Joka aamu on hullumpi, ku edellis yö

Aihe: Joka aamu on hullumpi, ku edellis yö Ti Maalis 09, 2010 1:17 am

//Chaos ja Jo~//

Ilma oli ärsyttävän kaunis tällaiselle päivälle, jona Ariel Cooney joutui jättämään entisen, varsin leppoisan elämänsä väkisin taakseen ja siirtymään elämässään aimo harppauksen eteenpäin. Hän kuitenkin piti mielensä avoinna, vaikka nuoren miehen pää oli täynnä lausuttuja sääntöjä ja muutakin tietoa, jota häntä opastava henkilö oli päivän mittaan kertoillut.
Uuden koulun suuruus oli käynyt jo harvinaisen selväksi piikkitukkaiselle kundille, joka oli vasta muutamaa tuntia sitten saapunut kouluun. Hänelle oltiin esitelty kaikki tilat, mutta Ariel uskoi silti eksyvänsä vaikka omasikin hyvän suuntavaiston. Ei kaikkien luokkien sijaintia muistettu aivan heti. Kundi oli katsellut oppilaita lähes yhtä uteliaana kuin nuo olivat vilkuilleet vaaleahkoa poikaa. Hän ei ollut kuitenkaan päässyt juttelemaan kenenkään kanssa, ainakaan vielä. Toivottavasti siihen tulisi pian muutos, sillä kundi ei enää kestänyt hänen ohjeistajansa kuivaa käytöstä ja tylsää puhetta.

Nyt kuitenkin koulun henkilöstöön kuuluva mies johdatti vihertäväsilmäistä nuorukaista pitkin käytävää, Arielin tuijottaessa miehen leveää selkää kuin koittaisi porautua siitä läpi. Matkalaukun pyörät rullasivat pitkin käytävää, nuorukaisen käsien ollessa täynnä kantamuksia. Hän oli sittenkin muuttanut tänne, vaikka sitä oli aluksi ollut vaikea uskoa. Kaikki oli käynyt kuitenkin niin nopeasti, ettei Ariel ollut oikeastaan edes tajunnut mitä olikaan tapahtunut.
Nyt he nähtävämmin astelivat kohti Arielin tulevaa huonetta. Poika oli kuullut, että hän saisi kämppiksen ja hän toivoi salaa, että tuo olisi suhteellisen rento ja kiva tyyppi. Se tekisi sopeutumisesta helpompaa, vaikka hän ei luokittelisikaan kämppistään mitenkään. Mutta olisihan se ihan mukavaa, jos kämppis sattuisi olemaan sellainen, jonka kanssa olisi helppo olla.

Vanhemman miehen pysähtyessä erään oven taakse, koputtaen vienosti. Tuon ruskeiden silmien katse siirtyi lähes yhtä pitkään nuorempaan poikaan, joka nosti katseensa ovelle.
”Sinun kämppiksesi on hieman omalaatuinen, mutta uskon, että tulette hyvin toimeen..”
Arvokkaanoloinen mies sanoi ja vastausta sen kummemmin odottamatta avasi oven ja päästi uuden oppilaan sisään tulevaan kotiinsa.

Ariel astui sisään ja seisoi ovella hetken aikaa. Vihertävänharmaiden silmien katse pyyhki huonetta hajamielisesti ja kundi käänsi katseensa oveen kun henkilökuntaan kuuluva mies sulki sen vaimeasti. Tuon loittonevat askeleet kuuluivat hetken käytävällä. Punaisiin, skottiruudullisiin bondagehousuihin ja mustaan kauluspaitaan pukeutunut kundi laski tavarat käsistään ja astui varovaisesti huoneeseen. Tuon katse pyyhki huonetta, osuen…varsin erikoisen näköiseen tyyppiin.
Kohtelias hymy levisi kundin huulille.

”Moi! Taidat olla mun kämppis.”

Viestien lukumäärä : 12 Join date : 06.03.2010

Lapsineroksikin kutsuttu poika istui sijaamattomalla sängyllään sylissään kirja ja korjaili vähän väliä silmälasien asentoa paremmaksi nenällään. Kirjaa poika saattoi väittää lukevansa, mutta ei hänen oikeastaan tarvinnut. Selaamalla hän sai irti ihan tarpeeksi.
Yllään pojalla oli kalttuneet, kivipessyt farkut ja joku satunnainen musta T-paita. Sukkia ei löytynyt jalasta, mutta parittomana niitä löytyi paljon pitkin lattiaa. Tosin lattialta löytyi kyllä kaikenlaista muutakin tavaraa.
Ainoa siisti osa huoneesta oli nurkkaan sijoitettu, suurikokoinen terraario, jossa ruokalevollaan löhöili Exicuter. Jo´lla oli ollut ihan yhtä hauskaa sen ruokkimisessa kuin aina ennenkin. Elävä rotta oli mukava luovuttaa terraarioon ja seurata sen viimeisiä hetkiä.
Toiset pitivät akvaarioiden katsomisesta ja toiset olivat sitä häiriintyneempiä yksiköitä.

Asentoa vaihdettiin ja kirja tiputettiin lattialle. Jo ei todellakaan ollut mitenkään järjestelmällinen ihminen. Siitä tosin ei kenelläkään ollut mitään varaa hänelle sanoa, poika kuin saattoi ihan hyvin näpäyttää takaisin jotain niinkin tajutonta faktaa. Hänen kanssaan yksinkertaisesti vain ei voitu keskustella.
Takkuisena roikkuvaa keesiä, jota ei kuitenkaan oltu vaivauduttu nostamaan pystyyn, oiottiin roikkumasta silmiltä ja laseja korjattiin jälleen. Poika näytti elämäänsä vittuuntuneelta, pieneen terraarioon ahdetulta käärmeeltä. Näin verrattuna pojan parhaan ystävän lajiin.
Pojan ajatukset keskeytettiin terävällä koputuksella oveen. Jo´n kulma kohosi ja kroppa oikeni tuon istuessa sänkynsä laidalle. ovi avattiin ja sisään tuli vaalea, piikkitukkainen poika. Ja se hymyili. Latinoa taasen ei hymyilyttänyt yhtään, vaan tuo näytti varsin myrkyllistä ilmettä lävistetyillä kasvoillaan.

Toinen poika totesi, että he taisivat nyt olla kämppiksiä. Huonetovereita. Viimeistään nyt katosi kaikki edes suhteellinen kiinnostus Jo´n kasvoilta. Hän päätti, että vihasi tätä poikaa. Eiköhän tuolle pian selviäisi, ettei kukaan, etenkään tuo, tahtonut asua hänen kanssaan samassa huoneessa. Tai oikeastaan… Ei kaiketi saanut ihan heti tuomita, vasta sitten kun toisen älykkyysosamäärä olisi itse todettu.
“Raivaa ne tavarat suosiolla tälle puolelle huonetta siitä sängyltä”, poika tokaisi koppavasti. Hän olisi mielellään paneutunut juuri nyt takaisin kirjaansa, mutta se ei ikävä kyllä sopinut, kun kyseinen kirja oli jo tiputettu lattialle.

Jo olisi mieluusti pidättäytynyt omassa rauhassaan. Ei hän halunnut kenenkään kanssa asua. Eikä kukaan hänen. Ei kukaan pitänyt hänestä, hän ei tahtonut kenenkään pitävän itsestään. Tai ei se häntä haitannut, mutta asiaa ei ainakaan tehty helpoksi. Jo oli vittumainen, näsäviisas ja fiksu. kieroutunut ja ovela. Kylmä ja tunteeton, tai niin kaikki olettivat ja niin annettiin ymmärtää.