Love in a million shades || Peli tauolla, kunnes toisin päätetään

Päivän työt oli tunnollisesti tehty, pomo oli luvannut muutaman päivän loman, perjantaista keskiviikkoon, Luca oli saanut mitä halunnut, koulu oli hänen työtään siinä missä lemmikkieläin kaupassa työskenteleminenkin ja vaati samanverran ponnisteluja ja aikaa. Työt olivat vieneet häneltä kaiken ajan noin muutenkin, Nosalle ja Riolle ei tuntunut löytyvän aikaa ollenkaan, varsinkaan nyt uusien työaikojen takia, hänen ruokatuntinsakin osui Nosan koulutuntien kohdalle, eikä Luca halunnut toisen skippaavan paria tuntia koulusta vain että matkustaisi pitkän matkan bussilla kaupunkiin puoleksi tunniksi hänen luokseen. Torakaan ei kovin tykännyt että Luca oli töissä, Kurosaki oli hänen rehtorinsa ja oli huolissaan toki hänen koulunkäynnistään siinä missä Luca itse. Muutama koe oli mennyt penkinalle, seiskan pintaa hipaisivat juuri ja juuri. Luca teki aina vapaalla kotiläksyt ja muut kouluhommat, sen takia aikaa ei riittänyt millekään muulle, mieluummin hän olisi lähtenyt Nosan kanssa kävelylle ja heittämään keppiä tai juoksemaan pururadalle Rion kanssa, mutta kouluhommat oli suoritettava, kun kouluakaan ei paljon olisi jäljellä.
Luca istuskeli asuntolan käytävän sohvalla se tuttu karvatakki päällään, vaikka oli kesä niin hän oli silti itsepäisesti päättänyt pitää nahkatakin, alle ei oikein muuta voinut laittaa kuin ohuen hihattoman paidan... Nuoren miehen kädet olivat vieläkin maalissa, hän oli maalannut kotona keittiönpöydän uusiksi ja syönyt nopeasti yhen omenan ennenkuin oli lähtenyt koululle, Luca halusi yllättää Nosan, hän koki että oli kiinnittänyt liian vähän huomiota poikaystäväänsä mikä oli tottakin. Nosa oli varmasti kyrpiintynyt häneen, kun Luca ei ollut soittanutkaan eilen kuten oli luvannut, vain muutama hikinen tekstari oli tullut kyhättyä "D:" hymiöiden kera.
Nosalla loppuisi tunti kohta, heillä olisi sopivasti pari kolme tuntia aikaa olla kahdestaan, siis jos Nosalla ei ollut muita suunnitelmia...
Luca hieroi nenäänsä, muutama maalitahra oli jäänyt nenänpäähän itsepintaisesti kiinni, noh hän kävisi nopeasti Nosalla suihkussa...hän ei kyllä antaisi hyvää kuvaa itsestään mutta ainakin ajatus oli tärkein.... oli hänellä pieni hyvityskin mukanaan..Nosmuttimen lempikarkkeja...
Luca istuskeli rauhassa ja aukaisi takkinsa vetoketjun, oli kuuma....käytävältä kuului askelia..

Nosaa suretti hirveästi. Lucaa ei ollut näkynyt ikuisuuksiin. Tuolla ei ollut aikaa soittaa tai sitten kun olisi ollut, tuo nukkui kuin mikäkin lahna jossain oman sängyn pohjalla. ..heidän sängyn, jos nyt korjattaisiin sekin asia kaiken kansan tietoon. Nosa yritti ymmärtää sitä että Lucalla oli kiireitä. Ettei tuo kerennyt olemaan hänen kanssaan. Mutta ymmärrys loppuu aikanaan johokin. Varsinkin kun luvataan soittaa ja sitten ei soiteta. Nosaa ärsytti. Hänellä oli Lucaa ikävä, Daiki oli laiha lohtu, Jori oli äässi, Cameron oli innostunut kuhertelemaan Ravenin kanssa.. Entä hän?! Kärsi vittu yksinäisyyestä kun eräs oli idiootti eikä huomioinut mitenkään! Pian hän pistäisi välit poikki jos ei tilanne korjaantuisi! Nosa murisi itsekseen, vatkaten kotitaloustunnilla raivokkaasti taikinaa. Opettaja yritti hyssyttää. Taikina klimppejä lentelikin vähän ympäriinsä. Onneksi oppilailla oli sentääs liina päässä, ja essut, ettei vaatteet sotkeennu. Nosan pari oli maastoutunut työtason alapuolelle, ettei saisi osakseen Nosan raivoa. Taikina huiteli ympäri seiniä. Nosa karjaisi turhautuneena ja iski koko kipon työskentely tasolle. Yksikin sana hänelle nytte niin hän repisi joltakulta kurkun auki! Häntä yksinkertaisesti vitutti! Onneksi hän sentään purki sitä taikinaan, eikä elävään olentoon (tässä kohtaa voidaan kuvitella taikinalle D: - ilme).
Kaveri sai Nosan erotettua taikinantekemisestä ja vatkasi sen itse. Hän itse pisti Nosan tiskaamaan. Mitä nyt sekin meinasi mennä päin vituroita kun Nosa murisi jotain mantraa itsekseen siitä miten miehet oli ääliöitä ja tunteettomia paskoja. Poika sai kuitenkin tiskattua ja siivottua edelliset jälkensä. Sitten hän haki mustikoita. He tekisivät pullien lisäksi mustikkamuffinseja. ...Vähän harmitti. Ei omenapiirakoita? Luca tykkäsi siitä.. Ja taas hän ajatteli sitä kelvotonta!
"Graah!"
Nosa loikki ympäriinsä huitoen käsillään. Turjake! Mustikka pussi lensi seinään ja liukui lattialle verkkaisesti. Nosa puuskutti. Muu luokka tuijotti kauhuissaan ja opettaja.. soitti jo hätäpuhelua rehtorille.
"Se on normaalia. Antakaa vaan päästellä höyryjä. Oh, pitää mennä. Hei hei. Bwahahahaa!"
Opettaja oli epätoivon partaalla.... No kaikki pääsivät hengissä luokasta. Yllättävää kyllä ketään ei jäänyt siivoamaan. Eikä oikeastaan sotkuakaan ollut tullut Nosa huokaisi. Kävellessään asuntolalle. Pääsisi vihdoin vaihtamaan vaatteet. Pitsi essu oli vielä päällä ja huivi päässä, ja sitten tekeleet oli mukana. Pussissa. Nosa tuijotti niitä. ..Mitä hän näille tekisi? Ei ollut ketään jolle syöttää niitä. ..Eiettäköhänkaipasiketäänsyömäänniitä!! Huokaus. Ketä hän huijaa..? Lucaa oli ikävä.. Nosa nosti katseensa vihdoin ja viimein ja näki tutun henkilön. Hän ei edes kerennyt ajattelemaan kun keho jo reagoi. Poika lähti juoksu jalkaa kohti tätä toista nuorta ja loikkasi tuon syliin. Leivonnaiset ja kaikki mukana.

Luca pyöritteli sormiaan ja nousi ylös sohvalta katsellakseen taulua seinällä, mitä sitä muutakaan teki, hän ei halunnut pilata yllätystä ja soittaa Nosalle että oli ypöyksin ja odotti toista tulevaksi....okei olihan tuossa Mara ja muuta porukkaa käynyt, apinat lintsasivat taas, oli siinä muutama kuuluminen vaihdettu ja kaverit oli lähteneet vilistämään omille huoneilleen... Luca jäi taas yksin..hän oli ollut yksin jo pitkän aikaa, iltaisin myöhään seurana oli kotonakin vaan Rio ja Tora, tosin sen miehen näkeminen ei liiemmin ilahduttanut lucaa, tosin kyllä hän Nosasta kyseli ja piti huolen että pysyi suht koht ajan tasalla...
Luca pyöritteli puhelinta kädessään, soittaisiko vai eikö.....
Hän ei kerennyt edes päättää asiaa kun jo jokin loikkasi hänen syliinsä pyörremyrskyn lailla.Nosa.
Lucan ilme kirkastui ja mies puristi toista vasten itseään halaukseen, silmät tutkivat nopeasti Nosan kasvoja ja äkkäsivät essun ja huivin toisen päällä, Sööttiä!
"Leipurimestari~ Terve Nasu..." Luca naurahti sydämmellisesti ja pilke silmäkulmassaan pyyhki jauhoja poikaystävänsä poskelta karheilla työn ahavoittamilla sormillaan. Luca silitti Nosan poskea hellästi ja piteli nuoremmasta tiukasti kiinni ettei vaan tuo putoaisi alas ja satuttaisi itseään. "Mä olen todellatodella pahoillani eilisestä, ja mä halusin sanoa sen kasvotusten..." Luca sanoi kulmat anteeksi pyytelevästi kurtussa, hän oli saanut verukkeen käydä Nosan luona, ainakin päiväseltään....kotona oli tuhat ja yksi asiaa tekemättä ja vaikka nekin olivat tärkeitä, tämä yksi pieni asia oli silti se tärkein hänelle..
Luca nosti kätensä ja laski sen Nosan hiuksiin, silittämään niitä. Hän oli siinä nyt.

Nosa tarkertui toiseen kiinni kuin maailman loppu olisi oven takana. Kasvot haudattiin toisen hartian ja kaulannotkoon. Nenää hierottiin toista vasten. Tuoksua nuuhkittiin ja toista rutistettiin ylitsepääsemättömän kovasti. Nosa tunsi miten silmiä poltteli. Mutta ei hän viittinyt keskellä käytävää alkaa nyyhkyttämään toista vasten. Luca vähän otti etäisyyttä ja Nosa löyhensi otettaan, katsoen toista, silmät kiiltäväisinä niistä kyyneleistä jotka pyrkivät päästä esiin, mutta joiden olemassa olon Nosa kielsi jyrkästi. Hän katsoi noita lempeitä, vihreitä, silmiä, jotka kuuluivat hänen poikaystävälleen. Karhea käsi silitti poskea, tai pyyhki oikeastaan pois varmaan jotain töhnää, ei sillä silleen väliä ollut. Mitä nyt sitten kun Luca otti eilisen puheeksi, Nosa mulkaisi toista ja mutristi huulensa.
"Sietäisitki! Jos en luottaisi sinuun voisin ajatella että juokset kaikkien perseen keikuttajien perässä pitkin kaupunkia, kun en ole paikalla!"
Nosa ärähti ja nipisti Lucaa nenästä. Hän olisi voinut läpsäistä toista, hän olisi voinut heittää kantamuksensa päin toista, mutta ennemmin hän vain huusi ja nipisti. Mutta kyllä hän vähän loukkaantuikin. Anteeksi pyynnön takiako Luca oli tänne tullut? Eikö toinen halunnukaan nähdä häntä, yhtä kovasti kuin hän olisi tahtonut toisen nähdä? ...eikö hän... kelvannu siis?
"Tulitko vaan hakemaan hyväksyntää anteeksipyyntöön?"
Nosa kysyi sitten, käännettyään katseen viistosti lattiaan. Ei hän ymmärtäisi jos toinen nyt toteisi sen olleen niin. Miksi? Silittävä käsi hiuksissa ravistettiin pois. Jos Luca sääli häntä.. ei hän pitänyt siitä. Hän ei pitänyt siitä että säälittiin.
"..Minä kun leivoin... ihan sinua ajatellen.."
..Kyllähän se paikkaansa piti. Ei hän vain ihan rakkaudella ajatellut leipoessaan, vaan enemmänkin murhaavia ajatuksia oli vipeltänyt pitkin ja poikin mielessä, mutta ei Lucan sitä tarvitsisi tietää. Toinen saisi vielä traumoja tai jotain. Uskaltaisi kohta syödä mitään mitä hän teki, josko hän vaikka vain yrittäisi sittenkin myrkyttää toisen.. vahingossa. Tietty voi olla että pullista olisi tullut suolaisia ja muffinit kärtsänneet, ellei leipurikaveri olisi katsonut perään ja lopulta tehnyt kaiken itse ja pistänyt häntä siivoamaan.

Nosanosanosa. Hänen pieni Nosa, tottakai hän oli ikävöinyt pientä mussuaan hirveästi! Työ vain oli yksi huume pitämään ikävän loitolla, mutta ilkeästi se onnistui hiipimään illantullen hänen ajatuksiinsa takaisin.. Kauanko siitä oli kun he viimeksi olivat nähneet toisensa tai rakastelleet..Lucaa hirvitti ajatella.Hän oli pirun hyvin onnistunut kohtelemaan Nosaa kaltoin..
Luca kurtisti kulmiaan ja puri huultaan Nosan äristessä ja nipistäessä häntä nenästä. Nosan sanominen tipautti hänet maankamaralle, että miten paljon hän oli ollutkaan poissa toisen elämästä, se sattui häneen itseensäkin.Luca huokasi ja katseli kenkiään hetken, kunnes nosti vihreän katseensa Nosaan anteeksi pyytelevänä, toisella oli oikeus olla vihainen..
"Sitäkin....minä.." Luca huokasi ja katahti nosan ohi, pysäyttäen lauseen.."..mä sain vapaata..." Luca lopulta sanoi, kuin se olisi suurinkin uutinen, hänelle se oli..se merkkasi sitä että Nosa voisi olla enemmän hänen kanssaan nyt, jos tuolla ei olisi mitään sitä vastaan.." ...onko sulla kämppis kotona vai...voinko mä tulla sun luo...?....Nosa..mulla on hirveä ikävä...Vaikka sinä olet siinä, mulla on siltikin ikävä.." Luca katsoi Nosaan ja suoristautui, hän ei viittinyt mulkaista murhaavasti ohikulkevia kavereitaan, jotka olivat mielenkiinnon takia vain kipittäneet heistä ohi.. Hänelle oli se ja sama... Lucalla ei ollut mitään peiteltävää tai hävettävää... paitsi että taisi olla maailman surkein poikaystävä..
"...pitääkö mun tyytyä leipomon pulliin... vai saisinko minä sulta yhden?".. Luca katseli Nosaa lempeästi ja rohkaisevaisestikin.

Nosa nosti katseensa toiseen taas kun tuo sanoi saaneensa vapaata. Niinkö? Lucalla olisi vapaata? Kuinka pitkään? Nosa oikeasti innostui. YAY! Eikä kokeita olisi niin.. niin ehkä he voisivat olla toistensa kanssa tai jotain? Nosa nielaisi pienesti, ja laski katseensa heti kun Luca nosti katseena häneen takaisin. Hän ei sanonut mitään siitä kämppiksestä. Poika katseli muualle ja hypisteli pussia johon oli pullat ja muffinit laittanut. Nosa vilkaisi kulmiensa alta Lucaa tuon puhuessa hänelle. Ja kun pullasta tuli kyse, Nosan suupielet nykivät itseään ylöspäin. Toisesta tuli mieleen joku koiranpentu.. Luca raukka. Nosa hymähti pienesti.
"Eehkä saatki."
Nosa vastasi toiselle. Hän nosti sitten katseensa Lucaan takaisin. Vitsit, toinen oli varmasti kasvanut taas lisää! Epäreilua. Tai sitten hän vain kuvitteli. Nosa nousi varpailleen ja suikkasi pienen pusun toisen huulille, virnistäen sitten vekkulisti Lucalle. Italialaista otettiin kädestä ja Nosa lähti raahaamaan tuota mukanaan huoneelleen. Se ei kovin kaukana ollut täältä. Lukon kanssa sai vähän näpertää, ja kun Nosalla meni hermot sen kanssa hän antoi Lucan tapella sen kanssa, hänen puolestaan. Ovi avattiin ja sitä mentiin sisälle. Nosa meni heittämään huivin päästään pois ja essun myöskin. Ne pitäisi pestä tässä jossain välissä, mutta juu. Ei nyt. Hän iskisi ne pesuun kohta pian hetken päästä.
Nosa meni kattomaan Melbournea äkkiä ja heitti tälle pienen hiiren jotta tuo voisi nirhii sen jo valmiiksi kuolleen otuksen ja syödä sen sitten. Nosa katsoi sitten Lucaa. Nosa istui kirjotuspöytänsä reunalle. Hän voisi mennä Lucalle ja tuon syliin.. mutta hän kyllä vielä pidätti itseään menemästä. Hän ei antaisi ihan heti sitä iloa Lucalle että hän loikkisi toisen syliin noin vain, vaikka toisen huoneelleen oli ottanut. Luca saisi vähän.. pehmittää ensin. Hih hih. Oli vain oikein toiselle. Poika hymyili pienesti toiselle, leikkisän kaltaisesti. Vähän kuin haastaen tosita yrittämään. Olisiko Lucasta siihen?

Luca virnisti Nosalle leikkisän rakastavasti ja hymähti toisen hymyillessä pienesti, tai yrittäessä ainakin, Luca houkutteli sitä esiin vaikka millä tavoin.
Nosa näytti hentoiselta, Luca tutki toista ja totesi että nuorempi oli muuttunut, silleen kun he eivät olleet nähneet pitkään aikaan, ja Nosasta oli alkanut karista se nulikkamaisuus pois, tai, eihän hän koskaan ollut nulikka, vaan Lucan pieni ipana ja tulisi olemaan. Lucakin heräsi huomaamaan sen että oli kasvanut, Nosan noustessa varpasilleen antamaan hänelle suukon. Johtuiko se hormoneista vai töistä, hän ei tiennyt, mutta ainakin Luca oli kerännyt muutamia lihaksia käsiin ja vatsaan, ennen niitä ei näkynyt edes, nyt ne saattoi nähdäkin ja tuntea... Luca oli lyhentänyt partaansakin hieman, vaikka hän harvoin kerkesi enää pitämään huolta ulkonäöstään, sille löytyi aina joku rako... silmien alla oli muutama tumma rinkula mikä todisti sen että Luca ei ollut nukkunut muutamaan viikkoon kunnolla.. Ehkäpä pieni loma auttaisi asiaan...
Pusu jäi jännästi kaihertamaan Lucan mieltä ja tuo jolkutteli hyvillä mielin Nosan rinnalla kohti tuttua ovea.. Nosa ähisi lukon kanssa aivan kuten ennen, Luca hörisi ja pyöräytti näppärästi avainta lukossa ja työnsi ensin sisään ja sitten veti ja klaks, ovi oli auki..Luca köpötteli Nosan perässä asuntoon ja sulki oven, muutamia kieroutuneita katseita luotiin toisen takamukselle, kuin kaksi pyöreää pullaa~ Ei hänellä mitään taka-ajatuksia ollut(vielä) mutta kun siitä oli pitkä aika kun viimeksi oli toista tsiigaillut.
Luca sulloi kätensä nahkatakkinsa taskuun hymyillen melbournelle, käärme tuskin muistaisi häntä, noh, ihan ok se näinkin... jos vain mato ei pitäisi häntä tunkeilijana ja mussuttaisi häntä yöllä....noh.. se jäisi nähtäväksi jos mitään yötä tulisikaan, it was all up to mama Nosa.
Luca kohotti katseensa melbournesta Nosaan, mies ei ollut vielä edes heittänyt takkiaan menemään, sen kerkiäisi kyllä.
Nosa katseli häntä odottavasti...jaa jaa, sellaista peliä.. Luca hymähti itsekseen ja kaivoi takkinsa taskusta makeispussin ja röökiaskin, molemmat Nosan lemppareita.. Olihan se pientä, ei edes mikään suloinen teko... "..aattelin että nikotiinivajeen tyydyttäminen olis ihan jees.. sekä... namihampaan kolotuksen vois paikata tällä?" Luca myhäili ja keikutellen tupakkirasiaa ja karkkipussia käsissään käveli Nosan luo ja laski nuo tuon vierelle "Maistuuko?..." Mies laski kätensä kyselemättä Nosan reidelle, porautuen tuon suklaanappeihin eli silmiin omillaan...Vitsit.. hän rakasti toista-

Nosa katseli Lucaa, istuessaan siinä missä istui. Hän kiusoitteli toista pienesti, erillaisilla katseilla, ja pienellä, hyvin pienimuotoisella keimailulla. Tuntui melkein siltä kuin hän olisi yrittänyt houkutella viatonta uhria itselleen. Ehkä yrittikin? Nosasta voisi ajatella mustaaleskeä, joka houkutteli itselleen miehen, mutta tappoi tuon sitten lopuksi. Eihän Nosa koskaan ollut tappanut ketään, mutta varmasti oli monia sydämiä murtanut palasiksi, kun oli alkanut Lucan kanssa seukkaamaan. Nosa katseli toista puoli avonaisin silmin. Pieni hymy huulilla. Kun Luca sitten kaivoi esiin hänen lempparikarkkinsa ja sitten myös hänen yleensä polttamaansa tupakkaa, Nosa näytti koiranpennulta jolle näytettiin tämän namiherkkua tai sitten lemppari lelun. Poika katsoi Lucaa innoissaan, olipa toinen ajattelevainen! ..vaikkakin tuo oli epäromanttista, mutta ainakin se kertoi että toinen välitti sen verran että muisti hänestä tällaisia pikkuisia juttuja. Lucan laittaessa käden hänen reidelle, Nosa henkäisi pienesti, ja poika katsoi toisen vihreisiin silmiin.
"Toki.."
Nosa henkäisi pienesti. Lucan katse oli kaiketi pienesti... rakastava ja petomainen. Niinkuin.. Niinkuin Lucalla oli tapana tehdä kun himoitsi jotain.. häntä. Nosa kikatti pienesti. Nosa kallisti päätää, niin että poski oli hartiaa vasten, huulet kaartuivat pieneen hymyyn ja Nosa katsoi silmäkulmasta Lucaa. Hän laittoi käden Lucan rinnalle, josta kipitti sormillaan vähän ylemmäs.. Kunnes sitten nappasi toista tuon pannasta kiinni ja nykäisi Lucaa alemmas.
"Tuhma.. poika.."
Nosa virnisti, painaen huulensa poikakaverinsa huulille. Aussinuoren kieli houkutteli Lucan omaa hänen suuhun, pitkästä aikaa leikkimään pientä painileikkiä kahdestaan. Sekin suudelma loppui jossai välissä. Nosa työnsi Lucaa pois kimpustaan, pieni hymy huulillaan, jonka jälkeen otti muovipussin, missä oli ne leivonnaiset. Nosa avasi pussin ja heilutteli pussia toisen nenän alla. Hyviä tuoksuja leijui toisen nuoren nenään. Nosa hymisi itsekseen toiselle ja toisen ilmeelle.
"Haluatko yhden? Tai kaksi~"
Nosa kysyi. Hymyillen tämä katseli Lucaa tyytyväisenä. Näköjään tuo tahtoisi pullan.. ja muffinin.. ja kenties toisenkin molempia. Ennen kuin Luca kuitenkaan kerkesi pussista ottamaan kumpaistaankaan, Nosa siirti pussia pois, toisen käden ulottuvilta. Leikkisä virne nousi huulille ja poika nosti toisen käden ylös, heilutellen etusormeaan ees ja taas.
"A-a-aaa. Pusu kokille ensin~"

Luca murahti hymyillen Nosan pienesti viimein hymyillen, heh, tulihan se sieltä. Mies silitti kädellään nuorikkonsa reittä hellästi, vihreissä silmissä pilkahti se pieni liekki Lucan katsellessa Nosaa. Kehtasi pirpana vielä hihittääkikatella, Luca virnisti sorean sormen kipitellessä hänen rinnuksiaan pitkin kaulapannalle. Luca urahti Nosan nykäistessä häntä alemmas. Oikein tuhma poikahan hän oli, kerjätä nyt heti parin kymmenen minuutin sisään jo toiselta... oikeastaan se ei ollut käynyt Lucan mielessä, toki illan mittaan siihen päädyttäisiin varmaan..jotenkin Lucasta tuntui että hän jäisi täksi yöksi Nosan kainaloon, tuli toiselle kämppistä tai ei.
Nosan huulet olivat pehmeät ja maistuvaiset, Luca metsästi nuorempansa kielen itselleen ja imaisi kerran tuota, kunnes maiskahtaen huulet erkanivat toisistaan ja Luca henkäisi, lievästi hengästyneenä, tätä aktiviteettia oli tultu tehtyä turhan harvoin..
Luca nousi pois Nosan kimpusta ja riisui takkiaan pois, takin alta paljastui harmaavalkoinen armeija kuvioinen hihaton paita, siellä täällä oli valkoisia maalitahroja ja jotain hammastahnaa muistuttavaa töhnää..Noh eipä hän varmaan sitä paitaa tarttisi, kesäkuumalla, varsinkaa yöllä..
Luca kurotti kohti leivonnaispussia virnistäen Nosalle "Vaikka kaikki.. nälkäiseen mahaan mahtuu vaikka mitä.." Luca myönsi myhäillen ja oli ottavinaan pussista kiinni, kunnes Nosa vetäisi sen takaisin kujeilevasti. Luca kohotti toista kulmaansa ja hymähti "Ajattelinkin että tässä oli koira haudattuna.. Tuleppas tänne~" Luca naurahti sydämmellisesti ja mies kaappasi Nosan käsivarsiensa suojaan ja suukotti toista huulille, Luca katsoi että parta vielä hipaisi toisen leukaa samalla, hän kun tiesi mistä toinen tykkäsi..
"No.. saisiko sitä tuoretta pullaa?" Luca virnisti ovelasti ja vei toisen kätensä Nosan toista pakaraa puristamaan niin että sitä jäisi varmasti kihelmöimään..

Mm.. Suudelman aikana, Nosa huokaisi Lucan huulia vasten. Italiaanon imaistessa hänen kieltään, Nosa oli enemmän kuin valmista kamaa melkein. Hän kirosi oman kehonsa. Ei vielä sitä iloa Lucalle. Toinen tosiaan saisi tehdä asian eteen jotain. Hän ei vain hyppäisi sänkyyn toisen kanssa tällä kertaa! Mitä nyt Lucan ottaessa takin pois, Nosan kullanruskeat silmät tarttuivat Lucan kroppaan kiinni. Ah.. Lucan lihakset olivat kasvaneet. Paita melkein nuoli toisen kroppaa, eikä Kurosaki ollut pahoillaan yhtään. Hän rakasti, tuota miestä, tuota katsetta, olemusta, miehekyyttä. Nosa huokaisi syvään. Hän varmaan söisi Lucan jossain vaiheessa, parempiin suihin. Eikä Luca voisi tehdä asialle mitään. Äskeiset ajatukset siitä ettei hän loikkaisikaan Lucan kanssa sänkyyn noin vain, katosi wusch vain mielestä. Jos toinen ottaisi paitansa pois, hän varmaan kiehnäisi toisessa kiinni.
Kikatus karkasi huulilta, kun hän nykäisi pussin pois Lucan näppien ulottuvilta. Pieni hölmitynyt pilkahdus käväisi toisen silmissä selvästi, mutta se katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Iloinen kiljahdus karkasi huulilta Lucan kaapatessa hänet käsiinsä, painaen sitten huulensa hänen huulilleen. Tahallaan tuo turjake vielä partaansa hinkkasi hänen leukaansa vasten. Nosa hyrisi. Pussi laitettiin pöydälle hetkeksi, sen aikaa kun hän kätensä kietoi Lucan kaulalle, muutaman sormen leikkimässä Lucan niskavilloissa, samalla kun hän nälkäisen oloisesti suuteli toista takaisin. Mumisten suudelman lomassa jotain "Hitto mä rakastan sua nii vitusti.."
"Gmmh.. Hävytön.."
Nosa mumisi, Lucan puristaessa hänen pyöreää pakaraa. Poika hengähti. Näykkäisi Lucan alahuulta kertaalleen ja hyppäsi sitten pöydältä alas. Jonka jälkeen otti pussista yhden pullan. Haukkasi siitä pienen palan, jonka jälkeen painoi pyörykän toisen pehmeille huulille. Nosa hymyili suloisesti poikakaverilleen.
"Syöt näitä ensin. Ennen muuta pullaa.."
Nosa hymähti. Poika hykerti pienesti, liu'uttaen sormea toisen lihaksien ääriä myöten. Mmh.. Hän tahtoisi nähdä nuo lähempää. Jossain välissä. Pitäisi pitää näppinsä erossa toisesta hetken aikaa.. tai jonkun aikaa edes. Nosa avasi itselleen karkkipussin, jonka Luca oli hänelle vaivalla hommannut.

Luca tunsi suklaisten silmien katseen itsessään liiankin hyvin, huulten erotessa suudelmasta, pieni itsetyytyväinen hymy kohosi nuoren miehen huulille, hän kelpasi toiselle ja se riitti, sekin että Nosa rakasti häntä.. Luca hymähti Nosan kiljahtaessa "Senkin pikku tiikeri" Luca mumisi hymyillen painaessaan huuliaan suudelmaan.
Sydän läpätti rinnassa Nosan kertoessa että hän rakasti Lucaa, Luca murahti hymyillen suudelmassa ja upotti huuliaan kärkkäästi Nosan huulia vasten. Mies hamusi Nosan huulia kuin ei koskaan enää saisi maistaa niiden hunajaista makua. Sormet niskavilloissa saivat Lucan värähtämään, että hän rakasti tätä tunnetta ja tätä nuorta miehenalkua...tunteille ei ollut mitään rajaa.
"Tuleeko sitä pullaa vai saanko jotain muuta..namupala?" Luca naurahti eroten suudelmasta Nosan näykätessä hänen alahuultaan..
Italialainen hymyili Nosalle joka otti pullan pussista ja tarjosi hänelle siitä pientä palaa, jonka toinen oli irrottanut omilla pienillä sievillä hampaillaan.
Luca hymähti ja mutusti hyvällä halulla pullan palasta, kunnes otti koko herkun käteensä alkoi mussuttamaan sitä. Nosa oli hyvä laittamaan ruokaa, oli laittanut aina silloin kun oli joskus viikonloppuisin vieraillut Lucan luona...tai oikeestaan, heidän 'kotonaan'...mitä sitten tapahtuisi kun koulut loppuisivat?
" Oletko muuten miettinyt.... mitä haluat tehdä koulujen jälkeen?" Luca puraisi palasen herkusta ja nojasi seinää vasten, katsellen Melbournen terraariota ja kuinka käärme natusti hiirtään kaikessa rauhassa, sihisijä katsoi omistajansa poikaystävää suurilla silmillään ja laski sitten päänsä alas, tapittaen yhä vihreäsilmäistä otusta, lasintapaisen läpi...

// Its all kökkö//

Poika asetti karkin huulilleen ja painoi sen huulien välistä suuhunsa. Maistui hyvältä kermaisia ja suolaista. Hänen lemppari namujaan! Heti Lucan jälkeen tietysti. Poika nuolaisi huuliaan, katsoen sitten Lucaa tuon kysyessä ihan hyvän kysymyksen sinäänsä. Nosa katsoi ikkunasta ulos. Ja myös Melin terraariota. Mel näytti kiinnostuneen Lucasta. No, aivan se ja sama loppujen lopuksi. Nosa otti vielä toisen karamellin ja laittoi sen huuliensa väliin jälleen, imeskellen sitä pitkän aikaa. Se oli hyvää. Se oli makoisaa.. se oli jotain mitä hän nautti kaikessa rauhassa pitkän pitkän aikaa. Mutta tosiaan. Toisen kysymys.
"Minä... en ole miettinyt asiaa.. Jos totta puhutaan.."
Poika sanoi, katsoen kullanruskeilla silmillään Lucaa sitten. Hän hymyili pienesti toiselle, sydäntä lämmittävästi, istahtaen sitten sängylleen, ristien jalkansa sirosti.
"mutta.. emmeköhän me jotai keksi.."
Nosa sanoi, laittaen karkkipussin yöpöydälleen. Kaksi namia. Suorastaan maukasta. Tosin, hän voisi haluta toisenlaista namia... sitten myöhemmin, mutta hän halusi myös olla Lucan lähellä.. Nyt kun toinen kuitenkin oli tässä. Hänen luonaan.. Poika nojautui taakse, katsoen Lucaa kuin paraskin viettelijätär.
"Perheen minä tahtoisin... sinun kanssa."
Nosa sanoi, nostaen toisen käsistään kasvojensa tasolle, kuljettaen sormea huulillaan, hitaasti. Hissukseen.. Vähän provoisoivaan tapaan. Ei liikaa, mutta vähän. No, kaiketi näistä olisi hyvä puhua myöhemmin, mutta Luca tahtoi tietää mitä hän tahtoi tulevaisuudeltaan. Nosa vei käden vatsansa päälle lepäämään. Nosa oli jotenkin neitimäisen oloinen. Olihan hän aina ollut, mutta kaiketi se, miten Luca oli ollut poissa hänen luotaan, sen huomasi paremmin. Poika kohotti kulmaansa hienostuneesti, napaten vihreitten silmien kanssa katsekontaktin.
"Mitä itse haluaisit?"
Nosa kysyi sitten hymyillen toiselle suloisesti.

Luca sulloi lopun pullan suuhunsa ja nappasi muffinin sormiinsa, sekin katosi pian miehenalun kurkusta alas, Luca virnisti Melbournelle ja työnsi itsensä sitten irti seinästä. Muffini ja pulla olivat olleet herkullisia, sopiva määrä suolaa ja sokeria, joskaan ei liian sokerisia, sääli että ei ollut omenapiirakkaa, hän olisi mussuttanut koko komeuden suihinsa, omenapiirakka oli jotakin niin suurta herkkua että hän vaikka matelisi Nosan jalkojen juuressa että saisi sitä!Siis omenapiirakkaa..
Luca katseli vihreine silmineen Nosan istumista sängylle ja malttoi odottaa toisen vastausta... Ja kun se viimein tuli sieltä, Luca nyökkäsi pienesti, hän itse oli pohtinut asiaa silloin tällöin, tulevaisuus pelotti siltä kantaa... olisiko hän Nosan kanssa yhdessä enää koulun loputtua.. hassua.. tietenkin hän olisi, hän ei jättäisi toista mistään hinnasta, rakkaus joka kumpusi italiaanon sydämmestä oli kestänyt läpi ties millaiset myrskyt.
"Niin." Luca myönsi ja käveli lähemmäs sänkyä, pysähtyen sitten kuitenkin siihen keskivaiheille..
Italialainen miehenalku tunsi lämmön leviävän vartalossaan, Nosan kertoessa haluavansa perheen.. hänen kanssaan... Luca hymyili toiselle lempeästi ja naurahtikin hyväntuulisesti. Luca käveli pää kallellaan sängyn viereen ja kumartui nykimään Nosaa varpaista ja kutittamaan niitä" Kutikuti~" Luca hymisi ja kiipesi sängylle Nosan seuraksi, kutitellen tuota sieltä täältä.
Luca rauhoittui, lopetti kutittamisenkin ja silitti Nosan hiuksia...
"Olla sun kanssa... riippumatta siitä missä ollaan.. herätä sinun viereltäsi ja syödä laittamiasi herkkuruokia.." Luca totesi, sanoi kaiken puhtaasti ja koko sydämmestään. "Minä rakastan sinua, pikkutiikeri" Japani soljui kangertelevasti Lucan huulien välistä, hän oli käynyt muutamilla tunneilla ja saanut Toraltakin apua, silloin kun hän aloitti japanin jokunen kuukausi sitten, se oli ollut hirveän kuuloista....
Luca hymähti ja suukotti poikakaveriaan poskelle ja antoi kätensä levätä toisen vatsanpäällä..

Lucan ilme muuttui jotenkin erittäin lämpimäksi, kun hän sanoi toiselle haluavansa perheen toisen kanssa. Ison perheen. Iloisen perheen.. Luca ansaitsi sen. Nosa hymyili toiselle, katsellen tuota, tämän tullessa lähemmäs. Kulmaa kohotettiin vähän, kun Luca pysähtyi siihen. Vähän matkan päähän. Hän olisi tahtonut toisen sängylle. Hänen kanssaan. Ja turjake kehtasi jäädä siihen möllöttämään. Nosan varpaat nytkähti kun Luca koski hänen varpaisiinsa. Ja sitten vielä kehtasi kutittaa! Nosa veti jalkansa turvaan. Ei saa tuollaista! Tosin, Luca päätti että kyllä ja kipusi sängylle kutittamaan! Nosa kiemurteli ja kikatti, yrittäen hätistää toista pois hänen kimpustaan. Toinen oli ilkeä mokoma poikakaveri, joka oli silti erittäin ihana ja rakas.. ja.. Nosa nielaisi pienesti. Katsoen Lucaa puoliksi suljetuin silmin.
"Mmh.. Kuullostaa kivalta.."
Nosa hymisi. Pojan sanat kuullostivat ihanilta, pehmeiltä ja hyvin rakastavilta. Nosa huokaisi pienesti. Ja kun Luca alkoi hänelle japania puhumaan, Nosa hymyili toiselle, pehmeää, rakastavaa hymyä, joka oli tarkoitettu vain Lucalle, eikä kenellekään muulle. Kukaan muu ei ole nähnyt tätä puolta hänestä. Vain Luca. Nosa katsoi Lucaa kun tuon käsi tuli omalle vatsalle.
"Mieti... voisit saada pojan... tai tyttären.."
Nosa mumisi, hivuttautuen vähän lähemmäs Lucaa, hieroen otsaansa toisen rintaa vasten. Luca tuoksui niin ihanalta. Nosan teki mieli vain nuuhkia toista ikuisuuksia. Hänen teki jopa mieli tuoksua toiselle. Aussi laittoi oman käden, Lucan käden päälle, joka hänen vatsalla oli. Silitti toisen kämmentä omilla sormillaan. Toisen käden hän nosti Lucan poskelle, josta liu'utti kätensä vanhemman pojan leualle. Pienestä parran nysästä nappattiin kiinni ja Lucaa vedettiin lähemmäs, tai alemmas oikeastaan.
"Suutele mua, senki hullu."
Nosa mumisi, näykäten Lucan huulta, leukaa ja kaulaa, siitä mistä yletti. Nuolaisi vielä Lucan suupieltäkin, katsoen toista sitten viattomasti. Nosan huulilla oli hymy, silmät nauroivat ja hän oli onnellinen. Luca oli täällä. Luca vietti hänen kanssa aikaa.. Mutta hän ei vielä kysyisi jäisikö toinen yöksi. Ehei sen kerkeäisi vielä, joten ei sen puoleen.

Luca siveli Nosan vatsanseutua katsellen nuorempaan, hymyntapainen huulilla. Hän rakasti Nosaa oikein paljon, italialainen halusi sanoa sen jokaisen minuutin kuluttua ja hukuttaa Nosan rakkauteensa. Leikkisästi sormet etsiytyivät paidan alle ja sivelemään paljasta ihoa ja Luca kosketti muutaman kerran Nosan napaa pienen jekkulimaisen hymyn kera... Nosan käden lämpö oli ihanaa ja se kuinka nuorempi tuli lähemmäs häntä....
"..Mä rakastaisin...ihan kumpaa tahansa...mutta, tärkeintä mulle on että sinä olet kunnossa ja turvassa..." Luca mumisi silitellen Nosan vatsaa edestakaisin etusormellaan, jota oli purtu päivän aikana muutamia kertoja... Luca henkäisi, hän ei kestäisi jos Nosalle sattuisi jotakin...niinkuin, silloin portaissa, Luca itse kulki yhä hissillä tapahtuneen vuoksi mutta sillointällöin käveli portaista...raskaina työpäivinä kun kaikki oli mennyt vituralleen,.Hän vain halusi lisää paskaa niskaan, saisipa syyn angstata ja ryypätä ja valvoa pitkään... Alkoholi oli muutenkin ollut jonkun aikaa isossa osassa hänen arkeaan, viikonloppuisin kun Nosaa ei näkynyt ja Tora ei pahemmin alentunut kaveriksi.
Se oli typerää, Luca tiesi sen, mutta hän halusi jotenkin hukuttaa murheet.
Mutta hänellä oli nyt loma ja Luca halusi nauttia siitä, Nosan kanssa, jos toisella oli kokeita tai jotain ongelmia joissakin aineissa, hän auttaisi..
Luca hätkähti ajatuksistaa, Nosan hipeltäessä hänen kättään ja nykäistessä parran alusta, luca murahti hymyillen ja upotti toisen, ison kätensä Nosan hiuksia pöyhimään ja silittelemään. Luca odotti kärsivällisesti hetkeään iskeä, hän antoi Nosan maanitella hetken, kunnes naurahti ja painoi huulet omistavasti poikakaverinsa huulille "Mokoma..ihana, Nosa...." Luca maisteli pyöreitä huulia ja upotti kielensä tutkimaan josko lajitoveria löytyisi, mies henkäisi ja irtautui Nosan huulista hetkeksi katsoakseen Vihreillä rakastavilla silmillä poikkistaan..
"Haluaisitko sä tehdä jotakin?" Luca hyrisi silmät tuikkien veitikkamaisesti ja kumartui hipaisemaan huulillaan aussinuoren huulia, painaen noita pehmeästi vasten omiaan.
Heillä ei olisi mihinkään kiire, vaikka hänellä itsellään alkoikin Pullannälkä kaihertamaan mielenpäällä...
Oli aiemmin puhuttu siitä nälästä, Lucan vatsa kurisi epäsopivaan tai sopivaan aikaan, se valitsi ajankohtansa kyselemättä....

Oli hyvä ettei Luca ollut kertonut miten hänellä meni. Nosa jos olisi saanut kuulla toisen alkoholinkäytöstä, olisi hän huolestunut tosi pahasti. Varmasti vielä iskenyt varmuudeksi vieroitushoitoon tai jotain. Se oli tyypillistä häntä. Nosa vain katseli Lucaa. Seurasi silmillään toisen kasvonpiirteitä, hymyili. Hänestä tuntui lämpöiseltä ja.... jotenkin kevyeltä. Se oli mukava tunne. Oli sellainen olo kuin olisi pilvissä leijunut jonnekin tuulen mukana. Lucan sormen koskettaessa Nosan napaa, poika henkäisi, mulkaisten Lucaa leikkisästi sitten. Kehtasikin. Nosa mutristi huuliaan. Häpeisi tuo toinen. Ei saisi viattomia aihdistella.. Tai no hän muka viaton, mutta no joo..
Luca sitten vihdoi ja viimei suuteli häntä.
Nosa oli kuin sulaa vahaa melkein. Kallisti päätään vähän takakenoon, jotta Lucan olisi helpompi, ja ujutti kieltänsä leikkimään tutuksi tulleen kaverin kanssa. Pitihän nämäkin kaksi tutustuttaa toisiinsa uudestaan. Nosa ynisi suudelmaan. Tuntui hyvältä. Se lämpöinen tunne pakkaantui tällä kertaa alavatsan seutuun. Aussi nuori värähti. Pienesti sumentunein silmin hän katsoi Lucaa, joka katsoi häntä kujeilevasti. Poika hymähti pienesti.
"Ehkä... Onko sinulla nälkä? Kohta olisi kuitenkin ruoka.."
Nosa sanoi, hymyillen Lucalle pientä hymyä. Toinen oli... vain hänen. Pieni idea kipusi mieleen. Jospa hän kosisi Lucaa? Siis.. saattoihan se olla ettei tämä suostuisi, mutta... Hän.. halusi kokeilla kuitenkin. Nosa hymyili, hymyili sitä hymyä mikä hänellä oli huulilla kun oli keksinyt jotain. Tällä kertaa, se tosin olisi salaisuus. Poika möyri sängyltä pois ja meni pullapussin luokse, josta otti erilleen yhden pullan ja yhden muffinin. Hän antaisi Jorille yhdet... ja Daikille. Oli vain oikeus ja kohtuus, ottaen huomioon että tuo oli häntä piristänyt tässä pari päivää sitten. Nosa hyräili pienesti. Loput Luca saisi syödä omantunnon tuskitta. Ne muut hän laittoi laatikkoon ja Lucalle tarkoitetut herkut hän jätti pöydälle. Toinen saisi napsia niitä siitä sitten kun mieli tekisi. Nosa selitti sitten itsekseen jotain siitä miten kemia ja matikka oli nippa nappa päästy läpi. Jostain syystä, ne ei vieläkään ollee hänelle helppoja aineita, vaikka apua sai monelta taholta... Mutta siis, olihan se hyvä ettei hän sentään ollut reputtanut niitä. Siitä kannatti jo olla ylpeä!
"Äläkä yhtää sano että sait ne läpi jollain yhdeksiköllä."
Nosa tuhahti, mutristaen huuliaan sitten. Oli epäreilua miten Luca oli yleisnero.

"Söin kotona aamulla kurkkua ja juustoa, töiden jälkeen olen syönyt omenan...eli toisinsanoen, nälkä ~" Luca hymähti ja taputti kepeästi Nosan vatsaa, hellästi kuitenkin, tiesihän hän miten Nosa oli ollut varovainen sen sairaalatapahtuman jälkeen. Luca kurtisti kulmiaan ja kohotti toista, Nosan ilmeelle minkä hän tunsi hyvin...
".. sulla on taas jotain mielessä..." Luca virnisti ja nousi istualleen sängyn laidalle, vihreät silmät tarkkailivat aussinuoren liikkeitä, Luca ei tiennyt miten oli pystynyt kiduttamaan itseään niin monta viikkoa ilman Nosaa, tuntui että hän oli elänyt vain tekstareiden ja puheluiden varassa. Hän halusi... ehdottomasti olla Nosan kanssa.. Jotenkin.. heidän välinen suhteensa oli enempi vakaa, tietty pieniä yllätyksiä oli jotka piristivät päivää, mutta ..alkoi tuntua melkein arjelta olla toisen kanssa... tällainen pieni breikkikin oli ihan hyvä, siis sillätavalla että Luca tajusi kuinka hän oli oikeasti ikävöinytkään Nosaa..
Kuullessaan Nosan koulumenestyksestä Luca hymähti, ei hänelläkään sen paremmin mennyt, mitä nyt jotain kasin tasoa.." Sanotaanko että ei mikään hyvä...liitelee kahdeksikon ja seiskan välissä.." Luca myönsi, läksyt hän kyllä teki kunnolla, se vain että hän ei ollut paljoa paikalla jotenka oppi ei mennyt niin hyvin päähän..
" Kai se korjaantuu kun pääsee takaisin koulunpenkille.... loma kestää keskiviikkoon asti, mutta mulla on mahdollisuus venyttää sitä puoleen kuukauteen, ukko sanoi että sen serkun lapsi tulee sille hommiin milloinvaan tarvitsen lomaa, kersa kuulema on ilman töitä.." Luca ilmoitti hymyillen.. hän tarvitsi lomaa, mutta rahaa hän ei saisi muuten kuin työn kautta ja pankkitili ammotti melkein tyhjyyttään, mitä nyt siellä oli pari tuhatta, mutta ne menisivät ruokaan, vuokranmaksuun ja sen sellaiseen...
Luca nousi sängyltä ja käveli peilin eteen sukimaan hiuksiaan ja tuhrimaan muutamia maalitahroja pois naamasta...hrr.. hän tarvitsi pesun...mutta kyllä pelkällä märällä paperillakin nuo lähtisivät..

"Raukka.. sinun pitäisi syödä jotain myös silloinkin kun en ole paikalla.."
Nosa sanoi, kuultuaan mitä Luca oli syönyt päivän aikana. Toinen kuihtuisi vielä pois. Nosa katsoi toista otsa pienesti rypyssä. Toisaalta.. Luca kuihtuisi pois? Ehei.. Ennemmin hän olisi se joka kuihtuisi.. Hän oli niin pienikokoinen. Siro jollain tapaa. Poika vilkaisi itseään vaivihkaa. Lucan rinnalla, hän oli niin pieni..
"Eihän minulla. Kuinka voit edes ajatella tuollaista?"
Nosa virnisti toiselle, kieli pilkahti hampaiden välistä. Luca saisi odottaa sitä. Ei hän nyt ihan heti alkaisi hillumaan sormusten kanssa. Hänen pitäisi vielä hommataki ne. Nosa hymyili pienesti itsekseen. Mitä Luca sanoisi? Pelkkä ajatus jännitti ihan hirveästi. Pieniä väreitä kulki selkää pitkin. Hän ei pystyisi odottamaan kovin kauaa ennen kuin hän hommaisi ne. Innostuneisuus ainakin kasvoi hetki hetkeltä. Mitä nyt kun Luca sanoi että hänellä kokeet meni 7 ja 8.. Nosa mulkaisi toista. Grr. Yleisnero. Pitäisi suunsa kiinni numeroista. Ehkä hänenkin pitäisi pitää suunsa kiinni omista numeroista, kun kerta ei halua kuulla Lucan numeroita. No kuitenkin.
"...Etkö sä voisi pitää pidempää lomaa?"
Nosa kysyi sitten, näpräten hiussuortuvaa. Poika vilkaisi Lucaa sitten. Jos toinen ottaisi vähän pidemmän loman? Hän vaikka maksaisi toisen vuokran.. ja ruuan.. ja Iskä saisi luvan auttaa, niin ei ongelmia tulisi minkäänlaisia. Nosa katsoi Lucaa melkein koiranpentumaisella ilmeellä. Hän tahtoisi viettää aikaa Lucan kansssa. Lähteä vaikka viikonlopuksi kylpylään, tai.. tai jotain muuta kivaa ja pientä. Nosa hipsi Lucan luokse tuon sukiessa itseään peilin edessä. Sirot kädet kietoutuivat vanhemman pojan ympärille ja poskea hierottiin toisen selkää vasten. Nosa huokaisi. No.. Lucahan sen päättäisi. Hän oli iloinen jo siitä että toinen vaivautui tulemaan käymään. Poika painoi pienen suukon Lucan selälle. Tämän jälkeen, hän päätti alkaa selvittämään Lucan hiuksia. Edes vähän. Pari pientä lettiäkin tehtiin. Lucan hiusten luonnollisesta pörröydestä johtuen, ne pysyivät ittestään kiinni, ei tarvittu nauhoja tai pampuloita tai mitään. Poika hymyili pienesti. Suukko Lucan hartialle.
"Tule, mennään syömään. Sielä taisi olla omenapiirakkaa jälkkärinä."
Nosa sanoi, houkutellen Lucaa mukaansa. Tuskin toista hirveästi edes tarvitsi houkutella mukaan syömään. Toinen söi kuin... mies. Eli paljon. Mutta ei se mitään. Ei se yhtään mitään haitannut. Nosa hipsi Lucan kanssa ruokalaan. Muutama muu oppilas katsoi heitä, jaa, nuo oli taas yhdessä? Missä tuo peikko oikein oli aikaansa viettänyt? Ruokana oli spaghettia ja jauhelihakastiketta. Ja jos jauhelihakastike ei kelvannut niin sitten oli kermaisa kasvisvaihtoehto. Molemmat oli hyviä ja Nosa sekotti niitä keskenään. Oli kivaa syödä Lucan kanssa pitkästä aikaa ruokalassa.♥

".. mun täytyy miettiä...minä voin yrittää.. pärjään ainakin kaksi viikkoa.." Luca mumisi huokaisten, Nosan painautuessa häneen kiinni takaa, Itaaliaano hengitti syvään, sydän pamppaili hitaasti mutta jykevästi, Luca kuuli sykkeen korvissaan.
Luca katsahti suklaisiin silmiin olkansa yli hymyillen... "..okei..mä soitan huomenna ukolle..suoraan sanottuna alkaa jo työt maistua puulta, vaikka elukat onki ihania..." Luca murahti, nipistäen hymyillen Nosan poskea, turhaan tuo näytti myrtsiä naamaa enää. Hän halusi antaa Nosalle periksi. Nyt ei tarvitsisi stressata muusta kuin että rahat riittäisivät.
" Tuo kutittaa!" Luca kiljahti ja vei kädet niskaansa, toisen kylmät sormet kutittivat todellakin.. hyrr..
Luca kääntyi ja painiskeli kädet vasten Nosan pehmoisia käsiä, toinen sai hänet kehrämään, tai oikeamminkin murisemaan matalalta, kuka tahansa pystyi myöntämään että siitä pirullisesta pojasta, joka Luca oli ennen ja oli yhä sisimmässään, oli kasvanut mies, työn ja paineiden alla.
"Jos onkin, ei ole kohta enää.." Luca naurahti ja lähti seuraamaan Nosaa, hänellä oli muutenkin kiljuva nälkä, söisi kohta tuon pienen namupalan edestään...Kaksikko suuntasi ruokalaa kohden, Lucan toinen käsivarsi lepäsi Nosan seläntakana ja sormet pitelivät kiinni nuoremman lanteilta, toinen oli söpösti hänen kainalossaan.
Ruuan tuoksu leijaili Lucan sieraimiin ja tuo veti Nosaa mukanaan hakemaan ruokaa, Luca lappoi lautaselleen aimoannoksen ja ison palan omenapiirakkaa, sitä otettaisiin lisää kun sitä kerta oli. Ilmeisesti kukaan ei tyksinyt piirakasta koskapa sitä oli paljon, tai kokki oli aavistanut että kuka tulisi vielä syöpöttelemään..
Luca istui Nosan viereen ja kieputti spaghettia haarukkaansa, herkkua herkkua<3.
Luca oli varmasti näky, mies lappoi ruokaa suuhunsa, no se oli siinä tapauksessa ymmärrettävää kun hän ei ollut syöny koko päivänä kunnolla.
Jalkaa hinkattiin Nosan jalkaa vasten ja Luca virnisti, suikaten suukon Nosan poskelle jatkaen sitten syömistään.

Nosa hymyili Lucalle kultaisesti kun tämä sanoi ottavansa pariksi viikoksi lomaa. Yaay! Sitten he voisivat olla yhdessä, eikö? Nosa hymyili itsekseen. Pieni kupla leijui Nosan päänpäällä ja kuplan sisällä oli kaikkia kivoja mietteitä. Nosa suikkasi pusun toisen poskelle siitä hyvästä.
Ruokalassa hän otti normaalin annoksen.. verrattuna Lucan vuoreen ruokaa. Nosan annos näytti melkein mitättömältä. Ja sitten hänellä oli vielä pieni pala piirakkaakin. Ei hän niinkään välittänyt omenapiirakasta, mutta se oli jotain mistä Luca tykkäsi, joten sitä tuli syötyä itsekin joskus.. välillä ja sopivasti. Nosa ravisti päätään vähäisen ja vain hymyili itsekseen, syödessään hienostuneen oloisesti Lucan vierellä, tuon lapatessa ruokaa naamaansa. Poika katsoi Lucaa vähän kysyväiseen tapaan toisen hipeltäessä jalalla hänen jalkaansa. Huulille nousi kuitenkin pieni hymy kaikesta huolimatta. Kullanruskeat silmät katsoivat hänen pientä mafiosoa rakastavasti. Mitä nyt kun Luca suikkasi pusun poskelle, Nosa pyyhkäisi mokoman pois. Ei hän tahtoisi jauhelihaa poskelleen.. tai mitään muutakaan tahraamaan.
"Pyyhi suunympärys ensikerralla."
Nosa kikatti, ottaen paperiliinan, jolla pyyhki Lucan huulia puhtaaksi. Itsellä oli hyvä jos oli pieni nokare jotain suupielessä. Lucalla nyt vain oli niin nälkä niin ei tämä kerennyt katsomaan oliko ruokaa missä kohtaa naamaa menos. No, Nosa rakasti toista silti. Vaikka pieni possu olikin.
"Kappas vaan. Kyyhkyläiset jälleen yhdessä?"
Kuului edestä. Nosa vilkaisi äänien suuntaan. Ääh. Mitälie nuokin olivat? Ja äskeinen kiva pieni pörröinen olo, samaten se kupla, olivat kadonnee pois. Wusch. Nuo häiriköt häirittivät häntä muutenkin kun hän angstasi sitä ettei Luca ollu paikalla, ja nyt kun oli piti tulla sitten naljailemaan? Ei niilläkään elämää ollut.
"Mitäs te? Saitteko vedettyä paalut perseistänne pois?"
Nosa kysyi, melkein asialliseen sävyyn, siirappisen hymyn kanssa. Nosa jatkoi annoksen syömistä, nuoden kahden muristessa keskenään. Kaksikon huomio kiinnittyi Lucaan. Eikä se mikään ystävällinen ollut.
"Spurguja ei haluta koululle!"

Luca oli erittäin mielissään, hän tahtoi miellyttää Nosaa, olihan toinen häne omapikkupupusensa <3.
"Ei kerennyt." Luca sanoi ennenkuin vei haarukan jälleen suuhunsa, punastuen pienesti Nosan pyyhkäistessä hänen huuliaan liinalla muutaman kerran, poika hymähti ja laski haarukan, vain vaihtaakseen aterimen maitolasiin.
"Kappas vaan. Kyyhkyläiset jälleen yhdessä?" Lucan ateriminen keskeytyi kuullessaan äänen edestään, miehenalku katsahti Nosaan ja näki tuon jännittyneisyydestä että kaksikko oli tuttuja.. Luca silmäili toista pojista, seivästäen jauhelihaköntin haarukkaansa, Luca suhtautui näihin otuksiin varauksella, Maralta hän oli kuullut että muut omanluokkalaiset eivät kovin hihkuneet hänen paluustaan...Luokan nero kun oli..tai se ärsyttävin tapaus, ilman häntä Nosa kuulema ei tee niin paljon jekkuja...
Luca tyrskähti, Nosan sanomiselle, kaksikko katsoi häntä pahasti ja Luca katsoi takaisin virnistäen toista kulmaansa kohottaen, haarukka makasi lautasella ja Luca suki hiuksiaan ja näpersi muutamaa lettiä jotka poikaystävä oli hiuksiin näprännyt.
Spurguja? Missä pikkutaaperot näkivät sellaisen? Luca hymähti silmät kiiluen viiruina "Oliko pariskunnalla vielä jotain muuta?" Italialainen pidätteli kiukkua sisällään, soi noille pienille maanvaivoille pirullisen hymyn.
Luca tarrasi haarukkaan ja kiepautti sen piikkeihin spaghetin, toi haarukan huulilleen ja imaisi lieron sisuksiinsa, vihreät silmät tuikkien, haarukka taisi pienesti vääntyä pojan nyrkin puristuksessa...jos kaksikko yhtään häntä tai Nosaa ärsyttäisi, Luca ei vastaisi seurauksista..
Kerjäsikö kaksikko todella selkäänsä?

Nosa aterioi rauhassa, kuin nuota kahta maanvaivaa ei ollutkaan tuossa. Kullanruskeat silmät kuitenkin pitivät niitä silmällä, välillä ja samaten Lucaakin. Lucaa hänen ehkä kannattaisikin kattoa ettei tee mitään typerää. Ei siinä mitään, kyllä Iskä varmaan armahtaisi Lucan tai jotain, mutta siis näin muuten.. Nosa hymähti vähäisen, kun kaksikko nimitti Lucaa spurguksi. Lucaa.. ei kannattaisi häiritä ruokailun aikana. Toinen oli silloin pahempi kuin talviunilta herätetty karhu.
"Phh.. Kuules nyt herra kaikkitietävä! Mikä oikeus sinulla on istua täällä edes?!"
Toinen kaksikosta ärähti ja katsoi Lucaa tuimana, nojaten pöydän yli, kun taas tämä toinen vain täydenteli toisen lausumisia kädet puuskassa taaempana. Tuo ehkä jopa snaijasi pysyä vähän kauempana, varsinkin kun Lucan silmät kiiluivat tuohon malliin. Nosa huokaisi pienesti. Auta armias. Seuraavaksi poika söi piirakanpalasta. Ruoka oli jo syöty. Ruuan kyytipojaksi oli otettu tuoremehua. Nosa laski lasin pöydälle ja jatkoi piiraan syöntiä.
"..Äläkä sinä esitä kuten meitä ei olisi!"
Kuului ärähdys, ja ennen kuin ketään kerkesi reagoimaan, oli Nosa saanut tuoremehut naamalleen. Sitä meni silmiin ja se kirveli. Ja vaatteetkin olisivat pilalla! Nosa ravisti päätään vähän, hiukset tarttuivat kasvoihin. Pientä yninää kantautui Nosan suunnalta. Kirveli. Uskokaa huviksenne. Joku laupiassamarialainen tuli auttamaan ja antoi Nosalle rättiä jos toista, millä saisi pyyhittyä kasvoiltaan mehuja pois. Kolinasta päätellen, Luca ei istunut vain katsomassa tuon tapauksen jälkeen. Ehei. Kuullosti siltä kuin pitkin lattiaa olisi painittu enemmän tai vähemmän.
Nosa sai kasvojansa pyyhittyä tarpeeksi, eikä silmiäkään kirvellyt enää. Avatessaan silmänsä, ensimmäinen mitä näki oli Luca hakkaamassa toiselta aivoja pellolle. Nosa.. veti hienot.. swoonit. Ah. Toinen oli seksikäs♥ Mitä nyt tuo alkoi näyttämään vaaralliselta kun toinen yritti tuolilla iskeä Lucaa takaa päin raukkamaisesti.
"Luca varo!"

"Piä se turpas kiinni, tartte tulla kyttäämään ihmisten syömistä" Luca murahti isoon ääneen, jumalauta eikö tässä ruokaa saanut syödä enää rauhassakaan? Italialaisen suonissa alkoi pikkuhiljaa veri kiehua. Yksikin marmatus tai jotain vastaavaa toisesta suunnasta ja Luca iskisi kaksikkoon vauhtia. Luca sai viimein ruokansa syötyä, tai se oli jo hyvän aikaa ollut syötynä, mutta omenapiiraan palanen kummitteli vielä lautasella, täydellä vatsalla jaksaisi taas maalata sitten kotona, tosin hän alkoi epäröidä että kinuaisiko Toralta kyydin kotiin sittenkään..sen näkisi sitten.
Luca sulki silmänsä muutamaksi sekunniksi, niin paljon kerkesi tapahtua sen hetken aikana, kuului kahinaa ja jotakin kolinaa ja kun Luca räväytti silmänsä auki, tuoremehulasi oli kaksikosta rohkeamman ja typerämmän käpälissä ja Nosa oli märkä, mehu valui toista pitkin ja tuo inahti.. Luca ärähti ja nousi ylös, tarjotin kolisi lattialle ja italialainen loikkasi välittömästi kaksikosta etummaisen, sen joka oli todellakin ollut noista se typerämpi, kurkkuun kiinni. "Sä jumalauta pidät näppisi erossa poikaystävästäni!" Vihreistä silmistä paistoi raivo ja kookkaampi Luca runnoi pienempikokoista alleen, hän painoi hentosia mutta siltii voimaa täynnä olevia ranteita maahan ja kierähti tuolin alta pois viimetipassa tappelukaverinsa kanssa, hän kiittäisi Nosaa kun kerkiäisi.
Luca löi kukkopojalta ilmat pellolle ja virnisti nousten ylös..Kukkorassu yritti nousta, mutta Luca painoi jalallaan pojan maahan, rinta kohoili ja italialainen ärisi varoittavasti maassa makaavalle otukselle...
Ruokalassa oli yhtäkkiä hiljaista, kaikki tapittivat Lucaa ja tuon tappelukaveria mielenkiinnolla ja Luca murahti, katsoen poikaa inhoten "Luiki kertomaan vaan rehtorille kakara, mua ei voisi vähempää kiinnostaa.....ja jos vittu kuulen vielä jotain jostain että sulla on jotakin Nosaa tai mua vastaan voit olla niin helvetin varma että mä tapan sinut...!" Luca karjaisi vihaisena, sanojensa tueksi hän painoi vielä kevyesti, mutta tarpeeksi kipeästi jalallaan pojan rintaa.
Italialainen vilkaisi kukkopojan kaveriin ja silmät kapenivat viiruiksi, molempien olisi parasta luikkia pois hänen näkökentästään sillä punaisella sekunnilla.. Luca päästi maassa makaavan pojan menemään ja loi hieman hämmentyneitä, mutta jäisiä katseita muihin jotka tollottivat vielä.. Luca kurtisti kulmiaan ja katsoi sitten Nosaan...
Parka oli ihan mehussa...(tässä kohtaa Lucan sisimmässä oli D: ilme)
".. Tuu..mennään..." Luca sanoi nopeasti Nosalle katsoen toista vihreillä silmillä lempeän käskevästi, tilanne saisi rauhoittua.....

Nosa sulki silmänsä. Hän ei haluaisi nähdä miten Lucalta lyötäisiin pää auki tuolin avulla. Vielä varmuudeksi hän peitti silmänsä käsillä. Tuoli räskähti jotain päin. Nosa oli varma että se oli Lucan pää ja nyt toinen makaisi sielä förevör kallo auki. Nosa nielaisi, kurkaten pienesti sormiensa välistä. Hämmästys oli suuri ku Luca oli hienosti selättänyt molemmat pojat. Itse. Nosa huokaisi helpotuksesta. Ainakaan hänen ei tarvitsisi lähteä tapporeissulle itse. Huhhuijakkaa. Tämä oli ollut tarpeeksi jännitystä hänelle, yhdeksi päiväksi.
"Luiki kertomaan vaan rehtorille kakara, mua ei voisi vähempää kiinnostaa....."
Toisaalta, olikohan tuokaan niin viisasta, siis mennä rehtorin pakeille? Jos iskä jotai saisi kuulla siitä miten häntä kiusataan koulussa, niin äkkiäkös iskä haulikon kanssa tulisi ampumaan aivot pellolle. Mutta ei hän mitenkään mainostanut sitä että rehtori oli hänen isänsä. Vaikka he saman sukunimen jakoivatkin. Nosa meni Lucan luokse, tuon rauhoituttua. Ruokalassa oli tosiaan hiljaista. Olisi voinut olettaa kuulevansa neulan jos se putoaisi. Poika kipitti toisen mukana pois ihmismassan seasta. Sisältä kuului jotain huutoa siitä miten jälki-istuntoa räpsähtäisi porukalle joka aloitti tämän sotkun! Nosa vain tuhahti. Hän katsoi Lucaa, huolestuneen oloisena. Oliko tämä varmasti kunnossa? Tapakin millä toinen oli häntä katsonut....
....Oli seksikäs! Nosa hihkaisi ja loikkasi Lucan reppariin. Suukko muiskautettiin toisen ohimolle.
"Sankarini~"
Nosa kikatti ja kiehnäsi mehusta tahmeaa poskeaan Lucan poskea vasten. Poika kehräsi tyytyväisenä, poikakaverinsa selässä, hymyili itsekseen ja huokaisten laittoi leuan toisen hartialle sitten. Rapsuttelihan hän Lucan päälakea välillä hellästi, ja välillä korvantaustaakin.
"Anteeksi etten ole kertonut... mutta tuo on eka kerta kun nuo kaksi alkaa käsiksi käymään.. tai edes vihjailemaan sitä. Yleensä se on ollut vain sanaharkkaa."
Nosa pahoitteli sitten, katseli jonnekin ja välillä nuuskutti Lucan kaulaa. Toisen tuoksua oli ollut ikävä.. ja sekin oli tullut miehekäämmäksi. Ketään ei ollut yhtä mies kuin Luca! ..tai hänen isänsä.. mutta sitä ei kannattanut sanoa sille koska se alkaisi jotain ylemmyyskomplekseja vetämään... Huoneelle päästyään hän kipusi Lucan selästä alas. Odotti miten toinen taas taianomaisesti avasi oven ja kipitti tyytyväisenä sisälle.

Oikeastaan, sitä Luca ajoikin takaa ärähtäessään että rehtorille kertominen ei hetkauttaisi häntä pätkääkään, Tora onnellisesti pätkisi kersoja ympäri korvia ja Nosa vois tallustella ilman huolenhäivää ympäri pitäjiä taas...
Ilma tuntui pakenevan keuhkoista aussinuoren loikatessa hänen reppuskaansa, no eihän pienistä kaatuisi tai mitään, vaikka muutama aristava mustelma olikin ympäri vartaloa, molemmat pojat olivat osoittaneet rakkauttaan ja mätkineet meheviä mustelmia..
".. Kerrot heti minulle jos jotain sattuu noitten kanssa uudestaan.." Luca hymähti sydän läpättäen Nosan kiehnätessä häntä vasten..
"Hassu.!" Luca naurahti Nosan nuuskuttaessa häntä, se kutitti, mutta antoi kutittaa, Nosan hän sallisi tehdä itselleen mitä vaan, tietty rajojen sisällä, mutta kuitenkin..
Nosa reppuskassa, se tuntui melkein kuin oltaisiin takaisin SLA'n ajoissa, Luca oli usein kanniskellut Nosaa sinnetänne, hän kun silleen oli enempi poikamaisempi eikä suostunut kanniskeltavaksi.
Viimein oltiin huoneen ovella, Lucahan avasi tottuneeseen tapaan tutun entiseen malliin naks ja italialainen käppäili poikkiksensa perässä sisälle. Kun Luca astui huoneeseen, hänelle tuli eräs muisto mieleen, hän oli kerran joulunalla naksauttanut valot pois ja hiipparoinut Nosan kimppuun himokkaana.. Ah~ Jospa hän ei toistaisi tapahtunutta..
Luca otti muutaman harppauksen ja oli Nosan selässä kiinni, Luca kietoi kädet toisen ympärille ja suukotti tuon niskaa..
"..onko sulla ylimääräistä pyyhettä mulle?...vai joudunko mä loikkimaan ilkosillani ?" Luca naurahti ja tarttu Nosan paidanhelmoista kiinni. Kyllä hän nakuna voisi viilettää... <3 Ja jos Nosakin olisi nakuna niin sen parempi...Italiaano murahti tyytyväisenä, ja painoi aussipoikaa vasten itseään..hrr... "Jatketaan suihkulla?"