Uimataidottomuutta

(Toivottavasti urheilukenttien läheisyydessä voi olla myös uima-allas ^^')

Kentaro Hamada

Kentaro inhosi välituntivalvojana toimimista. Epämieluisinta se oli siksi, että välituntia viettävät oppilaat suostuivat hyvin harvoin ottamaan Kentaron sanoja todesta ja silloinkin, kun Kentaron sana tuntui ensin menneen perille, oli se hetken päästä taas unohdettu, kun mies oli poistunut oppilaiden näköpiiristä. Koska Kentaro ei osannut suuttua, eikä korottaa ääntään, oppilaat näkivät sen oivalliseksi tilaisuudeksi koetella miehen kärsivällisyyttä ja tehdä miehen nähden kaikkia niitä asioita, joista muut opettajat olisivat menettäneet malttinsa. Tämän lisäksi Kentaro inhosi välituntivalvojan tehtäviä siksi, ettei hän koskaan osannut hakeutua mahdollisen toisen välituntivalvojan seuraan ja keskustella tämän kanssa esimerkiksi oppilaiden uusimmista tempauksista, tai vaikkapa viimeaikojen säästä. Ujon luonteensa ja itsetuntoa koetelleiden ongelmiensa vuoksi Kentaro vietti välitunnit pääasiassa kiertämällä ympäriinsä koulun pihalla ja huomauttamalla näkemistään epäkohdista asianomaisille, tietäen, etteivät ne kuitenkaan lähes aina menneet perille.

Kentaro huokaisi hiljaa ohittaessaan poikaporukan, jolle hän oli jo pariin kertaan sanonut, ettei koulun pihassa olevaan suihkulähteeseen saanut heitellä mitään, eikä sinne saanut hakeutua uimaan, vaikka olisi ollut kuinka lämmin päivä. Pojan vääntelivät Kentaron sanomia sanoja erilaisilla äänenpainoilla ja repesivät äänekkääseen naurunremakkaan miehen poistuessa alistuneena paikalta. Päivä tosiaan oli sinä päivänä lämmin, mutta Kentaro, joka tavallisesti paleli herkästi, oli siitä kiitollinen. Hän oli aamulla nukkunut liian myöhään ja herännyt vasta, kun herätyskello oli soinut kahdesti. Kunnollinen aamiainen oli jäänyt syömättä. Mies oli ollut nälkäinen ja väsynyt koko aamupäivän ja oppilaat olivat pitäneet oppitunneilla huolen siitä, ettei Kentaro vahingossakaan nukahtaisi. Meteli oli ollut korvia huumaava ja loppujen lopuksi Kentaro oli päästänyt oppilaat viisitoista minuuttia etuajassa välitunnille, koska hän ei ollut jaksanut enää yrittää saada kuria tuohon apinalaumaan.

Välitunnin alkaessa lähestyä loppuaan, Kentaro suuntasi kulkunsa urheilukenttien suuntaan, joiden reunalla kasvoi tavallisesti korkeita puita, joiden latvustot soivat rauhoittavia ja viilentäviä varjoja. Lähistöllä oli myös uima-allas, jonka läheisyydessä oli tavallisesti viileää, mutta vesikammonsa vuoksi Kentaro varoi aina visusti menemästä tuon altaan lähelle. Urheilukenttiä lähestyessään miehen korviin alkoi kuitenkin kantautua ääniä. Kuulosti siltä, että jossain tapeltiin ja Kentaro nopeutti askeleitaan juoksuksi selvittääkseen, mistä oli kyse. Hänen katseensa osui kolmen pojan porukkaan uima-altaan läheisyydessä, jossa kaksi poikaa kiusasivat yhtä pienempää. Kentaro näki velvollisuudekseen mennä väliin, vaikka hän arvelikin, ettei pystyisi tekemään kovin paljon tuon pienemmän pojan hyväksi.

Isommat pojat eivät kiinnittäneet Kentaroon ilmaantumiseen suurempaa huomiota, sillä he tiesivät kyllä, ettei tuollainen hiirulainen pystyisi tappelemaan heidän kanssaan. Kentaro tiesi sen itsekin ja hetken aikaa hän miettikin, miksi ihmeessä oli sekoittanut itsensä tähän. Hengitystään tasaillen Kentaro loi nopean katseen kumpaankin poikaan ja yritti saada ääneensä mahdollisimman paljon voimaa sanoessaan: "Lopettakaa ja palatkaa takaisin luokkiinne, välitunti päättyy kohta." Pojat nauroivat kylmästi ja toinen heistä seisahtui Kentaron eteen tarttuen miestä paidankauluksista. "Jos sä hiiri vaa huolehtisit omista asioistas, mite ois?" Poika murahti äänellä, josta kuulsi sekä uhkaava, että piruileva sävy. Kentaro hätkähti, mutta teki parhaansa pitääkseen pelkonsa poissa. Toinenkin poika jätti pienemmän pojan kiusaamisen sikseen ja seisahtui kaverinsa vierelle. "Onks sul joku ongelma?" Poika tivasi ilkkuva sävy äänessään.

Kiusattu poika näki tämän hyväksi tilaisuudeksi paeta ja ennen kuin kaksikko ehti huomata asiaa, oli poika jo ehtinyt kadota näkyvistä. "Sä pistit nyt kuule nokkas vähä väärii asioihi.." Kentarosta kiinni pitänyt poika äyskähti ja mitään muuta sanomatta käänsi asetelman niin, että Kentaro oli nyt selkä uima-altaan suuntaan. "Toivottavasti sä osaat uida.." Poika jatkoi uhkaavaan sävyyn ja ennen kuin Kentaro ehti reagoida, oli laatoitettu maa kadonnut hänen altaan. Uima-altaan vesi pärskähti, kun Kentaro menetti tasapainonsa ja putosi. Pelko valtasi ensimmäisenä miehen ajatukset hänen vajotessaan vedenpinnan alle, mikä sai pojat pelästymään. "Voi hitto! Häivytään ennen ku joku tulee!" Pojat tokaisivat kuin yhdestä suusta ja pakenivat juoksujalkaa paikalta.

Kentaro yritti saada otteen uima-altaan reunasta, mutta hänen kätensä ei yltänyt niin kauas. Hän yritti kaikin tavoin pysytellä pinnalla, mutta ei uimataidottomana onnistunut siinä. Pelko mielessä kasvoi ja hetken päästä Kentaro tunsi, miten vedenpinta hiljalleen katosi hänen näkyvistään.

Yuuki huristeli ympäriinsä pienellä ruohonleikkaajalla. Pärinä oli mukavan hiljentävää, hän ei kuullut nuorten turhia keskusteluja ja huutoa. Yuuki piti kyllä ihmisistä, muttei tuollaisina. Huuto ja mekastaminen eivät olleet hänen mielestään hauskoja. Leikkuri leikkasi nurmikosta siistiä, parin sentin mittaista viheriötä, jossa kyllä sitten koulun 'kultamussukoiden' kelpasi painia ja maata, niin että se ruoho oli pilalla ja kasaan kuivunutta. Yuuki työskenteli tänään ilman paitaa, kuumuuden takia. Vaikka hänelle siitä olisikin sanottu, hän ei välittänyt. Kaikki ihmiset koulun alueella olivat samaa sukupuolta, joten he tiesivät varsin hyvin mitä paidan alla oli. Yuukin lävistyksen komeilivat ja kiiltelivät auringonvalossa, kuten myös hiki, joka valui noroina hänen otsallaan. Että osasi olla liian kuuma. Ja kaikenlisäksi tylsä, tavallinen päivä.

Nurmikon leikkaaminen jatkui ja jatkui, kohti urheilukenttiä. Yuuki ei kiinnittänyt oikeastaan mihinkään huomiota, vain siihen, ettei ajanut ketään tai mitään päin. Hän hoilaili pärinän takana nuoruutensa lempikappaletta, japaniksi totta kai. Ei hän mielellään kieltä puhunut, saatika laulanut muiden kuullen, mutta yksin se oli mukavaa. Kaikenlisäksi Yuukilla oli melko mukava lauluääni, matala ja sointuva. LEikkuri leikkasi, Yuuki lauloi. Tässähän tämä elämä menikin oikein mukavasti, vaikka tekikin mieli pulahtaa uima-altaaseen, joka siinsi vieressä.

Hetkinen.. Uima-altaalla oli porukkaa. Tuo porukka sai Yuukin katsomaan kahdesti uudestaan. Se ei näyttänyt järin hyvältä. Yuuki tunnisti tuon heiveröisen miehen opettajaksi, joka siellä oli pulassa. Yuuki ei tavallisesti olisi välittänyt, mutta tavallaan hän piti tuota miestä suloisena, moinen hiiri ja kaikkea. Tosin Yuukin suloinen oli kaukana muiden suloisesta, se oli lähinnä ajatuksia siitä, kuinka kivaa moista olisi.. no niin, kyllähän sen arvaisi mitä nuorukaisen päässä liikkuu. Tosin nimenomaisen asian liikkuminen päässä loppui siihen, kun opettaja olikin hupskeikkaa vedessä. Hetken Yuuki vain tuijotti, kunnes tajusi, ettei kaikki ollut kunnossa. Hän sammutti ruohonleikkurinsa ja pomppasi pois sen kyydistä. Hän juoksi koko matkan uima-altaalle ja juurikaan ajattelematta pomppasi hienosti pää edellä veteen. Siinä taas oikea rantaleijona asialla, ei voi muuta sanoa. Yuukin housut painoivat häntä alemmas, kaikkine työkaluineen. Tästä tulisi vaikeaa.

Yuuki tarttui tuohon avuttomaan pieneen mieheen kiinni, kainaloiden alta selän takaa, jotta nouseminen oli helpompaa. Yuuki lähti hilautumaan hiljalleen kohti pintaa. Se oli vaikeaa, omankin painon hilaaminen oli jo haastavaa. Rauta painoi häntä syvemmälle, mutta eipähän mies ollut tottunut antamaan periksi. Hän puristi silmänsä kiinni ja polski kuin hullu, kunnes ilma tuntui taas kulkevan. Hän ohjasi opettajan altaan reunalle ja otti siitä itse tukea. Happi kulki taas molemmilla. Hetken Yuuki nautti happea mielen määrin, kunnes kysyi aavistuksen hengästyneenä: "Ootko sä ihan kunnossa..?" Toinen asia oli, rekisteröikö tuo avuton uimari hänen sanojaan.

Kentaro Hamada

Kentaro yritti yhä pyristellä takaisin pintaan, mutta se osoittautui koko ajan vain vaikeammaksi nyt, kun miehen paksut, mustat hiukset ja vaatteet olivat kastuneet läpimäriksi ja niiden yhteinen paino veti uimataidotonta miestä kohti pohjaa. Silmäkulmiin alkoi muodostua kyyneleitä, tai ainakin Kentaro oletti senhetkisessä paniikissaan niiden olevan kyyneliä, sillä klooriveden sijaan ne maistuivat suolaisilta ja polttivat ihoa poskille valuessaan. Kentaro huitoi, yritti saada otetta altaan reunasta tai altaaseen vievistä portaista, turhaan. Auringonvalo jäi vedenpinnan yläpuolelle, kun Kentaron hento vartalo lähti hitaasti vajoamaan kohti altaan pohjaa. Vesi pääsi keuhkoihin ja Kentaro antoi lopulta periksi. Tämän takia hän aina vältteli uima-altaita, hän oli aina tiennyt niiden koituvan hänen kohtalokseen..

Kentaro ei tiennyt kuvitteliko hän kaiken, mutta hän vaistosi oman tajuttomuutensakin läpi, miten vesi hänen ympärillään loiskahti ja joku tarttui häneen yhtäkkiä. Kentaro oli sillä hetkellä liian uupunut pyristellääkseen vastaan, eikä hän oikeastaan edes tiennyt, kuvitteliko hän kaiken vai oliko joku oikeasti sukeltanut hänen avukseen. Toinen hennoista käsivarsista kohosi hitaasti ylemmäs, yritti koskettaa tuon pelastajaksi kuvitellun miehen käsivartta. Lisää vettä pääsi keuhkoihin ja Kentaron pää retkahti takaisin vasten rintakehää. Kentaro raotti silmiään vasta, kun kaksikko oli onnistunut pääsemään vedestä altaanreunalle ja biologianopettaja sai käyttää kaikki viimeiset voimanrippeensä tarrautuakseen kuin henkensä hädässä altaaseen johtavien rappusten kaiteeseen. Äänekkään yskäyksen saattelemana biologianopettaja yski suuren määrän vettä ulos keuhkoistaan ja kohdisti sitten katseensa paikalle ilmestyneeseen mieheen. Tämän kysymyksen kuultuaan Kentaro nyökkäsi, sillä hänen voimansa eivät sillä hetkellä riittäneet puhumiseen. Hennot sormet pitivät tiukasti kiinni rappusten kaiteesta ja Kentaro nojasi päänsä altaan viileää reunaa vasten. Sydän hakkasi yhä hurjasti ja tarkkaan katsottaessa saattoi selvästi erottaa, miten kaiteesta kiinni pitävät kädet vapisivat.

Kentaro oli ollut aivan varma siitä, ettei hän selviäisi..

( Anteeksi näin kauhean lyhyeksi jäänyt vastaus, parannan seuraavassa ._.; )

Yuuki tutki biologianopettajan tilaa jopa aavistuksen huolestuneena. Ei olisi kiva nähdä enää yhdenkään elämän sammuvan omien silmien alla. Se olisi jo hieman liikaa miehen psyykkeelle. Yuuki yskäisi muutaman kerran, tervaisilla keuhkoilla oli hiukan suurempi suoritus repiä jotakuta ylös altaan pohjalta, varsinkin kun omat housut painoivat kuin synti. Yuuki katsoi nyökkäyksen siis erittäin positiiviseksi. Kyllä Yuukikin osasi olla ystävällinen tositilanteen tullessa. Opettajan pitäessä kaiteesta kiinni rystyset valkoisina, mies tajusi, ettei häntä tarvittu hetkeen. Hän nosti itsensä pois altaasta ja nousi seisomaan. Vesi valui ulos housuista ja ne tuntuivat ihoa vasten kylmiltä ja inhottavilta. Sekunttien päästä hän oli taas kyykyssä ja otti opettajasta tiukan otteen kainaloiden alta. "Päästä irti siitä kaiteesta, niin saan sut nostettua pois siitä.."

Opettajan ehkä päästettyä irti (pienellä suostuttelulla ja rauhoittelulla tai ei), Yuuki nosti hontelon miehen altaan reunalle niin, ettei tuo enään putoaisi altaaseen. Yuuki tuhahti vähän ja sipaisi urakan jälkeen hiukset silmiensä edestä. Hän inhosi ajatusta kulkea märillä hiuksilla julkisilla paikoilla. Kertakaikkiaan inhosi. Korjaaja puristeli siinä samalla suurimpia vesiä pois housujensa lahkeista. Vettä valui edelleen oikosenaan, ja sekös otti päähän. Vaikka olikin viileämpi olo, märät vaatteet olivat turhauttavat.

"Pitäiskö sut viedä terveydenhoitajalle tai jotain? Sulle nousee vielä kuume jos sä et saa jotain kuivaa ja lämmintä päälles.." Yuuki ei yleensä huolinut niin paljoa, mutta luuli, että noin hontelo mies olisi erittäin tartunta-altis ja herkkä kaikille muillekin pöpöille, mikälisikäli sellainen sattui kohdalle. Kerrankin hän aikoi tehdä jotain sen asian eteen, ettei joku ihminen joutuisi vuoteen omaksi, tahi pahimmassa tapauksessa mullan alle. Vaan se ei tuntunut enää olevan järin todennäköistä, varsinkaan sisäoppilaitoksen alueella. Yuuki kiitti onneaan, että saapui paikalle oikeaan aikaan.

Kentaro Hamada

Kentaro keskittyi lyhyen hetken ajan vain tasailemaan nopeaa hengitystään, eikä reagoinut edes siihen kun vanhempi mies nousi pois altaasta. Biologianopettajan silmät olivat yhä puoliksi suljettuina ja Kentaro tunsi olonsa väsyneemmäksi kuin pitkiin aikoihin. Hänestä tuntui siltä, kuin hän olisi minä hetkenä tahansa voinut vain antaa silmiensä valua kiinni ja antaa unen viedä hänet mennessään. Kentaro säpsähti rajusti omista utuisista kuvitelmistaan tajutessaan vahvojen käsivarsien kiskoessa hänet ylös vedestä, Kentaro tarrautui aluksi yhä tiukemmin tikkaiden kaiteeseen. Ote kuitenkin heltyi Yuukin sanojen kantautuessa nuoremman miehen korviin ja lopulta hyvin uupunut biologianopettaja antoi toisen kiskoa hänet ylös vedestä tukevalle maalle.

Kentaro nojasi toisen käteensä ja piteli toista rintakehällään. Mies yski rajusti ja sylki vettä suustaan kerta toisensa jälkeen. Kun Kentaro oli mielestään saanut sylkäistyä kaiken veden kehostaan, hän kohotti hitaasti katseensa nyt jo seisomaan nousseeseen mieheen, pienen, nolostuneen punan kohotessa hänen kasvoilleen. "K-kiitos.. Te pelastitte henkeni.." Kentaron ääni oli hiljainen, aivan kuin hän olisi hävennyt jokaista sanomaansa sanaa. Ääni oli lisäksi altaassa kamppailun vuoksi uupunut ja siitä saattoi selvästi olettaa, miten loppuunkulunut hento ja lyhytkasvuinen biologianopettaja sillä hetkellä oli.

Kentaro siirtyi hitaasti istumaan ja punnersi itsensä sen jälkeen hitaasti seisomaan, vaikka heti ensiaskeleilla mies horjahtikin. Uupunut keho kieltäytyi yhteistyöstä ja hetken päästä Kentaro lojui taas polvillaan kaakeloidulla maaperällä, nolostuksen punan syventyessä hänen kasvoillaan. Yuukin seuraavat sanat kuullessaan Kentaro pudisti nopeasti päätään, mutta piti katseensa yhä alhaalla. Miksi hänen kehonsa piti olla niin heikko? "M-minulla on opettajienhuoneessa vaihtovaatteet.." Kentaron ääni tuntui olevan vain kuiskaus, sillä hän inhosi sitä, kun joutui vaivaamaan muita ihmisiä omilla ongelmillaan. Ensinnäkin Kentaro tunsi aina silloin huonoa omatuntoa, mutta lisäksi hän koki muiden vaivaamisen myös siten, että nämä pahastuisivat siitä, kun joutuisivat auttamaan häntä, mutta eivät tietenkään sanoneet sitä ääneen. "Minä.. Olen pahoillani aiheuttamastani vaivasta.." Kentaro jatkoi hiljaa ja yritti sen jälkeen kohottautua uudestaan jaloilleen, onnistumatta siinä tälläkään kerralla mitenkään kovin kehuttavasti. Onneksi Yuukin lisäksi muu koulun väki oli hiljalleen alkanut palata takaisin sisätiloihin.

( Anteeksi vastauksen viivästyminen ._.; Lähdin yllättäen kesämökille. )

Yuuki heilautti kättään toisen kiitokselle. "No en mä sua sinnekään ois voinu jättää.. Johan sitä ois voinu sanoa kuolemantuottamukseks." Yuukin ääni ei kuulostanut lähimainkaan ystävälliseltä, täysin tunteettomalta ja neutraalilta. Yuuki ei ollu tunnepuolen miehiä, enemmän oman tiensä kulkija, kaiken sen jälkeen mitä olikaan kokenut. Yuuki kävi pörröttämään hiuksiaan, jotta suurimmat vedet pääsisivät maahan.

Kentaron sokeat yritykset nousta seisomaan olivat melkolailla huvittavia. Onneksi Yuukia ei kuitenkaan naurattanut sillä hetkellä. Mies tuntui olevan niin heikko ja loppuunpalanut tapaus kuin olla ja osasi. Pään puistelulle ja vaihtovaatteiden paikan kertomiselle Yuuki puolestaan nyökkäsi ja puhui: "Niin no sinne pitäis nyt sit päästä, pääsetkö ylös siitä?" Yuuki ei olisi kovinkaan innostunut kantamaan jotakuta koko matkaa sisälle, vaikka se ei ollut voimien käytöstä kiinni. Yuuki huomasi kävely-yritysten olevan aikalailla toiveajattelua, kun opettaja ei päässyt edes seisomaan. Miehen pyydellessä anteeksi Yuuki puisteli hetken päätään. "Ei se mitään, tekevälle sattuu. Noi pikkuteinit on niin rasittavia ku olla ja osaavat." Yuuki hymähti aavistuksen sanoilleen. Kentaron surkean toisen yrityksen jälkeen Yuuki asteli lähelle miestä ja kyykistyi. Hän joutui sittenkin tekemään sen.

/Anteeksi, pienenpieni autohitti. ;_;/
"Sori.." Kuului pieni mumina Yuukin suusta, kun tämä nosti opettajan kevyesti käsivarsilleen. Ei toista voinut nyt siihenkään jättää, hän oli vastuussa muista ihmisistä hädässä siinä missä he olivat hänestä. Ei Yuuki tyhmä sentään ollut, vaikka hieman ilkeän oloinen. Yuuki lähti painelemaan kohti koulurakennusta ja opettajainhuonetta välittämättä mahdollisista katseista, jotka tuijottivat tätä paidatonta kantajaa ja sylissä roikkuvaa opettajaa aavistuksen kummastuneenakin. Ja vielä kun molemmat valuivat vettä kuin viimeistä päivää. Yuuki ei olisi halunnut tehdä sitä näin, mutta pakko kai se oli, kun ei vaihtoehtoja paljoa jäänyt jäljelle.

/Vähän lyhytkin vielä.. ;_;/

Kentaro Hamada

Kentaro ei senhetkisessä väsymyksen tilassaan osannut tunnistaa Yuukin ääntä välinpitämättömäksi, vaikka tavallisesti hän kyllä huomasi sellaiset asiat. Mies oli lopen uupunut ja kaikki lihakset hänen hennossa vartalossaan tuntuivat ikäänkuin lamaantuneen. Kentaro oli väsynyt ja häntä kauhistutti pelkkä ajatuskin siitä, että hänen täytyisi vielä myöhemmin iltapäivällä pitää pari oppituntia. Ajatuskin riehuvista oppilaista sai hänet huokaisemaan ja toivomaan, että hän voisi vain vetäytyä kotiinsa nukkumaan loppupäiväksi. Hän ei mitenkään jaksaisi nyt ajatellakaan opettamista..

Kentaro puristi silmänsä tiukasti kiinni ja antoi alistuneen huokaisun paeta huuliltaan huomatessaan, etteivät hänen jalkansa tulisi kantamaan häntä. Mies oli jo purskahtamaisillaan itkuun tuntiessaan olonsa jälleen niin avuttomaksi ja typeräksi, eikä miehen oloa helpottanut lainkaan tieto siitä, että Yuuki näki hänet siinä tilassa. Biologianopettaja ei osannut sanoa mitään toisen miehen sanoihin, toinen ilmeisesti jo näki, ettei hän onnistuisi omin voimin pääsemään ylös maasta. Jalat olivat yksinkertaisesti sanoneet sopimuksen irti.. Kentaro pureskeli alahuultaan ja yritti nieleskellen saada kurkkuunsa noussutta palaa pois, olo tuntui kurjalta ja vielä kurjemmaksi Kentaron olo muuttui, kun hän tiesi tuhlaavansa Yuukin kallista aikaa omilla ongelmillaan. Miksei hän ikinä oppinut? Kentaro hätkähti ja kohotti varovasti katsettaan nähdessään Yuukin tulleen yllättäen lähemmäs ja ennen kuin Kentaro ehti huomatakaan, oli huomattavasti häntä voimakkaampi mies jo nostanut hänet käsivarsilleen. Biologianopettajan kasvoille kohosi voimakas nolostuksen puna ja mies vei kätensä kasvojensa peitoksi. "E-ei teidän.. T-tarvitse.." Kentaron ääntä hädin tuskin kuuli ja mies tunsi sydämensä alkavan lyödä nopeammin Yuukin lähtiessä koulun oville päin häntä kantaen.

Kentaro ei uskaltanut edes ajatella miten vastaantulevat ihmiset tuijottivat heitä. Jokainen tiesi heidän molempien kuuluvan henkilökuntaan ja mies oli melkeinpä varma, että tästä tulisi vielä sanomista. Kädet kasvojensa peittona Kentaro yritti olla kuuntelematta yhdessä vaiheessa vastaantulleen, seuraavalle tunnilleen kiirehtivän poikaporukan huvittunutta tirskuntaa ja kuiskuttelua. Lopulta Kentaron korviin kantautui opettajienhuoneen oven avautumisesta aiheutuva ääni ja mies huokaisi helpottuneena tietäessään heidän olevan perillä. Kentaro pyysi Yuukia laskemaan hänet takaisin lattialle työpöytien luona ja takaisin omille jaloilleen päästyään mies sopersi hiljaisen, anteeksipyytävään sävyyn lausutun anteeksipyynnön ylimääräisen vaivan aiheuttamisesta. Sen jälkeen biologianopettaja siirtyi pöydästä tukea ottaen omien tavaroidensa luokse ja poimi käsiinsä kuivat, puhtaat vaatteet. Muistamatta enää kiinnittää huomiota siihen, että Yuukikin oli mitä ilmeisimmin edelleen paikalla, Kentaro alkoi napittaa märän kauluspaitansa nappeja auki, seisten selin vanhempaan mieheen päin.

( Anteeksi, että vastaaminen viivästyi taas näin ._.; Ja autohittaaminen on sallittua tarpeen vaatiessa~ )

Yuuki tuhahti Kentaron nolostumiselle ja tarvitsemisesta puhumiselle. "No aivan varmasti tarvitsee. Et sä voi siihenkään jäädä paleltumaan." Yuuki sitten paineli suorinta tietä opettajainhuoneeseen, muutamalle tirskujalle ja kuiskuttelijalle ärähti jopa melko kiukkuisestikin, joka kyllä sai porukan hiljenemään. Yuukilla oli auktoriteettia, ainakin tarvittaessa. Mies ei ollut kiltti, eikä lähimainkaan ystävällisen näköinen. Pienikin paha mulkaisu sai osan jo laskemaan alleen. Yuukilla oli aina ollut se vaikutus ihmisiin.

Opettajainhuoneessa Yuuki päästi Kentaron alas oikein mielellään. Mitä nopeammin, sen parempi. Yuuki katseli sivulleen, ulos ikkunasta kun Kentaro kävi kaivamaan vaatteitaan. Hänen huomatessaan, että tämä kyseinen mieshenkilö aikoi vaihtaa vaatteensa tässä, sai Yuukin virnistämään melko mukavasti. Mies vilkuili ympärilleen, opettajainhuone oli tällä hetkellä tyhjyyttä tulvillaan. Mies odotti, että opettaja sai paitansa auki ja asteli sitten tuon taakse. Yuuki virnisti pienesti ja puhui melko hiljaa ja matalalla äänellä: "Siinäkö meinasit ne vaihtaa, hmm? Saanko mä jäädä katsomaan...? Voisin vähän auttaa sua." Yuukin ääni oli irstas. Mukavaa olisi saada palkkio tästä uroteosta. Kuitenkin ei olisi Yuukille aina ei, sen yli ei enää menty. Ei hän sentään mikään raiskari ollut.

Yuuki vei kätensä opettajan olkapäille, hänen kätensä olivat suht lämpöiset ja työn karhentamat. Suorastaan täydelliset miehen kädet. Yuuki siveli Kentaron sileää ihoa ja virnuili keskenään. Opettaja oli jopa melko syötävän näköinen, niin miksei? Yuukille kelpasi aina hyvännäköinen ja pienikokoinen. Yuukin suosikkeihin heti tyrkyttävien jälkeen kuuluivat häpeilevät ja kokemattomat miehet, jotka eivät kuitenkaan kitisseet kuin pikkulapset. Minkäs sille mahtaa, että avuttomuus on kuumaa.

Kentaro Hamada

Kentarolle ei sillä hetkellä tullut edes mieleen ajatella sitä tosiasiaa, että tavallisesti hän ei olisi missään tapauksessa alkanut vaihtaa vaatteitaan muiden nähden. Hän häpesi vartaloaan ja piti aina visusti huolen siitä, ettei kukaan onnistuisi vahingossakaan näkemään liikaa hänen kehostaan. Tällä kertaa Kentaro kuitenkin halusi vain mahdollisimman nopeasti eroon märistä ja hiljalleen kylmiksi käyvistä vaatteistaan, sillä muussa tapauksessa hän saisi hyvin varmasti sitkeän flunssan.

Biologianopettaja oli saanut paitansa napitetuksi ja oli juuri laskemassa sitä pois päältään, kun taakse seisahtuneet askeleet saivat hänet säpsähtämään. Hennot kädet tarttuivat uudestaan kiinni paidan reunoihin ja Kentaro nielaisi kuuluvasti kuullessaan vanhemman miehen sanat ja tajutessaan tämän pysähtyneen seisomaan hänen taakseen. "N-niin.. Haluan mahdollisimman pian kuivat vaatteet päälleni, etten vilustu.." Kentaron ääni oli hiljainen ja mies tunsi nolostuksen punan voimistuvan kasvoillaan. Tietenkin hänen olisi pitänyt tajuta, ettei hän noin vain voinut lähteä vaihtamaan vaatteitaan muiden ihmisten silmien alla.. Yuukin jatkaessa aikaisempaa lausettaan Kentaron sydän tuntui jättävän pari lyöntiä välistä ja mies kääntyi säikähtäneenä katsomaan vanhempaa miestä. "E-ei teidän tarvitse.. M-minä pärjään." Mies vastasi hiljaisella, aavistuksen pelokkaalla äänensävyllä ja antoi katseensa laskeutua taas lattiaan.

Kentaro laski viimein paidan pois ylävartalonsa päältä ja tunsi opettajainhuoneen ilman viileänä paljaalla ja vielä hiukan kostealla ihollaan. Samassa hetkessä mies jo tunsikin Yuukin kädet harteillaan ja kylmät väreet aloittivat matkansa selkärangasta aina varpaisiin asti. Kentaro nielaisi ja yritti liikahtaa kauemmas Yuukista, alkaen pelätä, mitä tämä oikein aikoi. Vanhempi mies oli kuitenkin selvästi biologianopettajaa vahvempi ja Kentaro tunsi kehonsa lamaantuneen hetkeksi yllättävästä kosketuksesta, minkä vuoksi mies ei saanut jalkojaan liikkeelle, jotta olisi voinut siirtyä kauemmaksi. "M-mitä te teette..?" Kentaro kysyi hiljaa, kuullen hädin tuskin itsekään omaa ääntään.

Yuuki kuunteli opettajan piiperrystä siitä, kuinka vaatteet pitäisi vaihtaa nopeasti, ja kuinka hän ei tarvinnut siinä apua. Yuuki virnisti omahyväisesti. Eihän hän ollut tarkoittanut sitä, että hän auttaisi hyvää hyvyyttään. "En mä uskonu että sä apua tarvitset.. mutta voisin silti haluta." Yuuki painotti tarvitset-sanaa. Oli mukavaa ajatella olevansa niskan päällä. Pidemmän päälle hän varmaan olikin, mutta olihan lyhyempi mies hieman ujo ja syrjäytyvä, ainakin Yuukin tilannearvioden myötä.

Kädet hipoivat opettajan olkapäitä ja yläselkää vakain ja vahvoin ottein. Kentaron iho oli silkinpehmeä ja suorastaan huusi kosketusta. Niin ainakin Yuuki asian näki. Opettajan mielipide saattoi erota huomattavasti, vaan minkäs sille mahtoi. Ei kysytty nyt häneltä. Yuuki hymähti Kentaron piipitykselle siitä, mitä Yuuki olisi tekemässä. Hän antoi käsiensä valua selkää myöten miehen lantiolle hipelöimään juuri housujen yläpuolelta. Oli se vartalon kosketteleminen vain niin jännittävää. Yuukille se oli ekstaasia. Mies virnisti itsekseen ja puhui maireasti, jopa melko seksikkäänkin kuuloisena: "Mitä sä luulet, että mä aion, hmm?"

Yuuki kumartui sanojensa jälkeen Kentaron hartian yläpuolelle. Hän hengitti lämmintä ilmaa opettajan hartialle ja lopulta kosketti sitä aavistuksen huulillaan. Vain kosketus, ei mitään muuta. Miehen iho tuoksuikin hyvälle. Siinä oli klooriveden hajun lisäksi joku hento tuoksu, mistä Yuuki ei saanut selvää. kosketuksen jälkeen Yuuki kuiskasi hartialle: "Sun ihos on silkinpehmeä.. Mikä sun salaisuus on..?" Kysymystä ei voinut ottaa vakavaksi ja aidoksi kysymykseksi, ei sillä äänensävyllä. Yuuki oli nyt viettelymoodissa, eikä sieltä kovin helposti palattu takaisin maanpinnalle. Loppua ei tulisi ennen kun toinen osapuoli todella pyytäisi lopettamaan. Yuuki osasi asiansa, eikä aikonut perääntyä kun siihen tuli näinkin täydellinen mahdollisuus. Lisäksi opettajainhuone toimintapaikkana kiihotti omalla julkisuudellaan, kiinni jääminen olisi enemmän kuin pahasta.

Kentaro Hamada

Kentaron sydän jätti pari lyöntiä välistä Yuukin sanojen kantautuessa lyhyemmän miehen korviin. Miehen vihreät silmät laajentuivat säikähdyksestä ja Kentaro kääntyi katsomaan Yuukia olkansa ylitse. "M-mitä..-" Biologianopettaja ei ehtinyt saada lausettaan edes kunnolla alkuun, ennen kuin hän jo tunsi, miten toisen kädet koskettivat olkapäitä ja yläselkää. Kosketus sai Kentaron puremaan huultaan ja laskemaan katseensa lattiaan. Miestä nolotti suunnattomasti, mutta hän ei siltikään osannut tehdä elettäkään poistuakseen tilanteesta.

Kentaro säpsähti rajusti Yuukin viedessä kätensä alemmas hänen kehollaan ja miehen huulilta kantautui Kentaron itse sitä tiedostamatta hiljainen henkäys. Kun pelkkä kosketus muuttui kosketteluksi, Kentaro nojasi päätään taaksepäin ja henkäisi uudestaan, nyt aikaisempaa selvemmin ja kuuluvammin. Sydän jatkoi nopeaa rummutustaan miehen rinnassa ja kun Yuukin sanat kantautuivat Kentaron korviin, mies tajusi, mitä oli oikein tapahtumassa. Biologianopettaja liikahti kauemmas pidemmästä miehestä ja vihreät silmät kääntyivät pelokkaina katsomaan Yuukia. "M-me emme.. Voi.." Kentaron ääni oli hädin tuskin kuultavissa ja mies ei välttämättä itsekään tiedostanut sitä, miten haluttavalta sillä hetkellä saattoikaan näyttää. Miehen kasvoja koristi voimakas puna, silmät olivat puoliksi raollaan ja huulilta kantautui hiljaisia äännähdyksiä Yuukin käden silitellessä hänen lantiotaan.

Mitään muuta Kentaro ei sitten ehtinytkään tehdä tai sanoa, kun hän jo tunsi, miten Yuuki kumartui ja hengitti lämmintä ilmaa hänen iholleen. Aikaisempi henkäys kantautui ilmoille nyt selkeästi kuultavampana ja Kentaro vei toisen käden suunsa eteen tuntiessaan toisen miehen huulet hartiansa iholla. Yuukin sanat kantautuivat vain hädin tuskin lyhyemmän korviin ja Kentaro huokaisi hiljaa ennen kuin onnistui sanomaan yhtään mitään. "E-ei se ole..-" Kentaro ei pystynyt sanomaan lausettaan loppuun. Toisen sanat ja äänensävy jäivät kaikumaan korviin ja Kentaro yritti keksiä mitä tahansa keinoa luovia pois koko tilanteesta. Miehen keho värisi kevyesti kosketusten alla ja Kentaro pelkäsi, ettei hän onnistuisi hallitsemaan kehonsa reaktioita, ennen kuin olisi jo liian myöhäistä. Kentaro ei kuitenkaan osannut sanoa tai tehdä mitään, vaikka hänen mieltään kalvoikin pieni pelko ja epävarmuus.

Yuuki jatkoi opettajan koskettelua ahnaasti tuon henkäillessä varsin haluttavasti. Kentaro tuntui olevan kovinkin kokematon ja hauras, juuri sellainen tyyppi joka huusi Yuukin kosketusta. Tai niin mies sen itse näki. Opettajan puheet siitä, että he eivät voisi tehdä tätä opettajainhuoneessa sai Yuukin virnistämään. "Miksi emme..? Pystytkö kieltäytymään tästä..?" Yuuki antoi käsiensä liikkua kutkutellen Kentaron kyljillä ja alavatsalla. Yuuki kyllä osasi asiansa paremmin kuin voisi kuvitella, olihan hän kaatanut ties kuinka monta tapausta elämänsä aikana. Kentaro ei ollut edes kovin haasteellinen. Mutta totta vie hyvännäköinen, paremman näköinen kuin mitä Yuuki oli pitkään aikaan nähnyt. Hän todella halusi opettajaa.

Yuuki nautti lyhyemmän reaktioista suunnattomasti. Se sai Yuukinkin haluamaan tätä vain lisää. Hän vei huuliaan aivan opettajan kehon yläpuolella kohti kaulaa ja naurahti pienesti kuullessaan Kentaron kieltävän vastauksen ihon pehmeydestä. Hän painoi huulensa miehen kaulalle ja näykkäsi sitä hennosti. Ei se mikään väkivaltainen kosketus ollut, enemmän kiihkeä. Yuuki kuiskasi tämän jälkeen opettajan korvaan: "Tiedän että haluat sitä.. Antaudu." Korjaaja virnisti itsekseen lyhyemmän kaulalle ja vei toisen käsistään alavatsalta toiselle puolelle ja antoi sen liukua takamukselle. Hän puristi tavoitettaan melko kevyesti ja hymähti itsekseen. Yuuki niin rakasti tätä, kuinka hän sai jonkun punastelemaan ja henkäilemään hänen kosketuksestaan. Yuuki olisi voinut tehdä tätä vaikka ammatikseen, jos siitä maksettaisi palkkaa. Miehen halut olivat suorastaan kyltymättömät, koko kampuksella ei luultavasti olisi niin friikkiä miestä mitä Yuuki todellisuudessa olikaan. Yuuki antoi lämpimän hengitysilmansa osua opettajan kaulalle ja odotti Kentaron vastausta hänen kosketukseensa. Hän ei halunnut perääntyä, hän todella halusi viedä tämän hiljaisen ja syrjäänvetäytyvän miehen pilviin saakka, tehdä hänestä likaisen. Mutta ennen kaikkea hän halusi nautinnon, joka varmasti kirisi opettajaan saakka.

/Anteeksi tämä kamala lyhykäisyys, mutta tähän on vaikea mitään keksiä. ;_;/

Kentaro Hamada

Kentaro puri hampaitaan yhteen estääkseen esiin pyrkiviä voihkauksia ja muita äännähdyksiä pääsemästä ilmoille. Miehestä tuntui sillä hetkellä siltä, ettei hän ollut lainkaan omassa kehossaan. Vaalea iho väreili kosketuksen alla ja Kentaro alkoi pelätä jalkojensa pettävän hänen altaan. Yuukin äänikin tuntui tulevan jostain kauempaa ja Kentaron kasvoille kohosi voimakas nolostuksen puna toisen todetessa, mikä estäisi heitä tekemästä tätä täällä, opettajienhuoneessa, johon kuka tahansa saattaisi milloin tahansa ilmestyä. Yuukin jälkimmäiset sanat kuultuaan biologianopettaja lehahti entistä punaisemmaksi ja kääntyi katsomaan vanhempaa miestä olkansa ylitse, silmät puoliksi suljettuina. "E-en, v-vaikka.. Haluaisinkin.." Kentaron ääni oli hädin tuskin kuultavissa ja heti sanansa sanottuaan mies taivutti päätään taaksepäin ja voihkaisi kuuluvasti Yuukin viedessä kätensä sivelemään hänen kylkiään ja herkkääkin herkempää alavatsaansa. Sydän hakkasi kiivaaseen tahtiin rinnassa ja Kentaro huomasi nojaavansa vartalonsa Yuukia vasten, jotteivat vapisevat jalat olisi pettäneet hänen altaan. Miehen vihreät, suurikokoiset silmät painuivat kokonaan kiinni ja Kentaro puristi kätensä nyrkkiin. Housut alkoivat tuntua normaalia kireämmiltä ja Kentaro puri rajusti huultaan liikahtaessaan niin, että housujen kangas hieraisi epämukavasti pakottavaa etumusta.

Tuntiessaan huulet toistamiseen ihollaan, Kentaro raotti silmiään ja vilkaisi nopeasti ylöspäin Yuukin kasvoihin. Poskia koristanut puna voimistui taas aavistuksen ja Kentaro raotti huuliaan saadakseen paremmin henkeä voihkaustensa keskeltä. Yuukin sanat jäivät kaikumaan biologianopettajan korviin ja mies nielaisi kuuluvasti. "M-minä..-" Kentaro ei päässyt sanoissaan loppuun asti, kun alavatsalla ollut käsi siirtyi alemmas ja puristava ote sai Kentaron älähtämään ja painamaan silmänsä uudestaan kiinni. Biologianopettaja huomasi hengityksensä olevan jo normaalia raskaampaa ja takapuolella tuntuva kosketus sai miehen vapisemaan ja huokailemaan. Lämmin ilma kaulan iholla vain voimisti Kentaron voihkausten voimakkuutta, saaden miehen vain nolostumaan entistä enemmän. "M-minä.. H-haluan sitä.. J-jatkakaa.." Kentaro kauhistui itsekin, että oli tosiaan sanonut sen. Mies nojautui tiukemmin Yuukia vasten, vihjaten näin sanattomasti mahdollisuutta siirtyä johonkin muualle seisomisen sijaan.

Yuuki tuhahti melko kylmäkankeasti opettajan ensimmäisille puheille. Hän oli varma, ettei Kentaro todellakaan halunnut kieltäytyä ja lopettaa, se paistoi jo liian hyvin esille. Mies siveli toista jatkuvasti vahvoilla ja jotenkin omistavaisilla otteillaan, olihan tummatukkainen nyt hänen allaan, eikä toisin päin. Ainakin niin kauan kunnes Yuuki sai tarpeekseen ja lähti uuden lihan metsästykseen. Hän ei halunnut junnata samassa ihmisessä, lähinnä siksi ettei haluaisi herättää minkäännäköistä tunnesuhdetta kehenkään, edes ystävyyttä. Hän pärjäsi paremmin ollessaan yksin. Yksin oleminen sai hänet unohtamaan kaiken tarpeettoman menneisyydestä ja keskityymään siihen, mitä parhaillaan teki, pienempien miesten viettelyyn. Mikäs siinä, niin kauan kuin tämä onnistui, mies pysyi enemmän kuin tyytyväisenä. Ehkä hän ei osannut edes kuvitella paremmasta, vaikka sitä olisikin.

Kentaron toiset sanat saivat Yuukin virnistämään suorastaan ylirivosti. Tuollaista harvemmin kuuli näinkin ujon miehen suusta. Korjaaja painoi etumustaan melko vihjaavasti opettajan takalistoa päin tuon nojautuessa lähemmäs. Hetken maisteltuaan tätä riemuvoittoa hän koppasi Kentaron jälleen käsivarsilleen ja itsekseen vinosti ja irstaasti hymyillen kantoi opettajaparan suoraan tyhjän pöydän reunalle istumaan. Täydellistä, muut ihmiset söivät siinä, pitivät palavereita. Mikäs sen hausekmpaa, kuin tietää mitä muuta siinä tämän hetken jälkeen on tapahtunut. Yuuki laski toisen kätensä pienikokoisemman reidelle, toisen kaulalle. Hän katsoi toista suorastaan läpitunkevasti silmiin, tietenkin pieni pilke silmäkulmassa kiillellen. Samalla Yuuki antoi kätensä liukua ylemmäs opettajan reittä, hiljalleen, mutta varsin kiivaasti. Kyse ei siis taaskaan ollut järin hellästä toimenpiteestä. Yuuki ei kääntänyt katsettaan opettajasta, hän halusi nähdä jokaisen reaktion tuon naamalla. Reittä pitkin aikansa noustuaan Yuuki saavoitti päämääränsä. Hän alkoi hiljalleen kuoria opettajan housukerrosta pois, kun tuo näytti hieman puristavankin. Yuukilla ei tosin ollut mikään kiire, avaaminen oli kitsastelevaa ja liioitellun hidasta, kuin korjaaja haluaisi kuulla toisen anovan ja kitisevän. Ehkä se olikin piilomotiivi, vaikka se ei ehkä tapahtuisikaan. Voihan tuo opettaja olla kärsivällistäkin sorttia. Yuukilla itselläänkin oli vielä housut jalassa, mutta ne ehtisi ottaa pois. Kätevää sinällään, että tämä päivä oli tehty töitä ilman paitaa. Yuuki kun ei vielä ollut pahemman näköinenkään useine lävistyksineen ja kiinteine vartaloineen. Lisäksi miehen yläkeholla kiilteli muutama hikikarpalo, johtuen lähinnä siitä, että Kentaro sai hänet syttymään totaalisesti.

Kentaro Hamada

Kentaro puri voimakkaasti hampaitaan yhteen Yuukin käsien käydessä läpi hänen vartaloaan. Toisaalta mies kyllä tiesi, ettei hänen yrityksillään peittää ääniään olisi minkäänlaista syytä, sillä mitä todennäköisimmin toinenkin oli jo huomannut, miten voimakkaasti Kentarokin oli koko tilanteessa mukana, siltikin, että edelleen se pieni ääni miehen pään sisällä kehotti häntä perääntymään. Biologianopettaja vei toisen kätensä suunsa eteen ja joutui puremaan rystystään Yuukin painautuessa tiukemmin hänen vartaloaan vasten ja Kentaro taivutti päätään taaksepäin tuntiessaan, ettei suinkaan ollut ainoa, jonka vartalo alkoi innostua meneillään olevasta tilanteesta. Lyhyempi antoi vapisevan kätensä valua lopulta takaisin alas, juuri ennen, kun lattia tuntui taas katoavan jalkojen alta ja Kentaro päästi yllättyneen älähdyksen huuliltaan.

Kentaron huomattua, mille tasolle Yuuki olikaan laskenut hänet, miehen kasvoille kohosi nolostuksen puna ja hän kiirehti peittämään kasvoillaan koreillutta punaa viemällä pitkät hiukset kasvojensa eteen. Eiväthän he nyt tässä voisi.. Kentaro ei kuitenkaan ehtinyt murehtia sitä sen enempää, Yuukin käsi hänen reidellään piti siitä huolen ja lyhyempi kaksikosta huokaisi tukahtuneesti. Mielihyvän aalto kulki koko kehon lävitse ja sai Kentaron vapisemaan. Kentaro nielaisi kurkkuunsa nousseen palan ja kohotti katsettaan, kohdaten vanhemman miehen tiukan, läpitunkevan tuijotuksen itsessään. Kentaro tunsi sydämensä lyövän taas pari astetta lujempaa ja jo seuraavassa hetkessä miehen pitikin jo henkäistä jälleen Yuukin liikauttaessa kättään hänen reidellään.

Biologianopettaja laskeutui nojaamaan kyynärpäidensä varaan ja tuijotti nolostuneena minne tahansa muualle, kuin Yuukin kasvoihin. Kentaro ei oikein itsekään ollut ihan perillä siitä, mitä milloinkin teki, mutta kiristävien housujen takia mies koukisti aavistuksen jalkojaan Yuukin alkaessa hitaasti riisua niitä hänen päältään, jolloin Kentaro joutui puremaan huultaan housujen koskettaessa epämukavasti hiljalleen heräilevää etumusta. Kentaro tunsi pakottavaa tarvetta sanoa jotain, mutta kaikki sanat tuntuivat takertuneen kurkkuun. Mies nieleskeli ja vilkuili epävarmasti ympärilleen, jääden tuijottamaan pienen välimatkan päässä olevaa sohvaa. "M-minä.. E-emmekö voisi siirtyä jonnekin muualle tästä?" Kentarosta tuntui, ettei hän sillä hetkellä puhunut edes omalla suullaan. Aivan kuin joku muu olisi hetkellisesti ottanut hänen vartalonsa hallintaansa..

Yuuki nautti opettajan reaktioista suunnattomasti. Hän antoi sormiensa tehdä työtään housujen avaamisen kanssa ja virnuili vinoa hymyään kun pienemmän oli hankalaa pysytellä hiljaisena. Yuuki ymmärsi, että Kentaro ei välttämättä ollut kovin sujut ajatuksesta seksi, mutta korjaaja ei välittänyt siitä pätkääkään. Niin kauan kun hän oli sujut, eikä kukaan kieltänyt häntä, hän oli vallassa eikä välittänyt toisen tunteista pätkän vertaa. Ei ollut hänen tehtävänsä lukea ajatuksia ja olla ylihellä ja ällöttävä. Raaka toimittaminen oli aina kannattavampaa kuin mikään hempeily ja liisteri.

Yuuki ei kiinnittänyt mitään huomiota Kentaron tekoihin, sanoihin tai vilkuiluihin, tuli niitä kuinka paljon tahansa. Hän piti yllä samaa perusvirnettään, kuten tähänkin asti ja sai lopulta opettajan housutkin auki. Hänellä ei ollut aikomustakaan toteuttaa hänen parinsa toiveita, ei ellei se ollut sillä-ehdolla-pyyntö. Korjaaja oli kaikkea muuta kuin ihana ja kiltti, se olikin jo huomattu pidemmän aikaa sitten. Pienen hetken päästä Yuuki laski Kentaron housuja alas, ainapolvitaipeisiin saakka. Hän ei ajatellut pitää suurta kiirettä tämän suhteen, hän rakasti saaliillaan leikkimistä ennen varsinaista tehtävää. Yuuki kumartui opettajan yläpuolelle ja painoi toisen käden pöydälle tukemaan kumartunutta vartaloa. Toisen käden Yuuki vei estoitta miehen silkinpehmeälle reidelle ja antoi etu- ja keskisormensa hipoa reiden sisäsyrjää, kuin kutkutellen. Yuukille kiusoitteleminen ja koskettelu oli puoli ruokaa, hän rakasti katsella niitä nauttivia katseita toisten ihmisten naamalla. Yuuki ei sentään kuitenkaan ollut niin sairas, että paukuttelisi ketään joka siitä ei pitäisi.

Yuukin sivellessä Kentaron reisiä hänellä kävi kysymys mielessään. Jo ennen kuin hän ehti edes ajatella kysymystään, hän päästi sen jo ilmoille: "Oletko koskaan ollut miehen kanssa, hmm? Vai saanko kunnian olla ensimmäinen..?" Yuuki ei kuulostanu lähimainkaan siltä, että häntä kiinnostaisi tämä kysymys kuin omien etujensa vuoksi. Ei hän aikonut ottaa asioita juurikaan rauhallisemmin, ei sille ollut tarvetta. Opettaja saisi ihan itse kertoa, jos jotain oli vialla. Korjaajan sanaston ei kuulu sanoja kiltti, ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Ei hänellekään oltu mitään niistä, miksi hänen pitäisi olla muille? Oma vikansa, ihmiskunnan syyksi on helppo laittaa kun ei muita keksi syyttää. Ei ainakaan itseään.

/Nyt vähän tökkii, sori lyhykäisyys. ;_;/

Kentaro Hamada

Kentaro pureskeli huultaan kiivaammin Yuukin vetäessä lähes kiduttavan hitaasti housuja hänen yltään. Mies alkoi hiljalleen maistaa jo mietoa veren makua suussaan huulen alkaessa rikkoutua hampaiden vahingoittaessa sitä. Siitä kuitenkaan erityisemmin välittämättä biologianopettaja jatkoi ja häpesi ääniä, joita tahtomattaan suustaan päästi. Kentaro mietti, olisiko hänen pitänyt mainita ajatuksiaan ääneen, sanoa, ettei hän ollut varma, halusiko hän sittenkään tehdä tätä, mutta toisaalta mies tiesi, ettei uskaltaisi sanoa sitä ääneen. Sitä paitsi hän tavallaan kuitenkin myös halusi sitä..

Kentaron huulilta kantautui hiljainen, tukahtunut huokaus, kun kiristävät housut olivat viimein poissa. Asian tajuaminen sai kuitenkin helpotuksen tunteen lisäksi punan biologianopettajan kasvoilla voimistumaan, kun hän tajusi, olevansa melkein puolialastomana vanhemman miehen silmien alla. Kentaro laskeutui takaisin selälleen ja hengitti nyt jo selvästi kiivaampaan tahtiin, kuin normaalisti. Polvien kohdalle jääneiden housujen takia Kentaron oli vaikea liikuttaa jalkojaan ja lopulta mies antoi niiden jäädä hiukan koukkuun, vaikka sekin oli osaltaan noloa. Kentaro oli hetkeksi sulkenut silmänsä ja kun hän sitten avasi ne, huomasi hän katsovansa suoraan Yuukin silmiin. Toinen oli asettunut hänen yläpuolelleen ja varmasti näki, miten paljon lyhyempää miestä nolotti, vaikka samaan aikaan vatsanpohjassa kupli pieni, omituisen tuntuinen lämpö ja jännitys. Seuraavassa hetkessä biologianopettajan huulilta kantautui uusi, äänekkäämpi voihkaus Yuukin koskettaessa hänen sisäreittään. Kentaro käänsi päätään toiselle sivulle, painoi silmänsä taas puoliksi kiinni ja tunsi vartalonsa vapisevan kevyesti. "S-se.. K-kutittaa.." Kentaro sai kuiskattua hiljaisella, vapisevalla äänellä ja vei nolostuneena toisen kätensä suunsa eteen, peittämään liian äänekkäitä voihkauksia.

Kentaron vartalon vapina voimistui Yuukin kosketusten mukana ja biologianopettaja sai todella tehdä töitä estääkseen itseään olemasta liian äänekäs. Kentaro tukahdutti kovimmat äännähdyksensä puremalla rystystään. Reisien hyväily alkoi hiljalleen saada miehen kehon heräilemään ja Kentaron oli välillä vaikea saada henkeä hengityksen ollessa normaalia raskaampaa. Yuukin kysymyksen kuullessaan Kentaro tunsi sydämensä jättävän pari lyöntiä välistä ja mies jäi tuijottamaan vastakkaista seinää, nielaisten kurkkuunsa nousseen palan. Hän ei sanonut heti mitään, mutta mieluummin hän olisi ollut vastaamatta kokonaan. Kentaro ei ollut neitsyt, mutta hän ei halunnut Yuukin tietävän asiasta sen tarkemmin. "O-olen m-minä.. O-ollut." Kentaro vastasi hiljaa, uskaltamatta kääntää katsettaan Yuukiin.

(Anteeksi, että minulla kesti taas näin tuhottoman kauan ._.; Ensin oli koulukiireitä tenttien ja harjoitustöiden muodossa, sitten oli muutaman päivän netitön kausi ja nyt joululoman alkaessa tuli myös kaikenlaista siivoilua ja muuta. Anteeksi.)

(Aikmo pahoittelee viivästystä, oli tuossa muuttokiireitä ja vielä ylppäritkin tulossa. ;__;)

Yuuki hymähti aavistuksen turhautuneesti Kentaron valituksille kutiamisesta. Oma häpeänsä, kun kutisi niin kovasti. Mies jatkoi reisien hipelöimistä kuin nuorempi ei olisi mitään sanonutkaan, välillä jopa hiukan ilkeästi virnuillen. Sitä paitsi, hän piti ajatuksesta kiemurteleva uke. Mikäs sen parempaa. Yuukin sormet hipoivat reisiä välillä hieman liiankin läheltä tiettyjä henkilökohtaisempia alueita, mukavaa nähdä kuinka lyhyempi hänen allaan punasteli ja vapisi. Tavallaan Yuuki myös huomasi sen, että pienempi näytti todella nauttivan tästä, vaikkakin epävarmuus paistoi enemmän läpi kuin mikään muu.

Korjaaja virnisti entistä härskimmin kun kuuli Kentaron olevan jo kokeneempi. Parempi edes hieman kokenut, kuin täysin aloittelija. Eipähän ainakaan valittaisi ja itkisi koko aikaa sitä, kuinka se sattuu ja on epämukavaa. Ainakin näin Yuuki asian näki. Mies kumartui lähemmäs, vieden huulensa uhkaavasti kohti avuttoman opettajan rintakehää. Hän veti sieraimiinsa toisen tuoksua, eniten kuitenkin tuoksui kloori. Mikäs siinä. Yuuki nuolaisi huuliaan ja painoi muutaman karkean ja kovan suudelman lyhyemmän rintakehälle, sen jälkeen imutellen siihen muutaman jäljenkin. olihan sitä aina hyvä merkata, Yuuki was here.

Aikansa leikittyään korjaaja kuitenkin vei reisiä kiduttaneen kätensä opettajan lantiolle, tarttui tukevasti kiinni raukan alushousuista ja lähti nykimään niitä alas, pitkälti paljoa aikailematta. Hän ei ottanut kieltäviä sanoja huomioon, ei toinen kuitenkaan olisi tosissaan, sen näki hänen naamastaan. Turhaahan se tässä vaiheessa olisi enää alkaa kitisemään, kuinka väärin koko tilanne on. Eikä Kentaro muutenkaan tuntunut olevan kovinkaan ilottomassa tilassa. Alushousujen mukana Yuuki lopulta sai aikaiseksi nyittyä myös nuoremman päällihousut kiertelemästä ja pois tieltä. Vaikka kiire ei ollut mihinkään, vaatteet olivat sitten niin turhin juttu ikinä. Yuukin mieleen olisi paljon mukavampi, jos kaikki kulkisivat jo valmiiksi alasti, turhia rytkyjä ei vaadittu. Vaikka niillä saattoi pelata aikaa, olihan niitä muitakin tapoja. Korjaaja hymähti ja kuiskasi melko törkyisellä äänensävyllä:
"Taidat todella haluta tätä, hmmh? Näytät aika syötävältä siinä tyrkyllä.." Ääni oli kaiken törkeyden lisäksi kovin mairea, olihan vanhempi enemmän kuin tyytyväinen näkemäänsä.

(Minäkin pyydän anteeksi, että vastaamiseni venähti näin rajusti.)

Kentaro Hamada

Kentaro puri yhä voimakkaammin huultaan toisen jatkaessa hänen reisiensä hyväilyä, eikä tuntunut lainkaan huomioivan sitä, mitä Kentaro oli hetkeä aikaisemmin sanonut. Biologianopettajasta alkoi hetki hetkeltä enemmän tuntua siltä, ettei heidän olisi sittenkään pitänyt tehdä tätä, mutta jokin Kentaron mielessä esti häntä sanomasta sitä ääneen. Vihreät silmät sulkeutuivat ja pienikokoisempi inahti äänekkäästi Yuukin kuljettaessa kättään vähän turhankin läheltä eräitä tiettyjä, herkkiä alueita. Kentaron pään vieressä pysytelleet kädet puristuivat tiukemmin nyrkkiin ja mies kaareutti selkäänsä mielihyvän alkaessa salakavalasti viedä hänen mieltään kauemmas järjellisestä tasosta. Raskaasti hengittäen ja jalkojaan kevyesti toisiaan vasten painaen Kentaro kääntyi nolostunut ilme kasvoillaan katsomaan Yuukia, osaamatta sanoa mitään. Silmät ja huulet aavistuksen raollaan biologianopettaja näytti varmasti haluttavammalta kuin itse tajusikaan, mutta sillä hetkellä mies ei osannut ajatella sitä, minkälaisen kuvan antoi itsestään ulospäin.

Kentaro voihkaisi ja kaareutti toistamiseen selkäänsä Yuukin kumartuessa hyväilemään hänen rintakehäänsä. Jälkien jättämäinen teki kipeää ja Kentaro inahti ääneen, kiemurrellen ja huokaillen käheällä, epätasaisella äänellä. Sormet avautuivat vuoroin nyrkeistä ja palasivat hetken päästä takaisin, samalla kun Kentaro heitti päätään vuoroin sivuilleen, vuoroin taaksepäin. Hänen vartalonsa tuntui olevan kuin tulessa, eivätkä Yuukin kosketukset tehneet hänen olostaan lainkaan helpompaa. Toisen vietyä kätensä lantiolle Kentaro henkäisi taas ja päästi hiukan aikaisempia voimakkaamman voihkauksen huuliltaan. Alavatsassa tuntui kevyttä poltetta ja Kentaro painoi toistamiseen jalkojaan vastakkain, nolostuneena siitä, miten hänen kehonsa pikkuhiljaa alkoi reagoida. Viimeisenkin vaatekappaleen ollessa lopulta poissa tieltä, biologianopettaja vingahti ja joutui taas puremaan huultaan tajuttuaan olleensa vähän turhankin äänekäs niin tehdessään. Sydän voimakkaasti takoen ja kasvot nolostuksesta punastuneina pienempi kääntyi katsomaan poispäin Yuukista ja nielaisi tämän sanat kuultuaan. "Ä-älkää.. S-sanoko noin.." Sanansa sanottuaan Kentaro yritti viedä toista kättään peittämään jalkojensa ohella hitaasti heräilevää etumustaan, miehen joutuessa huokaisemaan kevyesti onnistuessaan omaksi säikähdyksekseen koskettamaan itseään, vaikkei se suinkaan ollut ollut tarkoituksena. "O-onko t-teillä.. M-mitään.. A-avuksi..?" Kentaron ääni oli hiljainen ja sanojen kuulemista vaikeutti entisestään vielä sekin, että miehen kasvot peittyivät osittain pitkien hiusten alle Kentaron tuijottaessa vastakkaista seinää.