Kuka on luuseri, kuka voittaja? Kuka kova, kuka leipäläven soittaja?

Pelastus! Viimehetkellä. Luca loikki Ishan kanssa virnistäen pois luokasta iloisena poikana, ainakin vitutus oli kerenny ehkä hiiieeeman laantua..Hehee, oli ihana nähdä Viperin vittuuntunut katse, taisiis ei toisesta päältäpäin sitä nähnyt..mutta kaiken kivan ylimääräisen takana varmasti kiehui... Luca uskalsi ärsyttää toista sillä että opettaja oli paikalla, mutta nyt, piti loikkia piiloon, Ishan hän saattelisi asuntolalle visusti turvaan, ei sitä tiennyt jos Viperille iskisi toisenlaisetkin himot kuin turpaanmäjäyttäminen.
Heidän poistuessaan, Luca vielä vilkutti hyvästiksi Viperille, ihan toisella tarkoituksella, hän ei jäisi kaipaamaan jätkää...tosin tuota oli kiva härnätä...
Luca virnisti Ishalle ja taputti tuota ystävällisesti olalle ilahtuneena toisen ehdotuksesta, tottakai hän lähtisi, oikeastaan hän oli harkinnut jotain sentapaista "Tottakai, katsotaan joskus viikonloppuna tai myöhemmin, pirautat vaan- siis jos sulla on mun numero vielä Jengiajoilta-?." Luca hymähti. Hänellä oli vielä toisen puhelinnumero, jos se olisi se ja sama niin hän saisi tuon kyllä kiinni.
Luca vajosi takaisin omaan maailmaansa.. ehkä.. onneksi Viper ei tiennyt miltä Nosa näytti, ja koulussa voisi olla hyvinkin muutama parikymmentä Nosa nimistä poikaa.. " Minä tiedän... mutta jos Viper koskee Nosaan, silloin Torakin on sen kimpussa eikä siitä seuraa hyvää.. älä huoli, kyllä minä osaan omasta poikaystävästäni huolen pitää" Luca sanoi mietiskellen, katsoen Ishaa veikeänä heidän kävellessään portaita alas.

Isha

Isha katsahti Lucaan ja hymähti hiukan hieraisten partaansa. ”Näytänkö mä siltä, että vaihtaisin kännykkää?”, hän kysyi ja pudisti päättään. Ishan puhelin oli sama vanha, se oli jengiaikoina kokenut kaikenlaista. Nytkin takakansi kesti kiinni teipin avulla eikä akussakaan todellakaan ollut kehumista. ”Ehkä myöhemmin tällä viikolla, mä tarvitsen viettää pari päivää matalaa profiilia”, hän sanoi ja hymähti. Hän pitämässä matalaa profiilia, taas yksi syy lisää lähteä hittoon täältä. Hän kestäisi korkeintaan viisi tuntia asuntolassa ja sitten olisi jo pakko päästä ulos. Mutta toisaalta, Jerryn kanssa saattoi tehdä yhtä ja toista kivaa. ”Hyvä niin, Viper ei vaikuttanut iloiselta... Ja mä veikkaan, ettei se todellakaan jätä asiaa tähän. Mutta mä ilmoittelen”, Isha totesi heilauttaen kättään sitten toiselle ja lähti jatkamaan matkaansa portaita alas.

Dante

Ruskea katse nostettiin nuorukaiseen, joka kysyi saisiko mennä jo. Hän pudisti hymyilen päättään ja lähetti viestin. Nyt hän keskittyisi tähän nuoreen herraan toden teolla. Äidin aiheuttaman vihan voisi aivan hyvin purkaa tähän nuorukaiseen. Vai kiinnosti toista oikeasti koulu muka, mistä näitä pikku paskiaisia oikein sikisi, äidin ja isin rahat kelpasivat, eikä niitä voinut potkia pihalle muuten avustukset lakkaisivat, mutta pojat saivat aukoa päätään opettajille sen minkä kerkesivät. Dante kurtisti kulmiaan ja silmissä leimahti hiukan. ”Yksityiselämäni ei todellakaan kuulu yhdellekään teistä, olen opettaja ja te oppilaitanne, en minäkään kysele mitä teette vapaa-aikananne. Minulle on aivan sama nussitteko vaikka hanhia, minua ei kiinnosta, teen vain työtäni. Luuletko todella että te paskakasat kiinnostaisitte minua NIIN paljon”, miehen ääni oli rauhallinen, mutta painotuksesta kuuli, että Dante alkoi todellakin menettää hermonsa Viperin kanssa. ”Ja jos suoraansanon voisin pyyhkiä perseeni sillä esseelläsi, jopa ala-arvoinen on siitä liikaa”, hän totesi vilauttaen sen alfauros hymynsä, jolla oli joskus aikoinaan kaatanut monta nuorukaista sänkynsä lämpöön. Kun Viper oli lähdössä Danten pinna napsahti, paska aamu, ikävä ja pari kusipäätä oli liikaa samalle päivälle. ”Sinä istut siinä ja kuuntelet”, hän sanoi ja tuijotti myrkyn vihreisiin silmiin puristaen nuorukaista olkapäästä, niin että mitättömät kynnet tuntuivat iholla asti. ”Sä tiedät ettei kukaan meistä voi potkia sinua pihalle, koska valittavasti sinun vanhempiesi rahoilla maksetaan yli puolien opettajien palkka.”, historian opettajan ääni oli kireä kuin viulunkieli ja kasvojen kivinen ilme kertoi, että pian hänen pinnan menisi ja tempperamenttinen luonne ottaisi vallan. ”Se ei silti oikeuta sinua käyttäytynään paskamaisesti minua tai ketään oppilasta kohtaa. Sinä, Kaveh, olet samanlaista tanssivaa paskaa kuin puolet tästä porukasta. Ainoa mikä erottaa sinut niistä toivottomista yksilöistä on se, että sä olet jopa saanut muutaman aivosolun päähäsi. Kehottaisinkin sinua tarkkaan miettimään, seuraavan kerran kun alat aukomaan päätäsi jollekin... Voi olla, että saat vierailijoita... Unohdat sen, että minussa on myös Italialaista verta ja sinähän tiedät varmasti millaisia me italiaanot olemme ärsytettyinä.”. hän totesi hymyilen ja taputti pari kertaa pojan olkapäätä. ”Myönnä... Tunnustuksesi ei todellakaan ollut kokonainen... Mitä muuta sinä olet tehnyt, Bey ei pelkää ketään noin paljon ja Luca ei koskaan suutu... Millä sinä heitä oikein uhkailet...”, hän puhui nyt hiljempaa ja tuijotti nuorukaista silmiin vakavalla naamallani.

Viper vain tuijotti toista tuon vihdoi napsahtaessa, ensin mussutettuaan siitä miten hänen yksityiselämä ei kuulunut kenellekään. No eihän se kuulunutkaan. Viper pureskeli kieltään. Että hänen piti olla niin pisteliäs, varsinkin Danten ja Toran ollessa lähellä. Tai siis, kaikkien seurassa hän oli, mutta tuntui siltä kuin hän olisi ekstrasti joka kerta kun jäi kaksin jomman kumman kanssa tai jotain. Rehtori oli pelottavampi jopa kuin Dante. Dantea hän vieläpä kunnioitti, mutta ei vain osannut näyttää sitä mitennään. Essee oli tosiaan sukannut, jopa Danten mielestä. Viper hymähti. Vai niin. No käyttäkööt sitä vessapaperina jos mieli teki. Ei hän edes silleen kaivannut sitä takaisin. Kokeen kylläkin, mutta essee vois painua sinne mistä oli tullutkin. Eli Danten korvasta sisään. Alphauros hymy sai Viperin väänteleen tuolissaan, pienesti. Vitut. Hän tahtoi jo pihalle täältä, mutta ei hän kyllä myöntäisi kenellekään -edes tälle opettajalle- että hermostutti olla tuon seurassa.
Ote hänen hartioistaan oli kova, toisen kynnetkin painoivat itsensä hänen hartioihin ja se kyllä pisti ikävästi. Mutta Viper puri vain kieltään kovemmin, jottei sanoisi mitään tai inahtaisi. Vain tuijotti toista silmiin takaisin, uhmakkaana pienenä paskana. Hänen vanhempien hyväntekeväisyys tuli taas puheeksi, kuten hän usein kuuli. Naurettavaa. Hän ei tahtonut muistutusta siitä! Se oli jotain niin rasittavaa! Hänen vanhempansa oli kunnon kansalaisia ja sitten hän itse oli kuin paholaisen sikiö. Niinhän hän oli moneen otteeseen kuullut, ties miltä suunnalta, kunnes oli menettänyt hermonsa ja oli nykyään tällainen, tapettuaan vahingossa pari häntä ärsyttänyttä tyyppiä ja... Grrh.
"Kas. En olekaan kuullut tuota hetkeen."
Viper tuhahti, virnistäen pienesti. Parissa hampaassa oli jo punaista väriä. Hampaat olivat tehneet haavan hänen kieleensä ja sitä koski. Mutta hän ei sanoisi mitään. Irvisti vain Dantelle tuon jatkaessa että hänellä jopa oli jonkinlaiset aivot verrattuna muihin. Tseh. Hän oli jopa melkein imarreltu.
"Suotta imartelet. Mitä vieraisiin tulee.. tervetuloa. Haluavatko he kahvia, vai teetä? Vaiko kenties kuulan kalloonsa?"
Viper sähähti Dantelle. Viper tiesi hyvinkin millaisia Italialaiset olivat. Olihan hänellä toinen vanhemmista italialainen, hän itse oli ja Luca oli elävä esimerkki myös. Ja Dante oli melkein.. jopa jumala hänen silmissään, mutta se nyt oli pikku seikka. Taputus hänen olkapäällä sai hänet tuntemaan pieneltä muksulta. Hän vihasi sitä tunnetta ja mulkaisikin Dantea tuon avatessa suunsa. Kädet asetettiin puuskaan ja poika katseli muualle.
Se ei kuulunut opettajalle, vaikka hän olisi syöttänyt Ishalle pieniä kiviä perseen kautta.

Dante

Dante ei voinut olla naurahtamatta toisen viisasteluille. ”Rocco ei tietääkseni juo kahvia. Hänon vähän äkäinen mitä siskon pojan kiusaamiseen tulee vaikka olenkin aikuinen ihminen... Joissakin vain perhe menee kaiken muun edelle”, mies sanoi hymähtäen sitten. aivan kuin Viper nyt saisikin jostain aseen saati sitten ampuisi sillä rikollispomon. Dante odotti hetken ja pian Viperin asento kertoi jo sen ettei nuorukainen puhuisi. ”Sinä teet tästä aivan liian ison numeron.”, hän sanoi ja vilkaisi kelloaan. ”Kas kuinka sattuikaan, mun työ aika päättyi... Eli tavallaan olen vapaa-ajallani”opettaja sanpoi ja nappasi yhtä-äkkiä kahdella sormella nuorukaisen leuasta kiinni. ”Mä en pyydä enää toista kertaa nätisti Kaveh.... Nyt sun on parempi kertoa mitä on tapahtunut... Koska muuten ensi kerralla rangaistus voi olla kovempi”, hän sanoi hymyili hiuka sipaisten nuorukaisen hiuksia sivuun kasvoilta vapaalla kädellään. ”Harmi... sä olisit voinut olla oikein komea nuorukainen jos et kapinoisi kaikkea vastaan.”, opettaja kuiskasi tarkastellen nuorukaisen kasvoja tarkemmin. ”Joten kerrotko mitä on tapahtunut”, hän kysyi ja heilautti Viperin pääs pois sormiensa välistä tuijottaen poikaan.

"Tsh. Kivat niille."
Viper mutisi, kun toinen sanoi että joillekin perhe meni edelle. No ei ainakaan hänen suhteen ollut ikinä mennyt. Häntä oli hemmoteltu aina lahjoilla ja ties millä, näin ollen ostettu hänen rakkaus, mutta häntä ei koskaan oltu opetettu rakastamaan, tai rakastettu oikeasti -tai ainakaan hänestä ei tuntunut siltä.
Opettajan todetessa että tuon työaika päättyi, poika vilkaisi toisen suuntaan, silmäkulmastaan, mutta ei aikoisi siltikään sanoa mitään. Menisi nyt sitten niin hänkin pääsisi täältä poi-- Pää käännettiin väkipakolla katsomaan opettajaa. Viper irvisti. Ensinäkään Danten ote ei ollut se maailman miellyttävin, eikä hän ainakaan pitänyt siitä miten toinen oli noin lähellä! Ensinäkin se hermostutti, ja häntä hävetti niin hirveästi kun hänestä tuntui että poskiin tuli haalea puna, kun aikuinen mies sipaisi hänen hiuksia kasvoilta pois tieltä.
"...Mitä sä muka tiedät?!"
Viper sihahti, toiselle, tuon kuiskatessa hänelle tuollaisia valheita. Kyllä, Viper piti sitä valheena. Häntä ei ikinä sanottu komeaksi, eikä miksikään muuksikaan, ja nyt kun joku edes kehtasikin sanoa moista, se vain suututti häntä! Erittäin paljon! Hänet päästettiin irti toisen otteesta ja käsi meni hieromaan omaa leukaansa. Gh. Tuosta voisi saada jopa pari mustelmaa leukaan.. Huomiseen mennessä. Kirottu opettaja ja tuon kirottu käsi ja kirotut näppivoimat joilla tuo ahdistelee viattomia. ..tai ei niin viattomia.
"Arvaa kaks kertaa."
Viper mumisi. Hän ei kertoisi mitään. Kyllä, hän oli erittäin hankala mukula. Ja ärsyttävä siinä mielessä. Mutta, miksi hän haluaisi vaarantaa itseään, kertomalla että oli uhannut raiskata toisen poikakaverin ja oli jo kertaalleen raiskannut Ishan? ..Joo, ei hän tyhmä ollut.

Dante

Dante pyöräytti ruskeita silmiään ympäri ja naurahti hiukan. ”Niin mitä minä tietäisinkään siitä mikä mielyttää kenenkin silmää vbarsinkaan omiani... Vai olitko irooninen ja kysyitkin mistä tiedät että kopinoit kaikkea vastaan”, opettja sanoi ja osoitti etu sormellaan toista ja iroonisen kohdalla sormensa huulilleen esittäen ehertynyttä. liikeet olivat yli liioiteltuja ja ne pistivät vituttamaan vähemmästäkin. Opettaja polvistui nyt penkin viereen jossa viper istui ja katsahti tätä. Hänellä oli aavistus siitä mitä toinen oli mahdollisesti tehnyt. ” Kaveh mulle se on ihan sama mitä sä olet tehnyt... Mutta poliisi tai tuomari ei varmaan ole samaa mieltä jos JOKU paljastaa sen mitä SINÄ olet tehnyt...”, Dante puhui nyt aavistuksen rauhellisemmin, jostain tiukan äänen sävyn takaa paistoi huoli. Opettaja laski kätensä nyt Viperin reidelle ja paitoi toisen käden tämän rintakehälle. Jälleen toisen katse haettiin ja hän hymyili. Dante olisi saanut tadsan potku tälläisestä, mutta hän luotti omaan vaistoonsa ja halusi näyttää, että tiettyyn tilanteeseen joutuminen, herätti omat ajatukset ja ahdistuksen. Reidellä oleva käsi lepäsi siinä. Dante vei huulensa lähemmäs Viper korvaa. ”miten musta tuntuu että sun rakastajan täytyy aina laittaa sulle kuonokoppa ja talutus hihna... Oikeastaan multa voisikin löytyä sulle oikein sopiva hihna”, opettaja kuiskasi ja vaikkei Viper nähnyt hänen kasvojaan tämä saattoi kuula äänestä, että viimeisten sanojen kohdalla Dante hymyili. Miesa ei pettäisi Victoria... Hän oli muuttunut vuodessa, mutta hän rakasti tälläistä ahdistelua samalla sairaalla tavalla kuin Viper... Hän ei vain vienyt sitä niin pitkälle kuin Viper.

”Niin mitä minä tietäisinkään siitä mikä mielyttää kenenkin silmää varsinkaan omiani... Vai olitko irooninen ja kysyitkin mistä tiedät että kapinoit kaikkea vastaan.”
Viper puri hammasta. Kehtasikin vielä. Sormet nykivät ja hänen teki mieli tällä hetkellä kuristaa joku. Erittäin pahasti. Mutta hän oli vannottanut itseään olemasta koskemasta aikuisiin miehiin ja se pitäisi. Kyllä, todellakin pitäisi jos se hänestä riippuisi.. Mutta jos Dante jatkoi tuota kiusaamista niin sitten hän vielä napsahtaisi ja saattaisi saada viikon jälki-istunnot siitä hyvästä, ellei jopa kuukauden.
”Kaveh mulle se on ihan sama mitä sä olet tehnyt... Mutta poliisi tai tuomari ei varmaan ole samaa mieltä jos JOKU paljastaa sen mitä SINÄ olet tehnyt...”
Tämä opettajahan oli ihan pimahtanut. Jos olisi jostain toisesta opettajasta kyse hän olisi jo kaulaansa myöten paskassa. Ja pahassa. Dante oli kieroontuneempi kuin mitä hän ikinä oli uskonutkaan. No, kaiketi hän sen takia toista jopa kunnioitti jonkin verran. Tosin, ihmetytti kyllä vähäisen, miten toinen pystyi olemaan opettajana, jos tuota ärsytti täällä oleminen. No palkka taisi olla vaivan arvoista. Millainenkohan opettajilla oli palkka edes? Ei ettäkö häntä kiinnosti mitenkään mu-- Ja oliko hän kuullut huolestuneisuutta toisen äänessä?! Tämä alkoi menemään ihan ufoksi koko tilanne..
Viper jännittyi kun aikuisen miehen käsi meni hänen reidelle ja toinen rinnalle. Viper nielaisi, katsoen toista vihreillä silmillään, tosin kauaa hän ei toista pystynyt katsomaan -häpeäkseen- vaan käänsi katseensa pois. Vain kuullakseen sitten opettajan äänen hänen korvansa lähettyvillä. Tuo kuiskaus sai väreet kulkemaan selkää pitkin, eikä hän.. eikä hän kerennyt reagoimaan sen kummemmin kun oli jo nostanut kätensä ja huitaissut sillä opettajaa päin näköä. Itse oli myös loikattu omille jaloilleen niin että tuoli oli ryminällä kaatunut.
"Ja paskan vitut!"
Dante selvästi oli nauttinut hänen nurkkaan ahdistamisesta. Käärmeille tyypilliseen tapaan, nuo puolustautuu tuntiessaan itsensä uhatuksi, ja niin teki myös Kaveh. Poika mulkoili Opettajaa vihreillä silmillään. Astellen taaksepäin muutaman askeleen.
"Sä olet totaalisesti sekaisin! Minä häivyn. Kiitos mitä mielenkiintoisimmasta luennosta ikinä."
Viper sähähti, puristaen käsiään tiukasti nyrkkeihin, niin että rystyset olivat valkoiset. Viimeisen kohdalla hän lähti jo ovelle päin. Tosin, pääsisikö hän edes pitkälle kun kerta oli opettajaakin mennyt lyömään? Eipä kai..

Dante

Isku tuli todellakin niin yllättäen, ettei Dante sitä tajunnut. Jän oli polvillaan ja piteli oikeaa puolta kasvoistaan. Hän kuuli kyllä Viperin puheen ja muuta. Hän alkoi nauraa hiljaa, se kuulosti kauhean mielipuoliselta vaikkei se nauru ollutkaan kova. Kun poika sanoi lähtevänsä Dante oli hetkessä pystyssä ja kietaissut toisen kätensä pojan rintakehän yli ja vetäisi taaske päin työntäen jalan jalkoine eteen. ”Minnä sä nyt hupihan vasta alkoi”, Dante nautoi ja kierähti ketteräs ti haja reisin käädesun puorukaisen päälle nauraen. ”Kavah älä läjhde kesken leikin se joka leikkii lähtee se leikin kestäköön eikös se mene niin”, opteaja kysyi ja nyt ruskeissa silmissä oli jotain uutta. niissä oli outo kiilto. Sama kiilto oli ollut vuosi sitten miehen silmissä kun tämä oli alkanut keikan jälkeen riehua velejelleen. Vain Victor oli nähnyt sen. Toisella kädellä Dante tempaisi nuorukaisen pääh risti lattiasta vetämällä paidan rinnuksista ja suuntasi avarin kohti tämän kasvoja.

//Yaaaay Dante<3//


Tuo mielipuolisen oloinen nauru sai Viperin niskavillat nousemaan pystyyn. Okei, hän oli totaalisen sekopään kanssa, kaksin. Mitä voisi tapahtua? No onneksi hän oli melkein jo pihalla täältä, sitten hän etsisi sen Fratin käsiinsä ja purkaisi pari valittua sanaa tuolle nyrkein ja.. Tosin, hän ei päässyt kuin parin metrin päähän ovesta kun pysähtyi kuin seinään, opettajan vahvojen käsien kietoutuessa ympärille.
Hupi? Okei, tämä oli skitsoakin skitsompaa. Tilanne oli sinälleensä tuttu, siitä mitä hän itse aina teki kaikille omille pikku uhreilleen, ei mikään miellyttävä tilanne sinäänsä, mutta ei Viper kiinnittänyt huomiota asiaan. Tömähdyksen saattelemana Viper oli lattiassa, selällään. Hän oli lyönyt päänsä lattiaan ilkeästi, kumean tömähdyksen kanssa ja kipu tuntui halvaannuttavan hänen kehonsa jokaisen jäsenen. Silmissäkin vilisi enemmän tai vähemmän. Viper ravautti päätään jonkun verran, urahtaen kun päähän koski. Mutta juuri kun tuntui siltä kuin näkökenttä parantuisi edes jotenkin, Dante nappasi rinnuksista ja tempaisi hänet ylös. Yhdellä kädellä. Poika huomasi katsovansa oudon kiillon saaneisiin ruskeisiin silmiin, ja sekunnin murto-osan jälkeen, hän tuijotti seinää vasemmalla puolella.
Oikealle puolelle kasvoista koski kamalasti, ja siitä tullut ääni, kun iso käsi kohtasi kasvot, oli ollut sen mukainen. Viper käänsi käänsi katseensa Danteen.
"Sinultahan.... pitäisi ottaa opettajan paperit... pois."
Viper virnisti. Vieläkään hän ei osannut pitää pisteliästä kieltänsä kurissa, vaikka juuri oli saanut turpaansa. Omat kätensä hän vei Danten kädellle joka piteli häntä rinnuksista ilmassa.
"Anna tulla. Lyö uudestaan. Sitähän sinä haluat."

Dante

Dante naurahti uudestaan. ”Idiootti... Luuletko sä ettei ne tiedä siitä”m hän kysyin nauraen ja kiljaisi tuulettaen toisella kädellään. ” Bravo Kavah! Vittu sä olet viisas JEE hurraa!”, hän kiljui ja nauroi. ”Mä olen saanut syytteitä pahoin pitelystä ja tora tietää sen...”, hän sanoi näyttäen surullista naamaa nauraen uudestaan. Dante sispaisi uudestaan hiuksiaan ja tuijotti toiseen. ”Mut siirrettiin tänne vaan yhden asian takia mutta nyt kavah ”. hän sanoi ja naurahti uudelle lyönti kehoitukseelle, hän löisi sitten kun olisi tarve. ”mä kerron sulla salaisuuden Kavah shhh kuuntele”, hän kuiskasi ja hymyili mieli puolisesti. ” Ne luuli että mä en löydä aaretta täältä... ne idioottit ei tajunnut että tänne saa stipendejakin... Ne itse hommas meidät samaan paikkaan”, opettaja asnaoi nauraen taas heilutti jälleen poikaa rinnuksista. ”Ja mitä siihen löyöntiin tulee sä pitäisit siitä”, hän kuiskasi ja tyrkkäsi pojan maahan nousten toisen päältä pois menen hakemaan tavaransa. ”Sä janoat sitä koska edes hetken sä tunnet olevasi haluttu siihen mä en alistu, mä en näytä sulle rakkautta sinun tavallasi, sulle on ihan oikein että olet yksin”, Dante totesi hymyilen.

Jep. Dante oli totaalisesti pimahtanut. Viper ravisti päätään mielessään. Onneksi hän ei ollut ainoa sekopää tässä laitoksessa. Poika tuhahti. Ravistelu ei tehnyt hyvää hänen muutenkin kipeälle päälle, aivojen lilluessa vedessä ihanasti. Oli varmasti jokinlainen aivotärähdys tapahtunut. Vittu tuntui ihanalta.. suorastaan oksetti ihan satasella. Poika ei edes kuunnellut Dantaea tuon mumistessa jostain aarteista ja mitä kaikkea muuta sekoa ja säälittävää. Rakkaus oli jotain, mitä ei tarvittu elämässä. Viper tiesi tämän. Olihan hän pärjännyt monta vuotta ilman.
"Minä sinun kieroutuneista haluistasi tiedä."
Viper tuhahti. Poika harkitsi vakavasti makaavansa tässä loppu päivän. Ei tehnyt mieli nousta ylös kun tuntui siltä että maailma heittäisi häränpyllyä seuraavaksi, jos hän edes kokeilisi. No, hän ottaisi sen riskin. Nousi ylös ja sai heti ottaa tukea jostain.
"...Katsotaan, kauanko saat pidettyä sen pienen kultamurusesi minulta salassa."
Viper hymähti, vilkaisten Danten suuntaan. Ehkä tämä oli jopa uhkaus. Jos hän saisi tietää yhtään, kehen Dante oli retkahtanut, voisi tuolle jolle kulle kävästä vähän huonosti. Eikä hän ainakaan olisi hellää poikaa silloin. Ottaen huomioon, että hän jopa oli vähän hellempi otteinen nyt, mutta kun kerta noin vittuuntuneeksi saatiin hänet, niin hän varmasti vahingossa katkoisi muutaman luun joltakulta..
"Ellet välttämättä halua löytää häntä teholta. Jotakuta sinulle, hyvin rakasta.. nuorta.. poikaa kenties?"
Viper kysyi sitten. Pieni naurun pyrähdys karkasi omilta huulilta tässä vaiheessa.

Dante

Mies veti takin päälle ja kuunteli toisen uhkailua. Hän nosti katseensa toiseen. ”Kuka sanoi että se on poika.”, Dante kysyi ja saatua takin päälle käveli sitten Viperin luokse katsoen tätä silmiin. ”Ja ihan tiedoksesi. Jos sun kalu hyppää housuitasi ulos minun alueellani... Seuraava kalu jonka sä näät on minun.. Pidän henkilökohtaisesti huolen siitä, että se kerta ei sinulta unohdu”, Dante sanoi ja taputti vielä Viperin poskea. ”Ciao bella”, hän kuiskasi Viperille sitten ja lähti kävelemään luokasta ulos. Saakeli kasvoihin sattui ja pakotti. Siihen jäisi aivan varmasti jälki. Hän huokasi hiukan. Nyt arvelutti joskos toinen juoksisi Toralle itkemään mutta toisaalta, Viperin ylpeys ei antaisi periksi, poika oli kuten hän omat asiat selvitettiin itse.