He's saying that's ok

Musiikki soi täysillä. Isha istui nojatuolissa pitäen oikeassa kädessään puoliksi juotua kaljapulloa kaulasta rennosti kiinni. Hänen nahkatakinsa oli jäänyt jonnekin eteiseen samoin paita oli aikaa sitten jo hävinnyt. Vahvaa paljasta ylä ruumista koristi muukin kuin ruskea ihoa ja lihakset. Miehen kainalossa kehräsi punkkarityttö. Tyttö parka tuskin oli edes 15-kesäinen. Tytön kasvoissa oli useita lävistyksiä ja käsi lepeäsi Ishan vatsalla. Isha loi katseen tytön sinisiin silmiin ja hymyili hiukan. Niin viattomat silmät. Tytöllä oli turkoosi irokeesi ja mies oli laittanut siihen yhden sulistaan hiuksistaan. Tyttö painautui lähemmäs mustalaismiestä ja Isha käänsi päänsä raskaasti sivulle. Viperin kama oli ihan paskaa, hän tunsi itsensä voimattomaksi. "Lopeta huora", Isha sanoi kun tytön käsi löysi kätensä hänen housujensa sisään. "Isha älä viitsi", tyttö totesi ja painautui keihnäämään häneen paremmin.

Ihmisiä tanssi siellä ja täällä. Mustalaispoika rakasti vallatuissa taloissa pidetteviä bileitä. Tämäkin oli jonkinlainen purkutuomion saanut kartano ja aivan lähellä koulua. Hän sulki silmänsä ja kuunteli musiikkia tirskahtaen.

"Sikinhead, deadhead, Everybody gone bad, Situation aggravation, Everybody allegation,in the suite, on the news, everybody dogfood, Bang bang shock dead, Everybodys gone bad"

Ruskeat silmät avattiin ja hänellä meni hetki tajuta että joku roikutti tyttöä kädestä hänen edessään. "Päästä Sara, älä sotke sitä meidän juttuun Viper.", Isha sanoi ja nosti maiharinsa tytön olkapäälle potkaisten tämän kauemmas, alkaen nauraa sitten laittaen kätensä vatsansa päälle, olutta läikähti paljaalle vatsalle ja Isha antoi päänsä tippua taaksepäin hymyilen Viperille. "Sulla on vitun paskaa kamaa... Mä en tunne itseäni kovin energiseksi Viper", hän sanoi sitten päästäen kätensä riiippumaan taas käsinojien yli.

Viper seisoskeli syrjemmässä, katsomassa tätä urpoa porukkaa aineissa. Kyllä bileet näytti maittavan monellekin nuorelle. Tupakka kyti suupielessä ja vihreät silmät tutkivat porukkaa joka biletti itsekseen, tai kaverien kanssa. Jotkut imppasivat, jotkut muuten vain olivat tyhmällä tuulella ja ärsyttivät häntä enemmän ja enemmän. Ja entä nuo humalaiset pikku örveltäjät? Viper puhalsi sauhuja keuhkoistaan ja vilkaisi viereensä, kun joku törmäsi häneen. Myrkynvihreät silmät välkähtivät. Hän ei pitänyt siitä ollenkaan, kun joku törmää häneen eikä tajua pyytää anteeksi. Nuorukainen otti tupakkansa ja painoi kytevän puolen tämän viattoman humalaisen poskeen. Hänelle oli yks hailee tällä hetkellä mitä tapahtui. Hänellä oli jo omat suunnitelmat, jotka oli tarkoitettu erään nuoren miehen pään menoksi. Huulia lipaistiin ja Viper lähti kävelemään lähemmäs tätä kyseistä nuorta ja tuon... pikkuista seuralaista. Typerä lumppu tuokin. Likan kiehnätessä Ishaa vasten, Viper nappasi tuota käsivarresta kiinni, nykäisi tuon irti tästä häntä nuoremmasta jätkästä ja katsoi Ishaa ilmeettömänä.
Melkein saattoi ajatella että poikakaveri tuli hakemaan typerää tyttöystäväänsä kotiin, hurvittelemasta. Isha tyrkkäsikin tytön kauemmas.
"Mihin meidän välisiin juttuihin?"
Viper kysyi, kohauttaen kulmaansa. Oliko Isha nyt todellakin noin aineissa? Ah. Parempi vain hänen kannalta. Eipähän toinen niin hirveästi tekisi vastarintaa. Mies hymähti. Kuunnellessaan lähemmin musiikkia taustalla.

"Beat me, hate me
You can never break me
Will me, thrill me
You can never kill me
Jew me, sue me
Everybody do me
Kick me, kick me
Don't you black or white me"

Viper heilautti hiuksiaan pois silmiltä, asettaen kätensä puuskaan. Vai paskaa kamaa? Voi Isha, joutaisit perumaan sanasi..
"En koskaan väittänyt niiden tekevän sinusta energistä pientä huoranpoikaa~ Mokoma jakorasia."
Viper tuhahti toiselle. Pitäisi vain saada tämä pois porukan keskeltä, syrjempään. Viper katseli ympärilleen vähäisen. Taisi täällä takahuonekin olla.
"Voisimmeko puhua kahden?"
Silmissä välkähti. Tosin Isha tuskin tajusi sitä pahaaenteilevää olemusta hänestä, kun oli noin pilvessä muutenkin.

Isha

"Miksi mä muuten ostaisin kamaa... Sitä paitsi sä tiesit että mä olen aiemminkin ottanut yliannostuksen tälläisen takia.", isha mutisi voipuneena. Olihan hän josku kertonut Viperille sen miten korppi oli hänet jengiin hoitanut. Se oli hänestä legenda tarina. "olenko mä muuten koskaan kertonut kuinka Korppi pelasti mut..." Isha aloitti kertomaan tarinaa mutta hiljeintyi sitten tuijottaen toiseen. "Haluut sä puhua jakorasian kanssa?", hän hymähti ja nousi horjahtaen. "Vittu... mä teen tän vaan siksi, että me joskus oltiin oikeesti ystäviä", Isha mumisi ja jpoi oluen loppuun tiputtaen pullon lattialle. "HUPS!", hän karjaisi ja heilautti villisti tukkaansa lähtien hoippumaan yhteen huoneeseen päin sitten.

Jos Isha näkisi itsensä nyt hän pitäisi itseään säälittävänä pellenä. Onneksi niin ei ollut. Huoneessa mustalaispoika meni istumaan patjalle ja tuijotti ovella seisocvaan Viperiin. "Mitä asiaa sulla oli...", hän kysyi sitten ja kokeili sulkia hiuksissaan. "Nukkuuko sorsat vedessä?", hän kysyi äkkiä ja kaatui selälleen patjalle. Katossa oli niin kauniita värejä. Universumin oli pakko olla myös noin värikäs eihän avaruus voinut olla pelkkää mustaa täynnä ei mitenkään.

"No sittenhän pelastin henkesi kun en antanut kokonaista pussia.. tirapiedi.."
Viper huokaisi, raapien päätään. Kaikkea sitä. Isha ja sen yliannostukset. Tyhmäkö toinen oli? Pitikö sitä väkisin vetää yliannostuksia? Eikö toisella ollut itsesuojeluvaistoa tai jotain? Pitäisi olla... varsinkin jos olisi hänen kanssaan kaksin. Ishan ottaessa puheeksi taas Korpin, Viperin ilme synkkeni monen monta astetta. Hän kyllä kohta näyttäisi taivaan Korpit toiselle, jos ei pitäisi suutansa kiinni koko miehestä. Viperilla alkoi olla mitta täynnä koko miestä. Mitä ihmeellistä siinä pitkätukka hiihtäjässä muka oli!? Viper sylkäisi ohimennen lattialle. Jos tämä paska kuitenkin purettaisiin, niin vitu sama.
Isha johdattikin hänet sitten toiseen huoneeseen. Huojuttuaan hetken paikoillaan ja saatuaan jalkansa liikkeelle jälleen. Niin. Joskus he olivat olleet oikeita ystäviä. Mutta se oli jo kauan sitten. Ollutta ja mennyttä. Se ei enää häntä hetkauttanut, vaikka hän entistä ystäväänsä katsoikin tässä näin. Isha, oli edelleen hänen silmissään teini. Ei päälle parikymppinen aikuinen mies. Ei sitten vaikka kuinka päin katsoi, hän näki toisessa edelleen korkeintaan 15-vuotiaan nappulan. Isha, ei ollut kasvanut ollenkaan, viimeisten vuosien aikana.

Kun he viimein pääsivät syrjempään. Viper vilkaisi Ishan suuntaan. Tuo näköjään kellahti patjalle istumaan ja siitä pian selälleen. Viper lukitti oven. Klack.
"Minua voisi vähempää kiinnostaa sorsat, tesoro."
Viper sanoi, käyttäen taas hellyttelynimiä, vaikkakaan äänensävy ei ollut lässynläärakastavainen. Se oli kaikkea muuta kuin sellainen. Hitaasti mies asteli toisen luokse, katsoen tätä yläilmoista. Varoittamatta Viper länttäsi jalan Ishan rinnalle.
"Tiedätkö mitä? Minua kyrpii.. erittäin pahasti sinä.. ja sinun typerä naakkasi."
Viper totesi. Asettaen vähän enemmän painoa jalalleen jota piti Ishan rinnalla. Ei tarpeeksi painoa murtaakseen luita, mutta sen verran että hengittäminen tuskin olisi helppoa.

Isha

Ishan miettiessä värejään hän ei edes kuullut oven lukkoon menemistä. Vasta tuo outo kieli herätti hänet taas jotenkin. "Tessu?", hän kysyi sitten ja naurahti hiukan. Isha oli enemmän sekaisin kun laki salli, normaalioloissa hän ei ikinä olis päästänyt itseään näin suojattomaksi. Koulu oli muuttanut häntä todellakin, jos hän mieli palata Losiin hänellä oli paljon tekemistä palauttaa itsensä tiettyyn kuntoon. Isha avasi suunsa mutta ähkäisikin vaan kun kenkä painettiin rinnalle. "Siitäkö sä todella haluat jauhaa?", Isha kysyi hermostuneena ja tunsi pakokauhun hiipivän alitajuntaan, hän ei saanut henkeä kunnolla. "Itse sä Viper sanoit että unohda vanhat, sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa Viper", hän sanoi ja veti henkeä terävämmin tarttaten nyt jo hätäisesti toisen kenkään kiinni. "Viper vedä jo vittu päähäs mä en saa henkeä", Isha sanoi panikissa ja yritti saada nostettua valtavan rujonsa liikkeelle. Koko häneltä oli aina löytynyt, mutta vikkelyys oli toinen juttu ja varsinkin kun hän oli niin sekaisin. "Viper", ihsa inahti ja selvästi toisessa oli jonkin muuttunut. Ruskeat silmät kävivät nopeasti toisen kasvoissa ja ne kiilsivät.

Viper ei tehnyt elettäkään siirtääkseen jalkaansa Ishan rinnalta pois.
Miksi olisi? Toisen paniikinomaista ilmettä oli ihanaa katsella. Viper nautti tästä jumalaisesta tunteesta mikä kumpusi jostain esiin. Kuinka mukavaa ihmisten kiduttaminen ja rääkkääminen olikaan. Mies vain virnisti.
"No vooi, eikö piccolino saa happea? Kuinka kurjaa."
Viper naurahti, nuolaisten hammasrivistöään. Vihreät silmät välkähtivät pimeässä ja mies jatkoi Ishan katselua, tuon kiemurtaessa hänen tossunsa alla. Ah. Mikä tunne. Eikä Ishan inahdus ainakaan herättänyt Viperia todellisuuteen. Sillä hän eli siinä todellisuudessa jo. Tuo inahdus enemmänkin innosti häntä enemmän jatkamaan tätä. Tätä ihanaa pientä kidutusta. Viper antoi Ishan hengittää vapaasti vasta kun toinen vaikutti menevän tajuttomaan tilaan. Naureskellen Viper istahti Ishan vatsan päälle, estäen toista nousemaan ylös. Siinä hän istui, katsomassa Ishaa.
"Olet helppo huijattava, Is-ha."
Viper totesi, kuljettaen kynsiään toisen rintaa pitkin. Tällä kertaa hän jopa painoi hitusen enemmän, jättäen pienet jäljet jälkeensä. Pinta naarmujahan ne olivat, mutta punainen veri pakkasi kuiteskin pintaa, vaikkei vuotaisi minnekään.

Isha

"Viper tää ei ole leikin asia", Isha henkäili ja välillä silmät jo painuivat melkein kiinni. Mitä toinen tarkoitti huijattavalla, kuka häntä huijasi Korppi? Jerrystä toinen ei voisi puhua, Isha oli visusti pitänyt pojan ja hänen suhteen salassa. Kun Viper tiputtautui istumaan vatsan päälle mustalaisnuorukainen veti henkeä syvään ja hengitti hetken syvään ja vapautuneesti, tämä aiheutti kumminkin vain lisää tajuttomuuden tunnetta. Toisen kynsistä lähti pieni inhottava kipu, sellainen kuin hyttynen puree... Sattuu vasta jälkeenpäin. "Kuka mua muka on huijannut", Isha kysyi sitten sumaltaen jo. Hänen tajuns meinasi lähteä mutta hän kamppaili vastaan urheasti. Tuskan hiki helmeili toisen otsalla oikein. "Mitä sä nyt?", Isha kuiskasi ja silmistä näkyi pieni pelko... Hän jotenkin aavisti, että kohta sattuisi vielä enemmän ja se kipu kestäisi.

Selvästi Isha yritti pysytellä tajuissaan. Ei se kyllä näyttänyt olevan helppoa. Viper riisui takkinsa. Se olisi vain tiellä myöhemmin. Hän ei tahtoisi sen sotkeentuvan. Eeeikä takissakaan ollut liikkumavaraa tarpeeksi. Viper istuskeli kaikessa rauhassa, katsellen Ishaa ja tuon ilmeitä. Viper kumartui toisen ylle paremmin. Katseli ruskeisiin silmiin. Viper silitti sormellaan toisen poskea. Ja tarrasti tuota sitten leuasta kiinni.
"Ketäköhän?"
Viper kysyi, painaen heidän huulensa vastakkain. Hän suuteli toista väkivaltaisesti ja nälkäisesti, sekä myös pitkään, ja puri jopa toista kieleen. Hykerrellen Viper istui ylös takaisin. Pyyhkäisi suupieltään. Isha maistui herkulliselta. Viperin silmät kiilsivät vielä enemmän, ilkeän hymyn noustessa huulia koristamaan. Hän näyttäisi toiselle pari kivaa temppua. Hän siirtyi alemmas istumaan, alkaen näpertämään toisen housuja auki. Tämä ei ollut mitään herkkää ja hellää, vaan aggressiivisin liikkein hän toiselta housun nappejakin availi, ja alkoi niitä riisumaan.
"Tiedätkö mitä minulla on mielessä?"
Viper kysäisi näin ohi mennen. Tämä katsoi hulluhko virne kasvoillaan Ishaa.
"Älä suotta pelkää, tesoro, tämä sattuu enemmän sinuun, kuin minuun."
Kaiken tämän kruunasi ilkeä nauru. Joka pomppi tyhjiltä seiniltä yhä uudestaan ja uudestaan heidän korviin, vaikka viereisessä huoneessa jumputti bassotahtinen musiikki.

Isha

Ishan hengitys oli nopeaa ja silmät pomppivat joka suuntaan yhtä aikaa. hän oli jotenkin lamaantunut ja täysin voimaton. "Viper älä", hän vastasi kysymykseen ja katsoi toiseen anovana. Eikö toinen ollut tarpeeksi nöyryyttänyt häntä. Ihsa yriti saada käsiään väliin tuon aukoessa housuja väkivaltaisesti mutta ne sysättiin leikiten pois. Kielen koski puremisen jäljiltä ja päätäkin alkoi särkeä kun hän oli joutumassa paniikkiin... oikeastaan tarkemmin sanottuna hän oli jo paniikissa. Nauru nosti niska karvat pystyyn ja jostain Isha sai sen verran voimia että onnistui hiukan pääsemään liikumaan ja onnistui kääntymään kyljelleen. "Viper lopeta.. okei okei sä voiti mitä sä haluat!", Isha huusi paniikissa ja ensimmäistä kertaa ruskeissa silmissä kiilsi kyyneleet. Vahva ruumis tärisi kuin haavan lehti, mutta se johtui osittain myös aineista. Isha alkoi toivoa että tämä olisi vain huonon trippi ikinä.

Ishan epätoivoiset yritykset tuoda kätensä väliin oli turhaa. Varsinkin kun Viper oli päättänyt että mentäisiin hänen säännöillään. Ishan olisi vaikea sanoa mitään siihen. Tuo joutuisi vain kärsimään. Olikohan isha koskaan joutunut tällaiseen tilanteeseen ennen? Eikö? No nyt joutui. Vanhempi kaksikosta hymähti, Ishan saatuaan itsensä kyljelleen. Viper nojautui taas alas, näykkäisi toisen korvaa tuntuvasti ja puhalsi sitten vielä heti perään.
"Mitäkö haluan?"
Viper kysyi, huvittuneella äänellä. Sormea kuljetettiin Ishan otsalta alas, nenälle ja huulien yli leualle. Viper oli tyytyväistä poikaa. Isha oli juuri siinä missä hän tahtoi. Alistettuna. Joku jolle on paikka näytetty kunnolla. Viper hihitteli itsekseen sihisevään tyyliin. Viper painautui toista vasten, kädellä puristettiin Ishan poskia, niin että toisen huulet menivät tötterölle.
"Haluan sinun perseesi, tesoro."
Viper kuiskasi, nuolaisten tuon korvaa pitkällä lipaisulla. Toinen käsistä meni Ishan takamukselle, housujen sisäpuolelle, paljasta takamusta hiveltämään. Viper nuoli toisen korvan taustaa, edeten siitä kaulalle. Hampaat pureutuivat Ishan niskaan, hartiaan ja lapaan. Mustalaispoika oli käännetty vatsalleen ja Viper, siirtyi alemmas, veti toiselta housut pois tieltä, jotta hän pääsisi paremmin käsiksi toiseen. Ah, millainen selkä toisella oli. Lihaksikas.. virheetön.. Vaan eipä olisi pienen hetken jälkeen. Viper painoi kyntensä Ishan selkään, vetäen käsiään itseään kohden. Mies itse kiihottui tilanteesta. Kivun aiheuttaminen oli parasta. Tämä tuntui niin hyvältä.. ja sitten vielä se, miten Isha vaikersi alla... tieto siitä että se oli Isha eikä kukaan muu... ah. Viper oli taivaassa. Oliko parempaa ajanvietettä..?

Isha

"Haluan sinun perseesi, tesoro.", sanat saivat miehen alun paniikkiin. Siitä oli kolme vuotta ainakin kun häneen oli viimeksi koskettu. Korpin kuoleman jälkeen mies oli päättänyt, ettei antaisi enää kenenkään panna häntä vaan hän panisi. Hampaiden painautuessa ihoon kerta toisensa jälkeen Isha huusi kivusta. Hän iski kynnet lattiaan ja yritti vetää itseään pois toisen alta mutta pidemmiksi kasvaneet ja hyvin hauraat kynnet antoivat ennen Viperiä periksi. Isha irvisti tuskasta, hän tiesi että se olisi pientä vielä seuraavaan verrattuna. Viperin kynnet painuivat uudestaan ihoon ja Isha ulahti. Nyt hän ei enää estellyt kyyneliä. Sanotaan, että äärimmäisessä hädessä tai kuoleman lähestyessä ihminen ajattelee automaattisesti läheisintä ja rakkainta ihmistä. Ishan mielessä ei ollut Korppi eikä se ainut nainen joka oli hänen rakkautensa saanut. Mieleen tuli Jerry. Isha puristi silmänsä kiinni itkien. Jos Jerry näkisi selän ja ruhjeet poika jättäisi hänet. Mitä hän sitten tekisi. ”Viper älä”, Isha uikutti lisää yrittäen saada polvet koukkuun jotta pääsisi konttaamaan, mutta toinen piti hänet taitavasti aloillaan. Tämä tuskin oli Viperin ensimmäinen kerta näissä hommissa ja tuskin se jäisi viimeiseksi.

Ishan rimpuilu oli kiihottavaa katsottavaa. Nuo ihanat tuskanhuudot kuolivat kaiken discojutkeen keskelle nopeasti. Kukaan ei edes kuullut sitä huoneen ulkopuolelle. Kukaan ei tietäisi mitä täällä tapahtui, pienelle hauraalle pojalle. Viper vaikka sitten pitäisi siitä omakätisesti huolen. Eikä kukaan tietäisi asiasta.. tai tietäisi, mutta ei se Viperia hetkauttanut. Hän tekisi tästä itselleen ikimuistoisen hetken, ja varmasti se jäisi kummittelemaan Ishan takaraivoon, alitajuntaan tai jonnekin sellaiseen pitkäksi aikaa. Viper nautti niistä kyynelistä mitkä toisen silmistä valuivat vuolaana virtana, ihan siinä missä toisen tuskastunut ilmekin oli hänestä mitä eroottisin näky ikinä. Mies sai hivutettua Ishalta tuon housut pois tarpeeksi pitkälle, lähemmäs polvia. Hän alkoi nyt avaamaan omien housujensa vyötä ja nappeja. Toinen saisi pian jotain.. pientä kivaa. Tähtiä varmaan näkyisi moneen eri otteeseen monesta eri syystä..
"Älä yritä. Nautit tästä kuitenkin. Salaa kuitenkin tahdot tätä."
Viper mumisi Ishan korvaan. Viper oli jo valmiina tositoimiin. Ishan ihanat ulinat, rimpuilut ja ties mikä muu vastarinta, oli eroottisinta ikinä. Viper hyväili itseään, istuskellessaan Ishan selän päällä. Viper alkoi innostumaan selvästi. Hengitys alkoi olemaan raskaampaa. Viper nousi polvilleen, siirtyi taaemmas että oli Ishan takamuksen kohdalla.
"Kuka käski aloittaa huumeilla leikkimisen, tesoro?"
Viper kysyi, asettaessaan ittensä hollille. Työntyen sitten yhdellä voimakkaalla työnnöllä toiseen. Viper tunsi silmiensä muljahtavan kerran, silkasta nautinnosta. Kuumaa ja tiukkaa. Tuntui ihanalta! Hänestä ainakin. Eikä hän voinut välittää sattuiko toiseen, vaiko ei..

Isha

Ei Isha ei olisi halunnut sitä unissaankaan, oikeastaan se voisi olla heille jo ongelma jos Korppi eläisi vielä. Tai sitten ei, Korppi oli aina ollut hyvin hellä jaksanut tehdä kaikensa, ettei mustalaispoikaan ollut sattunut. Niinhän hän yritti tehdä myös Jerryn kanssa. Raskas hengitys sai ishan mahan menemään ympäri ja hän kakoi pari kertaa silkasta pelosta. mitään ei kumminkaan tullut ulos, ihme sinäänsä. Viperin sanat osuivat jonnekin herkälle alueelle, toinen kidutti hän niin henkisesti kuin ruumillisestikin, suorastaan repi kappaleiksi kuin nälkäinen susi. ”Sulla on vittu ollut vanhemmat saatanan rikasmateriaalinen paskijainen!”, Isha huusi. Luuliko Viper että tämä oli hänestä kivaa olla sekaisin aina. Ei se ei ollut, se oli hänelle vain totuttu tapa, tapa jolla hän pääsi karkuun. Jonain päivänä siihen auttaisi enää nappi otsaan tai benji hyppy ilman köyttä. Isha ulvahti kivusta ja yritti pyristellä karkuun toisen työntyessä sisään. Ruskeat silmät olivat laajentuneet ja hän kiljui kun tapettava sika. Rimpuilu tosin satutti häntä itseään vain lisää. ”Viper lopeta!”, hän huusi ja kyyneleet valuivat vuolaina pitkin poskia. ”Jerry”, Isha kuiskasi kyynelien seasta ja lopulta ruumis antoi periksi, hän vain lyyhistyi siihen pmaahan kuin lamaantuneena. Hän yritti taistella kipua vastaan joka oli viedä tajun.

Viperilla oli kaikki aika maailmassa. Ketään tuskin edes tajuaisi Ishan kadonneen edellisestä huoneesta, joten hän voisi kaikessa rauhassa nauttia Ishan neitsytlaatuisesta perseestä. Viper liikkui nautiskellen. Hidasta ja kovempaa tempoa vaihdellen. Ishan kiljumiset, parkumiset ja muut sellaiset, eivät hetkauttaneet häntä, ainakaan ne eivät saaneet häntä lopettamaan. Ehei. Lopulta häntä kuitenkin alkoi kyllästyttämään tämä hidas tahti, ja Viper alkoi painamaan kunnolla.
"Sinun kaltaisesi piccolino, joutuu vielä pahempaan pulaan.."
Viper mumisi, hiukan takellellen, kun hän nyt pyöri nautinnon pyörremyrskyisillä vesillä. Isha hänen allaan, oli kaikki mikä oli tärkeintä, tämän pienen hetken ajan. Hän nauttisi tästä pitkään. Tunteeton rynkyys laantui taas pieneksi hetkeksi, suhteellisen helliksi työnnöiksi, joista joka kolmas upotettiin pohjaan asti, nopsaan.
"Pitää harrastaa tätä useammin, tesoro. Sääli heittää menemään näin hyvälaatuista persettä.."
Viper puuskutti toisen korvan juuressa. Mikälie se Jerry ikinä olikaan, hän ei kiinnittänyt huomiota siihen sen kummemmin.

Isha

Jos Isha olisi uskonut jumalaan, hän olisi varmaan pitänyt tätä herätyksenä siitä, että hänen piti jättää huumeet, viina ja villit miehet. Ei hän ei uskonut sellaiseen, ei ollut oikeastaan ikinä uskonut. Isha makasi toisen alla liikkumattomana ja puristi silmiään kiinni tukoile mielessään että tämä olisi vain pian ohi. Viperin seuraava lause sai taas vasta rinnan nuosemaan hänen sisällään. ”Tää on tasan ensimmäinen ja viimeinen kerta hän kiljaisi ja yritti huitaista toista kasvoihin mutta lyönti meni taidokkasti ohi sillä kipu vihlaisi taas häntä. Isha tiesi, että hän olisi ehkä jossain toisessa tilanteessa voinut jopa nauttiakin tästä tilanteesta, mutta ei näin eikä varsinkaan Viperin kanssa. Isha oli jo melkein luovuttanut kun hän tajusi äkkiä jotain, hän voisi yrittää ärsyttää toisen lopettamaan, toisaalta olisi vaara, että Viper käsittäisi väärin. Tosin itku ja huuto olivat varmasti paljastaneet sen ettei hän todellakaan nauttinut siitä. ”Saatana sä olet yksi pieni munainen paskiainen Viper... Tulesit jo... Vai eikö mun perse olekkaa niin hyvä”, isha puhui irvistäen yhteen purtujen hampaiden välistä pian.

Viper hykerteli, jatkaen syviä työntöjään kaikessa rauhassa.
Isha sai tapella vastaan niin paljon kuin tahtoi, Viper kuitenkin painoi tuon taidokkaasti patjaa vasten takaisin, vähemmän hellillä otteilla. Vanhempi kaksikosta virnisti huvittuneena Ishan vastalauseille. Niin. Ehkä. Ehkä ei. Myrkynvihreät silmät omaava mies vain puraisi vastaukseksi toisen hartian ja kaulan yhtymäkohtaa. Eikä tämä ollut mikään kiva ja hellä lovebite, vaan petomainen puraisu, joka olisi vienyt palan mukanaan, jos hänellä olisi ollut siihen tarkoitetut hampaat. Mutta kun ei, Isha pääsisi pakoon pienillä verestävillä hampaanjäljillä ja suurella mustelmalla.
"Yllytä ihmeessä lisää, tesoro, voisin hyvinkin ottaa sinut vielä toistamiseen, tämän jälkeen.. Tai ehkä haluaisit vielä kolmannen kerran myös? Älä huoli, saat sen jossain välissä kuitenkin."
Viper puhui, jättäen lauseensa hetkeksi kesken, muuttaen asentoaan vähän, jotta sai väkivaltaisiksi muuttuneet työntönsä paremmin perille. Jossain hänen mustuneen mielensä syövereissä, oli tunteita nimillä; sääli, ja myötätunto, tulleet esiin. Mutta eihän tämä käärmepoika, moisia tunteita tuntenut nimeltä, saatikka tunteena, niin hän oli viisveisaamatta niistä sen kummemmin. Hän ihaili niitä jälkiä joita oli jättänyt häntä muutaman kuukauden nuoremman kehoon. Mustelmia, puremia, viiruja kynsien jäljiltä.
Käsi vietiin mustalaispojan hiuksiin, sormet kierrettiin noitten mustien kutrien ympärille ja sitä nykäistiin kipeästi / voimakkaasti taakse, äännähdys mikä Ishan huulilta lähti, oli kaikki mitä tarvittiin Viperin pääsyksi huipun yli. Kuumalta tuntuva mahla, oletettavasti poltteli ikävästi, muutenkin rankkoja kokeneen pojan sisustaa.
"Tämä, ei jää tähän.."
Viper kuiskasi vielä ilkeästi, ennen kuin nousi ylös pukemaan, lähteäkseen sitten seuraavaa kertaa odottamaan. Voi, kyllä hän vielä Ishan kanssa leikkisi. Ja jos ei Ishan, niin tämän.. hmm.. mikäs sen nimi oli ollut? Je... Jerryn kanssa. Pelkkä ajatus siitä sai virneen nousemaan huulille.