St. Heaven's Bay
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.


Poikakoulu RPG
 
PääsivuLatest imagesHakuRekisteröidyKirjaudu sisään

 

 What goes up, comes down

Siirry alas 
2 posters
KirjoittajaViesti
Miuchi
Admin
Miuchi


Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 33
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

What goes up, comes down Empty
ViestiAihe: What goes up, comes down   What goes up, comes down Icon_minitimeSu Tammi 10, 2010 12:20 am

Nosa kainosteli hiukan, Lucan vetäessä hänet lähelle itseään. Pakkanen puri jo tarpeeksi poskia, saaden ne vähän tummumaan, joten hän ei kaivannut mitään punastumisia tässä välissä. Kiitosta vain. Poika katseli sitä samaa kartta tsydeemiä, mitä Lucakin oli katsonut ja pähkäilikin melkein samaa kuin toinenkin. ..tuoksuipa tupakka muuten hyvältä.. Lucalta pöllättiin sätkä nro2 ja siitä vedettiin sauhut. Sitten se annettiin kaverille takaisin. Nosa virnisti, antaen toiselle pienen tupakka pusun tuon poskelle. Vähän erillaista kuin se hänen polttama. Hänen kun oli mini cigarilloja, tai jotain vastaavaa. Poika virnisti itsekseen ja katsoi karttaa taasen. ..No ei sinne niin tolkuttoman pitkä matka ollut, joten poika päätti että ihan hyvin he voisivat kävellä. Nosa nappasi toisen käsikynkkään ja lähti vetämään tuota mukanaan. Samalla saattoi ikkunashoppailla! Nosa hihkaisi kun eläintarhan kyltti tuli esiin, ja poika nyhti Lucaa mukanaan kovempaa. Matkaan meni joku puolisen tuntia, korkeintaan. Sisäänpääsy maksu oli kohtuullinen, ei sentään mikään satojen dollareiden maksu, vaan korkeintaan pari kymppiä. Hyvä vain. Ei sitä konkurssiin sentään tahtonut. Pitää hommata jotai naposteltavaa, niitähän kyl on varmaan jotain sellaisia pieniä kojuja jossain.. Hän tahtoisi jotain kivoja karkkeja. Ehkä Luca voisi ostaa~? No, ei hän viittisi toisen rahoja tuhlaamaan hänen nameihin.. Tai no, kyllähän hän voisi toista vähän käyttää hyväksi ja näin.. mutta kuitenkin.. Nosa nappasi pienen kartan, mikä näytti missä mitäkin elukoita loikki ja oleili. Nosa haluaisi nähdä kaikki! Ihan kaikki! Jopa ne kurjat jotka kehtaavatkin yrittää olla jossain vitun untenmailla tai jotain! Nosa katseli ympärilleen ja sitten Lucaa, silmät loisti. Hän oli kuin lapsi karkki kaupassa. Poika hyrisi ja rehasi Lucaa mukanaan katsomaan leijonia, tiikereitä ja muita isoja kissoja.
"Hee! Näitkö?! Niitä ei näytä pakkanen haittaavan paljoakaan! Se pentu oli söpö. Nenää myöten sielä hangessa."
Nosa selitti ja ihan onnessaan katseli Lucaa ja sitä pientä leopardin pentua joka sukelsi taas hankeen, loikkiessan äitimammansa hännän perässä. Nosa kikatti pieneksi itsekseen ja halaili välillä Lucaa ja sitten jatkoi elukoitten ihailua. Olihan se jo ennenkin huomattu. Poikke oli oikea eläinystävä. Tykkäsi hirveästi kaikista nelijalkaisista, ja jalattomista, ettei sen puoleen..
"Mennään tuonne! Ja sitten tuonne!
Sudet seuraavaksi! Hii! Sitten ilvekset ja..
Matkalla katsomaan susia, Nosa jäi tuijottamaan jotakuta yhtäkkiä. Seistä möllötti vain.. tuijottamassa. Tuntu niin... epätodelliselta. Oliko Oscar muka täällä? Tämähän jäi sinne.. kauas pois. Nosa hihkaisi. Tarrasi Lucaa tuon käteen, melkein ravistaen tuota voimakkaasti ja osoitti jotakuta miestä. Poika hoki samalla 'Se on Oscar! Se on Oscar!' Mutta vaikka Nosan sen tiesi itsekin, että se oli mahdotonta, opettajalle olla täällä, Nosa silti tahtoi uskoa että tuo olisi tullut tänne mukaan.. näin jälessä. Tuntui taas sellainen ihana.. lämmin tunne! Samanlainen kuin millaista koki usein Lucan kanssa, kun tuo katsoi häntä tietyllä tavalla, sellainen.. petomainen ilme, tai joku.. ..Mutta kun tämä herra kääntyi, Nosan pieni maailma koki atomipommin, ja se näkyi tämän kasvoissa. Mieliala muuttui, lähelle itkupistettä. Alkoi heikottamaan ja oli pakko istahtaa alas hetkeksi. Olipa hän tyhmä. Hän tiesi ettei opettaja ollut täällä, mutta silti hän oli antanu tuollaisen nostattaa typeriä ajatuksia pintaan. Mitä Lucaki ajatteli...?
"..Jos vain jatkettaisiin matkaa.."
Nosa mumisi, nousi ylös ja lähti kävelemään pää painuksissa seuraavalle häkille. Häntä hävetti hitusen. Luca oli ihana.. mutta hän jaksoi jahkailla Oscarin perään.. Tuntui julmalta. Luca sentään oli siinä. Aina auttamassa, aina tukemassa.. aina silleen.. lähellä ja välitti. Poika huokaisi ja tuijotteli susia hetken. Pari loikki iloisina ympäri, haukkaili lunta.. sitten oli pari aikuista jotka vaan tsillasivat.. Yks tosin oli nurkassa kyhjöttämässä yksin. Nosa jäikin sitä kattselemaan hetkeksi. Olipa tuo raukka.. ihan yksikseen.
"Hei kato pentuja!"
Nosa snaijasi sitten. Kurkkien reunan yli innokkaammin taasen. Ei hän nyt voinut mököttääkää koko päivää. Lucan takia voisi yrittää piristyä!
Takaisin alkuun Siirry alas
http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

Höpötius


Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 30
Paikkakunta : Satulinna

What goes up, comes down Empty
ViestiAihe: Vs: What goes up, comes down   What goes up, comes down Icon_minitimeSu Tammi 10, 2010 2:43 pm

Köhköhköh, hänen savuke!Oli niillä vähäisillä(paskat mitkään 'vähäiset') rahoillaan ostanut mitkä oli kinunnut isältään että hengissä pysyi, eihän alkaisi naimisiin sen naikkosen kanssa rahan takia, kyllä sitä töihinkin voisi mennä..toisaalta se olikin loistoidea..hän joutuisi pari tuntia koulun jälkeen olemaan aina töissä, tosin siinä meni yhteistä ja omaakin aikaa.. Mutta mieluummin se että rahaa taskussa..ja ettei tarvinnut tuhlata sitä mihinkään morsmaikkuun...paitsi joo....ei ainakaan naispuoliseen..olisihan se kiva asua yhdessä, paijata jotakin elukkaa kolmantena siinä ja sitten ehkä, adoptoida kersa....Tosin Luca halusi vielä ennen kaikkea käydä Losissa...
Luca virnisti Nosalle ja vetäisi toisetkin henkoset siihen, sormilla kevyesti poskiaan hieron siihen mihin toinen oli pusuttanut.Käsi eksyi pienesti toisen perälle ja puristi parakaa, virne Lucan kasvoilla leveni, mutta miehenalku tiirasi kokoajan karttaa..muka viattomana...paskat mikään viaton hän ollut..Ihan tahallaan kun siinä väkeä lappasi muutenkin ohi.Tästä tietoisena tuo venytti virnettä entistäkin leveämmälle, kunnes sitten kääntyi ympäri ja sauhutteli aikansa."ääks!" Yhtäkkiä Luca älähti kun Nosapa tarttui tuohon ja alkoi vedättää mukanaan niin että italialaissyntyinen meinasi kompastua omiin jalkoihinsa.Poika sitten sai kunnolla omiin jalkoihin käskyn ja alkoi jolkotella Nosan rinnalla, kuin susi...vihreä silmäinen musta ja suuri susi..joka oli lampaan vaatteissa, odottaen oikeaa hetkeä..repiä Nosa vaatteistaan ja antaa omien käsiensä vaellella toisen vartalolla...Napata jokainen katse silmillä ja sana huulillaan.
SIlmät viipyivät siinä kävellessä kauppojen ikkunoissa ja Luca räpsi kuvia Nosasta, kävellen tuon edellä ja välillä oikein veti pieniä pätkiä videotakin...oli hyvä että tuli valittua digikamera mukaan, se kunnon kamerakamera jäi kämpille...Nuorukaine räpsi kuvia itsestäänkin ja katumaisemista...
Pianpa sitä oltiinkin eläintarhan portilla...Nyysk.onneksi ei sisäänpääsymaksu ollut mikään kohtuuton, mutta se jätti siltikin aukon Lucan lompsaan ja mieltä kaihertamaan....Toisaalta, kyllä hän nyt voisi kulutella rahojaan, kun muutenhan hän ei saisi noita kulutettua millään..olihan se hyvä tämmöinen aktiviteetti..Nosan takia...Hmm.. voisipa sitä ostaa jotakin mussutettavaa..
Siinä kierreltiin ja kaarreltiin katsomassa jos minkämoisia eläimiä, Luca räpsi kuvia erityisesti karhuista ja sen sellaisista.
Kun siinä siirryttiin kissaeläimiä katselemaan ei Lucakaan voinut olla nauttimatta näystään, Nosa oli tuollainen suloinen tapaus, ihan kuin se leopardin pentu...Lucakin naurahti, hymyillen sitten ja Salaa nautti Nosan huomiosta...Vihreiden silmien katse pysyi välillä aussinuoressa pitkäänkiin ja hymy leveni..Lucaa vietiin ja kyllä hänkin välillä vei Nosaa.
Luca alkoi välissä sepostamaan jotakin ja puhelinkin surrasi taskussa, Luca tarkisti välillä oliko Mihuel laittanut viestiä, ainakin kolme missattua soittoa... mitäköhän tärkeää asiaa silläkin oli.. se oli jännä kuinka nuori oli miltei unohtanut vanhan rakastajansa...Joululahja oli hoksattu sentää lähettää...joululahjaksi toiselta oli saatu vain suklaata ja kuvia Mihuelin penskoista...Lucaa asia ei voinut kiinnostaa....mies itse oli jotakin merkannut hänelle, nyt ne lapset ja vaimo oli ottanut hänen paikkansa.. ja se suretti..
Käsivarren ravistus sai Lucan hätkähtämään, tai kosketus pelkästään sai...ja sai muistamaan että menneisyys oli mennyttä..
Katse kiinnitettiin Nosaan ja Luca kohotti kulmaansa, hakien Nosan katsetta, mutta se oli kohdistettu johonkuhun mieheen..hmm?Tunsiko Nosa tuon?...Aika iäkkäältä näytti Lucasta..Katse joka kuvastui tuona hetkenä Nosan silmistä, sai Lucan sisällä epäilyksen jylläämään...muuttumaan pikkuhiljaa...Mentäisiin jo..
Lucahan oli erittäin mustasukkaista sorttia...joten ei ollut mikään ihme että tuo vain loi kylmän katseen mieheen kun tuo kääntyi katsomaan jotakin ihmeen kettuja aitauksessa...Katse luotiin taas Nosaan...
"..Jos vain jatkettaisiin matkaa.."..Se tuli jotenkin alakuloisesti Nosalta...Lucaa ahdisti, kuin hirttosolmu olisi kaulanympärillä kun nuorempi noin reagoi..siis mitä vittua nyt oli menossa?
Kulmain alta Luca katsoi Nosaa, lievähkö mustasukkaisuuden tunne sieluaan kaihertaen.Olisi tehnyt mieli antaa hali, sulkea toinen syvään syliin ja osoitella sinne tänne häkkejä tyyliin; "Katso mitä tuo tekee!Eikö ole söötti!".. halusi ajaa ahdistavan tunteen mikä Nosasta huokui, pois..
Mutta ei..
Luca käveli hieman kumarassa Nosan luokse ja hieman varautuneena katsoi Nosaa, kulmat hieman kurtussa...
"....Kuka se oli?.." Sanat kuitenkin lipesivät Lucan suusta, eikä hän voinut enää teeskennellä ettei ollut sanonut sitä..
Uteliaisuus kaihersi...Luca nosti kameraa ja räpsäsi kuvan Susista.. hän varmaan poistaisi kuvan....se heilahti vähän....
Vihreät silmät tapittivat kysyvästi aussia...niin..kuka tosiaan?...
Lucaa vihastutti...oma mustasukkaisuutensa, ja miten vahvana se nyt myllersi, vaikka ei hän ollut aiemmin noin vahvasti reagoinut.. voisiko se johtua siitä että hän oli maannut Nosan kanssa....
Toivottavasti Nosa ei alkaisi epäilemään hänen käytöksestään mitään....se kun osoitti aika vahvasti; Mustasukkainen 'poikaystävä', mittaria...
Takaisin alkuun Siirry alas
http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
Miuchi


Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 33
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

What goes up, comes down Empty
ViestiAihe: Vs: What goes up, comes down   What goes up, comes down Icon_minitimeSu Tammi 10, 2010 3:29 pm

Nosa ihaili sudenpentuja. Voi ne näytti söpöiltä pieniltä palleroilta. Tuli Luca mieleen tuosta yhdestä joka hoippui edes takaisin, minkä jälkeen sukelsi hankeen, vinkuen surkeasti. Yksi aikuinen susihukka nousi ylös, jolkotti lähemmäs, katsomaan mikä pienellä oli ongelmana. Napero nostettiin hangesta ylös. Nosa hymyili pienesti. Tuli melkein mieleen se kerta kun Oscar oli pitänyt hänestä huolta silloin sen raiskauksen jälkeen. Nosaa hymyilytti. Tämä katseli pentua, ja koko pesuetta itsekseen tyytyväisenä, kunnes katsoi Lucaa Joka tuli lähemmäs. Pieni hymy joka aussinuoren huulilla oli.. katosi kun hän näki Lucan ilmeen. Poika painoi päänsä jottei toinen voisi katsella hänen sieluaan.. ei hän sitä halunnut. Luca, Dashiell, RJ, Pio, Oscar... kaikki jotka hänet tunsi, tiesivät miten haavoittuva Nosa oli. Varsinkin kun pojan tunteet näkyivät liiaksi, kuin ledvalot, nykyisissä taskulampuissa. Kirkkaina ja erittäin näkyvinä. Hyvä ettei sokeaksi tullut, kun niitä lamppuja tuijotti.
"..Ei se ollut kukaan... Näytti vain Oscarilta.."
Nosa mumisi, näpräten aidasta jäätynyttä lunta irti. Lumihiutaleita leijaili alas kokoajan, hissukseen nekin perkeleet lisääntyivät. Nosa pureskeli alahuultaan. Mitä hän nyt selittäisi. Kertoisi mitä kaikkea oli tapahtunut? Nosa kääntyi Lucan puoleen. Vilkaisi tuon suuntaan, mutta painoi päänsä. Varovaisesti Nosa alkoi kertomaan mitä sen raiskauksen jälkeen oli tapahtunut. Miten hän oli punkannu Oscar-open luona pari viikkoa. Oscar oli auttanut häntä niin hirveästi. Avittanut kylpemisessä, tarjonnu turvaa.. ruokaa ja lämpöä. Nosa hymyili pienesti ja vähän poissaolevasti. Se näytti sellaiselta ihastuneen pojan hymyltä. Hänhän oli.. ihastunut.. Mutta kai hän sitten tosiaan piti opettajasta sellaisena isähahmona.. enemmänkin. Kun tuo ei kuitenkaan koskaan vastannut hänen tunteisiin mitenkään samalla tavalla. Pari kertaa, he olivat melkein harrastaneet seksiä, mutta se oli aina jäänyt "kesken". Ekan kerran melkein heti raiskauksen jälkeen, mutta se jäi kun Nosa oli vinkunu ettei saanut. Sitten kun hän täytti 20.. ja alkoholia tuli nautittua juhlan kunniaksi. Melkein oli silloinkin onnistuttu pääsemään niin pitkälle, mutta molemmat olivat kuitenkin niin väsyneitä ettei se onnistunut.. Nosa kietoi kädet ympärilleen tuijotellen kaikkea muuta kuin Nosaa. Ei hän sentään tahtonut toista katsoa kun tällaista piti tuolle kertoa.
Sitten taas, vaikka hän ei tahtonut kertoa Lucalle mitään, niin kyllä tuo taisi sen ansaita. Olihan Luca sentään sietänyt häntä ties kuinka kauan.. Ja nytkin vielä jaksoi kuunnella, vaikkei se varmaan tuolle ollut helppoa kuunneltavaa, ottaen huomioon sen mitä tuo oli kuiskannut silloin yöllä. Nosaa hävetti vielä enemmän. Häntä harmitti. Häntä suututti se että hän oli hitonmoinen aasi. Poika nosti varovaisesti katseen kaveriinsa, ottaen heti perään askeleen taaksepäin. Toinen näytti pelottavalta! Hän ei ollut nähnyt tuollaista ilmettä Lucalla ennen. Tai ehkä joskus kauan sitten.. Vuosia takaperin. Mutta silloin se ei ollut, häneen kohdistettu tuolla tavalla.. Vaikka häntä hermostutti, tuollainen olemus, mikä Lucalla oli, Nosa katsoi tuota. Varovaisesti tämä kokeili koskettaa Lucan kättä. Oliko toinen hänelle vihainen? Miksi? Ei toinen saanut olla! Tai no sai.. mutta ei hänen olisi kuitenkaan tarvinnut. Nosa niiskaisi. Nenä valui muutenkin pakkasella..
"Luca?"
Nosa kysyi varovaisesti tuolta. Katse oli epäröivä. Pitäisikö hänen sanoa jotain, vai pitäisikö hänen halata toista.. Pitäisikö hänen.... mitä hänen pitäisi tehdä? Nosa avasi jo suunsa, sanoakseen jotain.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

Höpötius


Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 30
Paikkakunta : Satulinna

What goes up, comes down Empty
ViestiAihe: Vs: What goes up, comes down   What goes up, comes down Icon_minitimeSu Tammi 10, 2010 4:50 pm

Luca kuunteli, heillä olisi aikaa...ja ehkä oli parempikin että Nosa kertoi kaiken....Ikävä kyllä tarina vahvisti myös sitä, että Isha oli, tehnyt mitä tehnyt, Luca ei ymmärtänyt mikä toverissa oli pimahtanut, mutta hän ei antaisi anteeksi...Aina kun Luca katsoi Nosaan, tuon kasvot loistivat sillä tietyllä tavalla, kuin hänen omat kasvonsa loistivat kun ajatteli Mihuelia....Kaikki viattomat sanat olivat silti niin julmia, Nosa puhui, ja Luca kuunteli, itsepä oli mennyt avaamaan suunsa....Ja kun Nosa lopetti, Luca tunsi miten hän oli kiukkuinen, mustasukkaisuus jylläsi.Hän vihasi sitä, omaa pahettaan..Silti..se valtasi Lucan ja ohjaili häntä, se pirullinen mustasukkaisuuden demoni.
Häntä ärsytti vielä se...Nosa ei edes katsonut häneen, vaikka italialainen etsi katseellaan ruskeiden silmien kajoa itseensä..
Luca vilkaisi nopeasti eläimiä ja katseli kahta nahistelevaa sudenpentua, ne jyrsivät luuta ja vetivät sitä, toinen toisesta päästä luuta ja toinen toisesta..
Luca tuijotti hetken lumista maata haalistuneiden silmiensä kanssa, kuullen etäisesti Nosan äänen kutsuvan häntä ja nuorukainen nosti päänsä.Häntä kiukutti...vielä enemmän sen takia mitä oli mennyt silloin sanomaan..Hän olisi ja pysyisi Nosan ystävänä, se oli riittänyt tähän asti, mutta tämän pienen tuskan kanssa se oli sietämätöntä ja vaikea kestää...hän halusi sanoa, ja ehkä samalla rikkoa heidän ystävyytensä, mutta hän halusi silti sanoa sen kuinka monta vuotta oli tykännyt Nosasta..Luca ei vain uskaltanut uhrata sitä mitä heillä jo oli..
Luca katsoi Nosaan tietämättään kuinka tuimasti katsoikaan..se kävi kipeää rinnasta.Katsoa vieresä kun toinen ihkutti jotakuta toista....
Ja pahinta oli kun vielä itse tykkäsi ja välitti kaverista..enemmänkin kuin kaverina.
Kun Nosa sitten kosketti hänen kättään, Luca vetaisi omansa pois kuin toisen viaton kosketus olisi polttanut hänen ihoa.
Luca näki kuinka toinen halusi sanoa jotain, tehdä jotain, oli huolissaan hänestä..Nosa huolissaan hänestä?No tottakai oli kun kaveri näytti tuollaista naamaa!Tyhmäkö hän oli..
"Mitä sinä sitää enää murehdit, jos se Oscar olisi välittänyt Nosa, sinusta oikeasti.*hiljaisuus*...minä ainakin olisin seurannut sinua!" Luca antoi tulla.Ei hän pystynyt enää pidättelemään.Poika katsoi Nosaa ja huokaisi.Miten tämä nyt oli niin vaikeaa..
" Se sattuu.Etkö sinä tajua että se vittu sattuu!... minuun....että joku sillätavalla pystyy ottamaan mun paikan!" Luca murisi, puhui, korotti ääntään, mustasukkaisuus ja sen demoni nakkasi vain lisää pökköä pesään.Luca otti askeleen lähemmäksi ja puhui, ei sillä Lucamaisella iloisella ja rakastavalla, jekkuilevalla äänellä.Tämä oli ihan uusi Luca...Sellainen joka oli rakastunut silmittömästi.
Käsi tarttui Nosan Käteen, ja Luca yritti kokoajan..Saada sisimmässään Nosan näkemään sen mitä oli kertonut silloin yöllä.
Sisimmässään suljettujen ovien takana Luca takoi seiniä, hän oli tyhmä.Nosa oli haavoittuvainen ja hän meni sillälailla kuohahtamaan...Suuttumaan...ihan tyhän takia...Säälittävä Luca, säälittävä.Luca pystyi melkein kuulemaan Mihuelin äänen korvissaan...
Hän vihasi itseään.
"Ymmärrätkö?!" Luca parahti mustuneella äänellä.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
Miuchi


Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 33
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

What goes up, comes down Empty
ViestiAihe: Vs: What goes up, comes down   What goes up, comes down Icon_minitimeSu Tammi 10, 2010 8:37 pm

Poika veti käden heti pois kun Luca tuolla tavalla reagoi, kosketukseen jota hän ei ollut vielä edes saanut perille asti. Minkä takia? Nyt taasen häneen alkoi sattumaan. Tuntui kurjalta. Toinen oli.. toinen oli hänelle niin rakas, ja sitten tällaista tapahtui. Nosa ei tiennyt sanoisiko jotain vai mitä tekisi. Tämä kaikki oli niin.. sairasta. Sellaista mitä ei pitäisi heille ikinä tapahtua. Minkä takia he nyt yhtäkkiä olivat tässä tilanteessa? Tällä tuulella... huutamassa toisilleen..? Nosa tunsi palan nousseen kurkkuun. Häntä itketti niin hirveästi. Häntä harmitti niin kamalasti. Tuntui niin pirun kurjalta. Luca taasen näytti räjähtävän koska tahansa ennen näkemättömään raivoon, tai jotain yhtä jännää ja omituista. Nosa puri huultaan. Hän ei avaisi suutaan.
"Mitä sinä sitää enää murehdit, jos se Oscar olisi välittänyt Nosa, sinusta oikeasti.*hiljaisuus*...minä ainakin olisin seurannut sinua!"
Hiljaisuuden aikana, Nosa oli jo pureskellut huultaan verelle kovempaa ja kovempaa, mutta ei se kuitenkaan huulen pehmeää ihoa rikkonut. Nosa inahti pienesti kun Luca sanoi ainakin seuranneensa häntä. Kyllä hän tuon tiesi. Sehän huokui tästä. Se.. se.. rakastava olemus, jota Nosa oli aina pitänyt isovelimäisenä enemmän, aina siihen asti kunnes ekan kerran olivat CB'ssä suudelleet ja sitten... panneet uima-altaassa. Siitä se oli hissukseen alkanut.. olemaan toisenlaista se tuntemus. Nosa vilkuili ympärilleen. Saisivatkohan he kovankin shown pystyyn kohta.. oli jotenkin sellainen olo.
"Se sattuu.Etkö sinä tajua että se vittu sattuu!... minuun....että joku sillätavalla pystyy ottamaan mun paikan!"
Nosa hätkähti, mutta pian se hämmästys mikä äskeisestä lauseesta oli tullut esiin, muuttui pieneksi ärtymykseksi ja Nosa nosti ärtyneen katseen kaveriinsa. Itse tuo oli hänet jättänyt kesken kaiken. Itse tuo ei pitänyt yhteyttä! Itse tuo.. tuo... oli kadonnut yks kaks. Nosa yritti pitää kasvavan ärtymyksensä itsellään, mutta se karkasi pian käsistä. Kuin liian nopeaa kulkeva mopo.
"Itse häivyit yhtäkkiä! Arvaa oliko turvaton olo?! Ties millane suhde sulla oli sen vanhuksen kanssa!"
Nosa huudahti yks kaks. Mitä nyt se hänen huudahduksensa ei ollut mitenkään vihainen. Ehkä hitusen. Hyvin hyvin vähän. Nosa peitti kädellä suunsa. Hän olis hiljaa. Sitäpaitsi. Luca näytti edelleen vihaiselta. Ja oli pelottava. Nosa otti pari askelta taaksepäin kun tuo tuli lähemmäs. Ei. Älä tule.. Nosa hätkähti kovasti kun Luca yhtäkkiä nappasi hänen käsistä kiinni. Aussi aloitti rimpuilun. Tämä muistutti liikaa sitä raiskaus senaarioo, eikä hän tykännyt yhtään tästä! Se toi huonoja muistoja mieleen. Kivuliaita sellaisia. Oli ihme että hän uskalsi edes luottaa kehenkään. Ja nyt Luca käyttäytyi omituisesti ja.. ja.. Poika katsoi Lucaa jotenkin "hakattu koiranpentu" ilmeellä. Kyyneleet kimmelsi silmissä jo muutenkin. Niinkuin häneen ei sattuisi. Niinkuin vain Luca olisi se johon koski kamalasti.
"..Päästä irti."
Nosa pyysi. Mitä nyt tuntui siltä kuin ote olisi vain kiristynyt ja se sattui enemmän. Nosa rimpuili enemmän, kiemurteli, vaatien toista päästämään irti. Tämä ei ollut mukavaa. Tämä ei ollut se Luca jonka hän tunsi! Kaiken sen rimpuilun keskellä, hän sai vasemman kätösen irti, mitä nyt se tuntui siltä kuin siihen tulisi viirut, Lucatuksen sormien takia. Varmaan jäisi punaiset jäljet, jotka sitten muuttuisi mustelmiksi, jotka katoaisi parissa päivässä. Itsepäisesti Fratt piti edelleen kiinni kuitenkin oikeasta kädestä. Mikä hermostutti Nosaa vain enemmän ja enemmän.
"Luciano, päästä irti!"
Nosa huudahti jo tässä välissä ääneen, epätoivosena, käyttämättä tällä kertaa toisen kutsumanimeä -Luca- kuten hänellä oli tapana. Samalla tämä rimpuili. Ja sattui läimäsemään Lucaa poskelle. Aika kovastikin kun läiskähti ihastuttavasti sen takia. Nosa tuijotti toista pöllämystyneenä. Mitä.. hän oli tehnyt..? Eli tämä oli.. katastrofaalista. Nosa asteli takaperin.. Kunnes kääntyi ja lähti juoksemaan paikalta pois. Oli eri asia.. mite pitkälle pääsis.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

Höpötius


Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 30
Paikkakunta : Satulinna

What goes up, comes down Empty
ViestiAihe: Vs: What goes up, comes down   What goes up, comes down Icon_minitimeSu Tammi 10, 2010 11:19 pm

Typerä,typerä,typerä Luca..
Miksi hän oli niin typerä?Räjähti tuollatavoin....Nosan sanat ja kasvot kummittelivat italialaisen päässä..Minkä hän sille mahtoi!Hänet napattiin....eikä päästetty kulkemaan ovesta moneen viikkoon...
Se tuntui kurjalta Lucastakin...Hän ei halunnut huutaa, mutta ei tajunnut sitä mustasukkaisuuden keskeltä...vielä..
Lucalle teki kipeää katsella rakastamaansa henkilöä tuollaisena, teki kipeää mutta silti hän vain huusi ja möykkäsi..
Ei Luca tajunnut oman kätensä moista vahvaa otetta, kun hän tarttui toiseen.Ristiriitaiset tunteet mylläsivät sisällä..
Käsi puristi tiukemmin Nosan kättä, mutta ei Luca, hän ei huomannut sitäkään...ei ennenkuin Nosa teki sen...
Luca havemmin kuuli Nosan suusta omaa nimeään.Eikä Luca sen jälkeen kuullut mitään.Ei sen vaunuissa parkuvan lapsen itkua eikä edes omaa hengitystään...Sitten tuli se.
SLÄM.
Vaikka se olikin oikeastaan kevyt läpsäisy, jolla yritettiin päästä kahleista epätoivoisesti...Se sattui silti Lucaan enemmän kuin mikään muu, isku tuntui syvällä sielussa saakka.
Läimäisy jätti Lucan kylmäksi ja hetken Vihreät silmät tuijottivat Nosan tintakehää, kunnes katse nostettiin ylös ja Luca käänsi päänsä, hiukset valahtivat alas ja hän irrotti kätensä kokonaan, tarrautuen siihen itse ja puristaen kuin tuntien poltteen siinäkin.
Mitä hän oli mennyt tekemään......Luca, hän halusi kuolla häpeästä....
hän oli käynyt käsiksi parhaaseen ystäväänsä, jota rakasti enemmän kuin mitään muuta maailmassa..
Askel..toinenkin..Luca nosti hämmentyneen ja kipeän katseensa Nosaan....joka nyt oli lähtenyt juoksemaan...
Mitä hän oli tehnyt?!
Luca hätääntyneenä hetken tolloteltuaan Nosan selkää älysi pyrähtää toisen perään....toinen puikkelehti väkijoukon seassa ja Luca meinasi kadottaa toisen näkyvistä, hän huusi Nosan perään olevansa pahoillaan ja että hän oli idiootti....kunnes hän törmäsi johonkuhun..
"Varovasti--mitä? Luci herra?!" Olipa muuten pirun tuttu ääni, se sai Lucan unohtamaan äskeisen mölinänsä Nosan kanssa.Nosa katosi kulman taakse ja Luca kerkesi nähdä vain vilauksen, ennen kuin keski ikäinen pitkä mies sulki kätensä Nuorukaisen ympärille ja antoi hänelle lämpimän halauksen.Kissanviikset hän halauksia halunnut !Lucaa vitutti ja...suoraansanottuna itketti oma paskamainen käytöksensä..
Luca nosti katseensa vanhempaan mieheen ja kohotti kulmiaan kysyvänä, pieni heikko hymy huulillaan..Miksi tuon piti tapahtua nyt..Mihuel kanadassa?Ja miksiköhän...
" Mitä sinä teet täällä, eikö sun pitäisi olla katsomassa kakaroiden perään kotona?!" Luca kuuli oman äänensä kysyvän äkäisenä..hän halusi juosta Nosan perään ja halata häntä, mutta ei voinut..tuo parimetrinen mies piteli häntä tiukasti käsissään ja kohotti kulmiaan ja virnisti "Minähän katson juuri tällä punaisella sekunnilla...olet suojattini ja sinustahan minun piti pitää alun alkaen huoli.. " Mies suoristautui ja odotti hetken kunnes Luca ropetti rimpuilemisen, joka oli toivottomampaakin toivottomampaa.
Luca huokaisi raskaasti ja katseli hetken väkijoukkoon, sitten punastuen kääntyi ympäri ja viittoili entistä rakastajaansa tulemaan perässä.
"No kerro...mitä isukki nyt on päättänyt kerta ku lähetti sinut mun perseen perään?" Luca mutisi ja käveli hiljaa siinä Mihuelin vierellä, nostaen hupun päänsä yli..Hän ei halunnut katsoa toiseen.
"Luciano.... sinulla ei ole enää kauaa kouluakaan.. isäsi on vanha ja haluaisi antaa sinulle jotakin, hän yrittää ymmärtää sinua...siksi..ehkä hän kuvittelee että tämä avioliitto--" Mihuel ei saanut edes lausettaan loppuun kun Luca pysähtyi ja värähti...hiljaisuus lankesi kaksikon ylle.
"Minä... niin EN ole menossa naimisiin..!Vittu haistakaa paska!" Viha purskahti Luca sydämmestä asti ja tuo kiroili kun itse piru.
Niine hyvineen poika meinasi lähteä kohti linja auto pysäkkiä kunnes käteen tartuttiin ja tuo kiepautettiin ympäri ja huulet runnottiin vasten omia.
Luca parahti ja kiskoi itsensä irti..hän ei halunnut mitään enää Mihuelin kanssa.. se oli ohi.. ollut siitä lähtien kun tuo kaappasi hänet pois Nosalta!
"Luca...minä en ole unohtanut sinua koskaan...tunnen samoin sinua kohtaan kuin ennenkin---" Mies koetti epätoivoisesti mutta taaskin turhaan..
"Se on ohi! Minä en halua nähdä sun naamaasi...Minä en kuulu enää koko sukuun!kerro se niille!"...niine hyvineen Luca riistäytyi irti ja pala kurkussa lähti juoksemaan kohti lähintä bussipysäkkiä, ulos eläintarhasta ja jättäen avuttomana seisovan Mihuelin oman onnensa Nojaan..

"Nosa..." Luca kuiskasi kun bussiin pääsi...miksi kaiken paskan piti kaatua hänen päälleen...
Hän halusi suihkuun, lämpimään ja neljän seinän sisälle.....jospa Nosakin olisi mennyt takaisin koululle..
Takaisin alkuun Siirry alas
http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
Miuchi


Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 33
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

What goes up, comes down Empty
ViestiAihe: Vs: What goes up, comes down   What goes up, comes down Icon_minitimeMa Tammi 11, 2010 3:19 am

Nosa juoksi pois. Minkä jaloistaan nyt vain saattoi, kaiken liukastelun ja kompuroinnin seassa. Kyllä sitä aika hyvin pääsi eteenpäin kuitenkin. Ei hän tahtonut nähdä Lucaa kun oli tuota mottassut äsken. Se oli kamalaa! Miten hän kehtasi oikein!? Lucaa saanut lyödä, ellei se ollut itsesuojelua, tai joku joka nyt vain sattui vihaamaan toista... Mutta ei hän vihannut. Hän rakasti toista. Melkein liiankin paljon. Nosa tunsi miten kyyneleet valuivat poskia pitkin, jäädyttäen samalla hänen poskiaan, samalla kun valuivat verkkaisesti alas. Hän niin tahtoi pysähtyä. Halata Lucaa ja pyytää tuolta erittäin paljon anteeksi. Mutta ei hän kehdannut mennä lähellekään tuota. Nosa kääntyi seuraavan nurkan taakse. Ei hän voisi toiselle puhua ennen kuin saisi päänsä selväksi. Nosa paineli vielä mukan takaa eteenpäin. Sama se seurasilm toinen... Hän halusi olla yksin... Mahdollisimman kauan... Lopulta Nosa lähti koko eläintarhasta pois. Hyppäsi paikalliseen linja-autoon ja meni sillä keskustaan. Poika kipitti ympäri kaupunkia sen jälkeen. Kului tunti... toinen... lumisade muuttui jäätäväksi tihkuksi, joka muuttui jääksi heti kun kosketti jotain pintaa. Kohta joka paikka kiiltelisi jään takia. Olisi liukasta... Nosa liukasteli vääränä eteenpäin, hämärillä kaduilla. Eikä tilannetta auttanut se mukava pakkanen joka iloisesti kiristyi kun tuli pimeämpää koko ajan. Nosa pysähtyi yhden näyteikkunan viereen. Elottomia mallinukkeja... tai sellaisia... muovi-ihmisiä kuitenkin, ja Nosa huokaisi. Elottomia ehkä, mutta silti niin ystävällisen näköisiä ja...
Nosan sydäntä kouraisi ja hän joutui kävelemään rivakkaammin. Hänen tuli yhtäkkiä kamala ikävä Lucaa. Ihan hirvittävä ikävä tätä. Poika niiskaisi ja katsoi toista ikkunaa. Valokuvauskauppa. Kaverikuvia, hääkuvia... kaverikuvia... Nosa jäi niitä tuijottamaan. Kuinka iloisilta he näyttivät. Kädet peittäessä suuta, Nosa älähti surkeasti. H-hän halusi heti takaisin Lucan luokse. Hän niin tahtoi Lucan luokse, että hän vaikka kävelisi koko matkan. Kyyneleet valuivat enemmän ja enemmän poskia pitkin, sulattaen aikaisempia jäisiä puroja, kun taas uudet kyyneleet jäätyivät hissukseen jälleen. Nosa kyyristyi pieneksi siihen sen näyteikkunan eteen ja itki yksikseen surkeana. Miksi Luca ei ollut täällä nyt? Miksi tuo ei voinut ilmestyä jostain tyhjästä tänne...?
Angstattuaan hetken siinä, poika kipitti taksi asemalle. Hänen oli niin kylmä. Vaatteet läpimärkinä, kylmä pureutuneemä aina luihin ja ytimiin asti, hän seisoi taksikopin vieressä pitkän aikaa. Missä ne taksit pomppivat oikein? Hän oli kohta seissyt sielä puoli tuntia. Kello alkoi olemaan kolme yöllä. Olipa aika kulunut märehtiessä yksikseen kaupungilla, laahustellen kuin sieluton otus. Poika niiskutti. Kurkkualin alkoi kutittaa. Aussi yskäisi ja sitten taas. Sitten pieni sarja yskäisyjä karkasi. Hitto. Oliko hän tulossa kipeäksi? Kun taksi viimein tuli, Nosa haukkui kuskin eka pystyyn siitä kun ei voinut olla paikalla kun porukka kuitenkin tahtoi liikkua where ever, when ever! Sitten maksettii matka koululle. Liukkaan kelin takia, Nosa oli koululla puolitoista tuntia myöhemmin. No, ainakin oli ehjänä koululla. Mutta hän paleli kamalasti.
Poika tuijotti koulun pihaa. Se näytti pelottavalta näin pimeällä. Nosa katseli ikkunoita. Joissakin oli valoa, mutta... oliko heidän huoneessa? Vai oliko verhot vain tiellä? Tietysti Luca saattoi loikkia jossain. Tai sitten oli jo nukkumassa, luopunut toivosta tai jotain. Nosa yski taas. Tuntipa pahalta. Ihan kuin jotain tulisi ylös kohta. Heikottikin. Laahustaen poika lähti asuntolan ulko-ovelle. Käänsi avainta lukossa ja käveli hiljaa käytäviä pitkin. Hän vain tahtoi nukkumaan. Väsytti kamalasti. Jos Luca nukkui, hän ei toista herättäisi. Hiljaa Nosa kipitti sisälle. Oli sielä pieni lamppu sentään päällä. Ei pimeässä tarvinnut rymistellä. Poika käveli kaapilleen, samalla kun riisui kenkiä, housuja ja paitansa... Hiukset kuivattiin jotenkuten, minkä jälkeen otettiin iso t-paita päälle. Poika hieroi käsivarsiaan. Hänen oli niin kylmä. Hän tahtoi lämpimään. Peitto tuntui kylmältä kun hän siihen kääriytyi ja ryömi sänkyynsä. Hampaat vain kalisivat. Kippuraankin mentiin ja silti oli vilu. Kuitenki nukahdettiin jossain välissä. Voimakkaat yskänpuuskat vain saattoivat ravistella aussinuorta välillä. Aamusta Nosa paleli enemmän, ja yskintä oli kumeaa, mikä selvästi kieli keuhkokuumeen kaltaisesta. Poika oli muutenkin sen näköinen kuin olisi kova kuume. Paleli, tärisi... Valitti. Jokaista jäsentä ja niveltä särki kamalasti. Varovaisesti Nosa kysyi, hennolla äänellä, josko Luca oli siinä. Tosin tuo oli jo saattanut mennä ulos... Tai jotain. Nosa yski taas.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

Höpötius


Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 30
Paikkakunta : Satulinna

What goes up, comes down Empty
ViestiAihe: Vs: What goes up, comes down   What goes up, comes down Icon_minitimeTo Tammi 14, 2010 5:24 pm

Paleli, kylmäsi...ulkona oli hämärää...Kämpille päästyään Luca oli heti vajonnut sänkyyn hetkeksi ja tuijottanut kattoa, lyönyt kuitenkin ikkunan auki siinä samalla...viimeyön herkulliset tuoksut pakenivat ulos huoneesta kylmän ilman ajamina.Nosaa ei näkynyt, ainakaan vielä..ajatus siitä että toinen ei tulisi yöksi takaisin sai Lucan puristamaan lakanan ruttuun nyrkissään, että häntä hävetti..mutta siltikin se mustasukkaisuuden peikko halusi räkyttää taustalla ja sitäkään ei yhtään helpottanut tieto että Isällä oli taas ote hänestä.Raha..Oli vain ajankysymys milloin isäpappa päättäisi katkaista poikansa rahantulon ja kirjata ulos koulusta, jos alkoi näkyä sen merkkejä että Luciano ei alkaisi hommaan hyvällä...
.Luca makoili sängyllä sen reippaat viisi minuuttia kunnes nousi istualleen ja siitä kapusi seisaalleen, alkaen kuoriutua ulos vaatteistaan, jättäen ne sikinsokin huonetta.Vihreät silmät vilkaisivat lakanoita pedissä..voisi varmaan vaihtaa vuodevaatteet...hän ei halunnut kieriskellä...Hiukset sotkussa Luca tarttui lakanoihin, nopeasti vaihtoi uudet tilalle ja kietaisi pyyhkeen lantiolleen, kipottaen kohti pesulaa.Poika kulki kuin unessa, vastaantulevien ihmisten kasvot olivat utuisia ja Luca kiirehti pesutuvalle ja nakkasi lakanat pesukoneeseen voimalla.Italialainen käveli suihkuun ja aukaisi lämpimän hanan, kohotti sitten kasvonsa ylös kohti suihkun suutinta ja sulki silmänsä, kädet hyväilivät pehmeää ihoa ja pientä punottavaa länttiä poskessa, joka oli edennyt haileaksi mustelmaksi.Sormenpäät koskettelivat joka paikkaa lämpöisen veden valuessa kiiltävää vartaloa pitkin alas suihkun lattialle ja Luca painoi päätään vasten kaakeleita.Tuntui helvetin pahalta ja tuntui kuin hän halusi huutaa...Huultaan pureskellen italialainen sammutti vesihanan ja käveli peilin eteen, pyyhkeellä kuivasi kevyesti hiuksiaan, katse ei kuitenkaan kerennyt eksyä peiliin ennenkuin oma kuvajainen houkutteli katsomaan..Nuorukainen nosti katseensa peiliin ja....iski nyrkin voimalla peilikaapista läpi...Luca huusi täyttä kurkkua ja veti kätensä pois, välittömästi nyppien siruset pois kädestään ja perääntyi pari askelta, kauemmas peilin siruista jotka ropisivat osa peilialtaaseen ja osa suihkun lattialle....Luca kirosi ääneen raivoissaan ja siivosi nopeasti harjan ja lastan kanssa siruset pois, ennenkuin poistui rikospaikalta, mulkaten kuolettavasti jotakuta blondia joka oli astunut suihku huoneeseen.Pyyhe ympärillä Luca juoksi huoneen turviin ja paukautti oven kiinni, ei kuitenkaan mahdottoman lujasti ettei hänelle alkaisi valituksia ropisemaan...
Huoneessa oli pimeää, Luca räpytteli vihreitä silmiään ja yritti totutella pimeään samalla kun hoiperteli kaapilleen ja nappasi yhden sukistaan summamutikassa, vetäisten sen kätensä päälle.Onneksi kuitenkin pimeydessä kajasti pieni lamppu joka oli hällä jäänyt päälle, mutta sen loiste oli sen verran himmeä, että italiaano sai haparoida käsien kanssa toisesta päästä huonetta kohti sänkyä.Luca kuivasi väsyneenä hiuksensa pelkällä pyyhkeellä ja puki bokserit päälleen, katse vilkaisi arasti sänkyynpäin..Huoneessa tuoksui tämä haju..Nosan haju, kylmä ilma ja pienet yskäisyt sängynsuunnasta vain saivat vahvistuksen Vihreäsilmäisen pojan epäilyihin.
Huolestunut kulmien kurtistus ja huokaisu.
..Luca vetäisi valkoisen yöpaidan päälleen ja nappasi oman peittonsa sängystä ja peitteli sen nopeasti Nosan päälle, ja kun möykky sängyssä taas yskähteli Luciano hiipi ikkunalle ja sulki sen, kääntäen samalla patteria neloselle ja istui sitten Sängyn reunalle, katsellen Nosaa tummien silmien takaa...hänen teki mieli käpertyä toisen pojan viereen ja suukottaa tuota...mutta toinen saattoi olla vaikka ja kuinka vihainen hänelle, kun kerta oli tullut noin myöhäänkin takaisin ja oli kylmäkin....Luca hivutti kätensä peittojen alta koskettamaan Nosaa...poika oli pakkasen purema mutta samalla ehkä aivan aavistuksen hikinen..
Nosan yskäistessä taas Luca vetaisi käden nopeasti pois ja Nousi sammuttamaan valot..
Punotus poskessa oli lakannut eikä siinä tuntunut mitään ennenkuin koski, mutta sitä enemmän se sattui sisimmässään Lucaan...
Häveten omaa itseään ja nolona italialainen hetken aikaa Nosaa katseltuaan käpertyi tuon viereen toiselle puolelle, selkä vasten tuon selkää....Nosa huokui kylmyyttä..Luca kääntyi siten että hänen kasvot olivat toisen selkäänpäin, mutta hän ei kuitenkaan kiinni ollut toisessa...
Poika nukkui levottomasti, kääntelehtien ja välillä makoili muutamia tuntejakin hereillä, kuunnellen kaverin yskimistä vieressä ja vaipui sitten aivan hitaasti taas uneen..

Unen keskeltä, muutamaa tuntia myöhemmin, Luca kuuli kuinka joku kutsui hänen nimeään, hän oli yön aikana hivuttautunut Nosaan kiinni ja käsi lepäsi toisen päällä, pää kiehnäsi vasten selkää...Vihreät silmät avautuivat hiljalleen ja lopulta rävähtivät auki.Hetkonen..Nosa oli hereillä!mmh..Olipa Luca mielestään taas huono uninen, poika ei vetänyt kuitenkaan mitään ärräpäitä vaikka ihan sekaisin oli vielä unistansa, unenpöpperöinen poju kun oli...ja olisihan se kivempaa toiselle kun ärräpäiden sijaan tuli hyvät huomenet..tosin Luca ei puhua pukahtanutkaan...Venytellen hitaasti nousi istumaan..siinä hän istui hetken kunnes mumisi jotakin hyviä huomenia katsomatta Nosaan.Hän ei..halunnut.Eihän ainakaan toiseen pystynyt näin aamusta katsomaan..kaikki tuntui jotenkin helvetin sekavalta...Nosa suuttunut > Mihuel ja uutinen > käsi sukassa... Poika vönki lakanoiden ja toisen vierestä ylös ja heitti sukan roskiin vasemmasta kädestään.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
Miuchi


Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 33
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

What goes up, comes down Empty
ViestiAihe: Vs: What goes up, comes down   What goes up, comes down Icon_minitimeTo Tammi 14, 2010 6:46 pm

Nosa haukkoi happea melkein kipästi. Hengittäminen oli omituisen hankalaa. Päässä pyöri vaikka ei mitenkään pystyssä pompittu. Silmät vuoti ja kaikki oli huonosti. Yskänpuuska ravistutti hennohkoa kehoa, kaikuen kumeana huoneessa hetken aikaa, kunnes kuoli pois. Nosa yritti käpertyä paremmin pienemmäksi, pitääkseen lämmön paremmin itsellään kuin olisi antanut huoneen ryöstää sitä häneltä. Hitsit hänen oli kylmä. Pitäisikö hänen taas vaihtaa vaatetta? Nämä tuntui niin nihkeiltä.. Ynisten Nosa käänsi kylkeä, yrittäen saada parempaa asentoa näin. Yritti lämmetäkin. Peitto oli vedetty korviin ja nenänpään yli, omat sitä maattiin peiton päällä siten, että sitä tunsi itsensä wrap ateriaksi. Polvet oli vedetty vatsaa vasten, käsivarret oli taasen tiukasti kiedottu itsensä ympärille, kämmenetkin oli vielä työnnetty kainaloihin, kun tuntui siltä kuin sormet olisivat pelkkää jäätä. Varpaat tuntuivat ihan samalta. Uusi yskänpuuska. Äh.. yskiminen sattui, ja tuntui kuin keuhkot lähtisi mukana.
Luca könysi selän takaa pystyyn, vaikka Nosa nyt ei pystynyt huomioimaan missä Luca meni ja mitä kaikkea. Hän eli vain siinä kurjassa pallossa, jossa hän sairasti itsekseen. Tosin, italialaispoikken vastatessa, Nosa huokaisi helpottuneena -mikä tosin aiheutti kutinaa kurkussa ja sen takia uuden yskänpuuskan jälleen.
"Yokattaa..."
Nosa mumisi tyytyväisenä hymyillen itsekseen, huomaamattaan oli vielä japaniksi mumissut. Sitä hän harvoin teki, ellei sitten höpissyt jonkun toisen japsin kanssa tai jotain, mutta Lucan kanssa se oli aniharvoin. Vain silloin kun hän oli pulassa, häneen koski tai oli eerittäin kurja olo -sairauden tai muuten masensi- Nosa tuolle jotain pientä japsisönkkäystä väänti.. Kaiken kurjuuden keskellä, se että Luca kuitenkin oli vielä täällä, tuntui hyvin lohduttavalta. Kurosaki huohotti pienesti, tärisi ja niiskutti. Tuntui niin kamalalta. Varmasti hän oli kipeänä. No idioottikin sen tajuaisi että kipeänä oltiin! Se joka ei tajunnut, olisi totaalinen aasi, ja aivoton vielä lisäksi.
"Kylmä.. onhan ikkuna kiinni?"
Varovainen kysymys kantautui australialaisen suunnalta. Häntä niin kylmäsi. Tuntui siltä kuin makaisi jääkuutioiden keskellä, tai joidenkin sellaisten. Poika siirsi peittoa paremmin päälleen -mikä oli jo mahdotonta sillä Nosa hukkuisi sinne pian totaalisesti. Päätä särki kamalasti myöskin. Suuta kuivasi, kun tuli välillä hengitettyä suun kautta enemmän kuin nenän. Surkeita äännähdyksiä karkasi huulilta vähän väliä. Mitähän vielä..? Ebola? Kiva. Hän vuotaisi kuiviin ja tartuttaisi koko koulun totaalisesti ja sitten tämä jouduttaisiin sulkemaan ja kaikki olisi forever happy. Taas vaihteeksi. Olikohan Luca hänelle kamalan vihainen vielä?
Jossain välissä oli koululääkärikin sijainen vilahtanut paikalle. Ottanut pulssin, mitannut kuumeen ja kuunnellut hengitysteitä, sydänkin tuli kuunneltua.
"Keuhkokuume."
Tämä totesi ja laittoi kamojaan takaisin laukkuunsa. Kostutti Nosan otsalle laittamansa rätin taas viileässä vedessä ja asetteli sen paikoilleen takaisin. Sitten mies nousi ylös ja haroi leukaansa mietteliäänä. No vuodelepoa, vähintään viikko, mielellään enemmän. Ei rasittavia askareita ja koulusta vapaata tottakai. Hän veisi sairastodistuksen itse kansliaan. Nosa yski taas ja herra tohtori kaatoi tummanruskeaa, siirappisen hitaasti juoksevaa nestettä lusikalle, avitti Nosan enempi istuma-asentoon ja juotti tälle kamalan makuista yskänlääkettä, mikä sai toipilaan kyökkäämään. Mutta melkein puolipakottamalla se kuitenkin nieltiin alas. Lekuri kääntyi Lucan puoleen;
"Kolme lusikallista päivässä. Särkylääkettä tarpeen mukaan. Koita pitää hänet lämpimänä ja yritä saada hänet syömään edes jotain, ja juomaan mahdollisimman paljon lämmintä. Parissa päivässä pitäisi jo helpottaa."
Niine hyvineen lekuri lähti ja jätti pojat kaksitaan. Yhden sairaspotilaan ja toisen, jonka oli määrä vähän pitää silmällä ettei toipilas kuole nestehukkaan tai aliravitsemuuteen. Kamalan makuisen yskänlääkkeen jälkeen, Nosa olikin nukahtanut, rätti edelleen otsalla, pitämässä lämpöä jokseenkin kurissa.

Parissa päivässä kuume oli laskemaan päin, ainakaan se ei enää hiponut 40, kuten oli tehnyt parina aikaisempana päivänä. Nytten se alkoi olemaan jo normaali luvuissa jälleen. Nosa ei enää ollut aina untenmailla, vaan jaksoi olla vähän enemmän hereillä ja seurailla katseella mitä Luca touhusi. Hänellä vain oli niin tylsää, ei mitään tekemistä sitten ollenkaan. Oli RJkin käynyt pitämässä seuraa Dasin kanssa kun vaan oli mahdollisuus, samaten Cameron ja Raven. Oli se mukavaa kun oli ystäviä. Onneksi Daiki sentään ei pomppinut täällä, sillä se olisi vasta nostattanut kuumeen uudestaan. Nosa yski edelleen, eikä tahtonut ottaa mitään pahanmakuisia yskänlääkkeitä. Se maistui niin kamalalta. Joka kerta meinasi tulla ylös, vaikka kuinka yritti niellä. Eikä hän saanut liikkua minnekään pedistä. Vessaan vain, mutta ei muualle. Pyh. Ei hän olisi jaksanut.. Vessareissutkin teki niin tiukkaa..
Kolmantena päivänä, Nosa makoili tuijottamassa Lucaa tuon nukkuessa vielä. Nosalla oli vielä lämpöä jonkin verran.. Mutta ei hän tuntenut itseään enää niinkään kipeäksi. Hän halusi jo päästä tekemään kaikkea kivaa. Käsiä ja jalkoja syyhytti päästä liikenteeseen. Mutta nääh. Oli tullut luvattua pysyä kiltisti pedissä.. Poika huokaisi ja yski kättään vasten. ...kyllä tuo yskä hissukseen parani. Ei niin nopeasti kuin Nosa olisi tahtonut, mutta hissukseen kyllä.
Varovaisesti Nosa hivuttautui lähemmäs Lucaa ja painoi otsansa toisen otsaa vasten, nenien koskettaessa toisiaan myöskin.
"Luca..? Luca rakas, kello on paljon..."
Nosa sanoi, käheällä äänellä (johtuen yskästä). Jep, hän kuttui toista rakkaaksi. Kas kun ei rakkaksi kultamurmeliksi, miksi hän olisi toista ihan hyvin voinut myöskin kutsua, mutta kuitenkin. Se että hän kutsui Lucaa tuolleen, tarkoitti ettei hän ainakaan ollut tuolle vihainen, olihan tuo sentään jaksanut huolehtia hänestä sen aikaa kun oli kipeänä, vaikkei tämän olisi tarvinnut. Varovaisesti hän toista herätteli, kun ei tahtonut tuota ravistaa raa'asti hereille mitenkään.
"Anteeksi kun löin... ei ollut tarkoitus.."
Jatkettiin hiljaa, ja pari sormea eksyi silittelemään pienen mustelman koristelemaa poskea. Olikohan se kovinkin kipeä vielä? Kevyt silitys kulki poskella pitkään, kunnes se lipui nenälle, siitä nenänpäähän ja sitten otsalle, taas nenänpäähän siitä alas Lucan huulille ja leualta takaisin poskelle. Kullanruskeat silmät katsoivat sitten vihdoin ja viimein silmänsä avannutta Lucaa, pienen hymyn kanssa.
"Huomenta..."
Takaisin alkuun Siirry alas
http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

Höpötius


Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 30
Paikkakunta : Satulinna

What goes up, comes down Empty
ViestiAihe: Vs: What goes up, comes down   What goes up, comes down Icon_minitimeLa Tammi 16, 2010 2:44 pm

Italialainen hipsi ympäri huonetta ja siivoili vähän ajankulukseen tavaroita pois alta ja kävi vääntämässä patterin pienemmälle ja siinä samalla varmisti ikkunan." On se.." Luca vahvisti pyyhkien unisena unihiekkaa silmistään ja Nosan yskäistessä ja niiskuttaessa hän kääntyi katsomaan kaveriaan...Siinä unohtui eiliset riidat ja kaikki, kun italiaano polvistui sängyn viereen ja hymyili pikkuisen ja kokeili toisen otsaa.Hyväjumala toisellahan oli olo kuin nakilla paistinpannussa! Nosalla vaikutti ainakin olevan jumalattomasti kuumetta mitä Luca piti kättään toisen otsalla ja siveli poskia, nousten sitten ylös "Haen sinulle märän rätin." Luca sanoi hiljaa ja silitteli siinä ihan pienen hetken Nosan hiuksia kunnes hieman jäykähkösti veti kätensä pois ja käveli kaapille, etsimään jotakin sopivan pientä rätiksi... pianhan sieltä löytyikin musta käsipyyhe jonka olemassaoloa Luca ei ollut tiennyt ennen tätä.Poika kävi kostuttamassa pyyhkeen ja kipotti takaisin Nosan luokse, asetteli rätin nuorukaisen otsalle ja mietti ääneen ".. taidan soittaa koululääkärille..." vihreät silmät tiirasivat huolestuneena aussinuorta ja hän käänsi katseensa ikkunaan purren huultaan..Ei Luca enää vihainen tai mitään ollut, tuntui vain jotenkin jäykältä ja tyhjältä....Vaistomaisesti käsi nousi hieromaan pientä mustelmaa poskessa ja Luca avasi verhot, päästäen edes sen vähäisenki valon ulkoa sisälle...
Puhelin kouraan ja poika naputteli lääkärin numeron, vastusteluistakin huolimatta hän sinne soittaisi!Toinen oli kipeänä eikä Luca ollut mikään ihmeparantaja, hyvä jos osasi kaktuksen hengissä pitää ja hoivata..
Luca ilmoitti asiansa ja katsoi kelloa, koulukin alkaisi jonkun ajan päästä..ensimmäiset tunnit..hmm..kaippa hän voisi jäädä Nosaa hoitamaan, ei hän ainakaan suklaasilmää yksin aikonutkaan jättää!Hymy kohosi tuon huulille ja poika istahti sängylle hetkeksi, antaen kätensä silittää Nosan hiuksia varovasti."Haluatko vettä tai jotain?minä haen..." Luca ei jäänyt odottamaankaan vastausta vaan automaattisesti loikki ovesta ulos ja kohti ruokaloita, varastaen muutaman sämpylän matkaansa ja kivennäisvettä, muutama omenakin oli paidanmutkassa..kyllä sitä piti herkutella ja pitää Nosakin kunnossa, vihannekset ja hedelmät olivat kaiken A- Ja - O.Nuorukainen laski kantamukset siihen yöpöydälle ja laittoi lasin kuitenkin hieman etäämmäs reunasta, jos Nosa sitä kurotellessaan ei vain huitaisisikaan sitä alas..Luca istuskeli tuolissa ja mutusti yhtä tuomistaan omenista ja siemaili viiniä, lasillinen päivässä pitää lääkärin laitolla, sanotaan..Aika kului hitaanlaisesti kun Luca ei paljoa Nosalle puhunut, ei uskaltanut ja kun muutenkin pojan sisällä käytiin aikamoista tahtojen kamppailua, uutiset italiasta eivät olleet ihan Lucan toivomia...nyt hän joutuisi säästämään rahansa...hän kyllä pärjäisi jonkun aikaa, mutta ennen pitkää rahat loppuisivat..Ehkäpä hän voisi hankkia parin tunnin töitä joita voisi tehdä kouluajan
ulkopuolella...Opiskelu voisi kärsiä, paitsi että hän ei kyllä siihen paljon aikaa uhrannut, kaikki yhtälöt ja kemialliset merkit sunmuut jäi mieleen yrityisen helposti, kaikki mitä muut saattoivat pitää vaikeina..Luca kohottautui hieman parempaan asentoon tuolissaan ja katsoi raksuttavaa kelloa...
Vähän pian sen jälkeen lääkäri herranen saapui vaaleassa takissaan ja Luca pisti merkille nenäänsä nyrpistäen kuinka lääkäriotus vaihtoi hänen kiltisti asettamansa rätin Nosan otsalle, pehmeämpään ja uutukaiseen, kylmempään.Sisimmässään tuo halusi luoda potkun lääkäriherran pakaroille ja mölistä hoitavansa oman potilaansa itse....Lääkäri hyysäsi Nosaa ja syötti tuolle jotakin lääkettä mikä ei taatusti ollut makoisaa, Lucaa yökötti kaikki lääkkeet hän ei voinut hyvä jos muutamaa tablettia nakata naamaan ja oli jo laatta lentämässä...Tuo kiitti onneaan ettei ollut Nosan asemassa ja samalla hääri siinä sängyn vieressä nyökytellen päätään kun herra tohtori herra kertoi Lucalle tuon tulevista tehtävistä.Kaippa hän joutaisi ottamaan muutaman päivän vapaaksi koulusta...tai samantien sen parisen viikkoa, näki nyt että kunhan Nosa tervehtyisi hieman...
Siltikin..keuhkokuume...syyllisyys takoi raskaana Lucan mieltä.Miksi hän ei vain ollut juossut Nosan perään Mihuelista huolimatta....Hitto hän olisi voinut soittaakkin toisen kotiin..vaan eipä hän olisi kuitenkaan kehdannut..

Päivät meni nopeasti ja Luca paapoi Nosaa, milloin nouti lähimmästä pikaruokalasta hampurilaisia tai milloin vaihtoi toisen hikiset vaatteet pois.Onneksi pahin kuume alkoi olla takana.Luca oli alkanut saamaan hieman tunnontuskiaan poistettua sisimmästään ja juttelikin välissä Nosan kanssa, yksi yö tuo nukkui ihan Nosassa kiinni ja saman peiton alla, lämmittäen vain toisen vartaloa.Koululle Luca oli ilmoittanut olevansa poissa muutamia päiviä, ihan vain että katsoi Nosan perään.Muutama Nosan kaverikin oli vieraillut paikanpäällä moikkaamassa sairasta olentoa, Luca passitti vain nuo aina pois jonkun ajan päästä, pitihän sen toipilaan saada rauhassa nukkua ja sairastaa, keuhkokuumeen kanssa kun ei ollut mitää leikkimistä.
Luca vietti aikaa Nosan kanssa, katseli ja näytti toiselle vanhoja valokuvia jengiajoilta, naureskeli välillä joillekkin muistoille.
Yöllä oli suhteellisen lämmin, Luca tykkäsi Painautua Nosan selkään kiinni ja tuhista tuon niskaa vasten.Siinä oli lämmin, välillä hän herätti Nosan yöllä ottamaan lääkettä ja juomaan ja sitten taas jatkettiin unia.Italialaissyntyinen nukkui taas kerran huonosti, tuo kääntyili vähänväliä, näkemättä lainkaan unta..Poika ei tajunnut aamunkaan tulleen, tummat silmänaluset kertoivat valvotuista öistä.

Luca tuhisi hiljaa, tuolla ei ollut aavistustakaan että Nosa oli jo hereillä, hän olisi varmaan nukkunut pitkälle päivääkin ellei olisi tuntenut kosketusta otsallaan ja hengityksen kasvoillaan, tutun äänen maanittelevan häntä hereille.Poika kurtisti unisena kulmiaan ja ynisi, huitaisten laiskasti kädellään pienesti..Se 'Rakas' kuitenkin rekisteröityi Lucan päähän ja pienesti alkoi availla silmiään haukotellen.Salaa hiipi hymykin Lucan huulille kun heti vieressä näkyi Nosa.Hymy kuitenkin tyystin haihtui ilmaan, pariin päivään Luca oli vältellyt toisen katsetta, silloin tällöin ...hän kuitenkin oli uskaltanut katsoa silmiin...Eikai Nosa hänelle vihainen enää ollut?..kun hän meni toisen ihastustakin haukkumaan...ehkä pitäisi pyytää anteeksi..
Haukoteltuaan ja hieman siristeltyään silmiään Luca kohottautui parempaan asentoon ja katseli Nosan ruskeita silmiä.
"..minunhan se tässä pitäis pyytää anteeksi... ei nyt olisi tarvinnut ihan sillalailla munkaan suuttua....tyhjästä..." Luca myönsi ja tunsi pienen kivun kipinöivän hänen poskestaan Nosan sormien silitellessä kipeää kohtaa.Luca irvisti muka kuin se olisi sattunut kovastikkin, mutta sitten hymyili merkitsevästi..Nosan kosketus oli tervetullut.Pienet kosketukset hyväili hänen sileää ihoaan...Lucakin toivotti hyvät huomeniset Nosalle ja katseli silmillään sormiparia poskillaan ja nappasi ne leikillään huuliensa väliin, katsoen Nosaan sitten kuin koira joka tiesi tehneensä väärin.."..Minä olen pöljä.." Luca tarttui Nosan käteen ja otti tuon sormet pois suustaan, silitteli sitten Nosan kättä.Ei hän ihan oikeasti tarkoittanut...tai ehkä....Nosa vain oli hänelle hirmuisen tärkeä..
Takaisin alkuun Siirry alas
http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
Miuchi


Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 33
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

What goes up, comes down Empty
ViestiAihe: Vs: What goes up, comes down   What goes up, comes down Icon_minitimeLa Tammi 16, 2010 3:47 pm

Aaw. Luca näytti niin väsyneeltä. Nosasta tuntui kurjalta kun tuo joutui häntä hyysäämään kuin pahaista kakaraa. Nosa katsoikin toista pahoittelevasti. Lucan pitäisi levätä, eikä juosta ympäri koulua etsimässä ruokaa ja ties mitä kaikkea. Nosa huokaisi pienesti ja hymyili toiselle hitusen. Nosa kääntyi vähän enemmän selälleen kun Luca kohottautui ylös enempi. Italialaisnuori pyysi anteeksi? Minkä takia? No... ymmärsihän hän sen kyllä. Kun pari kolme päivää sitten toinen oli tunnustanu yöllä, kaiken sen namiskan kuksimisen jälkeen. Kädellään Kurosaki jatkoi toisen posken silittelyä kaikessa rauhassa.
"Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi.. kyllä minä ymmärrän.."
Poika sanoi, kääntäen kullanruskean katseensa hetkeksi toisaalle. Katse nousi sitten suht hitaasti takaisin Lucaan ja Nosa katsoi tuota kun tuo otti hänen sormensa suuhunsa, kunhan oli ensin irvistänyt posken kosketuksesta. Oliko se vielä noin kipeä? Tosin, omilla poskilla oli jo sievä puna kun sormet oli Lucan huulien välissä. Ne oli niin pehmoisen tuntuiset. Aussi pureskeli alahuulensa sisäpintaa, tietämättä kääntäisikö katseensa toisaalle vaiko ei. Pieni nielaisu, kun Luca katsoi häntä tuollaisella ilmeellä.
"Etkä ole!"
Nosa parahti, ennen kuin kerkesi itseään pysäyttämään. Katse painettiin patjaan hetkeksi, kun tämä kuumeisesti yritti miettiä mitä sanoisi. Tai oikeastaan miten muotoilisi sanottavansa. Poika aukaisi suunsa pariin kertaan, vain sulkeakseen sen jälleen. Lopulta tuli todettua että ehkä kuitenkin, olisi viksumpaa kertoa kaikki alusta asti ja yrittää saada jonkinlaista selkoa siihen selitykseen samalla.
"Silloin.. sen jälkeen kun oltiin sitä leffaa katsottu ja oltiin tultu takaisin tänne.. ja tuota, naitu.. niin.. *ihastuttavan pitkä hiljaisuus* ..Niin minä kuulin sen kun sanoit, tuota, umm.. r-rakastavasi m-minua..."
Nosa sai aloitettua aikasen itsevarmasti, mutta loppua kohden alkoi tämä itsevarmuus kaikkoamaan ja sitä soperrettiin. Puna nousi vahvana poskille myöskin, kun hän muisteli sitä mitä toinen oli silloin hänelle sanonut. Se oikeastaan myöskin selitti sen miksi Luca oli käyttäytynyt silleen.. omituisesti sielä eläintarhassa. Nosa nielaisi pienesti ja nosti katseensa häntä hitusen vanhempaan poijkkeen. Nosa hymyili ujosti ja siirsi kevyesti kiinni pitäen, Lucan käden hänen omalle rinnalle sydämen kohdalle. Sen saattoi tuntea miten kiivaasti se löi, kuin olisi yrittänyt päästä kosketuksiin Lucan käden kanssa koska tahansa.
Poika nielaisi vähän taas ja hymyili arasti.
"Silloin.. sen välikohtauksen jälkeen eläintarhalla.. Kun pyörin kaupungilla pitkään, tajusin yhden asian.."
Nosa aloitti varovaisesti, pidellen Lucan kättä rinnallaan vielä. Sydän takoi kokoajan. Pa-dump, pa-dump, pa-dump..
"Oscar... Oscar taisi olla enemmän isähahmo, kaikesta huolimatta. En koskaan päässyt tarpeeksi lähelle. Ja hänellä oli jo omat tyttäret ja kaikkea... Kaiketi se vain oli ihailua.. yksinäisyyden täyttelyä kun.. ketään ei oikein välittänyt CloudBerryssä. Sitten sinä tulit sinne, yks kaks. Olin niin iloinen että olisin voinut kuolla, siksi kai en edes ajatellu mitään ja hyppäsin siitä terassilta alas. ... No sen jutaskan jälkeen pari päivää sitten, kun katselin ikkunoita, valokuvia ja ties mitä mitä nyt kaupan ikkunoista näkee, niin.. Olin taas yksin ja se sattui.. Hirveästi. Kaikki mitä minä halusin oli tulla takaisin tänne. Sinun luokse."
Nosa päätti pitää pienen tauon tässä kohtaa. Olisi se varmaan hyvä Lucankin kannalta saada sulatella kaikkea äskeistä tietoa rauhassa pienen hetken. Muuttiko tuon naama väriä? No Nosa ei siihen yksityiskohtaan takertunut sen kummemmin.
"Minä.. minä pidän sinusta hirveästi. Minä oikeasti tykkään sinusta.. ja.. ja taidan olla ihastunut.."
Kullanruskeat silmät katseli Lucan vihreitä hetken, kunnes punastunut poika käänsi katseensa Lucan rinnalle mieluummin. Noin. Hän oli sanonut sen! Hän oli sanonut sen ja.. nyt tuntui helpottavan, vaikka sydän takoi hulluna rinnassa, Lucan kättä vasten.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

Höpötius


Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 30
Paikkakunta : Satulinna

What goes up, comes down Empty
ViestiAihe: Vs: What goes up, comes down   What goes up, comes down Icon_minitimeLa Tammi 16, 2010 6:25 pm

Luca kallisti päätään ja painoi poskensa lämmintä kättä vasten, vihreät silmät huokuivat lämpöä ja tunnetta.Hän oli niin pahoillaan kun oli huutanut sillä tavalla ja satuttanut Nosaa.. Sormet koskettivat kevyesti Nosan sitä rannetta jota samaiset sormet olivat aikaisemminkin puristaneet...Luca silitti rauhoittavasti ystävänsä kättä hymyillen vaisusti.Hän kyllä hyvittäisi sen..Ostaisi vaikka ja kuinka ison kukkakimpun tuolle tai jotain...pitikö Nosa kukista?hmm, jokin söpö sopi toiselle enempi..Tosin kukat oli loisteliaita ja kauniita..ihan kuin Nosakin.
"Etkä ole!"
Mitä Nosa nyt tuollalailla? Sehän oli hänen vikansa että aussi meni ja palellutti itsensä, koko riitaa ei olisi tarvinnut edes käydä läpi jos hän ei olisi aukaissut sanaista arkkuaan.Luca kohottautui Istualleen ja nojasi vasten sängyn päätyä ja silitteli hellästi Nosan tummia hiuksia.Sydän tuntui kevenevän.
Vihreät silmät tuijottelivat tiiviisti kullanruskeiden omistajaa ja Luca aisti että toisella oli asiaakin, kun noin näytti suutaan haukkovan.Nosa oli juuri tuollainen suloinen kun mietti.Luca hymähti ja vetäisi polvet vasten rintaansa ja kuunteli kun Nosa alkoi puhua...
Nosa lopetti soperrellen, vaikka aluksi oli kuulostanut niin horjumattomalta....mitä tuon piti meinata?!!Käsi kosketti hänen kättään ja Luca tunsi pian kuinka sydän pamppaili välillä kiihdyttävästi hänen pehmeän kätensä alla, Nosan rinnassa.
Jokainen sana jonka Nosa sanoi, jokainen katse jonka Nosa häneen, Lucaan loi, vei hänet lähemmäksi epäilyään......
Sydän takoi kiivaasti hänen omassa rinnassaan, Luca tunsi kuin joku olisi yrittänyt repiä hänen sydäntään irti..Luca nielaisi, kuunnellen joka ikisen sanan tai pihahduksen minkä Nosa suustaan päästi..
"Olin taas yksin ja se sattui.. Hirveästi. Kaikki mitä minä halusin oli tulla takaisin tänne. Sinun luokse." Tässä kohtaa...Luca vetäisi henkeä ja tunsi kuinka Nosan sydän hyppi kiitolaukkaa tuon rinnassa, samaan tahtiin hänen omansa kanssa...
Hiljaisuus.
Lucan silmien katse harhaili huoneessa ja kieli lipaisi nopeasti kuivia huulia...Sitten se iski; Punastelu alkoi korvia myöten ja Luca tunsi kuumotusta koko vartalollaan..Hengen veto ja Nosa jatkoi..
"Minä.. minä pidän sinusta hirveästi. Minä oikeasti tykkään sinusta.. ja.. ja taidan olla ihastunut.."..
Italialaissyntyisen kasvoilla käväisi epäuskoinen ilme ja kevyt puna lehahti ihan rajuksi punotukseksi.Sydäntä lämmitti ja Luca leijaili hetken omassa pienessä taivaassaan.Nosa piti hänestä?Oli kuullut kaiken mitä Luca oli mennyt höpöttämään tuolle..Kyllä nolotti...mutta, se ei ollut niin vakavaa....
Vaikka hän istuikin jo, Luca halusi vajota ihan kunnolla sängyn pohjalle...Pää kolahti vasten seinää ja Luca puraisi vapisevaa alahuultaan...Hän ei katsonut Nosaan hetkeen, tiesi kuitenkin että poika oli valahtanut punaiseksi kasvoiltaan itsekin...
Aika kului ja hiljaisuus leijaili poikien yllä..Kunnes Luca hymähtäen kierähti makaamaan Nosan vierelle, siirtäen säihkyen silmiensä katseen kullanruskeisiin silmiin..Huojentuneena hän halusi upottaa toisen sänkyyn kunnolla ja halailla ja ja..suukottaa ja pitää hyvänä..
Lämmin onnellinen tunne levisi koko kehoon ja Luca nappasi yllättäen Kurosakin kainaloonsa, sulkien silmät hetkiseksi.Mieli teki pyytää anteeksi mitä silloin oli yöllä sanonut, se oli varmasti aikalailla hämmentänyt Nosaa..
" ..kiitos...taisiis!Kun minäkin pidän sinusta..olen aina pitänyt.." Luca hamusi huulillaan Nosan kaulaa ja sitten suikkasi ihan pienen suukon Nosan punottavalle poskelle..Luca tarkasteli Nosaa ja silitti aussin hiuksia...
"...etkai sinä vain punastele Nosa?" Luca jaksoi luoda pienen ilkikurisen katseenkin Nosaan katsellessa kuinka toinen suloisesti punasteli, paraskin puhuja kun omillakin poskilla oli punotusta..toisella mustelman kera...
Luca kurotti päätään pikkuisen lähemmäksi Nosaa, kuin aikoen suudella häntä, mutta viimetingassa lopetti sen.ehkä se ei olisi viisasta?Mitenniin ei olisi viisasta? Nuohan olivat jo harrastaneet jo seksiäkin ja huulet olivat varmasti eksyneet toisille jossain välissä...
"Ottaisitko jotakin? Jotakin juotavaa minä sulle voisin hakea ainakin.. lääkärin määräys...."
Lucasta tuntui hyvältä..nyt ei ne pahimmatkaan asiat, Mihuel ja synkkä tulevaisuus, näyttäneetkään niin synkiltä..
Jos Luca olisi viitsinyt katsoa puhelinta yöpöydällä, tuo olisi huomannut ainakin kymmenen missattua soittoa.. vaan eipä Luca kyllä vaivautuisi vastaamaan tai soittamaan...Hänellä oli Nosa...
Takaisin alkuun Siirry alas
http://petola.webs.com/index.htm
Miuchi
Admin
Miuchi


Viestien lukumäärä : 423
Join date : 21.12.2009
Ikä : 33
Paikkakunta : Sielä täällä joka säällä~

What goes up, comes down Empty
ViestiAihe: Vs: What goes up, comes down   What goes up, comes down Icon_minitimeLa Tammi 16, 2010 8:16 pm

Nosa tuijotti edelleen Lucan rintaa, hiljaisuuden vallitessa kaksikon ympärillä raskaana. Kumpikaan ei sanonut mitään. Ainoat äänet olivat heidän hengityksensä ja sydänten lyönnit. No Luca oli ensimmäinen joka rikkoi hiljaisuuden, sitten lopulta, Nosa vain vilkaisi tuota kulmiensa alta.
" ..kiitos...taisiis! Kun minäkin pidän sinusta..olen aina pitänyt.."
Kurosaki hymyili pikkuisen. Oli aina pitänyt huh? Se oikeastaan selitti yhtä ja toista.. mutta silti Luca oli ollut hirveän taitava peittämään kaiken sen. Pieni huokaus karkasi Nosan huulilta kun Luca hänen kaulaansa hamusi omilla huulillaan. Että toinen oli höpsö. Oikea toivoton romantikko. Noo, Luca oli siksi ihana. Pieni pusu poskelle sai Nosan punastelemaan vain hitusen lisää.
"...etkai sinä vain punastele Nosa?"
Nosa hätkähti pienesti, ja katseli miten Luca tuli lähemmäs kokoajan. Sydän takoi taas nopeasti. Nopeammin ja nopeammin, kunnes Luca sitten pysähtyikin ja siirtyi kauemmas jälleen. Nosa taasen länttäsi käden Lucan naamalle; samalla mutisten 'Ääh, ole hiljaa!' millä viittasi siihen punastelu kysymykseen. Minkä jälkeen kaivautui peittojen alle piiloon. Luca oli ilkeä. Heti alkoi tuollaisilla viisastelemaan kun ensin toinen yrittää kovasti..
"En minä tarvitse. Ei ole jano."
Nosa mutisi peiton alta. Möyrien sitten vähän esiin.
"Sitä paitsi, jos kokoajan juotat, saan juosta vessassa."
Nosa protestoi. Mitä nyt Luca osasi olla itsepäinen, siinä missä hänkin. Ja jos lääkäri käski juomaan, niin varmaan toinen hänet juottaisi täyteen kaikkea jännää jos sille päälle sattuisi. Mutta ei Nosa antanut sen häiritä mitenkään. Virnisti vain. Sitten tämä nyki Lucaa lähemmäs, että pääsisi kiehnäämään tuossa kunnolla. Nosa puski kevyesti päätään Lucan rintaa ja sitten leukaa vasten, kiehnäten lähellä hänen parasta ystävää, ihastusta.. ja kenties sitten hitusen myöhemmin, tulevaa poikakaveria. Poika hyrisi tyytyväisenä. Tässä hän halusi olla, ihan kaikessa rauhassa. Lucan kanssa kahdestaan. Sitäpaitsi, Lucankin pitäisi levätä kun tällä oli niin tummat silmän aluset ja kaikkea. Nosa huokaisi syvään.
"Luca? ...Sitten kun paranen.. voitaisko mennä...niinku treffeille?"
Nosa kysyi, piirtäen paria kiekuraa Lucan rinnalle, kääntäen päätään sen verran että saattoi nähdä toisen kasvot. Kullanruskeat silmät tapittivat Lucaa pitkään, hymy nousi huulille ja poika nuolaisi Lucan leukaa pienesti kielenkärjellä.
"Pääsisi kehuskelemaan miten komean poikaystävän olen löytänyt.."
Tämän sanottuaan poika haukotteli makeasti. Asetteli itsensä mukavemmin Lucan lähelle ja lipui hissukseen uneen taasen. Kai sitä pitäisi nyt levätä tai jotain... kun kerta pitäisi treffeille päästä Lucan kanssa. Nosa hymyili pienesti, kun lopulta alkoi tuhisemaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://stheavensbay.heavenforum.com
Höpötius

Höpötius


Viestien lukumäärä : 407
Join date : 22.12.2009
Ikä : 30
Paikkakunta : Satulinna

What goes up, comes down Empty
ViestiAihe: Vs: What goes up, comes down   What goes up, comes down Icon_minitimeLa Tammi 16, 2010 10:27 pm

Luca naurahti sydämmellisesti kun toinen käden hänen naamalleen länttäsi.Taisi Nosa saada pikkuhiljaa voimiaan takaisin, hitaasti mutta varmasti.Luca uskalsi olla onnellinen kerrankin. Oli ihanaa....kun oli tuollainen ymmärtäväinen kaveri..
Luca katseli kulmat koholla kun Nosa kaivautui ja möyri peiton alle piiloon, Luca virnisti ja kumartui peiton puoleen, arvellen missäspäin toisen pää pää oli..ei ny peräpäätä ollut kiva mennä pökkimään..taisiis olihan se..muttah Nosa kun oli epäterve ja kaikkea..
"Kuivut vielä ja sitte varmasti ramppaat vessassa.." Luca nalkutti kulmat kurtussa, tökäten summamutikassa möykkyä peitossa, ihan varovasti kuitenkin ettei menisi kaverinsa silmiä puhkomaan..
Nosahan pilkistikin peiton alta vähän enemmän esiin ja veti Lucaa mukanaan alas ja Lucahan laskeutui siihen hyvillä mielin, Nosa kiehnäsi häntä vasten ja Luca antoi käsiensä silitellä nuoremman vartaloa hellästi, huulet hipoivat Nosan hiuksia välillä ja Lucan näkymätän koiranhäntä heilui vinhaa vauhtia.Tällainen läheisyys oli antoisaa, Luca rakasti sitä, sai haistaa toisen tuoksut ja kuunnella rauhassa ja hiljaa hengitystä...alkoi tuntu raukealta ja italialainen painoi silmänsä kiinni, puristaen Nosaa vasten omaa kehoaan..
Kuitenkin hetkeksi silmät avautuivat ja kääntyivät hitaasti katsomaan kelloa seinällä.Kello ei ollut vielä mitään, he voisivat rauhassa nukahtaa vaikka uudelleen, ja suoraansanottuna Luca kyllä halusikin nukkua...äskeinen tunnustus oli saanut hänen mielen entistä raukeammaksi ja onnellisuudesta turtuneeksi.
Nosan ehdotuksen jälkeisen hiljaisuuden aikana Luca mietti.Kyllä hän olisi messissä! "mm?..Sopii...pikkuinen" Luca kiusasi tahallaan ja katsoi Nosaan hymyillen kun kostea kielenkärki kosketti hänen leukaansa.Mahtoi maistua miehiselle.Muutama parransänki alkoi kasvamaan siinäkin, Luca oli kokonaan unohtanut sheivata itseään.Kohta kai olisi taas aika moiseen, ainakin tuntui siltää.. tai miksi hän ei voisi muka pitää pientä sänkeä..sehän olisi nätti...tai nojooh.. Luca kyllä tykkäsi katsoa enemmän poikamaista itseään enemmän kuin.. sellaista joka yritti näyttää enemmän aikuismaiselta eikä vauvanposkipojalta...
Olisihan se vaihtelua..
"Pääsisi kehuskelemaan miten komean poikaystävän olen löytänyt.." .
Tässä kohtaa olisi ollut Lucan vuoro marista ettei toinen kiusaisi mutta piti sitten mölyt mahassaan ja katseli kuinka Nosa sulki silmänsä ja kiehnäytyi lähemmäksi ja Luca levitti käsiään että toinen pystyisi hankkimaan itselleen suotavemman asennon..
"..Sinäpä sen sanoit.." Luca huokaisi suupielet hymyssä ja antoi käden laskeutua Nosan alaselälle ja hennosti painaa nuorempaa vartaloa omaansa vasten..hetken hän kuunteli Nosan tuhinaa kunnes sitten nukahti, ajatukset liitleivät jo tulevia treffejä kohti...
Takaisin alkuun Siirry alas
http://petola.webs.com/index.htm
Sponsored content





What goes up, comes down Empty
ViestiAihe: Vs: What goes up, comes down   What goes up, comes down Icon_minitime

Takaisin alkuun Siirry alas
 
What goes up, comes down
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
St. Heaven's Bay :: Ulkoinen ympäristö :: Huvipuisto / Eläintarha-
Siirry: