How Do You Sleep

//Kuten näet, otsikossa on nähty erittäin suuuuuuri vaiva\\

Aamuvirkuimmat oppilaat alkoivat heräämään uuteen aamuun, paiskomaan herätyskellojaan saadakseen ne hiljenemään ja yrittivät varastaa itselleen muutaman ihanaisen lisäminuutin. Oli vielä aikainen, joten kenelläkään ei ollut vielä kiire mihinkään jo koulu eli omanlaisessa, uneliaassa horroksessaan odottaen, milloin oppilaat ilmaantuisivat käytäville täyttämään niiden hiljaisuuden.

Herätyskello soi myös Chuksin huoneessa näihin aikoihin. Mies ei muistanut laittaneensa sitä soimaan, mutta ilmeisesti se herätti hänet kuitenkin omia aikojaan. Unen lämpö tuntui edelleen kehossa, lihakset olivat unen jäljiltä laiskat ja pehmeät, refleksit jähmeät joten meni hetki, ennen kuin Chuks kohotti kätensä ja painoi herätyksen pois päältä.
Vartija vilkaisi unisena kelloa - se ei ollut kuin puoliseitsemän. Nukkumaanmeno oli mennyt eilen tietyistä syistä hieman myöhäiselle, mistä syystä ruskeasilmäinen tunsi olonsa yhä hieman uniseksi. Olo oli juuri tällä hetkellä miellyttävän rauhkea, mikään ei houkutellut häntä nousemaan sängyn lämmöstä, mitä tapahtui harvoin.

Ehkä tuo kaikki johtui seurasta. Dougin lämmön pystyi aistimaan helposti - tuo nukkui seinää vasten, joten seinän suunnalta oli helposti aistittavissa britin sulokas lämpö. Vartija kääntyi hitaasti katsomaan blondiin, siveli tuon vaaleita hiuksia, jotka olivat levittäytyneet tyynylle tuon nukkuessa. Jos toinen olisi ollut hereillä, hän olisi voinut kokata heille jotain, mutta koska Chuks ei hennonnut herättää Dougia, hän nousi itse istumaan päätettyään, että laittaisi heille itse aamiaista. Se ei tulisi olemaan yhtä hyvää, kuin kokin kokkaukset, mutta ainakin se kelpaisi vartijalle itselleen.

Jäsenet yhä unesta raukeina mies nousi ylös, pukeutui hajamielisesti niihin vaatteisiin, jotka sattuivat käteen - hän kävisi kuitenkin vielä suihkussa aamulla - ja lähti kävelemään keittiöön. Jos Doug edelleen nukkui, eikä ollut herännyt herätyskellon soittoon, joka oli kestänyt kohtalaisen pitkään ja oli vain halunnut maata raukeana sängyssä jonkin aikaa, hän oletettavasti heräsi keittiöstä kantautuviin, ruuanlaitosta kanteleviin ääniin.

//Se on hyvä otsikko ^^\\

Herätyskellon läpitunkeva ääni tunkeutui Douglasin tajuntaan. Aikansa ulistuaan se kuitenkin katkesi kuin veitsellä leikaten, joten opettaja jatkoi untaan. Oli jo kuitenkin myöhäistä, eikä hän enää onnistunu palaamaan siihen autuaan tiedottomaan tilaan.

Noin kymmenen minuuttia myöhemmin Douglas avasi raukeana silmänsä, jotka olivat vielä unesta sikkarassa. Leveä haukotus karkasi huulilta, kun hän kierähti selälleen vuoteella. Vei hetken ennen kuin hän tajusi, ettei ollutkaan omassa sängyssään - ja vielä toinen hetki ennen kuin hän muisti, missä oli.

Sinisten silmien katse vaelteli laiskasti ympäri huonetta. Se näytti niin kovin erilaiselta aamun valossa kuin illan hämärässä.
Blondi käänsi päätään ja totesi vuoteen tyhjäksi. Chuks ei ollut turhia jäänyt sänkyyn löhöämään - sen sijaan mies oli, äänistä päätellen, suunnannut kulkunsa keittiöön. Vuode tuntui leveältä ja outoa kyllä kylmältä.
Vasta keitetyn kahvin tuoksun houkuttelemana opettaja kohottautui istumaan vuoteella ja kiskoi ohimennen housut jalkaansa jonkinlaisen säädyllisyyden nimissä. Vaaleat hiukset nukkumisen jäljeltä sekaisin mies suunnisti keittiöön ja seisahtui hetken mielijohteesta oviaukkoon.
Chuks oli sykähdyttävä näky työskennellessään hellan äärellä.
Doug soi itselleen sen ilon, että tarkasteli miestä katseellaan viime öisten tapahtumien palautuessa yksitellen hänen mieleensä.

Hyväntuulisesti virnistäen opettaja viimein kuroi välimatkan umpeen ja kietaisi rennosti käsivartensa vartijan vyötärön ympärille.
"Mm, huomenta~", hän tervehti miestä painaen kevyen suukon niskaan ja kurkisti uteliaana tämän olkapään yli: "Mitäs sinä täällä oikein kokkailet?"

//ah hah, vähänkö olen ollut hidas. Miksi ihmeessä minä olen tämän tänne laittanut? Pfff\\\

Verhoja ei oltu vedetty ikkunaan, mutta olohuoneessa ja keittiössä oli edelleen hämärää. Kello ei ollut kovinkaan paljoa, joten tuo ei ollut mikään ihme. Jos vaivautui vilkaisemaan ulos ikkunasta, saattoi päätellä, että oli tulossa erittäin kaunis, vaikkakin viileä päivä. Taivaalla ei näyttänyt olevan pilven pilveä.

Keittiön täytti hetkessä kahvipannun porina ja herkullinen kahvin - ja ruuantuoksun sekoitus.
Chuks keitteli kahvia ja nautti aamun viileydestä, mikä sai aika ajoin hänen niskavillansa nousemaaan miellyttävästi pystyyn. Lattia ei ollut vielä tähän aikaan lämmin vaan mukavan viileä. Jotakuta tuo viileys saattoi ärsyttää, mutta mies itse käveli mieluusti asunnossaan ilman sukkia.
Vartija kuuli selvästi, kuinka Doug nousi sängystä makuuhuoneessa ja äänistä päätellen puki jotain päälleen. Hän hymyili pienesti ja kääntyi takaisin paistinpannunsa puoleen.

Britti käveli huoneen poikki kepein askelin, kuroi heidän välisensä välimatkan hetkessä umpeen ja painautui aivan kiinni vartijan leveään selkään. Kevyt suukko painettiin miehen niskaan.
"Ajattelin ensin tehdä sinulle englantilaisen aamiaisen, mutta en juurikaan syö pekonia", mies totesi ja käänsi katseen paistamistaan munista käsivarret hänen vyötärölleen kieraisseeseen Douglasiin. Mies näytti suloiselta hiukset pörrössä unen jäljiltä - hellyyttävältä suorastaan. Britti tuntui näyttävän jatkuvasti hyvältä, juuri herättyään, suihkusta tultaan, miten blondi teki sen?
"En uskonut, että suikaleliha ajaisi samaa asiaa, joten päädyin pelkkiin muniin", mies totesi ja väläytti toiselle pienen hymyn. Se ei ollut anteeksipyytävä hymy, kyllähän hän tiesi ettei pekoni ollut britille niin tärkeä asia. Ainakin hän toivoi toisen arvostavan enemmän elettä, kuin sitä, mitä paistinpannulla paistui.

Chuks kurottautui laittamaan leivät paahtimeen ja kaatoi pannun sisällön lautaselle.
"Ei mikään kulinaristinen nautinto", mies totesi tarkastellen katseellaan tasaisesti paistunutta munaa ja odotti leipien ponnahtavan paahtimesta. "Halusin laittaa sinulle aamiaista."
Vartija ei ehkä osannut sanoa ääneen, mitä tunsi, mutta pystyi näyttämään välittämisensä tällaisilla pienillä eleillä. Laittamalla ruokaa, pitelemällä lähellä. Tällä hetkellä Doug tosin piti häntä lähellä.

”Etkö pidä siitä?”, Doug ihmetteli Chuksin myöntäessä, ettei juurikaan syönyt pekonia ja näin ollen aamiainen tarjottaisiin ilman lihaa. Vartija vaikeni ja kohotti ruskeiden silmiensä katseen paistinpannulta suoden britille vaisun hymyn. Opettajan sisuskalut alkoivat kihelmöimään välittömästi katseen ja hymyn voimasta.
Hetki meni pian ohi Chuksin kääntäessä huomionsa takaisin paistinpannulle ennen kuin puhui jälleen.

Vaikka Douglas pitikin ruoanlaitosta niin miehestä oli kerrassaan ihanaa, jos joku vaivautui silloin tällöin kokkaamaan hänellekin..
”Kyllä se minulle kelpaa”, Doug vastasi ja hymähti: ”Ja sitä paitsi, minä satun pitämään munista~”

”Halusin laittaa sinulle aamiaista”
Tunnustus sai hämmästyneen ilmeen kohoamaan britin kasvoille, mitä Chuks ei tietenkään huomannut, koska oli selin häneen.
Sillä hetkellä Douglaksesta tuntui, että hän olisi syönyt vaikka pieniä kiviä, jos pidempi mies olisi tarjonnut niitä aamiaiseksi.
Britti hymyili lämpimästi ja livahti vartijan käsivarren alta niin, että seisoi nyt hellan ja miehen välissä. Opettaja kurottautui painamaan huulensa tällä kertaa Chuksin pehmeille huulille.
”..Kiitos”

”Onko niskasi vielä jumissa?”, opettaja kysäisi ohimennen ja kohotti pitkät, kapeat sormensa hieromaan kevyesti vartijan niskaa.
Douglas päästi irti ja astahti kauemmaksi, jotta toinen saisi kannettua heidän aamiaisensa pöytään. Tuntiakseen itsensä edes jollain lailla hyödylliseksi, hän nappasi heille kahvikupit kaapista.
”Näyttää herkulliselta~”, mies tuumi silmäillen pöydälle katettua aamiaista. Näki kyllä, ettei vartija ollut ensimmäistä kertaa keittiössä.

Vartija näytti hetken mietteliäältä.
"Pekonista? Liikaa suolaa", mies totesi. "En maista lihan makua sen alta."
Pekonista kuitenkin sai paljon energiaa, joten joissain tilanteissa se voisi olla hyvääkin. Jos ei vain olisi niin suolaista.
Munakas tuoksui hyvältä ilmankin pekonia ja kelpaisi ainakin Chuksille. Hän ei ollut ainoa, joka sattui pitämään munista kuten Douglas oli nokkelana miehenä sanonut. Vartija ei ehkä naurahtanut, mutta huulten hymy leveni hienoisesti.

Chuks ei tiennyt, millaisen vastaanoton hänen sanansa saivat. Hän kokkasi mielellään britille eikä olettanut miehen huomaavan tätä pientä hellyydenosoitusta. Hän ei ehkä osannut puhua kauniisti, rustata runoja mutta osasi hänkin huomioida toista, hieman fyysisemmällä tavalla kuitenkin.
Tästä syystä vartija hätkähti miehen kipauttaessa hoikan kehonsa ketterästä miehen käsivarren alta hänen rintakehäänsä vasten. Huulet painoivat hänen huulilleen liian pikaisesti ja blondi totesi yhden sanan, joka sai vakavailmeisen vartijan silmät laajenemaan pieneksi hetkeksi.
"Ole hyvä."
Niskavillat nousivat pystyyn, kun opettaja pujotti sormensa miehen niskaan.
Dougin kapeat sormet niskassa tuntuivat jumalaisen viileiltä. Miehen niska oli luonnollisesti edelleen hienoisesti jumissa - milloin se muka ei olisi ollut? Pitäisi ehkä käydä urheiluhierojalla, vaikka se kalliiksi saattoikin tulla.
"Kyllä se siitä", mies totesi ja kääntyi ympäri. Doug oli astunut jo valmiiksi kauemmas hänestä.

Chuks ei kenties ollut ensimmäistä kertaa keittiössä, mutta tuskin hän oli taidoiltaan myöskään Douglasin tasoinen. Hän osasi laittaa ruokaa samalla tavalla, kuin kuka tahansa hieman pidempään yksin asunut mies joka ei halunnut tyytyä eineksiin ja pizzerian pizzaan.
Mies kattoi ruuat pöydälle ja hymyili tyytyväisenä opettajan sanoille siitä, kuinka hyvältä aamiainen näytti.
"Istu syömään", mies totesi ja sipaisi kepeästi toisen käsivartta, kehottaen eleellä istumaan. "Maitoa, sokeria?"
Maito napattiin jääkaapista ja sokeri jätettiin pöydälle odottamaan käyttöä. Vartija itse joi kahvinsa mustana. Doug kuitenkin saattaisi tarvita kahvilleen laimenteita - vai aliarvioiko hän blondin?

Britti hymähti, mutta ei sanonut mitään.
Vastaus oli hyvin Chuks-mainen ja Douglas oli alkanut pikku hiljaa ymmärtämään vartijan ruokailu-mieltymyksiä. Ei täysin, mutta pikku hiljaa..

Opettajan suureksi ihastukseksi yksinkertainen kiitos saatti vartijan hämilleen - millin sadasosa sekunnuksi - mutta blondi ehti huomata sen.
Chuksista paljastui aina uusia puolia, kun sitä vähiten odotti.
"Kyllä se siitä"- vastaus kuitenkin kertoi vartijan niskan olevan vieläkin jumissa. Blondi rypisti aavistuksen verran huolestuneena kulmiaan sinisten silmien katseen seuratessa pidemmän miehen kulkua pöytään.
"Ovatko ne usein jumissa?", Doug kysyi vielä ja hillitsi halunsa viedä kätensä uudestaan toisen niskaan ja yrittää hellittää niiden jäykkyyttä. Opettaja kuitenkin tiesi, että jos jonkun niskat olivat todella jumissa, niin silloin niihin auttaisi vain ammattiapu.

Douglas virnisti hyväntuulisena ja hieroi innoissaan käsiään yhteen.
"Ei tarvitse kahdesti käskeä~", mies vastasi hymyillen ja istahti lähimmälle tuolille.
Pöydältä kohoavat tuoksut kutkuttivat makuhermoja ja muistuttivat vatsaa siitä, että edellisestä ateriasta oli jo ehtinyt kulua useampi tunti.
Britti leikkasi munakkaastaan palasen ja vei sen suuhunsa huokaisten tyytyväisenä.
"Kiitoksia, molempia", Douglas vastasi ja kurottautui lisäämään tarvittavat ainekset kahvikuppiinsa.
Pikainen vilkaisu vartijan kupin suuntaan kieli tämän juovan litkunsa mustana - jälleen yksi puhdas maku, jota mikään ei peittänyt alleen.
Blondi hymyili vaivihkaa ja vei uuden haarukallisen suuhunsa.
"Tiesitkö, että yksi ensimmäisistä asioista, joka kokkikoulussa opetellaan, on munakkaan paistaminen?", Douglas puheli suupalasten välissä, "Opettajallani olikin usein tapana sanoa, että se ei ole kokki eikä mikään jos ei osaa edes munakasta kunnolla paistaa!"
Opettaja hymyili ja tökkäisi haarukallaan lautasellaa lepäävää annosta.
"Tämän perusteella olisit varmasti pärjännyt hyvin myös kokkialalla~"

Douglas joi kahviaan ja huokaisi tyytyväisenä tuntiessaan kofeiinin vaikuttavan elimistöönsä. Pahuksen koukuttava aine! Opettaja siemaisi kahviaan uudestaan sinisten silmien katseen harhaillessa kellon suuntaan.
Onneksi koulu ei alkaisi vielä vähään aikaan, mutta ei heillä siltikään ollut turhan paljon aikaa kulutettavanaan.
"Millainen päivä sinulla on tiedossa?", opettaja kysyi katsellen nyt puolestaan aterioivaa vartijaa.

Chuks käänsi yllättyneenä katseensa opettajaan, joka kysyi, olivatko hänen niskansa usein jumissa.
"Kohtalaisen usein", mies totesi hienoisesti yllättyneenä. "Kuten lihakseni muutenkin. Työn varjopuolia." Salilla käytyä lihakset tuppasivat jumittumaan, jos oli treenannut liikaa, samoin kuin niskat olivat usein jumissa, koska hän vietti suurimman osan päivästään seisten tai kävellen.
"Pitänee käydä urheiluhierojalla", mies totesi. Sillähän se selviäisi, hän voisi näyttää jumittuneita niskojaan ammattilaiselle, kuten oli tehnyt aikaisemmin. Tummien silmien katse käväisi Douglasissa.
"Jollei sinulla satu olemaan kokin koulutuksen lisäksi myös hierojan koulutusta", mies totesi, epäillen kuitenkin, ettei ollut. Hänen niskojensa hoidossa tuskin auttaisivat enää kotikonstit. Tilateen mentyä näin pahaksi tarvittiin jo ammattilaista.

Aikoinaan juodessaan kahvia maidolla mies oli saanut kuulla naureskelua siitä, oliko hän vasikka ja vain neitien juovan laimennettua kahvia. Vartija ei kuitenkaan maininnut asiasta Douglasille, ainoastaan hymyili vanhalle muistolle. Hän oli silloin ollut pelkkä kakara, joka oli loukkaantunut pilkasta ja sen seurauksena pakottautunut juomaan mustaa kahvia. Nykyään hän piti kahvista enemmän mustana - se oli puhdas, voimakas maku, millaiseen mies oli vanhemmalla iällä mieltynyt.
Chuks kohotti katseensa omasta aamiaisestaan Douglasin valaistessa häntä siitä, mitä kokkikoulussa opetettiin ensimmäisenä. Hän osasi jo arvata seuraavana olevan vuorossa kehuja mutta kieltämättä hän piti siitä, että kokki antoi positiivista palautetta hänen laittamastaan ruuasta. Olihan se jotakin, että ihminen, joka oli ennen opettajan uraansa laittanut työkseen ruokaa, osasi arvostaa hänen yksinkertaista kotiruokaansa.
"Imartelet minua", mies totesi lähes ujosti - äkilliset kehut saivat hänet hämillee, vaikka hän olisi osannutkin odottaa niitä - ja maistoi itsekin munakastaan. Se ei ollut onnistunut erityisen hyvin, muttei myöskään erityisen huonosti. Mitä muuta hän oli odottanut?
Oli ihmeellistä, miten britti sai aikuisen miehen vaivautumaan näin kehuillaan. Chuks oli tottunut vastaanottamaan kehuja, mutta ei osannut antaa samanlaisia kehuja, mikä sai hänet hieman vaivautumaan, koska kyseessä oli tällä kertaa Doug, jota saattoi verrata rakastettuun, vaikka heidän juttunsa vasta alkumetreillä olikin.

Mies hymyili hienoisesti huomatessaan, kuinka Douglas vilkuili kelloa. Niin tietenkin, hän oli lähes täysin unohtanut sen mahdollisuuden, että opettaja aloitti tuntinsa aikaisin. Valitettavaa, heillä ei oletettavasti olisikaan aikaa käydä yhdessä suihkussa. Hyvä jos heidän yhteinen aikansa riittäisi edes tämän aamiaisen syömiseen.
"Iltavuoro. Ehdin käydä aamulla salilla", mies totesi. "Sinä ilmeisesti olet menossa heti aamusta töihin." Hän viittasi sanoillaan tapaan, jolla britti oli vilkuillut kelloa. Chuksin äänensävystä myös kävi ilmi, että tuo fakta harmitti häntä joissain määrin.
Chuks söi ruokaansa rauhalliseen tahtiin jääden välillä juttelemaan, joten hän oletettavasti oli syönyt munakkaansa ja juonut kahvinsa vasta britin jälkeen.

"Odotapas niin tarkistan Cv:stäni.. Noup, minulla ei ole hieroja-koulutusta", opettaja vastasi pahoittelevasti hymyillen ja hörppäsi kahvikupistaan. Ah, hän saattoi tuntea, kuinka kofeiini vaikutti hänen elimistöönsä saaden harmaat aivosolut pikku hiljaa liikkeelle~

Haarukka pysähtyi puoleen väliin suusta ja kulmat rypistyivät.
"Jos sinulla on vasta iltavuoro, niin miksi vaivauduit heräämään näin aikaisin?", britti ihmetteli. Jos hänellä olisi iltavuoro, hän nukkuisi varmaan niin myöhään kuin nukutti..
"Yhdeksän aikoihin alkavat ensimmäiset oppitunnit. Sitten on parin tunnin tauko ennen iltapäivätunteja", Douglas selitti ja maistoi jälleen munakastaan hyvällä ruokahalulla.

He juttelivat niitä näitä aterioidessaan ja pian britti oli tyhjentänyt lautasensa.
Chuks ei tapansa mukaan pitänyt turhaa kiirettä, vaan tuntui nautiskelevan jokaisesta suupalasta - samanlainen kärsivällisyys päti miehen kohdalla muillakin aloilla~
Douglas keräsi tyhjät astiansa kasaan ja palautti ne tiskialtaaseen.

"Kiitos aamiaisesta... ja yöpaikasta"
Britti palasi takaisin Chuksin luokse ja harvinaista kyllä joutui kumartumaan antaakseen tälle suukon. Kädet laskettiin molemmin puolin kasvoja, joiden veistoksellisesta muodosta Douglas piti.
Suudelma oli pitkä ja viipyilevä saaden opettajan vakavissaan harkitsemaan oppituntien skippaamista.
Blondi vetäytyi hieman kauemmaksi ja virnisti.
"Mmh, kerta kiellon päälle~"

Siniset silmät tummenivat pari astetta ja hengitys tuntui takeltelevan hieman.
Opettaja päästi irti ja oikaisi selkänsä, mikä vaati sillä hetkellä uskomattoman paljon tahdonvoimaa. Vartija oli maistunut uskomattoman hyvältä ja tämän suutelutaidot saivat veren kiertämään monta asetta lämpimämpänä suonissa.
"Minun pitäisi käydä metsästämässä talkkari, että saan seuraavan oppitunnin materiaalit kämpältäni", Doug selitti yhä hieman hengästyneenä ja haroi vaaleita hiuksiaan toisella kädellä.
"Mutta toisaalta.. kerkiäähän sen myöhemminkin~" Britti virnisti hieman susimaisesti ja sipaisi tumman hiuskiehkuran vartijan korvan taakse: "Ellet sitten satu tarvitsemaan selänpesu apua?"
Ellei opettajan muisti parka pettänyt, mies oli maininnut aikovansa käydä aamulla suihkussa.

Kuten Chuks oli jo osannut arvatakin, Dougilla ei valitettavasti ollut urheiluhierojan koulutusta. Hän joutuisi siis menemmän muualle ja maksamaan siitä hieman. Niin oli kuitenkin parempi, eihän hän halunnut rasittaa Douglasin käsiä liikaa.

Chuks käänsi hieman yllättyneenä katseensa Dougiin, joka oli unohtunut tuijottamaan häntä haarukka puolimatkassa suuhun.
"Koska sinulla ei ole", mies totesi, vaikuttaen itse olevan kummastunut kysymyksestä. Hän halusi viettää aamun opettajan vierellä, hän halusi juoda kahvia Douglasin kanssa kiireettä ja ehkä käydä suihkussakin miehen kanssa. Jos hän olisi herännyt myöhemmin, hän ei olisi ehtinyt puoliakaan näistä asioista, joten aikaisin herääminen oli ollut miehen mielestä vain mitä loogisinta.

Kuten arvata saattoi, britti oli viimeistellyt lautasensa tyhjentämisen paljon ennen Chuksia, joka siemaili kahviaan rauhalliseen tahtiin. Hän pureskeli ruokansa kunnolla, hänhän oli herännyt aikaisin jotta ehtisi tehdä kaiken rauhassa, joutumatta hotkimaan päivän tärkeintä ateriaansa.

Vartija oli huomauttamassa, ettei ollut tehnyt mitään erikoista, muttei ehtinyt ennen Dougin suudelmaa. Kerrankin opettaja joutui olemaan se, joka rasitti selkäänsä ja Chuks sai pitää oman selkänsä suorassa. Tämä oli harvinaista.
Suudelma oli samalla tavalla viipyilevä, kuin aikaisemmin. Mies ei tietenkään ollut tietoinen, että hänen suudelmansa sai opettajan edes hetken ajaksi harkitsemaan oppituntien skippaamista.
Hän olisi ollut imarreltu.
Chuksilla ei kuitenkaan ollut mitään toistakaan suudelmaa vastaan. Tällä kertaa hän kietoi suuret kätensä pienempikokoisemman miehen hiuksiin, mutta päästi irsi Dougin lähtiessä oikaisemaan selkäänsä, vaikka irroittaminen vaatikin suurta tahdonvoimaa.

"Jos peset selkäni, voin murtaa ovesi, jotta pääset sisälle", Chuks totesi ja nousi seisomaan. Hän ei luonnollisesti ollut tosissaan oven murtamisesta, mutta hän voisi auttaa Douglasia etsimään talkkarin.
Ensin mies kuitenkin halusi käydä suihkussa. Dougin kanssa. Opettajan olisi valitettavasti lähdettävä tunneilleen eikä mies vaatinut häntä jäämään - hän kunnioitti liikaa brittiä - mutta sitä ennen he ehtisivät vielä viettää laatuaikaa yhdessä.
"Tule", mies totesi, jos Douglas oli suostunut hänen kanssaan suihkuun, ja käveli kylpyhuoneelle. Eilisillan kosteus oli jo poistunut, mutta siellä tuoksui edelleen Chuksilta.

Vartijan huomaavaisuus tuli jälleen ilmi, että mies oli noussut aikaisin vaaleahiuksisen opettajan seuraksi. Muuten Chuks olisi voinut nukkua niin myöhään kuin huvitti.
Douglas ei voinut kieltää, etteikö sellainen huomaavaisuus olisi lämmittänyt mieltä ja mies hymyilikin lämpimästi.
"Olet ihana, tiedäthän sen?", opettaja hymähti ja vei tällä kertaa haarukan suuhunsa.

Blondi vaihtoi painoa toiselle jalalle irrottamatta taivaansinisten silmiensä katsetta vartijan ruskeista.
"Jos peset selkäni, voin murtaa ovesi, jotta pääset sisälle"
Douglas virnisti Chuksin mielenkiintoiselle ehdotukselle ja astahti kauemmaksi antaakseen miehelle tilaa nousta aamiaispöydästä.
"Sovittu~!"

"Tule"
Se oli enemmänkin pyyntö kuin käsky, jättäen kieltäytymisen mahdollisuuden avoimeksi. Blondi hymyili pienesti ja seurasi vartijaa kylpyhuoneelle. Kaakelilattia tuntui viileältä paljaiden jalkapohjien alla.
"Sinun kylppärisi on isompi kuin minun", Douglas huomautti katsellessaan ympärilleen ennen kuin se pysähtyi peremmälle käyneeseen mieheen. Hymy palasi kapeille huulille sinisten silmien katseen kulkiessa miehen kiinteällä vartalolla (johon hän oli saanut tutustua paremmin edellisenä yönä)

Doug vei kätensä vyötärölleen ja avasi napin kerrallaan. Lopulta housut valahtivat nilkkoihin, mistä mies astahti pois. Lämpöinen iho arasteli hieman ilman viileyttä, mutta asia korjaantuisi, kun he pääsisivät suihkuun.
Opettaja käveli suihkun luo ja väänsi sen päälle. Lämmin vesi höyrysi viileässä ilmassa.
Douglas ojensi kätensä ja nappasi lähimmän saippuapurkin käteensä katsahtaen Chuksia hymyillen.
"Tuletko sinä?"

Vartija hymyili hienoisesti. Kyllä, kyllä hän tavallaan tiesi sen mutta se oli mahtavaa kuulla Douglasin huulilta. Silloin sen tiesi tosiaan olevan totta.

Chuks väläytti hymyn opettajalle tuon suostuttua hänen ehdotukseensa. Tuollaisille sanoille oli vaikea olla nauramatta, jollei kyseessä ollut vartijan kaltainen kaappi. Hän tosiaan pystyisi murtamaan tuon oven, ainakin oletettavasti.
Vielä hän ei ollut päässyt murtamaan yhtäkään koulun ovista. Vielä siihen ei ollut ollut minkäänlaista tarvetta.
"Hienoa", mies totesi.

Chuks ei käskenyt Douglasia seuraamaan häntä kuin koira - Blondista nyt ei olisi koiraa saanutkaan vaikka hänen iloisessa luonteessaan välillä jotain koiramaisia piirteitä olikin. Sen sijaan hän naamioi pyyntönsä käskyn sisälle eikä toinen näyttänyt panevan sitä pahakseen.
Mies kohotti kulmiaan yllättyneenä toisen ilmoittaessa heidän kylppäriensä kokoeroista. Hän epäili asiaa hieman, eiköhän heillä ollut täysin samankokoiset huoneet vaikka ne saattoivatkin olla hieman eri järjestyksessä. Olisi erikoista, jos vartijalla olisi opettajaa suuremmat tilat. Mies ei myöskään uskonut, että jos hänellä olisi suurempi asunto, kylpyhuoneen olevan se suurin ero.
"Tuskin. Se on vain tyhjempi kuin sinun", Chuks totesi pienesti hymyillen. Tietenkään se asia, mikä askarteli nyt hänen mielessään päällimmäisenä ei ollut kylpyhuoneen koko vaikka hän olisi voinut puhua siitäkin. Hän nyt voisi kuluttaa päivän puhumalla tyhjää Dougin kanssa.

Britti ei turhia kainostellut vaan ryhtyi riisumaan itseään välittömästi. Vaalea iho tuli esille sentti kerrallaan miehen napittaessa paitaansa auki. Chuksille itselleen tuli kiire riisua itseään jäätyään tuijottamaan blondin riisuutumista - mies naureskeli henkisesti tilanteelle.
Douglas oli jo avannut suihkun miehen vielä riisuutuessa ja loi lopulta katseen vartijaan joka nyökkäsi. Tietenkin hän oli tulossa.
Housut putosivat kaakelilattialle ja mies asteli hieman pienikokoisemman luo. Käsi kietaistiin ohikulkiessa hetkeksi toisen vyötärölle ja pikainen suukko painettiin Douglasin kaulalle. Vesi oli miellyttävän lämmintä ja aamun viileyden jälkeen se sai lihakset hetkeksi pehmenemään ja rentoutumaan.

Douglas näytti miettivän vartijan vastausta hetken ennen kuin vastasi hieman lammasmaisesti hymyillen:
"..Se on kyllä totta"

Opettaja katseli luokseen astelevaa miestä, jonka kiinteässä vartalossa ei näyttänyt olevan grammaakaan ylimääräistä. Näki kyllä, että Chuks piti huolta kunnostaan, joka tämän ammatissa oli varsin tärkeässä asemassa.
Käsi kietaistiin hetkeksi britin vyötäisille ja kaulaa suukotettiin pikaisesti. Doug hymyili eleelle ja napsautti saippuapurkin auki.
"Käänny selin", mies kehotti ennen kuin ruutasi omasta mielestään sopivasti tököttiä kämmenelleen. Purkki laitettiin takaisin hyllykköön, jotta molemmat kädet olisivat täysin vapaat saippuan levitykseen.

Opettaja hieroi kämmeniään yhteen ennen kuin laski kätensä pidemmän miehen hartioille, alkaen sitten hieroa pehmeästi edeten täsmällisesti niskaa kohti.
Douglas piti hommasta paristakin syystä; hän saattoi tehdä vartijan hyväksi jotain ja samalla tarjoutui tilaisuus Chuksin ihon koskettelemiseen.
Niskan saippoimisen jälkeen kädet valuivat nikamia pitkin lapaluiden väliin, jotka saippuoitiin myöskin. Iho tuntui liukkaalta ja lämpöiseltä kämmenten alla.
Britti ei muistanut, milloin oli edellisen kerran jakanut suihkun toisen ihmisen kanssa, eikä tarkalleen ottaen edesä välittänyt muistaa. Vain Chuksilla oli väliä~

"Miltä tuntuu?", Douglas tiedusteli ja keskeytti liikkeen hetkellisesti katsahtaen vartijaa, mutta ei nähnyt tämän kasvoja luonnollisestikaan.
Suihkukin kohisi sen verran äänekkäästi, ettei sanoista tahtonut saada selvää.

Chuks kohotti kulmiaan hienoisesti Douglasin rutatessa huomattavan määrän saippuaa käsiinsä. Tarvitsiko hänen selkänsä tuollaisen määrän saippuaa? Mies kuitenkin vain hymyili hienoisesti ja käänsi selkänsä opettajalle. Doug näytti ottavan tosissaan selän pesemisen - juuri siitä Chuks piti miehessä, hänen määrätietoisuudessa (puhumattakaan komeista kasvoista ja miellyttävästä persoonasta).
Pieni hymy leveni tyytyväiseksi opettajan hieroessa saippuaisilla käsillään vartijan harteita. Mies oli sanonut, ettei hänellä ollut hierojan koulutusta, mutta siitä huolimatta mies oli erittäin lahjakas hieromaan.

Suihkun kohina peitti osittain alleen Douglasin kysymyksen eikä tilannetta helpottanut se, että vartija oli selkä mieheen päin. Oli lähes mahdotonta saada selvää, mitä nuo sanat olivat tarkoittaneet. Arvailemalla sen tietenkin sai helposti tietoonsa ja mies pääsi pienen naurahduksen. Eikö se ollut selvää, miltä hänestä tuntui? Toinen hieroi häntä jumalaisen hyvin samalla, kun saippoi selkää ja vielä kysyi, miltä tuntui.
Kalasteliko Doug kehuja?

Hetken aikaa Chuks oli mietteliäästi hiljaa. Miten kuvailla olotilaa, joka oli jopa täydellisen yläpuolella?
"Alan epäillä, että valehtelit minulle", mies totesi. Suihkun kohina peitti hänen äänensä osittain alleen, mutta hän korotti ääntään hienoisesti saadakseen äänensä kuulumaan sen yli. "Opettaja, kokki, hieroja - alan miettiä, onko alaa, mitä et osaa."
Mies kääntyi ympäri olkapäätään kokeilevasti pyöräyttäen. Tietenkään opettaja ei ollut ammattilaishierojan veroinen, mutta olo oli siitä huolimatta hyvä. Doug voisi harkita alan vaihtoa uudelleenkin, tosin eihän Chuks halunnut miehen katoavan koulusta.
Voimakas käsi kietoutui Douglasin ympärille. Vartija joutui kyyristymään hieman saadakseen miehen suihkunkosteat huulet kiinni. Hän ei osannut kuvailla olotilaansa sanoilla tai kiittää tuon hieronnan veroisilla sanoilla, joten hän yritti korvata tuon puutteen suudelmalla.

Kysymystä seurannut hiljaisuus jätti britin epätietoisuuden valtaan.
Ehkä pidempi mies ei vain ollut kuullut hänen kysymystään?
Alan epäillä, että valehtelit minulle"
Douglas räpytteli silmiään ja raotti huuliaan esittääkseen vastalauseensa, kun vartija jo jatkoikin:
"Opettaja, kokki, hieroja - alan miettiä, onko alaa, mitä et osaa."
Doug napsautti suunsa kiinni, sillä hän näytti varmasti typerältä seistessään siinä monttu auki. Onneksi vanhempi mies oli selin.
"Olisin surkea vartija", opettaja totesi, "Joten älä huoli, en ole havittelemassa paikkaasi~"

Chuks kääntyi ympäri näyttäen syötävän hyvältä ja kietaisi käsivartensa opettajan ympärille. Doug kohotti kasvojaan vartijan puoleen ja tunsi kosteat huulet omiaan vasten. Britti vastasi suudelmaan lämmöllä. Pienet perhoset lepattivat vatsanpohjalla. Vaaleatukkaisen miehen kädet kulkivat lantiolta ylös rintakehää pitkin hartioille. Chuks suuteli taitavasti ja sai veren kiertämään suonissa monta astetta lämpimämpänä.
Jos Douglas olisi ollut kissa, hän olisi varmasti kehrännyt tyytyväisyydestä.

Douglas näytti siltä, kuin olisi jäänyt kiinni jostain luvattomalta, vaikka Chuks vain vitsaili. Oliko hän noin vakava? Eihän hän ollut tarkoittanut kauhistuttaa toista sanoillaan, ainoastaan piristää. Onnekseen vartija ei nähnyt opettajan ilmettä, muuten hän olisi saattanut hämmentyä ja jättänyt seuraavat sanat sanomatta. Se olisi tyylikäästi jättänyt molemmat epätietoiseen tilaan.
Chuks ei päässyt näkemään, kuinka Doug tuijotti häntä monttu auki, mikä oli oletettavasti hyvä. Eihän komeaa miestä halunnut nähdä niin epäimartelevassa tilanteessa!
"Se on hyvä kuulla - säikähdin jo, että joutuisin lähtemään", pitkä mies totesi niin leikkisästi, kuin osasi. Hän käytti harvemmin tällaisia sävyjä äänessään kuten Doug oli jo saattanut huomata.

Suudelma oli jälleen kerran intohimoinen ja toi mieleen useankin idean siitä, miten he voisivat jatkaa eteenpäin. Yksikään ajatus ei kuitenkaan sopinut lainkaan tilanteeseen, heidänhän täytyisi valitettavasti etsiä talkkari. Kaiken lisäksi Duglasin oli vielä ehdittävä oppitunnille ajoissa.
Ah, miksei miehellä voinut olla samanlaista työvuoroa, kuin hänellä? Opettajan palaillessa töistä vartija olisi vasta menossa.

Suudelman särjettyään mies tarkasteli hetken Dougia kiinnostuneena. Opettaja näytti jälleen kerran erittäin tyytyväiseltä.
"Pesetkö hiuksesi?" Mies voisi tehdä sen Douglasin puolesta vaikka hän arvelikin miehen pesseen hiuksensa jo eilen suihkussa käydessään.

Douglas hymähti.
Kyllä vartijalta huumorintajua löytyi..
"Älä huoli. Edes minä en onnistuisi täyttämään sinun paikkaasi", opettaja totesi tosissaan hymyn väikkyessä pehmeillä huulilla.

Ihanalta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen suudelma valitettavasti loppui ja britti veti väristen henkeä. Chuks oli maistunut miedosti kahville ja jollekin, minkä Doug oli päätellyt vartijan ominaismauksi. Ruskeissa suklaasilmissä oli utelias katse, kun se kulki hänen kasvoillaan.
"Sääli, kun meillä ei samanlainen työvuoro", Douglas huokaisi aavistuksen tyytymättömänä ja kohottautui painamaan pari randomia suukkoa pidemmän miehen kasvoihin ja kaulalle: "Ehtisimme muuten tehdä yhtä sun toista jännää~"

Sitten mies kysyikin, pesisikö opettaja hiuksensa.
Blondi ei voinut vastustaa tilaisuutta ilmaisen hiustenpesun suhteen. Parturissa ollessaankin hän nautti eniten pesuvaiheesta, jolloin kampaaja hieroi taitavin sormin päänahkaa ja hiuksia.
"Haluaisitko tehdä sen?", Douglas kysyi ja kallisti hieman päätään.

Suihkusta valuva lämmin vesi oli jo ehtinyt muodostaa pienen lammikon heidän jalkojensa juureen.

Douglas painoi muutaman sattumanvaraisen, aivan liian pikaisen suukon miehen kasvoille ja kaulalle. Opettaja oli oikeassa, he voisivat tehdä yhtä sun toista jännää, he keksisivät varmasti tekemistä työvuorojen alkuun asti. Valitettavasti heillä ei ollut aikaa kuin lämpimään, mukavaan, suudelmien täyttämään suihkuhetkeen ja senkin vuoksi Douglas luultavasti tulisi myöhästymään tunneiltaan. Lämmin vesi ja kevyet suudelmat saivat ajan kulumaan kuin siivillä.

Britti suostui tarjoukseen hiusten pesusta. Hän näytti jopa ilahtuneen tarjouksesta vaikkei Chuks voinut luvata olevansa kampaajan tasoinen hiustenpesijä tai osaavansa hieroa päänahkaa samalla taidokkaalla tavalla. Douglas oli heistä se monitaituri eikä tuon näköinen mies olisi yllättänyt vaikka olisi kouluttautunut jossain välissä kampaajaksikin.
"Minä suorastaan vaadin", mies korjasi ja painoi kevyen suukon lyhyemmän nenänpäähän.

Kuten Douglas oli jo huomannut, Chuks ei suosinut hedelmäisesti hajustettuja shampoita joten hänellä ei ollut sellaista opettajaakaan varten. Pestävät hiukset tulisivat tuoksumaan samalta sporttisen miehekkäältä miltä vartijan kylpyhuone tuoksui. Oletettavasti Doug kuitenkin piti sitä vain hyvänä.

Chuks oli jo aikaisemmin maininnut ajatuksissaan, ettei voisi tarjoilla ammattitaitoista päänahan hierontaa. Voimakkaat sormet sivelivät hiuksia samalla, kun hieroivat päänahkaa. Liikkeet olivat yllättävän lempeitä sormien selkeästä voimasta huolimatta, vartija ei halunnut saada opettajaa kiljumaan tuskasta.
Yrityksestään huolimatta hän saattoi olla hieman liian kovakourainen.
"Eihän tämä satu?"

Opettaja lähes hyrisi tyytyväisenä voimakkaiden käsien hieroessa hellästi shampoota hänen hiuksiinsa. Se tuntui paljon paremmalta Chuksin tekemänä kuin kampaajan~
Pesuaineen raikkaan miehinen haju leijaili ilmassa. Tuoksu oli tuttu ja alitajuntaisesti britti muisteli vartijan hiusten tuoksuneen vienosti siltä.

"Eihän tämä satu?"
Doug oli jo pudistamaisillaan päätä vastaukseksi, mutta muisti viime hetkellä Chuksin sormien olevan sotkeutuneena hänen hiuksiinsa. Opettaja kohotti taivaansinisten silmiensä katseen vartijan ihanan ruskeisiin silmiin ja hymyili lämpimästi.
"Ei yhtään. Sinähän olet hyvä tässä~"

Douglas kiersi kätensä löyhästi pidemmän miehen lanteille ja ryhtyi piirteli sormillaan sattumanvaraisia kuvioita liukkaalle iholle. Hän oli tuskallisen tietoinen, kuinka paljon kello jo oli ja hän tulisi silti olemaan hiukan myöhässä. Se oli harvinaista.
Britti arvosti täsmällisyyttä ja oli sovituissa tapaamisissa ajallaan.
"Kutiatko sinä mistään?", blondi kysyi yhtäkkiä aavistuksen hajamielisenä, sillä Chuksin aiheuttamat miellyttävät väreet saivat aivotoiminnan takkuilemaan.

Helpotti kuulla, että hän oli hyvä tässä. Chuks ei muistanut kokeilleensa tätä aikaisemmin joten oli helpottavaa kuulla, ettei hän runnonut Douglas-paran päänahkaa kurttuun mutta käytti kuitenkin mitä ilmeisimmin tarpeeksi voimaa. Oli ihmeellistä, miten sokea kana saattoi löytää jyvän tai vaihtoehtoisesti, kuinka kovaa kipua Douglas pystyi kestämään vääntelehtimättä ja kääntelehtimättä miehen voimakkaisen sormien alla.

Opettaja kietoi kätensä löyhästi Chuksin lanteille ja piirteli sormellaan kuvioita vedestä liukkaalle iholle. Toinen heistä oli tuskallisen tietoinen, että oli jo myöhästymässä, toinen taas ei muistanut miettiä kelloa lainkaan, koska oli menossa iltavuoroon. Herrasmiehenä Chuks ei olisi missään nimessä antanut blondin myöhästyä hänen takiaan töistään. Oli siis kummallekin onni, ettei mies tajunnut miettiä kelloa ja päässyt tajuamaan, kuinka nopeasti aika pääsi kulumaan suihkussa ollessa.

Kysymys siitä, kutisiko vartija mistään, tuli Chuksille yllätyksenä.
"Sinun pitänee testata", mies totesi.

(Ahahah, kamalaa. En minä tiedä mistä ihmiset kutiaa kun itse kutia mistään)

Chuksin toteamus sai opettajan virnistämään.
"Oliko tuo haaste?", hän tiedusteli ja kohotti kasvonsa vartijan puoleen vitsaillen:
"Mitä minä saan, jos löydän kutiavan paikkasi?"
Blondi ryhtyi kuljettamaan kämmeniään ympäri vartijan timmiä kehoa etsien kohtaa, joka saisi tämän kutiamaan. Taivaansiniset silmät tarkastelivat kasvoja etsien niiltä merkkejä mahdollisesta naurusta tai edes hymynhäivästä.
Monet ihmiset kutisivat kyljistä tai vatsasta toiset taas polvista //minä mukaan lukien xD\\ tai jalkapohjista, mitä Douglas ei siinä tilanteessa ryhtynyt testaamaan.
Korvat? Leuan alta?

Doug räpytteli silmiään ja mutristi hieman huuliaan aavistuksen pettyneenä.
"Voiko olla mahdollista, että sinä et kutia mistään?", hän hämmästeli ja sulki äkkiä silmänsä, sillä saippuaa alkoi valua vaahdotetuista hiuksista otsaa pitkin alas.
Britti siirtyi niin, että suihkuava vesi huuhtoi sporttisen tuoksuisen shampoon pois hiuksista.

Doug hymyili ja nappasi kiinni Chuksin kämmenestä kiinni ja siirsi sen poskelleen.
"Kiitos se oli ihanaa~"
Sitten mies kurottautui painamaan viipyilevän suudelman Chuksin huulille kapeiden sormien lomittautuessa vartijan sormien kanssa.

Douglaksesta oli inhottavaa rikkoa lumous, mutta jonkun se oli tehtävä.
"Pitää varmaan joutua", opettaja mumisi huulet parin sentin päässä vartijan omista: "Muuten myöhästyn oppitunnilta"

Britti hymyili pahoitellen ja pakottautui päästämään irti ottaen askeleen taaksepäin.
"Eiköhän oteta joskus uusiksi~", hän hymähti ja hapuili kädellään pyyhettä.
Kiedottuaan sen kapeille lanteilleen hän haroi viisipiikkisellä kammallaan silkkisiä hiuksiaan.

((Anteeksi kesto, muutin tämän kuun alussa joten on ollut melkoista sähellystä nämä pari viikkoa))

Chuks hymyili nuoremman miehen tiedustellessa, olivatko hänen sanansa olleet haaste ja mitä hän saisi, jos onnistuisi löytämään kutiavan paika. Mies mutristi huuliaan mietteliäästi.
"Nauruni", mies totesi.
Blondi painoi pitkäsormiset kätensä vasten miehen kehoa ja etsi kosketuksellaan paikkaa, mistä Chuks mahdollisesti kutisi. sitä ei kuitenkaan näyttänyt lyötyvän vaikka miehen huulille nousikin hetkeksi pieni hymy miehen kutitellessa häntä leuan alta. Häntä hymyilytti enemmän tämä tilanne kuin kutitus itsessään. Myös korvien testaaminen sai tyytyväisen hymyn miehen kasvoille.

Mitään sen suurempaa reaktiota miehestä ei kuitenkana lähtenyt. Douglas näytti pettyneeltä tästä lopputuloksesta ja totesi lopulta, että mies ei näyttänyt kutiavan mistään. Tämän sanottuaan pettynyt britti siirtyi pesemään hiuksistaan vaahdot pois.

Douglas nappasi vartijan kädestä kiinni ja siirsi sen poskelleen. Elettä seurasi hunajaisilla lausuttu ilmoitus siitä, että se oli ollut ihanaa. Kiitosta vahvisti vielä se, että blondi painoi suloisen, viipyilevän suudelman miehen huulille.

Chuks oli toivonut, että kumpikin oli unohtanut ajan kulun mutta valitettavasti hän oli ainoa, joka oli jättänyt sen huomiotta. Douglas totesi, että hänen pitäisi alkaa joutumaan, muuten hän myöhästyisi tunnilta.
"Toivoin, ettet muistaisi sitä", mies totesi hymyillen pienesti. Hän kuitenkin asteli myös pois suihkusta laitettuaan veden pois päältä ja nappasi itselleen pyyhkeen. "Tulen kuitenkin mukaan varmistamaan, että saat oven auki."

//Ei se mitään. Onnea uuteen kotiin! :)\\

Douglas naurahti palkkion kuullessaan.
Tosiaan, hän ei ollut vielä kuullut Chuksin nauravan kunnolla!

"Toivoin, ettet muistaisi sitä", Chuks totesi yllättäen, mikä sai hymyn kohoamaan britin huulille. Vartija, joka oli niin tarkka säännöistä ja aikatauluista oli valmis joustamaan hänen vuokseen?
Suloista.

Vartija sammutti suihkun ja astui ulos hänen perässään. Syynkin tämä sanoi pienen hymyn kareillessa huulilla, mikä sai hänen kasvonsa näyttämään entistäkin komeammilta.
"Luulin jo, että olit unohtanut sen~", Doug totesi virnistäen ja antoi katseensa viipyä vielä hetken miehen paljaalla yläkeholla. Argh, miksi heillä pitikin olla eri työvuorot!?

Mies huokaisi ääneti ja työnsi kylpyhuoneen oven auki astellen olohuoneeseen ja etsi vaatteitaan katseellaan. Ai niin, hänen pitäisi vielä vaihtaa kaiken kukkuraksi työvaatteetkin! Niiden metsästämisessä menikin oma aikansa, sillä hän oli lahjakkaasti onnistunut ripottelemaan ne ympäri huonetta.

Britti kiskoi bokserit jalkaansa ja heti perään farkut ennen kuin ryhtyi kuivailemaan vaaleita hiuksiaan. Aamu auringon valo paistoi ikkunoista sisään saaden iholle jääneet vesipisarat kimaltamaan.

Pikainen katsaus kelloon kertoi, että suihkussa oli vierähtänyt paljon pidempi aika, kuin opettaja oli kuvitellut. Hän myöhästyisi hieman joka tapauksessa, sama kuinka hän kiiruhtaisi.
Douglas kiskoi vielä paidan päälleen ja sukat jalkaansa ennen kuin ripusti pyyhkeen kuivumaan. Pehmeät hiukset olivat sekaisin ja vielä suihkun jäljiltä kosteat, mutta mies ei välittänyt.
Kyllä kesä kuivaa~
"Anteeksi, kun hyppyytän sinua tällä tavalla vapaa-aamunasi.. Mitä sinä muuten aiot tehdä?", Douglas puheli ja kiristi vyötään.

//Muuten, ideoita jatkon suhteen vai lopetetaanko kohta puolin? :3\\

Vartijan kommentti siitä, että oli toivonut opettajan unohtavan kiireensä sai britin hymyilemään. Yleensä niin täsmällinen ja sääntöjä noudattaa mies toivoi, että hän myöhästyisi? Olihan se jotain erikoislaatuista mutta täysin Douglasin omaa syytä.
Mitäs oli vastustamattoman ihana!

Chuks oli tässä tapauksessa heistä se onnekaampi sillä hän pystyi kävelemään vaatekaapilleen ja valitsemaan sieltä itselleen mieleiset mukavat olovaatteet. Hän ei joutunut etsimään yhtä pitkään kuin Douglas joka metsästi paitaansa miehen pukeuduttua minuutteja sitten.

Britti kiskoi bokserit jalkaansa. Aamuaurinko paistoi komeasti ikkunoista sisään ja sai vesipisarat kimaltamaan ihastuttavasti. Näky sai miehen hymyilemään. Kuinka mieluusti hän olisikaan kidnapannut Douglasin, pitänyt hänet sisällä väkisin kunnes tuon halut töihin menosta loppuisivat.
Tietenkin se oli typerä fantasia, ei muuta. Ei mitään, minkä vartija voisi todellisuudessa toteuttaa vaikka se hypoteettisesti houkuttelikin häntä.

Chuks ei itse joutunut pahemmin kuivattelemaan lyhyitä hiuksiaan toisin kuin Douglas joka lopulta luovutti ja jätti hiuksensa pyyhekuiviksi, vettä suloisesti tippuviksi. Mies käveli britin luo ja kietaisi kätensä vielä hänen ympärilleen. Huulet painettiin kosteisiin hiuksiin jotka olivat seksikkäästi hienoisesti sotkussa.
"En ole ehtinyt miettimään", mies totesi yllättyneenä kysymykseen. "Ensin saatan sinut töihisi. Sen jälkeen voisin harkita uudelleen nukkumaan menoa."
Hänellä oli ollut eilen pitkä työvuoro ja päivällä oli oikeastaan ainoa tilaisuus nukkua ennen uudelleen töihin menoa. Yöunet olivat jääneet tavallistakin vähäisemmiksi erään tietyn vaalean, vastustamattoman seksikkään britin takia.
"Yöunet jäivät vähiin."

((Hmm, voidaan me tietenkin alkaa lopetella))

//Aawwss, Chuks on liian kiltti, että se pakottais Douglaksen jäämään ja ilmoittautumaan "sairaaksi" >w>\\

Opettaja ei voinut olla hymyilemättä miehen eleelle, kun tämä kietaisi käsivartensa hänen ympärilleen ja painoi pehmeät huulensa hänen hiuksiinsa.
Vartija näytti yllättyneeltä kysymyksen kuullessaan, aivan kuin hän ei olisi ehtinyt pohtia asiaa tarkemmin. Kyseisen seikan mies myönsikin ja lisäsi perään, että menisi varmasti nukkumaan - vähäisten yöunien takia, mihin Douglas oli pääosin syypäänä. Lähtiessään tuomaan vartijalle iltapalaa, hän oli lahjakkaasti unohtanut avaimensa kämpilleen. Chuks oli tarjonnut britille yöpaikan ja yksi asia oli johtanut toiseen~

Britin taivaansinisiin silmiin ilmestyi ilkikurinen pilke, kun ajatukset eksyivät muistelemaan öisiä tapahtumia.
"Ymmärrän. Siinä tapauksessa toivotan oikein miellyttäviä unia"
Vaaleatukkainen mies kohotti kasvonsa ja painoi vartijan huulille pitkittelevän hyvänyön suukon (mikä ei tehnyt opettajan lähtöä yhtään sen helpommaksi).
Vartijan työ oli sen verran raskas, että tämä todellakin tarvitsi leponsa. Opettajan mieleen palasi väistämättä tilanne, jossa vartija oli auttanut hänet pinteestä. Sellaisessa tilanteessa voisi käydä huonosti, ellei mies olisi skarppina.
Pelkkä ajatus Chuksin loukkaantumisesta sai kylmän kouran puristumaan britin sydämen ympärille. Doug kuitenkin hätisti asian mielestään, sillä vartija seisoi siinä hänen edessään täysissä ruumiin ja sielun voimissa.

Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta, kun Douglas näki Chuksin arkivaatteissaan ja mies piti näkemästään. Vaikka vartija näyttikin seksikkäältä univormussaan, niin arkivaatteet tekivät miehestä rennomman ja helpommin lähestyttävän näköisen.

Douglas astahti lähemmäksi ovea sujauttaen kengät jalkaansa.
"Eiköhän mennä sitten", hän sanoi ja sipaisi sormillaan vartijan kämmentä.

Mies hymähti. Jos hän näkisi britistä unia, hän varmasti heräisi aivan yhtä väsyneenä kuin oli mennyt nukkumaankin. Joskus unet vain väsyttivät enemmän - eikä kyse ollut aina pahoista unista.
Vaaleatukkainen kuitenkin karkoitti kaikki hänen ajatuksensa suutelemalla häntä. Hyvänyön suukko oli pitkä ja vartija tiesi, ettei se tulisi olemaan viimeinen.
"Tuskin minä kuitenkaan niitä jälkikäteen muistan."
Mies hymyili. Hän näki kyllä unia muttei juurikaan muistanut niitä jälkikäteen. Se oli hänen onnensa, suurin osa unista liittyi varmasti hänen yönsä. Se oli henkisesti aivan yhtä raskasta kuin oli fyysisestikin.

Chuks veti kengät jalkaansa ja nappasi avaimen mukaansa - itsensä ulos lukitseminen tässä tilanteessa oli vain hölmöä, Douglas oli menossa opettamaan.
Käsi sulkeutui pienemmän käden ympärille ja mies lähti kävelemään eteenpäin. Hän muisit suunnilleen, missä britin asunto oli, sehän oli aivan lähellä.
"Kävelenkö edes oikeaan suuntaan?" vartija kysyi hienoisesti hymyillen.

Olisi ollut helpompaa vain anella Douglasia lintsaamaan mutta Chuks oli liian tunnollinen siihen. Hän ei halunnut provosoida ketään lintsailemaan vaikka olihan hän todellisuudessa toivonut Douglasin unohtuvan suihkuun ja päättävän sen vuoksi jäädä pois.

((Anteeksi kesto. Tuli muuten viestistäsi mieleen, että olisi muuten ihanaa pelata joskus haavoittumispeli, se kuulostaa hauskalta~))