In your arms, I feel so safe

Luca hymyili ja veti Nosan kainaloeläimeksi, hänen pienen kirppusensa <3 Oli vaikea kuvitella että kohta oltaisiin kaksisteen.. Taisiis.. ei vaikea, mutta miten se muuttuisi nykyisestä?.. Paitsi tietenkin että he olisivat virallisesti yhdessä.

Luca huokasi ja nukahti sitten siihen samalla, hän voisi nukkua hetken tässä Nosan vieressä vielä, kiirettä ei ollut yhtikäs mihinkään...
"..minäkin sinua.." Luca mumisi ja tuffasi Nosan hiuksia..



Luca heräsi siihen kun Nosan mummu tuli herättämään heitä. Luca oli kyllä pienesti nolona poikana.. kun hän oli niin hyvän kuvan antanut itsestään ja nyt sitten tämä.. Mutta.. kyllä kai sen nyt tiesi että rakastavaiset haluisi nukkua kahdestaan.. Ja italiaano aavisti että tämä ei jäisi tähän.. mummu pistäisi vielä heidät syyniin.. valvoisi ettei mitään esiaviollista tapahtuisi..
Nosa onneksi pelasti tilanteen, puhumalla että kaksikko lähtisi kaupungille. Luca lyöttäytyi keskusteluun mukaan.. Pienessä mielessä pyöri että hän voisi ostaa heille jotakin kivaa hääyöksi..

Kun sitten oltiin matkalla kaupungille, Luca räpsi kuvia välillä. Nosasta. ja maisemista hääalbumiin ja muutenkin muistoksi, saisi muistella millaista heillä oli ollut silloin joskus..
"Ollaanhan me vietetty useampikin yö yhdessä... ennenkin.. " Luca saneli neutraalisti, tarttuen sitten Nosaa kädestä kiinni.. "..tarkoittiko tuo että minun on lupa möyriä viereesi ensi yönäkin?" Luca kohotti kulmaansa ja silitteli Nosan kättä sormillaan.." Voitaisiin katsella... ehkä.. jotain lasten vaatetta... ihan vain tulevaisuuden varalta.."italiaano ehdotti hiljaa, katsoen Nosaa... olisiko asia vielä liian arka toiselle.. vai....
Samassa Luca kurtisti kulmiaan ja pieni tunne kaiherti sisällä.. oliko Nosalla edes lääkkeitä mukana?..Kyllä toinen oli varmasti muistanut...

Oli kyllä ollut tarpeeksi lähellä se, että heidät olisi vielä pistetty nukkumaan mummu - nosa ja Luca - vaari. Sitten.. Nosa olisi itkeny ja pahasti! Onneksi tilanne laukesi sillä kun hän sanoi että he kaupungille menisivät hillumaan hetkeksi. Poika huokaisi, ottaen keuhkonsa täyteen raitista ilmaa. Huomattavasti erilaista hengitettävää, kuin kaupunki ilma. Poika hymyili pienesti, Lucan räpsiessä kuvia kuin pieni lapsi. Innoissaan. Hycin innoissaan kuin pieni örkki. Poika katseli Lucaa, joutuen myös välillä kuvattavaksi, hymyillen. Ei hän niinkään pitänyt siitä kun toinen hänestä kuvia otti, Nosa kun oli sitä mieltä ettei ollut kuvauksellinen, missään muodossa.
"Niin ollaan.."
Nosa sanoi, katsellessaan puutarhaa sinne johtavasta pienestä aukosta aitauksessa. Nosa hymyili. Ihana puutarha. Hänkin haluaisi tuollaisen joskus. Poika katsoi sitten Lucaa, tuon ottaesa hänen kädestä kiinni.
"..tarkoittiko tuo että minun on lupa möyriä viereesi ensi yönäkin?"
"Se kun katkaisin mummun panikoinnit seinään? ....Kyllä sinä minun puolestani, voit nukkua vieressä, jos haluat.."
Nosa sanoi, hymyillen tuolle sitten lempeää, rakastavaa hymyä, suikaten pienen suukon Lucan poskelle. Kevyesti hän puristi italialaisen kättä, meinaten jo iloisesti loikkia eteenpäin ja vetää Lucan mukanaan kun tuo otti puheeksi lasten vaatteet. Ilme vähän venähti..
"Niin... Niinhän me voisimme.."
Nosa myönsi, ääni vähän haikean oloisena. Katse oli painettu alas, maahan, tuijottamaan kengänkärkiä. Tosin, mitä hän siitä enää masenteli, kun siitä oli jo monta kuukautta! Päätään ravistaen, Nosa karisti koko jutun mielestään! Lucan kädestä päästettiin irti, sitten tämä loikki eteenpäin.

"Tule! Täällä on todella ihania koiranpentuja!"
Nosa hihkaisi. Tosin siitä puuttui se aikasempi iloisuus. Tietenkin aihe oli hänelle arka, mutta ei hän halunnut masennella siitä enää samalla tavalla kuin silloin.. Mutta kyllä se tästä, kun hänellä muuta ajateltavaa olisi! Koiranpentuja kun oli paijattu ja ihailtu hetken aikaa, sitä jatkettiin matkaa. Nosa katseli kaikkea.. ja kohta päästiin temppelille asti. Hän oli unohtanut pillerit kotiin, mutta hän ei ollut kerennyt niitä ajattelemaan sen kummemmin...
Luca jos jotain kysyisi, Nosa ehkä muistaisi..

Ups! Ei tainnut ollakaan hyvä idea sellaisia ehdotella, Luca näki kuinka Nosa asian mainitsemisen ohella oli jotenkin vaivautunut... Eikö toinen halunnutkaan....sen tapauksen jälkeen.. Pakkohan toisen oli pikkuhiljaa tapauksesta päästä yli, menneessä ei voinut elää, piti ajatella tulevaa...Ja kaikki oli vain satunnaisten tapahtumien summa. Luca kurtisti pienesti kulmiaan ja sitten kohotti toista kulmaansa, Nosan loikkiessa hänen edellään... taisipa Nosa kantaa suurempaa taakkaa kuin hän itse. Lapsi oli ollut yksi ihme...
Luca suoristi ryhtiään ja otti Nosan kiinni.

Kyllä he tästä yhdessä selviäisivät, varmasti, oli ennenkin selvitty!


Luca ja Nosa pysähtyivät paijailemaan sessukoita, pieniä karvakeriä, märkiä pusuja pennut jakelivat parille ja kerjäsivät haleja.
Luca meinasi jo ottaa ja viedä yhden pennuista mukaansa. Sellaisia karvapalloja kun nuo olivat. Mutta sitten kuitenkaan Rion takia ei viitsinyt, ja Nosalla oli Melbourne, oli siinä jo kaksi elukkaa, kolmatta ei tarttisi hankkia........

Seuraavaksi kaksikko kipitteli pyhätöissä, olisi kiva katsella paikat valmiiksi ja sitten mennä ostelemaan kaikkea ylimääräistä tavaraa muille otuksille tuliaisiksi..Sitten katseskeltaisiin hotellejakin mahdollisille häävieraille joille ei ollut kovin paljon muuta yöpymispaikkaa.. Joku halpa hotelli..
"..muuten.. mentäisiinkös..hääyöksi hotelliin.. vai haluatko olla mummisi ja ukkisi talossa senkin yön... nytkun kuitenkin on tilaisuus olla sielläkin..." Luca kyseli uteliaana, ottaen toista taas kädestä kiinni...
Hotellissa saisi ollla rauhassa, muilta ihmisiltä..

Niin.. kyllä hän ja Luca yhdessä, selviäisivät siitäkin surusta. Poika huokaisi miettien omiansa ilman sen kummempia sanomisia. Hän ei niinkään tahtonut ajatella asiaa, mutta sitten taas, hänen tulisi ajatella sitä, jotta sitä pääsisi yli joskus.. Mutta ei hän silti tahtonut.. mitenkään.. hän ei vain jaksanut. Vaikka hän hyvin vaikeassa masennuksessa oli ollu silloin, viikon verran, jaksaen juuri ja juuri tehdä mitään kotona.. Jaksaen juuri ja juuri juoda edes mitään tai syödä mitään. Ja silloinkin vain niin äärettömän pieniä määriä.. No, hänellä sentään oli Luca vielä.. ja hän menisi tuon kanssa naimisiin kohta.

"Eiköhän mennä hotellille? Hääsviittiin.. meidät hemmoteltaisiin pilalle, mutta mehän ollaan sen arvoisia."
Nosa sanoi, heittäen tukkaa olan yli kuin jossain Loreál mainoksessa, virnistäen heti perään. Se voisi olla jänskä kokemus. Hääsviitti, hääyönä, he pilalle hemmoteltuina.. .....nyt jännitti se yö. Nosa hymyili itsekseen, katsellen jotain isää parin muksun kanssa pihalla juoksemassa.
"Tiedätkö.... kyllä me voitaisiin... katsella niitä lastenvaatteita.. pitää minunkin päästä siitä yli jossain välissä.."
Nosa sanoi, katsoen varovaisesti Lucaa silmäkulmastaan. Tietty aihe oli arka, tietty häntä masensi koko juttu, mutta ei hän siitä ikinä pääsisi yli, ellei hän puhuisi siitä, tekisi jotain tulevaisuuden hyväksi, jossa heillä olisi muksu.. tai pari..
"Löydetään jotain kivaa... niin ostetaan.. eikö?"
Nosa oli jo pysähtyny, eikä kävelly eteenpäin. Tämä vain katsoi, Lucaa, suurilla kullanruskeilla. Jotka olivat vähän surulliset, mutta silti hirveän päättäväiset. Hän halusi päästä eteenpäin, mutta se oli työn takana koko juttu. Lucan kättä tutkittiin sitten hirveällä mielenkiinnolla ja varsinkin sitä sormusta jonka hän oli toisen sormeen pujottanut.
"Mehän... hommataan lapsi... jossain välissä, eikö?"
Aussi kysyi pienellä äänellä. Kumpikaan tiennyt mitä kivaa tapahtuisi noin 9kk päästä.

Luca huokasi hiljaa katsellen Nosan loikkimisia, kävellen itse nuorikkonsa perässä, pieni hymy suupielillä. Jos Nosa ei tahtonut puhua, aiheesta, ei Luca siitä puhuisi, vaikka aikakin jo olisi, sitä muuten ei pääsisi yli tällaisista asioista.

"Niinhän se tosiaan on.. sinun ei tarvitse enää häslätä kynttilöiden ja ruuan kimpussa... saadaan kaikki suoraan huoneeseen..ihan mitä halutaan..ja hienoin sviitti, pakko olla meille.." Luca lisäsi hymyillen pienen virnistyksen kera ja kopaten Nosan lyhykäiseen halaukseen, lämmin, sydäntälämmittävä, mutta lyhyt.. Luca sormeili sormusta Nosan sormessa, vihreät silmät katselivat kuviointeja sormuksessa ja miehen kasvoilla oli hymy, jota ei millään voisi pyyhkiä pois. Tieto siitä että he olisivat pian yksi, eivätkä yksin. ..ei häntä haitannut jos Nosa ei halunnut välttämättä lapsia... sen muutaman kuukauden takaisen asian takia..
Siispä.

Italialainen mafiosonpoikanen, yllättyi iloisesti Nosan aukaistessa nätin summunsa.. arastellen hieman sanoen sen..

"Tiedätkö.... kyllä me voitaisiin..."... Luca kääntyi katsomaan Nosaan, vihreät silmät kirkastuen..
"... Tietysti...eikä värillä ole väliä, jos sinä et välttämättä tahdo jotakin vaaleanpunaista ja söpöä..." Söpöä nyt tottakai, ja vaaleanpunaista kyllä! Vauvalle väri oli ihana, Luca itse halusi kovasti--

Lucan läpi kulki pientä värinää...hänen pieni Japanilainen Geishansa... italiaano hymyili ja sulki Nosan varovasti halaukseen takaapäin, mies painoi nenänsä sulhasensa pehmeisiin tummiin hiuksiin, haistellen tuota huumaavaa tuoksua.. italialaisen sydän täyttyi sitä lämmintä tunnetta mikä levisi aina nenänpäästä varpaanpäihin.. "..kyllä me hommataan..heti, kun me ollaan valmiita siihen.." Luca sanoi hellän rauhallisesti Nosan korvaan, kansaa varmaan katseli siinä heitä, mutta pyhpah, Luca välittänyt.. Hän oli jo tottunut tällaiseen..
Ja olisi syytäkin.
"..haluaisitko kahvia tai jotain?.. voitaisiin käydä jossain kahvilassa jossain välissä..." Luca sanoi reippaana, irtaantuen sitten Nosan selkämyksestä, ensin siinä toisen kanssa keikkuessaan silleen kivasti, sivulle, hieman.. Luca otti Nosan nenän etusormensa ja peukalonsa väliin ja puristi tuota hellästi, nyrpistäen nenäänsä ja mutristaen huuliaan leikkisästi. Noniin. Nyt voitaisiin jatkaa matkaakin.
Saisi nähdä miten paljon Luca muuttuisi.. kun lapsi tulisi joskus taloon..

"... Tietysti...eikä värillä ole väliä, jos sinä et välttämättä tahdo jotakin vaaleanpunaista ja söpöä..."
Nosa nyökkäsi pienesti. Niinpä. Söpöä ehdottomasti. Nosa pystyi jo sielunsa silmin näkemään pienen nyytin vaaleanpunaisissa potkuhaalareissa.. joissa oletettavasti olisi jotain hellokittyä tai muumia.. näillä näkymin. Kuitenkin! Nosa hymyili pienesti kun Luca sulki hänet halaukseen.. takaapäin. Poika huokaisi hiljaa itsekseen. Hmm.. vauva.. olisi hirveästi työtä moisen kanssa, mutta minkäs teet..
"Niin.. totta.."
Poika hymisi itsekseen. Hän jaksanut niinkään välittää siitä vaikka heitä vähän kyylättiinkin, mutta sillä nyt ei ollut niinkään väliä. Kaikki mikä hänelle nyt merkitsi oli parempi tulevaisuus. Ja Luca. Tietenkin. Luca, vauva ja se tulevaisuus joka heillä tulisi olemaan! Toivottavasti mikään ei menisi pieleen.
"Teetä.. voisin juoda. Saan pään kipeäksi kahvista.."
Nosa hymähti pienesti. Mitä Luca sitten teki hänen nenänsä kanssa sai Nosan päästämään pienen 'tsiuh' äänen ja ravistamaan päätään. Hänen nenänsä! Tosin, olihan hän niin moneen otteeseen pahoinpidellyt Lucankin nenää että sinäänsä, tuo oli ihan salittu juttu tuolta nytten. Kheh. Nosa ravisti päätään pienesti, kävellen Lucan kanssa eteenpäin.

"Voi miten ihania!"
Nosa hihkaisi, katsoessaan jonkin kaupan ikkunasta sisään. Se oli joku vauvavaate kauppa. Töppösiä, potkuhousuja, nuttuja, mekkoja, lapasia, pipoja.... Ja hyvin kiiltäväisiä ja sparklaavia! Nosa katsoi Lucaa ja sitten taas näyteikkunaa, ja taas Lucaa. Kävisivätkö he sielä käymässä? Sulosia pitsisiä! Nosa jo kipitti onnessaan sisälle kauppaan. Tuli Luca mukaan tai ei. Kivoja kiiltäviä juttuja.

Luca kehräsi, hän todellakin rakasti tätä pientä, olentoaan.. kaunista Japanilaista Geishaansa.. Luca tekisi mitätahansa Nosan takia...
Tosin kaivoon hän ei loikkisi, tyhmää sellainen.. ilman hyvää syytä ainakaan hän ei sinne vajoaisi.
"Ihan mitä tahdot, minä maksan" Luca hymähti silmät loistaen kuin pohjantähdet. Mies halasi omaa nasumiestään ja suikkasi Nosan poskelle suukon nopeasti.
Italiaano naurahti toisen pienelle 'tsiuh' tyrskähdykselle, pörrötti aussipojan hiuksia ja käveli toisen rinnalla kohti taivaanrantaa~


Koko sen matkan kun kaksikko kuljeskeli kiertelemässä kaupunkia, Luca piteli Nosaa kädestä, kiehnäsi toisessa kiinni.. Jotenkin.. äskeinen tunteilu oli tuonut romanttisen olennon tunteet pintaan. Waaa! Hän rakasti Nosaa tosi paljon.

Nosa kiilasi erään näyteikkunan eteen, jähmettyi paikalleen suolapatsaaksi, Lucan kasvoille nousi hymy.. Lastenvaatteita..Italiaano kietaisi kätensä toisen ympärille, suukottaen tuon kaulaa..
"Mennään katsomaan.. jotain pientä ja pörröistä" Italiaano naurahti silmät välkkyen ja tarttuen Nosaa kädestä, kipitti tuon kanssa sisälle kauppaan ihastelemaan..
Luca käsiin eksyi pörröiset pienet töppöset..Ne olivat jotain suloisinta ikinä.. ja Hellokitty pipo...
"Kato!Äidille pitää samanlaine ostaa... samiksia pikku nyytin kanssa!" Luca virnuili ja kiikutti pipoa Nosan nenän edessä.

"Ihan mitä vaan haluan vai?"
Nosa kysyi, kohottaen kulmaansa. Sitten tämä pähkäili hetken aikaa itsekseen. Siis tietenkin hän sen teen ottaisi! Mitään muutakaa, ja sit joku leivos, mutta hän nyt päätti vähän kiusoitella Lucatinta. Mitähän hienoa hän voisi nytten pyytää... jotain kallista.. kamalan kallista.
"Kaviaaria. Chapatta leipää ja sitten joku oikein hyvän makuinen juusto!"
Poika sanoi. Nosalla oli muutenkin kallis maku. Ja miksi ei olisi? Rikas isi, rikas poika. Paljon sai rahalla. Tietenkin Nosa osasi olla sen rahan käytön kanssa varovainen, mutta tunnetusti, oli kallis maku.
Kun Luca oli tarpeeksi panikoinut siinä, Nosa virnisti ja näytti kieltänsä. Ei hän nyt oikeasti kaviaaria halunnut.. vaikkakin kaviaari hänestä, oli jotain niin hyvääää~ Mutta normi lohenmäti meni kyllä siinä, missä kaviaarikin. Mutta enivei. Suukko Lucan poskelle takaisin. Toinen oli hömelö. Tuo varmaan jo sielunsa silmin näki miten setelit lenteli hänen kukkarosta jonnekin ja puff. Katosivat.

Se oli ollu mukava pikku kävely. Lucan kihnuttaessa kiinni ja osoittaessa hellyyttä sekä rakkautta. Nosmu hyrisi. Tätä myös hymyilytti hirveästi. Ihana pikkuinen Lucatin. Nosa hymyili tuolle, katsellessaan tätä välillä.

Pientä ja pörröistä? Ei hän pörröisistä tiennyt, mutta pieniä nämä ainakin olivat! Ja Nosa käppäili ympäriinsä katselemassa kaikkea mitä eteen tuli ja sivuilla vilahti ja.. Aaw. Ihanat potkuhousut.. Vaalean vihreät, muutamalla hauskalla pallerolla sielä täällä.
Lucan hihkuttaessa jotain, Nosa katsoi tuota ja ilme vähän.. venähti. Mitä vattua? Hän kitty pipoja pistäisi päähän vaikka maksettaisiin! Nosmu mutristi huuliaan.
"Osta itsellesi. En minä tuollaista halua. Tökerön näköinen.. vauvalla söötti mutta ei minulla.."
Nosa sanoi, huokaisten pienesti. Pitäisi ostaa monta eri potkuhousukokoa.. aika isoja, ja sitten vähän isompiakin. Sillä vauvat kasvoi nopeasti.. Nosa meni katsomaan jotain muita juttuja, kaupan perällä ja sielä oli suloisia vauvalle tarkoitettuja nalleja, ihania röyhelöisiä mekon kaltaisia namiskoja, todella nätti kastemekko -tai kimono oikeastaan- ja ties mitä! Nosa tosin jäi kattomaan sitä kimonoa pidemmäksi aikaa ja hymyili itsekseen, pientä hymyä.. Vauva.. olisi mitä suloisimman ja kauneimman näköinen tässä..

Luca tuhahti nenäänsä nyrpistäen, pöh, hellokittyiset sopi Nosalle.. hrr. Tuo pipokin olisi ollut tosi nätti, mutta olihan se pupupipokin ihan hieno, minkä hän oli hommannut Nosalle..Niin.. siitäkin oli jo aikaa.
Oikeasti, mihin aika meni?
Luca hymyili pienesti ja kierteli Nosan perässä, välillä itsekin katsellen kaikkea sööttiä.. Sitten, se mikä iski Lucan silmiin, oli hailakka roosanvärinen iso pupu.. Tuollaisen.. hän ostaisi..miehen mieleen tuli Nosa, kuukausien takaa.. Toisella oli myös pehmo pupu, jonka nimi taisi Olla Oscar, jos hän ei ihan väärin muistanut.. Luca ojensi kätensä ja nappasi pupusen kainaloonsa, seilaten sitten Nosan luokse..

"..Menen ostamaan Tupakkaa...." Luca ilmoitti Nosalle, kyllä hän osasi nytte tupakkia ostaa, ja jottain pientä.. niillä vähäisillä japaninkielen taidoillaan, ja kyllä nyt myyjä varmaan osaisi englantia sen verran.. ainakin siinä kaupassa mihin hän oikeasti oli menossa..

Luca maksatutti Nosalla puputtimen, toinen kerta suostui tuon maksamaan(tai ei Nosalla vaihtoehtoja ollut, Luca kun vaatimalla vaati toista ostamaan tuon puputtimen..)

Italiaano kehräsi tyytyväisyyttään, astellessaan ulos jo toisesta kaupasta.. Vaaleanpunainen 'vatkain' oli kääritty valkeaan paperiin, koko komeus oli valkoisessa pienessä pussissa, ja pussin kanniskelijalla oli pieni, mutta pirullinen hymy huulillaan, hän tiesi mitä illalla tehtäisiin.

Nosakin oli vain puhelinsoiton päässä, ja Lucahan oli tietenkin muistanut ostaa muutaman tupakkiaskin ettei Nosa epäilisi mitään. valkoisen pussukan pohjalle Luca tunki tupakkiaskitkin..
"Lähdetäänkö?.." Luca saneli hymyillen lempeästi, vihreät silmät tuikkien tähtien lailla, italiaano tarttui Nosaa pienesti kädestä ja painoi hellästi huulillaan suudelman Nosan suklaisille huulille.



Kaksikon saapuessa takaisin muorin ja vaarin talolle, ei vanhuksia missään näkynyt, keittiönpöydällä oli lappu jossa selitettiin noiden poissaolo.. Luca kehräsi, tämä sopi vieläkin paremmin hänelle..
"..Otatko drinkin jos teen?" Luca kysäisi kohottaen kulmaansa ja laski muovikassit lattialle, ottaen toisesta pussista viinimarjamehu pullon ja toisesta viinapullon... Ei hän paljon laittaisi.. ehkä..
" Tykästyisit tähän" Luca sanoi väläyttäen sulhaselleen leveän hymyn.. silmissä oli se tietynlainen pilke..

Luca jostain sitten ilmestyi puputtimen kanssa, jonka hän pisti Nosan maksamaan. Julmaa tuollainen, mutta nojoo, oli se suloinen. Sopisi varmaan tosi hyvin pikkuiselle, jonka he jossain välissä hommaisivat. Ennakkolahja melkeinpä. Keh. Kummeksunut ilme käväisi kasvoilla, kun Luca sanoi lähtevänsä ostamaan tupakkaa. Miten tuo muka pärjäisi? Tapattaisi vielä ittensä! ...mutta sitten taas... Huokaus. No jos kerta toinen sanoi pärjäävänsä niin mikäs siinä. Nosa jäi vielä kauppaan käppäilemään, osti sieltä muutamat pienet potkuhousut ja lastentarvikkeen. Sitten hän jutteli pienesti myyjän kanssa siinä, jonka jälkeen lähti paperikassi kädes, jossa ostokset ja puputin, seuraavaan liikkeeseen. Mitähän hän nyt vois hommata..?
Nosa siinä tassutteli, osti muutaman namiskan siinä samalla. Oikeastaan hän istuskeli pienen kuppilan terassilla, minding his own business, kun Luca soitti. Nosa toista neuvoi kahvilalle päin ja kun toinen tuli niinkin pitkälle että pääs tänne asti, niin Nosa vähän heilautti kättään että Luca näkisi hänet. Sitten hän lähti Lucan kanssa käppäilemään takaisin kotiin päin. Tai hänen ja mummun asunnolle päin. Käsi kädessä tietenkin. Koska se oli niin sääntöjen vastaista, olla kävelemättä käsi kädessä jos seukkasi.
Nosa hymyili Lucalle ja uteli miten tupakan ostamiset oli onnistunee. Näköjään hyvin, kun noin hymyili tyytyväisenä. Aussi oli ylpeä pikku Lucattimestaan.

Vanhuksia ei näkynyt missään, kun he pääsivät asunnolle, mutta keittiönpöydällä oli sentään lappu. He tulisivat vasta joskus myöhään illalla kun olivat lähteneet jonkun tutun synttäreitä juhlimaan. Nosa kohautti hartioitaan. No, hän kokkaisi sitten. Kattotaan mitä kaapista löytyisi. Huomio ruuanteosta/suunnittelusta kuitenkin kääntyi Lucaan joka ehdotteli drinkkiä. Nosa nypristi nenäänsä. Ei varmasti ottaisi mitään.
"En."
Nosa torjui idean kylmästi. Vaikka toinen nyt tuossa vakuutteli että hän voisi tykkätäkin. Jonkun aikaa, vissiin tunnin tai puolitoista, Nosa harasi ideaa vastaan. Käyttäen syynä ruuan teon - minkä hän siinä väsäsikin- ja vaikka mitä turhia. Mutta, jos ei väkisin niin väsyttämällä. Nosakin lopulta suostui kun Luca miljoonatta kertaa kinusi häntä kallistamaan kuppia tuon kanssa.
"Hyvä on! Mutta en vastaa seurauksista!"
Nosa ärähti.

Nosan juodessa, ei kauaa mennyt kun hän valitti ensin pääkipua ja sen jälkeen hänellä meni kovaa. Kikatteli kaikelle typerälle, törmäili seiniin ja oli all hyper! Oikeastaan, jos Nosa oli suht vikkelä selvinpäin, niin nyt hän oli tuplaten sen.
Lopulta Nosa sammui, polvilteen sohvan eteen. Pää oli sohvalla ja muuten hän istui polvillaan lattialla. Tuhisi kaikessa rauhassa. Muutamaa mustelmaa hän varmaan ihmettelisi aamulla -käsivarres oli kiva mustelma siitä kun hän päätti leikkiä liukumäki leikkejä rappusissa ja HUMPS, tuli perseellään sieltä alas-. Tosin, hänen unia häirittiin. Joku itsepintaisesti häiritsi häntä! Miksi hänen ei annettu nukkua!? Nosa väkisin yritti nukkua, mutta sitten... hän kuitenkin heräsi. Tai oli ainakin puoliksi hereillä. Sillä katse oli toisenlainen kuin yleensä. Ärtyneen puoleinen. Ja entä se virne, sekä pilke joka silmäkulmassa käväisi? Oli kuin Tora olisi kummittelemaan tullut ja vallannut Nosan kehon itselleen.

Luca lopulta ilahtui!Nosa suostui nostamaan laseja hänen kanssaan, italiaano kaatoi heille molemmille lasilliset...ja siitä se sitten alkoi.
Lucalla oli illanmittaan täysityö pysyä oman mussukkansa perässä, sillä toisen meno oli nopeaa, ja Luca ryhtyi leikkiin mukaan.
Nosa oli kuin vaaleanpunainen pyörremyrsky, tuota ei saanut taltutettua kovin helposti, Luca nauroi ja teki kaiken Nosan perässä, niinkuin vuosia taaksepäinkin..

Luca kompastui lattialla olevaan mattoon, kaatua rojahti sohvalle, siihen Nosan pään viereen.. Luca hihitteli itsekseen, miehen posket olivat punaiset ja miehusta oli kireä.. okei okei.. olihan se melko kiihottavaa.. ja kun alkoholin vaikutuksen alaisena ja kaikkea sitä...

"Nosa hei khuule... pupu?" Luca räpytteli silmiään ja hieroi hikistä otsaansa, kumartuen katsomaan Nosan kasvoja hymyillen. Ääni oli sammaltava, humalainen.... vastustelematon..
Luca yritti herätellä Nosaa, toinen oli ihan mölli kun häntä' huomioinu!Eiku oho.. toinen heräsi... Katsoi ...Oliko tuo sellainen virne mitä Lucan pienet aivot huusivat ....Tuttu ilme.. Luca kurtisti kulmiaan ja mietti hetken... nääh.. ei kellään tuollaista virnettä ollut.. "...baby lets fuck"# Luca yhtäkkiä tokaisi ja lauseen loppuosa oli pikemminkin kimeää piipitystä kuin sammaltavaa miehen örinää...
Nosan tarttuessa Lucaan.. Italiaano kohotti toista kulmaansa.. ja ykskaks.. sitä oltiinkin lattialla.

Nosa tuijotti Lucaa pitkään. Hittolainen. Häntä väsytti jostain syystä. Ja häntä myös hitusen vitutti jostai syystä, mutta muuten. Ei ollut niinkään hätää minkään kanssa. Poika nuolaisi huultaan. Näyttipä Luca.. no, pantavalta. Sammaltaessaan tuossa omiaan. Puna poskilla ja kaikkea muuta kivaa. Tuo ilme, kun tämän kulmat kutristu ja oli all pohtivaisen näköinen, Nosa hykerteli itsekseen.
"...baby lets fuck"
Oh, yes indeed.
Sitä he tosiaan! Äkkiseltään, Nosa oli toiseen tarrautunut ja saanut kellistettyä lattialle selälle. Nosa hkerteli itsekseen. Naaw mikä ilme~ Suorastaan suloinen. Lucan alahuulta näykättiin ja kielellä lipaistiin heti perään. Silmissä oli hauska petomainen kiilto, mikä ei jättänyt arvailun varaan, ketä veisi ja missä järestyksessä.

"Mikä nyt tuli, kultaseni..?"
Nosa kysyi, ehkä vähän pahismaiseen tapaan, painottaen kultaseni-sanaa. Lucan ilme oli mahtava. Nosa alkoi toista riisumaan. Näpräämään tuolta paitaa pois. Hiiteen mokomat rievut jotta päästäisiin asiaan nopsammin! Nosa näykkikin Lucan rintaa siinä. Koettaen toista pitää paikalla samalla, kun kidutti tuota. Housut saatiin sitten seuraavaksi auki, jossain välissä. Ja Nosan käsi.. lähti iloisesti tunkeutumaan, etumuksen kautta takamukselle. Jonka pakaraa Nosa sitten puristi iloisesti.
Purrrr~ Nannaa~ ♥

Hetkessä, oli Italialaisen miehen kasvoilla kysyvä, ällistynyt katse... osaltaan Luca ei jaksanut ajatella koko asiaa että Nosa muka Häntä pistäisi lykkien, tämä oli vain kuitenkin toisen joku leikki.. Luca siis antoi Nosan viedä.. Tosin italialainen kurtisteli kulmiaan kun Nosa alkoi häntä kiduttamaan....Luca vain ei pitänyt yhtään tuosta... pilkkeestä Nosan kasvoilla, virne oli juuri sellainen, kuin aussi olisi juuri tiennyt saavansa saaliin kiinni, kuten kissa voitonriemuisesti hypistelee hiirtä käpälissän.
"Otakko suihin kulta?..." Luca hymisi pienesti silmät kiinni, suu pienessä maireassa hymyssä kun tumma käsi etsiytyi pöksyjen sisään...

Mutta kuinka hän saikaan yllättyä!
Luca säpsähti kun lämpimät sormet puristivat vaaleaa pakaraa..
Vihreät silmät laajenivat pingispallon kokoisiksi, ja Lucakatsoi kuinka Nosa vetäisi hänen housut jalasta.Noniin! Hetkinen! Mitä tämä nyt oli! Luca nousi nopeasti istualleen, mutta Nosa törkkäsi sulhakettaan rintaan ja kävi päälle.. Luca kurtisti kulmiaan ja tarttui housuihinsa vetäisten noita lähemmäs jalkojaan, jätkä aikoi pukea noita jalkaansa..
"Anna isukille...namia~" Luca sammalsi utuisin silmin, koittaen vetää Nosan viereensä ja kiepsahtaa toisen päälle, suudella ja pistää nussiten.. mutta Humalaista Nosaa vastaan ei ollutkaan niin helppoa tapella.... Ja ottaen huomioon että Luca sattui itsekkin olemaan humalassa..
Vaatteet väheni.. Lopulta Lucan selkä oli vasten lattiaa ja vihreät silmät kiiluivat ...

"Enn~"
Nosa hykerteli kun Luca kyseli jos hän aikoisi suihin ottaa. Ja hän ei todellakaan aikonut. Luuliko tuo tosiaan että hän aikoisi vain toista miellyttää? Höpönpöpön. Luca oli nyt iihan väärillä jäljillä juuri nyt. Tällä kertaa menisi vähän eri tavalla. ...eri tavalla? ..eikö se aina sitten mennyt näin? No sillä nyt ei ollut mitään seksuaalista merkitystä. Ainakaan hänestä. Käsi puristeli tuota herkullista, pyöreää persettä. Leipoen sitä.
Luca mokoma tosin nousi äkkiseltään istumaan. Nosa ei pitänyt tästä tippaakaan! Hän halusi nyt leikkiä oman sulhakkeensa kanssa ja silloin Lucalla ei ollut asiaan sen halaistun sanan sanomista mihinkään suuntaan! Nosa murahti. Luca nyki housuja takaisin jalkaan. Kurosaki koetti saada toista takaisin makuulleen, tönäisemällä tuota rinnasta mutta nääh. Urpo yritti häntä selättää. Typerien sammallustensa kanssa. Aussi hymähti. Pisti vastaan ja sai toisen takaisin siihen lattialle. Hänen alleen. Virne oli leveä, petomainen..
"Älä tappele vastaan~"
Nosa hyrisi, nuolaisten Lucan poskea hitaasti, leualta silmäkulmaan asti. Korvaa käytiin näykkäisemäs varoittavaan sävyyn, samaten kaulaa ja solista. Luca saisi nyt luvan pysyä paikoillaan, eikä rimpuilla kuin pieni eläin, joka oli jääny ansaan~ Vaikkakin tuo just siltä näytti tällä hetkellä. Nosa hykerteli, repien toiselta tuon housut taas pois. Sekä alushousut. Nom. Mikä kroppa ♥ Oli tämä hänen sulhakkeensa vain yksinkertaisesti seksikäs. Siitä ei päässyt yli eikä ympäri millään tavalla. Ja tämä kroppa saisi kohta taipua vähän toisella tavalla, mikä tulisi olemaan hyvin mukava kokemus. Nosa hyrisi itsekseen, nuolaisten Lucan toista poskea, pakottaen tuon sitten kääntymään ympäri mahalleen. Nosa painoi itsensä Lucan selkää vasten, liikuttaen lantiotaan pienesti, antaen housujen verhoaman etumuksensa hankautua vaaleaa takamusta vasten.

Yllättäen oli kaikki kääntynytkin ympäri ylösalaisin, aivan toisella tapaa kuin Luca oli tämän kuvitellut menevän. Nosan märkä kieli kulki pitkin Italialaismiehen karkeaa sänkistä poskea pitkin. Luca värähti, vatsanpohjassa vibrasi se pieni värinänpoikanen joka oli kokoajan tehnyt tuloaan, mutta ei ollut halunnut mölistä asiasta omistajalleen.. Asiat.. olikin toisinpäin.. Mies tajusi sen viimein itsekkin..
"Nosa pois päältä!" Luca yritti epätoivoisesti saada kaunista ja petollista tulevaa sulhastaan pois päältään, mutta humalainen Luca oli kuin kimalainen aamutuimaan..
Lucan aivotoiminnan mukaan toimi myös koko kroppa, alkoholi veressä vaikutti liian voimakkaasti, antaakseen italialaisen taistella vastaan... Lucan ei auttanut kuin siis loppujen lopuksi luovuttaa. Mielessään hän halusi tätä, kyllä, mutta se toinen osa, pelkäsi tätä niin paljon.. Mikä ihme Nosaan oli mennyt?
Lucan suu kävi kuin papupata, järkytyksestä kun jotain kovaa painautui kylmiä pakaroitaan vasten..
Vaalea vartalo värähti, huulta puraistiin.
Tämä oli unta, oli pakko olla, Nosan vartalo Lucan omaa vasten, aussinuori uponnut häneen.. Vaikka Luca oli tottunut tähän.. silti se sattui, ja vieläkin enemmän koska se oli Nosa, Lucan ilme, oli näkemisen arvoinen, jos vain Luca itsekin olisi oman pärstänsä nähnyt.