Tohtorin määräyksestä

// Hijiriä ja Aidania odotellaan :3 o/ \\

Koulupoliisinkin työ on raskasta ja vaarallista, sitä voi sattua kaikenlaista.Kuten esimerkiksi saada pitkän viillon hartiaan kun paiskautuu läpi lasioven jonkun työntämänä...Toki niitä naarmuja ja arpia muuallekkin tuli.Tony oli vieläpä vapaalla, tai oikeastaan ruoka tauolla, kun siinä seläntakana tapeltiin ja joku kersoista sattui työntämään kaverinsa vasten aavistamatonta poliisitätisetää...Mukkelismakkelis portaatkin alas, muutama mustelma kaupan päälle...

Tony hieroi käsivarttaan mutristaen huultaan huokaisten, että hänelle piti sattua tällaista, ei tainnut tämä päivä olla hänen ei.Saapikkaiden korot kopisivat vasten lattiaa jalkojen viedessä blondia kohti terkkarin vastaanottoa, ei sitä kaupungille lähdetty kun koulussa kerta oli terveydenhoitaja.Tony kipotti kohti avonaista ovea, jahas, ilmeisesti terkkarilla ei ollut ketään potilasta.Hoikat luiset sormet vetivät hiukan vaaleansinisen tiukan madonna hupparin huppua paremmin niskaa vasten ja alla olevaa valkoista hihatonta paitaa alemmas niin ettei ihan napa paistaisi kuitenkaan, piti muistaa että nyt oltiin koulussa missä pörräsi murrosikäisiä nuoria miehiä joille voisi sattua pieniä mielenkiintoisia ajatuksia blondista 'typykästä' joka köpötteli houkuttelevasti ihan yksinään käytävillä.Mutta minkäs sille voi?Tony, hän tykkäsi pukeutua tälleen, eikä kukaan periaatteessa sitä voinut ieltää häneltä vapaa-ajalta..
Oikeastaan Tonyn pukeutuminen ei vielä ollut se sävähdyttävin asia, vaan se että tuo oli lyönyt ripsiväriä ja huulikiiltoa naamaansa ennenkuin oli poistunut omasta pienestä kämpästään....
Keltaiset hiukset olivat latvoista kiharrettu, vain hieman että hän nyt ei ihan pököltä näyttänyt, vaikka vain olikin vapaalla.
Tony pysähtyi vielä hetkeksi ikkunan ääreen ja katsoi haaleaa heijastustaan siitä..pieni puna nousi tuon poskille kun hän tajusi että hiukset olivatkin sitten huonosti, mitäköhän muut mahtoivat hänestä ajatella?Kääk! Pieni huokaisu karkasi venäläismiehen täyteläisiltä huulilta ja tuo vei kätensä sitten pöyhimään hiuspehkoaan...noin.Nyt oli parempi.
Tony katsoi ympärilleen, varmisti ettei kukaan ollut lähistöllä, sehän se vasta olisikin ollut hänestä noloa jos joku olisi nähnyt!...siinä samassa ohi juoksi pikapikaa asuntolanvalvoja, oma serkku.Tonyn posket lehahtivat entistä kirkkaammiksi kun serkkupoika vinkkasi silmää ja kehui kovasti..pian tuo katosi omine menoineen jonnekkin koulun tiluksiin..kai oli metsästämässä jotakuta..
Terveydenhoitajan huone ei ollut kuin siinä parin metrin päässä, Tony rauhoitteli itseään ja nielaisi, räpsytellen silmiään ja kopautti muutaman kertaa oveen, reippaasti.Hiisi että pelotti.vaikka tässä aikuisia ollaan ja näinpoispäin..mutta lääkärit, kaikenmoiset olivat hieman..sellaisia ahdistavia hänestä..blondi koetti itselleen uskotella että ei tämäkään herra sen kummempi varmaan ole.
"H-haloo?...onko täällä ketään?" Tony kysyi pienesti sievällä aralla äänellä, kurkaten sitten sisemmäs paremmin..

// Toivottavasti nyt tuosta saa jotain irti >w> //

Theodoric Aidan Wernher

Aidanin työpäivä oli ollut rauhallinen. Potilaita oli käynyt vain muutama ja heistäkin suurin osa oli tarvinnut vapautuksen liikuntatunnilta päänsäryn tai kipeän vatsan vuoksi. Aidan muisti itse omilta kouluajoiltaan miten jotkut liikunnanopettajat vaativat oppilaita liikkumaan vaikka he olisivatkin olleet kipeitä. Aidan tiesi paremmin kuin hyvin ettei ihmisen pitäisi liikkua silloin jos jokin paikka oli kipeänä ja hän toivoikin salaa mielessään etteivät opettajat vaatisi oppilailtaan liikoja.

Radiosta kantautui hiljaista, rauhallista musiikkia, joka sai Aidanin olon rentoutuneeksi ja rauhalliseksi. Musiikkia lukuunottamatta huoneessa oli hiljaista ja Aidan ajatteli ettei siitä olisi mitään haittaa vaikka hän sallisikin itselleen pienen lepohetken. Edellisenä iltana oli mennyt myöhään sillä Aidanin äiti oli soittanut illalla ja puhunut pitkät pätkät siitä miten joku heidän sukunsa naisista oli saanut lapsen eikä Aidan ollut erityisemmin saanut suunvuoroa hänen äitinsä puhuessa niin innokkaasti kaikesta muustakin. Lisäksi Aidan oli tarkistellut oppilaiden tekemiä kirjoitelmia terveystiedon kurssiin liittyen ja niidenkin läpikäymiseen oli mennyt hyvän aikaa.

Aidan havahtui horroksestaan ovelta kuuluvaan koputukseen. Mies suoristautui paremmin tuolissaan, käänsi radion äänenvoimakkuutta pienemmälle ja kehotti oven takana seisovaa henkilö tulemaan sisään sillä hänen ovensa ei koskaan ollut lukossa. Kuullessaan hiljaisen äänen, Aidan kohottautui tuolistaan seisomaan, pöyhi hiuksiaan ja siirtyi pois työpöytänsä luota ottaakseen mahdollisen potilaan vastaan. Aidanin kasvoille kohosi aluksi hiukan hämmentynyt ilme tämän nähdessä sisään tulleen.. Miehen. Aidan ei äkkiseltään muistanut oliko nähnyt toisen aikaisemmin mutta hän arveli ettei kovin nopeasti tulisi unohtamaan toisen naisellisen oloisia kasvoja. Tajuttuaan miten epäkohteliailta hänen ajatuksensa kuulostivat hänen omassa päässääkin, Aidan vakavoitti mielensä ja loi huolestuneen katseen Tonyyn. "Miten voin auttaa?" Mies kysyi ensimmäiseksi, lempeään ja rauhoittelevaan sävyyn. Heti kysymyksensä kysyttyään mies kuitenkin huomasi Tonyn olkapään ja paidan läpi tunkeutuneen veren. "Istuutuisitteko tuohon?" Aidan kysyi ja osoitti vieressä olevaa tuolia. Kun toinen oli tehnyt pyynnön mukaisesti, Aidan veti oman pyörillä kulkevan tuolinsa Tonyn viereen ja hänen kasvoilleen kohosi hiukan vaivaantunut hymy. "Riisuisitteko paitanne, jotta voin tutkia haavaa paremmin?" Mies jatkoi lempeällä äänensävyllään.

Tony työnsi ovea enemmän auki ja astui sisään huoneeseen, jollakin asteella hän tunsi itsensä vaivaantuneeksi.Piti tuonne nyt kuitenkin mennä, lääkärit kuitenkin tiesivät aina paremmin mikä oli kyseessä.Siniset silmät tutkivat huoneen joka nurkan, pää kääntyili hieman arahkosti kuin varmistaakseen että huoneessa ei ollut toisia, kun hän ja Aidan.
Tony veti oven perässään ja se klaksahti kiinni pienen äänen kera. Tony nielaisi ja katsoi sitten ensin silmillään Aidanin työpöytää, kunnes katse pikkuhiljaa eksyi lääkäriherrasmieheen, tutki jokaisen piirteen tästä herrasta ja kun Tony sai itselleen vakuutettua että häntä ei heti uhattaisi ja olo oli turvallinen, blondi pienesti hymyili ja astui siihen lähemmäksi Aidania.
Terveydenhoitajan kysymykseen Tony mumisi jotain että oli lentänyt lasisen oven läpi ja alas portaita. Onni siinä kyllä oli ollut mukana, kun kerta portaatkin oli lennetty alas...Tony ei edes ollut huomannut olkapäässään isompaa haavaa, kipu oli turruttanut häntä sen verran ja kipukynnyskin oli korkea..Tony sitten katsoi itseään siinä samalla kun Aidanin kehotuksesta istui tuolille, veren näkeminen ei hänelle kovin hyvää tehnyt, eikä varsinkaan se kun olkapäästä törrötti sellainen lasinpalanen.Kas, tuota hän ei ollut sattunut huomaamaankaan...
Tony puraisi pienesti alahuultaan ja risti jalkansa katsellen sitten Aidania kun tuo rulli lähemmäs tuolillaan.Aranpuoleisesti Tony katseli toista silmiin, ja täytyihän sitä sanoa että nätit ne oli, hänestä ainakin.Lämpimät...
Aidanin kehotus kuitenkin poksautti pienen kuplan koulupoliisin päänpäällä ja Tony loi sinisillä silmillään nuorempaan ujon ja vaivaantuneen katseen, ei hän millään tahtonut nyt paitaa kyllä riisua...Aidan näkisi....paitsi että Aidanin tarkoitusperät olivat ihan toiset ja työn pakottamat. Jos haavaa ei parantaisi, niin tuo voisi tulehtua ja märkiä ja sitten se olisi kipeänäkin vielä..
"Joo.." Tony sanoi hiljaa ja taivutti selän kaarelle ottaen sitten hupparin paidanhelmoista kiinni ja riisui tuon sekä alla olevan valkoisen paidan.. taisi olla valkopyykkiä tiedossa, koskapa veri oli levennyt melkoisesti...
Kylmyys otti välittömästi omansa, ja iho nousi kananlihalle kunnes taas lämpeni hetkessä..Tony katsoi olkapäätään ja kääntyi sitten paremmin terkkarin puoleen hymyillen ujosti..."Pojilla oli hieman rajummat leikit menossa..satuin tielle huonoon aikaan.." Tony katsahti jälleen Aidaniin kun tuo sitten oli tutkimassa hänen olkapäätään...pieni informaatio ei ollut pahitteeksi..Tony ei tietenkään poikia syytellyt, mutta pienet nuhteet hän kyllä joutuisi poikasille sanomaan, leikkisivät nätisti, koulussa sattui kerta olemaan muitakin ihmisiä kuin he...
"Näyttääkö se kovinkin... pahalta?" Tony uteli ja katsoi haavasta Aidaniin pienesti kallistaen päätään, silmät tutkivat toisen silmiä uteliaina ja vastausta odottaen...

(Anteeksi että tässä vastaamisessa kesti näin kauan ;_; inspiraationi otti taas luvatta omaa lomaa..)

Theodoric Aidan Wernher

Aidanilta ei jäänyt huomaamatta miten aralta toinen vaikutti astuessaan peremmälle huoneeseen. Aivan kuin tämä olisi pelännyt hänen tekevän jotain pahaa itselleen sen sijaan että olisi auttanut. Varovainen hymy koululääkärin kasvoilla suli pari astetta leveämpään hymyyn, ikäänkuin varmistuksena Tonylle ettei tällä ollut Aidanin seurassa mitään pelättävää. Aidanin siniharmaat silmät kohtasivat Tonyn siniset silmät, eikä mies ihan heti saanut katsettaan irti niistä. Ei ennen kuin toinen istuutui hänen kehotuksensa mukaan tuolille tarkempaa tutkimusta varten. Aidan poimi työpöydällään olleesta rasiasta kertakäyttöiset suojakäsineet.

Tonyn vaivaantunut katseen nähdessään Aidan yritti taas saada toisen rennoksi lempeällä ja rauhoittavalla hymyllä. Tonyn riisuutuessa Aidan keräsi kädenulottuville välineet, joita saattaisi tarvita ja veti sitten omankin tuolinsa rullaten sillä Tonyn vierelle. Nähdessään olkapäästä törröttävät lasinsirun, Aidanin ajatukset katkesivat äkisti ja hän toivoi ettei se ollut ehtinyt pureutua kovin syvälle. Tonyn puhuessa Aidan kostutti pinsettien päähän asetetun pumpulitupon desinfioivaan puhdistuaineeseen, huokaisten hiljaa toisen sanojen myötä. "Ikävä kuulla. Oppilaiden kanssa ei koskaan osaa odottaa mitä tuleman pitää." Aidan vastasi lempeään sävyyn, luoden sitten hiukan pahoittelevankin ilmeen kasvoilleen. "Yritän olla varovainen mutta tämä voi kirvellä." Aidan lausui ja ryhtyi sitten puhdistamaan haavaa ympäröivää ihoa.

Puhdistettuaan haavan Aidan laski pinsetit ja pumpulitupon talouspaperipalan päälle ja poimi työpöydältään paksuja sidetaitoksia. Nopealla vilkaisulla lasinsiru näytti olevan vain pienesti pinnassa eikä sen siis kuuluisi aiheuttaa mitään pahempia vammoja. Toisen kysymyksen kuullessaan Aidanin kasvoille kohosi jälleen lempeä, rauhoitteleva hymy ja mies pudisti päätään vastaukseksi. "Teillä oli onnea. En usko haavan tarvitsevan tikkejä eikä lasinsirukaan ollut onneksi kovin syvällä." Sanansa sanottuaan Aidan poimi yhden sidetaitoksista toiseen käteensä, samalla kun hän nyppäisi mahdollisimman varoen lasinsirun Tonyn olkapäästä. Sen jälkeen hän painoi sidetaitoksen haavan päälle saadakseen mahdollisen verenvuodon tyrehtymään ja kehotti sitten Tonya itseään painamaan haavaa hetken aikaa, samalla kun Aidan keräsi pöydälle sideharsoa ja sen kiinnitykseen tarvittavan hakasen.

(( Eise mitään, minä tässä itse joudun anteeksi kait pyytelemään D: >__> laiskana olen ollut)

Tony ei voinut olla värähtämättä lämpimien käsien koskettaessa hänen kosketusarkaakin arempaa ihoaan.
Kipu oli pistävä ja inhottavan terävä, veri suorastaan haiskahti... Venäläinen nosti sinisten silmien usvaisen katseensa terveydenhoitajaan ja oli pakko myöntää että poliisiherra oli sulaa tuohon hymyyn. Tony muisti siinä sitten että toinen oli töitään tekemässä tässä, hän pyöristi pienesti selkäänsä ja kääntyi paremmin selkä Aidaniin päin, helpottamaan toisen työtä..
"Niinhän se on, tämän ja teidänkin työnne hyviä ja huonoja puolia" Tony hymähti hymyillen arasti.
Vaikka Aidan olikin kerennyt varoittaa häntä hyvissä ajoin kivusta, Tony sihahti siltikin, parahdus lipsahti pyöreiden huulien välistä ja nuorimies painoi silmänsä kiinni, purren huulta, yrittäen pakottaa kipua kauemmaksi, kipua ja kirvelyä..Hän valitti kuin pikkupoika, tai tyttö jonka takkuisia hiuksia selvitettiin..." Ai ai ai"..

Kun kidutus oli suhtpian ohi, Tony siveli rannettaan miettiväisenä, katse luotu oveen...sitten olisi luultavasti vuorossa lasinsirun poisto..
Aidan kerkesi vastaamaan hänen kysymykseensä, Tony oli hyvillään että koulu oli saanut näinkin hyvän terkkarin joka piti huolen kaikista....Suloista..
Lasinsirun nyppäisy ei oikeastaan tuntunutkaan pahalta, tietenkin se sattui, mutta ei niin paljoa mitä Tony oli sen odottanut sattuvan..
" Hienoa, se kyllä sitten varmasti paranee, onhan minulla melkoista tuuria... kun kerta koulu omistaa yhtä taitavan hoitajan kuin te..." Tony hymisi tietyllä sävyllä korostettuna, ihan tarkoituksella..
Tony painoi sidetaitosta haavan päälle kuten oli kehotettu ja hetken kun heidän, Hänen ja Aidan-herran silmät kohtasivat, Tony yritti katsoa toisen sisimpään, katse saattoi tuntua läpitunkevalta...
"Olisihan tuossa voinut käydä pahemminkin.. onneksi ei.." Tony kehräsi hiljaa, posket punoittaen...

Theodoric Aidan Wernher

Aidan ei senhetkisten toimiensa vuoksi voinut kovin hyvin nähdä Tonyn kasvoja, mutta hän osasi silti kuvitella, että tähän sattui. Kivun ei kuitenkaan toivon mukaan pitäisi kestää kauaa ja Aidan yritti olla mahdollisimman varovainen ja hellä, jottei olisi aiheuttanut työtoverilleen sitä vähäistäkään kipua, mikä haavan hoitamisesta saattaisi aiheutua. Tonyn sanoja kuunnellessaan Aidan antoi hiljaisen hymähdyksen paeta huuliltaan ja hymy hänen kasvoillaan latistui hiukan. "Totta, vaikka me olemme täällä oppilaita varten, he tuntuvat silti aina välillä unohtavan sen." Aidan totesi vastaukseksi ja huomasi miettivänsä niitä muutamia oppilaita, jotka olivat onnistuneet pelästyttämään hänetkin tappeluillaan ja vihastuneilla reaktioillaan. Aidan ei voinut sanoa varsinaisesti pelkäävänsä, mutta siltikin hän huomasi aina silloin tällöin oppilaiden voivan käyttäytyä toisiaan tai henkilökuntaa kohtaan yllättävänkin vaarallisella tavalla.

Tonyn sihahduksen kuullessaan Aidanin hymy muuttui taas pahoittelevaksi. "Anteeksi, yrittäkää olla mahdollisimman rentona. Tämä on ihan pian ohi.." Mies tiesi noiden sanojen kuulostavan varmasti typerimmiltä mahdollisilta, sillä hän kyllä tiesi, ettei hän pelkkien sanojen avulla voinut saada toisen kipua pois. Tonyn hiljaisen valituksen kuunteleminenkaan ei tehnyt Aidanin olosta yhtään helpompaa ja mies tunsi pienen piston omassatunnossaan joutuessaan aiheuttamaan Tonylle moista tuskaa, vaikka ilman haavan hoitamista se tulehtuisi ja aiheuttaisi Tonylle entistä pahempia tuskia. Siltikin, yltiömäisen empaattisena ja ihmisrakkaana ihmisenä Aidan ei voinut tunteilleen mitään.

Lasinsirun ollessa poissa Aidan alkoi valmistella siteeseen tarvittavaa taitosta ja avasi sideharsorullan pakkauksestaan, havahtuen sitten Tonyn sanoihin. "T-teen vain työtäni." Mies totesi vastaukeksi ja tunsi punastuvansa toisen osoittamien kehujen vaikutuksesta. Aikaisempi hymy palasi jälleen Aidanin kasvoille. Saatuaan kaiken valmiiksi Aidan asetti sidetaitoksen Tonyn olkapäässä olevan haavan päälle ja kiersi vielä varmuuden vuoksi pari kierrosta sideharsoa Tonyn kainalon alta ja olkapään ympäri.

(( Heii sori sori sori D: meh, minulla ei ole oikein inspistä pelailla, antenni nyt tämä tällainen, mutta voitaisiinko pistää peli poikki? katotaan sitte joskus joskos otettasii uusinta myöhemmi >w>))