Crafty, Bold and Beautiful

"Minä en pyytänyt niitä tekemään tai hankkimaan minulle yhtään mitään."
Cammy vain teilasi Ravenin puheet siitä, että hän oli ollut vähän liian raaka kun oli heittänyt kaikki kortit ja sen semmoiset roskat pois. Mutta hei niinhän se oli, Cammy ei kaivannut mitään ihmisiltä, joita hän ei tunne. Kyseiset ihmiset eivät selvästikään myöskään tunteneet Cammya, kun olivat noita kortteja ja lahjoja hänelle lähetelleet. Kaikki jotka Cammya vähänkään oikeasti tunsivat, tietäisivät, että aussipoika ei tykännyt ystävänpäivästä oikeastaan tippaakaan. Eikä myöskään syntymäpäivästä. Ystävänpäivän nyt ymmärtää, aika monikin nykyisin sitä inhosi ja sitä rataa, mutta mitä vikaa syntymäpäivässä muka sitten oli? Kukaan ei ollut ikinä edes vaivautunut Cammylta asiaa kysymään, vaikka tuolla varmasti joku syy asialle onkin.
Mutta siinä Cammy nyt sitten istui koneellaan ja selaili elokuvia ja Raven kysyikin, menikö siellä mitään hyvää.
"No ei mitään kummallisia oikeastaan.."
Cammy sanoi sitten ajatuksissaan. Avatarkin sielä vielä meni, mutta Cammya ei moinen pahemmin kiinnostanut kun mokomaan oli käytetty niin mahdottomat summat rahaa. Onko se sitten niin hienoa tehdä maailmanennätys maailman kalleimman elokuvan osalta.

No mutta, siitä sitten valittiin melkeinpä randomilla ruotsalainen leffa Patrick 1,5. Lyhyen arvostelun perusteella se oli oikein mielenkiintoinen, tosin lipunmyyjä vähän katsoi pitkään kun Cammy ja Raven astelee sisään leffa teatteriin käsikynkkää ja kaikkee muuta jännää säätäen. Homot menossa kattomaan homoleffaa, sitä ei ehkä ihan joka päivä näekään vaikka Vancouver tosi iso paikka olikin ja siellä oli kaikkea jännää aina menossa. No, ei siinä mitään.
Se olikin sitten yllättävän hyvä leffa. Cammy ei hirveästi osannut odottaa mitään ruotsalaiselta elokuvalta, hän ei pahemmin perustanut kyseisestä kielestä ja hän hädin tuskin osasi paikantaa Ruotsin kartalta. Mutta hyvä leffahan tämä oli. Tosin, kun Raven meinasi alkaa porata niin Cammya lähinnä nauratti, eikä hän edes tiennyt miksi. Ei siinä ollut mitään naurettavaa. Elokuva laittoi vähän väkisinkin miettimään sitä, että Cammysta ei voisi koskaan tulla biologista isää. Surullista sinänsä ja hyvin syvältä, mutta olihan tässä tosiaan tämä adoption vaihtoehto. Cammylla tosin oli paha aavistus, että viranomaiset eivät koskaan haluaisi lahjoittaa lasta hänen huostaansa...
Mutta ei siitä sen enempää, oli aivan liian aikaista ruveta ajattelemaan kyseistä asiaa. Hän oli vasta 17, semmoisia asioita kuin lapsen adoptio ei mietittäisi varmaan seuraavaan kymmeneen vuoteen. Tai jotain sinne päin.
Cammy oli ottanut ne suklaarasiat ja muut karkit mukaan, ja elokuvan päätteeksi ne olikin kaikki syöty. Cammy oli tainnut syödä suurimman osan. Hänen oli vain pakko nassuttaa koko ajan jotain samalla kun katseli jotain elokuvaa. Kaikki sinä päivänä saadut karkit oli siis kulutettu tehokkaasti. Leffateatterista suunnattiinkin sitten melko päänmäärättömästi palloilemaan kaduille. Ravenin intoillessa kokeista Cammy nyrpisteli naamaansa vähän tympääntyneenä, selittäen sitten vuorostaan toiselle miten hänellä itsellään oli taas kaikki mennyt vuorostaan aivan päin persettä. Ainakin se matikankoe ja kemiankoe. Sitten taas Cammy selitti tyytyväisenä miten hänet oli lähetetty edustamaan yhtenä St. Heaven's Bayn oppilaista edustamaan koulua johonkin Vancouverin alueen koulujen maalauskilpailuun. Nhehheh, kyllä Cammystakin nyt johonkin oli. Ja kirjallisuudenkokeestakin hän oli ysin vetänyt. Ei Cammykaan ihan turha ollut.
Bwaa!
Sitten Cammy löysikin itsensä mukkelismakkelis lumihangesta makaamasta melkeenpä Ravenin päältä. Siinä sitä sitten punasteltiin, pussailtiin vähän ja kompuroitiin takaisin seisomaan ja sitä pitikin sitten pudistella lumet pois Ravenin takamuksesta. Tulipa sitä virnistettyä salaa huivinsa takana pienesti, sillain ettei Raven nähnyt mitään.

Lopulta sitä kumminkin oltiin bussiin päästy. Raven istui Cammyn sylissä, ja aussinuori halaisi siinä sitten ihan onnellisena rakastaan ja pussaili tuota, höpisten välillä jotain turhanpäiväistä soopaa muunmuassa Daikista, joka varmaan tässä vaiheessa oli Ravenillekin paljastunut Cammyn pikkuserkuksi.
Lopulta sitä sitten päästiinkin takaisin koululle ja käppäiltiin omalle huoneelle, ja Cammy lässähti tyytyväisenä makoilemaan sängylleen haukotellen.
"Oli se Sven kyllä ilkeä jätkä."
Cammy sanoi ohimennen vieläkin äsköinen elokuva mielessään kun heidän ovelleen sitten koputettiinkin. Cammy meni avaamaan ja siellä olikin hänen pari tavallista hengailukaveriaan, tai no, tavallista ja tavallista, ihan kummajaisia olivat kaikki. Siinä oli Fabrizio Buccemi, italialainen tatuoitu pitkän takkuisen tukan omistava parrakas heviotus (tyyppi oli ihmeen karvainen 17-vuotiaaksi) ja sitten lähestulkoon ryysyissä kulkeva Wayne Whiteway, köyhästä perheestä mutta oli tänne stipendaattina päässyt kun älykkyysosamäärä oli yli 200, joku hipin tapainen otus tuokin, hymyili koko ajan ja sillain. Ja sitten oli vielä Harry "Hazard" Johanssen, perus örmy rokkari joka kummin yllättävän innokas lukutoukka oli. Aggressiivinen tyyppi kumminkin, tuon täytyi käydä kahdesti viikossa raivonhallintakurssilla. Jätkät selittivät jotain että pitihän nyt Cammyn heidänkin kanssaan välillä olla, synttäreiden takia ja sillain vaikka tuolla poikaystävä olikin.
"Uno momento, bella, me vain lainataan Camia ja palautetaan se kohta."
Fabrizio selitti sitten ovenraosta Ravenille hymyillen perus italialaista hymyä, tarrasi Cammya käsivarresta ja veti tuon mukanaan.
"Mä tuun takas puolessa tunnissa!"
Cammy onnistui vielä huutamaan Ravenille, ennen kuin Harry vetäisi raivolla oven kiinni.

No okei, siinä meni enemmän kuin puoli tuntia. Puolitoista tuntia itseasiassa, vaikka Cammy yritti monessa välissä livistää pakoon. Tulipa siinä muutama kaljakin vedettyä, neljä ehkä. No, olihan ne kaverit kumminkin ihan kivoja. Tosin, koko sen puoli tuntia kaikki kolme tivasivat Cammylta joko hän tänä yönä aikoisi tehdä ratkaisevan liikkeensä Ravenin kanssa, ja vaikka kuinka Cammy kirosi ystävänsä sairaiksi pervoiksi, olivat nuo onnistuneet jättämään sen mielikuvan kaikesta pervosta Cammyn päähän eikä se sieltä ollut lähteäkseen.
Lopulta muut päästivät Cammyn menemään ja muutkin lähtivät etsimään vähän ystävänpäivä "seuraa" sille illalle. Cammy sen sijaan palasi huoneelleen jo pienoisessa hiprakassa, avasi huoneensa oven ja onnistui kumminkin kävelemään mihinkään törmäilemättä sisään.
"Sori kun kesti..."

Sitä päästiin hienosti huoneelle.
Mielenkiintoisen bussimatkan jälkeen, jonka aikana Cameron oli mussuttanut Daikista, kaikkien pienten pusujen sun muiden lomassa. Oli se jänskää, mutta ei se silleen haitannut. Toisella oli asiaa, niin pitihän sitä kuunnella. Raven katsoi Cameronia tuon kellahtaessa sängylle tyytyväisenä makaamaan. Haukottelikin niin makeasti. Melkein teki jo mieli kiivetä toisen viereen köllöttelemään. Naurahti ainakin Sven kommentille. Olipa toinen hupsu. Mutta joo, Raven oli samaa mieltä, se mies oli ollut inhottava. Mollata nyt silleen Patrick parkaa.. ja Göran kun oli niin heart broken ja.. hyvä ettei Raven alkanut taas poraamaan. Mutta saipahan hillittyä itsensä sitten. Jospa nyt ei kuitenkaan alettaisi parkumaan tai mitään.. Poika mutisi omiaan ja meni katsomaan ketä ovella oli, kun Cameron oli oven avannut. ..hui.. pelottavan näköisiä tyyppejä. Tuollaiset.. varsinkin se karvainen, puuttuva lenkki ihmisen evoluutiokehityksessä. Paljonkohan sitä saisi löytöpalkkiota jos tuon veisi jonnekin tutkittavaksi? Okei, tuo oli jo naurettavaa, ottaen huomioon että se kuiteskin oli ihan normaali ihminen.. jolla vain tuppasi olemaan rajumpi karvankasvu kuin.. muilla paikalla olijoilla.. kenties. Näin hän ainakin epäili. Raven huokaisi pienesti. Jaha. Nyt kun nuo hihhulit olivat tänne eksyneet, niin oletettavasti Cameron ryöstettäisiin hänen seurasta hienosti. Tämä katsoi nelikkoa edessään, turvallisen välimatkan päässä, kädet edessään hienosti, sormetkin limittäin ja lomittain, katse enemmän tai vähemmän lattiaan suunnattu ja vähän epävarma / ujo katse ovella olijoihin. Miksi tänne yhtäkkiä niin hirveästi porukkaa eksyi? Ei ettäkö se paha juttu oli.. yllätti vain, enemmän tai vähemmän. Raven näpräsi paidansa helmaa, miettien mitä tekisi. Jos Cameron nyt lähtisi, niin hän jäisi yksin, eikä hänellä niinkään tekemistä olisi.. ellei sitten lukisi joihinkin kokeisiin, tai kuullusteluihin.. voisihan sitä väsätä läksyjäkin, ne kun jäi tekemättä siinä perjantai iltana, kaiken muun tohinan keskellä. Jep, se kuullosti jo suunnitelmalta. Sitten alkoikin kuulumaan kivaa pientä metakkaa ovelta päin.
Kulma pienesti koholla, Raven katsoi nelikkoa, tai oikeastaan kolmikkoa joka raahasi neljättä mukaan. Raven nosti kättään ja meinasi jo sanoa jotain kun todettiin että Cameronia vain lainattaisiin vähän, mutta kohta palautettaisiin. Ovi pamahti kiinni, aika kovaakin, mikä sai blondin hätkähtämään. Mutta sitä ennen hän oli kyllä kerennyt kuulemaan että Cameron palaisi puolessa tunnissa. ..hän vähän epäili, mutta kun kerta toinen niin sanoi, niin kaiketi sitten.. Poika seisoi huoneen keskellä hetken aikaa, tuijottaen ovea, toinen käsi ilmassa, kuin tahtoen tarttua kiinni johonkin näkymättömään, kunnes lopulta tippui vierelle huokauksen saattelemana. Raven etsiskeli koulukirjat käsiinsä ja alkoi sitten väsäämään matikan läksyjä ja kemian suhruja. Mitä nyt se ei ollut niin kivaa.. istua yksin väsäämässä niitä, mutta minkäs teet kun poikakaveri ryöstettiin mukana jonnekin kemuihin, joihin hänellä oli näköjään porttikielto.. olisi hänetkin voinut kutsua mukaan. Raven mutristi huuliaan ja nojaili pöytää vasten, leuka lepäili käsillä jotka oli aseteltu hienosti ristiin pöydänpintaa vasten. Gwääh.. elämä.. Raven huokaisi syvään jälleen kerran ja katseli ikkunasta ulos. Oli jo pimeää.. siltikin koulun pihalla hipsutteli porukkaa.. kaikkien lamppujen suomissa pienissä valokeiloissa. Raven hymähti ja nousi ylös. Voisihan sitä samantien mennä suihkussa käymään..
Raven etsiskeli itselleen tarvittavat kamppeet ja lähti sitten suihkutiloihin. Pesi itsensä, jotenkin hitaasti ja huolellisesti, jostain syystä. Ei hän itsekään tiennyt minkä takia. No kuitenkin. Kaikessa rauhassa kuitenkin. Hiuksetkin pestiin... Kun tuntui tarpeeksi mukavalta ja puhtaalta, Raven lähti kuivailemaan itseään, laittoi päälleen ison kylpytakkinsa ja meni huoneelle takaisin, missä etsi itselleen jotain muuta vaatetta.. kylpytakki pudotettiin puoleen väliin huonetta, ja näin ollen sitä hilluttiin perspaljaana omalle vaatekaapille. Huoneen ilma tuntui hitusen viileältä iholla, mutta ei se silleen Raveniä häirinnyt. Tämä kaiveli kaappiaan löytääkseen Cameronin paidan omiensa seasta. Oho.. no, hän vaikka lainaisi sitä.. ja palauttaisi sitten pesun jälkeen. Joku t-paita, jonka etupuolella komeili australian manner, koala oksalla yhdessä kulmassa ja kenguru toisessa. Naaw. Söötti paita. Raven hymyili ja veti sen päälleen. Kaula-aukko oli sen verran iso että yksi hartioista jäi hitusen enemmän paljaaksi, paidan helma ylti muutenkin kivasti puoleenväliin reisiä. Hee.. miksi Cameron omisti telttamaisen paidan? No ei sillä väliä. Se oli puhdas, ja tuntui mukavalta paljasta ihoa vasten. Sitten etsittiin puhtaat alusvaatteet ja kuivailtiin hiuksia sen jälkeen, kun Cameron sitten jo pöllähti iloisesti huoneelle takaisin, pahoitellen miten oli kestänyt.
Raven katsoi toista hetken, vähän yllättyneellä ilmeellä, pyyhkeen takaa, kunnes sitten hymyili. Ja se hymy oli jotain niin mannerjäätiköitäkin sulattavan aurinkoinen ja viaton. Se mistä Raven moisen hymyn kasvoilleen loihti, oli kyllä mysteeri, mutta silti, tämä toiselle hymyili siten.
"Ei se haittaa! Oliko kivaa?"
Udeltiin sitten ja jatkettiin tukan kuivailua pienen hetken, kunnes sitten heitettiin pyyhe kaapinoven päälle kuivamaan. Poika kääntyi sitten Cameronin puoleen, katsellen tätä hetken, pää pienesti kallellaan. Jos pitäisi jostain taikoa itselleen viaton henkilö, niin Raven kaiketi tällä hetkellä oli itse viattomuuden ruumiillistuma.
"Hm? Ää! Mitä tapahtui?! Oletko kunnossa?!"
Raven hätääntyi, lähtien etsimään jotain nenäliinaa jostain. Cameronilla valui nenästä jotain.. punaista. Ja se ei ainakaan normaalia ollut. Tai siis nenäverenvuotoja nyt sattui itse kullekin, joten kaiketi se ihan normaalia oli silleen. Raven löysi jostain nessu pakkauksensa ja kipitti sitten Cameronin luo, häsläsi vähän lisää, kunnes sai paperiluutun esiin. Liina painettiin Cameronin nenälle ja Raven katsoi toista huolestuneena. Olikohan toisella katkennu verisuoni stressistä? Ei kai sentään..
Tai olihan se mahdollista, kun oli ollut sen verran stressaava viikko toisella.. Blondin katse oli painettu alemmas, mutta kohta se nostettiin taas, tai ainakin ruskeisiin silmiin katsottiin kulmien alta. ..kui sitä onnistuukaan näyttämään niin viattomalta koiranpennulta?

Cammy sulki oven perässään jokseenkin uupuneena ja kääntyi katsomaan Ravenia, jotka hetken aikaa vain katsoi häntä ja sen jälkeen hymyili kuin naantalin aurinko.
Erk!
Cammyn naama venähti pienesti, siinä Raven seisoskeli pelkissä alkkareissa ja hänen t-paidassaan (jonka Cammy luuli kadottaneensa, hän oli käyttänyt sitä yöpaitana) ja kuivaili tukkaansa, näyttäen niin viattomalta ja suloiselta kuin olla ja voi.
Oliko Raven ollut aina noin viattoman näköinen? No ei varmasti! Suloinen se nyt aina oli ollut, mutta siitä viattomasta nyt ei voi olla ihan samaa mieltä. Oli Ravenillakin asennetta. Mutta tuossa Raven nyt seisoi ja näytti niin viattomalta ja... raiskattavalta.
Hyi kamala mitä hän ajatteli! 'Pois se minusta!' Cammy kauhistui omaa pientä mieltään ja ravisteli pienesti päätään. Ei tuommoisia suvainnut ajatella. Ravenin kysymys siitä oliko hänellä ollu kivaa, meni ihan ovi korvien, Cammylla oli tekemistä pitää mielensä kurissa ja kuola suun sisäpuolella. Tämä tämmöinen oli kuin isku vasten kasvoja. Ainakin reaktiosta päätellen. Kaiken sen korvien välissä liikkuvan perversion vuoksi veri purskahti Cammyn nenästä, mutta silti Cammy näytti ihan idioottimaisen onnelliselta. Typerät hormonit, typerä mieli, typerät kaverit kun olivat asettaneet noita ajatuksia hänen päähänsä, typerä Daiki ja typerä koko maailma!
Cammy havahtui sitten siihen kun Raven tuli hössöttämään nenäliinan kanssa hänen nenäverenvuotonsa kimppuun. Cammylta meni hetki edes tajuta että hänen nenänsä vuoti verta.
"Häh? Öö.. Joo. Ei mitään hätää. Mä voin vallan mainiosti. Ei mitään ongelmaa. Kaikki hallinnassa. Homma hanskassa ja sitä rataa."
Cammy selitti sitten kuulostaen kumminkin siltä, ettei hän tajunnut mistään mitään. Se taisi olla sitä alkoohlin aikaansaannosta. Alkoholilla kun tuppasi olemaan vähän sellainen vaikutus. Cammy rupesi aina puhumaan sekavia, joista saanut kukaan selvää, ja puhua pulputti muutenkin yleensä kaikkea ylimääräistä ja asiaan kuulumatonta. Cammy piteli nenäliinaa nenällään ja toisella kädellä hän puristi nenää silmien välistä, se kun hillitsi verenvuotoa. Cammy suuntasi katseensa Raveniin, joka seisoi siinä hänen vieressään ja toi epämääräisesti mieleen jonkun suloisen pienen otuksen. Cammy pureskeli huultaan ja vain jatkoi Ravenin tuijottamista jokseenkin ilmeettömänä, aussinuori näytti siltä että voisi vaikka sammua siihen paikkaan. Oli siinä pidättelemistä ettei nenä alkanut taas vuotamaan verta kahta kauheammin.

Oh fuck this! Cammy heitti nenäliinan nurkkaan ja tarrasi Ravenia kyljistä ja humps vain, siinä lensi Raven sänkyyn ja Cammy seurasi ilmiömäistä vauhtia perässä. Cammy potkaisi kengät pois jalasta. Cammy kiipesi sitten Ravenin päälle, otti tuon ranteista kiinni ja painoi tuon kädet sänkyä vasten ja kumartui sitten antamaan Ravenille kuuman ja tulisen suudelman. Suudelma saattoi maistua vähän tupakalta, oli semmoinenkin tullut tuossa hetki sitten savuteltua. Cammy sitten irtaantui suudelmasta ja rupesi jakamaan suudelmia Ravenin kaulalle ja siitä alaspäin solisluuta kohden.
"Sori nyt vaan mutta.. ulospääsyä ei olehh."
Cammy sai sanotuksi siinä välissä matalalla tummalla äänellä ja nosti päätään sen verran että pystyi virnistämään pienesti Ravenille, kissapetomainen pilke silmäkulmassaan. Cammyn sanomisessa tosin ei tuntunut olevan mitään järkeä ja se taisikin olla vähän tunnelmaa latistava, mutta ei hätää, kohta kumpikaan ei pystyisi sanomaan enää yhtään mitään.

...Raven kallisti päätään ja kohautti kulmaansa, Cameronin eepiiselle selitykselle että kaikki oli hyvin. Okei.. se kuullosti ihan urpolta.. tuo mitä toinen oli suustansa päästänyt, mutta ei Raven siltikään alkanut kommentoimaan asiaa sen kummemmin. Miksi olisi? Huoh. Cameron oli kuiteskin humalassa, näytti huojuvankin siihen malliin, niin ei kannattaisi sanoa mitään. Humalaiset ottaisivat joko nokkiinsa tai sen erittäin hullun hauskana vitsinä, vaikka se olisi mitenkä kuoleman vakava asia. Raven katseli Cameronia vielä hetken, pähkäillen josko tuo nyt oikeasti oli kunnossa, vai olettiko tuo brunetti olevansa.. ja oikeasti ei ollutkaan. Raven ei kuiteskaan alkanut utelemaan sen kummemmin kun toinen sai pidettyä sen nenäliinan nenäänsä vasten ja jotenkin saatua vuodon kuriin näköjään. Poika huokaisi. Oivoi.. Mikäköhän sai toisen nenän vuotamaan noin? ..entä mikä tuo ilme oli tuossa yhdessä vaiheessa? No, hän voisi kysyä sitä huomenna sitten. Sillä toinen varmaankin nukahtaisi kohta. Näytti vahvasti siltä. Yhtäkkiä vain Twuip ja kanveesissa oltaisiin. Ja mitäs sitte tehtäisii? Ei hän ikimaailmassa jaksaisi toista lattialta nostaa ylös ja vääntää tätä sänkyyn. Kaiketi hän repisi patjan sängyltä pois, ja jotenkin hienosti ja tyylikkäästi rullaisi Cameronin petiin.. joo.. se kuullosti hyvältä hätävarasuunnitelmalta, jos toinen vaikka sammuisi yks kaks tuohon. Sitten ei tarvitsisi kuin peitellä tämä ja--
Raven hätkähti kun Cameron nappasi hänestä kiinni ja seuraavaksi sitä jo lennähdettiin sängylle, pienen kiljaisun kanssa. Okei, tuohon hän ei varautunut. Kädet ja jalat huitoi vähän joka puolelle ilmalennon aikana, mikä saikin aikaiseksi sen että Raven räpiköi pedissäkin hetken, saaden jalat hienosti koukkuun ja meinasikin jo nousta ylös käsiensä varaan ja alkaa saarnaamaan miten vaarallista moiset heittämiset oli! Hän oli säikähtänyt ihan pirusti! Oikeasti! Mutte ennen kuin hän kumpaakaan kerkesi alkaa toteuttamaan, oli nuorempi poika jo kiivennyt sängylle myöskin, pitäen hänen sirot kädet sänkyä vasten sen aikaa kun päätti huulillaan raiskata hänen huulet. Tämä suudelma oli ihan erillainen kuin ne mitä he ovat tähän asti toisilleen jaelleet. Jotenkin.. ehkä innokaampi.. kiihkeämpi ja... sellainen.. mikä sai Ravenin vatsassa pienen perhosparvin lepattamaan, sekä posket punoittamaan kauniisti.
Sininen katse tuijotti Cameronia tietämättä oikein miten suhtautuisi tilanteeseen. Räps, räps... kun silmää räpyteltiin. Onneksi sentään otsatukka peitti toisen, ettei sitä tarvitsisi hävetä mitenkään.. Raven nielaisi pienesti Cameronin sanojen takia ja liikutteli käsiään vähän. No, okei. Hän ei pääsisi tästä. Mutta ei hän kuitenkaan mitenkään pelännyt aussi nuorta. Miksi olisi? Ei Cameron ollut kertaakaan käyttäytynyt silleen, että pitäisi olla varautuneempi tai mitään.. Raven tunsi tosin vain punastuvansa enemmän, kun hän tuijotti toisen ruskeisiin silmiin.

Niissä oli jännä petomainen kiilto, mikä oli kiehtovaa, hyvin, hyvin kaukaisesti ehkä jopa pelottavaa, mutta ei kuiteskaan liikaa. Se ehkä teki tilanteesta vain jännittävämmän. ...suussa tosin maistui vielä tupakka.. Raven maiskautti suutaan kertaalleen pienesti. Plääh.. ei maistunut hyvältä.. Mutta no.. hän voisi valittaa asiasta sitten jälkeenpäin. Nyt hän tosin oli utelias tietämään mitä Cameron tekisi seuraavaksi. Tai siis.. olihan tuo nyt tuossa.. siihen malliin että... Yyh! Ei kehdannut edes ajattella kun punastutti vain enemmän koko tilanne. Raven nielaisi taas ja hymyili toiselle viattoman ujosti. Raven sai nostettua itseään sen verran, ilman käsiensä apua, että sai suikattua pienen suukon toisen huulille. Sellainen pehmeä kosketus, verrattuna siihen millaisen Cameron oli hetki sitten antanut. Sitten sitä pudottiin takaisin petiin, ja katseltiin toista, pienen hymyn tanssiessa huulilla~

Raven ei enää vastannut Cammylle mitään. Ehkä se oli hyvä niin. Suloisesti Ravenin posket olivat ainakin punehtuneet, ja sekös sai Cammyn hymyilemään tyytyväisenä, hieman viekas ilme silmissään. Se olisi menoa nyt. Vielä hieman hiprakassa olevan Cammyn päätä ei saanutkaan hevin kääntymään. Itseasiassa siihen tarvittaisiin vähintään atomipommi. Tai sitten vain riittäisi, että Raven osoittaisi huomattavia pelon eleitä. Silloin Cammy menisi nurkkaan häpeämään tekojaan.
No, joka tapauksessa, kun Raven oli suikannut suudelman Cammyn huulille, jatkoi Cammy suudelmien jakamista tuon kaulalle. Hitaasti Cammy irroitti otteensa Ravenin käsistä ja liu'utti ne paidan helmalle, ujuttaen sitten kätensä paidan alle. Cameronin kädet olivat kuumat, ei hikoilevat, vain kuumat, mikä nyt johtui suurimmaksi osaksi hänen normaalia korkeammasta ruumiinlämmöstään. Samalla kun Cammy siirsi taas huulensa toisen huulille ja ujutti kieltäänkin toisen huulien välistä, Cammyn kädet hyväilivät Ravenin kylkiä ja selkää sen verran nyt kun pystyi kun toinen sentään selällään makasi. Pitkän suudelman jatkuessa Cammy siirsi kätensä Ravenin rintakehälle ja hitaasti siitä vielä vähän ylemmäs ja hieraisi kevyesti tuon nännejä.
Tässä välissä oli irtaannuttava suudelmasta vetämään henkeä. Cammyn posket olivat punehtuneet aavistuksen verran lämmön noustessa, mitä nyt se ei ollut helposti havaittavissa tuon ruskealta iholta. Cammyn sydänkin oli ruvennut tykyttämään hieman nopeampaa vauhtia, kiimasta, jännityksestä, mistälie ihan yhdentekevää. Cammy työnsi Ravenin paidanhelmaa ylöspäin rintakehän yli, mutta ei kumminkaan ottanut paitaa pois. Iso t-paita puki Ravenia yllättävän hyvin.
Cameron lipaisi varovasti Ravenin toista nänniä, toista nänniä Cammy hieroi kädellään. Käsi liukui pikkuhiljaa alaspäin ja löysi tiensä Ravenin alushousujen etumukselle, hieraisten sitä ahneesti. Samalla kun Cammy herätteli Ravenin miehuutta, Cammy jakoi suudelmia Ravenin rintakehältä alaspäin mahalle, jättäen muutaman merkin jälkeensä. Lopulta kun suudelmia oltiin jaeltu aina nivusille asti, Cammy tarrasi Ravenin alushousujen reunaan ja yhdellä lennokkaalla liikkellä ne lensivätkin sitten jonnekkin huoneen nurkkaan. Vaikea uskoa, että Cammy teki tätä ensimmäistä kertaa.
Siinä Cammy sitten oli, naama aivan Ravenin paljaan miehuuden edessä, miettien hetken seuraavaa siirtoaan. Cammy huomasi itsekin heräilleensä hyvää vauhtia jalkovälistä. Aussinuori lipaisi pienesti huuliaan ja nielaisi sitten. Hän liu'utti varovaisesti toisen kätensä Ravenin miehuudelle, sen vartta pitkin aina herkälle kärjelle asti, ennen kuin pujotti sormensa tuon miehuuden ympäri. Varovaisesti Cameron ensin lipaisi Ravenin miehuuden kärkeä, ennen kuin hetken epäröityään upotti Ravenin miehuuden kosteiden huultensa välistä.

Raven ei osottanut pelon merkkejä, ei minkäänlaisia. Enemmänkin jännitti vähän. Kun.. kun hän ei kuitenkaan tiennyt mitä kaikkea Cameron nyt osasi, ja tiesi ja.. mitä kaikkea kun toinen oli häntä kuiteskin nuorempi. Nimenomaan nuorempi! Ja ja ja.. se tässä taisi olla päälimmäisenä mielessä.. Toinen oli nuorempi ja.. hän tunsi itsensa pedariksi.. Tai ei hänkään voinut moinen olla kun oli vasta seitsemäntoista, kohta tosin kahdeksantoista, mutta siltikin. Vielä hänkin oli alaikäinen. Kaiketi.. kaiketi tämä sitten olisi ihan.. hyvä opetella toisen kanssa.. vai.. vai mitä.. Cameron jatkoikin suukkoa, suukottaen hänen kaulaansa. Raven kallisti päätään vähän syrjemmälle.. Vammyn kädet irrottautui vihdoin ja viimein hänen ranteista ja Raven liikutteli sormiaan.. "kipristeli" niitä. Pienesti tämä hätkähti, kun aussi oli vienyt kädet paidanhelmalle, kohta hivuttaen kätöset helman alle piiloon. Ravenin keho vapisi pienesti, kun toisen kuumat kädet liukui iholla. Huulet liukui kohta kaulalta hänen huulille ja kohta kieli luikerteli vaaleitten huulten välistä. Raven ynähti pienesti..
"Mmm.."
Nyt se tupakan pienen pieni maku ei haitannut. Se oli sen verran häivynny niin ei se maistunukaan mitenkään erikoisesti enään. Ehkä siihenkin tottuisi. Tosin, hän tykkäsi nuoleskella, suukotella ja mitä kaikkea enemmän kun toinen maistui raikkaalle.. ja.. kaikelta muulta kuin miltään epämääräiseltä syöpäkääryleeltä. Tummemman nuoren kädet hyväili ihoa niin että se meni kananlihalle. Suudelman vain jatkuessa, toinen nuoremman pojan käsistä hiippaili ylemmäs rinnalle ja kiusaamaan nänniä. Poika vinkaisi pienesti toisen huulia vasten, ja tämän jälkeen Cameron irtaantui suudelmasta. Raven hengitti raskaasti ja katsoi toista, räpytellen silmäänsä hiukan. Poika huokaisi saadakseen hengitystään kuriin hiukan enemmän, mutta ei kuiteskaan.. onnistunut, kun hän katseli Cameronia, ja tuon hivuttaessa paidanhelmaa ylemmäs, rintakehän yli. Häntä ei riisuttu, mutta vatsa ja rinta oli paljaana nytten. Vaalea, herkullinen iho, suorastaan kerjäsi kosketusta toiselta. Poika vinkaisi, inisten pikkuisen, kun toinen hänen nännien kimpussa hääräsi. Raven nielaisi ja selkä kaartui hitusen. Ilkeästi Cameron sai hänet enemmän tai vähemmän sekaisin. Heti kun hän oletti keskittyneen hitusen edes yhteen asiaan, niin eikö Cameronin vikkelät sormet keksinyt muuta tekemistä ja näin hieraisi hänen etumusta. Raven henkäisi terävästi ja selkä kaartui taasen irti patjasta.
"Ah~!"
Hävyttömästi toinen vielä hänen etumustaan hieroi, samalla kun suukotti hissukseen tietään alemmas. Mahalle, jolle ilmestyi pieniä jälkiä, jotka sai Ravenin voihkimaan ja valittamaan hyvästä olosta. Raven ei edes osannut ajatella että tämä olisi Cameronin eka kerta.. silleen niinkuin.. näin.. niin jotenkin, itsevarmasti tämä tuunasi hänen parissa tälleen. Ravenin keho vapisi kun tämä katsoi Cameronia ja kun tuo oli niin lähellä hänen miehuutta. Meinasiko.. meinasiko Cameron oikeasti..? E-ei kai! Ja jep.. epäröityään hiukan Cameron sitten vaorvaisesti lipaisi miehuuden kärkeä ja sitten otti miehuuden huuliensa väliin. Raven voihkaisi ääneen. Voihkaisi, pienen kiljaisun kaltaisesti. Blondin kädet tarttui tiukasti lakanoihin ja puristi rystyset valkioisina, sängyllä olevia haalean roosan värisiä lakanoita. Ne oli nätit kyllä. Prinsessamaiset tosin. Ja ne oli pehmeät.. niin oli hänen peittokin.. joka oli mytättynä seinän ja sängyn väliin.. Sininen silmä oli puristettu tiukasti kiinni, kun brunetti sai tehdä pieniä tutkimusrektiä hänen kropalla.. ja näin..
"N-nhh.. L-lopeta.."
Raven vikisi pienesti, kokeillen varovaisesti työntää toista kauemmas itsestään. Kun Cameron sitten siirtyi kauemmas. Raven huokaili muutamaan otteeseen, jonka jälkeen nousi varovaisesti enemmän istumaan. Phh.. se oli ollut lähellä.. Cameron näytti vähän nololta ja vaivautuneelta. Raven ryömi varovaisesti tuon luokse, katsoen toista hetken tämä suikkasi suukon toisen suupielelle, ja siitä sitten huulille. Ujosti vaaleanpunainen kieli luikerteli tummien huulten väliin ja toisen suuhun. ..Hän saattoi vielä maistaa itsensä toisen huulilta. Aika kiihottavaa sinällään. Vaaleat hennot kädet liukui toisen rinnalla, paidan päältä.. toinen käsi näpräsi Cameronin niskavilloja. Pehmoiset. Verrattuna karheisiin rastoihin.. Raven näykkäsi Cameronin alahuulta, tämä sen jälkeen karkasi Cameronin paidan helman alle, nuolaisi napaa, siitä pari senttiä ylemmäs ja sitten toista rintaa. Nännin vierestä. Näykkäsi.. koko tämän jutaskan aikana oli oma paita kuiteski onneksi valahtanu oman takamuksen päälle vähän enempi, nii ettei sitä kuiteskaan perspaljaana oltu.. tai no oltiin, mutta paita peitti vähän.. Kaikenlaiset ajatukset risteili mielessä, mutta ne tönästiin jonnekin mielen takanurkkaan. Nyt ei moisia funtsittaisi, ei missään muodossa. Raven nuoli tiensä alas, Cameronin housunreunalle, Hieroi nenäänsä vähän toisen napaa vasten. Raven hymyili ja näpresi Cameronin housujen parissa, saaden niitä riisuttua vähän, tai ainakin työnnettyä tieltä pois. ...vaikkei hän vielä mitenkään osannut mitään tällaisia harrastaa.. minkä takia vähän vieroksuikin tätä.. mutta..
Mutta kai kokemuksen kanssa oppisi kaiketi.. mitä nyt.. siltikin.. hermostutti kamalasti ja oli omituista edes ajatella.. Vain kerran oli tätäkin.. kokeiltu ja.. ja.. nyt.. No, samapa tuo! Toinen kuolisi kohta johonkin sydänkohtaukseen.. Raven sai toisen miehuuden esiin, pienen sähellyksen jälkeen, jota vaatteet aiheutti. Hiukan viileä, kalpea käsi, hiveli kovana tykyttävän miehuuden pintaa.. ensin kevyesti sormenpäällä, sitten koko kädellä.. Minkä jälkeen sormet kiedottiin hellästi toisen elimen ympärille ja sen jälkeen varovaisesti lipaistiin kielenkärjellä Cameronin elintä.. ja sitten... varovaisesti... hyvin varovaisesti, melkein kuin toinen särkyisi kohta, Raven pienesti kokeili imeä. Kuunnellen tarkasti toisen reaktioita..

Hmmh, tämä ei ollutkaan niin vaikeaa kuin Cammy oli aina salaa kuvitellut. Ja omasta mielestään Cammy oli loistava siinä mitä hän teki, aussi suorastaan uhkui itseluottamusta niiden muutaman kaljan jälkeen, siinä missä täysin selvinpäin hän olisi ollut täysin kykenemätön luuseri. Kuka vielä puhuu alkoholin haittavaikutuksista, kun sen alaisena kykenee tällaisiin suorituksiin.
Raven maistui hieman.. karvaalta. Tai jotain. Cammy ei ollut koskaan ollut hyvä analysoimaan makuja. Oli tosin äärimmäisen epäseksikästä ruveta analysoimaan Ravenin roiskeiden makua tässä tilanteessa.
Pian Cammy kuitenkin tunsi, kuinka Raven työnsi hänen päätään poispäin. Hö?
Pienten vastustelujen kanssa Cammy liukui poispäin, irroitti otteensa ja hieraisi tahroja pois suupielestään. Noinko surkea hän olikin oikeasti ollut? Oli hänkin poikaystävä! Ei osannut edes kunnollista blowjobia antaa! Cammyn ylpeys oli murusina. Nyyh. 'Vähän nolo ja vaivautunut' ei todellakaan riittänyt kuvailemaan Cammyn tämänhetkistä olotilaa. Aussi parka olisi vain halunnut ryömiä johonkin luolaan ja kuihtua pois tästä julmasta maailmasta. 'Anna anteeksi Raven, että olen totaalinen epäonnistuminen poikaystävänä.' Mutta ennen kuin Cammy ehti vetää dramaattisen homomaisen itkun ja ikkunasta ulos heittäytymisen, suikkasi Raven Cammyn, jonka naama oli tulipunainen häpeästä, huulille suukon. Mhäh? Mitäs tämä nyt oli? Eikö ollutkaan tulossa mitään 'tsk, säälittävä ipana' kommentteja ja kuvottuneita katseita? Tosin, se ei olisi yhtään Ravenmaista. Hmh, ehkä hän vain oli taas ajatellut liikoja.
Cammy raotti varovaisesti suutaan, liu'utti kieltään ulos ja lipaisi Ravenin kieltä. Nwah, toinen ei ollutkaan vihainen tai mitään. Mikä helpotus. Cammy huomasi olonsa keventyvän huomattavasti ja hän alkoi saamaan itsevarmuuttaankin takaisin. Cammy kietoi kätensä Ravenin hartioiden ympäri ja veti blondia hieman lähemmäksi. Raven nykäisi vahingossa hieman Cammyn niskavilloja, eipä tainnut blondi edes sitä itse tajuta, mutta nykäisimpä kumminkin. Ei se nyt mitenkään sattunut, joten Cammy ei edes sitä tässä mielentilassa huomioinut. Mmh, toisen kädet tuntuivat niin hyvältä. Cammy olisi voinut jäädä siihen ikuisuudeksi, ei tarvitsisi ajatella mitään koulua, porukoita tai Daikia. Eikä mitään muitakaan kamalia asioita. Niinkuin se Meksikonlahdella tapahtunut öljyvahinko-- nyt ei saisi ajatella sitä. Se masentaisi.
Cammy nojasi sitten rennosti taaksepäin. Ravenin käsi liukui sitten Cammyn paidan alle, ja paidan helma vain nousi nousemistaan kun Raven eteni jo rintakehälle asti. Tässä vaiheessa Cammy katsoi parhaaksi vetäistä koko mokoman paidan pois päältään, paljastaen sitten kokonaan kauniin ruskean ylävartalonsa.
Ja sitten.. sitten.. Raven rupesikin etenemään alaspäin. Hieman hölmistyneenä Cammy katsoi kun Raven näperteli hänen farkkujensa napit kanssa ja sillain. Hmm. Cammy näytti hetken kummallisen poissaolevalta. Mutta eikös Raven vihannutkaan suihinottoja? Kas siinäpä miettimistä. Lopulta housut oli sen verran saatu pois tieltä, että Cammyn jo hyvin heränneen elimen saattoi sieltä ulos kaivaa. Eep. Cammyn naama venähti hieman kun Raven koski sormenpäällään Cammyn miehuuden jo kostunutta kärkeä.
"Ah."
Pääsi sitten yllättynyt, mutta tyytyväinen äännähdys. Cammy suuntasi katseensa kattoon ja nojasi käsivarsiensa varaan rennosti taaksepäin. Edes mitään tajuamatta Cammy pidätti henkeään aina siihen asti kunnes hänen miehuutensa upposi kokonaan Ravenin suuhun. Siinä vaiheessa kaikki ilma pääsi Cammyn keuhkoista pihalle hitaasti. Ah. Hän ei ollutkaan tajunnut, että tämän tekeminen ihmisen kanssa jota oikeasti rakasti, voisi tuntua näin hyvältä. Olikohan Raven kokenut tällaisessa? Ei, ei sellaisia saanut mennä kyselemään. Asialla ei ollut mitään merkitystä.
Hitaasti, samalla kun pienet väristykset kulkivat Cammyn kehon läpi Ravenin toimien seurauksena, Cammy ojensi toisen kätensä ja liu'utti sitä hitaasti Ravenin selkää pitkin aina tuon lantiolle asti. Cammy silitti toisen lantiota hieman paidan päältä ja puri huultaan sydämmen pamppaillessa koko ajan vain nopeammin jo nopeammin. Pitäisikö hänen? Uskaltaisiko hän? Pitäisikö ensin kysyä Ravenilta? Gwah, Cammy ei todellakaan halunnut enää tehdä mitään, josta Raven ei tykkäisi. Säikäyttäisi vielä poloisen. Vielä moinen asia. Sehän kuulemma sattuikin jos sitä ei tehnyt kunnolla. Ja Cammy oli täysin kokematon. Hän oli nyt vähän umpikujassa.

Vaikutti siltä kuin Cameron ei olisi tällaista hirveästi kokenut ennen. Tai siis, mistä hän tiesi jos vaikka olikin..
Mutta ei toinen hirveästi hänelle puhunut sellaisista, joten ei hän voinut tietää. No siis, Cameron vaikutti hyvin määrätietoiselta hänen aloittaessaan. Ei mitenkään epäröinyt tai yrittänyt kipittää pakoon, joten se saattoi jo herättää luuloja siinä mielessä että toinen oli hirveänkin kokenut. Mutta eihän sitä voinut tietää kun ei ole tullut puheeksi Cameronin kanssa. Oikeastaan, ei ole edes ollut tarvetta ottaa puheeksi, vissiin sen takia kun ei ole mikään kiire minkään kanssa, ja jos tottapuhutaan, Raven oletti, etteivät he pääsisi tähän pisteeseen vielä pariin vuoteen... Kun toinen kuitenkin kaipasi henkistä kasvua vielä. ...Ei siis silleen, etteikö Raven rakastanut toista tuollaisena kuin oli, mutta kaikki kasvoivat eri nopeasti, ja Cameron taisi olla hidas... tai sitten ei.. No hänellä oli vielä paljon opittavaa Cameronista.
Blondi jatkoi hääräämistään toisen elimen kimpussa. Lutkutti sitä kuin parastakin karamelliä. Mitä se ei tietenkään ollut mutta.. Äh tämä meni jo hankalaksi. Raven nosti päätään sen verran, että sai happea haukattua vähän paremmin. Nenän kautta oli hituse vaikea hengittää, samalla kun tuunasi jotain muuta. Ihan hyvin Raven kuitenkin suoriutui siitä. Niinkin vähän kun tätä on kuitenkin tullu harrastettua. Mitä kerran aikasemmin kokeiltua? Ei sitä vielä mikään pro voinut olla, ja olihan Ravenkin vähän kömpelö liikkeittesä kanssa, mutta ei se näyttänyt toista vaivaavan mitenkään. Tai sitten Cameron ei kehdannut mitään sanoa. Nuoremman käsi hivuttautuikin sitten hänen selkäänsä pitkin lantiolle. Raven värähti pienesti. Katsoen toista sitten kulmiensa alta. Poskia koristi nätti puna, ja Raven tunsi itsensä hitusen noloksi, katsottuaan toisen suuntaan... kova elin suussa.. Joten katse laskettiin melkein heti takaisin alas, ja luomet puristettiin kiinni. Apua, hän kuolisi! Nolotti! Tosin, epävarmuus huokui myös nuoremmasta otuksesta. Raven nosti lopullisesti päänsä lopulta ja ryömi toisen syliin. Halasi toista, ja hieroi poskeaan toisen rintaa vasten.
"Tiedätkö.. ei meidän pakko... ole.. t-tai mitään.."
Raven mumisi ja katsoi toista sitten, punan sotkiessa poskia söötisti. Poika hymyili ujosti ja suikkasi suukon toisen suupieleen. Ehkä, ehkä tämä meni liian nopeasti eteenpäin, ehkä ei. Mutta jos Cameron nyt tahtoi jatkaa niin sitten jatkettaisiin. ....Eipä toinen ainakaan näyttänyt perääntyvän, vaikka näyttikin vähän nurkkaan ahdistetulta, mutta oli tämä myös määrätietoisen näköinen, joten ei Ravenillä sillettii sydäntä ollut sanoa mitään.. Pieni tärisevä huokaisu, ja Raven istui toista vastapäätä.
"H-homma on niin, e-että.. ummh.. v-vastaanottava osapuoli on valmisteltava.. h-hyvin.."
Raven selitti punan muuttuessa tummemmaksi loppua myöten. Hyvä, ettei höyryä vielä noussut korvista ulos. Se näytti jo siltä. Siltä, että nuorukainen olisi kiehumispisteessä kun häntä nolotti ja jännitti ja mitä kaikkea sekaisin. Kovasti hän kuitenkin yritti selittää jotain, tälle häntä kokemattomamalle yksilölle. Nielaisu. Liukaste olisi kova juttu.. Hänellä kyllä oli se joku tuubi jossain.. jonka Nosa oli joululahjaksi antanut (arvatkaa vain oliko poskilla väriä ja Nosalla (Cammyn jälkee) kuhmu päässä). Jotain Raven sopersi liukasteista ja muista moiveista, joitavoisikentieskäyttääjonkinlaisenakorvikkeenajoseimuutalöytänyt! Sen jälkeen tekikin mieli ryömiä piiloon. Kädet ainakin laitettiin naamalle ja Raven mumisi itsekseen miten noloa oli. Plus että hänellä oli hävyttömiä ajatuksia pää täynnä, mikä teki sen että häntä nolotti vain enemmän ja enemmän. Eivätkä tietenkään ne ajatukset mitenkään auttaneet tilannetta. Tietty ne pitivät hyvin verenkierron yllä ja näin ollen pisti sen pakkautumaan alemmas, ja vatsassa kiertämään jännityksestä.
Hän varmaan kuolisi ennen kuin päästäisiin edes niin pitkälle, kuin itse asiaan. Raven kurkkasi sormiensa välistä, mitä nuori Aussi puuhaili paraikaa. Tiedä vaikka tämä yritti kuolla, siihen... kun ajatukset eivät toimineet tai jotain, ainakin tälläkin näytti posket punoittavan. Nyt jopa jotain väriä erotti. Mahtoi tällä myös kuumakin olla. Raven tirskahti pienesti. Oli Cameron kyllä söötti, mutta sitten taasen, ylitsepääsemättömän komea, joten se siitä sitten. Raven laski tärisevät kätensä syliinsä.
"..H-haluatko sinä tehdä sen, v-vai teenkö minä?"
Raven kysyi, nyt lähinnä sitä valmistelua. Saa nähdä pääsisivätkö nämä kaksi keitettyä rapua niin pitkälle.. kuin itse asiaan.. ..hitaasti tämä ainakin eteni.

Lopulta tultiin siihen tulokseen -muutaman sekunnin kuluttua-, että olisi kenties parempi jos hän itse hoitaisi sen, kun Cameron näytti lilluvan jossain ajatuksissaan. Henkäisy. Selvä. Minnehän se tuubi oli tullut laitettua nyt sitten..? Raven nousi sängyltä ylös ja etsiskeli mokomaa laatikostostaan, jonne oli heittänyt mokoman, piiloon maailmaa, kaiken rojun sekaan. Nyt se sitten piti kaivaa sieltä esiin, ja kyllähän se löytyi, kun tarpeeksi kauan etti. Kädet tärisivät ja Raven hipsutti takaisin sängylle, mihin meni polvilleen ja hyvin.. vaivautuneen, nolon, sekaisella ilmeellä, näpersi tuubin parissa hetken, ennenkuin sai sen auki, ja sitten vielä pursotettua sormilleen viileää nesteenkaltaista töhnää.
Hajuton ja mauton ja vesiliukone ja mitä kaikkea se luikkari. Varovaisesti hän sitten alkoi, valmistelemaan itseään, ensin yhdellä sormella, sitten kahdella. Tämä tietysti sai pieniä inahduksia ja voihkaisuja toisten korviin.. Raven piti silmänsä visusti kiinni, hän ei tahtonut nähdä mitään, kun häntä muutenkin nolotti ihan äärettömän paljon ja kamalasti. Alahuulta purtiin ja vielä pikkuse jatkettiin, kunnes oma käsi otettiin nyt muuhun käyttöön, nimittäin Cammykin piti voidella.. Se nyt onnistui myös.. jotenkuten... Raven nielaisi, mennen sitten pitkäkseen sängylle, tuijottaen seinää.
Ghiii.
Hän kuolisi itse pian!

Cammyn mieli oli tällä hetkellä melko tyhjä. Hän kuunteli sydämensä raskasta pamppailua, omaa pikkuhiljaa kiihtyvää hengitystään ja Ravenin toisinaan päästelemiä äännähdyksiä. Aussi tuijotti kattoa taas.
Raven sitten lopettikin puuhansa (mikä vähän ehkä harmitti Cammya, vähän tiukilla tässä oltiin) ja kapusi Cammyn syliin. Cammy liu'utti hieman käsiään blondin kylkiä pitkin ja halasi tuota sitten. Alkoholin vaikutus oli pikkuhiljaa katoamassa, joten tällä hetkellä toimia ei voinut pistää kännin piikkiin. Ei sillä että hän niin haluaisikaan, parempi tämä oli tehtävä niin että olisi kaikki inkkarit kanootissa.
Raven sitten höpisikin, että ei tätä olisi pakko tehdä. HAH? Nyt ei ollut kuules mikään ihan paras hetki lopettaa. Cammy katsoi vähän pöllämystyneenä Ravenia, mutta ei kumminkaan sanonut mitään. Rastapää oli tehnyt päätöksensä nyt. Vaikka tämä kömpelöä olikin. Ja noloa. Eikä hänellä hirveästi ollut tietoa poikien välisestä seksistä, hän ei koskaan ollut uskaltanut googlettaa sitä. Mutta siis, seksiä mitä seksiä, samat perusjutut kaikkiin kuului.
Raven sitten istui Cammya vastapäätä ja rupesi nolona selittämään jotain, mikä sai Cammynkin posket punastumaan nolostuksesta. Juu, kyllähän hän tämän tiesi. Muutenhan se sattuisi ihan liikaa. Oli tainnut Nosa pitää Cammylle seksivalistusta tai jotain, mistä Cammy ei tosin ollut liikaa ilahtunut. Cammy muisti hyvin sen Nosan Ravenille lahjaksi antaman liukasteen. Nyrkki tosiaan oli käynyt Nosan pään kautta, ei Cammy tosin töysiä lyönyt, muutenhan isoveljen kallo saattaisi murtua kivasti. Ja se toisaalta ei olisi kivaa.
Ravenia näytti nolottavan, Cammy jyrsi varovaisesti rystysiään ja tuijotteli lakanoita posket punaisina. Oli jotenkin hyödytön olo.
Cammy havahtui taas siihen kun Raven tirskahti. Nauroiko tuo? Miksi? Tekikö hän jotain väärin? Ei kai. Tai sitten se johtui siitä että hän ei tehnyt mitään.
Raven kysyi sitten halusiko hän tehdä valmistelut, vai tekikö Raven sen itse. Ha? E? Cammyn pieni mieli lähti lillumaan jonnekkin epämääräiseen pumpuliin.

Raven näytti tulevan siihen tulokseen, että asiat olisi parempi tehdä itse. Blondi meni sitten hakemaan sen kyseisen Nosan lahjoittaman liukasteen. Nyt oli kyllä pakko myöntää, että hyvä että se oltiin säilytetty eikä Cammy ollut syöttänyt sitä Nosalle mämmin kanssa niinkuin hän oli aluksi uhannut.
Raven sitten tuli takaisin sängylle, asettui siihen polvilleen. Cammy seurasi jokaista Ravenin liikettä, kun tuo puristi liukastetta tuubista ja aloitti. Cammy nielaisi ääneti. Cammy unohti nyt sen tosiasian, että miten noloa tämä oli. Hormonit alkoivat taas pumppautua verenkiertoon. Joka kerta kun Raven päästi äänen, Cammyn silmäkulma nytkähti pienesti. Lopulta Cammy vaihtoi asentoa ja konttasi Ravenin luokse ja nousi polvilleen. Cammy tarrasi Ravenia kädestä ja lopetti tuon puuhat. Rastapää suikkasi suukon korvalle ja sen jälkeen niskan taakse ja veti Ravenia varovasti lähemmäs. Cammy otti sitten liukastetuubin käteensä, puristi liukastetta hieman lisää kämmenelleen ja kurkkasi Ravenin olan yli tuon selkää. Vasemman käden Cammy kietoi Ravenin kainalon alta selälle ja halasi toista hellästi, oikea käsi meni alemmas, jatkamaan sitä, mitä Raven oli juuri tehnyt. Cammy valmisteli itsensä ja ryömi sitten Ravenin päälle. Cammy tarrasi Ravenin leuasta kiinni ja käänsi tuon ylöspäin katsomaan. Ikkunoista paistoi oranssi ilta-aurinko, joka heijastui Cammyn tummanruskeista silmistä. Cammy katsoi Ravenia silmiin ja hieman nälkäinen katse silmissään. Sitten hän suuteli Ravenia hitaasti, liukuen siitä sitten korvan juureen niin etteivät he voineet nähdä toistensa kasvoja.
"Anteeksi, en oikeen ole tiennyt mitä tehdä..."
Cammy mumisi sitten toisen korvaan hiljaisella, hyvin matalalla ja pehmeällä äänellä. Aussi hivuttautui sitten vähän taaksepäin, kädet liukuivat Ravenin kylkiä pitkin reisille ja lopulta polvitaipeisiin, ja Cammy koukisti Ravenin jalkoja ylemmäs ja työnsi polvia tuon hartijoita kohti niin että sai toisen lantion nousemaan. Cammy heitti sitten toisen sääret omien olkapäidensä yli, että sai kätensä vapaiksi ja asetti ne Ravenin pään molemmin puolin. Cammy suuteli vielä Ravenia.
"Sano jos tuntuu pahalta."
Cammy mumisi vielä, ennenkuin työntyi varovaisesti Ravenin sisään. Hitaasti, ettei toiseen vain sattuisi. Cammy henkäisi raskaasti ja hän sulki hetkeksi silmänsä, ennen kuin aloitti hitaan edestakaisen liikkeen, nopeuttaen sitä pikkuhiljaa sitä mukaan kun Raven tottuisi liikkeeseen...

Se läheisyys mitä Cameron sitten hänelle tarjosi, sai Ravenin kuitenkin rentoutumaan vähäisen, kaiken sen jännityksen keskellä. Ne pienet suukot, kosketukset. Kaikki. Ne edesauttoivat sitä, ettei hän nyt yks kaks alkaisi hyperventiloimaan tai mitään muuta yhtä muigeaa, kesken kaiken. Selälleen mentyään, Raven tuijotti seinää. Etsien sieltä ties mitä kuviota, valkoiseksi maalatulta seinältä. No eihän sieltä mitään löytynyt. Cameron kipusi päälle, eikä Raven uskaltanut toista katsoa, mutta kun hellä kosketus pakotti häntä kääntämään päänsä, Raven ei pistänyt vastaan, vaan käänsi sinisen katseensa toiseen. Auringon heijastuessa toisen silmistä kauniina, poika henkäisi. Cameron näytti komealta. Silmät olivat kauniit, mutta muuten poika oli ehkä komeinta mitä hän oli ikinä nähnyt pienen elämänsä aikana. Raven huokai tärisevästi, juuri ennen kuin Cameronin huulet painautuivat hänen huulille. Kalpeat kädet nousivat Cameronin rinnalle, suloisen suudelman aikana. Tuntui ihanalta, kaikki se äskeinen jännitys jotenkin katosi yks kaks pois, ja Raven tunsi miten mielen kontrolli alkoi olemaan heikommilla kokoajan. Enemmänkin keho toimi automaattisesti. Juuri ja juuri hän edes rekisteröi sitä aivojensa kanssa, että Cameronin komiat kasvot katosivat hänen hartian suuntaan ja korvan viereen, kuiskuttelemaan anteeksipyyntöjä. Aussinuoren ääni sai väreitä kulkemaan britin lävitse ja Raven ravisi pienesti päätään. Ei se häntä haitannut. Ei ollenkaan. Cameron... pärjäsi ihan hyvin, hänen mielestään ja kyllä hän ymmärsi.. osaksi ainakin.. miksi toinen oli vähän lukossa.
Pehmeä ja miellyttävä kosketus liukui kylkiä pitkin reisille, ja siitä polvitaipeisiin. Hänen jalkoja koukistettiin siten että polvet olivat lähempänä hartioita. Asento sai pienen punan blondin poskille. Sininen katse katsoi puoliavonaisena Cameronia, tuon keskittyneenä puuhatessa. Kevyet jalat asetettiin vakaille hartioille ja Raven tuli taas kosketuksiin Cameronin huulien kanssa, kun toinen kumartui suutelemaan häntä jälleen. Seuraava mumina tuntui kevyenä omia huulia vasten ja Raven mumisi jotain "Sanon sanon" -suuntaista takaisin toiselle, kun tuo niin huolissaan oli, ja kerta vielä kysäisi, ennen kuin menisi eteenpäin.

Varovaisesti Cameron sitten työntyi häneen.
Kalpeampi puri alahuultaan, hengittäen sitten raskaasti. Pienen hetken Cameron pysyi paikoillaan, ja Raven nielaisi. Aussin alkaessa liikkumaan, hän puristi silmänsä kiinni, pidättäen vielä melkeinpä hengitystäänkin. Henkäyksittäin hän happea keuhkoihinsa kahmasi. Tuntui pikkuhiljaa paremmalta, mitä enemmän Cameron jatkoi liikettään. Raven aukaisi silmänsä ja katsoi häntä nuorempaa hitusen tummuneella katseellaan. Poskia koristi roosa väri. Hetken hän saattoi katsoa Cameronia, kunnes toisen onnistui osua g-pisteeseen hänen sisällään. Ravenin selkä taipui, ja kaula paljastui. Äänekäämpi voihkaisu karkasi huulilta, ja kädet jotka äsken olivat Cameronin rintaa vasten olleet, melkein Raven onnistui kynsimään, mutta sai kätensä pidettyä kurissa sen verran, ettei aiheuttaisi Cameronille viiruja ihoon. Hän oli vain yllättynyt, siitä miten toisen oli yhtäkkiseltään onnistua tuossa.
"U-uudestaan. T-tee tuo taas!"
Raven pyysi, poskien roosan värin tummuessa parilla asteella. Katsekin kiilsi. Se oli tuntunut hyvältä. Hyvä ettei hän jatkanut aneluaan. Tuskin edes paljoa tarvitsi anella Cameronia tekemään jotain tuollaista uudestaan.

Cameron ei vielä nostanut päätään Ravenin korvanjuuresta, vaan jatkoi liikettään lähellä blondia. Mielihyvän väristykset kulkivat pitkin aussinuoren vartaloa, kun hän työntöjensä lomassa näykkäili pienesti Ravenin solisluuta. Pikkuhiljaa Cammyn työnnöt nopeutuivat ja muuttuivat vaativammiksi, hänen ruumiinsa ja mielensä suorastaan janosivat toista. Ajatella että tämänkin suorittamiseen kului niin monta kuukautta.
Cammy nosti vihdoin päätään ylemmäs ja hänen niskansa taipui taaksepäin mielihyvästä. Lopulta hän laski katseensa alas Raveniin. Ikkunasta tulevat kultaiset auringonsäteet osuivat nyt suoraan Raveniin. Raven oli niin kaunis.
Hengityksen ja lämmön yltyessä Cammy lisäsi yhä tempoaan. Yllättäen Ravenin selkä taipui kaarelle ja tuo päästi niin kiihottavan voihkaisun, että Cameronin posket punehtuivat entistä huomattavammin ja häneltä meinasi mennä tahti sekaisin. Ruskeilla silmillään Cammy tapitti hetken rakastaan, miettien, mistä moinen voihkaus olisi voinut johtua. Oliko se mielihyvästä vai kivusta? Cammy oli hetken hieman hämillään, kunnes vastaus kuuluikin Ravenin huulilta. Raven halusi lisää. Gah, kuinka kukaan mies voisikaan vastustaa moista kutsua?! Ei kukaan! Tai, ei ainakaan Cammy. Cammy muisteli miten olikaan tehnyt juuri äsken, kuin sai Ravenin voihkaisemaan noin. Cameron toisti kyseisen liikkeen yhä uudestaan ja uudestaan, jotta saisi parhaan mahdollisen tunteen Ravenille.
Cammy puolestaan alkoi olemaan sietokykynsä rajoilla. Hänen koko ruumiinsa tärisi hyvin huomaamattomasti mielihyvän määrästä. Pikkuhiljaa työnnöt rupesivat muuttumaan epätasaisemmiksi, kun Cameron yritti pitää ruumiinsa kontrollissa. Cammyn huulien välistä pääsi epämääräinen voihkaisu, kun kontrolli lopulta petti ja Cammy tuli Ravenin sisään. Cameronin ruumis rentoutui laukeamisen myötä, ja hän lysähti Ravenin päälle odottamaan jotta syke ja hengitys tasaantuisivat. Hiljaa Cameron valui ulos toisen sisältä.
Hänen päänsä oli vieläkin täysin pyörällä tapahtuneesta. Päässä ei liikkunut yksinkertaisesti yhtään mitään, pelkkää tyhjää, ei ajatuksen ajatusta. Mutta se oli varmaa että sen päivän angstit olivat kadonneet kertaheitolla kuin tuhka tuuleen.

--

Sellaisen kymmenen minuutin kuluttua Cammy makasi omalla puolellaan sänkyä, vatsallaan, naama haudattuna tyynyyn. Pojan päällä lillui suunnaton nolouden aura, kun mieli oli vihdoinkin kelannut kokonaan että mitäs sitä nyt olikaan tultu tehtyä. Vyö oli vielä auki ja housutkin roikkuivat puolitakamuksessa, mutta onneksi sentään bokserit ja päällekin jäänyt nyt hyvin hikinen t-paita peittivät sen mitä housut eivät.
Cameron ei uskaltanut nostaa päätään tyynystä. Yhyy tämä oli jotenkin niin noloa. Tyhmä alkoholi ja tyhmät kaverit jotka olivat istuttaneet likaisia ajatuksia hänen päähänsä!
"....a-anteeksi.... en vain ole tehnyt tällaista ennen......."
kuului sitten epämääräinen mumina tyynyä vasten, kun Cammy yritti selitellä jotain. Hän vain oli menettänyt kontrollin, ruumis oli toiminut ennen mieltä. Mutta tehty mikä tehty. Ei Cammy sitä katunut, nolotti vain hirveästi kaikki se säätäminen kun hän ei osannut eikä tiennyt mistään mitään mitä pitäisi tehdä ja milloin ja miten.

Raven voihkaili häntä nuoremman alla, tuon pistäessä parastaan ekaa kertaa tällä saralla. Se tuntui hyvältä, varsinkun kun Cameron jatkoi samaan tyyliin sitä ihanaa liikettä. Raven oli lopulta puristanut silmänsä kiinni, vinkuen välillä.. Voihkaisten välillä.. Kädet siirtyi Cameronin niskalle ja blondi piteli toisesta kiinni. Siinä kun Cameronin hengitys muuttui epätasaiseksi, Raven huudahti äänettömästi, ääni kun puuroutui kurkkuun, hänen saadessa oman nautintonsa, ennen kuin poikakaveri purkautui häneen. Raven pihisi itsekseen toisen alla. Olipas.. ollut ihmeellinen kokemus. Pakko sanoa että se oli Cameronin suoritukseksi todella onnistunut. Sormet silitteli Cammyn niskaa, ja selkää paidan alta. Olipa lämpöinen ja mukava olo. Raven hyrisi itsekseen rapsutellen hänen leijonapoikansa niskaa tyytyväisenä. Oli ollu mukava kokemus.. Pitkästä aikaa. Hyväne aika viime kerrasta oli ollut ikuisuus.. okei, päälle vuosi, tai jotain, mutta ei siitä sen enempää.

--

Raven suki tukkaansa, korjaten paitaansa paremmin päälleen, kun Cameron taas makoili vatsallaan, omalla puolellaan... naama haudattuna tyynyyn. Raven kikatti pienesti, mitä ihmettä toinen teki? Ravenin poskilla oli toki pieni puna, mutta sitten taasen, tämä nt oli huvittava reaktio nuoremmalta. Kerta kaikkiaan.
"Mitä ihmettä sinä teet?"
Raven kysyi sitten, asettaen käden toisen selälle, silittäen sitä pienellä ranne liikkeellä. Voi että Cameron osasi olla höntti. Oli muuten itsevarma, muitten seurassa ehkä jopa pelottavakin, mutta osasi olla niin.. avuttoman oloinen kun aussinuori oli hänen seurassaan. Noo, Ravenistä se oli söpöä.
"Ei se mitään.."
Raven sanoi, kikattavaiseen sävyyn. Toinen oli ihan höntti! Oikeasti! Pystyikö ketään olemaan noin höntti otus?! Ei todellakaan! Raven ryömi lähemmäs, painaen otsansa Cammyn hartiaa vasten. Kädellä hierottiin aussin selkää, vähän lohduttavaan tapaan. Toisen oli turha olla nolona, ja leikkiä... neitiä, hänen seurassaan. No. Hän rakasti Cammyä tuollaisena, kun tämä oli. Eikä muuttaisi mitään toisessa.. ♥

//Äänd that's it? :D//