Baby are you tough enough?

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, tuuli nostatti pilviä jostain hevonkuusesta, mutta muuten taivas oli kirkas ja lämpöä oli enemmän kuin tarpeeksi. Lucakin oli liikkeellä pelkällä ohuella ruskealla hihattomalla paidalla ja shortseilla, kengät makasi siinä laiturilla ja miehenalku itse istuskeli laiturinnokassa ja poltteli tupakkaa. Hän ei ollut kerennyt käymään paljoa rannallakaan kun asui kaupungilla ja oli töissä lemmikkieläin liikkeessä, mafioso isä kun ei rahaa enää pojalle antanut, mitäs oli hylännyt hyvän mahdollisuuden mennä naimisiin. Ja pyh, Luca paskanvitut välitti, hän oli onnellinen ihan näinkin, raha ei silleen hänelle ollut edes tärkeää mutta jos sitä oli niin hän ei sitä mielellään paljoa käyttänyt, mitä nyt vuokrat maksoi ja pötyä pöytään...
Luca huokasi katsellen smaragdinvihreillä silmillään kaihoisasti merta, se oli suuri, pelottava ja synkkä...villi..se toi jotenkin mieleen aina yhden henkilön menneisyydestä.
"Isha Bey" Luca murahti kurtistaen kulmiaan ja vetäisten henkoset loppuun palavasta röökistään. Liian paljon asioita oli tapahtunut.
Luca tuhahti ja ponkaisi ylös seisomaan, tuuli oli lämmin, ei vilvoittava, Luca voisi loikata veteen... Nosalle voisi kävellä kuivattelemaan ja käydä kylmässä suihkussa...Hymy nousi italialaissyntyisen huulille, sormet tarttuivat huulienvälissä lepäävään sätkään ja tumppasivat sen sitten märkään laituriin.. Ihmisiä ei ollut paljon rannalla, osa oli koululla ja ..no.. osalla oli muuta puuhaa..
Luca vetaisi paidan päänsä yli ja viskasi sen kenkien seuraksi, hän ei kuitenkaan vielä loikannut veteen, vaan katseli merta rauhassa..
Mitähän Ishalle kuului?... Luca huokasi ja tunsi vihan kytevän sisällään ....toinen oli tehnyt anteeksiantamattomasti..
..Luca kohautti olkiaan ja oli loikkaamaisillaan veteen, kunnes muisti puhelimen.. Aivan, se ei saisi kastua.. Mies otti puhelimen ja kääntyi nakatakseen sen kenkien ja paidan päälle, kunnes näki tutun mustahiuksisen otuksen kävelevän rantaa pitkin...

Isha

Oli mennyt jo pari yötä Viperin ja hänen välisistä tapahtumista. Se tuntui jotenkin kaukaiselta ja etäiseltä ja epätodelliselta. Vaikka kipu ruumillisesti alkoikin jo hellittää, sieluun oli jäänyt kauheat arvet, syvemmät kuin koskaan ennen. Isha itse oli samanlainen kusipää useimmille ihmisille. Ensimmäistä kertaa hän oli saanut maistaa omaa lääkettää, tosin sen oli ollut paljon pahempaa. Viper oli suorastaan verenhimoinen ja syntakeeton ihminen... ei Viper oli peto, joka pitäisi sulkea loppuelämäkseen johonkin laitokseen. Askeleet veivät häntä rantaanpäin. Ishan toisessa kädessä oli kolme valkoista Kallaa ja ne oli sidottu vihreällä paksulla silkkinauhalla yhteen, nauhassa roikkui myös tupsu Ishan hiuksia ja yksi korpin sulka.

Vaikka päivä olikin lämmin Ishalla oli paljon päällä, pitkät mustat revityt farkut, muutamista rei’istä näkyi pari punertavaa juormua vielä. Pitkän nahkatakin alla oli musta ohut pitkähihainen paita, jonka rintakehässä oli valkoinen ankh-risti. Vielä muutamia päiviä ja viimeisetkin mustelmat olisivat haalistuneet tarpeeksi, että hän voisi taas nähttää ihonsa. Maiharit osuivat laiturille Ishan kävelessä syvissä mietteissään sinne. Hänen tekisi mieli varoittaa Nosaa, mutta toisaalta hän ei ollut enää missään tekemissä entisten SLA:laisten kanssa. Ehkä se oli parempi niin. Mustalaisnuorukainen kyyryistyi laiturin reunalle ja piteli kimppua käsissään nuuhkaisten sitä ja tuijotti sitten rantaviivaa. Korppi oli rakastanut aina merta. Oikeastaan, he olivat viettäneet paljon aikaa siellä. Huokasiten Isha laski kimpun tippumaan veteen ja hymyili varovasti. Tuulen pyyhkäistessä hänen ylitseen hän oli kuulevansa nimesä. Poika liikuittui, koska uskoi hetken sen olevan Korppi. Tosin kun nimi toisetettiin hän käänsi päättään ja katsoi olkansa yli. ”Ei voi olla totta... Koko entinen SLA:ko täällä on?”, hän murahti ärtyneesti nähdessään Lucan. Isha kyllä hiukan järkyttyi kun tajusi Lucan näyttävän siistimmältä versiolta itsestään ja paljon pienemmältä. Oikeastaan Luca tuntui näyttävän Nosalta ja Korpiltakin.

Toisenlaisessa tilanteessa Luca olisi loikkinut suunapäänä Ishan kimppuun, siis hyvässä mielessä, ja kenties paininut tuon kanssa leikkisästi. Luca ei ollut uskoa omia silmiään, hän oli luullut että Isha oli jäänyt kauas taakse Cloudberryyn. Mutta ei.. miten ihmeessä..oliko tämä jotain kohtalon ivaa vai mitä? Kuitenkin, Luca asteli Ishan luo, vihreissä silmissä käväisi katkeruus ja viha, mutta samalla myös se kaipuu, hän, Luca oli joskus ihaillut Ishaa todella paljon, mutta nyt hän oli itse kasvanut, niin henkisesti kuin fyysisestikkin, hän ei palaisi SLA'n kuvioihin, Isha oli muisto, joka muistutti Lucaa myös elämänsä ensimmäisestä selkäsaunasta.
"Isha? " Luca kutsui toista epäuskoisena nimeltä...mutta ei, Isha se oikeasti oli....Nuori italialainen ei tahtonut uskoa sitä, mutta uskottava kai se oli kun kaveri oli siinä nenän edessä ilmielävänä...
Josko tässä nyt ensi alkuun puhuttaisiin kuulumiset ja sitten Luca tinttaisi toista ja lukisi moralisaarnat sunmuut, ottaisi köniinsä ja loikkisi iloisasti takaisin Nosalle ja menisi hoivatuttamaan sotavammojaan.
"..Sua ei näe turhan usein.... päätit sitte seurata meidän perässä?" Luca tuhahti, katsoen Ishaa tummiin silmiin smaragdin vihreillään, silmät viirussa. Isha oli muuttunut, jotenkin... Vanhempi vaikutti jotenkin..ehkä levollisemmalta kuin aiemmin heidän tavatessaan, saattoihan Luca arvioida väärinkin, hän oli itse silloin ollut... nykyistään vuoden nuorempi ja henkisesti alikehittynyt, ainakin moni sanoi sitä mutta se oli tietenkin vitsi..
Luca naurahti, siinä katsoessa ishaa hänestä alkoi tuntua että katsoisi omaa itseä peilistä, vanhempana ja pidempänä ja kookkaampana.. Samalla Luca arvioi mahdollisuuksiaan..
"..Nosakin on täällä, tiedoksi vain...." Luca tokaisi mitäänsanomattomalla äänellä, osa hänestä oli surullinen.... hän oli pitänyt ja pitikin Ishasta vielä, kun taas Nosa ei koskaan ollut tullut toimeen tuon ison karhun kanssa..Luca oli onnistunut pelastelemaan Nosaa tuon kynsistä..

Isha

”Aijaa... Pitkäisikö sen liikuttaa mua jotenkin?”, Isha sanoi jopa vähän ärtyneenä. Lucan piti heti olla viisastelemassa Kusmakista. ”Ja ihan tiedokses mä reputin viimesen vuoden joten saan tuplata sen. Ei hätää sitten mä painun Losiin takaisin... Eipähän tarvii olla täällä kaikenlaisten psykopaattejen keskellä”, Isha ärähti ja nuori ylös sitten. Luca oli juuri saanut hänet vittuuntumaan ja ankarasti. Isha tuijotti toista ruskeilla silmillään, mutta alistui sitten hiukan. ”Kuule Luca, mulla oli omat syyni tulla kanssa tänne.”, hän sanoi sitten huokaisten ja katsahti merelle. Jerry tuli hänen mieleensä ja pieni ihastunut hymy kävi nuorukaisen huulilla mutta se sammui melkein samoin tein. ”Voisitko sanoa tai kertoa Kusm...Nosalle että Viper on täällä kanssa, että se varoisi sitä”, Isha sanoi ja Viper nimen kohdalla hänen äänensä muutui selvästi. Siitä huokui pelko. Isha niksautti niskojaan ja kävi uudelleen istumaan sitten laiturille. ”Miten sä muuten tiedät, että se on täällä?”, Isha kysyi ja katsoi olkansa yli sitten hämmillään entistä jengikaveriaan, viitaten Nosaan.

Luca virnisti, työntäen kädet shortsiensa taskuihin, kaulapannassa oleva tiuku kilahteli tuulessa ja Lucan liikkeiden mukana, se sai italiaanon värähtämään.
" Parempi onni tällä kertaa..." Luca huokasi hieroskellen toisella karhealla kädellään hartiaa jossa lohikäärme tatuointi oli, hän oli ottanut sen vastikää, sen kanssa kelpasi kulkea vähissä vaatteissa. Luca hymähti, Ishasta niin näki milloin tuo oli vihainen, tai ainahan mustalaisnuorukainen oli kuin perseelle ammuttu karhu, paitsi sillointällöin, Luca oli todistanut niistä kerroista vain kaksi kun oli itse kamapäissään joskus pyörinyt, hän ei harrastaisi sellaista enää, hänen elämäänsä kuuluivat terveelliset tavat, jos nyt alkoholia ja tupakkaa ei otettu lukuun.
Luca vei kätensä rapsuttamaan päätään ja samalla sekoittamaan pörröisiä hiuksia, hnn.. Viper..? Luca ei muistanut ketään sen nimistä hörhöä SLA'n ajoiltaan, hän ei niin hirveästi kenenkään muun kanssa pyörinyt kuin Nosan, ja sillointällöin muiden ja sitten olihan hän ollut soluttautuneena joskus parhaimmillaan kuukauden muiden jengien porukoissa..Siinä yksi syy miksi Luca ei halunnut takaisin... Hänellä oli vihamiehiäkin..
Luca maisteli Viperin nimeä mielessään kunnes nyökkäsi, no hän kertoisi Nosalle, toinen muistaisi varmaan häntä paremmin..
Ishan sanoessa kuitenkin Viper -nimen, Luca oli kuulevinaan toisen äänestä jotakin..eeii se pelkoa voinut olla, Isha oli peloton kuin karhu..Noh, Luca hyppäsi asian yli ja seurasi sitten Ishaa ja istui tuon viereen huljuttelemaan jalkojaan laiturilta vedessä..
"..Sanotaanko vaikka niin että meillä on yhteinen taival..." Luca mietti hetken sanojaan ennenkuin paljasti Ishalle mitään, vihreissä silmissä välkähti merkitsevästi. Hän tiesi mitä Isha oli tehnyt. "Nosaa ei satuteta...oon aina suojellu sitä.." Luca katsoi ruskeisiin silmiin uhmakkaana...

Isha

Isha katsoi toiseen kohottaen kulmaansa. Yhteinen taival... suorastaan kuuli kuinka mustalaisen aivot raksuttivat hetken. Ei Lucan täytyi pelleillä... ”Voi vittu”, Isha murahti ja repesi nauramaan. ”Tehän saatana näytätte ihan veljeksiltä. No muistakaa laittaa sitten pornoa nettii nimellä veljesrakkautta. Meinaan tienaatte omaisuuden.”, Isha sanoi ja ei peitellyt enää sitä, että nauroi paskaisesti. Luca ja Nosa, Nosa ja Luca. Ei elämän karut kävyt. Isha kyllä tunsi ihan pientä kateutta, Nosa sai pitää kaikki jengiaikaiset kaverinsa, toisin kuin hän. Hän katsoi sitten Lucaan vakavoituen. ”Taisin mä jotain huhua kuullakin silloin Cloud berryn lopussa.”, hän sanoi ja veti polven leukaansa vasten katsellen merelle. Hetken Isha oli hiljaa, huokaisten lopulta ja siirsi katseensa toiseen. ”Älä pelkää, Nosa on turvassa multa... Mä seurustelen”, hän sanoi sitten ja nielaisi. Lucalle hän ei myöntäisi eikä kenellekkään muullekaan, että hänet itsensä oli raiskattu myös. Isha oli jo ennen sitä inhonnut itseään ja Viperin takia hän inhosi vain lisää. Isha tiesi että olisi väärin jättää Jerry sitten kun koulu loppuisi, mutta hän ei todellakaan voinut muutakaan. Jos hän jäisi tänne, hänestä tulisi yhtä nössöjä kuin Nosa ja Luca, sellaiseenhän ei halunnut alistua.

"Voi vittu isha!" Luca naurahti vino virne huulillaan, hetken tuntui siltä kuin aika olisi kelautunut taaksepäin, Lucalla oli se samainen pilke silmäkulmassaan kuin silloin joskus... kaikki aiemmat vihantuntemukset alkoivat peittyä jonnekin mielen taa...olisi vain ajankysymys kun Luca napsahtaisi... Kaikki oli liian hyvää ollakseen totta.
"Joo.... on Nosa melkoinen...tuntuu kuin jokainen hetki sen kanssa olis satua..joskus mua pelottaa että kaikki haihtuu savuna ilmaan..mutta! Se on elämää...Nosa vain on mulle kaikki kaikessa." Luca myönsi, sanoista huokui sellainen rakkaus joka ei heti hetkessä sammuisikaan, olihan hän Nosasta tykännyt jo heti ensinäkemältä.
Luca nosti jalkansa vedestä ja antoi lämpöisen tuulen kuivattaa ihoa.. Luca katsoi sivusilmällään Ishaa tutkien, renkaat toisen silmien alla paljastivat että Isha vietti edelleen samanlaista yökyöpelöintiä kuin ennenkin. Lucan silmänaluset johtuivat melkeimpä samasta syystä, alkoholillakin oli asiaa juttuun..
Luca katsoi Ishaa silmiin, tuon kääntyessä katsomaan häneen....Ishan sanat huojensivat häntä.... mutta...viimeisintä asiaa hänen oli vaikea uskoa... "...Nyt jätkä kusetat mua..... !" Luca katsoi epäuskoisena ishaan, virne huulillaan.. eeei helvetti! Vai että sellaista, Luca hymähti ja taputti Ishaa tuttavallisesti selkään, ensin empien hetken..
Pieni pirullinen hymy nousi italiaanon huulille.... ".. onko hyvätki sänkytaidot?" Luca virnisti ja tökki Ishaa kylkeen...

Isha

Poika mietti hetken ja hymähti sitten. Toinen oli itse viitannut siihen mitä hän oli Nosalle tehnyt joten se tuskin olis kauhea tabu. ”Mä tavallaan seurustelin jo silloin, tai siis me oltiin naitu pari kertaa ennen sitä Jeremiaksen kanssa. Mä vaan kaipasin Korppia silloin ja jotenkin mun päässä napsahti. Hetken mä oikeesti uskoin , että Nosa olisi ollut sen uudelleen syntymä tai jotain”, Ishan mumisi ja sipaisi partaansa. Hän ei ollut huomannut, että oli lipsauttanut pojan nimen siinä samassa ilmi. Isha kun teki kaikkensa suojellakseen Jeremiasta. hän ei halunnut, että toinen joutui kärsimääjn hänen takiaan. Kaikki, jotka liikuivat mustalaisen seurassa saivat huomiota tavalla tai toiselle. Yleensä se huomio ei ollut kovin imartelevaa. katse luotiin uudestaan italiaanoon ja hän hymähti. Ei uskoisi, että hän ja Luca olivat melkein saman ikäiset. Tuo oli ollut jotenkin niin... ei tuollaisia sopinut kysyä. ”Ainakin paremmat kuin Nosalla....Tosin Nosahan ei tainnut silloin olla kovin yhteistyöhaluinen”, Isha sanoi ja loi vittuntuneen hymyn Lucalle. Toivottavasti toinen tajuaisi vihjeen, ettei Isha todellakaan halunnut levitellä seksielämäänsä entisille jengiläisilleen. Toisaalta Isha kaipasi sitä aikaa kun he kaikki olivat olleet jonkinlaisessa sovussa. Mustalaisen mieli synkkeni ja kasvoille tuli myrtsi ilme.

Luca virnisti leveämmin Ishalle ja tökki tuota kylkeen toisen lipsauttaessa ihastuksensa nimen... "..Korppi olis iloinen että pystyt jatkamaan täällä, vaikka ilman sitäki.." Luca henkäisi meri ilmaa keuhkojen täydeltä ja katsoi sitten alas veteen.... hetken.. kuvajainen oli jonkun muun, Nosan, Korpin?... Ei, kyllä se oli Luca.. Hän oli näyttänyt Nosalta ja Nosa oli näyttänyt korpilta vielä enemmän kuin hän itse... Nyt Luca muistutti Ishaa enemmän, aina kun hän katsoi peiliin hän näki jonkun muun kuin oman itsensä...
Keskustelun kääntyessä Nosan sänkytaitoihin Luca tuhahti ja katsoi ishaan myrkyllisesti.... osa hänestä tahtoi tinttailla miehen mutkalle ja osa huusi että hulluko hän oli, vanhaa kaveria ei saanut potkia päähän...Luca tajusi jättää asiat sikseen...
Nuori mies nousi ylös kulmat kurtussa katsellen merta....
"....Jeremiashan se oli?" Luca kysyi vakavalla äänellä, katsoen horisonttiin, meri kimalteli kirkkaana ja kutsuvana... Kauna jyrsi Lucan sisintä..
"....mitä sä tekisit.. jos sille tapahtuisi jotakin.. pahaa?..." Luca kuiskasi arvoituksellisesti, kuitenkin niin että Ishakin sen kuuli... " Etkö sä haluaisi tehdä kaikkesi että se tyyppi sais kärsiä.. joka tekisi sille pahaa.." Luca jatkoi, pienen tauon jälkeen, italialaisen ilmekään ei värähtänyt.... Isha tiesi varmasti hyvin mistä Luca puhui... jos toisen poikakaveri olisi ollut Nosan tilalla silloin ja Ishan tilalla olisi ollut joku muu...
Luca hamusi röökiä taskustaan ja sytytti sen, imaisten tervaa keuhkoihinsa, yskien hetken...italiaano kääntyi katsomaan entistä jengiläistään tuike silmissä...
"...siitä jää vittu ikuiset arvet.." Luca sanoi ääni katkerana..

Isha

Isha nosti katseensa Lucaa ja mietti hetken mitä vastaisi, lopulta hän nyökkäsi kevyesti , jossain sisimmässään hän luotti siihen, ettei Luca tekisi pahaa Jerrylle. Hän ainakin halusi uskoa niin. Toisen puhuessa mustalaispojan jokainen lihas jännittyi hänen kuunnellessa toista. Äänestä paistoi uhkailu, tosin Lucahan oli jengissä opettettu siihen, toinen voisi bulffata. Äkkiä Isha pomppasi pystyyn ja nappasi Lucaa olkapäistä kiinni. ”Totta vitussa siitä jää arvet. Jos vaan tietäisit!”, isha huusi ja äkkiä jalat pettivät alta Ishan lyyhistyessä laiturille. Iso kokoinen mieshen alku tärisi silmin nähtävästi. ”Luca vittu sun on pakko uskoo mua”, hän uikutti melkein pienen lapsen lailla. ”Usko mua mä olen oppinut läksyni, älä vitussa satuta Jerryä”, hän sanoi ja nosti anovana katseensa Lucaan tarttaen toisen jalasta kiinni. Isha näytti melkein järkensä menettäneeltä siinä uikuttaessaa ja puristaessaan toista jalasta. ”Mä tiedän, että siitä jää, ole kiltti Luca...” , hänrukoili toista ja tuijotti tuohon italiaanoon nyt suurin silmin. Hän ei voisi kertoa Lucalle siitä mitä Viper oli hänelle tehnyt, hän ei voinut antaa kenellekkään sellaista tietoa. Se olisi erittäin hyvä ase Ishaa vastaan.

Luca hätkähti Ishan tarratessa kuin kärsivä hänestä kiinni.... Luca tuhahti ja katsoi Ishaa kylmästi, toinen tiesi nyt miltä hänestä tuntui, kun joku merkkasi todella paljon.... Luca katsoi miehenalun lyyhistymistä, kertaakaan hän ei ollut nähnyt Ishaa tällaisena, jengissä piti olla niin pirun kova ja näyttää että pärjäsi, kovettaa sydän kylmäksi muiden edessä... Luca ei enää osannut sitä, hän oli alkanut elää suht normaalia elämää, onnellista, johon kuului työ,koulu, Nosa ja Rio, se ihana piski jota Nosa rakasti... Luca ei sitä huomannut, mutta Nosasta alkoi muodostua samanlainen pakkomielle hänelle kuin kerran Korpista Ishalle.. ei se pakkomiellekkään oikein ollut, vaan jotain syvempää.
Luca pudisti päätään ja laski kätensä Ishan hiuksiin, sivelemään korpin sulkia.. . niin.. hänelläkin oli joskus sitä veijaria ikävä...
"..Isha, mä en koske siihen.. sä tiedät nyt miltä musta vittu tuntui kun Nosa kerto mulle, mitä sä teit sille...!" Luca huomasi huutavansa, viha kiehui italialaisen sisällä ja Luca ei edes huomannut sitä, mutta hän läimäisi raivonpuuskassa avokämmenellä Ishaa kasvoihin. Tästä alkoi ketjureaktio, Luca tarttui Ishaa takista ja repi toista ylös vimmatulla voimalla. Ennen, monta vuotta sitten Luca ei olisi pystynyt siihen... Isha oli häntä monta kiloa painavempi, pidempi ja vahvempi, mutta silti Luca sai toisen kammettua tarpeeksi ylös...
Luca puuskutti vihaisena, lihakset jännittyneinä ja rinta kohoillen, vihreissä silmissä oli raivoa ja se oli suunnattu ishaan... Luca seisoi siinä katselemassa mustalaismiestä, entistä jengiläistään....yllättäen Luca päästi irti ja murisi... "..mun tekis mieli leipoo sun naama uuteen kuosiin...mutta en viitsi.. Korppi ei olis iloinen siitä... eikä sun pikkuinen suojattiskaan.." Luca tönäisi Ishan tieltään ja käveli kohti kenkiään... hän aikoi itse jättää asian siihen.. hän tarvitsi aikaa rauhoittua...

Isha

Nuorukainen ei oikeastaan tajunnut mikä häneen iski, Luca oli kerennyt jo kammeta hänet jo psytyyn, kun Isha lopulta tajusi missä mentiin. Kipu kasvoihin ilmestyi vasta hetkeä myöhemmin ja kun Luca tönäisi hänet hän huojui pari askelta taaksepäin painaen kätensä poskelleen. ”Luca mut on raisk...!”, Isha kerkesi huuttaa kun hän tunsi kuinka laituri hävisi jalan alta. Hän lähti kaatumaan kevyesti taaksepäin. Isha ei edes kerennyt mennä panikkiin ennenkuin hän oli jo veden alla. Maihrarit osuivat hiekka pohjaan ja hän veti henkeä säikähtäneenä. Suoraan keuhkoihin Ishan taju meinasi hämärtyä tuon johdosta. Hän tajusi vaan, että pitäisi ponkaista ylös. Ruumis ei tuntunut tottelevan ollenkaan. Vain hetkeä myöhemmin kun nuorukainen oli melkein pinnassa hän menetti tajuntasa ja lähti uppoamaan uudestaan. jotenkin hämärästi Isha tiesi, ettei hän kuolisi. Vaikka se olisi hänelle ehkä oikein. Suloinen pimeys ympäröi hänet ja ruumis tuntui kevyeltä. Hän halusi jäädä sinne, siellä ei ollut minkäänlaisia murheita, hän voisi unohtaa kaiken Viperin, jengin, koulun elämän.. Jerryn... Ei hän ei halunnut unohtaa Jerryä. Jerry oli hänelle toistaiseksi edes pieni syy yrittää jatkaa, vaikka hän tiesi, että kaikki tuo olisi nohi seuraavan kouluvuoden alkaessa. Silloin Isha olisi jo Losissa perheensä luona, ilman kuupoikaa.

Luca alkoi noukkia paitaa päälleen ja saikin sen, puhelin putosi hiekkaan ja samassa Luca kuuli kuinka jotain isoa ja painavaa molskahti veteen... Perkele..! Isha. Luca juoksi takaisin laiturin päätyyn ja kurkkasi laiturin laidan yli, etsien mahdollista kuplapesäkettä katseellaan. Luca seurasi katsellaan kuinka toinen pärskähti pintaan, mutta välittömästi upposi kylmän pimeän pinnan alle.. Vaikka Isha olikin täysi kusipää, Lucasta ei ollut oikein antaa toisen hukkua, entisen jengiläisen hän ei antaisi hukkua, hän oli muuttunut ihminen, hän---
Luca veti syvään henkeä ja loikkasi laiturilta suoraan mereen. Pimeys sulki kaiken ympärilleen ja kietoi Lucan mukanaan... vaatteet, vaikka olivatkin kuivina kevyitä, olivat märkinä raskaita...
Luca polski alaspäin ja tarttui Ishaa vyötäröltä, töytäisten toista kohti pintaan ja tarraten uudestaan kiinni.. Pinta oli kaukana, mutta lähempänä kuin pohja, Isha painoi märkien vaatteiden kanssa tuhat kiloa, ihan varmasti, Luca sai ponnistella voimiensa kanssa äärimmilleen kunnes tavoitti pinnan ja koppasi laiturista kiinni. "Isha perkele!" Luca pärski ja hinasi toista takaisin laiturille...
Luca vapisi, meri oli pelottava, synkkä ja pimeä, mutta sellainen olisi ollut Ishan hauta, eikä hän halunnut sitä.
Luca repi takin Ishan päältä ja painoi välittömästi korvan toisen rintaa vasten... Isha oli menettänyt tajuntansa, keuhkoissa oli varmasti vettä..
Ishan onneksi Luca oli käynyt hengenpelastus kursseja nuorempana, ja osasi homman...

Viimein Luca sai toisen virkoamaan, Vihreissä silmissä oli pelkoa, hätäännystä ja pahoittelua..Hän oli vitun idiootti.
" Isha...ootko okei?"

Isha

Isha alkoi lopulta virkoamaan ja hän tuijotti Lucan vihreisiin silmiin. nuorkainen kääntyi kyljelleen ja yski vettä vielä vähän nyökäten sitten varovasti. ”Kiitti”, hän kuiskasi. isha ei tajunnut, että kääntyessä paita oli nousut selästä ja Viperin repimät jäljet näkyivät nyt selvästi. Hänen selkänsä oli Lucaan päin ja Isha nousi istumaan. Märkänä paita ei tietenkään laskeutunut mihinkään. ”Miksi sä teit se..”, hän alkoi kysyä kun tajusi selän. Isha veti nopealla liikkeellä paidan alas ja mulkaisi vettä murhaavasti. Perkeeleen Luca kun oli mennyt riisumaan takin. Ruskea katse luotiin italiaanoon ja hän nielaisi. Miten hän selittäisi jäljet, luca varmaan luulisi, että ne olivat Jeremiaksen tekemät. Mutta hän tiesi, että Luca oli fiksu, jos niin olisi Isha ei todellakaan piilottelisi niitä noin.

Suolainen merivesi valui Lucan varaloa pitkin ja italialainen hengitti raskaasti, rauhallisesti kuitenkin, hengitellen suloista ilmaa... Ei hän ollut tarkoittanut että Isha lumpsahtaisi mereen.... Vaikka Luca halusi Ishan kärsivän, kuolema olisi liikaa, Lucalle itselleenkin, hän ei voinut ottaa entisen jengikaverin henkeä omalle tunnolleen, Korppi olisi läiminyt häntä ympäri korvia jos eläisi ja olisi saanut tietää..
Lucan onneksi Isha näytti virkoavan ja nousten istualleen.. Luca huokasi helpotuksesta ja veti käden hiuksiensa läpi huojentuneena..
"Anteeksi.. ei mulla ollut tarkotus hukuttaa sua....." Luca alkoi heti selitellä, hän ei alkuun tajunnut Ishan paniikkia että hän näkisi ilkeännäköiset arvet vanhemman selässä... Jäljet toisen selässä oli ilkeänäköisiä ja punaisia, Luca kurtisti kulmiaan ja oli kysyvinään asiasta kun toinen äkkiä laski paitansa alas.. Isha katsoi häntä noilla samoilla ruskeilla silmillä kuin monen monta vuotta aikaisemminkin, joskin katseessa oli jotain muuta....
Luca raapi päätään ja risti kätensä kurtistaen kulmiaan..... Hän oli ollut liian kiireinen lähtemään paikalta, ennenkuin Isha oli pudonnut veteen ja sitä ennen alkanut sanoa jotain..
Nopeana Lucan kasvoilla kävi pieni vekkulimainen hymy, hän arvaili josko toisen poikakaveri oli tehnyt jäljet, mutta tuskin Isha peittelisi niitä noin...
"...Se sun Jerrys, taitaa olla aikamoinen peto sängyssä, tai sitten noi on tullut jostain muualta.." Luca loi merkitsevän katseen Ishaan, pieni pilke kävi vihreissä silmissä. Luca nousi ylös seisomaan, pieni hymy huulillaan,mutta se ei ollut huvittunut....
"...mitenvaan.... enmä pakota sua kertomaan.. saat valita ite....." Luca sanoi ja katseli yhä laiturin yli veteen pelokkaana.... ..
Isha oli vielä Lucalle tärkeä vaikka osa miehenalusta halusi repiä ja hakata Ishan pieniksi palasiksi, mutta osa ymmärsi, ainakin jollain tapaa..
Pilviä kerääntyi taivaalle ja kulki auringon eteen, tummempia pilviä, ukkospilviä kohoni jostain horisontista mutta olivat vielä kaukana....

Isha

Jostain syystä kun Isha katsoi taivaalle hänen mielessään alkoi soimaan eräs biisi. Se oli juuri niin mahtipointtinen ja synkkä että sopi tähän loistavasti. Hän laski sitten ruskean katseensa Lucaan ja sipaisi hiuksiaan alkaen istua paremmin. ”Se oli Viper”, hän kuiskasi sitten ja värähti taas sulkien silmänsä, hän inhosi itseään, miksei hän ollut isompi ja voimakkaampi, miksi hän oli sellainen säälittävä nössö. Samanlainen mitä hän piti Nosaa ja Lucaa. Tämä oli selvästi herätys, hänen ei kuullunut elää tuollaista elämää ja leikkiä perhettä ja happy endjä. Hänen päämääränsä oli Losissa ja jengissä. Hän tekisi vain palveluksen kuin ei vetäisi Jerryä sinne mukaan. Hetken synkkänä miettittyään nuorukainen nosti katseensa litimärkään Lucaan. ”Joko sä nyt tiedät että mä tiedän ja uskon miltä se tuntui Nosasta?”, hän ei halunnut ihan tarkkaan paljastaa mitä Viper oli hänelle tehnyt se oli nyöryyttävää, mutta selkä paljasti ettei niitä oltu yhteyistyössä tehty. Yksi hiustuppo otettiin sormien väliin ja siitä puristettiin vesiä pois ja sitten sormia nuoliastiin, suolainen maku tuntui jotenkin pelottavalta. Isha alkoi pikku hiljaa tajuta, että hän olisi voinut hukkua, se olisi ollut oikein hänelle, mutta tässä hän oli tämä oli jo kolmas kerta kun hän sai mahdollisuuden aloittaa uusiksi, seuraava kerta olisi kohtalokas, se milloin se tulisi olisi vain ajan kysymys. ”Onko se muka niin hienoa olla normaali materialistinen kansalainen, lapsineen ja valkoisine tiilitaloineen?”, Isha kysyi äkkiä ja käänsi katseensa Lucaan. ”Mä en olisi uskonut, että sä sellaista haluat, mä luulin aina, että sun syy jengissä oloon oli se että sä vihasit vanhempiasi ja sitä elämän tyyliä. Vähän niinkuin mä mun ottovanhempia”, Isha puhui hiljaa ja huokasi. Mitä hänestä olisikaan tullut. jos hän ei niin paljon vihaisi sitä ’normaalin’elämän kuvaa. Se ei vain sopinut hänelle ei todellakaan.

Luca katsoi ymmällään Ishaan, toinen kulma koholla kysyvästi ja sormet etsiytyivät karvakauluksiselle nahkatakille etsimään tupakkaa. Suussa maistui merivesi ja veri, hän oli puraissut kieleen... Taas Viper... Luca suki hermostuneena hiuksiaan ja laski kätensä Ishan olalle, suojelevasti, ennen eräs toinen pitkätukka olisi tehnyt sen, mutta nytpä se oli Luca... henkäisy karkasi miehen huulilta kun hän yritti keksiä sanottavaa imaistessaan tervaa ja muita myrkkyjä keuhkoihinsa..
Luca katseli hetken Ishan kasvoja, ne olivat samat, toinen oli muuttunut vain sisimmältään jotenkin..
"..Uskon minä..anteeksi.." Luca huokasi ja taputti muutaman kerran sitten mustalaismiestä olalle hymyillen hauraasti., tietämättä pitäisikö olla vihainen, kauhistunut vai mitä? Tunteet olivat sen verran sekaisin, mutta enemmän ne olivat sekaisin Ishalla...
Hiljaisuus laskeutui laiturille ja veden liplatus laiturin jalaksia vasten tuntui rauhoittavalta, aurinko pilkisti esiin pilven takaa, mutta ei uskaltautunut näyttäytymään kokonaan..
”Onko se muka niin hienoa olla normaali materialistinen kansalainen, lapsineen ja valkoisine tiilitaloineen?” Ishan ääni kysyi ja Luca kääntyi katsomaan entistä jengiläistään vihreillä paljon maailmaa nähneillä silmillään.
Luca hymähti mietteissään pieni virneen tapainen käväistessä miehen huulilla... hän oli halunnut sitä... jengielämää... se oli ollut hänelle pako arjesta ja siitä perheestä mikä hänellä oli ollut.
"Minä... en halua samoja asioita niinkuin ennen..kaiken lisäksi mä olin silloin vielä kakara lapsellisten päiväunien maailmassa. ..." Luca sanoi nieleskellen ja niiskaisten, vesi tipahteli nenänpäästä ja mies pyyhkäisi kämmenellään vettä pois.
" Mä en vain osaa selittää sitä, tottakai minä olin vihainen siitä kun mut kaapattiin jengistä pois noinvain yks kaks, Nosa, Korppi ja sinä ja koko muu jengi jäi taakse... sen jälkeen kun ...mut rökitettiin Vegasissa tuntui että ne jätkät takoi mulle ennemminkin järkeä päähän... Ei mua vain ole luotu sellaiseen, minä tahdon..jotain pysyvää...ennen kaikkea mä en...tahdo olla yksin.." Luca katsoi Ishaan ilme värähtämättä. Luca oli ikuisesti katkera vanhemmilleen joilta ei ollut saanut rakkautta, kuten Mihuelilta...ja se että Mafiosoperheen pää ei hyväksynyt poikansa poikaystävää, jotakuta joka ensikertaa rakasti tuota, oli Lucalle viimeinen tikki....
" Minä en enää palaa jengiin Isha...Mun on aika alkaa oppia elämään omilla jaloillani...." Luca yskähti ja nousi ylös seisalleen, mies katsoi merta synkkänä.. Hän oli niin paljon onnellisempi kun ei joutunut roikkumaan enää velvollisuuden tunteessa että kuului jengiin vielä... hän itse oli jättänyt sen kauas taakse....
" Mitä sä tahdot Isha, oikeasti?" Luca kääntyi katsomaan Ishaa tupakki huuliensa välissä, vihreissä silmissä oli se sama vanha tuttu koiramainen katse...

Isha

Isha tuijotti toiseen, jotenkin kaikki mitä Luca puhui meni ohi korvien, ei kukaan voinut haluta tuollaista, jengi oli elämä... Mustalaisnuorukainen havahtui hänelle heitettyyn kysymykseen. Mitä hän halusi, normaalisti kaikissa tilanteissa hän vältteli tuota kysymystä... Koska hän halusi liikaa ja mahdottomia asioita. Hän halusi Korpin takaisin, hän halusi vanhat jengi ajat takaisin, löytää äitinsä, pysyä Jerryn kanssa... Mutta ne eivät olleet mahdollisia hänen kohdallaan, niin ei ollut tarkoitettu. ”Vitustako minä tiedän mä olen vasta 21”, Isha ärähti äkäisesti Lucalle ja löyhyytti ilmaa tupakan savun takia. ”Tiedätkö sä muka että sä varmasti haluan 10 tai 20 vuoden päästä tuota samaa paskaa... Mä ainakin toivon, että kuolen ennenkuin musta tulee vanha vaikka oman käden kautta”, isha sanoi ja nousi seisomaan horjahtaen hiukan. Hännellä oli hemmetin huono olo.

Luca tuhahti, Isha oli yhä samanlainen itsekeskeinen paskiainen kuin ennenkin, sellaiset pysyivät nuorena forevör.. jollain tavalla Luca oli kateellinen toiselle ja toisella tavalla hän rukoili jumalaa siitä onnesta ettei elänyt samanlaista elämää kuin Isha... sekin oli vain surkeiden sattumusten sarja.
" Siinä vaiheessa mulla on jo perhe ja jos se musta riippuu mä olen helvetin onnellinen sen ainoan ihmisen kanssa jonka kanssa perustan perheen...muutama napero sinne tai tänne kyllä mä olen valmis sellaiseen.. Nosa saa päättää asiasta, ja josse passaa, se passaapi mullekin.." Luca hymähti, liian myöhään huomaavansa kuitenkin lipsauttavansa sen asian, mihin Nosa pystyi mihin moni muu miespuolinen ei pystynyt...Italiaano laski sen varaan että Isha ei huomaisi...
" Aikuistu Isha! Meinaatko sä roikkua jengissä ikuisesti ja olla kuin maailma ympärillä ei muuttuisi? Saat napin ottaas joku päivä!Herää jo mies!!" Luca ärisi, hän tahtoi herättää toista siihen että jengielämä ei ollut ratkaisu, se EI olisi ratkaisu... hänestä ainakaan..
Luca oli huolissaan, oikeasti tästä entisestä jengitoveristaan... napsikohan toinen vielä niitä mömmöjä... kyllä toisen petikaverikin taisi olla joku samanlainen mussuttaja...

Ishan horjahtaessa pienesti, mutta ihan silminnähden Luca huokasi kulmat kurtussa ja antoi savun soljua hänen huuliensa välistä.
Italialainen suki hiuksiaan ja katsoi toista silmiin.

Isha

Isha naurahti paskaisesti niinpä niin pari kakaraa pyörimään nurkkiin ja all the happy endings. Luca olis yksi säälittävä tohvelieläin, toisaalta mitä saattoi odottaa jos toisen rakastaja oli moneen kertaan kaluttu tossukka. ”Jooh aivan varmasti Luca... Povasihan joku muija mullekin joskus että mä saan kersan.... uuh sen näke mun kädestä kuuleama. Luuletko sä, että jumala an...”, isha lopetti saarmamsa ja tuijotti hetken Lucaa. Hetkinen oliko häneltä mennyt jotain tärkeää ohi. Mustalaisnuorukainen kertasi toisen sanoja päässään hitaasti. ”Luca... Miehet ei voi saada lapsia... Se on vastoin luonnon lakia.”, hän totesi ja sipaisi hiuksiaan murahtaen. ”Ja mitä siihen tulee kyllä mä haluan roikkua jengissä, mä haluan lähteä täältä kunnialla, en niin että jonainpäivä tajuan vihaavani itseäni sen takia etten voinut pelastaa korppi etten mä tuntenut sitä yhtään aikaisemmin. Mä en HALUA herätä”, hän sanoi ja murahti nielaisten sitten ristien kädet rintakehälleen. Hän valehteli jo nyt. Uskomatonta...

Pian Isha käänsi ruskean katseensa Lucaan. ”Mä en halua satuttaa Jerryä, mutta mä en voi muuttua. Mä en vaan voi. Mä olen elänyt niin siitä lähtien kun olin 12. Kaikki muu Luca... Kaikki muu pelottaa mua. Mä kuolisin siihen.”, Hän sanoi ja vilkaisi veden pintaa astuen varmuuden vuoksi kauemmas laiturin reunalta. Hän kadehti omalla tavallaan Lucaa, toiselle oli voimia mennä eteenpäin, hänellä ei ollut, toisaalta, jos hän unohtaisi Korpin hän unohtaisi siinä samalla itsensä ja se ei olisi oikein. ”Miten mä sitä paitsi ikinä voisin saada lapsen...”, hän kuiskasi hiljaisesti ja nappasi takkinsa sitten laiturilta katsoen Lucaa. ”Meidän kahden ero on siinä... Että toinen mukautuu kuin vesi ja toinen on ikuinen kuin kallio... Mutta ennenpitkään vesi murtaa kallion.”, hän sanoi ja lähti kävelemään hitaasti pois päin laiturilta pysähtyen sitten vilkaisten olkansa yli mietteliäänä.

Luca oli pirun onnellinen jo nyt. Ei hän tarttenut ketään kertomaan miten hänen piti elää... eihän Isha niin ollut sanonutkaan, tai kukaan(ellei omaa isää laskettu).
Luca kurtisti kulmiaan Ishalle ja virnisti, sisimmässään hän kavahti kun toinen kuitenkin hoksasi hänen sanomansa.. no mitenkä vain, ei Isha näyttänyt sitä ottavan tosissaan.
" Ihan miten vaan.." Luca tuhahti ja heitti sätkän menemään, sormet tarttuivat paidanhelmoista ja vaatekappaleesta kuoriuduttiin irti. Näin oli parempi kun mitään märkää ei ollut kehoa vasten, hän voisi kyllä sairastua, saada flunssan mutta joskus nuo tuollaiset sairastamiset saivat elämisen halun palautumaan.
Luca nosti maasta karvakauluksisen nahkatakkinsa ja heilautti sen avonaisena hartioilleen, hieman lämmintä sentään, tuuli nimittäin aika ilkeästi paljasta ihoa vasten..

"Sä teet jokatapauksessa omat valintas.... mutta oletko sä koskaan ajatellut asiaa muiden kannalta... että moni on huolissaan susta... Minä ja se Jerrykin varmasti on... kuinka moni oikeasti välittää jos sua ei olisi......" Luca mumisi itsekseen katsellen ruskeita silmiä mietteissään... Ehkä Ishan oli tarkoitus pysyä aina samana.... mutta asia oli niin, että vaikka kuinka yritti pärjätä omin voimin, aina tarvitsi toisen ihmisen siihen rinnalle tukemaan, Ishakin..
Luca kurtisti kulmiaan ja nyökkäsi lyhyesti Ishalle, kääntäen katseen toisesta pois.. Puhelin piipasi housujen taskussa, italiaano ei vaivautunut vastaamaan..Soittaja soittaisi uudestaan, tai hän soittaisi takaisin..
Hetken Luca katseli Ishan kävelyä ja hymyili pienesti..
"Älä tee mitään typerää...nalle~" Luca hymähti hiljaa, ehkä pientä huvittuneisuutta äänessään sanoessaan viimeisen sanan.. Toverillinen huoli jäyti italialaismiehen sisintä.Osa hänestä halusi loikata Ishan niskaan kuten ennenvanhaa ja juosta sitten karkuun.. hmm..typerää se sellainen oli ollut, lapsellista ja mitä kaikkea vielä lisäksi, mutta ne olivat olleet hyviä aikoja ne... vaikka, vielä parempia oli tulossa, mutta nuoruuden villit leikit oli leikitty silloin..

Ishan sanat mielessään Italiaano jolkotti vesirajaa pitkin kohti koulua..

//Vieläkös jatketaan vai jätetään tähän, minulle passaa kumpi vaan :3 //

Isha

Isha oli pysähtynyt koska oli kuullut Lucan hiljaiset sanat. Vaikka hän oli vanha ja raihnainen hän ei ollut kuuro tai sokea. Niin pieni oli se nyökkäys ettei sitä ehkä nähnyt. Isha käveli koululle päin mutta pian hänen oli pakko kääntyä ja mennä nojaamaan puuhun. Paniikki iski tajuntaan ja hän puristi kädellään puun pintaa.

” Vapaudu pelosta, ota kiinni minusta, Vapaudu kaikesta siitä, mitä muut vaativat, Heitä hyvästit, järjelle Antaudu tunteesi valtaan”

Hän tuijotti merelle ja nieleskeli. Lucan sanat olivat niin syvälle viiltäneet, vaikkei hän halunnutkaan sitä tunnustaa. Mitä hän todellakin halusi... Luca oli nähnyt sen, jollain sairaalla tavalla toinen oli sen nähnyt.

”Entisen rakkaasi, suru ja syytökset, Kaipaus ja kiintymys, ovat muuri välillämme, Sitä ei murra sinun suloinen ihastuksesi minuun, Antaudu tunteesi valtaan”

Luca oli lähempenä kuin kukaan muu. Edes Jerry ei ollut voinut noin paljon järkyttää sen. Luca oli saamassa sen kaikken mitä hän salaa halusi, mutta ei voinut myöntää. Käsi puristui tiukemmin kaarnaan ja mustalaisnuorukainen hengitti raskaasti ja katkonaisesti.

”Haluatko takaisin, haluatko takaisin, entiseen elämääsi?, Haluatko takaisin, haluatko, surulliseen menneeseen? Jos sen teet, en ehkä kestä, mutta kunnioitan päätöstäsi, Jos sen teet, sydämeni särkyy”

”Vittu”, Isha kivahti ja valui puunrunkoa pitkin maahan. Kyyneleet kastelivat posket. Luca välitti jollain tasolla hänestä, se side joka heillä oli ollut joskus oli tallella. Isha avasi ruskeat silmänsä... hänen olisi lähdettävä tämä koulu katkoisi hän siipensä ennenmin tai myöhemmin. Hän ei halunnut sitä hän ei viihtyisi häkissä ei vaikka rinnalla olisi ihmisiä jotka välittäisivät.

//jooh voidaan jätää tähän oli vaan pakko saada tälläinen ’traginen loppu’//