Len Elmiot

nimi Len Amadeus Elmion
kutsutaan Len
ikä 16
syntynyt 1.11.1992
sukupuoli poika/mies
verityyppi O
seksuaalinen suuntautuminen biseksuaali
siviliisääty sinkku, etsii epätoivoisesti poika/tyttöystävää
kansallisuus Britti

syventynyt biologia, filosofia, musiikki

ulkoisesti
pituus/paino - 161/52

Len on solakka ja varsin omasta mielestään varsin sopivissa mitoissa oleva nuorukainen. Onhan tuo ehkä muutaman sentin ikäistensä keskimääräistä pituutta miinuksella, mutta uskoo kuitenkin venyvänsä vielä ajan kuluessa. Poika on myöskin varsin hoikka, ja melkolailla sinut painonsa kanssa. Hänellä olisi jopa varaa painaa muutaman kilon verran enemmän. Luonnollisesti tuo kärsii jokaisen normaalin teinipojan perusongelmasta, muuhun ulkonäköön verrattuna hieman pitkät ja hontelon näköisistä jaloista ja käsivarsista, sekä muuhun ruumiiseen verrattuna suurehkoihin kämmeniin ja jalkateriin. Len ei kuitenkaan näytä bambimaisen hauraalta näiden pienten epäkohtien vuoksi, ja tietää kyllä kyseisen vaiheen menevän ohi.

Lenin hiukset ovat epäonnistuneen värjäyksen (pirteän vaaleanpunainen väri haalean pähkinänruskeisiin hiuksiin - ei niin hyvä idea) jäljiltä keveästi punertavaa, luonnollisen vaaleaa ruskean sävyä. Vapaina pojan latvoista villisti kihartuvat hiukset yltäisivät yli olkapäiden, mutta tuo pitää niitä korkealla, näyttävällä poninhännällä takaraivollaan, jolloin hiusten latvat asettuvat pojan niskan paikkeille. Hiustyyli onkin oikeastaan nuorukaisen silmiinpistävin piirre. Huoleton, jopa hieman silmille valuva otsatukka ei juurikaan häiritse tuon menoa, sillä Len ei anna hieman näkökenttää rajoittavien hapsujen masentaa itseään. Tuo jättää aina muutaman pitemmän tupsun kehystämään kasvojaan. Kyseiset hapsut ulottavat viitisen senttiä ylitse pojan leuan. Silloin tällöin Lenillä on tapana vetää otsahiuksiaan rennosti sivuun värikkäillä hiuspinneillä, mutta poninhäntänsä tuo tyytyy sitomaan yksinkertaisella, mustalla hiuslenkillä.

Brittipojan iho on hieman tavallista rusehtavampaa sillä poika viihtyy usein ulkona, saaden näin ihailtavan annoksen auringonvaloa helposti ruskettuvalle hipiälleen. Lisäksi tuolla on oikean silmänsä alla epäsymmetrinen, muodoltaan hieman sydäntä muistuttava tummanruskea syntymämerkki.

Lenin silmät ovat kylmän talviaamun sävyistä, vaaleaa harmaata, ja varsin pirteän ja joissain määrin miltei älykkään näköiset. Tuon silmäkulmat kääntyvät hieman vinoon yläkulmistaan, saaden pojan näyttämään siltä kuin tuo hymyili taukoamatta kissamaisen ilkikurisesti. Kun siihen lisätään lapsuusvuosien kalliiden, epämieluisien oikaisuhoitojen pojalle sallima, suora, valkoinen hammasrivi, on tuon hymy varsin häikäisevä ja sydäntälämmittävä.

pukeutumisesta

Ei ole tyylisuuntausta johon kategorioitavaa vaatekappaletta Len ei omistaisi. Tuon vaatekkaappi onkin oikea tekstiilityön riemuvoitto, täynnä niin paksuja, luontoaiheisia neuleita, tiukkoja, mustia revittyjä farkkuja ja sateenkaarenkirjavia raitapaitoja. Poika ei todellakaan tyydy yhteen tyyliin, vaan tuntuu omistavan erilaisen vaateparren joka päivälle. Lenille ei tuota ongelmaa sonnustautua rokkariksi, räppäriksi, emoksi, hippimäiseksi puunhalaajaksi, japaniernuksi, koulu-orientoituneeksi lukutoukaksi saati riemunkirjavaksi rattopojaksi. Kunhan koknaisuus on näyttävä ja tyylikäs, mikä tahansa kelpaa. Suosikeikseen poika kuitenkin lukee punkahtavan emotyylin, sillä tuo viihtyy usein tummissa väreissä, niittivöiden, ketjujen, irtohihojen, säärystimien ja kaulapantojen elävänä näyteikkunana. Toinen kestosuosikki onkin sitten toisen ääripään tuotantoa, jonkinlainen sekasotku neonvärejä, miljoonia rannekoruja, kerrospukeutumista ja itse koristeltuja vanhoja vaatteita. Poika, joka maanantaina saapuu kouluun mustavalkoisissa, pillimallisissa skottiruutuisissa housuissa ja voodoo-nukeilla kuvioidussa suuressa, hiippahuppuisessa hupparissa, niittipanta kaulassaan ja mustat verkkohansikkaat käsissään, saattaakin siis tiistaina esiintyä vihreässä verkkotopissa, kelta-pinkkiraidallisessa, väljässä villapaidassa ja neonväreillä epämääräisiä iskulauseita täyteenkirjoitetuissa reisitaskuhousuissa, värikkäitä puuhelmiä hiuksissaan ja pirteän värinen, neulottu suuri käsilaukku tavanomaisen mustan olkalaukun sijaisena.

Ainoa asia, joka pojan ulkonäössä ei ikinä muutu, on tummanvihreästä lasista valmistettu, pikkuinen tähdenmuotoinen kaulakoru pojan kaulalla.

Vaikka tuo ei varsinaisesti meikit naamassa viihdykkään, poika saattaa sillointällöin rajata silmiään tai piristää sateenkaaripäiväänsä kirkkaan vaaleanpunaisella huulikiilteellä. Hiuksiinsa tuo myös tuppaa sillointällöin liimailemaan pieniä, yleensä timanttien tapaan kimaltelevia hiustarroja tai ripustamaan pirteän värisiä, erikokoisia puuhelmiä veikeää vaikutelmaa korostamaan.

Myös erivärisiä ja -kokoisia kuulokkeita tuo tuntuu omistavan kymmeniä kappaleita, voidakseen aina sulauttaa rakkaimman harrastuksensa, musiikin, päivän pukeutumistyyliin.



luonteesta

Len on reipas ja yritteliäs nuorukainen, joka pystyy kehittämään itselleen tekemistä vaikka kasasta pikkukiviä. Nuori britti on vaikka valmis kutomaan sukkia tai leikkimään hiekkalaatikolla, kunhan ei joudu tyytymään olemaan paikallaan ja tekemättä mitään. Tämän intomielisen nuorukaisen hilpeä mieliala tarttuukin helposti tuon seuralaisiin, jolloin Lenin on helpompaa houkutella ystäviään avustamaan uusimmassa tempauksessaan, oli kyse sitten vesibalettikurssille ilmoittautumisesta tai benji-hypystä koulun katolta.

Opiskelun sijaan Len viettää aikaansa mielummin useiden harrastustensa parissa, ja harrastaakin muunmuassa oppitunneilla niin piirtämistä, helmitöiden tekemistä kuin musiikin kuuntelua, taktisesti piilossa pulpetin alla. Kokeista tuo sitten selviytyy lukemalla hullun lailla koko edeltävän yön, sitruunateen ja fantan voimalla, ja luonnollisesti raapustamalla pikkuisia lunttimuistioita niin viivottimiinsa kuin kengänpohjiinsakkin. Erityisesti musiikki ja biologia kuitenkin kiinnostavat nuorukaista suuresti, ja näissä aineissa tuota saattaakin hyvällä omallatunnolla kutsua suorastaan mallioppilaaksi. Len ei kuitenkaan hölmöile koulussa siksi, että tahtoisi tehdä itsestään numeron tai osoittaa mieltään opetuslakia vastaan, vaan yksinkertaisesti siitä syystä että muistiinpanojen tekeminen ja tehtävien rustaaminen ei tyydytä pojan jatkuvaa tekemisenjanoa. Pohtimista ja luovaa ajattelua vaativat aivopähkinät ovat kuitenkin nuoren britin mieleen, jonka vuoksi tuo viihtyy myös filosofian tunneillaan useita muita aineitaan paremmin. Varsinaiset tappajat tuolle ovatkin matematiikan ja fysiikan opinnot, joista tuo ei tajua yhtään sen enemmän kuin koira kissanmintusta.

Ihmissuhteiden kanssa poikaa ei varsinaisesti voi kutsua luonnonlahjakkuudeksi. Mikäli tuo tapaa ihmisen joka ei heti ensisilmäyksellä ole hänen mieleensä, saattaa poika aloittaa lapselliset vihamielisyydet siltä seisomalta - tuo on täysin valmis täyttämään toisen osapuolen kengät vedellä tai asettamaan nastoja uhrinsa tuolille mikäli saa siihen aiheen. Len ei kuitenkaan ole vihamielinen ja välttää parhaansa mukaan väkivaltaa, vaikkakin pieniä leikkimielisiä läimäytyksiä ja tuuppaisuja tulee silloin tällöin jaettua lähes huomaamatta. Mikäli nuorimies päättää vihata jotakuta, on tuon pään kääntäminen uskomattoman hankalaa.

Ja taas päinvastoin, mikäli tuo tapaa ihmisen jonka näkee hauskana ja mielenkiintoisena, tuo tekee kaikkensa ystävystyäkseen tämän kanssa. Yhteiset kiinnostuksen kohteet tietenkin auttavat usein asiaa, mutta poika myöntää avoimesti tahtovansa tutustua siitä yksinkertaisesta syystä että näkee toisen mielenkiintoisena persoonana. Len nauttii suuresti siitä että saa ilahduttaa ystäviään, jonka vuoksi tuo rakastaakin tehdä palveluksia ja jaella lahjoja tuttavilleen jokaisen mahdollisuuden tullen. Nimipäivä, ystävänpäivä, joulu, uusivuosi, syntymäpäivä, ensitapaamisen vuosipäivä, toisen nimen nimipäivä, hyvä koenumero, uusi poikaystävä, uusi harrastus - näistä jokainen on Lenille kelvollinen tekosyy hankkia pikkuinen paketti ystävänsä iloksi. Vaikka pojan happy-go-lucky-asenteesta ei heti niin uskoisikaan, tuo osaa myös lohduttaa ja huolehtia tarpeen tullen, vaikka saattaakin hätääntyä toisen mielipahasta ja taantua sitten itkeä tihrustelemaan lohdutettavansa kanssa elämän pikku vääryyksiä. Len osaa myös teoriassa pitää salaisuuksia, eikä vuoda muiden yksityisasioita tietoisesti julkisuuteen. Toki kevytmielisen nuorukaisen suusta saattaa aina silloin tällöin karata sana tai pari joiden ei ollut tarkoitus levitä häntä itseään pitemmälle, jolloin tuo kuitenkin tekee kaikkensa korjatakseen aiheuttamansa vahingon.

Mitä ihastumiseen tulee, yleensä niinkin reipas ja ulospäinsuuntautunut miehenalku kuin Len on täysin avuton. Ei vain siksi ettei tuo uskalla kertoa tunteistaan pelätessään näin pilaavansa mahdollisen ystävyyssuhteen tai pahoittavansa tunteidensa kohteen mielen, mutta myös siksi että pojalla on aina melkoisia vaikeuksia myöntää itselleen todella tuntevansa jotain ystävyyttä voimakkaampaa toista osapuolta kohti. Mikäli Len vain pääsisi ulos kuorestaan ja saisi purkaa tarmoaan johonkuhun itselleen rakkaaseen, tuo saattaisi hyvinkin olla oikeanlaiselle ihmiselle täydellinen poikaystävä - omistautunut, kannustava, innokas niin halailemaan kuin pussailemaankin kuin viettämään aikaa yhdessä täysin viattomasti, vaikkapa tehden läksyjä yhdessä, tai vaikkapa pelikonsolia pelaten. Tätä vasten Len kuitenkin vaatii myös ehdotonta uskollisuutta - sisimmässään kuitenkin herkkä ja romanttinen nuorukainen ei kestäisi pettämistä tai valehtelua, vaan toivoo seurustelukumppania jonka kanssa voi jakaa niin ilonsa kuin surunsa.

perhe
Isä Victor Elmion, 41, arkkitehti
Äiti Missy Elmion-Buckenham, 44, kuuluisa muotisuunnittelija
Isosisko Eleanor 'Ellie' Elmion, 20, opiskelee opettajaksi
Pikkuveli Edmund Elmion (syntyi keskosena ja kuoli yhdentoista päivän ikäisenä)

menneisyys

Len Elmion syntyi Newcastlessa loppuvuodesta 1992 vasta naimisiin menneiden vanhempiensa toiseksi lapseksi ja siihen aikaan neljävuotiaan sisarensa Ellien iloksi. Poika sai parhaan lapsuuden minkä vanhemmat voivat lapselleen antaa - mukavan, turvallisen asuinalueen, paljon huomiota ja hellyyttä niin vanhemmiltaan kuin siskoltaankin, ja ennen kaikkea mahdollisuuden touhuta ja tutkia maailmaa juuri niin paljon kuin pieni poika halusi. Ja kasvaessaan pikkuinen Len sai useita ystäviäkin - ensimmäiset hiekkalaatikolta, seuraavat puiston viereiseltä jalkapallokentältä, sitten jo ensimmäisiltä koululuokiltaan. Jo näin varhaisessa vaiheessa lienee todellinen syy siihen miksi Lenistä tuli avoin ja elämäänsä tyytyväinen lapsi. Vaikka perhe ei vielä tähän aikaan ollutkaan tavallista englantilaisperhettä rikkaampi, sai poika kuitenkin kaikki tarvitsemansa vaatteet, pokémon-kortit, tikkareihin ja muovisotilaihin kuluvat taskurahat ja muut välttämättömyydet joita onnellinen lapsi vaatii, unohtamatta polkupyörää, jalkapalloa ja muita energisen poikalapsen vapaa-ajan välineitä.

Perheen täydellistä onnea horjutti vasta kahdeksan vuotta Lenin syntymän jälkeen tapahtunut tragedia, jonka poika muistaa elämänsä hankalimpana ja epämieluisampana aikana. Innokas poikanen oli odottanut kasvavan innon vallassa uutta pikkusisarustaan, tarkkaillen ahkerasti äidin pyöristyvää vatsaa, autellen isäänsä uuden lastenhuoneen seinien maalaamisessa ja suunnitellut siskon kanssa erilaisia leikkejä uudelle sisarelle esitettäväksi. Mutta kuinkas kävikään, synnytys käynnistyi etuajassa, ja pikkuinen, heikko poikalapsi joka kahta päivää ennen kuolemaansa ristittiin Edmund Ludwig Elmioniksi, ei elänyt kahdennelletoista päivälle, jättäen syvät arvet jokaisen perheenjäsenen mieliin, tutustuttaen Lenin ensikertaa kuolemaan. Ja vaikka ottikin koville myöntää, että talossa ei tulisikaan raikumaan lapsen nauru eikä lattioita tulisi peittämään värikäs kokoelma vauvanleluja, toisiaan tukien pääsi Elmionin perhe ylitse tästä menetyksestä.

Ellien muutettua neljätoistavuotiaana naapurikaupunkiin opiskelemaan, jäi Len kotiin ainoana lapsena, seuraamaan äitinsä nousua uransa huipulle. Ja tämä nousu kohotti koko perheen uuden elämän makuun, ja kahdessa vuodessa kaikki neljä asuivat Lontoon laidalla valtavassa kartanossa, Ellie opiskeli läheisessä tyttölyseossa ja Len kävi ala-asteensa viimeistä luokkaa kymmenen minuutin bussimatkan päässä kotoaan. Ja tämän perheidyllin keskellä Len sai kaikessa rauhassa tutustua useihin eri harrastuksiin ja lajeihin, tunnistaen niistä monia omikseen. Ja viimeisen lapsuuden kesänsä kuluessa poika päätti ettei jäisi keskustan toinen toistaan muistuttaviin, hienostoväen pikkuisiin, vankilamaisiin oppilaitoksiin vaan muuttaisi siskonsa tapaan kouluun, jossa saattaisi todella kehittää niitä kykyjään joiden kehittämisen tuo tärkeäksi näki. Näinollen Len sitten aloitti vanhempiensa rahojen turvin ensimmäisen kouluvuotensa CloudBerryssä, vaikka nuorukaiselta veikin aikansa tottua asuntolaelämään. Ja nyt, toisen vuoden opiskelijana nuorimies on täysin sopeutunut uuteen elämäntyyliinsä, nauttien nuoruudestaan kaikin eri tavoin hoita onnistuu keksimään.

harrastukset

+ Lenin rakkain harrastus on ympäripyöreästi musiikki. Jonkinlaista perusosaamista on havaittavissa kitaran, rumpujen, viulun, huilun kuin trumpetinkin osalta, mutta nuorukaisen suurimpana intohimona toimivat laulaminen ja kosketinsoittimet. Ajatus musiikkiin pohjautuvasta urasta on muutamaan kertaan pyörinyt pojan mielessä, mutta tuo ei ole vielä varma siitä uskaltaako laskea elämänsä niin epävarman toivon varaan.

+ Poika on niin piirtänyt, maalannut kuin valokuvannutkin siitä saakka kun poimi ensimmäistä kertaa väriliidun käteensä kaksivuotiaana. Kaikkein eniten tuo nauttii ihmisten ja eläinten maalaamisesta ja kuvaamisesta, nähden liikkumattomat kohteet kuten maisemat jokseenkin tylsinä ja puuduttavina.

+ Eläinrakkautensa tuo on valjastanut ratsastamalla kymmenvuotiaasta saakka, ja onkin jo kehittynyt jonkinsorttiseksi kouluratsastajan tapaiseksi, vaikka pojan mieli useammin haikaileekin korkeille esteradoille ja pitkille, raskaille maastovaelluksille. Hevosharrastusta kuitenkin hankaloittaa hieman se puoli, että Len ei ole kovin innokas ratsastamaan kylmässä talvi-ilmassa vaan säästää kyseisen toiminnan mieluummin kesälle.

+ Koripallosta, sählystä ja taitoluistelusta luopuneena, Len pelaa edelleen melko satunnaisin väliajoin tennistä sekä ui osapuilleen kerran viikossa, hyvinä kausina useamminkin. Samanhenkisen peliseuran puute kuitenkin surettaa nuorukaista jossain määrin.

+ Harrastettuaan sirkustakin muutaman vuoden, on pojalla notkeuden lisäksi tallella muutamia pikku kykyjä, kuten käsillä kävelyä, jonglööraamista, yksipyöräisellä ajoa ja varsin vakuuttavia korttitemppuja.

lemmikki

Len on valikoinut itselleen varsin epätavanomaisen lemmikkieläimen, joka asusteleekin asuntolan sääntöjen vastaisesti terraariossa pojan huoneessa. Nuorukainen säilyttää koulupöytänsä nurkalla suurta, lasista terraariota jota asuttaa Elvis, theraphosa blondi-rotuinen valtava tummanruskea tarantellahämähäkki jonka jalkojen kärkiväli on 22cm. Ei siis mikään ihan pikkuinen ötökkä. Tätä karvaista pikku prinsessaa (Elvis sai nimensä ennenkuin sen sukupuoli selvisi Lenille) nuorukainen sitten palvoo yöt ja päivät, syöttäen sille tunnontarkasti sen kaipaaman määrän ötököitä, pakastettuja hiiriä ja sammakoita. Oltuaan pojalla jo neljä vuotta, vankeudessa syntynyt hämähäkki on jo suhteellisen kesyyntynyt, sallien Lenin pidellä itseään käsissään. Itseasiassa valtava hämähäkki kiipeilee usein jopa pojan harteilla ja päälaella, sillä sen myrkkyhampaat on poistatettu useita vuosia sitten.


huone

Len asuttaa huonettaan vielä yksin, sillä huonetoveria ei ole vielä ollut löytyäkseen. Johtuisikohan pojan mielenkiintoisesta lemmikkimausta, mitä veikkaatte? Nuorukaisen huone on kuitenkin todiste siitä että tuo on kaikkea muuta kuin tylsämielinen. Huoneen seinät ovat täynnä niin kehystettyjä valokuvia, ystävien lahjoittamia piirustuksia kuin pojan suosikkibändien julisteitakin. Elviksen terraarion lisäksi huomiotaherättäviä yksityiskohtia lienevät huoneen nurkkaan asetellut kosketinsoittimet, koulupöydällä aikaansa viettävä, kameralla ja muilla nykyajan hienouksilla varustettu kannettava tietokone sekä pienelle TV-tasolle aseteltu taulu-tv sekä playstation. Lenin huone on verrattain siisti, mutta hieman ahdas ympäriinsä aseteltujen musikaalisten, liikunnallisten kuin taiteellistenkin instrumenttien määrän vuoksi. Poika on kuitenkin sisustanut huoneen värikkääksi, persoonalliseksi ja mukavaksi, ja viihtyykin hyvin omassa pikku kopissaan, eikä häpeile tuoda ystäviäänkin käymään silloin tällöin.


muuta

+ rakastaa sitruunateetä ja fantaa
+ pitää italialaisesta ja japanilaisesta ruuasta
+ yleisestiottaen eläinrakas, mutta ei juurikaan kissaihminen
+ pitää ihannetyyppinään suloisia, itseään lyhyempiä tyttöjä/poikia joiden kanssa jakaa kiinnostuksenkohteita/harrastuksia. kriteerit kuitenkin venyvät suuntaan jos toiseenkin
+ elokuvista
+ on intohimoinen tanssimattoilija
+ omistaa useita kirje- ja mailikavereita

- poikaraukka ei kestä lainkaan alkoholia . .
- . . ja urheilijat eivät polta sillä se on pahaksi terveydelle
- inhoaa toffeeta
- vastustaa tosi-tv ohjelmia
- ei siedä lyijykyniä, ja kirjoittaakin aina kuulakärkikynällä
- ontuva kielitaito
- ei pidä pikaruuasta
- ei pidä isorintaisista naisista . . .
- . . crossdressaamisesta . . .
- . . . eikä vihreäsilmäisistä ihmisistä


pelaaja

eiji [prince.clueless@hotmail.com]