Kylmät jalat, lämmin sydän

Rez vaikutti enemmän kuin innokkaalta opettajan hommaan. Nuorukainen oli kärsivällinen ja järjestelmällinen puuhassaan. Ja taitava.
Kuuratukka ei mahtanut mitään kurkustaan kohoaville mielihyvän äännähdyksille, jotka yritti kuitenkin punastellen tukahduttaa.
Sitten Rez teki jotain ihmeellistä kurkullaan, mutta mikä tuntui samanaikaisesti mahdottoman hyvältä..
Venäläisnuorukainen ei kuitenkaan vienyt hommaansa loppuun, vaan kääntyi yöpöytänsä puoleen.
Mikhail katseli tätä puoliavoimin silmin rintakehän kohoillessa kiihtyneen hengityksen tahdissa.

"Tämä tuntuu viileältä" Rez sanoi viitaten käsissään pitelemään liukasteputeliin. Miksu nielaisi ja nyökkäsi pienesti. Jalkoja nostettiin ylös, joita nuorukainen tuki käsillään.
Kuuratukka värähti viileydelle ja henkäisi terävästi vanhemman työntäessä sormensa sisään. Tunne oli outo, mutta siihen onneksi turtui nopeasti.
Miksun hoikat jalat nostettiin Rezin harteille ja kuuratukka tunsi kuuman elimen tökkivän jo innokkaasti pakaroitaan. Nuorukainen tunsi pienen pelon häilähtävän sisällään, mutta se katosi nopeasti Rezin hymyillessä hurmaavasti ja lipaistessa hänen suutelusta turvonneita huuliaan.
Tämä voi sattua hieman..
Se oli lievää liioittelua ja kuuratukka inahti käsien puristaessa lakanaa.
Kipu lieveni nopeasti ja pian se oli lähes olematonta.
Rez painoi huulensa Miksun huulia vasten niellen tehokkaasti pehmeiltä huulilta karkaavat ynähdykset ja huokaisut ennen kuin alkoi hitaasti, mutta varmasti liikkua.
Monenlaiset, uudet tunteet ailahtelivat nuorukaisen sisällä, mutta päällimmäisenä niistä oli puhdas nautinto, joka jyräsi kaikki muut alleen.

Vaakamambon vauhti kiihtyi kiihtymistään, kunnes Mikhailista tuntui että räjähtäisi hetkenä minä hyvänsä.
"R-rez, minä taidan..."
Kuuratukka ei ehtinyt sanoa sanojaansakaan loppuun, vaan laukesi voihkaisten.
Valkea tahma sotki tyylikkäästi hänen ruumistaan (eikä Rezkään siltä tainnyt täysin välttyä), mutta Miksun ei sitä huomannut. Aivot tuntuivat pyyhkiytyneen kaikista ajatuksista ja olo tuntui lähes epätodellisen kevyeltä.
Nuorukainen nieleskeli ja yritti tasailla hengitystään. Posket punoittivat yhä kevyesti ja hiukset olivat sekaisin.

Kaikki ne ihanat inahdukset ja muut äännähdykset upposivat vanhemman suuhun, hänen painaessa huulensa Mikhailin huulia vasten. Niin ihanilta ja herkullisilta kuin ne äännähdykset kuullostivatkin, ne oli vielä seksikäämpiä tukahdettuina. Minkäs sille voi? Äijällä taisi olla enemmän tai vähemmän jotain fetissin kaltaista sellaisiin ääntelyihin. No, ei hän kuitenkaan toista tulisi koskaan sitomaan mitenkään, tai suuta peittämään jollain hemmata liinalla.. tai muulla epämääräisellä. Rassukka saisi kohtauksen.. mutta niistä ajatuksista nykyhetkeen! Lopulta huulilukko oli pakko kuitenkin avata, sillä hapensaanti kävi mahdottomaksi nenänkautta, vaikka sekin kyllä onnistui, ettei sen puoleen.
Rez huohotti itseksin, siin missä Miksultakin pääsi pieniä sieviä inahteluja. Taisi toisestakin tuntua hyvältä, heti kun alkumetrin kipu oli kadonnut jonnekin huitsin nevadaan. Poika nopeutti työntöjä, hitaasti, niin ettei satuttaisi nuorempaa samalla. Aste asteelta tahti muuttui kovemmaksi, mutta kuitenkin, Rez onnistui pysymään suht hellänä, näin Miksun ensimmäisellä kerralla. Maurez katsahti alas kun Mikhail alkoi vaikertamaan pienesti.
Virne nousi huulille ja Vanhempi tuikkasi itseään hitusen syvemmälle, parilla kovemmalla työnnöllä, mikä näköjään sai kuuratukkaisen näkemään tähtiä ja purkautumaan heidän väliin. Jep, kyllä sitä omallekin vatsalle vähän levisi, mutta ei se haitannut, ei sitten ollenkaan. Vanhempi joutui vetämään henkeä vähän terävemmin, kun toisen lihakset sykki hänen ympärillä enemmän kuin hetki sitten, tehden Mikhailista entistä tiukemman, jos vain mahdollista. Herranen aika hän kuolisi sydänkohtaukseen tai jotain kohta. Lopulta hänkin purkautui, murahtaen matalalta. Oma lämmin siemenneste levisi Miksun sisälle verkkaisesti. Rez joutu todellakin tappelemaan omien käsiensä kanssa, jotka vain tahtoivat luovuttaa ja päästää vanhempi rojahtamaan alas. Mutta se olisi vähän liikaa painoa nuoremman päällä. Hetken Rez veti happea keuhkoihin, minkä jälkeen kierähti varovaisesti Mikhailin viereen. Huh huh.. ihan hiki tuli..

Haukotus jos toinenkin karkasi huulilta. Oli tämä väsyttävää puuhaa.. tällainen pieni petijumppa.. Rez kierähti kyljelleen ja kahmaisi nuoremman syleilyyn. Oman nenän hän upotti toisen hiuksiin ja silitteli Mikhailin selkää. Varsinkin alaselkää, kun toinen kuiteskin kokisi pienimuotoista selkäkipua / perskipua, nyt pari päivää.. ainakin.
"Sattuuko?"
Rez mumisi kysymyksen, pitäen toista edelleen tiukasti itseään vasten. Olipa Miksutin lämmin... niin lämpöinen ja ihana.. mutta sitten taas, tälle tulisi helposti kylmä. Peittoa vedettiin jostain lattia tasolta päälle, ja Miksu varsinkin peiteltiin lämpimästi. Rez itse oli myös peiton alla, vaikkakin häntä enemmän huoletti nuorempi ja tuon kehon lämpötilat.. mutta tuskin tämä jäätyisi. Ja mitä kouluun tulee, hän ei ainakaan menisi viimeisille tunneille. Ei jaksanut, kun kroppa jo lauloi hoosiannaa, hyvän suorituksen jälkeen. Olisi itsemurha lähteä jonnekin kun pää oli niin tyhjä. Ties jos sitä lentäisi nenälleen portaissa tai jotain muuta yhtä kivaa ja mielenkiintoista. Not.
Res mumisemalla vaati vielä Mikhailia jäämään unileluksi. Ja asiasta ei luistettaisi.. Nenää hierottiin toisen kauniisiin hiuksiin ja sitä hymyiltiin typerästi, mutta tyytyväisenä. Elämä oli ihanaa kun oli pieni söötti poikakaveri..

Rez kierähti kyljelleen ja vetäisi nuoremman syliinsä. Mikhail saattoi tuntea venäläisnuorukaisen kiihtyneen sydämensykkeen. Hengitys kutitteli päänahkaa, käsien silitellessä rauhoittavasti selkää ja varsinkin alaselkä sai erityishuomiota.
Kuuratukalla oli siinä lämpöinen ja mukava olo omaa ihmispatteriaan vasten~
"Sattuuko?"
Miksu tutki hetken kehonsa lähettämiä aistimuksia. Kevyen olon haihtuessa outo jomotus vallitsi tosiaan Rezin hieromalla alueella.
"Eipä juurikaan", kuuratukka vastasi ja painoi pari hellää suukkoa vanhemman kostealle kaulalle ja solisluulle.
Rez oli lutunen huolehtiessaan hänen hyvinvoinnistaan, mikä todistui jälleen nuorukaisen kiskoessa peittoa heidän ylleen - varsinkin Miksu peiteltiin huolellisesti.

Kuuratukka vilkaisi laiskasti yöpöydällä tikittävää kelloa. Seuraava oppitunti alkaisi vartin päästä. Mutta kun Miksu huomautti asiasta, Rez vain paransi otettaan ja vaatimalla vaati, että he jäisivät vielä torkkumaan.
Hurmurihymy ja hienoinen kiehnääminen sai kuuratukan lopulta muuttamaan mielensä.
"No jos sitä hetkeksi..", Mikhail myöntyi parantaen hieman asentoaan ja otettaan vanhemmasta nuorukaisesta. Tällainen läheisyys oli uutta, mutta yllättävän mukavaa~

*****

Luonnollisesti parin minuutin torkku venyi parin tunnin unosiksi.
Kuuratukka raotti unisena siniharmaita silmiään ja pani ensimmäisenä merkille huoneessa vallitsevan hämärän. Haukotellen hän vilkaisi kelloa ja oli äkkiä täysin hereillä. Viisarit näyttivät erehtymättömästi vartin yli viittä. Viimeinen oppitunti oli loppunut aikaa sitten.
Mikhail päätti nousta, mutta se oli äärimmäisen vaikeaa, sillä Rez oli kirjaimellisesti ottanut nuoremman unilelukseen - eikä tahtonut unessaankaan päästää irti.
Jotenkin kuuratukka onnistui kiemurtelemaan otteesta, mutta ei päässyt pitkälle, vaan putosi komeasti tömähtäen lattialle.
"Auts", vinkaisu karkasi Miksun huulilta.

Rez mumisi itsekseen toisen hiuksiin. Ei hän niinkään mitään järkevää sanonut. Mutisi vain omiaan.. Mikhail tuoksui mukavalta ja Rez huokaisi syvään. Oli mukavaa pitää toista tälleen lähellä.. Ja kiltisti toinen syleilyssä vielä pysyikin. Välillä tuli torkkuessa hierottua nenää toisen hiuksia vasten, tai korvan taustaa.. jos sen sattui hiusten seasta löytämään. Rez ajatteli jo jäävänsä tähän. Makoilla toisen vieressä förevör and evör. Tyytyväisenä nuorukainen tässä tuhisi.. Miksu kainalossa, syleilyssä tiukasti. Hän voisi nukkua koko illan, aina seuraavaan päivään asti ja siitä eteenpäin, niin kauan kunhan nuorempi olisi tuossa.. sillon kun hän heräisi taas.
Maurez huokaisi ja raotti hiukan silmiään. Ai kello oli tuon verran.. no aivan sama.. Hän sulki ne taas ja hieroi nenällään toisen ohimoa.. Mmh.. toinen tuoksui hyvältä.. Vähän hetki sitten harrastetun aktiviteetin takia myskiseltä, lievä hien haju, mutta silti se niin ihana ja suloinen tuoksu mikä oli Miksua itseään. Rez nuuhki toista, varoen herättämästä tätä. Se nyt olisi ilkeää, toinen kuitenkin oli uupunut, vaikkei sitä ihan heti mainostaisi..

Rez ei hellittänyt otettaan vähääkään kun Mikhail alkoi liikkumaan siihen malliin että heräisi. Poika saikin vönkiä siinä, niinkuin tahtoi, aina siihen asti kunnes tämä meinasi sängyltä pudota, tai oikeastaan putosi. Tömähdys ja vinkaisu sai hetki sitten uudestaan nukahtaneen Rezin ponkaisemaan itsensä istuma asentoon ja katselemaan ympärilleen. Mitä tapahtui ja missä järjestyksessä!? Hän kuitenkin äkkäsi pienen kuuratukkaisen pojan lattialta, sängyn vierestä ja katsoi toista hetken hölmistyneenä, kunnes ryömi pediltä jaloilleen ja kipitti toisen luokse.
"Oletko kunnossa? Sattuiko johonkin?"
Rez kyseli, ollen polvillaan toisen vieressä. Silitteli nuoremman hiuksia ja poskia, rutistaen toista itseään vasten sen jälkeen. Herranen aika hän oli säikähtänyt.. Maurez huokaisi syvään ja antoi suukon toisen otsalle. Onneksi toinen oli kunnossa.. vaikkakin oli pienimuotoisen sydänkohtauksen aiheuttanut hänelle.. Julmaa tuollainen. Sitä katsottiin kelloa jälleen.. Ai se oli noinkin paljon.. voisi käydä katsomassa jos olisi vielä ruokatarjoilua.. Vanhempi avitti nuoremman pedille istumaan ja alkoi sitten repimään omia vaatteita päälleen. Hän myös ojenteli, sitä mukaan kun löysi Miksun vaatteita, niitä tälle.
"Käydään syömässä jotain.. jos siis jaksat kävellä. Voin tietty kantaakin."
Rez virnisti.
"Prinsessa vai reppuselkä kyyti~"

//Kiitokset ropetuksesta n___n\\

"Nngh, enköhän..", Mikhail ähkäisi, eikä voinut olla heltymättä nähdessään kuinka suunniltaan toinen oli.
"Olen kunnossa", kuuratukka sanoi jo paljon vakuuttavammin ja painoi rakastavan suudelman nuorukaisen huulille saatuaan suukon otsalleen.

Rez auttoi hänet takaisin vuoteelle, istumaan tällä kertaa tosin ja Mikhail tunsi olonsa toisaalta hemmotelluksi, mutta toisaalta oudon avuttomaksi, koska liikkuminen kävi toistaiseksi kömpelön puoleisesti.
"Kiitti", kuuratukka henkäisi ja hieroi hajamielisenä alaselkäänsä. Pieni tykytys menisi varmasti pian ohi.

Venäläisnuorukainen ehdotti, että he kävisivät syömässä jotakin.
"Sopii.. sopii paremmin kuin hyvin, sillä voisin syödä vaikka hevosen..."

"Prinsessa vai reppuselkä kyyti~"
Kuuratukka punastui hienoisesti ja pudisti päätään: "K-kyllä minä kävelen!"
Vaatteet löytyivät ympäri huonetta ja lopulta he olivat pukeutuneet.
Mikhail nousi touhukkaana ylös, mutta kun hän yritti kävellä, kuuratukka ontui selvästi.
Nuorempi näytti koiranpennulta katsahtaessaan poikaystäväänsä.
"Vieläkö se kanto-tarjous on voimassa?"
Jos joku kysyisi, voisihan hän aina sanoa loukanneensa jalkansa~