Mustien lasien läpi

Rodyalle oli harvinaista nauttia aurinkoisista lauantaista kaupungilla. Ei sillä, etteikö hänellä olisi vapaita lauantaita, mutta yleensä mies oli liikenteessä autolla, jos vaivautui ylipäätäänkään lauantaisin ulos. Tänään hän oli kuitenkin päättänyt käydä ulkona ihan ilman autoa. Mies nautti lepposesta merituulesta ja katsei näyteikkunoita mustien lasiensa läpi. Shoppailu ei häntä liiemmin kiinnostanut, mutta kaupungin sykkeessä oli mukava viettää aikaa vaikka ei varsinaisesti mitään tehnytkään. Paikka ei ollut hänelle vielä liian tuttu, joten tutustumisreissuihin meni paljon aikaa kun piti ottaa huomioon harhaankulkeminen ja kaikki muu mahdollinen viivästys.

Tummiin pukeutunut rastapäinen venäläinen kiinnitti monen katseen, mutta Rodya ei ollut huomaavinaankaan, vaan jatkoi matkaansa toisen kätensä sormet rennsoti housujen taskussa. Hän oli pysähtynyt tutkimaan erään musiikkikaupan ikkunaa, jossa oli melko halpa akustinen kitara.

Hiljainen Joshua käveli katua pitkin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän oli kaupungissa ja yksinään kierteli eri paikoissa. Hän oli etsimässä äidilleen hyvää syntymäpäivä lahjaa. Hänen äitinsä täyttäisi vuosia parin viikon päästä ja ajatteli hankkia lahjan äidilleen ajoissa ja lähettää se. Platinan vaalean väriset hiukset melkein loistivat auringon valossa ja vaalea iho näytti enemmän vaalealta. Joshua oli pukeutunut valkoiseen kauluspaitaan, jossa oli kaksi ylintä nappia auki. Housut olivat mustan väriset kangashousut. Lahkeet olivat hieman leveät, mutta muuten ne myötäilivät pojan jalkojen muotoja. Kaulassa oli hopea ketju, jossa roikkui hienosti koristeltu lukko ja antiikkinen avain.

Joshua oli jo jonkin aikaa kierrellyt erilaisissa paikoissa, mutta ei ollut löytänyt mitään. Ja pian poika huomasi ettei tiennyt missä oli. Huokaisten nuorukainen päätti jatkaa kävelemistään, kyllä hän jossain vaiheessa hän löytäisi varmasti jonkinlaisen lahjan. Ajatuksissaan vaaleahiuksinen ei huomannut katsoa eteensä ja pian tunsi törmäävänsä johonkuhun. Hieman pelästyneenä poika katsoi harmaan sinisillä silmillään tuota henkilöä, johon oli juuri törmännyt.
" Anteeksi", hän sanoi hiljaa.

Kitaraksi kapistus näytti aika väsyneeltä, mutta se oli kaunis. Rodya nosti aurinkolasit päänsä päälle ja nojautui tutkimaan soitinta lähempää. Hän oli iana halunut mustan akustisen kitaran, mutta ei ollut koskaan tullut hankkineeksi sellaista. Huokaisten mies oikaisi selkänsä ja pyyhkäisi muutaman ponnarista karanneen rastan pois. Olisiko hänellä varaa moiseen? Tai oikeistaan... tekisikö hän sillä mitään? Kyllä Rodyalta musiikinopettajana löytyi kitaroita ihan tarpeeksi.

Kesken hänen pohdintansa joku hento hahmo muksahti häntä vasten. Yllättyneenä kuin toinen olisi saanut hänet kiinni jostakin laittomuudesta Rodya vilkaisi törmäilijää ja yllättyi aika lailla kun huomasi tämän olevan nuori mies. Tai oikeimmin poika.
Rodya hymyili toivuttuaan hämmenyksestään.
"Eipä mitään", hän vastasi blondille voimakkaalla venäläiskorostuksella. Sitten hän katsoi poikaa uudemman kerran ja laski aurinkolasit takaisin nenälleen, tummat silmät hiukan sirillään.
"Oletko muuten St. Heaven's Bayn oppilaita?" hän kysyi uteliaana. "Näytät tutulta."

Joshua kuuli miehen vastaavan voimakkaalla venäläiskorostuksella, jonka perusteella päätteli toisen olevan Venäjältä:
"Eipä mitään". Hän ei kääntänyt katsetta, mutta oli aika varma, että oli nähnyt tuon miehen ennenkin. Tai sitten hän muisti väärin. Se oli kyllä mahdollista.
"Oletko muuten St. Heaven's Bayn oppilaita?", poika kuuli miehen kysyvän, "Näytät tutulta". Vaalea hiuksinen katsoi vanhempaa ilmeettömänä. Vastatako vai ei? Ehkäpä hänen oli pakko, koska toinen oli varmasti joku työntekijä koulusta. Hiljaisena Joshua nyökkäsi ja katsoi maata. Hän ajatteli jatkaa matkaa ja lähtikin kävelemään siihen suuntaan mihin oli ollutkin matkalla ennen kuin oli törmännyt mieheen. Olihan hänen löydettävä se lahja ja sitten päästävä takaisin koululle vielä tänään. Tuuli puhalsi viileänä ja ihmisiä tuntui olevan liikaakin Joshuan mielestä. Ihmismassan puhetta kuului kaikkialta ja se häiritsi poikaa hieman.

// Anteeksi tämä lyhyys n.n''\\

Rodya katseli poikaa miettiväisenä, ja tuumi toisen olevan jossain määrin epäkohtelias. Olisi nuorukainen nyt jotain voinut sanoakin!
Mutta ehkä Rodya odotti liikaa. Hän hymyili nuorelle miehelle kallistaen hiukan päätään, ikään kuin kuvakulman muuttaminen olisi vaikuttanut mihinkään mitenkään. Poika nyökkäsi, joten kai hän tosiaan oli koululaisia, vaikka Rodya ei yhtäkkiä muistanutkaan nähneensä häntä tunneillaan. Toisaalta, ehkä pojalla ei ollut musiikkia. Rodya nimittäin vain aniharvoin hoiti minkäänmoisia sijaisuuksia.

Seisoskeltuaan viittä vaille kiusallisen pitkän hetken toistensa kanssa, opettaja ei voinut olla huomaamatta, että poika vaikutti jossain määrin olevan ihan pihalla sen hetkisestä olipaikastaan. Tosin, eihän toisen menemiset ja tulemiset hänelle kuuluneet, mutta…
”Hoi, ûnoša, oletko koululle menossa?” hän kysyi yllättäen virnistäen leveästi. ”Jos olet, meillä on sama matka.”
Hän nosti aurinkolasit kasvoiltaan ja laittoi ne roikkumaan paitansa kauluksesta.
”En kysyis muuten, mutta vaikutat vähän eksyneeltä”, Rodya selitti. ”Tosin, voi olla että kuvittelen.”

”Hoi, ûnoša, oletko koululle menossa?”, Joshua kuuli miehen sanovan ja kääntyi katsomaan harmahtavan sinisillä silmillään toista.
”Jos olet, meillä on sama matka.”, hän kuuli toisen jatkavan. Poika oli hetken hiljaa. Hän oli kyllä menossa takaisin ja ei todellakaan tiennyt missä oli.
”En kysyis muuten, mutta vaikutat vähän eksyneeltä”, mies sanoi hänelle, ”Tosin, voi olla että kuvittelen”. Nuorukainen katsoi edelleen toista pitäen näkymätöntä maskiaan. Toinen näytti osaavan mennä takaisin koululle, joten hän voisi antaa toisen näyttää tien. Hänen ei ainakaan silloin tarvitsisi harhailla kaupungilla.
" Ette kuvittele, herra", Joshua vastasi kohteliaasti, mutta ei hymyillyt yhtään. Ehei. Milloin viimeksi hän oli hymyillyt? Siitä oli aikaa. Silloin viimeksi, kun... Kei oli vielä elossa. Sen ajatteleminen sattui häntä, mutta ei antanut sen näkyä hänen kasvoillaan.
"Jos teille sopii, niin olisi todella mukavaa, että näyttäisitte miten pääsen takaisin koululle", Joshua jatkoi kohteliaasti. Poika niin tahtoi päästä takaisin koululle.