvää miestä luokseen, "Mitenkäs tuo oikein hoidetaan?"
Kolmikon jatkaessa matkaa Miksu tarrasi kiinni naisen käsivarresta.
"A-anteeksi!", nuorukainen henkäisi ja näytti takeltelevan sanoissaan: "Saanko tulla mukaan? Tuo tuolla on ystäväni.."
Nainen katsoi häntä vähän aikaa tummilla silmillään ennen kuin nyökkäsi hyväksyvästi.
Miksu hymyili helpottuneena ennen kuin seurasi kolmikkoa alas. Sillä välin aitauksen luo oli keääntynyt kunnioitettava väkijoukko.

Olikin melkoisen työn ja tuskan takana saada Rez pois aitauksesta. Leijonia piti yrittää olla ärsyttämättä, etteivät ne vahingossa talloisi tiedotonta nuorukaista jalkoihinsa. Lopulta aitauksen toiseen päähän laskettiin kunnon lihakimpale, jolloin kissimirrit näennäisen laiskasti raahustivat murkinoimaan.
Oli toimittava nopeasti: ketterästi pari eläintenhoitajaa pudottautui köyden avulla aitaukseen ja nappasivat Rezin mukaansa. Oli jo aivan liian myöhäistä, kun leijonat tajusivat petoksen. Niiden unilelu oli viety!
Kuuratukka kiiruhti pelastajien luokse, jotka olivat kantaneet nuorukaisen sisätiloihin ja laskeneet sohvalle makaamaan.
"Rez? Rez!", Miksu henkäisi ja kosketti vapisevin sormin toisen poskea. Se oli lämmin. Jee! Rez oli elossa!
Eläintenhoitajat poistuivat paikalta jättäen kuuratukan katsomaan seuralaisensa perään.

//Anteeksi autohitti ^^'\\

Pienet naarmut tuli poskeen kun leijona santapaperinomaisella kielellä lipaisi. No ei ettäkö poika sitä huomasi. Nosti vaan kättään vähän ja raapi päätään nukkuessaan. Yks jellona päätti käpertyä kainaloon tässä välissä. Siinäpä kuorsattiin uusien ystävien kanssa. Vielä sen lisäksi oltiin vähän puoli tajuttomana putouksen takia. Maurez kuitenki kuorsasi, mikä oli lohduttavaa sentään, tiesi että tämä oli hengissä. Kauaa hänellä ei ollut lämmittäviä pehmo-otuksia kainalossaan, vaan ne katosivat melkein yhtä nopeasti, ellei hitaammin, kuin mitä olivat ilmestyneet. Rez taas raahattiin turvaan. Jipii..
Poika makoili sohvalla sitten. Tietämättä oikein mitä oli tapahtunut. Jossain välissä tuli avattua silmiä jonkin verran ja katsottua ympärille. Missä vatussa, hän oli? Ei hän ainakaan sen aitauksen luona ollut. Eikö heidän pitäny katsoa elukoita? Oltiinko jo edetty Mikhailin makkariin vai? Tämähän meni nopeasti. Harhar. Rez ynähti ja nousi istumaan. ..päässä oli kuhmu, jostain syystä, ja Rez pitelikin päätään vähäisen. Kunnon mustelma tulisi. Ei mikään parissa päivässä katoava. Olikohan hän kaatunu tai jotain.. vissiin nukahtanu ja kaatunut jonnekin.
..Miks poskella oli lappu?
Hämyä. Erittäin hämyä. Rezmez katseli ympärilleen vähän. Tällä hetkellä hän oli yksin. ..Olikohan hän viimein joutunu hullujen huoneelle!? ..Tosin täällä ei ollu pehmostetut seinät, eivätkä ne olleet valkoiset. No sitten.. missä hän oli oikein? Ovi avautui ja sisälle tuli tuttu nuori. Hänen pikku Miksutin. ..ilme oli loistava. Jos hän itse ei olisi ollut niin sekaisin tällä hetkellä, hän olisi varmaan nauranut, mutta nyt vain tuijotti nuorta, siinä missä tuo tuijotti häntä.

"Jos tapahtuu jotain hälyyttävää, älä pelkää ottaa yhteyttä", eläintenhoitaja sanoi vielä ystävällisesti ennen kuin lähti harppomaan poispäin.
Miksu nyökkäsi ja työnsi oven auki palatakseen huoneeseen.
...Rez istui sohvalla katsellen pöllämystyneenä ympärilleen.

Huoneeseen laskeutui hiljaisuus nuorukaisten tuijottaessa toisiaan. Rezin jäänharmaat silmät näyttivät unisilta ja hiukset olivat lutuisesti pörrössä.
Kasvoissa ei näkynyt muita ruhjeita posken laastaria lukuunottamatta. Nuorukainen näytti olevan ihmeissään, eikä selvästikää tajunnut kuka-mitä-häh-missä?

Hiljaisuus katkesi kuitenkin yllättäen Miksun kuroessa heitä erottavan välimatkan umpeen ja kapsahtaessa vanhemman pojan kaulaan.
"Sinä elät", hän hihkaisi rutistaen Reziä tiukasti muistaen vasta sitten, että toinen saattoi olla loukkaantunut.
"Oi, anteeksi! ...olin huolissani", kuuratukka henkäisi ja irrotti otteensa nuorukaisen kaulasta, muttei vielä noussut pois tämän sylistä. Siniharmaissa silmissä oli huolestunut pilke.
"Sattuuko mihinkään? Oletko loukannut itsesi?", hän tiedusteli etsien katseellaan näkyviä ruumiinvamman merkkejä.

"Sinä elät!"
Kuului ja pian poika olikin glompattavana. Rez tuijotti eteensä hölmönä. Mitä vattua. Tottakai hän oli hengissä. Miksi ei olisi?! Eihän hän tajunnut tippuneensa alas. Luuli vain kupsahtaneensa selälleen tai jotain. Noo.. Maurez käänsi sitten katseensa pahoittelevaan nuorukaiseen. Mitä ihmettä? Häneen sattuisi? Nyt kun mietittiin vähän tarkemmin.. selkään koski vähän.. Kai nyt kun yhtäkkiä oli MUKS maassa. Tyyliin kymmenen metrin pudotuksen jälkeen. Onneksi oli lumikinos johon laskeutui, eikä ihan päälleenkään vaan enemmän hartioitten varaan. Ihme ettei luita mennyt..
Nyt aivotkin alkoi wörkkimään. Aivan, toinenhan istuskeli söpön peppunsa kanssa hänen sylissä. Heheheee. Nuori mies virnisti mielessään ja ravisti päätään vähän.
"Eipä juuri. Selkään vähän.. Menee tosin kohta ohi."
Rez päätteli ja virnisti vekkulisti toiselle. Kädet kietoutuivat vaivihkaa paremmin nuoremman ympärille. Toinen juuri ja juuri takamuksen päälle ja toinen vähän ylempänä. Ote oli hellä, mutta kuitenkin sellainen, mistä ei rimpuilemalla pääsisi irti. Hän pitäisi Mikhailin nyt tässä. Hänen sylissään. Harhar. Ettäs silleen. Rez virnisti leveämmin ja suikkasi suukon tuon poskelle, josta sitten suukotti pieniä suukkoja suupielelle.
"Kiitos huolenpidosta..."
Rez mumisi huulien hipoessa nuoremman pojan pehmoisia huulia kokoajan. Kohta sitä painettiin hellä suudelma nuoremman huulille. Rez maisteli tuon pehmoista ja makeaa makua, mikä sai vanhemman hyrisemään tyytyväisenä. Namiskan makuinen otus tämä nuorempi poika. Tuon paidanhelmaa nostettiin vähän, jotta sormet pääsisivät hivelemään lämpöistä, aina piilossa olevaa ihoa. Aaws.. se oli pehmoista.. Niin pehmoinen ja lämmin. Olikohan poijkken iho muualtakin yhtä ihanan pehmoinen..? Hitaasti vanhemman nuoren huulet hivuttautui Mikhailin huulilta tuon kaulalle. Tekemään pari fritsua, ja myöskin pitämään ihoa muuteskin hyvänä..

Rez tuijotti häntä aluksi aivan kuin nuorempi olisi äkisti menettänyt järkensä. Hitaasti hänen ilmeensä kirkastui, mutta kummastunut ilme ei häipynyt.
"Sinä putosit sinne leijona-aitaukseen-", Mikhail selitti ja sormeili tummalatvaista hiuskiehkuraa tajuamatta ilmeisestikään edes tekevänsä niin: "-Muksahdit lumipenkkaan... ja jellonat omivat sinut unilelukseen. Eläintenhoitajat onkivat sinut ylös, kun leijonien huomio oli viety pois lihan avulla.."
Kuuratukka vaikeni äkisti ja hänen silmänsä laajenivat hieman, kun nuorukainen älysi, missä istui.
Hento puna karahti nuorukaisen poskille ja hän ryhtyi pakittamaan - turhaan.

Rezin vahvat käsivarret olivat kietoutuneet hänen ympärilleen ja Miksu tunsi tuskallisen tarkasti missä nuorukaisen kädet lepäsivät.
"H-hei", kuuratukka henkäisi, mutta vaikeni pehmeiden huulien suukottaessa hellästi hänen poskeaan. Ihoa alkoi välittömästi kihelmöimään kosketuksen jäljiltä. Suukot etenivät suloisen hitaasti poskelta huulille ja pysähtyivät.

"Kiitos huolenpidosta..."
Rezin kuuma hengitys hipoi hänen huuliaan. Mikhail tunsi miellyttävien väristysten kulkevan selkäänsä pitkin.
Suu painautui hänen omaansa vasten. Miksun aivot pyyhkiytyivät tyhjäksi kaikista ajatuksista, joten häneltä jäi huomaamatta vaivihkainen paidan nosto ja kuinka sormet livahtivat hivelemään lämpöistä ihoa.
Kuuratukka ynähti ja hänen hengityksensä takelteli. Vanhemman huulet valuivat alas hoikalle kaulalle jättämään pieni merkkejä. Ennen kuin Miksu ehti hillitä itseään mielihyvän huokaisu karkasi hänen huuliltaan. Olkapäille kohonneet kädet, jotka aikoivat alunperin työntämässä pois, tarrasivatkin nyt nuorukaisen hartioihin.
"Eipä..kestä"

Rez kuunteli. Leijona aitaukseen? Vais niin.. Sehän oli mielenkiintoista. Kenties sitä voisi päästä kesätöihin... tai osa-aikaiseen puuhasteluun tänne. Rez hymisi itsekseen. Ja vaikka Mikhail yritti lähteä pakittamaan pois hänen sylistä, Rez piteli kiinni, tiukasti mutta hellästi. Varoen ettei aiheuttaisi mustelmia pikkuiselle. Rez hymyili itsekseen. Ujo pieni poika tämä venäläinen nuori.. vähän kivaa muuten kun pääsi puhumaan omaa äidinkieltään jonkun kanssa, eikä kokoajan tarvinnut yrittää vääntää englantia ja muuta jännää.

Jos hän olisi halunnut olla oikein leim, olisi hän sanonut 'terve' kun Mikhail sanoi hei. Mutta ei hän viittinyt. 'D Oijoi.. nuorukainen hymisi ja sitten syventi suudelmaa niin hyvin kuin vain taisi, käsien edelleen hivellessä paljastunutta ihoa paidan alta. Olipa Mikhaililla pehmoinen iho.. Tuntui mukavalta sormenpäiden alla. Hymyillen itsekseen mielessään.
Ja kun hän pahoinpiteli tämän lapsen kaulaa, häntä hymyilytti kun karkasi pieniä äännähdyksiä nuoremman huulilta. Mm.. Herkullista. Suoranainen kurinalistinen namiskata. Rez näykki hampailla kevyesti, imi huulillaan ja välillä nuolaisi kielellään, antaen kielikorunsa hivellä tuon nuoremman ihoa ilolla. Licksutus jatkui aikasen pitkään, eripuolilta vielä lisäksi. Mikhail laskettii sohvalle hissukseen ja tämän paitaa siirrettiin vatsalta ylemmäs. Rez eteni hellästi, mutta määrätietoisesti.
Suukkoja sateli paljaalle iholle pehmeänä kosketuksena, ja välillä näykkäistiin kevyesti. Kun rintaosiolle päästiin, ja ennen kuin hän edes kerkesi päästä pahoinpitelemään huulillaan nuoremman pojan nännejä, ovesta tultiin sisälle. Rezin silmät oli sen verran raollaan että iiriksestä saattoi nähdä pienen vilauksen. Eikä hän pitänyt ollenkaan tästä keskeytyksestä!
"Oho.. Öhm... joo.. kaikki näyttää olevan hyvin joten.. minäpä.. taidan... mennä tästä takaisin.."
Eläintarhantyöntekijä mumisi ja meni sitten taas... matkoihinsa. Aika ripeästikin kun askeleet kuului oven takaa.
No.. se siitä sitten. Ei tämä ehkä ollut niin paras paikka tällaisen harjoitukseen..

Vielä viimeinen suukko nuoremman pehmeille huulille ennen kuin noustiin ylös ja autettiin Mikhailkin istumaan ja siitä omille jaloilleen. Noniin... mitäs sitten voisi keksiä..
"Onko nälkä?"

Rez oli taitava. Tämän kädet ja huulet koskettelivat ja hyväilivät kiihottaen eri puolilta kehoa. Kuuratukan sydän jyskytti ja hengitys takelteli.
Iho kuumotti eri puolilta kehoa Rezin kosketuksen jäljiltä. Rezin pehmeiden huulten hyökkäys oli pääosin keskittynyt hänen kaulaansa, johon jäikin pieniä, punertavia jälkiä~

Mikhail tajusi etäisesti päätyneensä vaaka-asentoon melko kovalle sohvalle.
Rez eteni hitaasti, mutta varmasti vatsanseudulta ylös rintakehälle, kun ovi yhtäkkiä avattiin.
Miksu lehahti punaiseksi kuin naantalin aurinko, mutta ei ehtinyt sanoa mitään heidän puolustuksekseen, kun tolaltaan mennyt työntekijä pyörsi tiehensä.
Hämillään nuorukainen nousi Rezin avustuksella istumaan ja nyki paidan takaisin masunsa peitoksi.
Venäläisnuorukainen rikkoi hiljaisuuden kysymyksellään. Kuuratukka hymyili hieman ujosti ja painoi pehmeän suukon Rezin suupieleen. Hänen huuliaan kihelmöi suloisesti vielä edellisen suudelman jäljiltä.
"Voisin syödä vaikka hevosen", Miksu myönsi ja nousi seisomaan penkiltä etsien tavaroitaan jo katseellaan.
"Mihin sinä haluaisit syömään?"

***

Koska eläintarhassa ei ollut kunnon ruokapaikkoja, he päättivät lähteä seuraavalla bussilla takaisin kaupunkiin. Mikhail tunsi olonsa oudoksi, sillä hänen ihonsa muisti edelleen Rezin kosketuksen ja jokin osa hänestä harmitteli suuresti keskeytystä. Kuuratukalla ei kuitenkaan ollut aikaa pohtia tuntemuksiaan sen tarkemmin linja-auton kaartaessa bussipysäkin eteen.
"Minun vuoroni kustantaa meidän lippumme", Miksu sanoi tomerasti ennen kuin Rez ehti leikkiä ritaria ja kustantaa heidän paluulippunsa. Olihan vanhempi jo maksanut heidän menolippunsa!
"Kaksi lippu, kiitos", kuuratukka ilmoitti kuskille, joka nyökkäsi pienesti näpytellen pieneen laatikkoonsa.
Saatuaan kuittinsa kaksikko saattoi astella ohi ja etsiytyä vapaalle paikalle.
...Olipas linja-autossa täyttä.
"Mihin istutaan?", Miksu kysyi kääntyen katsomaan perässään tulevaa Reziä.

..Hänhän olisi voinut syödä Mikhailin jossain pienessä nurkassa.. pois ihmisten katseilta jne. Poika oli herkullinen, ja sitten vielä kun näytti tuolta. Punasteli, oli vaivautuneen näköinen ja mitä kaikkea. Rez nuolaisi huuliaan tyytyväisenä ja naureskeli itsekseen tyytyväisenä. Hihiihahaa. Hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka, mutta stroganofi olisi aivan mahtavaa. Maistuisi aivan tällä hetkellä.. tai punajuuri keitto. Oi nam.. Katsoo nytten.
Nuoremman perässä lähdettiinkin sitten, herrasmiehenä kipittämään. ..Tosin tämä herrasmies, hipelsi nuoremman takamusta.

"Ai?"
Rez kysyi hölmistyneenä kun Mikhail sanoi että olisi hänen vuoronsa kustantaa liput. Venäläisnuori ihmetteli tuota aikalailla, sillä häntä se nyt ei olisi paljoa haitannut vaikka olisi maksanut tai edes maksanu oman lippunsa tai jotain. Herra vain kohautti hartioitaan ja antoi asian olla sen kummempia miettimättä. Hipsi sitten tyytyväisenä toisen perässä.
"Mihin istutaan?"
Rez katseli tarkemmin ympärille, olipas täyttä pari paikkaa vapaana, yks meni just.. Jooten, tästähän tulisi kivaa. Rez istahti viimeiselle istuimelle ja nappasi sitten Mikhailin syliinsä.
"Tässä me istutaan~ Hyvä paikka.. Ja hyvät näkymät."
Vanhempi virnuili, katsellessaan Mikailin kaulaa. Ooho, olipa hän leikkiny vampyyriä hitusen. No, ei se mittää.. tämä hymyili ja suukotti nuoremman kaulaa siltikin, vaikka se jo oli aika syödyn näköinen. Mutta vähemmästäkin. Mitäs tuoksui niin hyvältä ja maistui sitäkin paremmalta. Vielä pikku maistiaiset, minkä jälkeen nojailtiin leukaa toisen hartiaa vasten ja hymistiin tyytyväisenä. Sama se vaikka mummeli vieressä tuijotti kuin he olisivat olleet jotain friikki sirkuksen vetonauloja, mutta eipä sillä sen kummempaa väliä.
Käsiä pidettiin nuoremman vyötäröllä kevyesti ja sitä melkein saattoi nukahtaa.. Oli sen verran mukavaa tässä, Miksu sylissä ja kaikkea...
Melkein jopa saattoi nukahtaa kun oli niin rentoutunut olo.

Linja-autossa oli hälyttävän täyttä, sillä ruoka-aika alkoi lähestyä ja ihmiset suuntasivat kotia kohti. Siniharmaiden silmien katse kiersi autosta, mutta ainoatakaan vapaata paikkaa ei osunut hänen silmäänsä. Seisomapaikka taitaisi olla ainoa vaihtoehto..
"Ei taida olla-" Miksun ääni katkesi, kun hän kiskaistiin istumaan jonkun lämpöiseen syliin ja nuorukainen kuuli tutun äänen lausuvan huvittuneena:
"Tässä me istutaan~ Hyvä paikka.. Ja hyvät näkymät."
Ilmeisesti Rez oli löytänyt vapaan istumapaikan, mutta koska paikkoja oli vain yksi, kuuratukan oli istuttava hänen sylissään. Eikä Miksulla oikeastaan ollut mitään asiaa vastaankaan.
Rezin sylissä oli turvallista ja mukavaa istua tämän lämpöisen hengityksen kutitellessa hänen merkittyä kaulaansa.
Kuuratukka puraisi huultaan pysyäkseen vaiti vanhemman vielä helliessä hänen kaulaansa hetken, ennen kuin lopetti huokaisten ja laski leukansa Miksun hartiaa vasten.
Rezin hiusten pehmeä tuoksu leijui hänen ympärillään ja Mikhail sulki hetkeksi silmänsä kuunnellen nuorukaisen hengitystä, johon sekoittui linja-auton yleinen hälinä ja moottorin hurina.

Hän säpsähti äkisti hereille ja katseli pöllämystyneenä ympärilleen.
He olivat jo kaupungissa! Ilmeisesti kuuratukka oli torkahtanut huomaamattaan. Miksu hieroi unisia silmiään ja katseli ympärilleen yrittäen paikallistaa, oliko heidän pysäkkinsä jo mennyt ohi.
Ei, se olisi seuraavana.
"Rez?", Mikhail kutsui nuorukaista ja sipaisi sormillaan varovaisen hellästi tämän hiuksia: "Ollaan kohta perillä"

Rez hieroi välillä nenäänsä Mikhailin kaulaa vasten, haistellen nuoren pojan ominaistuoksua lähempää ja kauempaa kokoajan. Namiskan tuoksuinen nuori. Nuorukainen tykkäsi tästä.. Saada pitää toista lähellä tälleen.. Ja näköjään tykkäsi tämä nuorukainenkin olla hänen sylissä, kun kerta näytti rentoutuvan ja sittemmin nukahtavan. Rez hymyili itsekseen. Aaws. Olipa toinen söpö. Todella suloinen. Varovaisesti sitä siirrettiin noita kauniita hiuksia toisen sieviltä kasvoilta. Ja tämä siirrettiin lähemmäs, jotta tuo ei tippuisi alas.
No sitä itsekin torkahdettiin. Ei mikään sairaskohtaus, vaan ihan omaa pientä torkahtelua. Nuorukainen hymähti pienesti. Lopulta alettiin olemaan omalla pysäkillä. Rez värähti hitusen ja raotti silmiään hitusen. Oliko heidän pysäkki tässä nyt? ..ei. No ei sitte hätää. Seuraava näytti olevan. Rez avitti nuorukaisen sylistään käytävälle, ja nousi sitten itse ylös. Venytellen vähän sitä lähdettiin takaovesta sitten ulos.
Rez katseli ympärilleen hiukan. Pojan haukotus jäi kesken kun hän bongasi venäläistä ruokaa tekevän ravintelin.
"Tuonne!"
Rez hihkaisi ja nappasi toisen kainaloonsa, lähtien viemään toista venäläiseenravinteliin. Innosta puhkuen, tunki toisen ovesta sisään ja tuli itse perästä. Ui miten ihastuttavat tuoksut täytti hajuaistin. Maurez kipitti innoissaan istumaan pöydän ääreen, heti kun oli herrasmiehenä pitäny Mikhailille tuolia, ja tuon istuessa alas, työnsi sitä toisen peffan alle ja sopivasti pöydän ääreen vielä lisäksi. Kuten tunnon herrasmiehen tulee tehdä. Sen jälkeen rupesi iloisena poikana tutkimaan ruokalistaa. Ui namnamnam!
Kaikkea hyvää! Hän voisi syödä koko ruokalistan!

"Mitä sinä otat? Hm? Minä haluan haluan.. Hii! En tiedä..!"
Tämä hihkui innoissaan ja katseli vuoroin ruokalistaa ja sitten myös Miksua. Poika hyrisi tyytyväisenä ja nuuhkutteli onnessaan keittiöstä tulevia tuoksuja, samalla kun tutki ruokalistaa läpi. Waa..
Oo. Tuossa oli iso annos. Tai siihen kuului erillaisia lajeja. Porshe-keitto alkuruokana ja kaikkee muuta jännää ja hyvää ja.. mmh.. muuta kivaa.

Linja-auto hiljensi ja lopulta pysähtyi jättäen osan matkustajista kyydistä noukkien seuraavat mukaansa.
Kirpeä talvi-ilma virkisti mukavasti uneliaan bussimatkan jälkeen. Siniharmaat silmät tutkailivat ympäristöä, kun Rez yhtäkkiä hihkaisi riemastuneena ja lähti raahaamaan nuorempaa mukaansa.
"Tuonne!"
He menivät sisään ravintolaan, joka tuoksunsa perusteella paljastui Venäläistyyliseksi ravintolaksi.
Vesi herahti kuuratukan kielelle ja vatsa murahti vaimeasti. Siitä olikin aikaa, kun hän oli edellisen kerran saanut aitoa venäläistyylistä sapuskaa!

He luovivat tiensä vapaan pöydän luo ja kävivät istumaan. Rez tarjosi herrasmiesmäisesti tuolia, jolle Miksu sitten istahti uteliaana ympärilleen katsellen.
"Oletko käynyt täällä aikaisemminkin?", hän kysyi vanhemmalta tämän kurotellessa jo ruokalistaa käsiinsä.

Kuuratukasta oli hellyyttävää katsella Rezin intoilua ruokalistan suhteen: toinen oli kuin pikkulapsi karkkikaupassa, joka ei osannut päättää mitä namia oikein ottaisi.
"Hmm, taidan ottaa tuon punajuurikeiton", Miksu päätti ja kumartui katsomaan lähemmin annosta, jota Rez näytti silmäilevän niin kiinnostuneena.
Nuorukainen hymyili huvittuneena.
"Mistä lyödään vetoa, ettet jaksaisi syödä tuota annosta kokonaan, viimeistä murua myöten~?"

// >3\\

"En. Ensimmäinen kerta, mutta vaikuttaa tasokkaalta."
Rez sanoi, katsellessaan vähän ympärilleen. Oli hieno sisustuskin. Kotimainen.. Pitäisi sielä päästä käymään. Voisi viedä Mikhailin tutustumaan hänen perheeseen. ..se voisi olla mielenkiintoista. Aina siihen asti kunnes Rosita sisko päättäisi alkaa tenttaamaan missä vaiheessa suhde meni, aina seksiä ja lasten hankkimista myöten. Siinä saisikin yrittääki pitää Mikhailin korvat punottamasta, kun systeri ei niinkään välittänyt mitä sanoi ja kenen seurassa.. saattaisi sieltä tulla vielä nolot lapsuuden aikana tehdyt tempauksetkin. Huoh.
Poika katseli hetken vielä ruokalistaa ja varsinkin sitä ateriaa minkä ajatteli ottaa, kun Miksu veti hyvin mielenkiintoisen jutskan ilmoille. Selvästi toinen oli heittänyt haasteen, tai jotain..

"Aijaa? Etpä tiedäkää nuorimies mihin pystyn."
Rez virnisti, laski toisen käden hartialleen ja pyöritteli sitten käsivarttaan. Harhar. Kun ruuasta oli kyse, hän söi kun hevonen! Tarjoilija tuli paikalle ja Rez tilasi tämän kyseisen ateria kokonaisuuden ja Miksu sai tilata sen keittonsa. Sitten höpötettiinkin hetken aikaa kaikkea jännää. Rez hivutti kengän jalastaan pois, ja siirsi sitten sukalla verhoilut varpaansa hivelemään Mikhailin sääreä ja sitten polvea.. Hissukseen. Virnistipä vielä vekkulisti.
"Mitä minä saan jos syön kaikki?"
Rez kysyi, antaen jäänharmaiden iiristensä välkähtää näkyvinä nuoremmalle Venäläishurmurille. Hän oli tosissaan sen sapuskan syömisestä ja sen näki kanssa silmistä. Mikhail valitsi väärän herran jonka kanssa meni lyömään vetoa ruuan suhteen. Har har. Rez odotti ruokaansa vesikielellä. Kohtahan se tulikin. Ensin Miksun oma pieni punajuurikeittonen, kauniissa kulhossa, höyryävänä ja maukkaana selvästikin. Rezille tuotiin tuon alkuruoka, keitto siis. Yay!
"Hyvää ruokahalua, muru."
Rez sanoi tyytyväisenä ja söi sitä inanaa keittoa. Se oli herkkua. Maistui juuri siltä aidolta ja oikealta. Typerää kun kukaan muu ei ymmärtänyt tämän suuren herkun makua. Eivät ymmärtäneet sitä kulinarisuutta. Suorastaan järkyttävää!

Rez myönsi ettei ollut koskaan aikaisemmin käynyt tässä ravintolassa, mikä sinänsä oli hienoinen yllätys. Venäläisnuorukainen oli näyttänyt siltä kuin olisi paikan vakioasiakkaita.
Kotimainen tunnelma ja tutut tuoksut saivat kuuratukan nopeasti rentoutumaan ja viihtymään.

Rezin suunnitelmista tietämätön Miksu ei tajunnut, mitä oli juuri suustaan päästänyt.
"Aijaa? Etpä tiedäkää nuorimies mihin pystyn."
Mikhailin leuka loksahti, kun Rez kääntyi virnistäen tarjoilijan puoleen latelemaan tilauksensa. Hämmästynyt ilme vaihtui huvittuneeseen hymyyn, sillä nuorukainen ei vieläkään uskonut Rezin jaksavan syödä koko annosta!
Myös tarjoilija näytti ällistyneeltä, vaikka peittikin sen taidokkaasti pepsodent-hymynsä taakse.
"Ja mitähän teille saisi olla?", mies kysyi Mikhaililta.
"Punajuurikeitto, kiitos"

He juttelivat niitä näitä, koulusta, eläintarhasta ja kaikesta maan ja taivaan välillä, kun Miksu tunsi jonkin sipaisevan säärtään ja etenevän hitaasti ylös kohti polvea, mikä sai miellyttävät väreet kulkemaan pitkin nuorukaisen selkää.
"Mitä minä saan jos syön kaikki?", Rez tiedusteli näyttäen syötävän hyvältä hieman hämärässä valaistuksessa.
"Hmm.. Saat kolme toivomusta, jotka yritän toteuttaa parhaani mukaan~", Miksu heitti, eikä sillä hetkellä hänellä käynyt pienessä mielessäkään, että nuorukainen voisi tosissaan onnistua.

Tarjoilija palasi heidän tilauksensa mukanaan ja laskettuaan ne pöydälle mies toivotti hyvät ruokahalut ja poistui.
Miksun kasvoille kohosi haltioitunut ilme ja hän sieppasi lusikan käteensä.
"Mmh, samoin", nuorukainen vastasi ennen kuin maistoi soppaansa.
Kuuratukan makuhermot hihkuivat riemusta.
"Ah, siitä on aivan liian pitkä aika, kun edellisen kerran söin tätä", Miksu huokaisi tyytyväisenä ja lipaisi ylähuultaan.

Kuuratukka söi keittoaan tyytyväisenä ja kulhon pohjan tullessa näkyviin nuorukainen tunsi olevansa lähes ähkyn partaalla.
"Ugh, en jaksa syödä enää muruakaan", Mikhail ilmoitti ja työnsi tyhjän lautasensa kylläisenä kauemmaksi.
Siniharmaiden silmien katse naulautui Reziin, joka hyvällä vauhdilla tuhosi jättikokoista annostaan - eikä tämän vauhti näyttänyt hidastuvan.
Silloin nuoremman päähän pälkähti ensimmäisen kerran, että toinen saattaisi sittenkin onnistua.. Mitäs hän oli luvannutkaan?
'Saat kolme toivomusta, jotka yritän toteuttaa parhaani mukaan..', kuuratukka nielaisi ja kallisti hieman päätään.
"Ketä sinun perheeseesi kuuluu?", hän kysyi uteliaana ja nojasi leukaansa kämmenpohjaansa.

Rez mutusti aivan onnensa kukkuloilla sapuskaa. Hänen pohjaton kuilu täyttyi hissukseen. Oikeasti, hän voisi syödä norsun, jos sille päälle sattuisi. Ja "kotiruoka" oli niin namiskaa, että sitä aina syötiin! Kotona oli himmeen kokoinen jääkaappi-pakastin juttu, niin että varmasti ruokaa olisi sen aikaa kun hän kotona oli. Rez hymyili itsekseen samalla kun söi. Mikhail sai syötyä oman soppansa kun hän oli vähän yli puolet jo syönyt koko ateria kokonaisuudesta. Poika mussutti ja mussutti ja nautti. Oli hyvää. Tosin Miksun kysymys sai huomion herpaantumaan ruuasta hetkeksi.
"No.. Minulla on isosisko, Rosita. Sitten on Iskä ja Äiskä."
Poika aloitti ja mussutti siinä välillä, kuitenkaan ei puhunut ruoka suussa. Se nyt olisi ollut liikaa ja epäkohteliasta. Sitäpaitsi, hänet oli kasvatettu kunnon kansalaisena, ja ne eivät puhunee samalla kun mutustivat. Se oli jotain niin ällöä että sitä välteltiin kyllä ihan onnellisesti.
"Rosita on minua... hmm.... kaksi, kolme... neljä.. Neljä vuotta vanhempi. Kamala parittaja. Kyselee kokoajan meitin seurusteluelämästä. Jos ei muuta nii yrittää väkisi tyrkyttää jotakuta. Sen lisäksi on eeerittäin utelias seksielämäni suhteen."
Rez kertoi iha avoimesti. Tuskin Mikhail nyt ihan noin paljon tahtoi tietää, mutta ei se Reziä estäny kertomasta ainakaan. Ihan onnessaan seposti juttuja melkein. Välillä söi ja huuhteli sen juomalla alas.

"Entä oma perheesi? Keitä siihen kuuluu, muuta kuin se... Martti."
Martti = Marty, da marsu. Se meni vähä väärin, mutta tarpeeksi läheltä kuitenkin. Pistetään leijona-aitaukseen putoamisen piikkiin se nimimuistin.. häiriö. Poika hymisi itsekseen. Enää pari lusikallista tätä herkkua ja sitten jälkiruoka kahvetukset. Namsnams. Oli hyvää..
Ja näin. Rez sai sapuskansa syötyä.
"Olet velkaa kolme toivomusta~"
Rez virnisti, ehkä vähän vinohkosti ja eräänläinen tuike silmissä, hänen antaessaan iiristensä käväistä näkyvissä pikaisesti, ja venytteli makeasti maiskutellen vielä lisäksi.. Namiskaaaaaaa... Lautaset oli kaluttu niin puhtaiksi ettei ihan heti edes tajuaisi niissä olleen jotain. Rez jo mietti oikeastaan hommaavansa lisää ruokaa, mutta päätti antaa asian olla. Kyllä Mikhail näkisi vielä miten hurjasti hän pystyisi pöperöitä vetämään. Kai se kuluu silleen iloisasti jostai syystä. Ei hän ainakaan pyöristynyt vaikka mikä olisi. Kädellä taputettiin vatsaa ja sitten hommattiin jälkiruokaa! Yay!

Kuuratukka kuunteli, kuinka Rez kertoi perheestään ja pani ohimennen merkille, ettei vanhempi puhunut ruoka suussa. Harvempi edes kiinnitti sellaiseen asiaan huomiota.
Vaalean siniharmaat silmät räpyttelivät hieman häkeltyneinä Rezin puhuessa varsin suorasukaisesti Rosita-nimisestä isosiskostaan.
"Taidatte olla läheisiä?", Miksu totesi kysyvä ja ehkä hiukan haikea sävy äänessään. Hänellä itsellään ei ollut lähellä omaa ikää olevia sisaruksia.

Sitten Rez vuorostaan kysyi hänen perheestään. Mikhail hymyili pienesti.
"Vanhempani erosivat, kun olin pieni. Äitini ja isäpuoleni, sekä 4-vuotias velipuoleni asuvat Venäjällä.. Isäni on opettaja meidän koulussa"
Kuuratukka siemaisi hieman juomaansa ja katseli, kuinka lautanen hitaasti, mutta varmasti tyhjeni... kunnes pohja paistoi.
"Olet velkaa kolme toivomusta~"
...Pahus, Rez ei ollut unohtanut sitä lupausta. Noh, vedonlyönti oli vedonlyönti ja Miksu oli sanansa mittainen mies..
"Mmh, hyvä on. Kerro sitten, kun haluat esittää toiveitasi~"

"En käsitä, miten sinuun yksinkertaisesti mahtuu", kuuratukka ei voinut olla äimistelemättä, kun Rez ruokansa tuhoamisen jälkeen ilmoitti vielä haluavansa jälkkäriäkin.
Vaikka nuorempi olikin täynnä, niin kyllä vatsasta silti aina löytyi tilaa jälkiruoalle~
Mikhailin teki hirvittävästi mieli jäätelöä, joten kamppailtuaan hetken valinnanvaikeuden kanssa hän päätyi tilaamaan mansikkaunelma-nimisen annoksen. Nimi kuulosti ainakin lupaavalta~

Pian tarjoilja kiikuttikin heidän tilauksensa jälleen pöytään ja loi kunnioittavan katseen Rezin suuntaan, joka oli tyhjentänyt lautasensa viimeistä murua myöten. Harvempi aikuinenkaan pystyi siihen..!!
Miksu maistoi jäätelöannostaan ja lähes hyrisi mielihyvästä. Herkkua!
Hän katsahti annoksensa yli Reziä ja kohotti hieman lusikkaansa.
"Haluatko maistaa?"

"Jos tuota seksielämästä utelua voi sanoa läheiseksi, niin kyllä."
Rez vastasi naurahtaen. Siis tosiaan. Ei hän mielellään siskolleen kertoisi kaikkea hänen omasta seksielämästä, tai kenen kanssa on tullu vedettyä käteen ja mitä kaikkea omituista ja siihen suuntaan liittyvää. Rez huokaisi. Elämä oli sellaista kyllä.. No, poika otti ja katseli mitä jälkkäriä ottaisi. Kahvia ainakin, ja sitten jotain namiskaa vielä suukalle. Hmm.. Leivos, leivos, vai jäätelöä? No hänelle riitti se pakkas ilma, joten hän ottaisi suklaakakun palaisen. Namiskaa. Sulaisi suorastaan suuhun.
Nuorukainen kuunteli Mikhailin kertomusta omasta perheestään. Naaws. Surullista. Vanhempi nyökkäili hitusen. Rassukka toinen.. Umh.. no sille ei kaiketi, voinut silleen mitään? No eipä kai tyhmäkö hän oli? Jos vanhemmat erosivat niin sitten erosiva--- toinen oli opena!? Agh! Pitäisi käyttäytyä hyvin sitten..
...Jos hän kosisi niin olisi ainakin helppo mennä kysymään lupaa. Eipähän tarvitsisi venäjälle asti lähetä isän siunausta hakemaan. hah. ...mitä hän tuollaisia mietti oikein...

"Tietysti!"
Rez virnisti. Hän tiesi jo mitä pyytäisi. Mutta tämä ei ollut sopiva paikka niiden esittämiseen. Hihihahaha.. Joo. Ei siis mitään hirveän ..likaista kuitenkaan, vähän vain pervon puolelle taipuvaa.. kivaa. Hih. Nuorukainen hymisi tyytyväisenä itsekseen ja katseli Mikhailia. Ai vitsit toinen oli kaunis.. siis oikeasti, joo, aivan sama vaikkakin miehiä ei ehkä ihan heti voisi kauniiksi sanoa, mutta Mikhail oli. Kun häntä katsoi tälleen.. valon tullessa hivenen viistosti takaa, hiusten hohtaen noin kauniisti.. Rez huokaisi, jääden unelmoimaan itsekseen. Kunnes tarjoilija rikkoi hänen pienen kuplansa, tuomalla kahvin ja jälkkärit pöytään! Jes. Kakkupala oli muigean kokoinen!

Mikhail esittikin sitten kysymyksen, mikä sai Rezin kohottamaan katseensa tähän poikaan. 'Sinua kultaseni, koska tahansa..', tämä mietti, mutta piti suunsa kiinni. Tuskin olisi hyvä mennä selittämään ihan heti jotain, tuollaista..
Rez venytteli vähän ja kumartui sitten lähemmäs.
"Voisimpa maistaakin~ Vaikka se tuskin maistuu läheskään yhtä hyvältä kuin sinä~"
Hurmuri hymy kasvoillaan, nuorukainenen kehräsi. Tämä avasi suunsa ja kun sai jätskin suuhunsa, vetäytyi jälleen kauemmas. ..mansikkajätskiä.. no ei paha. Ei vaan se mitä hän normaalisti söisi. Mutta hyvää oli.
"Kuten äsken totesin~"

Mikhail tajusi viihtyvänsä vanhemman pojan seurassa. Rezin kanssa ei aika käynyt pitkäksi ja nuorukainen sai hänet nauramaan. Oli tässä muutakin, mutta Miksu ei osannut vielä selvittää itselleen mitä.
Kuuratukka tajusi yhtäkkiä tuijottaneensa, kun Rez kumartui lähemmäksi vastaten hänen maistiaiskysymykseensä saaden nuorukaisen häkeltymään.
Mikhail räpytteli silmiään ja hymähti onkien lusikkaan mansikkajäätelöä, kastiketta ja aavistuksen kermavaahtoa päältä.
Rez maistoi, mutta oli edelleen sitä mieltä, että nuorempi maistui paremmalle.
Mikhail ei oikein tiennyt, kuinka olisi vastannut kohteliaisuuteen, joten hän hämillään maistoi lisää jäätelöä.

Kun jälkkärit oli syöty he maksoivat laskunsa ja suunnistivat takaisin raikkaaseen ulkoilmaan.

Heidän kulkiessan kadulla Mikhail ehdotti, että he poikkeaisivat ostoskeskuksen kautta. Eihän sitä koskaan tiennyt, mitä kivaa sieltäkin voisi löytyä?
Kuuratukka katseli ympärilleen uteliaana ympärilleen ja sattui vahingossa vilkaisemaan itseään peilistä.
Hui kauhistus!
Siniharmaat silmät levisivät ja hän kiskaisi kiireesti takkinsa kaulusta ylemmäksi poskien alkaessa hehkua hennosti. Kylläpä hänen kaulansa olikin syödyn näköinen!
Se tosin selitti, minkä takia ne mummelit linja-autossa olivat tuijottaneet hitusen paheksuvasti ja pudistelleet päätään..

Posket yhä kuumottaen Miksu kääntyi Rezin puoleen sanoakseen jotain, kun pieni esine lelukaupan vitriinissä pisti hänen silmäänsä.
"Odota tässä", Mikhail pyysi vanhemmalta pojalta äkisti pieni hymy huulillaan: "Tulen heti takaisin!"
Niine hyvineen kuuratukka kipaisi lelukauppaan, eikä kulunut kauankaan, kun hän löysi etsimänsä. Pehmolelujellona oli parisen kymmentä senttiä korkea ja varsin hellyttävän näköinen. Lisäksi se jollakin tasolla toi nuoremman mieleen Rezin.
Myyjätär ilmeisesti luuli Miksun hankkivan lelun nuoremmille sisaruksilleen tai jotain, sillä tämä hymyili nuorukaiselle hyväksyvästi ja tiedusteli, josko saisi olla jotain muuta.
Kuuratukka pudisti päätään ja palasi takaisin Rezin luokse puristaen muovikassia käsissään. Yhtäkkiä häntä jännitti lahjan antaminen, vaikka hän olikin toiminutkin hetken mielijohteesta.
Miksu puraisi huultaan ja tökkäisi pussin nuorukaisen kiinteää rintaa vasten.
"...T-tässä", hän sanoi varpaitaan tuijottaen, koska poskia kuumotti: "..Voit pitää sitä vaikka aikaisena ystävänpäivälahjana"

Rezin otettua pussi käsiinsä Miksu irrotti otteensa ja antoi käsiensä valahtaa kylkiään vasten tarkkaillen hermostuneena pidemmän nuorukaisen reaktiota.