RJ:n ja Dasin kutupaikka

RJ tuijotteli taasen toisesta ikkunasta ulos, kun taksissa oltiin. Huokaus. Mitä hän nyt? Das tahtoisi uimaan ja hän oli suostunut! Oikeasti! Hänen pitäisi mennä tutkituttamaan päänsä. Ihan kuten Das oli kehottanut silloin kun hän sairaalassa makasi. Grrh. Kissi katsoi sitten Dasia joka tuijotteli apaattisena ikkunasta ulos ja sitten häntä, maristen katupölystä. ...? RJ ravisti päätään vähän ja laski pehmoisen kätensä Dasin käden päälle. Niin niin. Tottakai katupölyä. Ei hän kommentoisi. Raukka.. No ihan miten vain. Huomenna hän kävisi kaupungilla, Dasin ollessa kiinni Grimmin kanssa kuiteskin koko huomisen päivän.. tai Pyryn.. tai jotain. Äh. Niin huomenna hän voisi.. tai ylihuomenna.. jos hän jo tänään tilaisi niin ne tulisi jo nopsasti postissa ylihuomiseen mennessä! Se olisi hyvä juttu! RJ pähkäili asiaa itsekseen, koko sen matkan koululle ja koulun pihan halki huoneelle.
Das oli mystisesti taikonut vaatteensa pois ja hyppäsi pedille, alusvaatteissaan.
"Tietty. Sopii minulle."
RJ sanoi, ja katseli sitten kun Das puki tallivaatteita päälleen. Mirri hymyili itsekseen. Tyytyväisenä. Omalla tavalla hän jo pystyi kuvittelemaan Dasin ilmeen, mutta sitten taas... ei osannut. Se tulisi olemaan kivaa sitten. Suukon RJ antoi Dasille, ennen kuin tuo hilpasi tallille ja sitten toinen osapuoli kihlaparista syöksähti tietokoneelle.
Ja nettiin.
Sieltä tilattiin tarvittava ja ne postitettiin melkein heti. RJ oli loppupäivän vaikka miten tyytyväinen. Eiväthän ne edes olleet maksaneet paljoa~

Dasin tullessa takaisin, RJ glomppasi tuon. Hän oli hyvällä tuulella jälleen.
Ja nyt hän tahtoi lähteä tallustamaan rantaan Dasin kanssa. Ja tietty Johanne ja Holmensson tulisivat mukaan! RJ kiehnäsi Dasissa ja katsoi toista suurilla vihreillä silmillään. Pentuilmeet kunniaan. Välillä ne jopa toimivat. Ja Dasiin aika usein. Tai sitten hän pitäisi mykkäkoulua, tai jotain muuta tehoavaa. Mutta nyt.
"Mennäänhännn? Ei meidän kauaa tarvitse olla.. vähän aikaa vain.."

Ja kohtahan he menisivät uimaan. Sekin jännitti RJtä ja sai sen takia pojan melkein loikkimaan seinillä.

Dashiell

Das makasi sängyllä ja tuijotti kihlattuaan. "Kulta mä en millään jaksaisi, Grim säikähti jotain saatanan homotinttiä ja pukitti, mulla on ollut huono ilta ja muhun koskee, hoivaisit mua täällä", Das marisi vastaan mutta kun lopulta heidän "lapset" vedettiin asiaan mukaan, Das alistui. "Hyvä on hyvä on mä vaihdan vaatteet.", nuorukainen totesi ja kävi nopeasti vaate kaapilla. Tuttu musta remmi hame löysi tiensä Dasin päälle ja hän laittoi sen kanssa normaalin mustan t-paidan jossa oli valkoiset korustukset kaulassa ja hihan suissa. Johanne ja Holmensson tyrkättiin tuttuun paikkaansa RJ:een "rintojen" väliin aja sitten mentiin.

Kun he pääsivät rantaan Das etsi lopultakin pienen mökötyksensa jälkeen kihlattunsa käpälän käteensä ja käveli käsi kädessä tämän kanssa rannalla. "Kuule Mirri... Meidän varmaan pitäisi piakoin alkaa miettii sitä asunto juttua. Siis minne päin me muutetään yhdessä?", Das sanoi sitten vakavana ja tuijotti vihreisiin kissansilmiin. "Mä tarkoitan... Meillä ei ole hirveesti enää aikaa, koulut loppuu nopeammin kuin me huomataan, ymmärrtä varmaan", hän sanoi ja kääntyi sitten halaamaan kihlattuaan. RJ painetteen hellästi vasten rinta kehään ja Das suukotteli violetteja hiuksia rakastavasti ja melkein kehräten. "Ja niitä häitäkin pitäisi alkaa miettiä", Das mumisi sitten sulkien silmänsä unelmoivasti.

Yay!
Hän sai Dasin ulos! Ah sitä autuutta ja kivuutta ja ties mitä! Poika hyrisi itsekseen ja katseli ympärilleen kun päästiin ulos. Das sai mököttää kaikessa rauhassa, mutta näköjään tuokin rauhoittui kohta kun kerta hänen kätensä otti omaansa. RJ puristi hellästi poikakaverinsa ja kihlattunsa kättä. Ihanaa ihanaa. Oli se kivaa olla ulkona, kun oli mukava ilma ja lämmintä ja vaikka mitä. RJ loikki ympäriinsä hänen pienissä, tiukoissa shortseissa ja hihattomassa paidassa. Letit saivat hulmuta tuulessa kuten parhaakseen näkivät. RJ katosi Dasia tuon puhuessa. Ja mitä enemmän Das puhui, RJ sai poskilleen pienen haalean punan. Hih.
Niin no niin. Näinpä. Kaikki tuokin tulisi ottaa huomioon. Eiväthän he kauaa täällä enää loikkisi, pitkin maita ja mantuja, kuin pienet aropuput. Mirri hymyili.
Ja hymyili varsinkin kun Das otti noin syleilyynsä.
"Niin.. On meillä silti vielä aikaa. Ei kannata stressata!"
RJ sanoi ja hymyili leveästi Dasille. Mitä nyt kyllä RJtä vähän hirvitti tuo Dasin tyyli mennä ja tulla ja kokeilla mitä tahtoi kun tahtoi, ja sen takia hän ei tahtoisi niin hirveästi suunnitella mitään, mutta mikäs siinä. Jos Das tahtoi suunnitella niin kyllähän he voisivat. Häitä ainakin. Ja nekin tuli puheeksi. RJ virnisti leveästi.
"Haluan prinsessa häät! Paljon kukkia! Ruusuja, liljoja, tulppaaneja, jotain harvinaisia kauniita muita otuksia! Ja ja ja.. sitten sellaisen ison nätin mekon, viisikerroksisen kakun ja kunnon kirkko häät!"
RJ selitti, välillä levitellen käsiään. Das varmaan sielunsa silmin näki miten rahat katosivat niihin häihin, kun taas RJ ei edes huomioinut sitä rahankulutusta. Poika oli vain niin täpiöissään. Häät häät häät<3 Ja sitten hän tahtoisi sinne.. kaikkea! Vaikka sitten koko koulun juhlavieraiksi ja--- ehkä kannattaisi rauhoittua vähän.
"Ja sinullekin tietysti oikein hieno puku päälle."
RJ sanoi ja suikkasi suukon Dasin poskelle. Jättäen jälkeensä pienen huulirasvajäljen.

Dashiell

Poika kauhistui kun oli ottanut häät puheeksi, Kyllähän he pari kertaa aiemmin olivat niistä jutelleet ja aika usein ne olivat päättyneet riitaan. Juuri sen takia että Das yritti pihistellä kaikessa kun taas RJ:ee ei edes muistanut rahan olemassa oloa. "Kulta me ollaan puhuttu siitä, meidän on pakko vetää raja budjetissa johonkin, mun faija tuskin auttaa yhtään. Mummi ehkä jos elää vielä silloin.", Das marisi mutta oli yhtä hymyä kun sai suukon poskelleen. Nuorukainen mietti hetken kuinka paljon heidän suhteessaan oli ollut ylä ja ala mäkiä, heidän suhteensa oli kaikkea muuta kuin tavallinen, he olivat eronneet pariin otteeseen ja sitten pam Das oli hätäpäissään kosinut RJ.tä ja vasta päivää myöhemmin tajunnut, että todella tarkoitti sitä. Lisäksi RJ:een perheessä kukaan muu kuin rouva Wolfe ei tuntunut piitävän hänestä siis tietysti RJ.een lisäksi. Das vilkaisi RJ:tä äkkiä ja virnisti. "Tiedätkö... sä tuot mulle mieleen äitisi", hän sanoi ja istahti rantaan vetäen sitten RJ.een kainaloonsa istumaan.

"Mutta sen voi maksaa erissä!"
Niin siis toisin sanoen he velkaantuisivat seuraavaksi viideksi vuodeksi tai jotain, noitten häitten jälkeen. Ja he eläisivät kaurapuurolla. Siinä mielessä Dasin ehdotus budjetista oli hyvä, RJ ei vain vielä sitä tajunnut. Mutta eiköhän hän sitten kun olisi häitten aika niin tajuaisi sellaisiakin. Mitä nyt ne varmasti olisivat silti kalliit häät. Hyvin kalliit. RJllä oli muutenkin kallis maku. RJ katseli merenrantaa hymyillen itsekseen. Hän oli ehkä onnellisin ikinä! Vaikka heillä hurjaa alamäkeä oli, osasi heillä olla rauhallistakin. Tasaista ja mukavaa, ilman ryppyjä ja mitään muuta kurjaa.
"Tuon vai?"
RJ katsoi Dasia hölmistyneenä. Miten niin hän toi toiselle mieleen hänen äitinsä? Siis.. hänestä hän ei muistuttanut äitiään ollenkaan. Hän muistutti siskoaan jopa enemmän kuin äitiään. No aivan sama. Se oli sentääs ollut Dasilta kohteliaisuus ja RJ oli hyvin otettu. Hän hymyili toiselle pienesti, istuen sitten Dasin viereen, kun tuo hänet kainaloonsa veti. Kädet asetettiin syliin sirosti ja sievästi ja jalat oli nätisti sivulle aseteltu. Päätä nojattiin Dasin hartiaa vasten.
Tässä hän voisi oikeastaan istua koko loppuelämänsä, jos se hänestä riippuisi, katsella miten pari joutsenta lähempänä rantaa nyhti jotain meriheinää ruuakseen ja miten muutama lokki huuteli jossain merellä. Aivan sama. Nättiä oli. Mahtava ilma ja Das oli siinä. Eikä sanonut mitään typerää.

Dashiell

Mikä älynväläys RJ.hän suorastaan oli oikean Eintein, erissä... Häät olivat vähän eri asia kuin isompi puhelinlasku tai uuden tv:een hankinta. Dashiell kiuhui jo epätoivon partaalla ja harkitsi sekuninmurto-osan purkavansa koko kihlauksen. Kun mirri ihmetteli miksi hän toi äitinsä mieleen Das hymyili leveää hymypoika hymyään ja kohotti lasejaan. "Jep, sä olet äitisi kanssa luonteeltaan samanlainen, pidät musta ja niin pois päin... Mä en vieläkään usko että sun isä hyväksyy mua..", Das mutisi mietteliäänä polviinsa, se oli ollut aikamoinen koitos juoda vanhemman herra Wolfen kanssa ja seuraava päivä se olikin vasta ollut... jotain aika kamala elleikö hän sanoisi. Vieläkin välillä Dasista tuntui, että mies tiirailisi heidän tekemisiään vaikka he olivat suurinpiirtein toisella puolen maapallo, ainakin jos vähän liioiteltiin.

Hajamielisesti Das vie kätensä taas rapsuttelemaan toisen hiuksia ja kaulan alustaa. Oikeastaan nämä hetket olivat todella mukavia. Vaikka suurimman osan ajasta RJ ajoikin hänet hulluuden partaalle kaiken maailman tempuillaan, olivat nämä hetket sen arvoisia. Äkkiä Das muisti Nosan. Hän oli samantien päättänyt lähteä kämpästä kun kun poika oli ottanut sen pandansa vai mikä suklaan niminen käärme olikaan. Kauhea otus. Das seurasi katseellaan joutsenia ja kääntyi sitten Rj:hen päin suukottaen pojan otsaa pehmeästi. Dasin parrassa roikkui vieläkin metallinen koristerengas. "Oletko sä kuullut Nosasta mitään?", Das rikkoi lopulta hiljaisuuden. Hän tiesi, että RJ voiai alkaa taas marmattaa siitä, mutta Nosa oli ollut hänen ensimmäinen ystävänsä Cloud berryssä aikoinaan joten hänellä oli oikeus pitää ystäväänsä yhteyttä. Tosin nykyään Nosa tuntui olevan aivan liian kiireinen.

"Iskä ny on mikä on! Ei siitä kannata välittää!"
RJ sanoi, heilauttaen kättään vähän. Hänen isänsä sai olla mitä mieltä ikinä tahtoi olla asiasta, tälläkin hetkellä tuo varmaan parkui silmiä päästään, huutaen Whyyyy!? - kun ei osannut sisäistää hänen ja Dasin kihlausta. No, se oli sen ongelma. Jos äitille sopi, niin se siitä sitten. RJ hyräili itsekseen ja kiehnäsi vähän Dasin hartiaa vasten. Hyräily muuttui hyrinäksi, Dasin rapsuttaessa hänen päätään, vähän hajamielisen oloisena ehkä, mutta rapsuttipa kuitenkin ja RJ piti siitä.
Hehän sopivat hyvin yhteen. Dasi oli hänen mielestä välillä niin kamala ääliö että toista sai hakea, ja hän taas ajoi toista hulluuden partaalle enemmän tai vähemmän. Mutta silti he olivat yhdessä, ja hyvin synkkasi. Kaikesta huolimatta. RJ huokaisi pienesti. Kun Nosa tuli puheeksi, RJ nosti päätään ja suoristui istumaan Dasin viereen paremmin. Aina se Nosa. Nosa sitä ja Nosa tätä. Mutta kai hänen tosiaan pitäisi vain yrittää hyväksyä tämä Dashiellin kanaemohömpötys Nosan ylitse, aina sen raiskauksen jälkeen. Herranen aika sentään. Nosa sentään voi hyvin ja Das oli hätää kärsimässä jos tuolla oli tikku sormessa. Tai tämä alkoi jo muistuttamaan moista farssia.
"Ihan hyvin se näyttää voivan. Sen Lucan kanssa."
RJ sanoi, nojaillen polviaan vasten vähän. Tämä jäi tuijottamaan merelle jotain, lintuja ja muita. Ja sitten vain taktisesti ilmaan reikiä. Ei RJtä häirinnyt silleen vaikka Nosa ja Das kavereita olivat, mutta.. no... Dasin ylitsepääsemätön huoli tuosta Aussista oli nyt vain RJn mustasukkaisuuden aihe. Ja se nyt oli typerää. Tiesi hän sen itsekin.
Mirri nyhti jotain yksittäisiä ruohonkorsia irti ja heitteli niitä kauemmas. Mikä näytti aika hauskalta, kun ne eivät metriäkään lentäneet minnekään, ellei pieni tuulenpuuska heittänyt niitä pidempää matkaa eteenpäin.

Dashiell

Virheä katse kääntyi mirriin ja hän seuraili hetken ruohon nyhtämistä ennenkuin siipielet pakasta kääntyivät huvittuneeseen hymyyn. "Mitäs pahaa se nurmmikka sulle on tehnyt, temmot sellaisella vauhdilla että jos lehmää lypsäisi noin niin mansikkiparka saisi sairas lomaa", das virnuili sitten ja veti kihlattunsa lähemmäs. "Kulta, turhaan sä ole enää mustis Nosasta enhän mä enää nää häntä juuri koskaan. Mutta kai mulla on oikeus tietää miten hänellä menee?", hän matkoi sitten katsahtaen vakavana RJ:een vihreisiin kissan silmiin. Maritan kuoleman jälkeen Nosa sai osakseen sen huolen mitä Das oli pikkusiskostaan kanstanut toisaalta, hoivavietin kohdistaminen Dasia vanhempaan nuorukaiseen teki siitä hiukkasen outoa.

"Ei mitään.."
RJ mutisi kun Das kysyi, mitä pahaa nurmi hänelle oli tehnyt. No eihän se mitään. Mutta paremman tekemisen puutteessa, ja sitten vitutukseen, sitä oli kiva nyhtää. Tai siis kiva ja kiva, mutta kuitenkin. RJ mumisi itsekseen jotain turhaa ja-- no ajatukset olivat jotain ihan hepreaa siinä missä mutinatkin, joten se siitä sitten. Poika nielaisi ja katsoi Dasia silmäkulmasta, tuon puhuessa taas.
"No on sulla, mutta... minkäs mä sille voin että olen tällaine?.."
RJ sanoi, mutristaen huuliaan sitten. Jos Das ei tykännyt, nii turha valittaa. Itse meni kihloihin hänen kanssaan.. Tai siis ylipäätänsä edes kosi. RJ huokaisi, heittäytyen selälleen sitten. Laittoi vielä kädet levälleen myös ja makasi siinä sitten, tuijottamassa taivasta. Gmrh. Elämän kevät. Hän käyttäytyi typerästi. Kyllähän Das sai olla huolissaan Nosasta, mutta silti hän oli vähän mustis. RJ vilkaisi Dasin suuntaan.
"Anteeksi. En ole kuin pään vaivaa.."

Dashiell

Das naurahti kevyesti ja kömpi sitten istumaan kihlattunsa päälle. "Niin oletkin, yksi iso SULLOINEN ja RAKASTETTAVA päänvaiva", Das myönsi toiselle sitten painautuen suutelemaan Mirriä. Hän ei pelännyt enää nykyään näyttää sitä miten paljon rakasti RJ:tä. Das oli ennen ollut hiukan epävarma itsestään miten hän pärjäisi RJ:een kanssa, mutta Das aina ajatteli sitä etua, että hän oli bi ja sai tavallaan toisessa molemmat. Siinä suudellessa Dasnin kädet tekivät matkaa RJeen rintakehällä tutkien poikaa kiinnostuneena taas. Hän halusi todellakin näyttää, ettei toisella olisi mitään hätää, hän oli tässä nyt ja aina... ainakin melkein, tottakai Das mokaili. Ja yleisesti ottaen mies mokaili paljon, mutta hän pyysi kyllä aina anteeksikin, tavalla tai toisella.