Pyykkiä pesemässä

// Izumiro Rixunsa kanssa :D\\

Nuorukainen kantoi punaisen väristä pyykkikoria, joka oli puolilleen täynnä pyykkiä. Hänellä oli tumma kangassuikale nenänsä päältä meni ympäri, ettei hän joutuisi haistelemaan vahvoja hajuja, joille oli herkkä. Aoi laittoi valot päälle huoneeseen ja hiljaisena astui peremmälle pesutupaan. Hänen onnekseen muita ei näkynyt huoneessa, nimittäin hänen pyykkiensä seassa oli eräs mekko mitä oli joutunut käyttämään yhtenä viikonloppuna, kun oli tavannut äitinsä, joka oli ostanut hänelle mekon. Huokaisten sinihiuksinen meni erään pesukoneen eteen ja laski korin lattialle. Pojalla oli päällään valkoinen kauluspaita ja koulupuvun housut. Hän ei ollut nimittäin vielä vaihtanut vaatteitaan. Aoi avasi pesukoneen luukun ja ajatuksissaan laittoi vaatteita koneeseen. Mekon hän kumminkin jätti, koska se piti pestä erikseen. Sen jälkeen Aoi laittoi pesuaineet omiin oikeisiin kohtiin ja laittoi koneen päälle. Sen jälkeen nuorukainen meni viereiselle koneelle ja nosti korista mekon. Mekko oli vaalean sinisen värinen, jossa oli pitsiä koristeena. Hänen äitinsä oli sanonut hänen näyttävän siinä erittäin suloiselta. Eihän pojalla ollut sitä mitään vastaan. Olihan hän pienenä melkein aina pukeutunut tytöksi, mutta se oli vain jotenkin niin noloa, jos muut koululaiset näkisivät hänellä mekon päällä. Hän varmasti kuolisi siinä vaiheessa. Aoi huomasi pientä likaa joissakin kohtiin. Hän muisti sen kun oli kaatunut vahingossa ja niin hänen mekkonsa oli likaantunut ja sen takia se oli juuri menossa pesuun. Hän muisti myös sen, kun hänen äitinsä oli tarkistanut perusteellisesti, ettei hänen kullannupulleen käynyt mitään vakavaa.

// Juu, sori tämä lyhyys n.n\\

(here we come)

Kun on päivä jolloin koulun pulpetilla ei tarvitse istua kuunnella opettajan selityksiä ja vastailla kysymyksiin. Mitä silloin keksiä kun perhe asuu aivan eri puolella maapalloa. Ystävätkin jäivät taakse ja harrastukset eivät voisi pätkääkään kiinnostaa. Yrittäen vältellä niitä vääriä polkuja joihin joskus upposi. Tämän nuoren herran vastaus löytyi pesutuvasta. Tuuhea, ruskea tukka. Valkoiset, polvien kohdilta kuluneet pillifarkut jalassa ja jättimäinen musta huppari jossa lukee GIRL. Tämä nuorukainen on nimeltään Richard. Englantilainen ilmestys. Hän avasi pesutuvan oven toivoen että paikalla olisi joku joka voisi pitää hänelle seuraa pesukoneen surratessa kovaan ääneen minuutteja. Tupa oli silti harvinaiset tyhjä, hän aina keksi tulla liian myöhään. Ihmisten silti pitäisi pyykätä pitkin päivää jos haluaisivat kerran pitää puhtaita vaatteita päällään. Kummallista.
Kumminkin tuon kaiken hiljaisuuden keskellä laittoi jo pyykkiään pesukoneeseen. Ehkei tästä tulisikaan mikään maailman ikävystyttävin reissu. Hän kantoi kädessään seeprakuviollista pyykkikoria jonka oli itse omin käsin maalaillut noin hienoksi. Hän meni itsevarmana toisen viereen pisti pyykkikoneen pesukoneen päälle. Kaksikon välissä oli yksi käyttämätön pesukone. Olisi ehkä hyvä pitää pientä turvaväliä. Richard katsahti toiseen hiukana tihrustaen silmiään, toisen kädessä oli mekko, sen huomasi heti tuosta kakkumaisen täyttävästä kankaasta. Pieni hymy tuli hänen kasvoilleen.
"Siinäpä tyylikäs mekko." Hän möläytti lopulta, poika oli epätavallisen hyvällä päällä tänään ja halusi löpistä vaan jotain omiaan. Pian hän aloitti omien pyykkiensä keskittymisen ja niitä olikin melkoinen vuori. Hän käytti hyvin paljon vaatteita ja piti niitä huolella kauniina. Hän alkoi laittaa pyykkiä koneeseen. Farkkuja, farkkuja, merkkipaitoja, puseroita, huppari ja kaikkea muuta. Tietysti hän tarvitsi kaksi pesukonetta lajitellen värilliset ja mustat toisistaan.

Aoi ei huomannut jonkun muun tulevan pesutupaan, joten ei ihme, että hän hyppäsi ilmaan hieman ja katsoi kirkkaan sinisillä silmillään pelästyneenä henkilöä. Kesti muutama hetki ennenkuin hän tajusi toisen kommentoivan hänen mekkoaan ja vasta nyt tajusi mekon olevan näkyvillä. Aoin tunsi kuinka poskiaan alkoi kuumottaa ja tiesi punastelevansa taas jälleen kerran. Nopeasti hän piilotti mekon selkänsä taakse ja alkoi änkyttää ujona katsoen samalla lattiaa:
" Tu-tuota... Kiitos, mu-mutta.. Si-siis kun.. Ööm..". Nuorukainen yritti keksiä jotain selitystä, mutta ujous iski ja hän vain avasi välillä suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen kun ei saanut sanotuksi mitään. Poika tunsi itsensä idiootiksi, mutta ei voinut sille mitään, jos oli ujo. Aoi seisoi vain paikoillaan ja yritti keksiä edelleen hyvää selitystä, mutta ei saanut sanotuksi mitään, vaan mumisi hiljaa jotain. Siinä samassa hän katsoi hetken, kun toinen laittoi pyykkejään koneeseen. Silloin hän tajusi laittaa mekon pesukoneeseen ja tunki sen niin nopeasti kuin vai mahdollista ja eipä kauaa kestänyt, kun hän laittoi sen päälle. Edelleen punastellen sinihiuksinen oli hiljaa ja ihme ettei hän pyörtynyt, kun hän alkoi muistuttamaan tomaatin väriä ehkä jopa liikaakin. Nyt pitäisi vain odottaa. Aoi seisoi siinä ja katsoi ujona toista poikaa ja yritti taas sanoa toiselle, mutta ei saanut edelleenkään sanottua mitään ja ujostellen laski katseensa lattiaan.

// Taas lyhyt, sorryy T^T\\

Richardin silmiin heti pisti toisen ujous. Hän itse ei ollut niin ujo, varovainen pikemminkin, mutta tänään hän oli avoin ja miksi nyt alkaisi ujostelemaan jonkun toisen koululaisen seurassa, kyllä hän osaa sosiaallisetkin asiat hoitaa.
"Se varmaan sopii sinulle hyvin." Hän sanoi rennosti. Monet voisivat käsittää sen olevan sarkasmia, mutta ei se sitä ollut. Richard piti vaatteista, suunnittelusta ja erityisesti kokeilla kaikkea uutta. Lajitellessaan vaatteita koneeseen hänen käteensä osui paita jonka hihassa oli reikä. Pojan oli ollut tarkoitus korjata se, ja jos se nyt menisi pesuun se vaan isonisi. Hän jätti paidan koriin ja laittoi kaksi pesukonetta päälle. Pian hän käänsi taas huomionsa toiseen poikaan.
"Olen Richard." Esittäytyi poika hiukan hutiloiden kuten aina. Pian hän nappasi korista paidan. Rixun päähän juolahti ettei ottanut mukaansa edes neulaa ja lankaa joten hän hiukan tarkasteli paitaa ja keksisi kyllä asuntolassa jotain tehtävää.

(surkeeta lyhykäisyyttä : <)

"Se varmaan sopii sinulle hyvin.", Aoi kuuli toisen sanovan rennosti ja katsoi tätä. Hän ei tiennyt mitä vastaisi ja punasteli hieman. Monesti hänen äitinsä on kehunut kuinka söpöltä hän näyttää mekoissa, mutta hän itse ei ollut varma siitä.
" Ni-niin kai", poika sanoi hiljaa ja hymyili ujosti toiselle. Aoi oli erittäin huono kehumaan itseään ja ei ole koskaan niin tehnytkään. Kun ei ollut muutakaan tekemistä poika katsoi toisen tekemisiä. Eipä kauaa kestänyt, kun sinihiuksinen huomasi toisen katsovan häntä ja esittäytyi:
"Olen Richard". Aoi oli hetken hiljaa, mutta kumminkin esittäytyi itsekin ujosti:
" Aoi". Sen jälkeen poika yritti keksiä jotain tekemistä siksi aikaa, kunnes pesukone valmistuisi, jossa kestäisi nyt jonkin aikaa. Ehkä hän voisi yrittää tutustua Richardiin, mutta siinä oli ainoa ongelma: Aoin ujous. Puhuminen on hänelle vaikeaa. Eihän hän voi sille mitään, koko elämän hän on elänyt suurimman osan elämästään kotona ja yhtäkkiä hän joutuu aivan eri maahan, kauas tutusta ympäristöstä, niin ei mikään ihme.

// Ehkäpä sitten kun juttu alkaa luistamaan paremmin, niin tulee pidempiä ^^\\

Tylsyyteen hän voisi pälpättää vaikka mitä, toinen oli niin lyhyt puheinen. Ehkä enemmän kuuntelija tyyppiä. Richardin suusta pääsi pieni huokaus. Voisihan hän tietysti mennä vaikka syömään, mutta olisi parempi ehkä tutustua viimeinkin johonkuhu täällä koulussa. Hän oli enemmän keskittynyt omiin asioihin vailla ystäviä, mutta välillä hänkin kaipaisi jotain sosiaallista elämää.
"Aoi?" Hän sanoi melkein toisen esittäytymisen perään miettien. Ei ihan tavallinen nimi. Ainakaan ei kovin englantilaiselta kuulostanut. "Mistä päin maailmaa tänne olet tullut?" Richard kysyi uteliaana. Hän muisteli itse millaista oli elää Hollywoodissa, Lontoosta hän ei enää pahemmin muistanut mitään, oli niin pieni.
Richard ei ollut kirjoittanut moneen päivään ystävilleen tai edes soittanut. Ehkä ystäväkaksikko olivat unohtaneet hänet. Ehkä heillä olisi muita parempia ystäviä.
"Minä synnyin lontoossa, mutta muutimme hyvin pian Hollywoodiin." Häntä ei silti kovin hymyillyttänyt muistella Hollywood aikojaan. Pari vuotta taaksepäin. Elämänsä rankimmat hetket.

"Mistä päin maailmaa tänne olet tullut?", Aoi kuuli Richardin kysyvän ja vastasi:
" Englannista, Aveburysta, sinä?". Siitä tuli pojalle mieleen, ettei hän ole vähään aikaan kirjoittanut kotiin. Tänään hän voisi kirjoittaa. Pieni koti-ikävä iski pojalle. Siitä oli aikaa, kun hän oli viimeksi ollut siellä. Poika muisti vieläkin kauniin puutarhan takapihalla, jota hoiti eräs vanha pari yhdessä. He olivat erittäin kilttejä ja he olivat opettaneet pojalle kaikenlaista puutarhan hoidosta. Sitten hän muisti kokin, jonka kanssa oli usein leiponut kaikkea kivaa.
"Minä synnyin Lontoossa, mutta muutimme hyvin pian Hollywoodiin.", Aoi kuuli toisen sanovan ja katsoi hieman yllättyneenä. Richard oli myös Englannista. Mutta hän huomasi toisen olevan jotenkin ei iloinen, mutta Aoi ei ollut varma kuvitteliko vai ei. Ja hän ei uskaltanut kysyä.
" Sinäkin siis olet asunut Englannissa?", poika kysyi ujosti ja hymyili toiselle. Vaikka hän oli kasvanut Englannissa, hän ei ole koskaan käynyt missään. Hänen koko maailmansa oli koti ja sen piha. Sen jälkeen, kun hän sai tietää, että hän lähtisi jonnekin kauas kotoa, hän oli ollut peloissaan.

'Sinäkin siis olet asunut Englannissa?' Toisen sanat kaikuivat hyvin pitkään Richardin korvissa. Hän yritti muistella mahdollisimman pitkään muistaisiko mitään Lontoossa asumisesta. Hän muisti vain hyvin harmaasti kaikki, talon jossa hän asui, puistot, sukulaiset.
"Asuin hyvin vähän aikaa. En muista siitä paljoa mitään, mutta uskoisin että elämäni onnellisimmat hetket elin siellä. Ainakin toivon niin." Hän naurahti. Tosiaankin hänen elämänsä oli mennyt ylösalaisin tutustuessaan Hollywoodin yö elämään. Mutta se on mennyttä, Richard lupasi olla palaamatta sille tielle uudestaan. Ainakin hän toivoi niin.
"Nimesi ei kuulosta kovin englantilaiselta." Hän sanoi pieni hymy kasvoillaan.

Pyykkikone surrasi kovaavauhtia monta minuuttia, aika onneksi alkoi kulua jo hiukan nopeammin tässä niitä näitä puhuessa.
"Kuinka monetta vuotta opiskelet täällä?" Hän kysyi äkkipilaisesti. Mitä sille voi jos utelias oli, ja hiukan seuran puutteessa.

"Asuin hyvin vähän aikaa. En muista siitä paljoa mitään, mutta uskoisin että elämäni onnellisimmat hetket elin siellä. Ainakin toivon niin", Aoi kuuli toisen vastaavan ja jäi miettimään. Oliko Richardille tapahtunut jotain pahaa Hollywoodissa? Hän ei kumminkaan uskaltanut kysyä, koska se oli varmasti arka aihe toiselle, joten hän oli hiljaa.
"Nimesi ei kuulosta kovin englantilaiselta", Richard sanoi ja Aoi katsoi tätä hymyillen.
”Äitini on japanilainen että amerikkalainen. Sain nimeni silmieni värin takia", hän vastasi ujosti. Richard vaikutti erittäin mukavalta ja Aoin mielestä oli kivaa jutella toisen kanssa, vaikka häntä ujostutti aivan kamalasti. Sinihiuksinen kuuli toisen kysyvän, monetta vuotta hän on opiskelemassa täällä. Hänen piti miettiä hetken mitä toinen tarkoitti. Tarkoittiko hän, että hän oliko hän juuri tullut tähän kouluun vai?

” Ööm.. Tänä vuonna tulin tänne. Ennen olin kotiopetuksessa", poika vastasi aika pitkän tauon jälkeen ja odotti toisen reaktiota, joka kertoisi oliko hän ymmärtänyt oikein vai ei. Ujostellen hän katsoi toista, mutta käänsi katseensa muualle samantien. Sinihiuksista vieläkin mietitytti Richardin sanat, mitä toinen tarkoitti sillä, mutta ei edellekään kehdannut kysyä. Hän muisti äitinsä sanoneen, ettei saisi olla liian utelias uuden tuttavan asioista. Joten Aoin oli vain olla ajattelematta sitä. Hän katsoi pesukonetta, joka surrasi edelleen. Yhtäkkiä häntä alkoi aivastuttamaan ja eipä kauaa kestänyt, kun kuului hän aivasti. Eihän se muuten noloa ollut, mutta hänen äänensä oli niin tyttömäinen, kun hän aivasti. Ja taas punasteltiin ja alettiin muistuttamaan palo-autoa ja ihme ettei hän menettänyt tajuntaansa kohta. Aoi katsoi hieman pelokkaana toista ja odotti tämän reaktiota. Entä jos Richard alkaisi nauramaan hänelle? Mutta silloinhan toinen olisi ainakin iloinen, mutta jotenkin se tuntui pahalta edes ajatella sitä. Kun hän oli ollut lapsi, niin ei häntä haitannut pukeutua tytöksi, kun ei ollut ketään ulkopuolista, mutta nyt oli eri asia. Täällä kaikki oli vierasta. Tuntui kuin hän oli aivan vieraalla maalla, jossa hänen piti yrittää selviytyä yksin. Aoi pudisti päätään.
' On ajateltava positiivisesti. Kyllä minä pärjään.. Jotenkin..', hän ajatteli päättäväisesti ensin ja sitten alkoi pikku hiljaa epäröimään.

// Olen erittäin pahoilla, että kesti vastata. Nyt kun on koulua päivisin ja iltaisin sekä viikonloppuisin töitä, niin ei meinaa ehtiä koneelle T^T\\