It's a new world, it's a new start

Tavallinen arkinen koulupäivä oppituntien merkeissä oli juuri päättynyt. Kello oli paria minuuttia yli neljä ja oppilaslaumat vyöryivät luokkahuoneista käytäville, ja edelleen pihalle koulurakennuksesta. Kaikkien muiden mukana maantiedon luokasta poistui pari nuorukaista, jotka sitten pihalle tullessaan erkanivat muista. Molemmat pojat olivat pitkähiuksisia, mutta toisella ne olivat mustat, toisella kastanjanruskeat, ja viimeisimpänä mainittu oli toista hiukan pitempi, sekä hänen hiuksensa ylttyivät vain lapoihin. He lähtivät kävelemään oppilaiden asuntolalle päin, mutta kun tultiin miekkavalas-patsaan kohdalle, pitempi nuorukainen pysäytti toisen, ja rupesi näpertämään tämän hiuksille jotain.
Victor huokaisi hänen huonetoverinsa näpertäessä hänen mustia hiuksiaan.
"Andrew hei, älä viitsi..."
Poika kastanjanruskeine hiuksineen, tämä Andrew-niminen, teki käskevän äännähdyksen, ja Victor hiljentyi.
"Älä marmata, olen halunnut tehdä tämän koko päivän." Andrew tokaisi erotellen pientä osaa toisen mustista hiuksista.
"Minkä ihmeen takia?" Victor kysyi laittaen kätensä puuskaan.
"Koska haluan." Andrew sanoi jämäkästi nyökähtäen. Victor naurahti huvittuneesti kaverinsa vakavalle ilmeelle ja pyöräytti silmiään. "Äläkä sinä naura siinä. Pitäisit parempaa huolta hiuksistasi, mokomakin peikko." Adrew mutisi.
"Ei tuo muuta niitä miksikään." Victor sanoi seuraten sivusilmällä, kun Andrew kaivoi takkinsa taskusta jotain.
"Pikku yksityiskohdat ovat uskomattoman tärkeitä, poika kulta." Andrew sanoi ja näpersi taas jotain hetken aikaa, astuen sitten parin askeleen verran taakse päin kuin tarkastellakseen jotain työtä. Sitten nuorukainen puhkesi hymyilemään. "Hyvältä näyttää!" hän tokaisi nostaen peukalonsa pystyyn. Victor kohautti kulmiaan ja siirteli hiuksiaan yrittäen nähdäkin jotain. Andrew oli kiinnittänyt hänen hiuksiinsa mustan koristesulan, joka laskeutui kasvojen viertä pitkin. Victor hymähti, hänen ystävällään oli jokin pakkomielle lisäillä pieniä koristeita kenen tahansa hiuksiin. Ja koska tuo oli hänen huonetoverinsa, hän yleensä oli se uhri Andrew'n kokeiluissa.
"Oletko nyt tyytyväinen?" Victor kysyi katsahtaen Andrew'hin silmiensä ylitse menevien hiussuortuviensa takaa.
"Heti, kun teet jotain tuolle otsatukalle." Andrew tokaisi, ja Victoria alkoi taas naurattaa.
Kumpikaan pojista ei huomannut tummatukkaista miestä, joka käveli heistä vain muutaman metrin päässä.

//Jotain outoa...//

Dante

Vielä muutama minuutti. Ruskeat silmät tuijottivat kelloa ja mies pyörähti kerran tuolilla ympäri vilkaisen lattialla lojuvaa kypärää. Tuttu feeniks-lintu tuijotti häntä siitä, kutsuen seikkaailuun ja kokemaan vauhdin hurmaa jälleen. Dante vilkaisi kelloa, kahta minuuttia vaille. Mies nousi täyteen 188 sentin mittaansa nojaten itsensä sitten pöytään. "No niin koe on ohi. Palauttakaa paperit pöydälleni. Muistuttaisin vielä että ensi viikolla kertaamme Egyptin historiaa ja haluan esseet taloushistoria käsitteestä takaisin.", mies lausui rauhallisesti ja vilkaisi ulos. Olisi täydellinen päivä lähteä tuntien jälkeen ajelamaan ja käymään bissellä. Dante oli ei hirveästi ollut vuodessa muuttunut, ehkä pari ryppyä oli tullut lisää silmien alle ja nyt nenän vasenta puolta koristi hopeinen ohut rengas. Saatuaan kaikki paperit Dante vilkaisi ne nopeasti läpi ja laittoi reppuunsa. Hän kävi kaapista lyhyen tiukan mustan nahtatakin päällensä ja veti vetoketjun kiinni ylös asti. Mustat hiukset sidottiin löysälle ponihännälle ja reppu heitettiin vasemalle olelle roikkumaan löysästi. Historianopettaja nappasi kypäränsä ja suunnisti sitten vapauteensa.

Bootsit kopisivat kivasti lattiaan ja hän hengähti syvään päästessään ulos. Dante laskeutui rappuset vauhdilla ja ohitti kaksi oppilasta. Kypärä oli hänellä kainalossa oikealla puolella. Jonkin matkan päässä patsaista hän pysähtyi ja veti takin taskusta yhden ohuen vogue savukkeen ja sytytti sen nauttien ekat savut. Dante vihasi teini-ikäisiä nuoria miehiä, mutta samalla juuri nuoret miehet saivat hänet syttymään. Olihan hänellä pari yhden yön juttua ollut Cloud berryn jälkeen oppilaiden kanssa, mutta ne eivät olleet menneet niin vakaviksi kuin sen erään pojan kanssa. Pojan jonka historianopettaja vallan hyvin muisti. Äkkiä mies muisti kaksi oppilasta, jotka oli ohittanut. Koululla kun oli nollatoleranssi, niipä eivät opettajatkaan saaneet pahetta koulun aluellaan harrastaa. Mies kääntyi ympäri ja kaivoi lompakon takinsa taskusta avaten seteli puolen. "Te kaksi..", hän sanoi ja nappasi tupakan sormiensa väliin osoittaen poikia, joita vielä ei ollut katsonut sen tarkkemin, vaan tuijotti mielummin setelipuoltaan lompakossa. "Te ette sitten nähneet mulla tätä savuketta saatte molemmat kaksikymppiset.", Dante malttoi viimein nostaa katseensa lompakosta. Kuului kolahdus kun kypärä lipesi kainalosta asvaltille. Historian opettaja tuijotti kaksikkoa tai pikemminkin tätä tummatukkaista nuorukaista.

Dante ei ollut uskoa silmiään, hän mietti oppilaslistojaan, yhdessäkään paperissa hän ei ollut nähnyt Havoc sukunimeä. Mies sai viimein loksautettua suunsa kiinni ja vilkaisi nopeasti toiseen poikaa. Hän tiennyt halusiko Victor, että hän näyttäisi tuntevansa toisen. "Niin kuten olin sanomassa.", Dante totesi ja laittoi savukkeen rennosti taas huuliensa väliin polvistuen poimimaan kypärän maasta. "Saatte kaksikymppiset, jos ette nähneet mulla savuketta", hän jatkoi ja oli kyyryssä maassa. Jälleen kerran ruskea katse nostettiin Victoriin epäuskoisena. Dante näytti jopa puvustukseltaan samalta kuin vuosi sitten. Nahkatakki, bootsit ja tummat farkut.

Victor itse oli selkä tuohon historianopettajaan päin, joten hän ei edes kiinnittänyt huomiota tähän tai tämän poltteluun. Andrew häntä vastapäätä vilkaisi sivusilmällä mieheen, virnistäen hienoisesti, mutta antoi koko asian sitten olla. Vaikka koulun alueella ei saanutkaan polttaa, niin se ei ollut hänen asiansa, eikä hän viitsinyt ryhtyä kantelupukiksi, oli opettaja sitten kuinka huonona esimerkkinä tahansa. Ja nyt Andrew oli muutenkin enemmän kiinnostunut tuijottamaan Victorin otsatukkaa, joka hänen mielestään häiritsevästi tuli toisen silmille, ja häntä melkeinpä ärsytti, kun Victor itse ei siitä häiriintynyt. Andrew oli juuri aikeissa aloittaa uuden marmattamisen asiasta, kun hän huomasi historianopettajan kääntyvän heihin päin.
Victor kohotti hieman kulmiaan Andrew tuijottaessa johonkin hänen olkapäänsä ylitse ja oli juuri aikeissa itse kääntyä katsomaan, kun mies puhuikin hänen takanaan. Heti samalla sekunnilla menivät hänen selkäänsä ja niskaansa pitkin kylmät väreet, jotka nousivat päälaelle asti, kun hän tunnisti äänen. Silmät pyöristyneinä Victor käännähti ympäri. Hän ei ollut uskoa silmiään tajutessaan ihan oikeasti tuijottavansa vanhaa historianopettajaansa. Kuten arvata saattoi, hänellä ei ollut mitään tietoa siitä, että Dante olisi ollut tässä koulussa.
Hänen kämppäkaverinsa tuijotti vuoronperään Victorista historianopettajaan ja takaisin. Kummankin reaktio oli vähän... outo. Dante näytti kuitenkin toipuvan nopeasti, ja Victorkin rauhoittui vähäsen, katsoen miestä kuin ketä tahansa opettajaa, vaikkei se sinänsä häntä itseään olisi haitannut, vaikka Andrew saisi tietää heidän tuntevan ennestään.
Toinen nuorukainen kallisti päätään vähän Danten ehdotukselle, virnistäen sitten. Jos kerta rahaa tyrkytti noin innokkaasti, niin eipä hän vastaankaan sanoisi. "Huuleni ovat sinetöidyt." tuo sanoi.
Victor puolestaan ei tehnyt elettäkään. Kohta hän kuitenkin kääntyi kämppiksensä puoleen.
"Andrew, voit mennä jo. Minun pitää vielä yksi asia hoitaa." hän ilmoitti tuolle. Andrew katsoi häntä vähän kysyvästi, mutta kohautti sitten myöntyvästi olkiaan ja lähti jatkamaan oppilaiden asuntolalle päin. "Nähdään myöhemmin!"
Victor katsoi hetken aikaa kaverinsa perään, ennen kuin keskitti huomionsa takaisin Danteen. Hän oli yhä hämmentynyt, mutta kasvoille nousi pikku hiljaa pieni hymy. "Mitä sinä täällä teet?" hän kysyi, vaikka se ehkä olikin vähän pöhkö kysymys. Kuitenkin niin itsestään selvä kysymys tällaisessa tilanteessa. Katse kävi historianopettajassa läpi. Tämä ei näyttänyt muuttuneen ollenkaan siitä millainen tämä CloudBerryssä oli ollut.

Dante

Historian opettaja seurasi katseellaan Victoria, toinen oli kasvanut. Victor... hän näytti hyvältä. Kun nuorukainen puhui taas Dante nousi seisomaan ja ojensi kaksikympisen lähtevälle nuorukaiselle. Ihan pienen hetken heidän välillään roikkui hiljaisuus. Dante ei ikinä olisi uskonut, että Victor rikkoisi sen. Ruskeat silmät pyöristyivät hiukan ja hän kohautti vasenta kulmaansa naurahtaen sitten. "Sä olet... muuttunut", hän totesi ja hymyili heittäen tupakan jämät maahan ja polki ne sitten kengällään. "No se on oikeastaan aika pitkä juttu. Mutta..." Dante sanoi ja katsahti kenkiään ja mietti olivatko jutut Cloud berryssä kulkeneet myös opilaiden seassa. "Mä olin virkavapaalla puoli vuotta ja sain sitten siirron Cloud berrystä tänne. Mua ei vähän niin kuin enää haluttu sinne. Siis hyvä opettajahan mä olen.", Dante kertoi rennosti ja naputteli sormillaan kypärään. "Mä vaan halusin kiellettyä hedelmää liikaa. Oli ihme ja onni etten saanut potkuja.", hän totesi ja käveli rennosti sitten Victorin viereen laskien vasemman kätensä pojan olkien yli nojaten rennon kaverillesesti nuorukaiseen. "Muuuuttttta mitäs sä täällä teet? Mä luulin että sä palasit Walesiin?", historianopettaja kysyi ja hymyili lempeästi nuorukaiselle. Kumminkin ruskea katse tuijotti Victorin huulia ja kaulaa. Dante ei ikinä ollut oikein osannut käyttäytyä entisten panojensa kanssa.

Victor kohotti kulmiaan naurahtaen samalla pienesti, Danten sanoessa hänen muuttuneen. No, tuo kyllä kieltämättä piti paikkaansa ainakin jonkin verran. Sekä ulkonäöllisesti että henkisesti. Henkiseen puoleen Dante oli tainnut olla enempi osallisena. Kaikki muu olikin sitten tapahtunut CloudBerrystä lähdön jälkeen. Vuodessa ehtii sattua yllättävän paljon. Oli outoa, että heidän viime tapaamisestaan oli jo niinkin kauan.
Nuorukainen katsoi entistä historianopettajaansa tämän puhuessa. Jännää myös, että he eivät täällä olleet aiemmin kohdanneet. Toisaalta, St. Heaven's Bay oli iso koulu, ja hänelläkin oli eri historianopettaja nykyään, joten ei se sinänsä yllättävää ollut. Victor nyökähti pari kertaa kuunnellessaan Danten kertomusta, toinen suunpieli venyen hieman pieneen irvistyksen tapaiseen miehen sanoille 'kielletystä hedelmästä'. Victor muisti ne ajat hyvin. Nuorukainen puisteli kevyesti päätään ja seurasi katseellaan kun Dante käveli hänen vierelleen ja heitti käden hänen olkapäilleen. Hänellä itsellään oli kädet ristissä rintakehän päällä, pidellen kädellään toisen käden kyynärpäästä kiinni. Victor kohotti kevyesti Danten käden puoleista olkaansa.
"Aluksi minä sitä harkitsinkin. Mutta siinä oli esteenä sellainen pikku asia kuin raha." Victor sanoi hymähtäen. "En nyt sano, että jumituin paikkakunnalle, koska ei minulla mitään sitä paikkaa vastaan ole. Olin sitten jonkin aikaa töissä eräässä kahvilassa, kunnes postissa tuli ilmoitus, että olen stipendillä oikeutettu jatko-opiskeluihin tänne."
Stipendi oli hänelle itselleen tullut aivan täytenä yllätyksenä. Kirjekuori vain oli odottanut muiden postien seassa hänen töistä kotiin tullessaan. "Ja varalleni oli näemmä lisääkin yllätyksiä luvassa." Victor tuumasi ääneen, virnistäen kevyesti. Hän ei ikinä olisi uskonut tapaavansa Danten uudessa koulussa. Hänkin oli luullut, että tämä olisi CloudBerryn jälkeen jäänyt paikkakunnalle ja mennyt johonkin toiseen kouluun opettamaan. Hän ei ollut tuota sen jälkeen nähnytkään. Tämän sisaruksia hän kyllä oli pari kertaa kaupungilla nähnyt kun oli ohimennen katsellut kahvilan ikkunasta pihalle, mutta ei hän koskaan ollut uskaltanut mennä puhumaan noille.

Dante

Historianopettaja kuunteli toista ja nyökkäili hiukan viheltäen sitten pienesti kuullessaan toisen kertomuksen. "No sinun arvosanoillasi ei ihme että pääsit opiskelemaan, olet ollut yksi parhaimmista oppilaistani", Dante sanoi, toinen asia oli millä tavalla hän sen tarkoitti sitten. Mutta historianopettaja kyllä puhui totta. Victorinlaisten oppilaiden takia hän teki tätä työtä. Kotvasen kulttua hän veti kätensä pois toisen harteilta ja hymyili sitten ystävällisesti. Hiljaisuus tuntui venyvän taas minuutiksi. "Hei sun syntynmäpäivät oli jo", hän tajusi äkkiä ja hymyili syvään. "Lähde bisselle, tai voi mä limunkin tarjota jos sä et vieläkään välitä alkoholista?", Dante totesi hymyile ja sipaisi vasemmalla puolen olevaa nenäkoruaan. "Voitaisiin puhua ihan rauhassa sitten?", Dante kerkesi juuri sanoa sen kun hänen puhelimensa pirahti soimaan. "Anteeksi", hän totesi ja katsoi näytöstä nimen vastaten sitten.

"Hei apina. Hmm... Kyllä mä yritän päästä ensi viikonloppuna. Jooh.. Paco", Dante puhui ja vilkaisi sitten Victoria hymyilen. "Paco, mulla olisi yksi juttu kesken... yksi hemmetin hyvä juttu...", hän jatkoi ja käänsi katseensa maahan sitten naurahtaen hiukan. "Ei Joshin ja mun juttu ei toiminut... Ei... Säkin tiedät tän...", hän sanoi ja vilkaisi Victoriin. "Paco mun on pakko mennä ennenkuin mä herään tästä unesta. Ihan oikeasti, mä koitan päästä ensi viikonloppuna, yeah bella bella.", hän totesi ja sulki puhelimen pahoittelevasti katsoen Victorin silmiin. "Ensi viikonloppuna on mun kummipojan kastajaiset... Mutta lähdetsä? Mä tiedän yhden rauhallisen kuppilan ihan tässä lähellä. Bar Benita, tuossa kulmilla", hän sanoi sitten ja vei kätensä taskuun tuijottaen Victoria nyt jopa hiukan anelevasti.

Victor kohautti uudestaan olkiaan. Olisi sen stipendin saamisen melkein voinut arvatakin, mutta hän oli yllättynyt silti. Sitä olikin sitten ollut säätöä, kun oli vasta pari kuukautta sitten omaan asuntoon muuttanut, ja sitten lähdettiinkin yhtäkkiä toiselle puolelle Kanadaa. MUtta hyvin hän täälläkin viihtyi.
Victor ei keksinyt enää mitään sanottavaa, ja hiljaisuus vain venyi. Luulisi, että sitä olisi kestänyt pitempäänkin, mutta kestikin vain sen minuutin verran. Victor kohotti katseensa Danteen tämän mainitessa hänen syntymäpäivänsä. Victor hymähti nyökähtäen, hieman yllättyneenä kyllä siitä, että toinen sellaisenkin asian muisti. Hän itse ei kiinnittänyt siihen niinkään huomiota. Victor kohotti kulmiaan Danten ehdotukselle, mutta ennen kuin hän ehti vastata mitään, tuon kännykkä soi. Poika nyökkäsi, antaen Danten vastata siihen kaikessa rauhassa.
Hän itse kuunteli vieressä seisten ja kallisti vähäsen päätään. Pojan kasvoille nousi pieni hymy Danten mainitessa soittajan olevan Paco. Danten vanhempi veli oli ihan mukava mies, ja jos olisi kehdannut keskeyttää, Victor olisi pyytänyt lähettämään terveisiä tuolle. Mutta ei hän viitsinyt, joten pysyi vain hiljaa vieressä, kuunnellen puhelua osittain. Noh, eikä edes osittain, vaikka hän katselikin muualle välillä, huomio pysyi keskustelussa. Hänen kasvoillaan kävi pieni virne, sitten ehkä vähän hölmistynyt ilme Danten puhuessa jostain Joshista. Jaa, tällä oli joku ollut tässä välillä. Ei sillä, että se hänelle mitään kuuluisi, mutta hän tuli silti kieltämättä hieman uteliaaksi. Itse hänellä ei ollut ollut ketään Danten jälkeen. Oli ollut kaikenlaista säätöä, eikä hän ollut jaksanut vatvoa sellaisia asioita yhtään enempää.
Puhelun loppuessa Victor kääntyi taas Danten puoleen. Pieni virneenpoikainen nousi taas hänen kasvoilleen, Danten ilmeen nähdessään.
"Voisinpa vaikka lähteäkin. Tuskin Andrew sentään kuolee siellä asuntolalla ilman minua." hän ilmoitti hymyillen.

Dante

"Tuskin kuolee." Hän myönsi myös ja lähti sitten kävelemään hitain askelin pois päin koululta. Paikka oli ihan muutaman korttelin päässä joten olisi turhaa edes ensin ajaa kämpille hakemaan toinen kypärä Victorille ja sitten sieltä takaisin koululle ja sieltä pari liikettä eteenpäin ja vola he olisivat perillä, olisi parempi kävellä. Dante yskäisi hiukan selvittääkseen kurkkuaan ja mietti olisiko tabu phua heistä, ehkä se olisi parempi jättään myöhempään. "No, miten sulla noin muuten nykyään menee?", hän sanoi sitten ja katsahti nuorukaista hymyilen. "Tarkoitan... ihmissuhteita?", hän lisäsi sitten varovasesti kävelleen edellä. Dante potki pientä kiveä eteenpäin heidän kävellessään sitten ja vilkaisi eteenpäin. Bari Benita näkyikin jo. Historian opettaja harhautui hetkeksi miettimään sitä miten Paco oli yrittänyt takoa hänen päähänsä silloin virkavapaalla, että hänen täytyisi kertoa syy myös Victorille, mites hän olikaan tehnyt hankkinut sijaisen ja karauttanut hetkeksi itse lomalle. Ihan vain nohtaakseen Victorin, siinä hän ei koskaan ollut kyllä onnistunut. Hetkittäin hän oli onnistunut unohtamaan pojan mutta Joshin ja hänen suhde oli kärsinyt Danten menneisyyden haamuista. Mies havahtui kun tajusi, että Victor oli lopettanut puhumisen. "Anteeksi, kysyitkö sä jotain?", dante lisäsi pahoittelevaan sävyyn. Jos häneltä olisi kysytty kuukausi sitten mitä hän tekisi tänään hän ei ikinä olisi arvannut olevansa menossa kaljalle entisen... poikaystävä ehdokkaansa kanssa.

Victor lähti kävelemään Danten vieressä, vastakkaiseen suuntaan kuin mihin aluksi oli pitänyt, eli pois päin asuntoloilta, ja koko koulusta. Hänellä oli yhä koululaukkunsa olallaan, mutta ei siellä ollut kuin maantiedon ja historiankirja, joten ei laukku paljoa painanut. Menisi ihan hyvin mukanakin.
Victor mietti pienen hiljaisuuden ajan, mitä olisi kannattanut sanoa, kun Dante puhuikin sitten ensin. Ihan hyvä niin. Victor vilkaisi mieheen, mutta käänsi sitten katseensa takaisin kävelysuuntaan.
"Eipä mitenkään ihmeemmin oikeastaan. Andrew'hin nyt tutustuin täällä, hän siis on kämppäkaverini, mutta eipä muuten ole mitään ihmeellistä tapahtunut. Samaa vanhaa." hän kertoi. Ainoa uusi ihminen, johon hän nyt oli tutustunut, ja sekin sen ansiosta, että he jakoivat saman asuntolahuoneen. Aika säälittävää. Victor hymähti itsekseen mietteilleen. Hän vilkaisi Danteen päin, mutta tämä näytti vaipuneen omiin ajatuksiinsa, joten hän ei sanonutkaan mitään, käveli vain eteenpäin omissa hiljaissa mietteissään. Hänellä ei ollut hajuakaan, mitä historianopettaja mietti parhaillaan, eikä hän itse ajatellut juuri mitään. Tai no, ajatteli kylläkin. Sitä, miten outoa oli törmätä nyt historianopettajaan täällä, uudessa koulussa, ja puhua tuon kanssa kuin ei mitään, vaikkei hän ollutkaan puhunut tämän kanssa kuin viimeksi ennen tämän virkavapaalle lähtemistä. Sekin oli tapahtunut noin vain yhtäkkiä.
Victor veti syvään henkeä ja huokaisi ääneti. Mitenköhän tästä eteenpäin? Tulisiko mitään enää tapahtumaan? Pystyisikö mitään tapahtumaan edes? Ja hän ei ollut varma, haluaisiko mitään tapahtuvan. Ehkä olisi parempi, jos he pysyisivät vain oppilaana ja opettajana, tai ehkä enintään kavereina. Kai se olisi helpompaa.
Victorkin havahtui sitten, kun Dante heräsi aatoksistaan. Poika puisteli hymyillen päätään.
"Enpä oikeastaan." hän sanoi.
"Mitenkäs Tosca ja Paco?" hänen oli sitten vielä pakko kysäistä, lähinnä sen takia, ettei tulisi sitä vaivaantunutta hiljaisuutta. Ja, olisihan se ihan mukavaa näistäkin jotain pitkästä aikaa kuulla, kun itse oli niin raukka, ettei ollut edes tervehtinyt nähdessään noita kaupungilla.

Dante

Mies nyökkäsi hiukan ja mietti omiaan sitten. Eli siis Victorilla ei ollut ketään, eikä ollut hänelläkään. Luhyen hetken ajan mies leikitteli ajatuksella, että he yrittäisivät taas mutta sitten Victorin kysymys veti hänet takaisin. Danten huulille nousi lämmin hymy ja hän hieraisi hiuksiaan avataen nuorukaiselle oven. "Tilataan ensin kerron sitten", hän sanoi ja ohjasi Victorin sisään baariin.

Sisustus oli hyvin hillitty ja baari näytti oikeastaan kotoisalta olohuoneelta kuin baarilta. Dante osoitti loosia nurkassa. "Mene tonne mä tulen kohta perässä.", Hän sanoi hymyilen ja pörrötti vaisomaisesti nuorukaisen hiuksia niinkuin joskus muinnoin. Opettaja meni puhumaan omistajan kanssa joka oli hempeän näköinen, hiukan pyöreähkö keski-ikäinen nainen. Dante naureskeli samalla, kun jutteli naisen kanssa ja suikkasi vielä naisen poskelle suukon läjhtiessään yhden limpparin ja kaljan kanssa kohti loosia.

Hän laski juomat pyödälle ja riisui nahaktakin naulaan joka oli loosin ulokopuolella. Dante laittoi paremmin valkoisen t-paidan farkkujen sisään ja istahti sitten toiselle puolelle hymyilen. "Jooh tosiaan, Tosca muutti kuukausi sitten Pariisiin. Hän sai sieltä vakituisen työpaikan joku assistentti juttu. Ja mitä Pacon tulee hänellä on oma yksityinen yrtitys juuri taästä seksilogi tearapiasta tai mikä onkaan. Ja Paco hänen sihteerinsa Leslie saivat vauvan pari kuukautta sitten. Eli minun kummipoikani.", Dante kertoi hymyilen sitten Vicrorille ja otti kulaksen kaljastaan hymyilen. Hetken hän oli hiljaa ja vie sitten varovasti kätensä Victorin käden päälle. " Vic hienoa nähdä sua.", hän totesi ja huulilla oli todella lempeä hymy nyt.

Sitä sitten saavuttiinkin jo näemmä sinne baarille mistä Dante oli puhunut. Aiemmin Victor ei ollut kiinnittänyt edes huomiota, että tällainenkin paikka oli tässä lähistöllä. Andrew jos saisi tietää, niin varmaan raahaisi hänet tähän paikkaan heti.
Victor asteli sisälle jääden oven viereen odottamaan hetkeksi, että Dantekin pääsi sisälle. Hän katsoi hetken aikaa ympärilleen. Vaikutti melko mukavalta paikalta, eikä ihan miltään räkälältä. Victor vilkaisi Dantea, ja meni sitten tämän osoittamalle paikalle, tuon pörrötettyä hänen hiuksiaan ensin. Victor ravisti päätään, kylmät väreet kulkivat taas selässä jostain syystä. Nurkkaloosissa oli mukava sohva penkkejä korvaamassa. Victor istuutui ja laski olkalaukun viereensä istuintyynylle. Hän vilkaisi nopeasti tiskille päin, mutta käänsi sitten katseensa pois. Danten ollessa vielä tilaamassa hän kaivoi kännykän housujen taskusta ja näpytteli Andrew'lle viestin ilmoittaakseen, että oli 'asioille' lähtenyt, ettei tuo ihmettelisi, missä hän kuppasi. Hän ei tosin maininnut, kenen seurassa oli ja missä.
Victor laittoi kännykkänsä pois samaan aikaan, kun Dante tuli juomien kanssa. Jaajaa, limppari. Kyllähän tuokin hänelle kelpasi, vaikka hän oli vähitellen oppinut juomaan joitain alkoholijuomiakin. Oli vaan jäänyt mainitsematta. Eipä sillä niinkään väliäkään kai olisi. Victor veti lasin eteensä, muttei vielä juonut siitä. Hän keskittyi kuuntelemaan Danten kertoiluja Toscan ja Pacon kuulumisista. Victor kohautti hieman kulmiaan noinkin isoja uutisia kuullessaan. Nuorukainen hymyili ja nyökkäili pari kertaa. Vaikutti siltä, että molemmilla siis meni ihan hyvin, ellei itseasiassa loistavasti. Victor otti pienen hörppäisyn juomastaan, katse siirtyen hetkeksi siihen juomaan, pois Dantesta. Mies tosin ei näemmä jättänyt häntä rauhaan, Victorin katse siirtyi miehen käteen joka ilmestyi siihen vierelle ja sitten hänen oman kätensä päälle. Victor tuijotti kättä jonkin aikaa ja nosti sitten katseensa Danteen. Eikäh, ei tuota hymyä. Victor ei oikein tiennyt, miten olisi pitänyt suhtautua. Toisaalta olisi tehnyt mieli vetäistä kätensä pois miehen otteesta, mutta... Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä. Pojan suu kumminkin meni yhdeksi suoraksi viivaksi ja hän käänsi hetkeksi katseensa pöydän pintaan.
"... Lähdit virkavapaalle aika yllättäen." hän sanoi yhtäkkiä. Hän ei ollut edes tiennyt miehen aikeista mitään, ennen kuin luokassa eräänsä päivänä olikin sijainen ollut. Hänelle Dante ei ollut kertonut mitään, ja se oli hämmentävää. Sijaiselta hän sitten oli kysynyt, mitä tuolle oli tapahtunut, ja saanut asioiden laidan tietää. Ja hän ei ollut saanut minkäänlaista yhteyttä edes Danteen. Olo oli pitkään tuntunut hirveän... hylätyltä. Sitten koulu olikin yhtäkkiä kokonaan ohitse, ja hän vain oli yrittänyt unohtaa kaiken.

Dante

Kun Victor alkoi puhua sitten virkavapaasta miehen ilme muuttui hiukan ja hän veti kätensä pois toisen kädeltä keskyttyen juomaan hetkeksi. Dante otti pitkän kulauksen lasista ja maiskautti suutaan sitten nostaen katseensa Victoriin. Victor ei siis ilmeisesti todellakaan tiennyt syytä siihen miksi hän oli lähtenyt. Ruskea katse käännettiin ikkunaan päin ja hän huokasi syvään sitten. "Sä et muka todellakaan kuullut siitä sitten?", hän sanoi ja naputti sormillaan pöydän pintaa kääntäen katseensa hitaasti nuorukaiseen. Hetken välillä roikkui hiljaisuus joka katkesi siihen, että Dante otti taas kulauksen juomastaan. "Joku tiesi meistä... Mä jouduin rehtorin puhutteluun asiasta. Mun puhelimesta löytyi viestejä sulta jotka osoittivat huhut oikeaksi meidän deittailustamme. Sain valita joko virkavapaa tai molempien erotuksen.", hän sanoi sitten ja tuijotti tiiviisti ruskeilla silmillään Victoria.

Dante pyyhkäisi sormellaan tuopin kosteaa reunaa ja huokasi sitten syvään. "Mä en uskaltanut soitella tai viestitellä sulle koska pelkäsin että sun puhelin on takavarikossa. Oli vaan helpompi lähteä", hän sanoi ja nielaisi nostaen nyt uudestaan katseensa Victoriin mutta huulilla oli hymy. "Se ei silti tarkoita että olisin päässyt jotenkin helpommalla, mä kaipasin sua. Mä lähdin reisuun unohtaakseni sut. Hetkeksi unohdinkin kun tapasin erään opettajaksi opiskelevan Joshin. Muutin hänen luokseen ja alkuun kaikki näytti hyvältä. Lopulta, mulle alkoi tulla ongelmia makuuhuoneen puolella. Josh ei kestänyt sitä. Eräänä aamuna tulin kotiin baarista ja avain oli pöydällä ja Joshin tavarat häipyneet.", Dante kertoi tarinan avoimesti.

Victor pyöritteli lasia pöydän pintaa vasten, ja katseli vaan kun juoma liikkui lasin sisäpuolella edes takaisin. Hiljaisuus tuntui inhottavalta. Victor nosti lopulta katseensa takaisin Danteen tuon puhuessa. Poika rypisti kysyvästi otsaansa. Mistä tämä nyt puhui? Hän pysäytti lasinsa ja jäi katsomaan odottavasti Dantea, että tämä olisi jatkanut. Jäätävä muljahdus tuntui nuorukaisella mahan pohjassa heti ensimmäisen lauseen kohdalla. Poika laski hieman päätään ja tuijotti lähes silmiäänkään räpäyttämättä Dantea. Hän ei ollut todellakaan tiennyt tuollaisesta asiasta mitään. Nyt häntä hieman ihmetytti, minkä takia häneltä ei oltu tultu kyselemään mitään. Sitten Dante vielä jatkoikin kertomustaan. Ja samalla tuli myös kertomus aikasemmin mainitusta Joshista. Victor pureskeli alahuultaan hermostuneena.
Danten lopettaessa lopulta kertomuksensa Victor huokaisi ja nojasi sohvapenkin selkänojaan.
"... Olen pahoillani." Victor sanoi myötätuntoisesti ja katsoi taas pöydällä edessään olevaan lasiinsa. Nyt hänestä tuntui hieman nololta, ja samalla keljulta, että oli ottanut koko asian puheeksi. Nähtävästi kummallakaan ei ollut ollut helppoa. Toisaalta, Dantella oli joku ollut hetken aikaa... Mutta ei se kyllä ollut tainnut helpottaa miehen asioita juurikaan. Ihan kuin hän olisi nuori, asioista valittava kakara. Hän ei ollut tajunnutkaan, että asiat olivat tuolla tolalla olleet. Dante oli aika uhrauksenkin myös tehnyt, kun oli virkavapaalle jäänyt.

Dante

Dante kohotti hämmästyneenä kulmakarvojaan kun Victor pyysi anteeksi, hetken hän sai pidettyä vakavan ilmeen naamallaan mutta sitten hän repesi nauramaan hiukan. "Älä ole, oikeastaan se oli mulle vain palvelus, joka tapauksessa mä olisin lähtenyt sieltä samaan aikaan kuin sinä.", hän totesi hymyilen sitten nuorukaiselle ja huuteli loputkin oluestaan alas laskien tuopin pöydälle vilkaisten rannekelloaan sitten. "Onko sulla kiire? Tai siis miten paljon sulla on luettavaa, tiedän että täällä on opetuksen suhteen hyvin paljon erilainen meininki kuin Cloud Berryssä. Hyvä että opettajillakaan jää vapaa-aikaa", hän sanoi hymyilen sitten ja nojautui eteenpäin. "Mietin vaan että jos sä haluaisit voisin näyttää sulle mun kämpän?", historianopettaja kysäisi varovasti, mutta samlla ruskeista silmistä näki sen leikkisän flirttailevan sävyn, joka niissä oli välillä.

Victor nosti katseensa Danten nauraessa ja mulkaisi miestä kevyesti. Hän oli tosissaan äsken anteeksipyydellessään. Yritäpä tässä nyt sitten olla vakavana, kun toinen menee nauramaan päin naamaa. Pitkään ei Victorkaan kuitenkaan jaksanut vihoitella miehelle, ei hän tosissaan edes vihainen ollutkaan ollut. Victorkin joi sitten limpparinsa loppuun, ja pyöritteli vielä hetken tyhjää lasia pöydän päällä kunnes hän kuuli Danten puhuvan taas. Nuorukainen kallisti vähäsen päätään, niin että Andrew'n kiinnittämä sulka-koru roikkui hänen poskensa vieressä. Hetken aikaa Victor näytti mietteliäältä, sitten nuorukainen suoristi päänsä ja kohautti olkapäitään.
"Eiköhän tässä ehdi pari tuntia taukoa pitää ennen lukumaratoonia." hän tuumasi hymyillen. Ei hänen tarvitsisi tänä iltana lukea kuin maantietoa muutama kappale ja historiaa pari kappaletta. Ja hänellä onneksi jäivät asiat hyvin päähän jo tunneilla, että luultavasti kevyttä kertausta vain tarvittaisiin.
Victor kyllä tunnisti tuon leikkisän sävyn Danten silmissä, ja hän hymyili vain leveämmin miehelle.

Dante

"Hienoa", Dante sanoi sitten ja kaivoi lompakosta muutmia kolikoita jotka jätti tipiksi pöydälle ja puki sitten takin takaisin päällensä. Hän nappasi repun ja kypärän ja Victorin noustessa hän laski taas kätensä toisen harteille lähtien kävelemään sitten ulos. He saivat jonkin matkaa kävellä taksi kopille. Ja aivan kuin se ei olisi riittänyt alkoi vielä satamaan. "No onneksi sanonta kuuluu että sade tietää onnea.", Dante mutisi heidän odotellessaan taksia. Dante vilkaisi sitten Victoria ja tämän kasvoja , jotka sade vesisai kiiltelemään mukavasti. Kuin salakavalasti dante palasi mieleessään niinhin hetkiin joita oli toisen kanssa viettänyt, tuntui kuin siitä olisi ikuisuus vaikkei niin todellisuudessa ollut.

Pieni yskäiisy rikkoi pian sitten hiljaisuuden ja Dante vaihtoi painoa jalalta toiselle. "Sä taisit ottaa oppi mun sanoista ja kasvattaa selkärangan", hän totesi ja vilkuili tielle. Ei vieläkään taksia.
"Mietin vaan sä et tunnu enää häpeilevän itseäsi niinkuin... niinkuin silloin", hän jatkoi ja vilkaisi Victoria nielaisten. Ruskea katse pysyi tarkoitettua pidempään toisen märkänä kiiltelivinä kasvoilla. Dante astui kumartui lähemmäs Victoria, jonka olkapäillä hänen kätensä lepäsi vielä. Samassa taksi kaartoi heidän eteensä ja yhtä nopeasti kuin hän oli kumartunut poikaa kohden hän oli myös poissa. Opetteja odotti että Victor menisi ensin ja sulki sitten takaoven mennen kuskin viereen. Nopeasti Dante sanoi osoitteen ja vilkaisi taask nuorukaisee ja käänsi sitten katseensa pois. Mutta varmasti Victor oli jo nähnyt sen että Danten tummilla veistoksillisillä poskipäillä oli komeillut nolostuksen puna.

Victor nousi pystyyn paikaltaan ja kiersi pöydän ympäri, jättäen itsekin parit kolikot pöydälle. Täytyihän sitä jotain jättää, kun ei ollut itse edes juomaansa maksanut. Poika katsahti kättä, jonka Dante heitti hänen olkapäilleen, mutta ei se häntä häirinnyt. Joten antoi olla siinä. Muutama baarissa ollut katsoi vähän kummissaan tai ehkä arvostellen heidän suuntaansa, mutta poika ei antanut sen häiritä.
He eivät edes ehtineet kävelemään kuin pari minuuttia, kun alkoi jo satamaan. Ei se ollut ihan mikään kaatosade, muttei toisaalta mitään tihkuakaan, vaan jotain siltä väliltä. Enemmän rankkasateen suuntaan kuitenkin. Eipä siinä mitään, Victorista sade oli ihan mukavaa. Saisi kaiken elämään. Victor kohotti katseensa hetkeksi taivasta kohti, hymyillen samalla Danten sanoille.
"En ole tuollaista sanontaa ennen kuullutkaan." hän tuumasi ja laski leukansa vilkaisten samalla historianopettajaa. Tulipahan jotenkin yhtäkkiä muistoja mieleen. CloudBerryssä, kun hänellä oli asuntolahuoneensa avain unohtunut sisälle, ja hän oli ulos jäänyt sateeseen. Dante tosin oli luullut, että joku oli heittänyt hänet suihkulähteeseen. Victor sulki hetkeksi silmänsä naurahtaen hiljaa itsekseen.
Danten rykäisy sai Victorin avaamaan silmänsä jälleen ja kääntämään katseensa mieheen. Nuorukainen kohotti toista kulmaansa ennen kuin käänsi katseensa takaisin eteensä, samalla hetkellä kun Dante kääntyi vilkaisemaan häneen.
"Niin ja näin.. Se ei ole kyllä omaa ansiotani ollenkaan." Victor hymähti laskien nyt katseensa vaihteeksi maahan. E-hei alkuunkaan. Jos hän ei olisi Dantea koskaan tavannut, hän olisi luultavimmin samanlainen hissukka kuin mitä oli aikoinaan ollut.
Sivusilmällä Victor huomasi Danten astuneen vähän lähemmäs, mutta hän ei ehtinyt katsomaan tähän kun taksi kurvasikin paikalle ja Dante oli taas yhtäkkiä kauempana. Victor nosti päänsä taksin suuntaan ja kapusi sisälle nopeasti. Vaikka sade olikin mukavaa, kastuminen ei niinkään. Enää sille tosin ei mahtanut mitään, hän ja Dante kumpikin olivat luultavasti läpimärkiä alusvaatteita myöten. Victor ravisti kevyesti päätään ja pyyhki hiussuortuvia naamaltaan kasvojen sivuille. Katseensa seuraavan kerran nostaessaan hän kohtasi Danten ruskeat silmät, mutta mies kääntyi nopeasti pois päin. Ja kyllä, Victor oli punastuksen tuon kasvoilla nähnyt. Poikaa hymyilytti hieman se, vaikka hän samalla tunsi nolostuvansa itsekin jonkin verran.

//siirsin pelin Danten asunnolle http://stheavensbay.heavenforum.org/kaupunki-f43/danten-asunto-t147.htm //