No way out

Jeremias vaikutti vähäsen jo joltain pelästyneeltä pieneltä eläimeltä, joka kuvittelisi olevansa turvassa kunhan vain pää olisi piilossa. Se oli samalla sekä hellyttävää että vähän säälittävää... Ei siis silleen, että toinen olisi säälittävä tapaus ollut, vaan silleen myötätuntoisella, huolehtivalla tavalla. Robin nyt sattui olemaan huolehtijaluonne.
Mutta samalla myös hänestä oli hauskaa kiusoitella muita...
Kun Jeremias parkui vieressä "Minä en halua tietää!" hän sanoi:
"Katso nyt vain, ei siellä ole mitään pelottavaa tällä hetkellä."
Ja eikös vain heti seuraavaksi loikannut jostain esiin zombie, ja poikaparka näytti säikähtävän todella. Robin ei voinut olla naureskelematta itsekseen, ei suinkaan ääneen kuitenkaan. Punapää virnuili ja jäi taas tapittamaan leffaa, naurahtaen välillä jollekin ylikökölle tehosteelle.
Zombiet tosin saivat jäädä huomiotta, kun Jeremias sanoi heikolla äänellä hänen kainalossaan jotain. Robinin pää ja ruskeat silmän kääntyivät toisen puoleen, näyttäen hieman vakavammilta jonkin aikaa, toisen pyynnön kuullessaan. Olisihan tuon voinut oikeastaan arvatakin. Poikaparka näytti hieman nololta sanoessaan tuon.
Robin suli hymyyn katsellessaan Jerryn sinisiin silmiin.
"Totta kai." punapää sanoi hellästi ja silitteli toisen päätä, saadakseen toisen tuntemaan olonsa vähän edes turvallisemmaksi. Se olisi sitten lupaus kanssa! Kaveria ei jätetä ja niin pois päin... "Ehkä sinun olisi kuitenkin syytä jättää kauhuleffojen katselua vähän vähemmälle." Robin vielä kuitenkin lisäsi ilkikurisesti, ottaen vähän mukavemman, puoliksi makuulla olevan asennon sohvan nurkassa, pitäen yhä Jeremiaksen turvassa kainalossaan.

Robinin kainalossa oli lämmintä ja se toi pellavapäälle turvaa ja lohtua, toki Jerry mulkaisi Robinia pahasti, toisen takia hän oli meinannut saada slaagin! Tuolleen saanut pieniä säikytellä.. Jerry katsoi tapahtumia sormiensa välitse ja kiehnäsi Robinin kainaloon paremmin, silmissä oli pieni anova ilme kun hän yritti saada toista suostumaan että toine saattelisi hänet. Kuka sanoisi ei tuollaiselle kissanpennun näköiselle otukselle?
Jeremias haukotteli ja hörppäsi limupullosta, tarjoten sitten Robinillekin. Hmph, vaikka toinen saisi olla ilman, kun äsken oli säikäyttänyt hänet pahasti.. Mutta nooh. Jerry tunsi huojentuvansa kun toinen lupasi hänet saatella sitten huoneelle, Jeremias uskalsi hymyillä Robinille ujosti ja mukautui toisen asennon vaihdokseen, nyt Jeremias makasi paremmin turvassa, Sohvan ja Robinin välissä, pää makasi punapään rinnalla ja Jerry kuunteli toisen sydämen lyöntejä.. tätä hän oli tehnyt Ishankin kanssa... ja rakasti saada maata jonkun vieressä ja kuunnella sydänääniä, miten toinen oli elossa....
Jeremias mulkaisi Robinia ja nipisti toista nenästä, hirveä ilkeä mörkö!.
"..Neeh! Sellaisen kauhuleffan minä tahtoisin nähdä mille sinä säikyt!" Jeremias pisti takaisin virnuillen piikikkäästi ja tökki Robinia poskeen... Oikeestaan jerrystä oli kiva maata toisen kainalossa.. turvassa ainakin noilta zombiotuksiltakin... Kauhulla Jerry odotti lopputekstien lähestymistä...
Vaikka elokuva oli loppunut ja pimeys oli langennut huoneeseen, poika ei irrottanut otetta Robinista vaan pysyi tuossa kiinni sydän läpättäen.
..häntä pelotti... uskaltaisi mennä minnekään pimeellä yksin.

Robin otti pienen hörpyn Jeremiaksen limpparista. Ei hän noista sokerilitkuistakaan pahemmin perustanut, mutta pitihän sitä nyt ottaa kun toinen kerta tarjosi. Ja ei kai hän pieneen määrään kuolisi. Robin hymyili Jerryn laskiessa päänsä hänen rintakehälleen. Toinen oli aika lutuinen kieltämättä.
Pellavapää ei tainnut tykätä hänen sanoistaan. Punapää virnisti Jeremiaksen nipistäessä häntä nenästä, osasi toinen näemmä puolustautua jotenkin sentään. Vaikka ei tuo kylläkään paljon tuntunut, varsinkaan hänenlaisessa isossa "ilkeässä mörössä".
Robin naurahti Jerryn sanoille. Sen hänkin haluaisi nähdä!
"Onnea vain etsintöihin! Täytyy vissiin joku kerta pitää kauhuleffamaratoni sen selvittämiseksi." hän totesi pirullisesti virnistäen. Siitähän Jeremias varmaan tykkäisi!

Leffa loppui lopultakin, ja Robin katsoi Jeremiasta odotellen, että toinen nousisi ja päästäisi hänestä irti. Kului minuutti... Toinenkin... Robin tuijotti leffan lopputekstejä ja huokaisi sitten. Tästä ei nyt kyllä tulisi yhtään mitään, jos ei toinen uskaltaisi liikahtaakaan. Hänellä alkoivat jäsenet puutumaan maatessaan kuin tukkipuu paikallaan sohvan nurkkauksessa.
Vielä pari minuuttia odoteltuaan punapää tuumasi, että nyt riitti, hänen pitäisi päästä pystyyn. Mutta ei Jerryä viitsisi jättääkään yksinään kauhusta kankeana sohvalle. Niinpä siinä kävikin sitten silleen, että punapää nappasi noin vain Jeremiaksen syliinsä, moriustyylisesti, ja käveli napsauttamaan viihdehuoneen kattovalon päälle. Hetken Robin vielä piteli toista sylissään, ennen kuin laski tämän lattialle. Hän oli yllättynyt, kuinka kevyt toinen oikeasti olikaan. Vaikka tämä oli hoikka, ei hän ollut odottanut tämän olevan ihan noin köykäinen. Kuin lapsen olisi nostanut.

//Hinttailen, toivottavasti ei haittaa..//

Jeremias kurtisti kulmiaan muka paheksuvasti Robinille, mutta kuristi tuon sen jälkeen halaukseen iloisen hymyn kanssa..

Jerry liimautui Robiniin kiinni! Iik, hän lähtisi mihinkään kun oli pimeää!Jerry meinasi ehdottaa että hehän voisivat leiriytyä siihen yöksi, molempien, tai hänen ei tarvitsisi nähdä ja kärsiä painajaisista..
"K-kuule, jospa me--!" Jeremiakselta jäi sanomiset kesken kun toinen koppasikin hänet syliin, Jerry kietoi kädet toisen kaulan ympäri ja katsoi Robinia silmät pyöreinä ja posket punaisina. Jeremias oli siinä toisen sylissä ja piteli kiinni ihan varmuuden vuoksi toisesta ettei putoaisi.. Robin napsautti valot päälle ja Jeremias katsoi Sinisillä silmillään punapäähän, kunnes päätti että antaisi toiselle poskelle pusun, kun oli kerta hänelle ritarina! Sitten Robin laskikin hänet alas, Jeremias virnisti leveästi toiselle ja kipitti hakemaan DvD'n itselleen takaisin laukkuun..Noniin.Nyt he voisivat suunnata takaisin huoneelle.
Jeremias olisi paukauttanut toista laukulla päähän jos robin olisi murjaissut jotakin että hänelle piti laulaa tuutilullaa laulu ja peitellä vielä sänkyyn, ehei, Jerry tekisi sen itse..Jos ei Ishaa sattunut olemaan kämpillä.
He sammuttivat huoneesta valot ja lähtivät kipittämään kohti huonetta..


// Eipä tuo mitään ^^, minäkin sillointällöin pienesti.. //

Robin räpäytti silmiään hämmentyneenä siitä pienestä pususta, jälkeen päin kun katseli kuinka Jerry kipitti hakemaan leffaa DVD-soittimesta. Punapää hymähti hymy huulillaan ja ravisti päätään. Hänen kätensä katosivat taas housujen taskuihin ja hän nojasi toisen jalkansa varaan, toinen rennosti koukistettuna, odotellessaan Jeremiasta ovensuulla. Kun poika sitten sai leffan laukkuun ja laukun matkaansa jätettiin viihdehuone taakse, Robin napsautti vielä valot pois päältä huoneesta. Käytävällä hän sitten napsauttelikin valoja päälle kyynärpäällään -koska kädet olivat taskuissa yhä-, aina kun käytävälle meinasi tulla pimeää.
Kohta saavuttiinkin jo Jeremiaksen huoneelle.
"Tarvitsetko vielä suojelijaa? Sitähän ei tiedä, jos zombiet vaikka jo tänä yönä nousisivat haudoistaan ja aloittaisivat maailmanvalloituksen..." Robin kysyi virnistäen. Äskeisen leffan juoni oli suunnilleen noin mennyt. Zombiet heräisivät, kun sitä vähiten odotti tai ei uskoisi.

//Lyhyt... >.<'//

Jeremias hymyili silmät tuikkien Robinille, hassu mörkö. Jerry tyksi toisesta paljon, ei Robin vaikuttanut ollenkaan sellaiselta ilkimykseltä kuin monet muut tämän koulun oppilaista olivat. Pellavapää loikki Robinin perään ja kipsutti toisen rinnalla käytävässä, melkeimpä kiinni toisessa, joku vastaantuleva saattaisi saada vääränlaisia aatteita.
Jeremias aina hidasti tahtiaan pienesti kun alkoi tulla pimeää ja ujosti tarttui Robinia käsivarresta kiinni ja oli toisessa kiinni... Yh, hän ei katsoisi enää kauhuleffoja!evör!

Kun sitten saavuttiin huoneelle, Jerry hihitti hiljaa Robinille, ja kurotti tökkäämään toista nenään " Enköhän mä pärjäile~" Jeremias virnisti, mutta toisen maalattua piruja seinille, pellavapäätä alkoi epäilyttämään... Poika kaiveli puhelimensa esille ja tarttui toisen kämmeneen ja kaivoi tussin laukunpohjaltaan esille. " Noin!....sait tatuoinnin..!" Jeremias hymähti ja katsoi toista punastellen, piirtipä poika toisen kämmeneen vielä suloisen " :3 " hymiön.
Jeremias tarttui huoneensa kahvaan ja tappeli oven kanssa hetken... miksiköhän tuo nyt ei avautunut! Murr..
Kun ovi ei sitten suostunut avautumaan, jerry katsoi punastellen Robiniin "..tämä kestää... sori... vissiin joudun nukkumaan täällä.." Jerry sopersi hiljaa...
Mielessä ei käynytkään että hän voisi toiselta kysyä yöpaikkaa...
SIlmissä oli kuitenkin sellainen katse..pyytelevä ja nolo..
"Onko sulla ylimääräistä tyynyä?" Jeremias mumisi..

// Niin on tämäkin, vaan tämä on kökkö D8...//

Robin ravautti päätään ja jännästi pyöritteli nenäänsä Jeremiaksen tökätessä sitä. Hän hymähti ja hetken aikaa jo suunnitteli tökkäävänsä takaisin, mutta tuumasi sitten, että ehkä hän oli tuon tökkäisyn ansainnut. Joten jätetään se nyt siihen. Hän seisoskeli siinä Jerryn vieressä miettien, pitäisikö vielä sanoa tuolle jotain, kun poika tarttuikin hänen käteensä yhtäkkiä ja kaivoi tussin laukustaan. Tuo väkersi näemmä siihen jotain. Punapää katsoi Jeremiasta kysyvästi, ennenkuin laski katseen kämmeneensä. Robin tuijotti kättään.
"Toinenkin tatuointi, mahtavaa! Pitänyt ottaa muutenkin.." hän tuumasi virnistäen.
Robin toivotteli vielä hyvät yöt toiselle ja kääntyi ollen jo häipymässä omalle huoneelleen päin... kun hän sitten pysähtyikin parin askelen jälkeen ja kääntyi uudestaan ympäri kuullessaan pojan räpeltävän oven kanssa. Robin kallisti päätään, nähtävästi ovi ei oikein ollut yhteistyöhaluinen. Robin nojaili rennosti toiseen jalkaansa - hänellä taisi olla varsin yleistä seisoskella noin - ja hymyili huvittuneena Jeremiaksen epätoivoisen näköiselle tappelemiselle. Vielä enemmän häntä rupesi hymyilyttämään, kun Jereamias käänsi punertaviksi muuttuneet kasvonsa häneen, nolon näköisenä. Robinin silmät tuikkivat sen näköisinä, että hänen olisi melkein tehnyt mieli nauraa ääneen, mutta ei vain viitsinyt toisen ahdingosta johtuen. Oli hänkin joskus hajamielisenä jättänyt itsensä lukkojen taakse.
Robin puisteli kevyesti päätään pari kertaa puolelta toiselle ja käveli sitten ne pari askelta takaisin Jerryn viereen, heittäen toisen kätensä tämän olkapäille rennosti.
"En kai minä nyt voi sinua reppanaa tänne käytävälle jättää, joku vielä raiskaa sinut." hän sanoi. "Meikäläisen kämpälle kyllä mahtuu. Mikäli minä kämppistäni yhtään tunnen - ja luulisin tuntevani varsin hyvin - hän ei edes ole 'kotona' yötä."
Punapää hymyili toiselle, sellaista "Mitäs sanot?" -hymyä.

Jeremias näytti koiranpentunaamaa Robinille, toisen kääntyessä takaisin. Blondi näytti kuin kissalta joka raapi oman huoneen ovea D: -- ilmeen kanssa.
"Anteeksi.... minusta on vain vaivaa..." Jeremias punasteli toisen tullessa siihen vierelle ja punatukan sanoessa kuinka hän joutuisi vain raiskatuksi, yksin ja hyljättynä käytävällä.. Tuskin ketään sentään alkaisi häntä raiskaamaan muttah... joksikin pummiksi tai jotain sinnepäin luulisivat kuitenkin..
"Kiitos...." Sinisilmä mumisi katsellen punaposkisena kenkiinsä kunnes uskalsi nostaa katseensa Robiniin " Jos siitä ei ole vaivaa.. M-minä kyllä joskus korvaan tämän sinulle!" Jerry sanoi silmät tuikkien ja tutkiskellen toisen silmiä..
Hän antaisi toiselle jotakin sitten korvaukseksi... rahaa tai jotakin... ..oikeastaan näin oli kivakin, ei tarvinnut nukkua yksin! Taisiis, olisihan se poikkeavaa sellaisesta jurosta seurasta(niinkuin Isha oli), voisi puhella vielä jotain jännää ennen nukkumaanmenoa..
Nolona vielä Jerry katsahti kaveriinsa ja hymyili toiselle pienesti, tarttuen toista kädestä " ..Näytä tietä~" Poika virnisti ja tökkäsi punapäätä poskeen..

// Lyhyt =A= viikon mökkireissu vei inspiksenki >.> //

Robin ei voinut kuin hymyillä toisen koiranpentuilmeelle. Eihän tuollaista ilmettä pystynyt vastustamaan kukaan! Punapää halasi nuorempaa kevyesti ennenkuin laski kätensä tämän olkapäältä.
"Älä nyt höpsöjä höpötä!" hän naurahti Jerryn puhuessa korvaamisista. "Sinä olet niin pieni, ettei sinusta todellakaan vaivaa ole." hän kiusoitteli vähän ja pörrötti taas Jeremiaksen päätä. "Sitä paitsi, pitäähän sitä kaveria hädässä auttaa, äitini on aina tolkuttanut - kunhan ensin lopetat tuon tökkimisen." hän vielä sanoi naurahtaen ja lähti sitten johdattamaan Jeremiasta kädestä pitäen huoneelleen.

Robinin huoneelle ei kauaa kestänyt kävellä. Vain pari kulman takaa ja muutama käytävä, ja perillä oltiin! Punapää kaivoi taskustaan avaimen, jossa oli pieni pörröinen, valkea kissa-avaimenperä, ja saatuaan oven auki antoi Jerryn mennä sisälle ensin. Koulupöydällä oli lasinen terraario ja siellä olleet kaksi gerbiiliä lopettivat rapistelunsa heti oven käydessä ja katsoivat tulijoiden suuntaan.
"Ai niin, näet nuokin tässä samalla." Robin sanoi, kuin muka olisi unohtanut lemmikkinsä kokonaan, astuessaan sisälle huoneeseen ja sulkiessaan oven. "Mustavalkoinen on Rimfire ja ruskea Throttle." hän kertoi ja rupesi laittamaan pesutarvikkeita pois, ja pyyhkeen vaatekaapin oven päälle kuivumaan. "Tee olosi mukavaksi!"
Robinin sängyllä ollut kännykkä alkoi silloin soimaan, ilmoille kajahti Wilhelm Tell-soittoääni. Punapää kävi nappaamassa kännykän ja hypähti sängylleen jalat ristissä.
"Hjellou, Dean~ Arvelinkin jotain sellaista... Ei haittaa yhtään, minulla on täällä omaa yökyläseuraa... No ei sellaista yökyläseuraa! ... Joo, justiinsa niin, pyjamabileetpä hyvinkin." Robin höpötti ja välissä katsahti silmiään pyöräyttäen Jerryyn. "Nähdään huomenna, jossain välissä." Robin lopetti puhelun tuon jälkeen ja hymyili hieman nolona. "Kämppikseni..." hän mutisi. Deanilla oli näitä omia mielenkiintosia ajatuksiaan aina.

Vai ei hän saisi tökkiä! Se oli sentään oikeus ja kohtuus... .Äskeisen halin lämpö vielä ympärillään, Jeremias soi Robinille aurinkoisen hymyn, lähtien tuon kanssa muitta mutkitta käppäilemään kämpille.


Koko sen ajan kun kaksikko käveli hiljaista pimeää käytävää pitkin,- Robin lykäten aina valoja päälle kun alkoi vaikuttamaan liian pimeältä-, Jerry kiehnäsi Robinin käsivarressa kiinni, kehräten, pieni onnellinen liekki kyti hänen sisällään.. Hän sai toisesta kaverin, ainakin hän jo uskalsi nimittää punapäätä sellaiseksi..
Blondi odotti kärsivällisesti Robinin hommaillessa oven kanssa hetken, siniset silmät katsoivat kuinka nopeasti kissa-avaimenperä puikahti takaisin piiloon taskuun ja ovi aukesi.
Britti kipitti sisään, silmillään tutkien huonetta ja jyrsijänomistajana Jerryhän laittoi merkille gerbiilit, joista Robin olikin aiemmin puhunut..
Jeremias ei voinut millään vastustaa kiusausta, vieläpä kun toinen kehotti tekemään oloaan mukavaksi.. Poika kumartui hieman terraarion tasolle ja tökkäsi kerran lasia, hymähtäen sitten, Ruskean otuksen katsellessa häntä kuono väpättäen lasin läpi..
" Suloisia " Jeremias kehräsi, utuiset silmät tapittaen jyrsijöitä... hän haluaisi Viinerin jälkeen varmaan jonkun gerbiilin, kanin tai fretin...jyrsijät sunmuut kun olivat niin harmillisen lyhytikäisiä... Olihan Hänen oma valkoinen otuksensa ihan uutukainen.. mutta olisi kiva saada joku toinenkin..
Ehkä hän voisi käydä katselemassa eläinkaupasta jotakin yksilöä...
Tuttu tilutus pirahti soimaan, Jeremias säpsähti horroksestaan pois, punastui ja pieni sievä hymy huulillaan sipsutti Robinin sängylle, laskien laukun sängynpäätyyn turvaan, tavarat pysyisivät kenties ehjinä.
Jeremias istua napotti Robinin vieressä kilttinä poikana, ajatteli perhosia ja kukkia, melkos viattomalta näytti....
"...No ei sellaista yökyläseuraa! " Tässä kohtaa Jerry punastui korviaan myöten....E-eh...
Taisi olla melkoinen kämppis Robinilla... Jerry kun oli sellainen siveyden sipuli päällepäin niin oli ihan normaalia että poika punasteli ja kosketti kuumottavia poskiaan..
Varovasti katsottiin Robiniin ja hymyiltiin pienesti...
"Eikai häntä haittaa vaikka... olen täällä... taisiis!... kun olen sinulle vaivaksi" Jeremias mumisi tökkien sormiaan yhteen...
Yhtäkkiä tuollainen punastumis ujous kohtaus..

// Nää kaksihan voisi vaikka lähteä hommaamaan yhdessä Jerrylle uutta hiirielukkaa :''D. .... voisipa olla ainesta toisee pelii o3o//

Robin pudotti kännykän takaisin vierelleen sängylle, nosti sitten kätensä ja asetti ne niskansa taakse, nojaten sitten takanaan olevaa seinää vasten, jalat yhä ristissä. Hän katseli Jeremiasta hymyillen. Ihan mukavaa, kun oli jotain seuraa silloinkin, kun kämppis viiletti omilla teillään. Niin kuin hän oli epäillytkin alusta lähtien, Dean ei tulisi kämpille täksi yöksi. Tämä oli jonkun - kuulemma tosi hemaisevan - likan tavannut kaupungilla ja menossa tämän luokse yöksi. Robin virnisti hieman itsekseen, ei tarvinnut edes sanoa, mitä tämä uuden tyttösensä kanssa puuhaisi. Luultavasti Dean tulisi huomenna - taas! - myöhässä tunneille.
Punapää kohotti kulmiaan Jeremiaksen muuttuessa yhtäkkiä punaiseksi. Robin purskahti nauramaan toisen punastellessa ja änkyttäessä. Okei, ehkä vähän ilkeää nauraa toisen nolostumiselle, mutta hän ei voinut sille mitään. Se johtui vain siitä, kun Jeremias oli niin söpön näköinen sillä hetkellä, ja tämä oli muutenkin niin höppänä aina välillä.
"Sinä miksikään vaivaksi ole, et ollenkaan!" punapäinen vakuutti ja nappasi nuoremman kainaloonsa, hieroen tämän päälakea kevyesti rystysillään. Ei siis ollenkaan niin voimakkaasti, että se olisi sattunut tai mitään. Ja punapää laski piakkoin kätensä, mitä nyt ei päästänyt Jerryä vielä kainalostaan mihinkään. Toinen oli nyt 'panttivankina', ainakin hetken aikaa.
Lopulta Robin kuitenkin päästi pellavapään pois otteestaan, että toinen saisi nyt siirtyä siitä vähän kauemmas, jos haluaisi. Saisihan tuo siihen hänen kainalonsa suojaankin jäädä, ei siinä mitään. Robin nojautui taas seinää vasten ja katseli hetken aikaa mietteliäänä huoneen likaisen valkoista kattoa, laskien sitten kohta katseensa Jeremiakseen takaisin.
"Onko nälkä? Voisi käydä tekemässä jotain iltapalaa, jos tarvii, ja katsoa jos yritettäisiin sitten nukkuakin." hän ehdotti. Kello nyt kuitenkin alkoi olla jo reilusti lähemmäs puolta yötä.

//Voishan tuo olla ihan kiva idea. ^^//

Jerry koetti kovasti peitellä punastumistaan toiselta mutta ei näköjään kovin onnistunut siinä... Vierutoveri purskahti nauramaankin!
Ei mitään ivallista naurua sentään, kait. Jeremias katsoi Robinia huultaan purren ja vingahti Robinin napatessa hänen kainaloonsa, pinnit irtoilivat blondin päästä ja otsatukka tipahti toisen silmän eteen peitoksi. Jeremias ei kuitenkaan välittäny asiasta vaan rimpuili leikillään Robinin kainalossa, näyttäen muka myrtsiä naamaa kun hänet tuollein kaapattiin!. Kun toinen sitten lopetti ja meni hetkeksi hiljaiseksi, jerry oli vain toisen kainalossa kuin kala sumpussa... Siitä ei oikein päässyt vaikka mihin suuntaan vääntäytyi. Lopulta blondi luovutti ja tyytyi painautumaan Robinin rintaa vasten ja tapittamaan toista sinisillä silmillään...ja hieman tökkimään toisen rintamusta hymyn kanssa. Jeremias tuhisi hiljaa ja nuuhki Robinin tuoksua....jotenkin kotoisa... Jos sinisilmä olisi ollut kissa, olisi tuo kehrännyt täyttä häkää...kainalossa passasi unohtaa kaikki murheet....
Yhtäkkiä kuitenkin läheisyys alkoi ahdistaa blondia ja pieni ikävä pisti rintaa, lämmintä ja turvallista, samanlaista kuin Ishan kainalossa. Jeremias laski katseensa Robinista ja vetäytyi sitten tuon kainalosta pois, ei hän halunnut mitenkään mitään väärää viestiä viestittää itsestään toiselle, Robin oli todella mukava ihminen, kiltti, mutta jerrystä tuntui että hän petti Ishaa. Sekin johtui vain siitä että hänellä ei ollut ollut aiemmin mitään Robinin kaltaisia ystäviä.
" Mhh.. ei minulla ole nälkä, mutta jos itselläsi on niin toki hae jotakin..." Jeremias sanoi pienen hymyn kanssa, poskilta oli kadonnut kuumotus ja punotus. Jerryn katse kulki huoneessa.. aivan.. missä hän nukkuisi?
" ..tuota... missä minä nukun sitten... kaverisi ei varmaan katso hyvällä jos nukun hänen sängyssään..." Jeremias sanoi pienesti, katsoen Robinia sinisillä suurilla silmillään...pienesti kallistettiin päätä, ihan viattomasti.

// Mjep :3 katsotaan sitä sitten. . Jerry on melkein: ;A; ! kun Robin on nii kiltti >w<, raukka tiedä että sellasiaki ihmisiä on olemassa D: //

Robin vilkaisi Jeremiakseen ja jäi sitten tapittamaan tuota, nostaen kätensä leualleen kuin jokin arvosteleva tuomari. Hetken hän vain katseli sanomatta mitään.
"Tiedätkö... Hiuksesi näyttäisivät olevan hieman sekaisin taas." hän sitten tokaisi, käsi nousten suun eteen. Käden takaa näkyi selvästi, että suunpielet kohosivat ylöspäin. Robin oli elämäniloinen, ja tällä oli hieman outo huumorintaju välillä. Aivan pienetkin asiat, kuten nyt vaikka sekaisin oleva tukka tällä hetkellä, saivat hänet naureskelemaan. Samoin kuin tuo, että Jerry alkoi tökkiä häntä taas. Punatukkainen katseli taas toisen sekavaa tukkaa hetken aikaa ja napsi sitten auenneet pinnit kiinni.
Punapää katsoi Jeremiaksen sinisiin silmiin takaisin, laskien kätensä alas suunsa edestä, ja hymyili yhä toiselle lempeästi. Yllättäen blondi näytti kuitenkin menevän synkemmäksi ja Robin kohautti ihmeissään kulmakarvojaan. Olikohan hän tehnyt jotain, mikä sai toisen synkistymään? Hän puraisi huultaan hieman hermostuneesti. Mikään sellainen ei todellakaan ollut tarkoituksellista, hänestä oli inhottavaa katsella masentuneita ihmisiä, se sai hänetkin masentumaan, ja huolestumaan näiden puolesta.
Robin meinasi jo kysäistä, mikä pikkuisella painoi mieltä, kun tämä samassa näytti vähän taas piristyvän. Tai no, ei ehkä ihan piristynyt, mutta ainakin toinen yritti sitä ja hymyili. Ruskeat silmät tapittivat pellavapäätä hetken aikaa, mutta sitten päätä puisteltiin.
"En minäkään mitään tarvitse." hän sanoi. Hän huomasi kuinka Jeremiaksen katse kulki huoneen poikki ja hänen oma katseensa seurasi perässä, ennen kuin katsottiin kysyvänä taasen Jerryyn. Jerryn sanojen myötä punapään kasvoille nousi hymy jälleen.
"En oikeastaan usko, että se häntä haittaisi. Eihän sitä sitä paitsi tarvitse kertoa." hän sanoi virnistäen kuin ilkikurinen tenava. "Mutta, jos se sinua itseäsi häiritsee, niin voithan sinä minunkin vieressäni nukkua, vaikka isohkona pehmoleluna. Kuinka itse vain haluat." hän sanoi nousten samalla pystyyn sängyltään. "Voin myös lainata jotain yöpaidaksi, jos et omissa vaatteissasi halua nukkua." hän sanoi kävellen vaatekaapilleen ja loi kysyvän katseen Jeremiakseen vielä avatessaan oven.

//Aaaw. ^3^//

Jerry hymyili, sydämmellisesti. Pari hiustupsua sikinsokin sinnetänne ei haitannut. Hän ei edes huomannut Robinissa mitään outoa, toinen oli todella mukava, ihana ja kiltti, varmasti kiltein ikinä!
Jerry hymähti ja puraisi huultaan, ei saisi miettiä masentavia asioita, ranteiden punertavat arvet joutaisivat parantua... ensin... hän ei pitänyt siitä, mutta jotenkin se toi lohtua.. Jeremias katseli Robinin silmiä, ruskeita, hän piti ruskeista silmistä.... blondi nosti kätensä ja kosketti punapäisen pojan poskea, taputtaen tuota sitten kevyesti hymyillen. Noniin, jospa voitaisiin miettiä nukkumista...
Robinin vakuuttaessa että hän voisi hyvin nukkua tämän kämppäkaverin sängyssä tai hänen vieressään, Jerry punastui pienesti. Eh, hän ei ollut nukkunut kenenkään vieressä, paitsi Ishan ja Mattin. Jeremias pienesti pudisti päätään lenteleville mielikuvilleen ja miettisi sitten... kokisiko hän huonoa omatuntoa nukkuessaan oudon tyypin sängyssä vai jonkun vieressä.... oikeastaan... Jeremias huokasi vilkaisten pienesti Robiniin... "..turhaan..kahta petiä alkaa aukomaan.." Poika mumisi epävarmana. Oikeastaan, hän halusi nukkua jonkun vieressä, hän kaipasi läheisyyttä ja nytkun kuitenkin.. mielessä pörräsi muutaman kymmentä asiaa niin jotenkin kaipasi sitä turvaa...
"Jos... jos vain raaski antaa lainaan " Jeremias sanoi ujosti katsoen Robinia suurilla sinisillä anovilla silmillään... Poika istua napotti siinä, kunnes huomasi että toinen oli mennyt jo vaatekaapilleen. Kaikki paidat olivat isoja, ihanan isoja, kuin Ishankin paidat. poika valitsi paidoista yhden ja kuoriutui ulos housuistaan ja muusta vaatetuksesta, tottakai nyt hipsterit jäivät jalkaan. Jeremias vetäisi paidan ylleen hätäisesti, toisen tarvitsisi katsella häntä nakupellenä pitkään, vieläpä kun mahdollisia mustelmia oli havaittavissa siellätäällä ylävartaloa.....Jotenkin poika onnistui sujauttamaan paidan komeasti väärinpäin, pesulappu pilkisti takaa. Jerry näpräsi vielä pinnit pois päästään ja sormillaan harjasi hiukset siististi...

Robin nyökähti Jeremiaksen ehdotettua samassa sängyssä nukkumista. Toinen suunpieli kohosi jälleen blondin punatellessa uudestaan. Hän ei kuitenkaan viitsinyt ruveta härnäämään toista enää sen takia, vaan kääntyi uudestaan vaatekaappinsa puoleen kaivelemaan paitoja sieltä, joita sitten viskeli sängylle, että Jerry voisi valita itse mieluisensa niistä. Kaikki olivat T-paitoja, luultavasti ylisuuria Jerrylle. Kävisivät yöpaidasta siis hyvin.
"Minulla nyt näitä paitoja riittää lainattavaksi. En edes käytä T-paitoja niin paljon. Voit vaikka pitää jonkun itselläsi, jos tahdot. Harkitsin muutenkin vieväni joitain kierrätyspisteelle." nuori mies kertoi.
Jeremias saikin sitten valittua sopivan paidan itselleen, se oli ihan tuiki tavallinen valkoinen T-paita, jossa oli rintakehän kohdalla Adidas-teksti. Paita oli lisäksi kuluneen näköinen. Joskus sitä oli käytetty ahkerasti, mutta nykyään se vain keräsi pölyä kaapin takimmaisessa reunassa. Robin tunki muut paidat takaisin kaappiin, napaten ensin itselleenkin yhden, vihreän, paidan seasta. Normaalisti hän nukkui ihan vain boksereilla, mutta nyt kun oli vieraita katon alla, niin ei viitsisi hyppiä ympäriinsä puolialastomana.
Punapää heitti vaatteet yltään ja vetäisi T-paidan tilalle, vilkaisten sitten Jeremiakseen, järkyttyneenä hieman tuon mustelmista. Hän ei ollut aiemmin noita huomioinut. Robin huokaisi hiljaa, puistellen päätään kun Jerry oli selin häneen. Punatukka pohti huolestuneena, mistä kaikki nuo mustelmat olivat tulleet. Hän ei kuitenkaan viitsinyt ruveta liian tungettelevaksi kysymällä asista. Voisi toinen vain vaivautua siitä.
Robin yritti olla murehtimatta asiaa. Hän käveli työpöydän tuolin selkänojalla olevan takin luo, kaivoi taskusta jotain ja meni ikkunan luo, avaten sen sepposen selälleen. Kädessä nuorella miehellä oli sytkäri ja tupakka-aski, jotka tuo oli kaivanut takin taskusta. Polttaminen oli hänen paha tapansa. Robin otti askista yhden syöpäkääryleen, sytytti sen ja laittoi suuhunsa, katsellen sitten ulos pihamaalle, nojaten ikkunalautaan. Yö oli virkistävän vilpoinen, ja ilmassa tuoksui sade. Kuuro tulisi luultavasti yön aikana. Tekisi hyvää luonnolla, pari viime viikkoa olivat aika kuivia olleet.
Ensimmäisten henkosten jälkeen Robin tuli yhtäkkiä huomioineeksi jotain... Punapää käännähti Jeremiaksen puoleen nolosti hymyillen.
"Toivottavasti tämä ei haittaa sinua..." hän sanoi kysyvällä ja vähän epävarmalla äänensävyllä. Olisi aika inhottavaa, jos toinen nyt sanoisi hänellä olevan astma tai jokin muu sellainen.
Robin tyrskähti huomatessaan, että Jerry oli erittäin onnistuneesti pukenut T-paidan päälleen nurin päin.

Ei hän viitsisi toiselta paitaa ottaa...Tosin, isot paidat olivat hyviä viikonloppupaitoja ja liikunnantunneille.
Jerry hukkui t-paitaan, paita tuoksui Robinille, karvaolioille häkissä ja tupakalle.. "Voin minä sitten...kun kerta meinaat pois nakata, kierrätystähän se on tämäkin" Jeremias hymähti ja kipitti peilin eteen, sukimaan hiuksiaan siististi ja nätisti, vaikka aamusta ne olisivat kauheat, kiharalla ja pörröiset....
Jerry ei silleen mustelmiaan peitelllyt, tottakai noihin sillointällöin sattui, hänkun pystyi saamaan mustelmia melko herkästi. Jerry kumartui sitten oman laukkunsa puoleen ja kaiveskeli sieltä tupakkiaskia, voisi kenties käydä ulkona pienellä, tai ikkunasta polttaa jos ei robinia haittaisi..
Yllätyksekseen, blondin kääntyessä ympäri, Robin olikin ikkunalla, sätkä huulilla.Jeremias käveli toisen luo ilmeettömänä ja kohottautui sievästi varpailleen ja asetti oman syöpätikkunsa huulilleen, sytyttäen tupakan toisen tupakasta. Siniset silmät katselivat ruskeita ja pyöreät huulet päästivät savun lipumaan karkuun...
"Ei haittaa... poltan itsekin kuten näkyy... ei olisi uskonut minusta?" Jeremias hymähti ja hymyili pienesti katsoen ulos ikkunasta, kylmäyöilma oli suloista ja tarttui punaisiin ja vaaleisiin hiuksiin, sekoittaen niitä.
Jeremias puri huultaan ja mietti...kyllä kai hän uskalsi luottaa robiniin..
"Kiitos Robin. .. kun olet noin kiltti" Jeremias hymähti ja suupielet kaartuivat suloiseen hymyyn.

Robin jähmettyi ruskeat silmät hämmästyksestä pyöreinä tuijottamaan Jeremiasta, hänen huomattuaan tupakan tällä. Hän todellakaan ei olisi uskonut tuota toisesta, tämä kun vaikutti sen verran viattomalta. Robin räpätti silmiään pari kertaa Jeremiaksen tullessa hänen viereensä ja sytyttäessä oman tupakkansa hänen tupakkaansa siinä käyttämällä. Punapää otti tupakkansa etu- ja keskisormensa väliin.
"Järkyttävää... Sinun pitää oitis lopettaa, tupakointi on vaarallista terveydelle!" hän puuskahti virneen kivutessa huulille. Hän kääntyi ympäri nojaten uudelleen ikkunalautaan, katseli Jeremiasta hetken tämän poltellessa ja käänsi sitten katseensa pihalle asettaen tupakan uudestaan huulilleen. Kumpikin oli hetken aikaa hiljaa, Jeremias näytti miettivän omiaan, ja Robin vain tuijotti ikkunasta pihalle silmät lasittuneina ajattelematta mitään. Ainoa ääni pitkään aikaan oli tuulenvire.
Jeremias katkaisi hiljaisuuden yhtäkkiä ja Robin heräsi horroksestaan katsahtaen tähän pää vähäsen kallellaan. Hän katsoi poikaa kysyvästi tupakka huulillaan. Toinen kiitteli siitä, että hän oli kiltti... Mitä muutakaan hän sitten voisi olla? Hän tiesi kyllä joidenkin ihmisten olevan täysiä kusipäitä ja tunsikin sellaisia. Hän ei ikinä voisi olla samanlainen. Nähtävästi Jeremias sitten myös tunsi tällaisia henkilöitä, ehkä liiankin paljon, kun nyt muisteltiin miten säikyn oloinen tämä oli ollut heidän tavatessaan. Robin hymähti ja hymyili sitten lempeästi.
"Eipä kestä." hän mutisi tupakka suunpielessä roikkuen, nostaen kätensä ja taputtaen nuoremman pojan päätä kevyesti, jättäen kätensä sitten hetkeksi tämän päälaelle.
Jonkin ajan päästä punatukka sai tupakkansa poltettua, hän tumppasi sen pöydän kulmalla olevaan tuhkakuppiin ja venytteli, kävellen sitten sänkynsä luo vetäisten peiton kevyesti syrjään.
"Haluatko nukkua seinän vai reunan puolella?" hän kysyi katsoen Jeremiakseen. Jos poika kieriskelisi unissaan paljon, olisi ehkä syytä tämän nukkua seinän puolella. Robin itse nukkui yleensä aika levollisesti eikä pyöriskellyt.

Jeremias naurahti hyväntuulisesti, pidellen sätkää etusormen ja peukalon otteessa. Blondi vilkaisi punapäätä kunnes kääntyi takaisin katsomaan yömaisemia, poltellen hymynkaarre huulillaan. Hän kyllä oli yrittänyt vähentää, se oli totta, hän itse kyllä piti polttamisesta mutta muut ihmiset siitä yleensä kärsivät hänen seurassaan. Hiukset, vaatteet ja oma kämppä haisi tupakalle, senkin jälkeen kun siellä oli tuulettanut.
Robinin käsi päänpäällä oli lämmin ja mukava, Jeremias huokaisi rentona ja poltti tupakan loppuun, tumppasi sen tuhkakuppiin ja seurasi punatukkaista ystäväistään.
"Mhh..seinän puolella varmaan.. kierin hieman unissani.. ja noin muutenkin.. tunnen olevani turvassa kun nukun jotain vasten" Jeremias selitti haukotellen, hohhoijaa, pikkuhiljaa alkoi väsyttämään, tai oli jo hyvän aikaa väsyttänyt.. nyt se vasta iski tajuntaan kunnolla..
Blondi tapitti hetken Robinia, kunnes kapusi sänkyyn epäröiden.. no ei hän enää toisen kämppiksen sänkyä alkaisi hyväksikäyttämään..
"Laitatko ..valot pois?" Jeremias pyysi pienesti kääntyen sitten seinän puolelle... hitto kun häntä ujostutti! nyt taas yhtäkkiä...
Robinin tultua siihen viereen, Jeremias pakkautui seinää vasten, onneksi hän ei vienyt paljoa tilaa, ainakin hän luuli niin.. kun oli kerta niin pieni...
Noh, tavallista kookkaampi unilelu..
".. hyvää yötä..." Jeremias kuiskasi ujona ja laittoi polvet koukkuun, näytti ihan kuin hän olisi joku kissa, pienenpienellä kerällä...

Punapää seisoskeli kädet lanteillaan, odottaen, että Jeremias sai tupakkansa poltettua rauhassa loppuun. Robin nyökähti Jerryn vastaukselle.
"Tämä selvä." hän sanoi. Hänelle sopi ihan hyvin, että toinen nukkuisi seinän puolella. Toinen pystyisi sitten potkaisemaan hänet sängynlaidan ylitse lattialle, jos tunnelma kävisi ahtaaksi. Robin virnisti itsekseen, ei Jerry kyllä varmaan saisi hänenkokoistaan möhkälettä ainakaan ihan helposti pudotettua. Jos hän putoaisi, niin olisi luultavasti itse syyllinen siihen. Robin hymyili. Jerry vaikutti väsyneeltä. Häntä ei oikeastaan vielä väsyttänyt paljon, mutta voisi olla, että sänkyyn päästyä häntä rupeaisi unettamaan.
Robin odotteli, että blondiino oli päässyt ensin paikalleen, sitten hän nyökkäsi taas pojan pyynnölle, kääntyi ja meni sammuttamaan valot. Huoneen tuli pimeää muuten, mutta ulkoa jostain kauempaa valaisi ulkolamppu ihan vähäsen ikkunasta Deanin puolen seinälle. Punapää käveli vielä laittamaan ikkunan kiinni, mitä nyt hän jätti sen vähän raolleen, saisi ilma vaihtua huoneessa. Tuskin heille kylmäkään tulisi kahdestaan saman peiton alla. Sitten hän palasi sängyn luo ja ketterästi pujahti sänkyyn peiton alle. Robin ei ollut edes huomannut Jeremiaksen nolosteluita. Hän katseli hymyillen nuoremman takaraivoa.
"Öitä, kissanpentu." hän sanoi. Kun toinen näytti tuossa polvet koukussa-asennossaan kissanpennulta, ja oli muutenkin pieni ja söpö tapaus. Luultavasti Robin tulisi nyt jatkossakin kutsumaan Jeremiasta kissanpennuksi, tavallaan lempinimenä.
Ronin makasi kyljellään, toinen käsi koukussa pään alla ja toinen kyljen päällä, katsellen Jerryä hetken aikaa, mutta laittoi sitten omat silmänsä kiinni ja yritti saada unen päästä kiinni. Punapään kevyt hengitys varmaan tuntui Jerryn niskassa.

Jeremias huokasi pienesti ja tunsi sen lämmön vasten itseään.. se oli suloista lämpöä, joskin hengitys kutitteli niskaa ja poika katsoi olkansa yli Robiniin pienesti, varmistaen että tuo nukkui.. tai ainakin toisen silmät olivat ummessa. pikkuinen hymy nousi pojan huulille ja tuo painoi päänsä takaisin tyynyyn, hieman sitten pakittaen että olisi Robinissa kiinni. Toisen lämpö oli lohduttavaa, siniset silmät katsoivat hetken seinää haikeana.. hän halusi nukkua Ishankin kanssa aina näin...eikä aina tarvitsisi touhuta edes sängyssä että voisi nukkua näin...
Suolaiset kyyneleet nousivat silmiin pojan ajatellessa kämppistään, poika nytkähti kerran ja niiskaisi.. hänen pitäisi puhua Ishalle...
Jeremias rauhoitteli itseään hetken ja yritti nukahtaa..poika kierähti ympäri, katsoen sitten puoliavonaisin silmin Robinia, ja jerry painoi päänsä toisen rintakehää vasten. Nyt pitäisi nukkua...eihän halunnut vaivata Robinia mitenkään, toinen ei tykkäisi kuitenkaan jos hän menisi valittelemaan keskellä yötä tuon sängyssä tuntemuksiaan ja ihmissuhteitaan... lisäksi.. uni alkoi ottaa voittoa...
pian alkoikin kuulua pientä tuhinaa, ja Jeremias oli unessa ja Robinin lämpöisessä sylissä..

(loikataa aamuun)


Jerry kieriskeli sängyssä silmät puoliummessa, seinä tervehti poikaa ja blondiino kopsautti päänsä siihen kipeästi.
"mmhm... typerä seinä..!" Poika murahti ja nousi istumaan silmiään hieroskellen.. Jokohan Robin oli hereillä.. ainakin tuo tuossa makasi kyljellään, tosin ilman peittoa.. jerry oli varastanut koko peiton yön aikana itselleen ja kehräsi tyytyväisenä.... Poika haukotteli ja katseli seinällä olevaa kelloa... vielä voisi nukkua...kello ei ollut paljoa, mutta jerry kuitenkin vääntäytyi Robinin takaa ylös, hipi hiljaa.. Hakeutuen ikkunalle tupakan kanssa.. Aamuröökit, nyt puuttuikin vain kahvit..

Robin olikin -yllättävää kyllä- jo puoliunessa siinä vaiheessa, kun Jeremias päätti kiehnätä kiinni häneen. Punatukkainen olikin ollut väsyneempi kuin mitä oli olettanut. Koiranunensa läpi Robin oli kuulevinaan pientä niiskuttamista, mutta eihän hän sitä nyt kunnolla tajunnut. Robin ynähti epämääräisesti jotain ja tuon silmäluomet värähtelivät kuin meinaisivat aueta, mutta sitten ne rentoutuivat taas. Kuitenkin, kuin jonain automaattisena toimintana, vanhemman oppilaan ensin omalla kyljellä maannut käsi heilahti Jeremiaksen ympäri, poikahan oli nyt sen verran lähellä, että se onnistui. Vaikkei Robin itse sitä tietty tajunnutkaan.
Oli kuitenkin oikein mukava pitää pientä, lämpöistä otusta sylissä, vaikka unessa olikin. Piakkoin oli punapääkin sikeässä unessa, ja siitä tuota ei ihan heti herätettäisikään. Saisi ennen sitä pudota atomipommi...

Aamu, tadaa!
Robinin mielestä se tuli aina liian aikaisin. Miksei sitä olisi saanut nukkua, niin pitkään kuin itse tykkäsi? Koulua piti olla... Robin murahti unissaan jotain. Hän ei herännyt Jerryn liikuskeluihin, mutta tajusi etäisesti unenkin läpi, että lämpö vierestä karkasi johonkin. Ja kun ei punapäällä ollut peittoakaan yllään enää, joku pieni varas oli sen yön aikana itselleen vienyt. Oli hänellä onneksi se pieni lämpöpatteri ollut yön ajan... mutta nyt se katosi.
Punapään käsi hapuili ympäriinsä yrittäen hakea peittoa. Se löytyi vierestä ja Robin veti sen puoliksi päälleen. Se tosin ulottui ainoastaan hartioiden yli, ei hän jaksanut sitä paremmin asetella. Unissaan hän samalla ajatteli, että jokin ei nyt ollut kohdallaan. Se hänen pieni lämpöpatterinsa... Eikös se ollut joku...? Ei Dean ainakaan, joku toinen... Robin kierähti vatsalleen ja nosti tokkuraista päätään, silmät avautuen ehkä parin millin verran. Hän yritti katsella ympärilleen, muttei utuisilla silmillään hahmottanut mitään. Jos Jeremias jotain hänelle nyt sanoikin, ei hän tajunnut sitäkään kunnolla, ynähti vain takaisin jotain epämääräistä.
Kohta Robinin pää lysähti takaisin alas, naama tyynyä vasten, kunnes vähän ajan päästä todettiin ettei näin saatu happea, ja pää käännähti sivuttain toiseen suuntaan, seinään päin. Ja tuhina jatkui. Punatukkainen ei todellakaan ollut mitään aamuvirkkuja ihmisiä...

Jeremias katseli ulos avonaisesta ikkunasta, vetäisten ensimmäisiä henkosia tupakastaan. Nikotiini ja muu myrkky tunkeutui pojan keuhkoihin ja mieleen..Jerry katsoi itseään ikkunan heijastuksesta. Hän jokupäivä saisi vielä keuhkosyövän tai jonkun... Jokunen kuukausi sitten hän olisi polttanu puoli askia heti herättyään ja vetänyt kaksi kuppia maitokahvia ja palan suklaata.
Yö oli mennyt hieman niin ja näin, yksi painajainen oli tullut nähtyä, zombeista jotka nousivat yöllä haudoistaan... ja kas kummaa, Robin oli tupsahtanut kuin tyhjästä hänen uneensa ritarina valkean ratsunsa kanssa ja pelastanut hänet ja vienyt kotiinsa ja pitänyt...hyvänä... Jeremias löi kämmenen otsaansa ja huokasi hymynpoika huulillaan, vitsit...eroottiset unet olivat perseestä....kai se kaikki vain johtui siitä kun hän sattui olemaan puutteessa ja ikävöi Ishaa, SEKÄ oli nukkunut Robinin vieressä joka oli varsin hyvän näköinen ja sitäkin parempaa, todella, TODELLA ystävällinen.. Robinia Jerry kunnioitti ja ihaili...
Kuitenkin, Jerry sattui katsomaan Robiniin juuri sillä hetkellä kun toinen nosti päätään.. Jeremias ei voinut olla tirskahtamatta pienesti, Robin näytti joltain metsänpeikolta! Jerry kikatteli itsekseen ja poltti tupakkansa loppuun, kävellen sitten yöpaidassaan(jonka kanssa näytti muuten erittäin seksikkäältä pieneltä pörröpäältä) peilin eteen.
Okei. Jos Robin oli metsänpeikko, hän oli sitten metsänkeiju! Hiukset olivat pörrössä ja toisen silmän päällä oli tuppo etuhiuksia ja hiukset sojottivat siellä täällä ja muutama kiharakin oli havaittavissa..
Jeremias virnisti itselleen ja mutristi huuliaan vetäen polvensa yhteen.Olihan hän melko söpö näky.. mitä nyt mietti..hipstereiden perspuoli vilkkui ainakin 100% varmuudella Robinille jos tuo edes vaivasi avaamaan silmiään tai edes olisi nukkunut Deanin sänkyyn päin. Jerry ei onnekseen tiennyt paidanrypistymisistä mitään.Jerry kääntyi sitten ympäri ja totesi että Robin voisi pikkuhiljaa heräillä..
Blondiino hipsi Robinin viereen ja mönki sänkyyn, poika puhalteli Robinin korvaan "Herätys ruusunen!" Jeremias maanitteli ja jos ei sillä saisi Robinia nurisemaan niin hän vielä hipelöi toisen hiuksia ja piiloutui toisen peiton alle ja jääkylmiä käsiään tunki toisen ihoa vasten...
Ehkäpä eilinen päivä oli saanut hänestä esiin uuden puolen.. tai sitten kaikki johtui nikotiinista.. jep.. se se oli.

//Jerryllä hienot unet. 'D//

Robin tuhisi äänekkäästi unissaan, ja samalla hieman mutusti tyynyn kulmaa, joka eksyi turhan lähelle hänen suutaan. Eikä punapää itse tajunnut siitä mitään. Olisikohan edes välittänyt, jos olisi tiennyt? Oli miten oli, hän ei halunnut vielä herätä. Eihän herätyskellokaan ei ollut soinut vielä. (Olikohan hän edes laittanut sitä soimaan eilen illalla? Voi olla, ettei.) Robinin kädet olivat sivuilla kylkien vieressä, ja tuo näytti melkein joltain punapäiseltä hylkeeltä.
Onneksi Robin oli uudestaan vajonnut koiranuneen, ja nukkui kasvot seinään päin, eikä huomannut mitään Jerryn peilin edessä keikistelystä. Ei sillä, hän varmaan olisi tykännyt näkymistä, mutta Jerryä olisi luultavasti ruvennut nolottamaan taas.
Punatukkainen tuhahti blondiinon ryömiessä hänen viereensä ja huhuillessa hänelle ja puhaltaessa korvaan. Hän käänsi päätään toiseen suuntaan nuristen jotain protesteja, ja kun puhaltelu ei lakannut hän kiskoi peiton päänsä ylitse. Sekään ei kuitenkaan auttanut, Jerry päättikin pelata kovilla panoksilla ja tunki kylmiä käsiään hänen niskaansa ja vähän paidan allekin. Hän ei tykännyt sitten yhtään kylmästi, tuo oli jo julmaa touhua!
Robin alkoi pikku hiljaa heräilemään, hän ähisi ja kiemurteli etäämmälle Jeremiaksesta, pojan tullessa kuitenkin perässä. Robin nosti hieman ylävartaloaan, silmät yhä kiinni, ja ryömi yhä kauemmas... samassa nuorukainen kuitenkin yllättyneesti huudahtaen katosi näkyvistä, rämähtäen sängyn laidan yli lattialle, peittoineen päivineen. Robin oli hetkessä hereillä, mutta hän ei vieläkään nähnyt eteensä peiton ollessa hänen päällään. Nuorukainen itse makasi mahallaan lattialla. Hän nosti päätään, ja sen saattoi nähdä kääntyilevän peiton alla vähän hölmistyneen oloisena.
Lopulta Robin kääntyi ympäri ja työnsi peiton pois kasvoiltaan ja pään päältä. Hän makasi selällään lattialla, kyynärpäiden varassa, ja katsoi ylös päin Jerryyn. Punapää räpäytti ruskeita silmiään pari kertaa.
"Arvasin, että tulen vielä tekemään tuon." hän puuskahti ja häntä rupesi naurattamaan. Punapää nousi lopulta istumaan, polvet koukussa, ja haroi sekaista tukkaansa.

// Eikö x'D?. En kuule yhtää ihmettele miksikä //


Punapäiset hylkeet. Jerry virnisteli itsekseen ja jatkoi punapään kiusaamista, aina seuraten perässä toisen pakenemisyrityksiä.Ei toivoakaan Hähää! Jeremiasjopa kutitteli Robinia sieltä täältä ja yhtäkkiä yllätyikin kun uhri humpsahti alas sängystä peitto mukanaan. Blondi mutristi huuliaan ja nousi kontalleen siihen sängylle, selkä hienosti notkolla. Jerry katseli hetken peittomonsteria ja alkoi kikattamaan hyväntuulisesti, nikotiinilla oli herätty mukavasti.
"Minä tiesin että siinä käy noin.. " Jeremias hymyili itsekseen, naama oli kuin naantalin aurinko ja koko poika oli yksi ilopilleri samana hetkenä, merkkiäkään ei vielä näkynyt siitä ujosta ja masentuneesta nuoresta brittiläisestä.
"Näkyikö kivoja unia?" Jeremias kysyi ja konttasi sängyn reunalle, pyllyttäen seinää. kädet vietiin nojaamaan poskiin. Olisi puuttunut vain pojan pään takaa pilkistävä kissanhäntä ja korvat niin poika olisi ollut kuin Irvikissa Liisa ihmemmaasta. Virne huulilla oli tyytyväinen.
Lopulta blondiino siirtyi makuulleen sängylle poikittain jalat koukussa, katsoen Robinia hymyillen, suuret siniset silmät punapäätä ja tuon ilmeitä katsellen.

Robin vaan hymähteli virne huulillaan. Nyt kun hän oli herännyt, hän oli täysin pirteä. Ylös nouseminen oli se, mikä hänelle niitä ongelmia tuotti. Eikä hän vihainen ollut Jerryllekään, vaikka tämä oli tavallaan hänet lattialle pudottanut. Ja häntä hymyilytti huomata, kuinka aurinkoinen Jerrykin oli näin aamusta. Robin haukotteli ja venytteli hieman käsillään ylöspäin, laskien sen jälkeen kädet syliinsä, hän istui jälleen jalat ristissä, ja katsahti Jeremiakseen tämän kysellessä hänen unistaan.
"Ymh.... En muista." Robin sanoi raaputtaen oikean käden keskisormella päälakeaan. Tokkopa hän mitään unia edes pahemmin olikaan nähnyt. Punapää mutristi huuliaan vähän, käänsi ylävartaloaan koulupöytää kohti ja hapuili pienen herätyskellon pöydältä. Kello oli vasta paria minuuttia yli seitsemän, tässä olisi ainakin hänellä vielä ihan hyvin aikaa ennen kuin pitäisi tunneille mennä. Robin laski kellon kädestään takaisin pöydälle ja kääntyi uudestaan Jeremiakseen päin. Poika näytti oikein sievältä makoillessaan sängyllä tuolla lailla. Robin jäi hetkeksi tuijottamaan pojan sinisiin silmiin, ne tuntuivat vetävän katseen puoleensa.
Yllättäen punapään kasvoille nousi leveä virnistys, ruskeat silmät tuikkien, ja samassa tämä oli kietaissut toisen kätensä Jeremiaksen ympärille lapojen yli ja kiskaisi pojan sängystä alas syliinsä, varoen kuitenkin visusti, ettei kupsauttaisi blondiinon päätä lattiaan tai mihinkään muuhunkaan. Sai Jerrykin luvan tulla lattialle, kerta hänkin siellä oli. Robin naureskeli hiljaa ja rutisteli poikaa kainalossaan pidellen tätä yhtä lempeästi kuin kissanpoikaa.