Danten asunto

Victorin hengitys alkoi tasaantumaan varsin pian. Poika kerran yskähti vielä kurkun karheudesta johtuen, mutta sen jälkeen hengitys kulki normaalisti. Syke sen sijaan kävi vielä ylikierroksilla.
Victor hymyili pienesti ja olisi yrittänyt aloittaa puheen uudestaan, kun naisen ääni selän takana katkaisi ajatuksen. Victor käännähti katsomaan olkansa yli, toinen kulma kysyvästi kohollaan. Sama nainen, jonka ohi hän oli kiilannut rappusissa. Naapurin rouva näytti siltä, ettei olisi pitänyt hänestä alkuunkaan. Victor oli varma kuulevansa tämän mumisevan itsekseen jotain huumehörhöstä, ja hänen kulmansa kohosivat entisestään. Dante onneksi ennätti puhumaan naiselle, ennen kuin hän olisi alkanut selittelemään mitään. Victor vilkaisi Dantea sivusilmällä. Tavanomainen oppilas ja opettaja -selitys - mikä kylläkin piti paikkaansa osittain. Sen sijaan, kun Dante selitti että hänellä oli koulutehtävien kanssa ongelmia, poika olisi voinut tyrskähtää ääneen, mutta hän tukahdutti sen halun. Sinä päivänä kun hän tarvitsisi apua historiassa, olisivat historiankirjat itsessään sekaisin. Ei hän halunnut nostaa itseään jalustalle, mutta siltikin.
Victor oli suorastaan helpottunut päästessään pois naisen tutkivan katseen alta pakoon asunnon sisäpuolelle. Seuraavaksi nainen olisi kai alkanut marmattamaan hänen huonoista tavoistaan. Victor katsahti Danteen, joka samassa nappasi hänet syleilyynsä. Victorin koululaukku putosi nuorukaisen olalta lattialle vaimeasti tömähtäen, ja nuorukainen itse painoi otsansa miehen rintakehää vasten. Hän ei viitsinyt sanoa mitään, mutta tuntui hyvältä olla miehen lähellä tällain.
Victor kohotti samassa päätään, pamauksen havahduttamana, ja katsoi ympäriinsä. Sähköt taisivat mennä, ulkona kun oli melkoinen myräkkä. Victor katsoi takaisin Danteen, erottaen pimeässä tuon kasvot juuri ja juuri. Hän oli yhä miehen otteessa, ja poika tajusikin silloin jotain.
"Kastelen sinut mukavasti tässä.." hän totesi naurahtaen hieman. Juostessaan takaisin tänne hän oli onnellisesti unohtanut sateenvarjon, jonka Dante oli hänelle lainnut. Toisaalta, ei siitä ehkä olisi ollut siinä tilanteessa hyötyäkään. Nyt hän sitten taas tiputteli vettä miehen eteisen lattialle ja kasteli ohimennen Danten, kun tämä mies roikkui hänessä kiinni.

Dante

Mies piti Victoria sylissään ja hymähti vähän laskeutuen hiukan nuuhkimaan kosteita hiuksia. ”hmm ei se haittaa ja ainahan sä voit ottaa vaatteet pois”, Dante mutisi toisen hiuksia vasten kosketellen niitä jopa huulillaan varovasti. Dante kiristi otettaan pojan ympärillä. Nyt kun Victor oli kerta siinä, hän ei enää päästäisi toista pois, ei ikinä. Lopulta mies malttoi vetäytyä hiukan kauemmas ja katseli pimeässä Victoria johon silmät olivat jo tottuneet. ”Pitäisikö laittaa kynttilöitä?”, hän kysyi ja meni jo kaapille sytyttäen pari kynttilää niin, että pimeässä edes näkikin jotain. Dante hymyili hiukan ja palasi Victorin luokse ja suukotti pojan poskea halaten tätä taas nostaen jopa ”urahtaen” samalla. ”no mikä sun mielen muutti? Ketä mun täytyy kiittää?”, hän kuysyi leikillään ja suukotti taas Victorin hiuksia.

Victor hymähti huvittuneesti Danten sanoille. Vai pitäisi hänen ottaa vaatteensa pois... Katsotaan sitten, jos tulee tarve. Victor painoi päänsä uudestaan Dantea vasten. Näytti tosiaan siltä, ettei mies päästäisi häntä ikinä enää irti. Ei se poikaa oikeastaan tällä hetkellä haitannut. Hän ei ollut enää karkaamassa yhtään mihinkään, joten voisi yhtä hyvin tässäkin olla. Kun miehen syleilyssä oli niin lämmintä ja mukavaa muutenkin. Lämmittävää sekä fyysisesti että henkisesti.
Dante kuitenkin erkani kohta mennäkseen sytyttämään kynttilöitä. Ehkä ihan hyvä idea, elleivät he sitten halunneet istua pimeässä koko iltaa. Victor jätti laukkunsa eteiseen ja vei sateenvarjon nopeasti kylpyhuoneeseen, ettei se kastelisi ihan kaikkia paikkoja, samalla kun Dante sytytteli kynttilöitä. Jätettyään sateenvarjon - ja puristeltuaan ohimennen omia vaatteitaankin kuivemmiksi - nuorukainen tuli olohuoneen puolelle. Hän hymyili Dantelle lempeästi ja halasi tuota taas takaisin. Poika hymähti hiljaa.
"Tajusinpahan vain, että olin tekemässä elämäni suurimman virheen." Victor vastasi hymyillen.

Dante

Historijanopettaja hymyili toisen sanoille. "Nyt vasta... Mä tajusin sen silloin kun jäin virkavapaalle. Olisi pitänyt vaan sanoa itsensä irti eikä totella niitä.", hän sanoi hymyilen hyvin varovasti sitten. "Ei sillä väliä mä löysin just nyt", Dante totesi ja antoi sormiensa suihkahdella hiusten välistä. Välillä sormet jäivät kiinni mutta hän sai ne aina irti hellästi. Pian Dante ohjasi Victorin takaisin sohvalle ja kaatoi tämän pitkäkseen. "annahan kun mä katson sua", hän sanoi ja antoi katseensa kiertää makaavassa pojassa hymyilen. Sydän oli pakahtua näöstä. Toinen oli todellakin alkanut näyttää mieheltä. "Näyttät paremmalta kun mä muistin.", hän totesi ja tuli makaamaan sitten varovasti toisen päälle antaen pienia suukkoja huulille. "Jos sä haluat, sä voit käydä lämpimässä suihkussa", hän kuiskasi ja etsi tiensä Victorin korvalle näykkien sitä hellästi. "Mä voisin vaikka tulla mukaan", hän lisäsi kuiskaten kosteasti.

Victor irvisti hieman Danten sanoille "Nyt vasta...".
"Olen hidas välillä." hän tokaisi, naurahtaen sitten kuitenkin hiljaa. Nuorukainen katseli Dantea, muljauttaen hieman silmiään ja huokaisten miehen sanoessa, että tuon olisi vain pitänyt irtisanoutua. "Usko pois, siitä olisi tullut sanomista." hän hymähti tökäten miestä kylkeen. Hän ei olisi tykännyt sitten ollenkaan, eikä tykännyt vieläkään ajatuksesta. Mutta, kuten Dante itse seuraavaksi sitten sanoi, eihän sillä ollut väliä enää. Tässä nyt kuitenkin oltiin, kaikki oli hyvin. Ainakin toistaiseksi... Victor ravisti päätään, hän päätti ettei ajattelisi mitään synkkää tulevaisuutta enää, ainakaan ennen kuin se olisi ajankohtaista.
Victor seurasi historianopettajaa sohvan luo, kaatuen sille selälleen, mutta nousi kuitenkin kyynärpäidensä varaan. Nuorukainen ei voinut olla hymyilemättä, hymy vain ei onnistunut pysymään poissa huulilta. Hän oli taas onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Victor sulki hetkeksi silmänsä, kuullen toisen ehdotuksen kuitenkin. Ehdotus kuulosti hyvältä, Victor tunsi käsiensä olevan kylmästä kohmeat. Saisi vielä köhän muuten.
"Se voisi oikeastaan olla ihan hyväkin ajatus..." poika aloitti, kunnes Dante jatkoi. Victorin silmät pyöristyivät aavistuksen yllättyneinä, mutta piankos hän toipui siitä, hymähtäen hiljaa. "Onko suihkukoppisi tarpeeksi iso kahdelle?" hän kysyi vihjaavasti, avaten silmänsä sitten. Kyllähän seura aina kelpaisi...

Dante

Dante hymähti pienesti ja vilkaisi pesuhuoneeseen päin. "No ei se yhtä iso ole kuin Pacolla ja Toscalla oli mutta eihän se tiivis tunnelma ollenkaan pahasta ole.", hän vihjaisi takaisin. Dantessa alkoi näkyä jälleen se tuttu saalistaja joka kiersi ja kaarsi sanomatta suoraan asiaa mitä halusi. "Ei mutta siis mulla on suihku ja amme, Kuhan saan rahaa purataen sen ammeen.", hän sanoi ja nousi ylös hakien heille pyyhkeet makuuhuoneesta tullen takaisin sitten. Hän autoi Victorin ylös ja ohjasi tämän pesuhuoneeseen. Hän laittoi veden valumaan jo ja heitti pyyhkeet tankolle seinällä. "Riisuidu vaan. Mä käyn pari kynttilää tännekin. Eipähän tule istuttua saipua päälle", hän naurahti ja vino flirttaileva hymy hyppi huulilla.

Hetken päästä mies tuli takaisin ja sytytteli huoneeseen kynttilöitä silmäilen Victoria sitten. "Vaivaako sua, että mulla on ollut joku meidän välissä?", hän kysyi sitten vakavana ja riisui mustat bokserinsa istahtaen ammeen reunalle sulkien hanan. Kynttilän lepattava liekki sai Danten näyttämään joltain intiaanilta siinä alasti pitkä musta tukka hiukan sekaisin ja kasvoilla vakava ilme. Ei yhtään ihme että hän oli historian opettaja.

Victor kuunteli miehen puheita, nousten sitten istumaan sohvalla, kun tämä lähti hakemaan pyyhkeitä. Hetken aikaa Victor katseli kattoa, kunnes mies palasi ja veti hänet pystyyn sohvalta. Hän seurasi tätä kylpyhuoneeseen.
Danten hakiessa kynttilöitä, hän riisui sillä välin takin ja paidan päältään. Hänellähän oli kouluvaatteensa yhä, kun ei ollut käynyt asuntolan kautta lähdettyään Danten matkaan. Victor tunnusteli vaatteita hetken aikaa ja yritti taas puristella niitä vähän kuivemmiksi, laittaen takin ja paidan sitten johonkin naulakkoon roikkumaan. Hän ei vielä ehtinyt housujaan riisumaan, kun Dante jo palasi kynttilöiden kanssa. Kynttilän liekki lepatti ja loi tanssivia varjoja seinille. Kylpyhuoneessa näytti nyt hyvin tunnelmalliselta. Pojan katse seurasi Dantea ja katse muuttui hieman vakavammaksi miehen puhuessa. Victor huokaisi ääneti, puistellen päätään vähän, ja käveli sitten Danten eteen.
"Miksi vaivaisi? Olit periaatteessa vapaa mies silloin, ja sait tehdä mitä halusit." poika sanoi nostaen toisen kätensä Danten poskelle. Victorin kasvoilla oli lempeä, joskin ehkä vähän haikeakin hymy. Olisi hän tietenkin pitänyt enemmän siitä, että olisi itse saanut olla Danten kanssa silloin, mutta menneitä nyt olisi turha murehtia. Poika kohautti hieman harteitaan.
"Sehän on sitä paitsi mennyttä, vai mitä?" hän lisäsi katsoen miehen silmiin, omat silmäluomet puoliksi kiinni vähän raukean näköisinä.

Dante

Mies katsahti hymyilen Victoriin, toinen oli niin nuori mutta samaan aikaan poika ymmärsi asioista helvetin paljon. Olihan toiselle kyllä tapahtunutkin elämän aikana kai sitä silloin vain menetti sen lapsenomaisen uskon kaikkeen hyvään helpommin ja ajatteli asioita realistisemmin. Ehkä se oli aina parempi niin. ”niin se on mennyttä. Josh ei koskaan kiinnostanut mua oikeasti. Se oli pikemminkin laastari. Usein illalla Josh huomautti, että olin koko päivän puhunut susta, sen jäälkeen oli vaikea yriittää onnistua makuuhuoneessa kun tajusi. Ajattelin sua mutta olin toisen kanssa, ei mulla vaan seisonut sitten.”, Dante pyhyi humuilen toiselle ja veti Victorin lähemmäs painaen kasvonsa toisen vatsaan. Victorin iho tuntui ihanan nihkeältä ja viileältä sateen jäljiltä. ”Jos olisin tiennyt, että tavataan olisin odottanut sua”, hän kuiskasi ja suukotteli pojan vatsaa sitten. Dante nojautui taaksepäin ja alkoi tottuneesti riisua koulupuvun housuja. Ennenkuin hän veti ne alas, hän vilkaisi poikaa silmiin, pyytäen luvan. Sen saatuaan hän veti housut alas ja auttoi Victorin istumaan lämpimään veteen. Dante siirtyi vähän lähemmäs toisen päätä ja katseli pojan hiukset sitten hymyilen. ”Vaikka sun hiukset on välillä vaikeat mä pidän niistä.”, Dante myönsi ottaen saippuaa ja alkoi hieromaan sitä nuorukaisen hiuksiin istuen edelleen ammeen reunalla. Hän hoivasi Victoria melkein oman pojan lailla tällä hetkellä, se oli merkki vain siitä kuinka vahvat miehen tunteet olivat tuota oppilasta kohtaan.

Victor katseli Dantea lempeästi ja silitteli miehen poskea peukalollaan. Hän tunsi itsensä vähäsen imarrelluksi Danten kertoessa kuinka kovasti tämä oikeastaan oli häntä kaivannut, vaikka tämä ilmoittikin sen omalla jännällä tavallaan, makuuhuonepuuhista puhuen. Se ei kuitenkaan Victoria haitannut. Hän itsekin oli kaivannut Dantea, paljon.
"Se tyyppi siis on nyt historiaa." hän sanoi, oli sitten hetken aikaa hiljaa ja irvisti sitten, todeten: "Okei, tuo oli surkeaa!"
Hän oli huono vitsailemaan. Todella huono! Miksi hän ede yritti?
Victor siirsi kätensä miehen hiuksiin tuon painaessa kasvonsa hänen vatsaansa vasten. Poika näpräsi Danten hiuksia ja silitteli niitä, liu'uttaen kättään hiusten lomassa, jättäen kätensä sitten miehen niskalle lepäämään. Samalla hän hymyili kaiken aikaa.
Victorin silmät olivat puoliummessa. Hän olisi voinut jäädä tuohon vähän kauemmaksikin aikaa, kunnes jalat olisivat puutuneet seisomisesta. Mutta näköjään Dante oli eri mieltä, ja tuo rupesi riisumaan housuja häneltä. Victor katsoi takaisin Danten silmiin ja antoi luvan siihen. Saatuaan housut pois päältään poika kiipesi tottelevaisesti ammeeseen. Victor huokaisi hiljaa tyytyväisenä lämpimän veden hivellessä hänen kylmettynyttä ihoaan. Hän tunsi, miten pikku hiljaa kohmeiset vartalo rupesi sulamaan ja rentoutumaan. Koululla hän ei ollut tullut ajatelleeksi kylpemistä koskaan, ehkä sitä voisi kokeilla, mitä nyt hän saattaisi olla liian ujo siihen, yleisellä paikalla.
Victor siirsi katseensa takaisin Danteen, miehen alkaessa vaahdottaa hänen päätään. Hän tunsi itsensä ihan joksikin lapseksi istuessaan siinä isohkossa ammeessa toisen pestävänä. Poika hymähti.
"Juujuu, vaikeat on, tiedetään." hän sanoi muljauttaen silmiään. Tuota hän kuuli Andrew'lta harva se päivä. Mistä puheenollen, täytyisi jossain vaiheessa ilmoittaa toiselle, missä hän oli, ettei toinen rupeaisi hirveästi kaipailemaan häntä ja hyppimään tasajalkaa huolestuneena. Luultavasti kun hän ei tulisi yöksi asuntolalle ollenkaan...

Dante

Oikeastaan Victorin sana valinta oli ollut aika hauska. Koko danten elämähän pyöri historian ympärille. ”Kyllä mä ja Josh ollaan väleissä. Josh on mulle velkaa melkoisen summan, mutta siitä en välittäisi puhua”, hän sanoi mutta nyökkäsi vielä vahvistaakseen, että mies oli historiaa. Dante naurahti heleästi kun kuuli jälleen Victorin sana valinnan. ”Pitkät hiukset on aina vaikeat... Tiedän sen itsekin”, hän lisäsi ja alki huuhtelemaan toisen hiuksia. Kun ne olivat pestyt Dante hymyili pojalle ja nousi hitaasti laskeutuen veteen myös. Mutta oletetusti hän ei mennytkään pojan vasta päätä istumaan tunki itsensä lähelle Victoria kasvot vastakkain. Hän oli hetken hiljaa ja suuteli sitten hellästi Victoria hymyilen. Kädet etsityivät pojan reisille veden alla sivellen niitä pehmeästi. Pian opettaja asetti päänsä pojan rintakehälle kuunnellen tämän sydämen sykettä hymyilen. Hän vain halusi varmistua siitä, että toinen todella oli siinä eikä hän vain näkisi uniaan. ”Muuten”, hän muisti ja nosti sitten päänsä katsoen Victoria silmiin. ”Sun kämppis saa väistämättä tietää jossain vaiheessa, uskotko että se pitää suunsa kiinni?”, hän kysyi hiukan huolestuneena. ei hän itsensä puolesta pelännyt vaan juuri Victorin olisi sääli heittää toisen koulutus hukkaan.

Victor kallisti päätään kysyvästi Danten kertoessa tämän Joshin olevan velkaa hänelle, mutta sitten kun mies vielä lisäsi, ettei haluaisi puhua asiasta, poika nyökkäsi. Mieluummin hänkin jätti koko asian tähän.
Miehen alkaessa huuhtomaan hänen hiuksiaan, Victor pärskähti kevyesti ja sulki silmänsä, ettei niihin menisi saippuata. Kirvely kun ei ollut kovin mukavaa. Hän hymähti myöntävästi Danten sanoille pitkien hiusten hankaluudesta, muttei sanonut mitään, koska saippua ei olisi kovin mukavaa suussakaan. Victorin pitkä otsatukka valui pojan silmien yli, ja poika mietti, pitäisikö hänen jossain vaiheessa oikeasti leikata se. Ellei sitten antaisi kasvaa yhtä pitkäksi kuin muutkin hiukset. Kun Dante lopetti huuhtelemisen, Victor rupesi pyyhkimään hiuksiaan silmiltään. Kun hän oli sen tehnyt ja aukaisi silmänsä jälleen, Dante oli tullut ammeeseen ja oli melkein hänen kasvoissaan kiinni. Victor räpäytti silmiään kerran yllättyneesti, mutta hymyili sitten, vastaten sitten miehen suudelmaan. Dante siirtyikin sitten ja painoi päänsä hänen rintakehälleen. Victor ei voinut olla naurahtamatta hiljaa.
Poika kohotti kysyvästi kulmiaan Danten mainitessa Andrew'n ja hän katsoi miestä. Victor nyökähti.
"Uskoisin niin, jos pyydän. Hän on sen verran reilu kaveri kuitenkin." hän vastasi. Hän ainakin luottaisi siihen. Andrew ei ollut vain kämppis, vaan hänen ystävänsä.

Dante

”Eli sä luotat siihen... Mmmh hyvä niin sitten”, Dante sanoi ja sulki hetkeksi silmänsä hengittäen syvään ja kuunteli Victorin sydämen lyöntejä hymyilen. ”Mites, jäätkö sä yöksi?”, hän kysyi pienen hiljaisuuden päästä sitten ja liu’utti sormensa nyt hyväilemään Victorin vatsaa kiusaavasti. Ruskea katse luotiin toiseen ja kuului liplatusta kun Dante kohottautui paremmin suutelemaan poikaa. Pikku hiljaa hän kääntyi taas vähän paremmin että sai toisen kätensä vietyä selän taakse niin, että pystyi vetämään nuorkaisen puolittain syliinsä. Kädet alkoivat vaeltaa ja hyväillä ihoa nyt määrätietoisemmin. Dante etsi huulillaan reitin toisen kaulalle, jota suuteli sitten kevyesti. Pian miehen kieli vaelsi jo solisluun päällä. Dante hengitys muuttui hiukan raskaammiksi ja hän tuntui jännittyneen aavistuksen. ”Victor”, hän kuiskasi varovasti värisevällä äänellä. ”Mä halua sua...”

Victor nyökkäsi vielä kerran.
"Luotan." hän sanoi. Ja hän tiesi, ettei Andrew häntä haluaisi suututtaa, millään lailla. Jopa heidän pienet kinastelunsa olivat sille pojalle liikaa (Victor virnisti itsekseen).
Victor kallisti päätään hieman taaksepäin mietteliäästi Danten kysymyksen kuullessaan, näyttäen siltä kuin muka miettisi hirveän pitkään ja hartaasti, ihan vain Danten kiusaksi. Sitten poika katsoi historianopettajaan pilke silmäkulmassaan.
"Kyllä minä jotain sellaista ajattelin." hän totesi lopulta. Ellei siitä sitten heräisi jotain epäilyksiä... Mutta sitten Victor päätti taas, ettei antaisi mokoman asian häiritä tätä hetkeä. Poika suuteli taas Dantea takaisin. Hän ei aluksi tajunnut, mitä mies suunnitteli, tunsi vain tämän käden hipovan ihoaan ja liikkuvan selän puolelle, ennen kuin tämä vetäisikin hänet syliinsä. Victor ynähti hieman yllättyneesti, nostaen kätensä miehen hartioille hieman tukea ottaen. Poika katsoi Dantea puoliavoimin silmin, tuntien tämän hyväilevän itseään. Se tuntui hyvältä. Hän taisi tietääkin jo, mitä Danten päässä liikkui.
Sillä hetkellä Victor näki Dantesta ainoastaan tuon hiukset, mutta hän katseli tuota silti. Hän hymähti hiljaa takaisin Danten kutsuessa häntä nimeltä, vetäen päänsä sitten hieman taaksepäin, että pystyi katsomaan miestä kunnolla silmiin.
"Hei... Minähän olen sinun nyt." Victor sanoi, kietoen kätensä Danten niskan taakse ja painaen heidän otsansa ja nenänsä vastakkain, huulet sen sijaan eivät ihan koskettaneet toisiaan, ainoastaan melkein.

Dante

Mies hymyili pojan viivyttämälle vastaukselle. Kyllä hän melkein olisi voinutkin arvata sen mutta hyvähän se oli aina varmistaa. Pojan painaessa heidän päänsä yhteen hän hengitti hiukan raskaammin ja sulki silmänsä värähtäen mielihyvän tunteesta. Siinä poika taas nyt oli lihaa ja verta. Kädet kulkivat iholla aivan kun varmistaakseen vielä, että toinen todella oli siinä. ”Mä tiedän”, hän kuiskasi lopulta sitten ja avasi silmät tuijottaen siniharmaisiin silmiin. Huulet painettiin taas toisen huuliin kiinni ja tällä kertaa kielen annettiin jopa tutkia toisen suuta hetken aikaa. Dante alkoi todellakin kiihottua joka solullaan. Hän oli täydellisessä hurmiossa. Huomenna töistä ei tulisi kyllä yhtään mitään. Hän miettisi vain poikaa ja tätä yhtä ja kaikkea sitä ihanuutta mitä he olisivat keskenään tehneet. Henkäys kuului nyt selvemmin Dante painautuessa tiukemmin kiinni Victoriin ja vieden kätensä toisen miehuudelle. Dante mietti pitäisikö hänen nyt jo kysyä Victorin tuntien alkamisesta, mutta päätyi lopulta siihen, että sen kerkeäsi myöhemminkin. Dante tuijotti ruskeilla silmillään nuorempaansa ja ihaili sitä miten elävä valoosui toisen hiuksiin niin kauniisti. Toinen oli niin täydellinen, Dante mietti hetken aikaa, että hän oli todella onnekas saadessaan pitää toisen itsellään.

Victor värähti sisäisesti Danten käsien liikuskellessa hänen vartalollaan. Kosketus, jota hän ei ollut tuntenut pitkään aikaan, tuntui niin hyvältä. Samalla hän kuitenkin pelkäsi, että tämä kaikki voisi kadota aivan yhtäkkiä. Olihan hän tavannutkin tämän aivan yhtäkkiä, kun ei ollut sitä osannut odottaa. Vaikka mies nyt oikeasti oli siinä, se vaikutti silti niin epätodelliselta, kuin hän kuvittelisi kaiken. Olihan hän sentään niin monesti toivonut ja uneksinut olevansa taas tämän kanssa. Jos kaikki olisikin unta vain?
Nuo ajatukset Victor unohti saman tien, kun Dante suuteli häntä uudestaan. Muulla kuin sillä hetkellä ei ollut merkitystä. Eiköhän hän kuitenkin kohta saisi ihan tarpeeksi tuntuvan todisteen siitä, että Dante todella oli tässä... Victorin sormet hyväilivät Danten niskaa ja hartioita hierovin liikkein, välillä myös hiusten seassa käyden. Miehellä oli pehmeä, mukavantuntuinen iho ja lihakset tuntuivat sen läpi. Victor hengähti kevyesti Danten huulia vasten, miehen käden liikkuessa hänen vartalollaan koko ajan vain alemmas ja jääden hänen miehuudelleen. Siinä tuntui sykähdys ja Victor tunti miten hänen kasvojaan ja muutakin vartaloa alkoi pikku hiljaa kuumottaa yhä enemmän, kuin lämpötila olisi noussut. Vaikka se pysyikin oikeasti ihan samanlaisena, eikä lämmin vesikään siihen vaikuttanut. Victor raotti silmiään hän huomasi Danten ruskeiden silmien tuijottavan häneen. Siniharmaat silmät loistivat ja näyttivät suorastaan janoavan miestä lisää.

Dante

Mies ei peitellyt hymyään joka nousi huulille hänen nähdessään pojan silmät. Tuo katse ei voinut tarkoittaa kuin yhtä asiaa. Muutama suudelma jaettiin taas Victorin kanssa ja hän lopetti sitten hetkesi. "Varmaan voisi olla hyvä idea siirtyä", hän totesi hiljaa ja nousi ylös ammeesta auttoen Victorin myös. Hän ohjasi pojan makuuhuoneeseen ja kaatoi tämän sitten sängylle.Sängyssä oli valkoiset satiinilakanat ja auki olevan ikkunan takia ne tuntuivat ihanan viileiltä. Ulkona riehuva ukon ilma antoi omalla tavallaan ihastuttavan kotrastin tilanteeseen ja äänet kuuluivat selvästi raollaan olevasta ikkunasta. Vaikka makuuhuone oli omalla tavallaan pieni se oli siististi sisustettu. Vaatekaapit, yöpöydät yksi kirjahylly ja kokovartalopeili. Seinillä oli muutamia tauluja. Oikeastaan se oli Danten entiseen asuntoon verrattuna hyvin erilainen, melkein tuntui uskomatomalta, että mies asui siinä.

Historianopettaja polvistui lattialle Victorin eteen ja suuteli tämän jalkoja hellästi antaen huuliensa vaeltaa ylemmäs. Maltillisesti mutta kiusallisen läheltä Victorin mieheys ohitettiin ja huulet suutelivat vatsaa. Toinen maistui yhtä raikkaalta kuin sadevesi. Kuului ääni joka kertoi siit, että Danta oli laskeutunut pojan viereen sängylle. Hellästi hän kään nuorukaisen mahalleen ja suuteli selkää siirrettyään mustat hiukset tieltä. toinen käsi vietiin Victorin takamukselle ja hän alkoi selvästi valmistella kumppaniaan tulevaan.

Muutaman suudelman jälkeen, Dante ehdotti heidän siirtyvän, ilmeisesti sitten makuuhuoneen puolelle. Victor hymähti myöntyvästi. Olisivathan he sen tässäkin voineet tehdä, mutta ehkä sänky tosiaan olisi mukavampi paikka. Victor nousikin sitten ammeesta pois Danten perässä, tämän kädestä kiinni pidellen, ja antoi johdatella itseensä makuuhuoneen puolelle. Hän kaatui pehmeästi selälleen sängylle ja katsoi sitten Dantea pää vähän kallellaan, hurmaavasti hymyillen. Viileät lakanat tuntuivat mukavalta kuumottavaa vartaloa vasten. Pojan kädet olivat leväällään ja jalat roikkuivat hieman sängynlaidan yli. Dante laskeutui ja hän ei sitten makuulta pystynytkään enää näkemään tätä, mutta kohta hän tunsi Danten huulet säärellään, ja sitten ne jatkuivat ylemmäs. Polven yli, reittä pitkin, todella läheltä miehuutta, mutta sittenkin siitä ylemmäs lonkalle, jolloinka Victor vilkaisi Dantea hieman moittivasti - mutta samalla hymyillen - kun mies kiusoitteli häntä tuolla lailla. Lantiolta tuo nousikin sitten ihan vatsalle asti. Normaalisti tuollainen olisikin kai kutittanut, mutta tällä hetkellä Victor oli sellaisessa tilassa, ettei edes ajatellut sitä, ja Danten huulet olivat kuumat, mikä saattoi vaikuttaa siihen myös. Victor hengitti hieman raskaammin jo. Poika katsoi nopeasti Dantea tämän laskeutuessa sängylle hänen viereensä, ennen kuin mies käänsi hänet vatsalleen. Poski oli painettuna viileään lakanaan ja Victor sulki silmänsä, ynähtäen kun Dante alkoi valmistella häntä. Pojan sormet puristuivat jo valmiiksi kevyesti lakanaan. Hänen sisällään kihelmöi hänen odottaessaan tulevaa.

Dante

Mies eteni säntillisesti ja kiusoittelevan hitaasti. Jostain syystä hän halusia pitkittää nautinnon aloittamista. Olihan tämä heidän eka kertansa uudessa koulussa, jos sen niin halusi miettiä. Lopulta hän asettui pojan taakse levittäen tämän jalkoja varovasti. Dante oteli aivan pinen hetken antaen Victorille aikaa hakea parempi asento. Lopulta hän työntyi pojan sisään hitaasti, mutta sitäkin nautinnollisemmin. Dante hengähti ihastuneena ja painoi huulensa toisen niskaan sitten. Kaikki tuntui niin ihanalta kun mietti kuinka kauan viime kerrasta oli. Nautinnollisesti opettaja liikutti lanteitaan yväilen huulillaan toisen niskaa ja selkää. Pian kumminkin Dante meni Polvilleen nostoen Pojan syliinsä jatkaen liikettä ja vie käden hyväileemman Victorin kalua hellästi. Hän hengitti raskaasti pojan kaulaa vasten. Danten liikkeet olivat sulassa sovussa vesi sateen äänen kanssa ja melkein saattoi kuvitella, että sade päätti sataa juuri niin kuin Dante halusi liikkuessan toisen alla viel suhteellisen rauhalllisesti.

Nuorukainen ihmetteli hieman, minkä takia Dante vitkasteli noin paljon. Odottaminen alkoi olla lähes tuskastuttavaa jo. Ehkä se kuitenkin oli sen arvoista, teki tästä tavallaan nautinnollisempaa, kun Dante sitten lopulta työntyi hänen sisäänsä. Victor hengähti hiljaa ja sydän tuntui alkavan tykyttämään vähän nopeammin. Hän lähes tulkoon oli ehtinyt jo unohtaa, millaista tämä olikaan, hänhän ei ollut ollut Danten jälkeen kenenkään muun kanssa. Ehkä ihan hyvä niin.
Victor huokaisi Danten alkaessa liikkumaan hänen sisällään ja pojan silmät sulkeutuivat puoliksi nautinnosta. Kaikki tämä, liike, Danten huulet jotka hyväilivät niskaa ja selkää, jopa pelkästään miehen läsnäolo... Tunne oli aivan käsittämättömän huumaavaa, kaiken kaipauksen jälkeen, jota molemmat olivat tunteneet. Ja oliko hän todella meinannut olla niin typerä, että olisi jättänyt kaiken?
Danten liikkuessa Victorin hengitys alkoi käymään edelleen hieman raskaammaksi, ja elinkin oli täydessä pituudessaan jo. Nuorukainen huokaili ja puristi lakanaa sormiensa välissä. Seuraavaksi hän tajusi Danten nousevan ja vetävän hänet mukanaan siinä samalla. Asennon vaihtuessa Victor nojasi selkänsä Danten kehoa vasten ja kädet menivät miehen reisille tukea ottaen. Poika ynähti jälleen hieman, Danten käden hakeutuessa hänen elimelleen. Miehen liikkeet pysyivät jonkin aikaa pehmeinä, mutta kohta Victor tunsi, että mies alkoi liikuttelemaan lantiotaan vähän enemmän, ja siinä samalla poikakin huokaili enemmän. Kädet puristivat Danten reisiä, kuitenkaan satuttamatta. Victor kallisti päätään vähän taaksepäin, Danten hartiaa vasten, ja käänsi sitten päätään niin, että pystyi suutelemaan miestä.

Dante

Victorin suudelma otetiin vastaan pehmeästi ja mies piti silmiään kiinni nauttien hetkestä. Hänestä oli uskomatonta, että toinen todella oli siinä viimein, kaikkien niiden unelmoitujen hetkien jälkeen toinen todellakin oli hänen. Liikkeet pysyivät pehmeinä vaikkakin vauhti nopeutui hiukan. Mies painoi otsansa pojan olkapäätä vasten henkäilen raskaasti samalla kun puristi kätensä lujemmin Victorin elimen ympäri, kuitenkaan hän ei sattuttanut toista. Dante ajautui hetkeksi muistelemaan heidän ihan ensimmäistä kertaansa ja pian hän kumminkin lopetti sen, hän halusi nauttia tästä hetkestä. Dante ei nautinnoltaan laittanut merkille sitä, että myrsky alkoi pikku hiljaa laantumaan ulkona. ”Mä rakastan sua”, Dante hengähti pian toisen korvaan pehmeästi painaen hampaansa siihen kiinni myös hellästi.

Suudelma kesti ihan hyvän aikaa, ja kun he erkanivat toisistaan lopulta, hieman sylkeä oli Victorin suunpielessä, ja huulet olivat kosteat, näyttäen kimaltavilta heikossa valossa. Samoin kuin vartalo, joka kuumotti ja oli kostunut jonkin verran, ja märät hiukset tarttuivat selän ihoon kiinni, muutenkin levittäytyen villisti ympäriinsä. Pojan iho näytti marmoriselta Danten tummempaa ihoa vasten.
Victor painoi päänsä hiukan alemmas Danten tarttuessa hänen elimeensä paremmin, silmäluomet puoliksi kiinni, pieni osa mustista hiuksista valuen oikeanpuoleisen olkapään yli. Elin sykähteli siihen malliin, että se tuntui koko vartalon läpi. Victor huokaili ja henkäili taas, mainiten Danten nimenkin pariin kertaan. Pari kertaa taas ukkosen jyrähdys ulkona hukutti ääntelyn alleen. Tämä vain tuntui yksinkertaisesti liian hyvältä. Aluksi se oli sattunut hieman, kun viime kerrasta oli jonkin aikaa, mutta ei enää kun alkoi tottua tunteeseen ja siitä pystyi nauttimaankin nyt enemmän.
Miehen hengitys kutitteli hieman pojan korvaa, ja pieni inahdus tukehtui pojan kurkussa äänettömäksi Danten hampaat purivat hänen korvaansa. Se ei kuitenkaan sattunut, teki tilanteesta vain kiihkeämmän.
Victorin piti nielaista, ennen kuin pystyi vastaamaan Dantelle: "...Samoin..." Omissa korvissaan Victorin ääni kuulosti hieman utuiselta ja matalalta. Kenties järki ei ollut niin paljon enää mukana, aivot rekisteröivät vain nautinnon tunteen.
Elimen sykähdellessä taas Danten käden alla, Victor mietti, kauanko hän mahtaisi kestää tätä enää. Hän halusi tämän jatkuvan kyllä mahdollisimman pitkään. Mutta hetki hetkeltä, minuutti minuutilta, se tuntui vaikeammalta.

Dante

Dante hymyili pienesti ja painoi huulet kiinni pojan himoon taas. Hänen sisällään tun tui lämpimältä ja ihanalta kun Victor oli vastannut noin. Dante ei edes itse ollut kyllä ihan täysin tajunnut kuinka voimakkaat sanat hän oli suustaan päästänyt. Liikkeet alkoivat nopeutua ja hengitys kävi hyvin raskaaksi. H-hetki tuntui olevan lähellä ja dante selvästi yritti pitkitää sitä, hän onnistuikin siihän minuutin tai kahden verran kunne hän tuli pojan sisään huokailen Victorin nimeä nautinnollisesti ja iski hampaansa pojan olkapäähän. Hetken väristyään Victorin sylissään Dante auttoi nuorukaisen pitkäkseen sängylle ja kävi pitkäkseen tämäjn viereen hengittäen raskaasti. Vasta nyt än tuntui havahtuvan todellellisuuteen. Dante katsahti ikkunasta ulos, siellä satoi enää ihan vähän ja pilvet olivat lipuneet hyvin paljon kauemmas. Opettaja kääntyi kyljelleen ja laski kätensä Victorin hiuksiin hymyilen. ”Haluatko sä jotain?”, Dante kysyi ja suukotti Victoria sitten. Hänen täytyisi vielä tehdä töitä, hän oli nohtanut ne kokonaan, toisaalta hyvällä tuurilla läppärin aukku olisi loppumaisillaan.

Victor tunsi sisässään, kuinka Danten liikkeet yhä kiihtyivät ja hengittäminen kävi yhä vaikeammaksi. Pojan silmät painuivat kiinni ja pää painui vielä vähän alemmas, kädet puristaen Danten reisiä kovempaa hänen itsensä lähes tajuamatta. Vielä hän pidätteli itseään hetken aikaa, ennen kuin se tapahtui. Hän itse tuli vain muutamia sekunteja ennen Dantea. Poika yritti olla huutamatta kovinkaan paljon, mutta ei voinut mitään sille. Hänen selkänsä meni kaarelle ja pää nousi ylös leuka kohti kattoa. Huipennuksen tuoma tunne sai hänet haukkomaan henkeään voimakkaasti, ja sitten pää retkahti takaisin alemmas, pojan painaessa sen Danten hartiaa vasten.
Kumpikin jäi vielä hetkeksi siihen paikoilleen ja Victor yritti vain tasata hengitystään ja tärisemistään. Kohta poika kävi kyljelleen makuulle sängylle, kasvot Dantea kohden. Olo oli kertakaikkisen täydellinen, lämmin, hieman voipunut... Onnellinen. Victor katsoi historianopettajaa lempeästi, siniharmaat silmät hieman utuisen näköisinä.
Victor hymyili ja painautui vähän lähemmäs Dantea, aikalailla tuohon kiinni.
"En nyt vielä ainakaan." hän vastasi, sivellen toisen käden etusormella Danten rintakehää, piirrellen näkymättömiä kuvioita, joilla ei ollut mitään merkitystä.
Hänen täytyisi kyllä soittaa Andrew'lle ja kertoa missä oli.. jossain vaiheessa. Juuri nyt hänestä tuntui siltä, ettei jaksaisi liikkua mihinkään. Ei sitä kai tarvitsisikaan liikkua.
Ja kai hänen pitäisi syödäkin jotain jossain välissä, ettei heikotus iskisi. Viimeksi oli tullut syötyä koulun ruokailussa, ja siitä oli... mitä? Monta tuntia ainakin. Rupesi olemaan melko myöhäinen ilta kuitenkin jo.

Dante

Mies nyökkäsi sitten kevyesti ja painautui lähemmäs poikaa. Hän sulki silmänsä ja vajosi jopa hetkeksi uneen. Tai pikemminkin horrokseen tai johinkin vastaavaan. Hän säpsähti kun valot syttyivät takaisin olohuoneeseen ja sen kajo tulvi huoneeseen. Lisäksi yöpöydällä oleva digitaalinen kelloradio alkoi välkyttämään punaisia nolliaan ärsyttävästi. Hän laski kätensä sitten Victorin käden päälle hymyilen. ”Monelta sulla alkaa tunnit aamulla?”, hän kysyi ja käänsi kasvonsa poikaan päin. ”Mietin vaan mä voi mennä vasta yhdeksäksi, mulla on ekat tunnit kymmeneltä”, hän sanoi hymyilen toiselle. Olisihan se ihanaa jos hän saisi hemmotella aamulla nuorukaista ja tuoda täälle aamiaisen vuoteeseen, sekä hukuttaa toisen hellyyteen. Äkkiä hän säpsähti. ”Voi ei”, mies sanoi naurahtaen ja laski sormensa pojan olkapäälle. ”Sattuuko?”, hän kysyi virnistäen siveli sormellaan hellästi pientä mustelmaa olkapäässä, jonka oli onnistunut hampaillaan siihen jättämään. ”Onni ettei sentään kaulaan jäänyt”, hän lisäsi lohduttelevasti sitten. Tosin Dante ei voinut sille mitään kun hän ajatteli, että joku voisi iskeä Victoria. Hän tunsi itsensä mustasukkaiseksi pelkästä ajatuksesta jo.

Myös Victor oli jonkinlaisessa koiranunen tapaisessa tilassa. Danten vieressä oli mukavan lämmintä olla ja poika hengitteli rauhallisesti. Kohta kuitenkin olohuoneesta tulvahti valoa, jonka hän näki jopa suljettujen silmäluomien läpi, ja hieman tokkuraisena poika avasi silmänsä ja nousi kyynärpäänsä varaan katsomaan, mistä valo tuli. Hän ei ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota, että ukkonen oli ohi, hän tajusi vasta nyt kun sähköt olivat tulleet takaisin. Mitähän kello mahtoi olla, Danten kello yöpöydällä ei oikein ollut luotettava sillä hetkellä.
Victor käänsi katseensa takaisin Danteen tämän kysyessä hänen tuntiensa alkamisesta. Poika oli hetken aikaa hiljaa, hän sai aluksi miettiä jonkin aikaa, mikä päivä huomenna edes oli.
"Yhdeksältä.." Victor mutisi hieman hajamielisesti. Kai hän nyt muisti oikein? Juu, eiköhän. "Voisinhan minä tietty ilmoittautua sairaaksi ja jättää menemättä ollenkaan." hän sanoi vielä virnistäen. Ei olisi kyllä ihan hänen tapaistaan. Sitä paitsi, ei se kyllä kävisikään. Ensimmäinen tunti olisi maantietoa ja silloin olisi se pieni koe, josta tulisi automaattisesti hylätty, jos jäisi pois.
Victor kohautti kulmiaan kysyvästi Danten naurahtaessa, kääntäen katseensa olkapäähänsä. Hän tuijotti hetken pientä mustelmaa ennen kuin käänsi katseensa takaisin mieheen, toinen kulma hieman toista ylempänä.
"Oletko sinä oikeasti joku vampyyri?" hän kiusoitteli ja naurahti. Ei kohtaan kyllä sattunut, Victor ei varmaan olisi ihan heti edes huomannut koko jälkeä, ellei Dante olisi siitä huomauttanut.
"Sattuisiko muuten olemaan lainaksi jotain vaatetta, tai edes joku kylpytakki?" poika kysäisi sitten, hänen omat vaatteensa tuskin olisivat kuivat vielä vähään aikaan. "En suostu kuljeskelemaan täällä alastomana, vaikka kuinka siitä tykkäisit."