St. Heaven's Bay
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.


Poikakoulu RPG
 
PääsivuLatest imagesHakuRekisteröidyKirjaudu sisään

 

 Daniel Way

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Doragon

Doragon


Viestien lukumäärä : 13
Join date : 10.01.2010

Daniel Way Empty
ViestiAihe: Daniel Way   Daniel Way Icon_minitimeSu Tammi 10, 2010 3:28 pm

*kuva*
huomaa, ettei ihmiset ole vahvin laji

Nimi: Daniel Mike Way
Kutsumanimi: Daniel
Lempinimi: Ystävien kesken Dan
Ikä: 16-vuotias
Syntymäpäivä: 31.12.1993 (kyllä, tämä harmittaa häntä XD)
Horoskooppimerkki: Kauris
Sukupuoli: Poika/mies/male
Seksuaalinen suuntautuminen: Bi, vaikka kieltää asian kaikilta itseään myöten
Siviilisääty: Sinkku
Kansallisuus: Englantilainen
Perhe: Isä (Max, 51-vuotias), äiti (Jenny, 50-vuotias, kuollut), isoveli (Alex, 19-vuotias, kuollut)

Keskiarvo koulussa: 8.9
Aineet, joihin on syventynyt: Musiikki, liikunta ja biologia.
Huonetoveri: --- (kysyä saa)

"Tunnari": Breaking Benjamin - Until The End

Ulkonäkö:
Daniel on 168 cm pitkä ja painaa noin 55 kiloa.
Tällä nuorukaisella on edelleen omat luonnolliset hiuksensa, jotka ovat väriltään blondit, tai tarkemmin kuvailtuna vaalean oljen väriset. Ne on leikattu lyhyeeseen, ”piikikkääseen” malliin, ja ne pysyvätkin harvinaisen hyvin kampauksessaan; eikä hän ole juuri koskaan jaksanut leikkausta enempää panostaa niihin.
Hänen kasvonsa ovat vaalea- ja sileäihoiset, mikä ei korostu liikaa vaaleiden hiusten ansiosta. Hänen siniset silmänsä ovat kirkkaat ja suuret (… inhimilliset kuitenkin, hyvät ihmiset, itsellänikin on kuulemma suuret silmät eivätkä nämä silti mangasilmät ole). Myös huulet ovat väriltään vaaleat. Kasvojen perusilme on yleensä aika tulkitsematon, eikä niistä pysty juuri ajatuksia päättelemään. Ajatuksiinsa uppoutunut, mystinen, vakava… Niillä sanoilla sitä ehkä voisi kuvata.
Vasemmassa korvassa hänellä on pieni sininen nappikorvakoru.

Vartaloltaan Daniel on hoikka, mutta hän onkin keskittynyt treenaamaan lihaksiinsa voimaa sen sijaan, että yrittäisi saada niitä yhtään sen enempää näkyville kuin on tarve. Vallitsevat ominaisuudet ovat silti ketteryys ja nopeus, joista on kiittäminen jalkapalloa. Hänen ihonsa on vaalea ja pehmeä, eikä se rusketu tai pala helposti. Lisäksi vatsalihaksia on jonkin verran näkyvillä.
Vaatetuksessaan Daniel suosii mustaa sekä muita tummia sävyjä, mutta niiden ohella hän saattaa silloin tällöin käyttää valkoistakin. Arkivaatteet ovatkin yleensä T-paita, huppari, farkut ja jonkinlaiset lenkkarit, sekä sitten jonkinlaiset ulkovarusteet, mikäli ulkona liikutaan. Kaupungilla ollessaan hänellä on tuolloin pitkä nahkatakki.

Luonne:
(Menneisyys selittää luonteen.)
Sulkeutunut, kylmä ja töykeä – ne ovat ensimmäiset sanat, jotka Danielista tulee mieleen. Hän viihtyy yksin, ja niin hän monesti onkin; istumassa tai kävelemässä jossain päämäärättömästi, eikä hän tunnu juuri huomioivan ympäristöään. Mutta kyllä hän huomioi. Ja jos joku yrittää tungetella hänen seuraansa, hän yrittää karistaa toisen aluksi luotaan ladellen jopa jäätäviä ”Häivy”-käskyjä. Mikäli mikään ei tehoa, hän lopettaa sangen nopeasti ja suhtautuu välinpitämättömästi vieraaseen, puhuen niin vähän kuin mahdollista. Ystäväksi havittelevilla on siis hankala tie kuljettavana, mutta toisinaan Daniel saattaa pehmentyä toiselle nopeastikin.
Aivan syyttä hän ei karta seuraa. Isänsä takia hän tavallaan menetti luottamuksensa kaikkiin ihmisiin, eikä siksi halua muodostaa yhtään kiinteää suhdetta. Hän pelkää luottaa ja hän pelkää menettävänsä henkilön, johon on kiintynyt. Näitä pelkoja hän ei tietenkään ääneen myönnä, ja on kai osittain itsekin nämä syyt unohtanut.

Ryhmätöissäkin Daniel pyrkii pääsemään itsenäiseen työskentelyyn, aineesta riippumatta, sillä hänelle muut ovat lähinnä taakkoja. Omiin päätelmiinsä luottamaan oppinutta poikaa monet sanovatkin mutisten itserakkaaksi kaikkitietäväksi.
Tuntuu, ettei hän kunnioita ketään, paitsi korkeintaan itseään. Hän puhuu kaikille, opettajista oppilaisiin, yhtä töykeään sävyyn, riippuen miten pahalla tuulella sattuu olemaan. Lisäksi hän voi joskus heittää jotain piikikkäitä kommentteja, vaikkei kaipaakaan huomiota tai tahdo esiintyä taidoillaan. Hän vain katsoo muut niin tietämättömiksi siitä tuskasta, jota hän on käynyt läpi, joten hän ei viitsi osoittaa arvostusta.

Muita luonteenpiirteitä ovat kärsivällisyys, määrätietoisuus ja huumorintaju. Kyllä, jälkimmäinen on yhä hänessä, vaikka esiintyy useimmille sarkasmin muodossa. Kun häneen on muodostanut kontaktin, niin voi huomata, että hän välillä aivan puolivahingossa saattaa luoda jonkin tilannevitsin. Tästä pääsemmekin siihen, millainen Daniel on(/olisi) ystävänä.
Silloin hän on paljon rennompi kuin normaalisti, pomppimatta silti Duracel-pupuna ympäriinsä. Hän nauraa (hillitysti, harvoin hänet saa ns. repeämään, tai no, nauramaan kuollakseen), juttelee enemmän, yltyy jopa leikkisäksi ja, ennen kaikkea, osoittaa välittämistä. Hän ei ehkä sano sitä, sillä tunteidenilmaisemisen kyky on kuihtunut paljolti hänestä pois. Silti hän on paljon suojelevaisempi ja ilkkumisissa kuultaakin ivan sijaan eräänlainen lempeys.
Eiköhän Danielista saa aivan kelpo ystävän, ja se saattaisi olla hänelle ihan hyödyksi. Saada uusi veljenkorvike, jota hän ikävöi yhä.

Menneisyys:
Danielin lapsuus oli alkujaan normaali, kuin kenen tahansa muun lapsen. Rakettien valaistessa taivaita väriloistollaan hän syntyi kello 22.00 onnellisen Wayn perheen kuopukseksi. Vanhempien kasvatus tuotti pojasta hetkessä hyvin kiltin pikkupojan, jolle käytöstavat eivät olleet mikään vieras käsite. Hän osasi pyytää kohteliaasti, eikä koskaan vaatinut leluja tai muita tavaroita.
Hän oli alusta alkaen hyvin suosittu. Koko suku rakastui häneen, pikku herrasmieheen, jolta löytyi silti sen verran luonnetta, että hän sai nopeasti ystäväpiirin lähes mistä tahansa. Hän olikin sosiaalinen tapaus, mutta ainoa keneltä hän huomiota suorastaan vaati, oli isoveli Alex. Hän seurasi tuota joka paikkaan, he olivat erottamattomat, ja hän ihaili suuresti tuon menestystä koulussa.

Hänen aloittaessa itsekin lopulta peruskoulun, hän halusi kiihkeästi oppia kaiken tiedon. Hän halusi tulla yhtä hyväksi kuin Alex, ja siksi omisti paljon aikaa koululle muiden ikätovereiden mieluummin karatessa leikkikentälle. Koulusta hän myös löysi harrastuksia, kuten musiikin ja liikunnan, jossa hän syventyi jalkapalloon. Aikaa ei kulunutkaan, kunnes hänen vanhempansa ilmoittivat hänet paikalliseen joukkueeseen, jossa hän kehittyi varsin hyväksi hyökkääjäksi.
9 vuotta täyttäessään hän tädiltään syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen, ikioman akustisen kitaran. Se vain lisäsi hänen innostustaan, ja hän alkoi käydä kitaratunneilla. Kaiken kaikkiaan, elämä hymyili.

Yläasteella sama tahti jatkui, ja pikkupojasta oli kehittynyt varsin komea nuorukainen, hyvät tavat sekä ainutlaatuisen huumorinsa omistavana. Odotukset olivat suuret tulevaisuudelta, ja suuntana näytti olevan lukio. Aina siihen asti, kunnes koitti eräs kesäkuinen yö. Se oli loma, minkä jälkeen Daniel siirtyisi 8. vuosiasteelle.
Wayn perheen ystäväperhe oli kutsunut heidät kaikki häihinsä syrjemmällä olevalle asunnolle, mikä toimi hyvänä juhlapaikkana. He menivät sinne, mutta vasta kun hääpari oli päässyt tanssimaan häävalssiaan, Danielille nousi korkea kuume. Hänen ajokortin omistava serkku päätti kyyditä hänet takaisin kotiin, koska hän halusi antaa muulle perheelle mahdollisuuden jatkaa hauskanpitoa.

Kotona Daniel nukahti melkein heti jäätyään yksin, olohuoneen sohvalle. Hän heräsi seuraavan kerran myöhään illalla avautuvaan oveen, ja arvasi heti, että hänen perheensä oli väsähtänyt juhliin. Hän jäi makaamaan uupuneena sohvalle, mutta sai säikähtää pahanpäiväisesti hänen kookkaan isänsä kaatuessa melkein hänen päälleen, yrittäessään hakea jostain tukea kävelylleen.
Poika huomasi heti isänsä olevan humalassa, ja nousi ylös. Hän ei nähnyt missään äitiä tai Alexia.
”Missä muut ovat?” hän kysyi isältään epävarmana.
Jotkut muuttuivat entistä hauskemmiksi ollessaan humalassa. Max Way kuului siihen joukkoon, missä ihmiset tulivat normaalia aggressiivisemmiksi, eli sellaisiksi, joille ei koskaan pitäisi antaa alkoholia.
Max ei vastannut mitään, jolloin Daniel kysyi uudestaan. Saman toistuttua vielä pari kertaa, isä ärsyyntyi kyselystä niin pahasti, että löi poikaansa armotta pään seudulle. Kuumehoureinen Daniel yritti paeta, mutta hän oli sen verran sekavassa tilassa, että ehti jäädä useampaan otteeseen isänsä pahoinpitelemäksi.

Auki jääneestä ovesta tunkeutui samassa sisään kaksikko poliiseja, jotka syöksyivät heti erottamaan karjuvan miehen irti pojasta. Daniel selvisi puhtaalla järkytyksellä, järkytyksellä sekä käden hiusmurtumalla, mutta pahin oli vasta edessä. Poliisit eivät olleet tulleet paikalle sattumalta, he olivat tulleet kertomaan Jenny ja Alex Wayn menehtymisestä. Perheen isä oli kuulemma ajanut humalassa autonsa ojaan, ja isä oli hetken mielijohteesta surmannut perheensä löytämällään vanhalla kalanperkausveitsellä.
Isä joutui vankilaan ja poika päätyi isovanhempiensa luo asumaan ainakin peruskoulun ajaksi. Hän ei pystynyt koskaan antamaan isälleen anteeksi, vaikka tuolla oli ollut työstressiä pidemmän aikaa. Sellainen ei kelpaisi kenellekään selitykseksi.

Syksyllä 8. luokalle saapui muuttunut Daniel, eli nykyinen Daniel. Hiljainen, kylmä, sulkeutunut, joka ei kertonut kenellekään kesälomastaan eikä oikein muutakaan muille puhunut. Hänen ystäväpiirinsä alkoi harveta, kunnes hän lopulta oli yksin. Lukuun ottamatta muutamaa tyttöporukkaa, jotka katselivat häntä kiinnostuneina, puhuen, miten ”viileäncool” hän olikaan.
Arvosanat pysyivät ennallaan, sillä vaikka Daniel ei nähnyt enää hohdokasta tulevaisuutta, hän oli päättänyt jatkaa samaa linjaa.
Kun 9. luokalla jatkopaikkojen valinnat tulivat eteen, mutta hän ei tehnyt mitään. Häneltä kysyttiin, ”mihin ammattiin tahdot?” ja hän vastasi ”en tiedä”. Viimein, saamatta pojasta mitään vastausta irti, hänet laitettiin lukioon arvosanojensa takia. Ei sillä, vastaan hän ei laittanut. Mutta kuullessaan jatkopaikkansa, St. Heaven's Bay-nimisen lukion, hän epäröi hetken. Hän oli huomannut kiinnostuvansa pojista vakavammin mitä olisi suotavaa, vaan sanoen kaiken olevan pelkkää kuvitelmaa, hän päätti suostua kohtaloonsa.

Muuta nippelitietoa:
- Daniel on molempikätinen, vaikka kirjoittaa useimmiten oikealla kädellä.
- Hän harrastaa kitaransoittoa, treenaamista, kävelyretkiä, jalkapalloa (hyökkääjä) ja piirtämistä.
- Hän inhoaa suklaata eikä pidä muustakaan makeasta, paitsi jäätelö on hänen mieleensä.
- Hän pelkää syvällä sisimmässään ihastuvansa (öh :’D), ja kieltää sen itseltään parhaansa mukaan. Tosin hän on myös nirso.
- Hän ei halua esitellä paljasta vartaloa muille, ellei tilanne sitä välttämättä vaadi.
- Hän saattaa itkeä/puhua/jopa kävellä unissaan.
- Hän on mieltynyt rock-musiikkiin ja siitä ylöspäin lähteviin raskaamman musiikin bändeihin.
- Hänen lempisyömisiään ovat vadelmat, banaanit (ehe) ja ruokana riisipuuro.
- Hän inhoaa limsaa ja energiajuomia, ja juokin pelkästään vettä, maitoa sekä tiettyjä mehuja. Alkoholia hän ei ole koskaan maistanut.
- Hän pelkää piikkejä. Lisäksi talvisina, kylminä öinä yksin ulkona liikkuminen saa hänet hermostuneeksi, joskus myös seurassa.
- Ei ole allerginen millekään.

Suhteet:
Välinpitämätön:
Ei ole varma: Chan (Banaanikirahvi)
Kaverit:
Ystävät(paras ystävä tummennettu):
Vihamiehet:
Ihastunut:
Rakastunut:

Pelatut pelit:
Räyhä maassa
- lopetettu kesken -

Tiedot&hahmo&kuvat: (c) Doragon
Takaisin alkuun Siirry alas
 
Daniel Way
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
St. Heaven's Bay :: Hahmot :: Oppilaat-
Siirry: