Puhalla kipu pois

((Junie))

Vartijan työ koulussa ei ollut niin vaarallista kuin olisi voinut luulla. Tässä koulussa oppilaat olivat yllättävän mukavia, fiksuja nuorukaisia. Heillä ei ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta mitään syytä hyökätä aikuisen kimppuun muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Ikuisesti tuuri ei voinut kestää, jossain vaiheessa oli tultava vastaan näitäkin tapauksia.

Chuks oli nukkunut pitkälle aamuun ja valmistautunut tyytyväisenä iltavuoroon. Se oli kaikkein ärsyttävin vuoro, jos asiaa mietti. Päivällä ei ehtinyt tehdä paljoakaan nukkumisen lisäksi (tosin aikaisin herääminen olisi auttanut tähän) ja illalla palatessa kello oli niin paljon, että mies päätti käydä suihkussa ja mennä pienen iltapalan syötyään samantien nukkumaan. Hän oletti tänään olevan vuorossa samanlainen päivä.

Käytävillä kaikui kovaäänisen riitelyn - ei, uhoamisen - ääni sai hänet kiihdyttämään askeliaan. Se kuulosti vakavalta, jotain saattoi oikeasti sattua, jos vartija ei olisi paikalla katsomassa, mihin suuntaan tilanne oli kehittymässä.
Harvoin näillä käytävillä nähtiin minkään teräaseen välähtävän mutta nyt tilanne oli poikkeuksellinen. Väliin mennessään vartija huomasi, että raivo oli sokaissut toisen tappelijoista, kipu vihlaisi epämiellyttävästi kyljessä ja uniformu tahriutui hetkessä.

Onneksi Chuks ei ollut yksin vuorossa. Päivävuoron vartija oli täällä vielä ja hän oli ilmestynyt paikalle luultavasti hieman ennen kuin mies oli saanut puukosta. Koulun työntekijät hallitsivat asiansa, hän pystyi hoitamaan tilanteen tästä eteenpäin, pystyi rauhoittamaan tilanteen ja hänellä vielä riitti huomiota todeta Chuksille lähettävänsä jonkun hänen avukseen.
Pitkä mies pudisti päätään.
"Ei tämä ole kuin pintanaarmu, selviän kyllä itsekin", mies totesi ja painoi kätensä verta vuotavalle haavalle.

Herra Harper oli ylpeä itsestään. Hän oli urakoinut vinon pinon oppilaiden palauttamia esseitä pois päiväjärjestyksestä, sekä työstänyt seuraavaa näytelmää.
Vaaleatukkainen mies oli pukeutunut niin rennosti kuin koulun sanelema pukukoodi salli; valkoinen kauluspaita, jonka hihat oli kääritty kyynärpäihin asti, ruskeat liivit ja tummat suorat housut. Kravaatti oli mystisesti unohtunut jonnekin ja kauluspaidan pari ylintä nappia oli jätetty napittamatta.

Brittiläinen opettaja käveli rennoin askelin käytävää pitkin. Opiskelijat juttelivat iloisesti keskenään ja aiheuttivat satunnaisia tukoksia liikenteeseen.
Douglaksen ajatukset kulkivat omia raiteitaan.
Siitä oli ehtinyt kulua viikko, kun hän oli edellisen kerran nähnyt koulun komean vartijan. Heillä oli työnsä, johon he suhtautuivat tunnollisen intohimoisesti, eivätkä ristikkäiset työvuorot olleet heidän puolellaan. Eniten Dougia kuitenkin hämmästytti se seikka, että Chuksin tapaamisen jälkeen tämä oli ainoa, jonka kanssa hänellä oli makuukammari aktiviteettia. Hänen pienessä mielessäkään ei ollut käynyt harrastaa satunnaisia syrjähyppyjä. Voisiko niitä edes kutsua syrjähypyiksi, jos he eivät edes seurustelleet? ...Vai seurustelivatko?

Pieni ryppy ilmestyi blondin kulmien väliin ja hän haroi turhautuneen tuhahduksen kera silkkisiä hiuksiaan. Heillä oli hyvää seksiä. Ei, se oli kerrassaan erinomaista. Heidän suhteensa oli kuitenkin kaikkea muuta kuin pelkästään platoninen..
Britin ajatukset katkesivat äkisti, kun hän kuuli parin ohikulkevan oppilaan sananvaihdon.
Tappelu. Veitsi. Vartijat. Loukkaantuminen.
Doug nielaisi, sillä hän tiesi Chuksin olevan työvuorossa ja suuntasi kulkunsa tapahtumapaikkaa kohti.

Kun opettaja sitten vihdoin saapui paikalle, oli tilanne jo hallinnassa. Kirkkaansiniset silmät paikansivat ensimmäisenä Chuksin, joka piteli kylkeänsä.
Kangas käden ympärillä oli tummana miehen verestä. Jäinen möhkäle tuntui humahtavan britin vatsanpohjalle. Oliko vartija loukkaantunut vakavastikin?
"Chuks?", Douglas huhuili ja raivasi tiensä tämän luokse. H u o l e s t u n u t - oli leimattuna blondin kasvoille ja hänen kätensä vapisi aavistuksen, kun opettaja kosketti pidemmän miehen poskea.
"Oletko kunnossa? Mihin sattuu? Sinut pitää viedä lääkäriin!"

Oli monia ihmisiä, joiden Chuks ei olisi missään nimessä toivonut näkevän häntä kylki auki, näin surkeassa kunnossa. Yksi näistä ihmisistä oli komeaakin komeampi opettaja, Douglas Harper. Tämä ei johtunut siitä, etteikö hän olisi luottanut vaaleaan mieheen. Ei, se johtui halusta olla huolestuttamatta. Jonkinlaisesta typerästä todellisuudelta suojelun halulta.
He eivät seurustelleet, joten tällaisen suojelun ei olisi pitänyt käväistäkään vartijan mielessä. Miksi hän siis mietti tällaisia? Hänellä oli tärkempiäkin asiota mietittävä.

Kauaa mies ei ehtinyt haavaansa ihmetellä, kun hän näki tutun hahmon lähestyvän. Jos hän olisi ollut mielessään kiroavaa tyyppiä, hän olisi tehnyt sitä parhaillaan. Toivonut, että saisi henkisillä kirouksillaan tuon blondin katoamaan näkökentästään vaikka se tuskin oli mahdollista.
Chuks käänsi vakavien, tummien silmiensä katseen huolesta kalvenneeseen brittiin. Hän näki Douglasin kasvoilla juuri sen, mitä oli pelännyt näkevänsä.

"Ei tässä mitään", mies totesi rauhallisesti. Douglasin käsi tuntui viileältä kasvoilla ja rauhoitti mieltä kaiken tämän mieltä repivän tuskan keskellä. Haava ei kenties ollut paha mutta se ei poistanut sitä tosiasiaa, että haava oli kipeä.
"Se on pelkkä pintanaarmu, näyttää paljon pahemmalta kuin on", mies totesi rauhoittelevaan sävyyn. "Mutta mennään lääkärille. Auttaisitko hieman?"
Käsi laskettiin opettajan hoikille harteille. Nyt kun Douglas oli tässä, mies mieluusti käyttäisi hyväkseen hänen tukeaan päästäkseen vaivattomasti parsittavaksi.

Mies ei sanonut ääneen, kuinka hermostuneeksi hän tunsi itsensä nähdessään kuinka sanoinkuvaamattoman huolestunut toinen oli. Hän ei ollut tehnyt muuta kuin työtään joten hänellä ei ollut syytä tuntea oloaan syylliseksi mutta se ei estänyt pientä syyllisyyttä käväisemässä mielessä.
Vakava mies karkoitti sen kuitenkin nopeasti. Itsensä syyttely ei auttaisi häntä mitenkään.

((Anteeksi, koneeni hajosi enkä ole saanut sitä kuntoon. Olen nyt isän kannettavalla joten vastaustahti saattaa olla välillä melko hidas))

//Ei se mitään \\

Taivaansinisten silmien katse oli nauliutunut vartijan kylkeen ja mies näytti ilmeisesti lukevan opettajan ajatukset, kun tämä pian totesi sen olevan pelkkä pintanaarmu.
Tosin, Chuksin tuntien, haava saattaisi hyvin ulottua luuhun asti ja tämä kutsuisi sitä pelkäksi "naarmuksi". Huoli kuristi miehen kurkkua ja hän vapisi aavistuksen, kun hän mietti, mitä olisi voinut tapahtua.
"Mi-mitä täällä on tapahtunut?", hän sai kysyttyä.

"Mutta mennään lääkärille. Auttaisitko hieman?"

"Tottakai!", Douglas vastasi nopeasti ja paransi otettaan vartijasta, jotta saattoi tarjota tälle parhaan mahdollisen tuen.
Matka koululääkärin vastaanotolle tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka todellisuudessa se vei vain murto-osan siitä.

Ovi aukeni melkein välittömästi Douglaksen koputettua rivakasti (=hakattua ovea nyrkillään) ja lääkärin naamasta näkyi, että tämä oli jo tietoinen tapaturmasta.
"Voit istua tuohon tutkimuspöydälle", lääkäri ilmoitti ja katsahti Dougia kysyävänä.
"voitte mennä herra Harper", lääkäri ehdotti varovaisesti, mutta opettajan kasvoille kohosi uppiniskainen ilme.
"Minä jään", hän ilmoitti.
"Mutta... Ompelemisen katseleminen ei ole mitään maailman muk-"
"Silti", britti keskeytti miehen tiukasti: "Minä jään."
Lääkäri huokaisi ja kohautti pienesti olkiaan. Opettaja ei ainakaan pääsisi valittamaan, ettei hän ollut varoittanut. '
Douglas auttoi Chuksin istumaan ennen kuin väistyi kauemmaksi, että lääkäri pääsisi tekemään työnsä.
Opettaja ojensi kätensä ja tarttui vartijan sormista kiinni, puristaen niitä tiukasti.
Lääkäri puhdisti haavan huolellisesti ja ryhtyi parsimaan miestä kuntoon.

//Pahoittelen autohittiä\\

Mitä Chuks olisikaan antanut, jotta hän ei joutuisi katsomaan Douglasin kalpeita kasvoja ja kauhusta täyttyneitä taivaansinisiä silmiä. Hän olisi mieluusti kietaissut kätensä pienemmän miehen ympärille ja tyynnyttänyt hänet kosketuksellaan.
Tässä tilanteessa ele olisi kuitenkin saanut vain enemmän tuhoa aikaan, hän olisi saattanut huolestuttaa blondia vain enemmän. Britti näytti hetken siltä, kuin olisi purskahtamaisillaan itkuun mutta vartija oli kuin ei olisi huomannut.
"Pieni tappelu vain", mies totesi tilanteeseen nähden aivan liian rauhallisesti. "Ei mitään, minkä takia kannattaisi huolestua."
Se ei ollut täysin totta.

Douglas vastasi nopeasti vartijan kysymykseen siitä, voisiko britti auttaa hänet lääkärille. Hän tarjosi miehelle tukea ja hetken ajan Chuks oli onnellinen, että hän oli paikalla. Hetken kuluttua hän taas muisti, miksi oli toivonyt, ettei toinen olisi.
Matka tuntui kiduttavan pitkältä mutta luultavasti Douglasista se tuntui huomattavasti pidemmältä kuin mustatukasta. Hän joutui olemaan huolissaan ainoastaan itsestään, ei panikoimaan kenenkään terveyden puolesta.

Ovi aukesi lähes väkittömästi Douglaksen hakattua aggressiivisesti oveen nyrkillä. Chuks hymyili hienoisesti lääkärille, jonka ilmeestä näki, ettei tämä tullut yllätyksenä.
"Hienoa", mies totesi ja antoi britin avustaa hänet pöydälle. Hän kuunteli keskustelua vain puolella korvalla, hilliten halunsa ajaa opettaja pois. Hän ei halunnut, että Douglas joutuisi katselemaan kaiken lisäksi sitä. Jokin britin äänensävyssä kuitenkin kertoi, ettei tässä tilanteessa edes Chuksin vastaväitteet olisi auttaneet lainkaan.
Mies antoi Douglasin puristaa sormiaan, toinen tuntui tarvitsevan sitä huomattavasti miestä enemmän. Hän puri huultaan alkoholin kirvellessä haavassa muttei valittanut ääneen.
"Kyllä tämä tästä. Olet turhaan huolissasi", mies kuiskutti Douglasille vaikka hän oli se, jota olisi pitänut rauhoitella. "Saan varmaan pari päivää sairaslomaa mutta mitään sen kummempaa tästä ei seuraa."

(Ei se mitään. Hittaile ihan vapaasti.)

//Samoin, jos siltä tuntuu ;3\\

Opettajaa hämmästytti tyyneys, jolla vartija suhtautui tilanteeseensa. Mies liikkui ja puhui rauhallisella äänensävyllä, aivan kuin tällaiset 'tapaturmat' olisivat tavanomainen osa hänen arkipäiväänsä.

Doug hymyili pienesti vastauksena lohduttaville sanoille, mutta hymy ei aivan yltänyt sinisiin silmiin asti, jotka olivat tummana huolesta.
Jos puukko olisi viiltänyt hiukankin syvemmälle, se olisi voinut vahingoittaa sisäelimiä kuolettavin seurauksin tai katkaista jonkin suuren valtimon...
Britti värähti ja kiitti mielessään, ettei Chuksille ollut käynyt sen pahemmin.
"Anteeksi, minun tässä pitäisi lohduttaa sinua", Douglas hymähti hiljaa.

Vartija näytti kestävän hoidon urheasti, vaikka kädenpuristuksen satunnainen tiukkeneminen viittasi, ettei toiminto täysin kivuttomasti sujunut.
Lopulta lääkäri oli saanut parsittua ja sidottua haavan.
"Vältä ylimääräistä rasitusta, etteivät tiki aukea", mies huomautti ja pani ohimennen merkille kaksikon vaihtaman katseen. Siitä lääkäri sai ajatuksen.
"Herra Harper voi varmasti auttaa siteiden vaihdossa ja muussa", lääkäri ehdotti ohimennen ja sai opettajalta yllättyneen katseen osakseen.
"Sopiihan se", Doug vastasi ja katsahti sitten Chuksia: "Jos se vain sinulle sopii."

Douglas lausui ääneen sen syyn, miksi Chuks oli toivonut, ettei toinen saisi tietää. Britti tuntui suurimman osan ajasta olevan jonkinlaisessa järkytyksen aiheuttamassa shokissa. Hän oli se, joka kaipasi enemmän tukea.
Vartija olisi halunnut ainoastaan kietaista kätensä miehen ympärille, suojella häntä järkytykseltä. Valitettavasti se ei ollu mahdollista.

Mies käänsi tummien silmiensä katseen lääkäriin ja kurtisti kulmiaan. Välttää ylimääräistä rasitusta, mitä hän sitten tekisi kaiken sen ajan? Hän kaipasi liikuntaa kuten kuka tahansa himoliikkuja. Vartija ei kuitenkaan voinut väittää lapsellisesti vastaan, ilmoittaa että hänen oli pakko päästä liikkumaan. Se olisi lapsellista omalla hengellä leikkimistä.
Lääkäri huomasi kaksikon vaihtamat katseet sillä hän ehdotti, että opettaja voisi auttaa siteiden vaihdossa ja muussa. Chuks harkitsi hetken - nyt kun Douglas tiesi hänen olevan huonossa kunnossa, ei enää olisi syytä miettiä, miten saisi miehen vähentämään panikointia. Antaisi tilanteen mennä omalla painollaan.
"Sopii se", vartija kuittasi kaiken pohdintansa yhdellä lausahduksella ja taputti opettajan käsivartta. "Jos sinä pystyt siihen."

Mies nousi varovaisesti ylös. Hän ei tarvinnut tukea mutta oli mahdollista, että blondi kiiti tukemaan häntä ylisuojelevaisena.
"Kyllä tämä tästä", vartija totesi ja hymyili kummallekin paikalla olevalle miehelle.

Taivaansinisten silmien katse oli suunnattu odottavana pidempään mieheen.
Helpottunut hymy levisi pehmeille huulille, vartijan suostuttua ehdotukseen.
"En väitä olevan mikään expertti, mutta enköhän minä yhdet siteen saa vaihdettua", Doug virkkoi hymähtäen.

"Kyllä tämä tästä"
Douglas onnistui vain vaivoin hillitsemään halunsa rynnätä Chuksin avuksi. Hän tiesi ettei mies ollut tehty sokerista ja tuleva liikkumattomuus tulisi rasittamaan tätä. Vartijalle säännöllinen liikunta tuntui olevan eräänlainen elämänmuoto.
"Tuhannet kiitokset", opettaja kiitti lääkäriä, joka nyökkäsi aavistuksen hajamielisen oloisena.
"Voitte tulla parin päivän päästä tikkien poistoon", mies huikkasi vielä heidän peräänsä ennen kuin ovi sulkeutui.

Britti katsahti pidempää miestä huolissaan.
"Sattuuko siihen hirveästi?"

//Voit skipata eteenpäin jos haluat :3\\

Douglas kiitti lääkäriä innokkaammin kuin hillitty Chuks joka puolestaan tyytyi vain nyökkäämään. Voimakas käsivarsi kietaistiin opettajan ympärille ja lähti astelemaan ovelle. Lääkärin huikkaus siitä, että hänen olisi tultava parin päivän päästä poistattamaan tikit sai miehen jälleen ainoastaan nyökkäämään. Hän tulisi, mieluusti ilman brittiä jonka hän edelleen pelkäsi pyörtyvän koska tahansa verta nähdessään.
Hän luultavasti piti Douglasia huomattavasti hauraampana kuin mies todellisuudessa oli.

Syvän sinisten silmien katse kääntyi mustatukkaan. Vartija pudisti päätään.
"Ei satu", hän rauhoitteli. "Kaikki on nyt hyvin. Älä turhaan huolehdi."
Mies piti pienen tauon ennen kuin jatkoi:
"Jos haluat tehdä jotain hyväkseni, laita ruokaa."
Kaikki tämä huolehtiminen teki hänestä nälkäisen. Pitäisi alkaa katsoa syömisiään pitkän sairasjakson aikana, Chuks kun oli tottunut paljon liikkuvana syömään paljon.

(Ah, en tiennyt mihin aikaan haluaisit hypätä joten en nyt hypännyt :'D Tee sinä se)

//Ajattelin lähinnä Chuksin kämpillä skippaamista, mutta käyhän se näinkin ^^\\

Vartija kiersi käsivartensa opettajan hartioille, jolloin britti siirsi oman kätensä Chuksin vyötäisille tarjotakseen miehelle parhaan mahdollisen tuen. Niin Douglas ainakin uskotteli itselleen, vaikka olikin salaa iloinen tilaisuudesta kävelle Chuksin kanssa näin lähekkäin...

Mustatukkainen mies vastasi voivansa hyvin ja että britin pitäisi lopettaa murehtiminen. Dougin hössötys näytti saavan vartijan vaivaantuneeksi, eikä hän halunnut huolestuttaaa Douglasta turhaan.

"Jos haluat tehdä jotain hyväkseni, laita ruokaa."

Douglas yllättyi ehdotuksesta, sillä Chuks vain harvoin pyysi mitään, joten hän oli ehdotuksesta enemmän kuin iloinen.
"Tottakai!", britti henkäisi ja välittämättä mahdollisista vastalauseista suikkasi pikaisen suukon miehen suupieleen: "Mitä sinä tahtoisit syödä?"


Matka vartijan asunnolle kesti tavallista kauemmin, mutta nyt heillä ei ollut mikään kiire, koska vartijan haava oli saatu paikattua.
Douglas odotti, että Chuks oli saanut oven avattua, ennen kuin väänsi katkaisijasta valot päälle.
Oven sulkeuduttua heidän perässään britti ei kuitenkaan odotetusti rynnännyt suinpäin keittiöön, vaan jäi vartijan vierelle. Blondi kiersi käsivartensa paremmin miehen ympärille ja hautasi kasvonsa tämän paitaa vasten, hengitellen tämän tuttua tuoksua.
"Pelästytit minut tänään pahanpäiväisesti", britti totesi hiljaa ja kohotti totisena katseensa. Pelkkä ajatuskin siitä, että hän olisi saattanut menettää toisen sai hänen sisuskalunsa vääntymään umpisolmuun.
Douglas nosti kätensä vartijan niskaan ja vetäisi tämän huulet puoleensa lämpimään suudelmaan.
Hän halusi tuntea, että toinen tosiaan oli siinä.

Chuks ei tosiaan usein pyydellyt ruokaa mutta Douglasin ajatukset oli parempi pitää poissa onnettomuudesta. Blondi halusi vain suojella ja pitää huolen, vartija halusi samaa.
Suukko suikattiin miehen poskelle ja Chuksilla ei ollut mitään vastaanväitettävää. Hän oli tyytyväinen.
"Mitä ikinä minulle tarjoatkaan", mies totesi. "Pidin pizzasta."
Hän ei kuitenkaan käskenyt Douglasin tehdä mitään tiettyä ruokaa, ainoastaan kertoi ruuan jostan oli pitänyt.
Britin kaltaisen huippukokin käsissä luultavasti mikä tahansa ruoka maistuisi vartijalle. Etenkin tämän valitettavan tapaturman jälkeen.

Matka vartijan asunnolle kesti kauan mutta tällä kertaa kesto ei johtunut samasta syystä kuin lääkärille mennessä. Nyt tuo aika ei ainoastaan tuntunut pitkältä, se myös oli sitä. Hän ei ollut kaikkein nopeimmillaan kylki ruhjottuna.
Ovi avattiin hienoisin hankaluuksin mutta tarpeeksi nopeasti, ettei opettaja kerennyt tarjoamaan apuaan.

Chuks jäi seisomaan paikalleen huomatessaan, ettei opettaja kirmannut keittiöön samantien, laittamaan hänen pyytämäänsä ruokaa. Kalpeat kasvot painuivat miehen paitaa vasten ja hetken aikaa Douglas ainoastaan hengitti miehen tuoksua keuhkoihinsa. Vartija kohotti kätensä sivelemään vaaleita hiuksia antaen britin nauttia läheisyydestä ja siitä, että hän tosiaan oli tässä.
Douglas kohotti taivaan sinisten silmiensä katseen ja avasi suunsa. Hän totesi ääneen miehen suurimman huolenaiheen. Sormet sivelivät lyhyemmän miehen hiuksia rauhoittelevasti. Kalpeat kädet kiedottiin miehen niskaan ja Chuks osasi jo kyyrisstyä hieman. Suudelma painettiin hänen huulilleen ja mies vastasi tuohon suudelmaan samalla lämmöllä.
"Tarkoitus ei ollut huolestuttaa", mies totesi hiljaisella äänellä ja painoi suukon toisen korvalle. "Kaikki on nyt hyvin."
Voimakkaat käsivarret kietaistiin toisen ympärille kuin todisteeksi siitä, että mies oli tässä ja kaiken lisäksi kunnossa.

"Pizzaa?", Douglas toisti ihmeissään toinen kulmakarva kohoten. Huvittunut hymy ilmestyi miehen huulille.
"Sinulla on edessäsi kokenut, ammattikokki ja sinä haluat ruoaksi pizzaa?"
Opettaja naurahti ja katsahti pidempää miestä hellästi.
"Jos sitä sinä kerran haluat, niin sitä sinä tulet myös saamaan."

Chuksin vakuuttelut rauhoittivat britin mieltä, mutta vei vielä hetken ennen kuin mies suostui irrottamaan huokaisten otteensa. Vartijan voimakkaat käsivarret hänen ympärillään tuntuivat lohduttavilta ja turvallisilta.

"Niin tosiaan, se ruoka..", Doug mutisi ja suuntasi kulkunsa vartijan pieneen, mutta käytännölliseen keittiön. Koulun henkilökunnan asuntoja ei oltu siunattu suurilla neliömäärillä. Opettaja hyräili pienesti ryhtyessään valmistamaan lounasta. Miehestä näki metrien päähän, että tämä todella nautti ruoanlaitosta.
Blondi keskeytti homman siksi aikaa, että kävi kysymässä Chuksilta, mitä tämä halusi pizzansa päälle. Opettaja oli löytänyt miehen kaapista anasta, sieniä, jauhelihaa, tonnikalaa ja sinihomejuustoa.
Täytettyään pizzat hän laittoi ne paistumaan ja palasi vartijan luokse.
"Mikä on vointi?", hän kysyi ja tuijotti miehen kasvoja arvioiden: "Ehkä sinun pitäisi koettaa nukkua hieman. Näytät kalpealta."

Chuks nyökkäsi blondin kysymykselle.
"Pizza riittää minulle", vartija totesi. Hän sipaisi pikaisesti vaaleita hiuksia. "Pidän tekemästäsi pizzasta."
Hän ei olisi pannut pahakseen vaikka hänen mestarikokkinsa olisi päättänyt laittaa muuta, mutta jos hänet laitettiin valitsemaan, silloin hän pyysi pizzaa.
Chuks piti siitä.

Vartija istui olohuoneen sohvalle. Hän olisi mieluusti mennyt keittiöön mutta tiesi olevansa täällä huomattavasti vähemmän tiellä kuin olisi siellä. Douglasin hyräily kuului keittiöstä hiljaisena.
Britti käväisi kysymässä, mitä vartija haluaisi pizzansa päälle. Mies harkitsi hetken.
"Tonnikala käy hyvin", Chuks vastasi lopulta. "Laita myös ananasta ja sinihomejuustoa. Kaapista pitäisi löytyä mausteita, jos kaipailet niitä."
Se oli turha ilmoitus. Douglas oli käynyt täällä vain kerran aikaisemmin, mutta miehen maustekaappi oli tullut britille tutuksi tuolloin.

Mies tiesi, että hänen olisi ollut parempi levätä. Douglas huomasi saman ja ehdotti pieniä unia.
"Syön ensin", vartija totesi. "Istu alas."
Hän taputti paikkaa sohvalla ja jos Douglas istui siihen, mies vaihtoi asentoaan ja painoi päänsä opettajan syliin. Sohva oli liian pieni Chuksin kaltaisen pitkän miehen makuusijaksi mutta hän oli tyytyväinen.

Vartija punnitsi eri vaihtoehtoja hetken ennen kuin kertoi haluavansa pitsansa päälle ananasta, sinihomejuustoa ja tonnikalaa. Douglas nyökkäsi hyväksyvästi, sillä hän ottaisi pitsaansa samaiset täytteet. Opettaja söisi Chuksin kanssa mielellään, sillä blondi oli liikkeellä aamun kahvimukillisen voimin. (Hän oli nukkunut pommiin, eikä ollut juuri kerennyt tehdä muuta kuin kaataa kahvin nopeasti kurkusta alas)

Opettaja istahti sohvalle ja näytti aavistuksen yllättyneeltä Chuksin laskiessa päänsä hänen syliinsä. Asia ei kuitenkaan miestä haitannut, päinvastoin.
Britti ojensi hoikan kätensä ja laski sen vartijan silkkisiin, mustiin hiuksiin. Vartijan pää ei tuntunut lainkaan painavalta.
Ne oli leikattu lyhyiksi enemmänkin käytännöllisyyden kuin muodin vuoksi.
"Mitä siellä käytävällä oikein tapahtui?", Doug kysyi hetken kuluttua. Vaikka mies ei sitä olisi halunnut myöntää asia vaivasi häntä.

Douglasin pitkäsorminen, siro käsi painettiin miehen hiuksiin ja vartija hymyili. Kevyt kosketus tuntui rauhoittavalta. Seuraava kysymys puolestaan ei.
Mies kurtisti kulmiaan, tietämättä mistä aloittaa.
"Pieni yhteenotto opiskelijoiden kanssa", mies totesi. "Tulin tilanteeseen kesken mukaan enkä totta puhuakseni muista siitä enää paljoa. Kaikki tuli selkärangasta, sen kummemmin tilannetta miettimättä."
Chuks hymyili.
"Halusin vain pitää pojan ja puukon kaukana toisistaan. Siinä samalla satuin itse terän tielle. Tavanomaista typerää sankarillisuutta jota tässä ammatissa odotetaan."
Mies kohotti kätensä silittämään blondin poskea. Ajatella, jos hänellä olisi ollut yhtään huonompi tuuri, terä olisi saanut huomattavasti enemmän vahinkoa aikaan. Silloin Douglasilla olisi tosiaan ollut varaa huolestua, nyt hän oli ainoastaan vaivaantunut tuosta huolesta.
Vartija ei ollut tottunut tällaiseen huolenpitoon.

Huolenpito tuntui kuitenkin kieltämättä erittäin mukavalta.
"Mutta minulla oli onnea. Kuten myös sillä pojalla, hän varmasti katuu jälkikäteen sitä, mitä teki."
Chuks ei uskonut puukon omistajan olleen suorastaan paha, kenties hädissään ja hämillään muttei paha.
"Onko tämä se hetki, jolloin kiellät minua vast'edes ottamasta turhia riskejä"

Opettaja kuunteli Chuksin kertomuksen tapahtumista keskeyttämättä, kuvitellen kaiken mielessään. Douglas huokaisi ääneti mielessään.
Oli jotenkin niin vartijan tapaista loukkaantua jonkun toisen tähden.
Douglas hymyili kysymyksen kuullessaan.
"Jotenkin minusta tuntuu, että vaikka kieltäisinkin sinua asettamasta itseäsi vaaraan, sinä toimisit kuitenkin vaistonvaraisesti."

Kapeat sormet silittivät vartijan poskea ja peukalo sipaisi suupieltä.
"Ole kuitenkin varovainen", Doug lisäsi hetken päästä ja tunteita hänen kasvoillaan oli mahdoton tulkita: "En kestäisi, jos sinulle tapahtuisi jotain.."

Silloin keittiöstä kuului kimeä piippaus, kun ajastin ilmoitti pitsojen olevan kypsiä.
Opettaja lähes pomppasi pystyyn ja ryntäsi keittiöön. Keittiössä hän avasti uuninluukun ja lähes poltti kätensä siinä hötäkässä. Britti tunsi poskiaan kuumottavan ja tunteidensa ailahtelevan laidasta laitaan. Ei hänen sitä ollut tarkoitus möläyttää ääneen ja hänen käytöksensä oli ollut äärimmäisen epäilyttävää!
Blondi sätti itseään äänesti ja nosti pitsat uunista. Herkullinen aromi täytti keittiön.
Entinen ammattikokki leikkasi pitsat ja asetteli ne lautaselle ennen kuin laski ruoat pöydälle.
"Syömään", Doug huikkasi olohuoneen puolelle näyttäen taas omalta itseltään.

Douglasin kasvoilla risteileviä tunteita oli mahdotonta tutkia joten vartija tyytyi kuuntelemaan vain sanoja. Viimeinen lausahdus sai hänet kohottamaan kulmiaan mutta mies ei ehtinyt sanoa sanaakaan ennen kuin kello soi keittiössä.

Douglas pomppasi pystyyn välittömästi kuullessaan ajastimen piippaavan. Kyse ei ollut siitä, että pitsat olisivat palanneet puolessa minuutissa, mikä miehellä olisi kulunut rauhallisempaan tahtiin keittiöön meneminen.
Kuulosti myös siltä, että britit oli polttaa kalpeat sormensa kaikessa siinä kiireessä.
Pian Douglas tuli pyytämään häntä pöydän ääreen. Chuks hymyili ja nousi huomattavasti hitaammin ylös. Oli tosiaan typerää pyytää ammattilainen valmistamaan hänelle pelkkää pitsaa kun olisi voinut pyytää jotain muuta.
Se ei kuitenkaan poistanut sitä tosiasiaa, että Douglasin laittama pitsa oli erinomaista.

Heti keittiöön saapuessa pystyi haistamaan pitsan ihanaisen aromin. Tällä kertaa mies onnitteli itseään hyvästä valinnasta ruuan suhteen.
Vartija otti esille viinipullon.
"Juhlitaan hieman sitä, että pelastit henkeni", mies totesi ja laski pullon pöydälle. Hän otti lasit esille kuuntelematta mahdollisia vastalauseita Douglasilta. Välillä britti osasi olla turhankin huolehtiva - mikä oli ainoastaan suloinen piirre. "Ja sitä, että olen kunnossa."
Chuks kaatoi heille viiniä ja istui pöydän ääreen. Hän otti palan pitsaa.

"Juhlitaan hieman sitä, että pelastit henkeni"
Douglas raotti suutaan vastalauseen esittämiseksi - ettei viini välttämättä ollut sovelias juoma toipilaalle! Eikä hän todellakaan ollut mikään sankari!
Mutta huomatessaan ettei tummempi mies kuuntelisi häntä, hän tyytyi vaikenemaan. Opettaja huokaisi pienesti ja hymyili. Chuksille oli lähes mahdoton sanoa 'ei'.

"En olekaan nauttinut ennen pitsaa ja viiniä yhdessä", hän totesi huvittuneena ja otti vartijan ojentaman lasin vastaan, "Kiitti."
Kattolampun valo välkehti syvänpunaisen litkun pinnalla ja viedessään lasin nenänsä alle opettaja haistoi sen täyteläisen tuoksun. Opettaja kohdisti taivaansinisten silmiensä katseen Chuksiin ja hymyili.
"Terveydelle~", hän ehdotti ja kilisti lasiaan vartijan lasia vasten niin että kilahti.
Doug siemaisi lasistaan ja totesi vartijan valinneen erinomaisen viinin.
"Tämähän on hyvää", britti totesi ja siemaisi uudestaan ennen kuin laski lasin kädestään ja istahti syömään pitsaa. Hän oli syönyt edellisen kerran aamiaisella (=kupin kahvia), joten hänellä alkoi jo olla nälkä.
Ruoka ja viini saivat hänen olonsa rentoutuneeksi ja rauhoittuneeksi.
"Lääkäri taisi puhua jotain siteiden vaihtamisesta", blondi muisteli heilauttaen pitsasiivuaan vartijan rintakehän suuntaan: "Voin auttaa siinä operaatiossa, kun on sen aika."

Mies hymähti toisen ilmoitukselle siitä, ettei ollut juonut pitsan kanssa viiniä aikaisemmin.
"Lomamatkoilla sitä tulee tehtyä."
Mies oli useampaan otteeseen sortunut juomaan viiniä ruokajuomana eikä hän voinut väittää, etteikö olisi ottanut lasillisen punaviiniä pitsankin kanssa. Britti tietenkin joi juuri oikeita juomia ruokalajien kanssa, olihan hän kokki ja tiesi, mikä sopi minkäkin kanssa.
Chuks istui pöydän ääreen ja kilisti lasia Douglasin kanssa.
"Terveydelle."
Chuksilla totesi valinnensa erinomaisen viinin. Erinomainen viini kuitenkin sopi hyvin erinomaisen pitsan kanssa.
Chuksin viimeisestä ruuasta oli huomattavasti vähemmän aikaa, kuin Douglasilla mutta siitä huolimatta vartija oli jo nälkäinen joten ruoka oli tervetullutta. Kenties hän voisi huijata opettajan laittamaan hänelle useamminkin ruokaa vedoten siihen, että oli haavoittunut ja kaipasi paljon ruokaa.

Suklaasilmien katse käänty opettajaan hänen huomattaessaan, että voisi olla avuksi siteiden vaihdossa sitten kun sen aika tulisi.
"Se kuulostaa hyvältä", mies totesi. Douglas oli.. kultainen. Se herätti vartiassa heti halun parantua nopeammin. Harmi, ettei hän pystynyt tahdonvoimalla nopeuttamaan prosessia. "En tiedä, miten pärjäisin apuasi."
Mies kohotti tummia kulmiaan.
"Kiitos."

Britin kasvoilla kävisi hämmentynyt ilme, sillä vartijalla ei ollut usein tapana lausua kohteliaisuuksia.
Douglas heilautti vähättelevästi kättään ja totesi: "Mitäs pienistä", mutta miehestä näki selvästi tämän olevan mielissään. Pitsapalat katosivat lautaselta hyvällä ruokahalulla ja kylläisen huokaisun kera britti nojasi tuolinsa selkänojaa vasten.
Hän ei jaksaisi enää palaakaan.

Odotettuaan, että myös Chuks kokisi itsensä kylläiseksi, blondi siivosi pöydän ja vei tiskit tiskialtaaseen.
"Menehän lepäämään siitä", Doug kehotti pidempää miestä tiukkaan sävyyn ja sinetöi mahdolliset vastalauseet suutelemalla tätä pitkään. Virnistäen sekä aavistuksen hengästyneenä opettaja astahti kauemmaksi ja sipaisi pari silmille valahtunutta vaaleaa hiuskiehkuraa korvansa taakse.
"Minulla on pari oppilaiden tehtävää palautettavana huomiseksi", britti kertoi ja pieni tuskastunut pilke käväisi taivaansinisissä silmissä. Kyllähän Douglas opettamisesta piti, kirjalliset hommat vain tahtoivat saada hänet tuskastumaan..
"Käväisen hakemassa ne tänne ja koetan saada ne korjatuksi sillä välin, kun sinä levähdät."
Britti hymyili pienesti ja nappasi vartijan avaimet läheiseltä tasolta. Täytyisihän hänen päästä takaisin kämppään.

Hoikalta mieheltä ei kestänyt kauaa noutaa työpaperit asunnoltaan ja palata sitten vartijan luokse. Varmistettuaan, että toinen oli vuoteessa, hän istahti häpeilemättä vartijan työpöydän ääreen, joka odotetusti oli siistissä kunnossa.
Lukulasit tökättiin nenälle ja siniset silmät alkoivat kahlata harakanvarpaiden läpi.

Kului reilu tunti, kun Douglas oli vihdoin valmiina. Opettaja otti lukulasit silmiltään ja hieroi ohimoitaan. Tällainen pitkäjaksoinen keskittyminen ei oikein ollut hänen juttunsa. Mies katsahti vuoteella makoilevaa hahmoa ja pieni hymy ilmestyi pehmeille huulille.
"Ei kai pienistä torkuista haittaakaan ole..", blondi sanoi hiljaa ja sammutti työpöydän lampun ennen kuin hiipi huoneen poikki sängyn luokse.
Äänettömästi kuin kissa Doug kipusi Chuksin viereen, varoen kuitenkin tarkasti haavoittunutta kylkeä.

//Pahoittelen pientä autohittiä ^^'\\

Chuks otti vielä toisen palan. Hän otti kolmannen. Haava kyljesäs ei mitä ilmeisimmin ollut vienyt miehen suurta ruokahalua mutta paranemisen kannaltahan se oli vain hyvä. Nyt kun liikunta oli vähissä, miehen olisi vain katsottava hieman painonsa perään (jollei hän karkaisi salaa rasittamaan itseään). Douglas puolestaan oli luovuttanut jo muutama pala sitten.
Lopulta vartijallakin tuli raja vastaan ja hän oli täynnä.

Opettaja näki tehtäväkseen myös siivota pöydän ja viedä astiat tiskialtaaseen. Douglas ilmoitti, että hänen olisi mentävä nukkumaan ja vastalauseet kuolivat huulille, kun Douglas antoi niille pitkän suudelman.
Tuon suostuttelun jälkeen oli vaikea väittää vastaan.

Vartija nousi ylös. Hän olisi mieluusti tehnyt lähes mitä tahansa muuta kuin nukkunut mutta vasta syöty ruoka ja kipulääkkeiden vaikuttama tokkuraisuus sai miehen väsyneeksi joten hänen täytyi myöntää, että olisi parempi mennä nukkumaan kuin valvottaa itseään turhaan. Mutta vain muutamaksi tunniksi, sängyssä löhöäminen keskellä päivää ei kuulunut miehen tapoihin jollei hänellä ollut iltavuoro tulossa.

Mies oli siis jo menossa kiltisti sänkyyn kun Douglas tuli takaisin (britti joutui kuitenkin hieman hoputtamaan häntä, kuten todettu, Chuks ei ollut menossa riemulla nukkumaan). Vartija nukahti joksikin aikaa kuunnellen Douglasin kynän hiljaista naputusta paperia vasten. Hän heräsi seuraavan kerran siihen, että blondi kiipesi hänen viereensä. Hän oli oppinut jo hetkessä varomaan haavoittunutta kylkeä ja asettui viereen sulavasti, kissamaisen ketterästi.
"Mmh", mies aloitti ja kietoi kätensä blondin ympärille. "Eihän haavoittunut mies voi nukkua, kun sinä olet vieressä."
Mies painoi kevyen suudelman britin korvalle.

Opettaja tunsi miellyttävän värähdyksen vatsanpohjassaan vartijan painaessa kevyen suudelman hänen korvalleen. Voimakas käsivarsi hänen ympärillään tuntui turvalliselta.
"Haluatko sitten, että menen pois?", Douglas kiusoitteli ja hamuili huulillaan kevyesti miehen leukaa. Opettaja virnisti ja paransi asentoaan. Chuksin hyvin treenattu kroppa tuntui mukavalta hänen omaansa vasten.

Huoneistossa oli hiljaista lukuunottamatta heidän rauhallisia hengityksiään.
"On se vaan sääli", britti huokaisi, mutta taivaansinisissä silmissä oli ilkikurinen pilke: "Minulla oli vielä aamulla vakaa aikomus iskeä sinut oppituntien jälkeen. Muttah, koska sinä olet taistelussa loukkaantunut urho, ei siitä taida tulla mitään~"


//Lyhyt.. x__x"\\

Mies naurahti hiljaa opettajan sanoihin.
"En", tummatukka totesi. "Mieluummin valvon."
Mieluummin hän valvoisi Douglas käsivarsillaan kuin nukkuisi ilman häntä. Britin pitkien hiusten tuoksu tuntui huumaavan aistit näin lähietäiyydeltä hengitettynä. Tyytyväinen hymähdys karkasi miehen huulilta.

Chuks vilkaisi sinisiin, juuri nyt erittäin ilkikurisiin silmiin.
"Enhän minä kuolemassa ole", vartija totesi rauhallisesti. Eihän hän nyt mitä tahansa kestäisi, mutta hän ei suostunut uskomaan, että yksi haava olisi täysin riittänyt hidastamaan häntä. "Joten minulla ei ole mitään isketyksi tulemista vastaan." Mies painoi suukon britin otsalle.
Tässä ei kuitenkaan ollut alunalkaenkaan ollut kyse siitä, mihin hän pystyisi vaan siitä, kuinka varovainen Douglas oli. Blondista tuntui sulkeutuneen oikea ylisuojeleva kanaemo joka ei suostunut uskomaan, että vartija pystyisi mihinkään syömistä rasittavampaan toimintaan.

Chuks laski kätensä Douglasin rintakehälle.
"Viettele minut."

"Viettele minut."

Hämmästynyt ilme häivähti britin kasvoilla, mutta se katosi nopeasti leveän hymyn tieltä.
Toinen oli juuri todennut, ettei ollut kuolemankielissä.

Yllättävän ketterästi blondi kierähti istumaan toisen lanteille.
"Oletko kauhean kipeänä?", Douglas tiedusteli huolen paistaessa äänestä ja siveli kevein sormin miehen rintakehää, jonka side tuntui hennosti läpi.
"Älä huoli", opettaja kuitenkin jatkoi ovelan hymyn kera ja kumartui Chuksin puoleen kasvot parin sentin päässä tämän komeista kasvoista:
"Saan sinut unohtamaan kipuilusi~"

Britti painoi vartijan huulille uuden suudelman, jossa oli huomattavasti enemmän lämpöä kuin edellisissä suukoissa. Se sai hengityksen takeltelamaan ja veren kiertämään suonissa astetta kuumempana. Douglas näykkäisi vartijan alahuulta suudelman päätteeksi ja virnisti hengästyneenä.
"Mmh, olenkin halunnut riisua sinut univormustasi", hän tunnusti ja oikaisi selkänsä. Kädet kuitenkin nousivat omalle kauluspaidalle ja ryhtyivät napittamaan paitaa. Nappi kerrallaan.
Eihän heillä ollut kiirettä~

Douglas nousi ketterästi istumaan miehen lanteille. Jälleen kerran hän varmisri vielä, ettei mies ollut kauhean kipeänä. Sormet sivelivät rintakehää ja vartija onnistui olemaan näyttämättä kipua kasvoillaan. Ilmeisesti se meni läpi, sillä opettaja kehotti häntä olemaan huoletta, painui parin sentin päähän ja lupasi, että saisi Chuksin unohtamaan kipunsa.
Tämä ilmoitus sai hymyn vartijan huulille.

Uusi suudelma ei ollut edellisten kaltainen. Siinä oli suurta lämpöä, jollaista ei ollut edellisistä löytynyt. Se sai olon lämpimäksi, kuumemmaksi, intohimoisemmaksi. Douglas näykkäisi miehen alahuulta suudelman päätteeksi hengästyneenä.
Chuks upotti sormensa vaaleisiin hiuksiin.
Douglas riisui kauluspaitaa kiduttavan hitaasti, leikitellen, kiusaten miestä. Voi tuota Douglasia. Vartija ei voinut olla hymyilemättä - britti oli seksikäs.

Chuks kuljetti kätensä alemmas pitkin blondin selkää.